1.1
Laki sähköisen viestinnän palveluista
3 §.Määritelmät. Pykälään esitetään lisättäväksi kolme uutta määritelmää, joista tulee 39 a—39 c kohdat. Viranomaisverkolla tarkoitetaan valtion johtamiseen ja turvallisuuteen, maanpuolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, pelastustoimintaan, meripelastustoimintaan, hätäkeskustoimintaan, maahanmuuttoon, sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoimintaan, raideliikenneturvallisuuteen tai väestönsuojeluun liittyvien tehtävien vuoksi rakennettua viestintäverkkoa. Määritelmä vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 250 §:n 1 momenttia. Kahta käyttäjäryhmää kuitenkin täsmennetään vastaamaan paremmin nykytilaa. Voimassa olevan lain 250 §:n 1 momentissa käytetty käsite rautatieturvallisuus korvataan käsitteellä raideliikenneturvallisuus, joka kattaa rautatieliikenteen lisäksi myös kaupunkiraideliikenteen, kuten metrot ja raitiovaunut. Käsite ensihoito korvataan puolestaan käsitteellä sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminta, sillä ensihoidon käsite kattaa vain pienen osan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, jotka nykyisin käyttävät VIRVE-palvelujaa. Viranomaisverkon määritelmällä viitataan edelleen erikseen rakennettuun viranomaisverkkoon, joka voi olla kiinteä tai matkaviestinverkko, mihin viestintäpalvelulain (ent. tietoyhteiskuntakaari) hallituksen esityksessäkin (HE 221/2013 vp) on viitattu. Viranomaisverkon määritelmä esitetään pidettäväksi sisällöllisesti ennallaan, koska langattoman VIRVE-verkonkin osalta voimassa olevan oikeustilan on määrä jatkua useamman vuoden siirtymäajan, eli kunnes se voidaan kokonaan korvata laajakaistaisella viranomaisviestintäratkaisulla.
Viranomaisviestintään liittyvällä verkkopalvelulla tarkoitetaan palvelua, jossa teleyritys tarjoaa omistamaansa tai muulla perusteella hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tuottamiseen 250 §:ssä tarkoitetuille käyttäjille. Kyseessä on uusi määritelmä, joka liittyy langattoman laajakaistaisen viranomaisviestinnän järjestämiseen.
Viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajalla tarkoitetaan puolestaan julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annetun lain (10/2015) 8 §:n 2 momentissa nimettyä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisen palvelun tarjoajaa. Tämä tarkoittaa Suomen Erillisverkot Oy:tä tai sen kokonaan omistamaa tytäryhtiötä.
Yhdessä 39 b ja 39 c kohtien määritelmien mukaiset verkko- ja viestintäpalvelut muodostavat uuden laajakaistaisen viranomaisviestintäkokonaisuuden, jossa turvallisuusverkkolakiin esitettävän muutoksen mukaisesti Suomen Erillisverkot Oy toimii laajakaistaisen viranomaisviestinnän palveluoperaattorina eli 39 c kohdan mukaisena viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajana, joka ensi vaiheessa kilpailuttaa kaupallisen verkko-operaattorin, eli 39 b kohdan mukaisen viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan. Uusien laajakaistaiseen viranomaisviestintäratkaisuun liittyvien määritelmien ja sellaisenaan säilyvän viranomaisverkon määritelmän suhteen on huomattava, että langattoman viranomaisverkon (VIRVE) tarjoaja ei ole teleyritys, koska se ei lainkaan harjoita teleyrityksen määritelmän mukaista yleistä teletoimintaa eli tarjoa palveluja ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille.
6 §.Verkkotoimilupaa edellyttävä toiminta. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että sana teletoiminta muutetaan sanaksi toiminta. Muutettu otsikko vastaa paremmin pykälän sisältöä, sillä uuden otsikon alle sopivat myös viranomaisverkot, jotka eivät ole yleistä teletoimintaa.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi virke siitä, että matkaviestinverkon verkkotoimiluvan haltija voi toimilupansa nojalla 29 a luvussa säädetyin edellytyksin tarjota myös viranomaisviestintään liittyvää verkkopalvelua tai kansallista verkkovierailua viranomaisviestintää varten. Ehdotettu muutos on yhteensopiva voimassa olevan toimilupasääntelyn kanssa siksi, että toimilupa on sidottu joko radiotaajuuksiin tai viranomaisverkkoon. Valmisteltavana olevassa viranomaisviestintäratkaisussa teleyritys (verkko-operaattori) tarjoaa jo hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viranomaisviestintään, eli sillä on jo oltava hallussaan verkkotoimilupa. Ehdotetulla muutoksella mahdollistetaan jo olemassa olevien toimilupien nojalla uuden laajakaistaisen viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun toteuttaminen kaupallisissa verkoissa sekä määrätyin edellytyksin viranomaisviestinnän kansallinen verkkovierailu.
Pykälän 2 momenttia muutetaan teknisesti siten, että "verkkopalvelun tarjoaminen viranomaisverkossa toimivassa matkaviestinverkossa" muutetaan muotoon "radiotaajuuksia edellyttävän matkaviestinverkon tarjoaminen viestinnän siirtoon". Muutos on tarpeen siksi, että voimassa olevan lain viittaus verkkopalveluun viittaa teletoimintaan, josta viranomaisverkon (VIRVE) tarjoamisessa ei ole kyse. Lisäksi momentin sanajärjestystä selkeytetään.
29 a luku.Viranomaisverkon ja viranomaisviestintään liittyvien verkko- ja viestintäpalvelujen tarjoaminen. Lisätään uusi luku, joka sisältää voimassa olevan lain 250 §:n muutettuna sekä uudet 250 a—250 e §:t, joista viimeksi mainittu vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 250 §:n 4 momenttia. Luku muodostaa viranomaisviestintää koskevan kokonaisuuden, jossa säädetään viranomaisliittymistä, viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoamisesta, viranomaisliittymien etuoikeuksien käytöstä ja vaikutuksista, kansallisesta verkkovierailusta viranomaisviestintää varten sekä viranomaisverkon yhteenliittämisestä yleiseen viestintäverkkoon. Luvussa säänneltävän viranomaisliittymän mahdollistaman viranomaisviestintäpalvelun käyttö, johon liittyy viestinnän etusijan varmistavia viranomaisliittymien etuoikeuksia, on luonnollisesti tarkoitettu vain ehdotetussa 250 §:n 1 momentissa tarkoitettujen viranomaisten ja mainitussa säännöksessä lueteltujen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömille käyttäjäryhmille.
250 §.Viranomaisliittymät. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi viranomaisverkoista viranomaisliittymiksi, sillä esityksellä mahdollistetaan uusi liittymiä edellyttävä viranomaisviestintäpalvelu, jota ei tarjota viranomaisverkon määritelmän mukaisessa viranomaisverkossa, vaan kaupallisen teleyrityksen verkossa.
Viranomaisliittymillä tarkoitetaan ehdotetun 1 momentin mukaan sekä nykyisen viranomaisverkon (VIRVE ja TUVE) että uuden laajakaistaisen viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun käyttöön oikeuttavia liittymiä. Viranomaisliittymiä voidaan tarjota viranomaiselle ja muulle toimijalle, jonka valtion johtamiseen ja turvallisuuteen, maanpuolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, pelastustoimintaan, meripelastustoimintaan, hätäkeskustoimintaan, maahanmuuttoon, sosiaali- ja terveydenhuollon päivystyspalveluun, raideliikenneturvallisuuteen tai väestönsuojeluun liittyvien tehtävien hoitamisen kannalta on välttämätöntä saada viranomaisliittymä käyttöönsä. Ehdotus vastaa viranomaisverkon liittymiin oikeutettujen käyttäjäryhmien osalta nykytilaa.
Viranomaisliittymiin oikeutetuista käyttäjäryhmistä päättää ehdotuksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö, mikä vastaa viranomaisverkon liittymien osalta nykytilaa. Liikenne- ja viestintäministeriölle ehdotetaan lisäksi mahdollisuutta päättää tarvittaessa liittymämääristä. Liikenne- ja viestintäministeriön on kuultava valtiovarainministeriötä ennen päätösten tekemistä. On myös huomattava, että turvallisuusverkkolain mukaiseen turvallisuusverkon käyttöön (TUVE-käyttö) on jatkossakin muilta kuin turvallisuusverkon käyttöön velvoitettujen osalta tarkoitus edellyttää kyseisen lain 4 §:n nojalla myös valtiovarainministeriön hyväksyntää. Näiltä osin viitataan jäljempänä olevaan esitykseen turvallisuusverkkolain 4 §:n muuttamisesta.
Koska laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun yhteydessä viranomaisviestintäpalvelu perustuu tilaajayhteyden eli liittymän yksilöivään tunnisteeseen, tyypillisimmin päätelaitteeseen asennettavaan SIM-korttiin, eikä kokonaan erilliseen radiopuhelimeen, liittymien määrä voi kasvaa huomattavastikin. Nykyisin mukaan otettavan erillisen kenttäpuhelimen sijaan jatkossa viranomaisliittymien etuoikeuksia hyödyntävän viranomaisviestinnän mahdollistaa virkatehtäviin varatun puhelimen liittymätunniste eli tyypillisimmin SIM-kortti. Tästä seuraa, että tehtävien luonteesta riippuen käyttäjätahoilla voidaan harkita sujuvammaksi hankkia useampia laajakaistaisia viranomaisliittymiä kuin nykyisiä VIRVE-puhelimia. Uutta viranomaisviestintäpalvelua on alusta asti valmisteltu VIRVE-palvelujen korvaajaksi, joten myös käyttäjämääriin liittyvät laskelmat lähtevät VIRVE-liittymien määristä. Koska liittymämäärät voivat varsinkin siirtymävaiheen aikana olla vaikeasti ennustettavia ja koska niillä on vaikutusta laajakaistaisen viranomaisliittymän yksikköhintaan, on varmistettava valtiovarainministeriön kuuleminen liikenne- ja viestintäministeriön päätöksenteossa. Lisäksi on varmistettava mahdollisuus tarvittaessa ulottaa käyttäjäryhmiä koskeva päätös myös liittymien määrään. Nykytilassa liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt VIRVE-palveluja koskevan käyttäjäryhmäpäätöksen kolmen vuoden määräajaksi, ja jatkossakin päätöksen kestoa on voitava harkita joustavasti, jotta käyttäjäryhmiä ja tarvittaessa myös käyttäjämääriä voitaisiin harkita uudelleen säännöllisin väliajoin. Esitetyn käyttäjämäärään kohdistuvan kontrollin tarkoitus ei ole vaikeuttaa viranomaisviestintäpalvelun saatavuutta, vaan varmistaa se, ettei käyttäjäryhmissä tai liittymämäärissä tapahdu viranomaisviestintäpalvelun tarkoituksen vaarantavaa kasvua. Liikenne- ja viestintäministeriö voi tarvittaessa kuulla myös muita toimijoita, kuten viranomaisviestinnän käyttäjäryhmiä edustavia tahoja, esimerkiksi sisäministeriötä ja puolustusministeriötä. Näiltä osin erillisen lakikirjauksen tarvetta ei katsottu viranomaisviestintäratkaisun siirtymävaiheen vuoksi kokonaan välttämättömäksi. Lisäksi useamman tahon luetteleminen päätöksenteon yhteydessä kuultavina tahoina voisi antaa virheellisen vaikutelman siitä, että luettelolla tavoiteltaisiin tyhjentävyyttä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja myöntää 1 momentissa tarkoitettujen käyttäjäryhmien puitteissa viranomaisille ja niiden esityksestä muille käyttäjille yksittäiset viranomaisliittymät. Viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajan (palveluoperaattori, Suomen Erillisverkot Oy) liittymien myöntäminen perustuisi mekaanisesti joko suoraan liikenne- ja viestintäministeriön käyttäjäryhmäpäätökseen (viranomaiset) tai kyseisen päätöksen ja sen nojalla annetun viranomaisen harkitseman puoltoesityksen yhdistelmään. Näin ollen liittymien myöntämiseen ei liity viestintäpalvelun tarjoajan (palveluoperaattori) harkintaelementtiä, eikä liioin kysymys ole hakijan oikeudesta liittymään, vaan käyttäjäryhmäpäätöksen ja viranomaisen antaman, omiin tehtäviinsä liittyvän puollon mekaanisesta täytäntöönpanosta. Edellä 1 momentin yhteydessä esitetyn viranomaisliittymien määrää koskevan tarkastelun jatkoksi on syytä mainita, ettei viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajalla (palveluoperaattori) ole mahdollisuutta oman harkintansa varassa myöskään peruuttaa viranomaisliittymää. Tätä mahdollisuutta koskeva harkinta on käyttäjäviranomaisella, joka on oikea taho harkitsemaan omien 250 §:ssä tarkoitettujen tehtäviensä edellyttämän liittymätarpeen myös tehtäviensä hoitamisen kannalta välttämättömien muiden käyttäjien osalta.
Pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 3 momentti, jonka mukaan viranomaisverkon toimiluvanhaltijan ja viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajan (palveluoperaattori) on toimitettava pyydettäessä sekä vuosittain Liikenne- ja viestintävirastolle selvitys viranomaisliittymistä. Molemmilla toimijoilla tarkoitetaan Suomen Erillisverkot -konsernina, yhtäältä viranomaisverkon toimiluvan haltijana VIRVE-palvelujen tarjoamiseen liittyvässä roolissaan, ja uuden laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun tarjoajan (palveluoperaattori) roolissa. Palveluoperaattori ERVE:n on siten toimitettava sekä viranomaisverkkoja että uutta viranomaisviestintäpalvelua koskien Liikenne- ja viestintävirastolle selvitys viranomaisliittymistä vuosittain sekä aina Liikenne- ja viestintäviraston sitä pyytäessä. Esitetyllä uudella selvitysvelvollisuudella pyritään varmistamaan etenkin kaupallisiin viestintäverkkoihin vaikutuksia ulottavien laajakaistaisten viranomaisliittymien kehityksen hallinta muun muassa siten, että Liikenne- ja viestintäviraston keräämiä tietoja voidaan hyödyntää liikenne- ja viestintäministeriön käyttäjäryhmäpäätöksen tukena.
Voimassa olevan lain 250 §:n 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Sen sisältämää sääntelyä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi norminpurun hengessä. Viestintäpalvelulain III osassa säädetään teleyritysten velvollisuuksista ja yleispalvelusta, ja V osassa säädetään käyttäjän ja tilaajan oikeuksista viestintäpalvelussa. Voimassa olevan 250 §:n 3 momentin soveltamisalarajoitus on tarpeeton, koska viestintäpalvelulain III ja V osan soveltamisalarajoitukset riittävät rajaamaan viranomaisverkon niiden soveltamisalan ulkopuolelle. On kuitenkin tarpeen säätää edelleen voimassa olevan 250 §:n 3 momentissa säädetyn tavoin siitä, ettei viestintää ja sijaintia koskevien tietojen käsittelyä ja hävittämistä koskevaa 316 §:ää sovelleta viranomaisverkkoihin. Lisäksi rajaus ulotettaisiin koskemaan viranomaisviestintään liittyvää viestintäpalvelua, eli 316 § ei koskisi myöskään uutta laajakaistaista viranomaisviestintäpalvelua.
250 a §.Viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoaja. Säädetään uusi pykälä koskien laajakaistaisen viranomaisviestinnän verkkopalvelun tarjoajaa. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että viranomaisviestintään liittyvää verkkopalvelua tarjoaa teleyritys, jonka viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja (palveluoperaattori ERVE) on valinnut hankintamenettelyn perusteella.
Hankintamenettelyn osalta viitataan turvallisuusverkkolain 13 §:ään, jossa säännellään alihankinnasta turvallisuusverkon palveluntuotannossa. Kyseisen pykälän mukaan palvelutuottajan (ERVE) on ennen hankintamenettelyn aloittamista pyydettävä asiasta valtiovarainministeriön lausunto. Saman lainkohdan mukaan alihankkijan, eli tässä tapauksessa verkkopalvelun tarjoajana toimivan teleyrityksen, kanssa tehtävässä toimeksiantosopimuksessa on erityisesti varmistettava normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeustilanteiden hallintamenettelyt. Hankinnan ohella ylipäänsä tulevan laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun laatua koskeva lakitasoinen sääntely perustuu esitettävän viittauksen myötä turvallisuusverkkolain 13 §:n säännöksiin. Niissä muun muassa edellytetään turvallisuusverkon turvallisuutta, valmiutta, varautumista ja jatkuvuutta koskevien vaatimusten täyttymistä sekä viitataan siihen, että alihankinnan laajuuden tulee rajoittua vain välttämättömään ja alihankinta on järjestettävä siten, että palvelutuotannon hallinta, ohjaus ja valvonta säilyvät palvelutuottajalla.
Sovellettaessa näitä turvallisuusverkkolain kriteerejä nyt käsillä olevan esityksen mukaiseen langattoman viranomaisviestinnän järjestämiseen on tulkinnassa otettava huomioon seuraavat lähtökohdat. Ensinnäkin turvallisuusverkkolain 13 §:n mukaan alihankinnan laajuudesta ja edellytyksistä päättää valtiovarainministeriö, mikä tarkoittaa sitä, että lain asettamissa rajoissa valtiovarainministeriöllä on verrattain laaja toimivalta arvioida palvelukohtaisesti muun muassa alihankinnan välttämättömyyden puitteissa sitä, miltä osin palvelut on tuotettava valtio-omisteisesti itse. Käsillä olevien viranomaisradioverkon ja viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisten palveluiden osalta valtiovarainministeriö selvityttää Suomen Erillisverkoilla hankintaan liittyvällä tietopyyntömenettelyllä kustannustehokkaimman tavan tuottaa palvelut ja päättää tältä pohjalta alihankinnan reunaehdoista kuultuaan tuekseen asettamaansa Viranomaisviestintäpalvelun ohjausryhmää, jossa on edustettuna keskeiset palvelun käyttäjäviranomaiset. Näin ollen valtio-omisteisen palveluoperaattorin (Suomen Erillisverkot Oy tai sen tytäryhtiö), turvallisuusverkkolain takaaman ministeriöohjauksen ja sen tueksi järjestetyn sidosryhmäasiantuntemuksen kokonaisuudella voidaan varmistua palveluntuotannon asianmukaisesta hallinnasta, ohjauksesta ja valvonnasta, sekä määrittää palvelukohtaisesti turvallisuusverkon turvallisuutta, valmiutta, varautumista ja jatkuvuutta koskevat vaatimukset. Langattoman viranomaisviestinnän kokonaismallin rakenteesta johtuen turvallisuusverkkolain 13 §:ssä säädetty tarkkuus hankittavan palvelun laadusta lieneekin käytännössä tarkoituksenmukaisin tapa säätää myös teleyritykseltä hankittavan verkkopalvelun laadusta.
Hankittavan verkkopalvelun laatu määritetään lopullisesti sitä koskevissa hankintaprosesseissa ja hankinnan jälkeen tehtävissä palvelusopimuksissa. Sopimuksissa on paremmat edellytykset ottaa huomioon verkkopalvelun teknisiä yksityiskohtia ja tasapainottaa myös käyttäjäviranomaisten tarpeita käytettävissä oleviin resursseihin. Uuden laajakaistaisen viranomaisviestinnän kokonaispalvelun tulisi vastata laadultaan ja luotettavuudeltaan VIRVE-palvelua. Tämä korkea laatuvaatimus olisi kuitenkin suhteutettava siten, että sen toteutuminen varmistettaisiin siirtymäajan puitteissa. Toisin sanoen VIRVE-verkon alasajo ja siirtymä uuteen palveluun toteutettaisiin vasta, kun palveluiden laadullinen vastaavuus olisi todennettavissa. Tämä edellyttää viranomaisviestinnän peiton suhteen investointeja uuden laajakaistaisen palvelun kehittämiseksi.
Viranomaisten aikakriittisen viestinnän merkitys Suomen yhteiskunnan turvallisuudelle on merkittävä, ja siksi on tarpeen huolellisesti varmistaa se, että kilpailutuksella valittu verkkopalvelun tarjoaja täyttää turvallisuusverkon turvallisuutta, valmiutta, varautumista ja jatkuvuutta koskevat vaatimukset tämän palvelukokonaisuuden viranomaistoiminnan vaatimusten kannalta tarkoituksenmukaisella ja riittävällä tavalla.
Turvallisuusverkkolain 1 ja 5 §:ssä säädetään, että turvallisuusverkko on valtion omistuksessa ja hallinnassa oleva viranomaisverkko. Hallituksen esityksessä HE 54/2013 vp tarkennetaan omistusta seuraavasti: ”turvallisuusverkon keskeiset tuotannon osat olisivat valtion välittömässä omistuksessa ja ohjauksessa olevien palveluntuottajien hallussa”. Tarkoituksena ei siis ole ollut ottaa turvallisuusverkossa tarjottavien palveluiden alihankkijoiden omaisuutta valtion omistukseen. Turvallisuusverkkolain 1 §:ään esitettävän muutoksen mukaan se mitä turvallisuusverkkolaissa säädetään turvallisuusverkosta ja sen palveluiden käytöstä soveltuu myös viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäpalveluihin. Viestintäpalvelulain käsitteistössä tämä vastaa viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajaa (palveluoperaattori, ERVE). Myöskään viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun alihankkijoiden, kuten verkkopalvelua tarjoavan teleyrityksen, omaisuutta ei ole tarkoitus ottaa valtion omistukseen. Verkkopalvelua tarjoavan teleyrityksen infrastruktuuri säilyykin luonnollisesti kyseisen teleyrityksen omistuksessa ja hallinnassa. Mahdollisen turvallisuusverkkolaista johtuvan verkon lisärakentamiseen ja varmistamiseen liittyvän infrastruktuurin omistus määritettäisiin myöhemmin sen mukaan kenen haltuun hankittava omaisuus olisi tarkoituksenmukaista hankkia.
Turvallisuusverkkolain 13 §:n 3 momentissa säädettynä alihankintaa koskevana lähtökohtana puolestaan on se, että palveluntuottaja vastaa alihankkijan työstä kuin omastaan. Täten rikosoikeudellista virkavastuuta sovellettaisiin viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisten palveluiden tuottajan (ERVE) kuin myös tämän alihankkijana toimivan teleyrityksen henkilöstöön, mukaan lukien päättävissä elimissä olevat tahot, heidän suorittaessaan turvallisuusverkkotoimintaan liittyviä tehtäviä. Jäljempänä viestintäpalvelulain 250 d §:ää koskevassa esityksessä on kuitenkin lähdetty siitä, ettei alihankintaan liittyvää turvallisuusverkkolain 13 §:ää ja siihen liittyvää saman lain 20 §:n vastuusäännöstä sovelleta viranomaisviestintää varten tarjottavaan kansalliseen verkkovierailuun. Näin ollen rikosoikeudellista virkavastuuta ehdotetaan sovellettavaksi vain siihen teleyritykseen, joka kilpailutuksen perusteella on valittu viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajaksi.
250 b §.Viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoaminen. Ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoamisesta ja siihen liittyen viranomaisliittymien etuoikeuksista. Pykälässä säädetään siitä, että viranomaisomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun, tarjoajan eli kilpailutuksella valitun teleyrityksen, on varmistettava viestintäverkon ruuhkatilanteessa 250 §:ssä tarkoitettujen viranomaisliittymien käyttäjille viranomaisviestintäpalvelun saatavuus sekä palvelun välttämätön laatutaso.
Viranomaisliittymien etuoikeuksilla turvataan viranomaisen aikakriittinen viestintä verkon ruuhkatilanteissa, joissa verkon kapasiteetti ei riittäisi kaikille käyttäjille täysimääräisesti. Viranomaisliittymille voitaisiin esimerkiksi määritellä tietyt pääsy- ja laatuluokat erotukseksi muista liittymistä, jolloin verkkopalvelussa voitaisiin tarvittaessa priorisoida näitä liittymiä käyttäen mainittuja teknisiä toteuttamistapoja. Viranomaisliittymien etuoikeuksilla ei siis varattaisi etukäteen tiettyä osuutta verkon kapasiteetista jatkuvaan viranomaiskäyttöön, vaan niitä hyödynnettäisiin mahdollisissa verkon ruuhkatilanteissa.
Pykälän 1 momentin mukaan verkkopalvelun tarjoajan on varmistettava viestintäverkon ruuhkatilanteessa viranomaisviestintäpalvelun saatavuus sekä viestinnän laadun etuoikeus suhteessa muuhun viestintään. Saatavuus tulee varmistaa antamalla viranomaisliittymille etuoikeutettu pääsy palveluun muihin liittymiin nähden (palvelun saatavuuden etuoikeus) sekä osoittamalla tai siirtämällä viestintäverkon ruuhkatilanteessa verkon resursseja viranomaisliittymille (palvelun saatavuuden mahdollistava altapurku).
Käytännön tasolla palvelun saatavuuden etuoikeudella ja altapurulla priorisoidaan verkon saatavuutta viranomaisliittymille kahdella tapaa. Ensinnäkin palvelun saatavuuden etuoikeudella ja altapurulla tarkoitetaan sitä, että viranomaisille taataan ruuhkautuneessa tilanteessa pääsy verkkoon ja sen resursseihin. Sen seurauksena muu kuin viranomaisliittymän käyttäjä ei välttämättä saisi tilapäisesti lainkaan yhdistettyä ruuhkautuneeseen verkkoon. Tällöin esimerkiksi puhelu ei yhdistyisi, jotta viranomaisliittymillä kyettäisiin edelleen viestimään normaalisti (saatavuuden etuoikeus). Toisekseen palvelun saatavuuden etuoikeus ja altapurku tarkoittaa sitä, että tarvittaessa verkkoon yhdistetyistä muista liittymistä saatettaisiin purkaa tilapäisesti yhteyksiä, jotta viranomaisliittymien viestintä turvattaisiin. Tällöin tavallisen käyttäjän puhelu saattaisi katketa kesken puhelun (palvelun mahdollistava altapurku). Tällaiset ruuhkatilanteet ovat poikkeuksellisia ja voivat johtua esimerkiksi suuronnettomuuksista tai muista sellaisista tilanteista, joissa pienellä tai syrjäisellä alueella suuri määrä ihmisiä haluaisi käyttää liittymäänsä samanaikaisesti niin, että verkon kapasiteetti ylittyy.
Viranomaisliittymille voitaisiin määritellä priorisointitaso ja kyky estää muuta palvelua (Allocation and Retention Priority), mikä varmistaisi etuoikeuden radioverkon resursseihin. Viranomaisliittymien SIM-korteille voitaisiin määritellä tietty pääsyluokka, jolloin ruuhkatilanteessa muiden pääsyluokkien liittymien käyttäjien yhteyksiä voidaan purkaa viranomaisliittymien palvelemiseksi (Access Class Barring) tai siirtää niitä muille taajuuskaistoille. Esimerkiksi näistä elementeistä koostuvan palvelun saatavuuden etuoikeuden ja altapurun käyttöönotto voidaan automatisoida määrittämällä verkkoon kynnysarvoja tai etuoikeudet voidaan ottaa käyttöön tapauskohtaisesti, kun olosuhteet sitä vaativat.
Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, että viestinnän laadun etuoikeudella viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajana teleyrityksen on taattava ruuhkatilanteissa viranomaisliittymien viestinnälle riittävä laatutaso muuhun viestintään nähden antamalla tarvittaessa sille etusija matkaviestinverkossaan siten, että muu viestintä ei estä viranomaisliittymien viestinnän kannalta välttämättömän laatutason tarjoamista viestintäverkossa.
Viestinnän laadun etuoikeutta käytettäessä tavallisen käyttäjän viestintäpalvelun laatutaso voisi laskea tilapäisesti, kun viranomaisten aikakriittisen viestinnän laatutaso varmistettaisiin. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että muu kuin viranomaisliittymän käyttäjä voisi edelleen soittaa ja lähettää tekstiviestejä, mutta tilapäisesti videokuva latautuisi tavallista hitaammin tai ei ollenkaan. Teknisesti ottaen matkaviestinverkoissa priorisointia toteutetaan palvelunlaatuparametrein, jotka vaikuttavat teknisesti eri tasoilla palvelujen ja yhteyksien prioriteettiin ja siten tiedonsiirron käsittelyyn verkossa. Eri parametreja käyttämällä ja yhdistelemällä saadaan aikaan erilaisia käyttöön vaikuttavia toiminnallisuuksia. Datayhteydelle voidaan muun muassa määritellä tietty laatuluokka (QCI, Quality of Service Class Identifier), jolloin korkeamman prioriteetin yhteyttä palvellaan ensin, taikka tietty verkon takaama nopeus (GBR, Guaranteed Bit Rate). Radioverkon lisäksi viestinnän laadun etuoikeus kattaa viranomaisliikenteen priorisoinnin myös teleyrityksen siirto- ja runkoverkossa, jos se on tarpeen viranomaisliittymille viestinnälle riittävän laatutason takaamiseksi.
Kuten yllä esitetystä kuvauksesta ilmenee, eivät viranomaisliittymien etuoikeuksien käsitteet täysin vastaa viranomaisliittymien etuoikeuksien teknistä toimintatapaa, vaan käsitteet on pelkistetty kuvaamaan juridisesti ne viranomaisliittymien etuoikeuksien mekanismit, joista teleyrityksen velvoitteista on kyse. Teleyritys toteuttaa etuoikeudet käyttämällä tarvittavaa kokonaisuutta erilaisia pääsyn, laadun ja etusijan toteuttamiseen liittyviä teknisiä verkonhallintatoimenpiteitä, joilla viranomaisliittymille taataan ruuhkatilanteissa etuoikeutettu pääsy verkkoon ja verkon resursseihin sekä näiden resurssien etuoikeutettu käyttö. Viranomaisliittymien etuoikeuksina ei siten ole säännösten tasolla mainittu erikseen esimerkiksi liittymien teknisiä pääsyluokkia, koska ne muodostavat vain osan etuoikeuksien teknistä toteutustapaa.
250 c §.Viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoamisen edellytykset. Uudessa pykälässä säädetään siitä, että viranomaisliittymien etuoikeuksilla voidaan rajoittaa muiden käyttäjien pääsyä verkkoon tai verkon käyttöä ainoastaan välttämättömässä laajuudessa. Pykälän 1 momentissa säädetään, että viranomaisliittymien etuoikeuksilla tarkoitettu rajoittaminen olisi sallittua vain siihen laajuuteen kuin se on välttämätöntä viranomaisviestinnän saatavuuden varmistamiseksi ruuhkatilanteissa. Rajaus koskisi muun muassa ajallista kestoa ja maantieteellistä aluetta. Viranomaisliittymien etuoikeudet toteutettaisiin esimerkiksi siten, ettei hätäpuheluiden soittaminen estyisi, vaikka muita puheluja saatettaisiin joutua rajoittamaan.
Pykälän 2 momentissa säädetään, että viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan, eli teleyrityksen, on viranomaisliittymien etuoikeuksia toteuttaessaan varmistettava, että muiden käyttäjien viestintäpalveluiden laatu tai saatavuus ei yleisesti heikkene. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että teleyrityksen verkon kapasiteetin tulisi olla riittävä siten, että viranomaisviestinnän toteuttaminen ei aiheuttaisi haittaa muiden käyttäjien viestintäpalveluiden laatuun ja saatavuuteen, ja tarvittaessa käytettävät viranomaisliittymien etuoikeudet aiheuttaisivat vain tilapäistä, alueellista heikkenemistä muiden käyttäjien palvelun laatuun. Lisäksi 2 momentissa säädetään teleyritykselle velvollisuus seurata viranomaisliittymien etuoikeuksien käytön ja viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoamisen vaikutusta muiden käyttäjien palveluiden saatavuuteen, verkon suorituskykyyn ja kapasiteetin käyttöasteeseen. Seurannalla varmistetaan, että teleyrityksen verkon kapasiteetti riittää muiden palvelujen tarjoamiseen viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoamisen lisäksi. Velvoite tarkentaa 243 §:n mukaista velvoitetta huolehtia palvelun laadusta. Seuranta kohdistuu nimenomaisesti viranomaisviestinnän vaikutuksiin, ei kapasiteetin käyttöön yleisesti.
Pykälän 3 momentissa säädetään viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajalle (palveluoperaattori) velvollisuus toimittaa Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä kuvaus viranomaisliittymien etuoikeuksien toteuttamisesta ja arvio niiden muihin käyttäjiin kohdistuneista vaikutuksista. Voidakseen toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle teleyrityksen keräämiä tietoja palveluoperaattorin on sovittava teleyrityksen kanssa tiedonsaantioikeuksista. Tämä osakeyhtiöiden välinen tiedonvaihto on arvioitu luontevimmin järjestettäväksi sopimusperusteisesti, joten siitä ei ole tarpeen säätää lailla. Liikenne- ja viestintävirasto joka tapauksessa valvoo lakisääteisten tehtäviensä puitteissa muiden käyttäjien viestintäpalvelujen laatua. Sen sijaan Liikenne- ja viestintävirastolle ei olla ehdottamassa viranomaisliittymien viestintäpalvelun laatuun liittyvää erillistä valvontatehtävää, koska palvelun yksityiskohdista sovitaan verkko- ja palveluoperaattorin eli teleyrityksen ja Suomen Erillisverkot Oy:n välisessä sopimuksessa. Lisäksi on huomattava, että turvallisuusverkkotoiminta kuuluu valtiovarainministeriön vastuualueelle.
250 d §.Kansallinen verkkovierailu viranomaisviestintää varten. Kyseessä on uusi viranomaisviestinnän kansallista verkkovierailua (roaming) koskeva pykälä. Pykälän tarkoitus on mahdollistaa viranomaisviestinnän tarjoaminen myös tilanteissa, joissa viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan, eli kilpailutuksella valitun teleyrityksen, verkko ei ole käytössä. Kun viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan omassa verkossa on häiriö tai kyseisellä alueella ei ole verkkopeittoa, on viranomaisviestinnän yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi välttämätöntä, että viranomaisviestintää voidaan poikkeuksellisesti tarjota verkkovierailun kautta. Puuttuvan verkkopeiton osalta on kuitenkin huomattava, että kansallisen verkkovierailun ydinalueeksi on tarkoitettu lähinnä pienimuotoiset katvealueet. Sääntelyn tarkoituksena ei näin ollen ole se, että kilpailutuksella valittu 250 a §:ssä määritelty teleyritys hyödyntäisi laajamittaisesti tai ainakaan muutoin kuin väliaikaisesti toisen teleyrityksen verkkoa tarjoamansa viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun osana. Langattoman laajakaistaisen viranomaisviestinnän kokonaisratkaisun tavoitteena on mahdollisimman hyvin jo olemassa olevaa kaupallista verkkoinfrastruktuuria hyödyntävä koko maan kattava verkkopeitto, jossa hyödynnettäisiin kilpailussa valitun teleyrityksen verkkoa. Koska verkkopalvelun kilpailutuksen yksityiskohdista päätetään erikseen, ja koska Ahvenanmaan telemarkkinan rakenne poikkeaa manner-Suomesta, voidaan Ahvenanmaan osalta viranomaisviestintään liittyvää kansallista verkkovierailua, tai sen ja 250 a §:ssä tarkoitetun verkkopalvelun tarjoamisen jonkinlaisia välimuotoja (konsortioyhteistyö), joutua kuitenkin harkitsemaan laajemmassa mitassa kuin manner-Suomessa.
Pykälän 1 momentissa säädetään, että muun teleyrityksen kuin 250 a §:ssä tarkoitetun kilpailutuksella valitun teleyrityksen on pyynnöstä tarjottava kohtuullisin ehdoin matkaviestinverkon käyttöoikeutta Suomen alueella (kansallinen verkkovierailu) viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajalle (palveluoperaattorille) viranomaisviestinnän mahdollistamiseksi. Sanalla pyynnöstä viitataan siihen, että palveluoperaattori sopii tällaisen teleyrityksen kanssa kansallisen verkkovierailun järjestämisestä. Esityksellä ei oteta kantaa siihen, sopiiko palveluoperaattori kansallisesta verkkovierailusta kullakin alueella kaikkien siellä verkkoa omaavien teleyritysten kanssa vai esimerkiksi vain yhden muun teleyrityksen kuin verkko-operaattoriksi valitun kanssa. Tarkoitus on, että kyseessä olisi jatkuva tai pitkäaikainen sopimus, eikä jokaisesta yksittäisestä verkkovierailusta sovittaisi erikseen. Pykälässä tarkoitetulla, kansallista verkkovierailua tarjoavalla teleyrityksellä on 1 momentin mukaan velvollisuus tarjota kansallisia verkkovierailua tilanteissa, joissa viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan matkaviestinverkko ei ole käytettävissä. Kyseessä voi olla tilanne, jossa viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan oma verkko ei ole saatavissa esimerkiksi katvealueen tai vikatilanteen vuoksi. Momentin mukaan teleyrityksen olisi myös tarjottava sellaisia verkkovierailuun liittyviä toimintoja ja palveluita, joita kansallisen verkkovierailun toteuttaminen ja palveluiden toimivuus edellyttää. Näillä toiminnoilla ja palveluilla ei tarkoiteta 250 b §:ssä määriteltyjä viranomaisliittymien etuoikeuksia, vaan viranomaisviestintään tarkoitetun verkkovierailun toteuttamiseksi välttämättömiä tukipalveluita. Näiden tukitoimenpiteiden luonteeseen voidaan hakea johtoa verkkovierailusta yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 531/2012 3 artiklan 3 kohdasta, jonka mukaan: ”Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksiin on sisällyttävä kaikkien sellaisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen, palvelujen, ohjelmistojen ja tietojärjestelmien käyttöoikeudet, joita tarvitaan säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi asiakkaille.”
Pykälän 2 momentissa säädetään kansallista verkkovierailua tarjoavalle teleyritykselle velvollisuus tarjota kohtuullisin ehdoin 250 b §:ssä tarkoitettujen viranomaisliittymien etuoikeuksien toteuttamista palveluoperaattorin pyynnöstä. Tämä tarkoittaa, että niin sanotusti perusmuotoinen kansallinen verkkovierailu toteutuisi ilman viranomaisliittymien etuoikeuksia ja viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja (palveluoperaattori) harkitsisi teleyritys- ja aluekohtaisesti, onko välttämätöntä edellyttää viranomaisliittymien etuoikeuksien toteuttamista myös verkkovierailun osalta. Mikäli tätä koskeva pyyntö esitettäisiin, kansallista verkkovierailua tarjoavaan teleyritykseen sovellettaisiin tällöin, mitä 250 c §:ssä säädetään. Palveluoperaattori ja kansallista verkkovierailua tarjoava teleyritys voivat myös sopia jatkuvan tai pitkäaikaisen sopimuksen viranomaisliittymien etuoikeuksien tarjoamisesta esimerkiksi tietyllä alueella tai tietyllä ajanjaksolla. Lisäksi momentissa säädetään siitä, että verkkovierailua tarjoavaan teleyritykseen ei sovelleta turvallisuusverkkolain 13 §:n mukaista alihankintastatusta, eikä siihen liittyvää saman lain 20 §:ssä säädettyä rikosoikeudellista virkavastuuta.
Rikosoikeudellisesta virkavastuusta ei ole tarpeen säätää kansallista verkkovierailua tarjoavalle teleyritykselle, koska sillä ei ole julkista hallintotehtävää. Tästä tarkemmin luvussa 4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys. Toisekseen verkkovierailun toteuttaminen viranomaisviestintää varten voidaan nähdä vastaavana velvollisuutena kuin ne toimet, joita teleyrityksillä on velvollisuus toteuttaa hätäpuhelujen ohjaamiseen ja varmistamiseen liittyen. Myöskään näiden lakisääteisten toimintojen toteuttamisen ei ole katsottu muodostavan sellaista tehtävää, johon pitäisi liittyä rikosoikeudellinen virkavastuu.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että jos viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoajan (palveluoperaattori) ja 1 momentissa tarkoitetun verkkovierailua tarjoavan teleyrityksen välillä ei päästä sopimukseen 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista ehdoista, Liikenne- ja viestintävirasto päättää ehdoista toisen tai molempien osapuolten vaatimuksesta. Lähtökohtaisesti Liikenne- ja viestintäviraston päätöstä ei tarvittaisi, vaan osapuolet sopivat keskenään kansallisen verkkovierailun ja 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa myös viranomaisliittymien etuoikeuksien tarjoamisen ehdoista, mukaan lukien hinnasta. Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen mahdollisuuden tarkoitus on varmistaa viranomaisviestintäpalvelun tarvitseman kansallisen verkkovierailun ja siihen liittyvien viranomaisliittymien etuoikeuksien järjestäminen, mikäli palveluoperaattorin ja teleyritysten välisissä sopimusneuvotteluissa ei kuitenkaan päästäisi sopimukseen.
Liikenne- ja viestintäviraston päätös pyrkisi olemaan molemmille osapuolille kohtuullinen. Kyse olisi näin ollen perusmuotoisen viranomaisviestintää varten tarjotun verkkovierailun ehdoista, ja erilliseen pyyntöön perustuvien viranomaisliittymien etuoikeuksien toteuttamisesta verkkovierailun yhteydessä. Mikäli osapuolet eivät pääsisi sopuun, voisi Liikenne- ja viestintävirasto määrittää myös kansallisesta verkkovierailusta perittävän kohtuullisen hinnan, joka on eräs edellisessä virkkeessä mainittu ehto. Perusmuotoisesta verkkovierailusta määräytyvän hinnan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päättää hintavertailun avulla. Hintavertailu voisi perustua muista EU- ja ETA-valtioista tulevien liittymien verkkovierailuista (inbound roaming) Suomessa verkkovierailuista perittyihin tukkuhintoihin. Tarkemmin sanottuna hintavertailu perustuisi verkkovierailupalvelujen tukkutason suorasta käyttöoikeudesta perittyihin hintoihin, joita teleyritykset Suomessa perivät matkaviestinverkon operaattoreilta vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi Suomessa verkkovierailuasiakkaille, joiden kotiverkko on jossakin muussa Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa. Hintavertailu perustuisi vain kilpailullisiin hintoihin. EU- ja ETA-maista tuleville verkkovierailuasiakkaille tarjottavia verkkovierailupalveluja koskee EU-lainsäädäntöön perustuva verkkovierailun enimmäishintasääntely tukku- ja vähittäistasolla. EU- ja ETA-alueen operaattoreilta perittävien hintojen käyttäminen hintavertailun perusteena varmistaisi myös vähintään kohtuullisen korvauksen tukkupalvelusta sekä sen, että tukkupalvelua ei tarvitsisi tuottaa alle kustannusten. Viranomaisliittymien etuoikeuksista vastaavaa hintavertailua ei voitane tehdä, mutta Liikenne- ja viestintäviraston päätös pyrkisi niidenkin osalta kohtuullisuuteen molempia osapuolia kohtaan.
250 e §.Viranomaisverkon yhteenliittäminen yleiseen viestintäverkkoon. Esitetään säädettäväksi uusi pykälä, johon siirretään voimassa olevan lain 250 §:n 4 momentin sisältö vain vähäisin teknisin muutoksin. Nykyisen 250 §:n 4 momentti koskee viranomaisverkon yhteenliittämistä yleiseen viestintäverkkoon. Momentilla velvoitetaan teleyritys pyynnöstä liittämään viranomaisverkko yleiseen viestintäverkkoon korvauksetta. Momentissa säädetään myös siitä, ettei viranomaisverkossa toimivalla teleyrityksellä ole oikeutta saada korvausta viestinnästä yleisestä viestintäverkosta viranomaisverkkoon sekä siitä, että teleyrityksellä on oikeus korvaukseen viestinnästä viranomaisverkosta yleiseen viestintäverkkoon teleyrityksen hinnaston mukaisesti.
Momentin viittaus viranomaisverkossa toimivaan teleyritykseen, jolla on tarkoitettu Suomen Erillisverkot Oy:tä (ERVE), korjataan viittaukseksi viranomaisverkon tarjoajaan. Kuten edellä on todettu, ERVE:ä viranomaisverkon toimijana ei pidetä lain määritelmien mukaan teleyrityksenä. Toisekseen käsite televiestintä ajantasaistetaan viestinnäksi.
Viranomaisverkolla tarkoitetaan 3 §:n määritelmien mukaisesti nykyisiä VIRVE-palveluja ja TUVE-verkkoa, ei uutta laajakaistaista viranomaisviestintäpalvelua.
271 a §.Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoaminen. Pykälässä oleva viittaus 250 §:n momentteihin 1 ja 2 koskien käyttäjäryhmiä ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi pykälään 250 §, sillä momenttiviittaukset ovat tarpeettomia ja pykälää 250 § ehdotetaan muutettavaksi tällä esityksellä, joten sen rakennekin muuttuu hieman. Muutoksella ei ole sisällöllisiä vaikutuksia julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoamiseen.
272 §.Toimenpiteet tietoturvan toteuttamiseksi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan muutettavaksi teleyritys ja yhteisötilaaja viestinnän välittäjäksi. Käsite viestinnän välittäjä kattaa teleyrityksen ja yhteisötilaajan lisäksi muitakin välittäjiä. Suomalaisten verkkojen ja palvelujen tietoturvallisuuden ylläpitämisessä yksi menestystekijä on suomalainen lainsäädäntö, joka paitsi velvoittaa eri toimijoita huolehtimaan palvelujensa tietoturvasta, antaa myös edellytykset torjua tietoturvaongelmia. Laki sähköisen viestinnän palveluista (jäljempänä viestintäpalvelulaki) edellyttää, että muutkin viestinnän välittäjät kuin teleyritykset ja yhteisötilaajat huolehtivat palvelujen, viestien, välitystietojen ja sijaintitietojen tietoturvasta. Laki ei kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista muille viestinnän välittäjille, toisin kuin teleyrityksille ja yhteisötilaajille, samoja oikeuksia tietoturvan toteuttamistoimenpiteisiin. Tasapuolisten toimintaedellytysten vuoksi ja kattavan tietoturvatason mahdollistamiseksi tulisi lain 272 §, joka sisältää säännökset toimenpiteistä tietoturvasta huolehtimiseksi, laajentaa koskemaan kaikkia viestinnän välittäjiä. Viranomaisverkon tarjoajaa ja viranomaisviestintää palvelevan viestintäpalvelun tarjoajaa pidetään viestinnän välittäjinä.
272 §:n mukaisten tietoturvatoimenpiteiden laajentaminen tuo kaikki yhteiskunnan tai käyttäjien kannalta olennaiset viestintäverkot ja palvelut, ja niitä tarjoavat teleyritykset, muut viestinnän välittäjät, yhteisötilaajat ja viranomaisverkot tältä osin yhtenäiseen sääntelykehykseen.
318 §.Tietojen luovuttaminen viranomaisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädetään Liikenne- ja viestintävirastolle ja valtiovarainministeriölle oikeus salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa toisilleen saamansa tai laatimansa asiakirja tai ilmaista salassa pidettävä tieto toisilleen, jos se on tarpeen viranomaisverkon ja viranomaisviestintään liittyvien verkko- ja viestintäpalvelujen tarjoamiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi.
Käytännössä tällä tarkoitetaan sekä nykyisen viranomaisverkon (VIRVE ja TUVE) että uuden laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun tarjoamiseen liittyviä tehtäviä. Sanamuoto ”laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä” kattaa viestintäpalvelulaissa säädettyjen tehtävien lisäksi myös esimerkiksi turvallisuusverkkolaissa säädetyt tehtävät, kuten sen 14 §:ssä säädetyn valtiovarainministeriön ohjaus- ja valvontatehtävän ja 19 §:ssä säädetyn tiedonsaantioikeuden.
Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyy uudeksi 4 momentiksi ja nykyinen 4 momentti uudeksi 5 momentiksi muuttumattomana.
325 §.Liikenne- ja viestintäviraston tarkastusoikeus. Pykälän 2 momentin soveltamisalaan lisätään viranomaisverkon ohelle viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja (palveluoperaattori, Suomen Erillisverkot Oy tai sen tytäryhtiö). Muutoksen myötä Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus tehdä tekninen turvallisuus- tai toimivuustarkastus ERVE:lle myös laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun osalta. Nykyisen säännöksen perusteella tarkastuksia viranomaisverkolle ei ole vielä tehty, mutta säännös on tarpeen, jotta tarkastus pystytään tarvittaessa suorittamaan, jos viranomaisverkon toiminta häiritsisi esimerkiksi yleistä teleyritysten palveluntuotantoa.
Pykälän nykyisessä 1 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta tehdä tekninen turvallisuus- tai toimivuustarkastus taikka taloudellinen tarkastus teleyrityksessä. Kun teleyritys toimii viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajana, sen toimintaa pidetään tältäkin osin teletoimintana. Kyseessä on viestintäpalvelulaissa tarkoitettu verkkopalvelu eli palvelu, jossa teleyritys (verkkoyritys) tarjoaa omistamaansa tai muulla perusteella hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viestien siirtoon tai jakeluun. Teleyritys kattaa määritelmältään myös viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan, joten siitä ei ole tarpeen säätää erikseen. Sen sijaan viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaminen (palveluoperaattorin toiminta) ei olisi teletoimintaa, sillä palveluiden käyttäjäpiiri on rajattu ja määräytyisi 250 §:n nojalla.
1.2
Laki julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta
1 §.Lain tarkoitus ja soveltamisala. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan mitä tässä laissa säädetään turvallisuusverkosta ja sen palvelujen käytöstä, sovelletaan myös viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisiin palveluihin. Uusi momentti on tarpeen, sillä tällä esityksellä ei haluttu muuttaa 2 momentissa säädettyä turvallisuusverkon määritelmää ja sen myötä määräytyvää lain soveltamisalaa. Turvallisuusverkon määritelmän mukaan turvallisuusverkko on viestintäpalvelulain 250 §:ssä tarkoitettu viranomaisverkko, minkä ehdon tällä esityksellä turvallisuusverkkolain mukaiseksi palveluksi tuotava viranomaisradioverkko VIRVE täyttää. Uusi laajakaistainen viranomaisviestintäpalvelu sen sijaan ei ole viranomaisverkko, koska viranomaisverkko on määritelmänsä mukaan tiettyjen viranomaistoimintaan liittyvien tehtävien vuoksi rakennettu viestintäverkko. Koska laajakaistainen viranomaisviestintäpalvelu perustuu teleyritysten jo olemassa olevaan viestintäverkkoon, siitä ei tule viranomaisverkkoa eikä myöskään turvallisuusverkon osaa, vaikka sen käyttötarkoitus onkin sama kuin viranomaisverkko VIRVE:n, ja vaikka siihen sovelletaan turvallisuusverkkoa ja sen palveluita koskevia säännöksiä. Koska viranomaisverkon määritelmällä on siihen kohdistuvan viittauksen myötä merkitystä myös turvallisuusverkkolain soveltamisalalle, on syytä todeta että viranomaisverkolla tarkoitetaan viestintäpalvelulain 3 §:ään ehdotettavan uuden 39 a kohdan mukaan valtion johtamiseen ja turvallisuuteen, maanpuolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, pelastustoimintaan, meripelastustoimintaan, hätäkeskustoimintaan, maahanmuuttoon, sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoimintaan, raideliikenneturvallisuuteen tai väestönsuojeluun liittyvien tehtävien vuoksi rakennettua viestintäverkkoa. Uuden 3 momentin myötä nykyiset 3 ja 4 momentit siirtyvät 4 ja 5 momenteiksi.
2 ja 4 momenteissa olevat viittaukset tietoyhteiskuntakaareen (917/2014) ehdotetaan muutettavaksi viitauksiksi sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin (917/2014). Muutoksella pykälän viittaukset päivitetään vastaamaan lailla tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta (68/2018) tehtyä lain nimikkeen muutosta tietoyhteiskuntakaaresta laiksi sähköisen viestinnän palveluista.
Vaikka pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta muita kuin lakiviittausta koskevia muutoksia, momenttiin sisältyvän turvallisuusverkon määritelmän kattamat palvelut laajenevat ehdotettujen muiden muutosten johdosta sekä viestintäverkon että turvallisuusverkon yhteisten palvelujen osalta. Viestintäverkko muodostuu aiemmasta kiinteästä viestintäverkosta eli Suomen Turvallisuusverkko Oy:n hallinnoimasta ja osittain kaupallisten operaattoreiden kuituverkkoa hyödyntävästä viestintäverkosta, joka käsittää viestiasemalaitteet, niiden väliset tiedonsiirtoyhteydet sekä muun infrastruktuurin. Lisäksi turvallisuusverkon viestintäverkoksi tulee Suomen Virveverkko Oy:n hallinnoima viranomaisten matkaviestintäverkko eli nykyinen viranomaisten käyttämä viranomaisradioverkko (VIRVE).
Turvallisuusverkkolaissa säädetyt tieto- ja viestintätekniset palvelut muodostuvat Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin (jatkossa Valtori) tuottamista koko TUVE-käyttäjäkunnalle tarkoitetuista yhteisistä palveluista sekä ERVE:n tuottamista viranomaisten aikakriittisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisistä palveluista, joita ovat sekä VIRVE-verkossa tarjottavat kapeakaistaiset viranomaisradioverkon tieto- ja viestintätekniset palvelut että uudet aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintätekniset palvelut, joiden tuottamisessa hyödynnetään kaupallisen teleyrityksen verkkopalvelua sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 29 luvussa kuvatulla tavalla.
4 §.Turvallisuusverkon muu käyttö. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti koskien VIRVE-palvelujen ja uuden viranomaisten mobiilin viestintäratkaisun muuta käyttöä, jotka jatkossa ovat viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisiä palveluja. Uuden 2 momentin mukaan Suomen Erillisverkot Oy:n tai sen tytäryhtiön 8 §:n 2 momentin nojalla tuottamia viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisiä palveluja voisi käyttää myös muu kuin turvallisuusverkkolain 3 §:ssä tarkoitettu käyttäjä, jos käyttäjälle on myönnetty sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 250 §:ssä tarkoitettu viranomaisliittymä. Ehdotetulla säännöksellä mahdollistettaisiin nykytilan säilyttäminen, jossa VIRVE-palvelujen – ja myös uusien aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisten palvelujen käyttäjäpiiri on viestintäpalvelulain mukaisesti määräytyvä ja siten osin laajempi kuin 4 §:n 1 momentissa kuvattu turvallisuusverkon muiden palveluiden käyttäjäkunta.
Turvallisuusverkkolakiin tehtävillä muutoksilla VIRVE:stä tulee osa turvallisuusverkkolain alaista palvelua ja lisäksi uuteen laajakaistaiseen viranomaisviestintäpalveluun sovelletaan mitä turvallisuusverkosta ja sen palveluiden käytöstä säädetään, jolloin molempiin palveluihin soveltuu myös käyttövelvoite turvallisuusverkkolain 3 §:ssä säädetyille toimijoille lain 2 §:ssä säädetyillä perusteilla. Nämä toimijat ovat pykälän mukaan kukin omassa laissaan säädeltyjä turvallisuusviranomaisia. Käyttövelvoite koskee pykälässä säädettyjä viranomaisia niiltä osin kuin ne hoitavat TUVE-laissa käyttövelvoitteen piiriin kuuluvia tehtäviä, joihin liittyy korkean varautumisen tai turvallisuuden vaatimuksia.
Pykälän nykyinen 2 momentti ehdotetaan siirrettävän uudeksi 3 momentiksi ja sitä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että kaikki turvallisuusverkon palvelutuottajat (Suomen Erillisverkot Oy tytäryhtiöineen sekä Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori) sekä niiden alihankkijat saisivat valtiovarainministeriön hyväksynnällä käyttää turvallisuusverkkoa turvallisuusverkkolain mukaisia tehtäviä suorittaessaan. Ehdotettuun säännökseen liittyen poistetaan tarpeettomana integraatiopalvelutuottajan vastaava oikeus eli lain 11 §:n 2 momentti.
Edellä kuvatun, turvallisuusverkon palvelutuotannon tehtäviin rajoitetun käyttöoikeuden myöntäminen näille toimijoille on perusteltua, koska turvallisuusverkon palvelutuottajien ja niiden alihankkijoiden on pystyttävä turvallisuusverkon palvelujen tuottamisen turvallisuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi hyödyntämään turvallisuusverkon palveluja.
6 §.Verkko- ja infrastruktuuripalvelujen tuottaja. Pykälää muutetaan siten, että mahdollistetaan turvallisuusverkkolain mukaisten tehtävien järjestely Suomen Erillisverkot Oy:n ja sen kokonaan omistamien tytäryhtiöiden kesken mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Voimassa olevan 6 §:n 3 momentin mukaan turvallisuusverkon verkko- ja infrastruktuuripalvelujen tuottajana voi toimia myös Suomen Erillisverkot Oy:n tätä tarkoitusta varten erikseen perustama ja kokonaan omistama tytäryhtiö. Voimassa olevan lain perusteella verkko- ja infrastruktuuripalvelujen tuottajana toimii tällä hetkellä Suomen Erillisverkot Oy:n tytäryhtiö, Suomen Turvallisuusverkko Oy. Nykyisellä Suomen Erillisverkot Oy:n yhtiörakenteella VIRVE-verkon verkkopalvelujen tuottajana toimisi Suomen Virveverkko Oy. Nykyisen yhtiörakenteen kaltaisessa toiminnassa sama yhtiö tuottaa myös ehdotetussa 8 §:n 2 momentissa kuvatut viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintätekniset palvelut. Jatkossa Suomen Erillisverkot konsernin tuottamien turvallisuusverkon palvelujen kustannustehokkaan ja muutoinkin tarkoituksenmukaisen järjestämisen vuoksi on tarpeen mahdollistaa 6 §:ssä ja 8 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitaminen muullakin tavalla kuin nykyisellä tehtävien jaolla tytäryhtiöiden kesken. Ehdotetuilla 6 §:llä, 8 §:n 2 momentilla sekä 16 §:ään tehtävillä muutoksilla mahdollistetaan omistajaohjauksessa tapahtuva valtion kokonaan omistaman Suomen Erillisverkot Oy:n ja sen kokonaan omistamien, tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarkoitettujen tytäryhtiöiden, toiminnan tarkoituksenmukainen järjestäminen.
Ehdotetussa 6 §:n 1 momentissa yhdistetään nykyisen 6 §:n 1 momentti ja mahdollista yhtiöittämistä koskeva 3 momentin alkuosa. Ehdotetun säännöksen mukaan turvallisuusverkon verkko- ja infrastruktuuripalvelujen tuottajana toimisi valtion kokonaan omistama Suomen Erillisverkot Oy -niminen osakeyhtiö tai sen kokonaan omistama, tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarkoitettu tytäryhtiö. Turvallisuusverkkolain mukaisia tehtäviä hoitavan tytäryhtiön tulisi edelleen olla Suomen Erillisverkot Oy:n kokonaan omistama, mutta nykyinen ilmaisu, että yhtiön pitää olla kyseisessä pykälässä tarkoitettua tarkoitusta varten erikseen perustettu, korvattaisiin ilmaisulla, että tytäryhtiön tulisi olla tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarkoitettu. Muutoksella mahdollistetaan se, että verkko- ja infrastruktuuripalveluja tuottava tytäryhtiö voisi tuottaa myös 8 §:n 2 momentissa kuvattuja tieto- ja viestintäteknisiä palveluja. Samoin mahdollistetaan se, että tytäryhtiöiden tehtävänjakoa turvallisuusverkkotoiminnassa tai tytäryhtiöiden lukumäärää muutettaisiin.
Viranomaisradioverkon verkko- ja infrastruktuuripalveluista säädetään tarkemmin 7 §:n 4 momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotettuun 2 momenttiin sisällytetään sekä Suomen Erillisverkot Oy:tä että sen turvallisuusverkon palveluja tuottavia tytäryhtiöitä koskeva, nykyisin 2 ja 3 momentissa säädetty edellytys siitä, että kyseisten yhtiöiden tarkoitus ei ole tuottaa liiketaloudellista voittoa tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisessa. Momentissa säädetään myös sekä emo- että tytäryhtiön velvollisuudesta erottaa tässä laissa tarkoitettu toiminta hallinnollisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti yhtiön muusta toiminnasta.
Voimassa olevan lain 6 §:n 3 momentin mukaan turvallisuusverkon verkko- ja infrastruktuuripalveluja tuottavalla Suomen Erillisverkot Oy:n tytäryhtiöllä ei saa olla muita tehtäviä tai toimintoja. Tämä vaatimus poistetaan, koska verkko- ja infrastruktuuripalveluja tuottava tytäryhtiö voisi tuottaa esimerkiksi myös ehdotetun 8 §:n 2 momentin mukaisia tieto- ja viestintäteknisiä palveluja. Esityksen mukaan tytäryhtiöllä voisi jatkossa olla myös muita tehtäviä, kunhan 2 momenttiin sisältyvä toimintojen erottamisvaatimus toteutuu.
8 §.Tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottaja. Pykälän voimassa oleva 1 ja 2 momentti yhdistetään uudeksi 1 momentiksi pykälän loogisen rakenteen parantamiseksi. Pykälän 1 momentissa säädetään siis valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun palvelukeskuksen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tehtävästä ja toiminnan erottamisvaatimuksesta. Momentissa tarkoitetulla turvallisuusverkon tieto- ja viestintäteknisten palveluiden tuottajalla tarkoitetaan edelleen Valtoria.
Ehdotetussa uudessa 2 momentissa säädetään Suomen Erillisverkot Oy:n tai sen tytäryhtiön uudesta tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottajan tehtävästä. Uuden 2 momentin mukaan viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottajana toimii Suomen Erillisverkot Oy tai sen kokonaan omistama, tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarkoitettu tytäryhtiö. Perusteet yhtiötä ja sen tässä laissa säädettyjä tehtäviä hoitavia tytäryhtiöitä koskevan sääntelyn muuttamiselle on kuvattu 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Ehdotetuilla viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisillä palveluilla tarkoitetaan VIRVE-verkon avulla nykyisin tarjottavia palveluja (viranomaisradioverkon tieto- ja viestintätekniset palvelut) sekä tulevaisuudessa teleyritykseltä hankitun viranomaisviestintää palvelevan verkkopalvelun päällä tarjottavia tieto- ja viestintäteknisiä palveluja (viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintätekniset palvelut), joiden käyttöön oikeutetuista käyttäjäryhmistä turvallisuusverkkolain 3 §:ssä tarkoitettua laajemmin päättäisi viestintäpalvelulain 250 §:n 1 momentin nojalla liikenne- ja viestintäministeriö kuultuaan valtiovarainministeriötä.
Viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisistä palveluista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella siten kuin 9 §:n 2 momentissa (jatkossa 4 momentti) säädetään. Asetukseen lisätään siis uudet Suomen Erillisverkot Oy:n tai sen tytäryhtiön tuottamat tieto- ja viestintätekniset palvelut.
9 §.Tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottajan tehtävät. Pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottajan tehtävistä. Kyseisen palvelutuottajan eli Suomen Erillisverkot Oy:n tai sen tytäryhtiön tehtävänä olisi yksinoikeudella tuottaa, ylläpitää ja kehittää viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän yhteiset tieto- ja viestintätekniset palvelut sekä vastata tehtäväalueellaan viranomaisradioverkon sekä viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisiä palveluja koskevien turvallisuus-, valmius-, varautumis- ja jatkuvuusvaatimusten toteutumisesta normaalioloissa ja niiden häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa.
Näistä turvallisuusverkkolain sääntelyyn tuotavista uusista palveluista (eli nykyiset VIRVE-palvelut sekä uudet viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun päällä toteutettavat viranomaisviestintään liittyvät viestintäpalvelut) säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella siten kuin lain 9 §:n 2 momentissa (jatkossa 4 momentti) säädetään.
Turvallisuusverkon tieto- ja viestintäteknisiin palveluihin liittyen valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu palvelukeskus, eli Valtori tuottaa mobiilipäätelaite- ja hallintapalvelua turvallisuusverkkolain 8 ja 9 §:n nojalla siten kuin turvallisuusverkkoasetuksen 3 §:ssä on säädetty. Näiden Valtorin tuottamien, kaikille TUVE-käyttäjille tarkoitettujen, turvallisuusverkon tieto- ja viestintäteknisten mobiilipalvelujen rinnalle turvallisuusverkkolakiin tulisivat siis nykyisin TORI-lain soveltamisalaan kuuluvat Suomen Erillisverkkojen tuottamat aika- ja toimintokriittiseen viestintään tarkoitetut VIRVE-palvelut sekä näitä korvaamaan kehitettävät, uudet laajakaistaisen viranomaisviestinnän mahdollistavat viestintäpalvelut eli viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintätekniset palvelut. Uudet palvelut laajentavat viranomaisten viestinnän mahdollisuuksia. Palvelut koostuvat aikakriittisistä viestintäpalveluista, paikkatietopalveluista ja niiden hallinnasta. Viestintäpalveluihin kuuluvat myös henkilöiden väliset ryhmä- ja yksilömuotoiset puhe-, video- sekä sanomapalvelut. Aikakriittinen viestintä voidaan mahdollistaa myös laitteille, kuten erilaisille sensoreille sekä autonomisille laitteille.
Jatkossakin pääosa turvallisuusverkon käyttäjistä käyttäisi normaalia kaupallisen teleyrityksen liittymää, jonka siis käyttäjäorganisaatiot hankkivat suoraan Valtorin puitesopimuksen perusteella. Uutta Suomen Erillisverkot Oy:n tai sen tytäryhtiön tuottamaa palvelua käyttäisivät ensisijaisesti kenttätehtävissä sekä operatiivisissa johtotehtävissä toimivat - eli nykyiset VIRVE-käyttäjät.
Pykälään lisätään myös uusi 3 momentti, jonka mukaan viranomaisten aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottamisessa voidaan hyödyntää Suomessa toimivan teleyrityksen verkkopalvelua tai matkaviestinverkkoa siten kuin sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 29 a luvussa säädetään. VIRVE-verkon (ja sen avulla toteutettavien nykyisten VIRVE-palvelujen) osalta kaupallisten verkkojen hyödyntämisestä ei säädetä sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa, vaan turvallisuusverkkolain 7 §:n 3 momentissa, jonka mukaan verkko- ja infrastruktuuripalvelujen tuottaja voi 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi sopia Suomessa toimivan teleyrityksen kanssa turvallisuusverkon kuitukapasiteetin, siirtoyhteyksien ja antenni- ja laitepaikan käyttöoikeuksien hankkimisesta tai luovuttamisesta. Käytännössä siis VIRVE-verkon toteutuksessa hyödynnetään esimerkiksi teleyritysten siirtoyhteyksiä.
Sen sijaan ehdotettujen turvallisuusverkkolain 8 §:n 2 ja 9 §:n 2 momentin nojalla tuotettavat uudet aikakriittisen laajakaistaisen matkaviestinnän palvelut perustuvat kaupallisten verkkopalvelujen hyödyntämiseen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 29 a luvussa säädetyllä tavalla. Palvelun tuotannossa hyödynnettäisiin siis pääsääntöisesti viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajan verkkopalvelua sekä sitä täydentävästi mahdollisuutta kansalliseen verkkovierailuun muiden teleyritysten matkaviestinverkoissa.
11 §.Integraatiopalvelujen tuottajan tehtävät. Pykälää muutetaan siten, että sen 2 momentti kumotaan ehdotetun muutetun 4 §:n 2 momentin (jatkossa 4 §:n 3 momentti) myötä tarpeettomana.
12 §.Varautumisvelvollisuus. Pykälässä on säädetty 6 §:ssä tarkoitetun Suomen Erillisverkot Oy:n ja sen tytäryhtiön varautumisvelvollisuudesta. Pykälän 1 ja 2 momenttiin lisätään viittaukset myös 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuun yritykseen eli palvelutuottajaan, jotta varautumisvelvollisuus koskisi myös sitä. Vastaavan sisältöinen varautumisvelvoite sisältyy Valtorin osalta valmiuslain 12 §:ään. Teleyritysten varautumisvelvollisuudesta säädetään viestintäpalvelulain 35 luvussa ja alihankkijana toimivan viranomaisviestintään liittyvän verkkopalvelun tarjoajaa koskee myös turvallisuusverkkolain 13 §:n 3 momentti, jonka mukaan alihankkijan on täytettävä turvallisuusverkon turvallisuutta, valmiutta, varautumista ja jatkuvuutta koskevat vaatimukset.
16 §.Omistajaohjaus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yhtiöön muutetaan siten, että omistajaohjausta koskevassa 1 momentissa nimetään Suomen Erillisverkot Oy nimeltä. Tekninen muutos on tarpeen, koska ehdotettujen 6 §:n muutosten johdosta 6 §:n 1 momentissa mainitaan myös Suomen Erillisverkot Oy:n tässä laissa säädettyjä tehtäviä hoitava tytäryhtiö, joiden ohjauksesta säädetään 16 §:n 2 momentissa.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se ottaa huomioon muutettavat 6 ja 8 §:t siten, että tässä laissa säädettyjä tehtäviä hoitavia yhtiöitä tarkasteltaisiin hallitusedustusten näkökulmasta kokonaisuutena. Ehdotetuilla 6 §:n ja 8 §:n muutoksilla on tarkoitus mahdollistaa Suomen Erillisverkot konsernin tuottamien turvallisuusverkon palvelujen kustannustehokas ja muutoinkin tarkoituksenmukainen järjestäminen ja mahdollistaa 6 §:ssä ja 8 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitaminen muullakin tavalla kuin nykyisellä tehtävien jaolla emo- ja tytäryhtiöiden kesken.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Suomen Erillisverkot Oy:n ja sen tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarkoitettujen tytäryhtiöiden hallituksissa on oltava riittävä edustus 17 §:ssä tarkoitetuista turvallisuusverkkotoimintaa ohjaavista viranomaisista siten, että yhtiöiden hallinto ja tehtävien hoito olisi kokonaisuudessaan asianmukaisesti järjestetty tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseksi. Säännöksen sanamuodolla viitataan osakeyhtiölain mukaiseen hallituksen yleistoimivaltuuteen. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa erilaisissa Suomen Erillisverkot Oy:n konsernirakenteissa se, että kaikissa tämän lain mukaisia tehtäviä hoitavassa tytäryhtiössä ei välttämättä tarvitse olla nimenomaisesti edustusta turvallisuusverkkotoimintaa ohjaavista viranomaisista. Edustuksia voitaisiin arvioida konsernitasolla kokonaisuutena siten, että emoyhtiön määräysvallan suhde tämän lain mukaisia tehtäviä hoitavaan tai hoitaviin tytäryhtiöihin konsernin sisällä olisi ohjausrakenteeltaan sellainen, että ohjaavien viranomaisten edustus olisi riittävä niissä hallituksissa, joissa tehdään merkittävimpiä päätöksiä koskien tämän lain mukaisten tehtävien asianmukaista hoitamista.
Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan valtioneuvoston kanslia omistajaohjaajana päättää riittävästä lain 17 §:ssä tarkoitettujen turvallisuusverkkotoimintaa ohjaavien viranomaisten edustuksesta kuultuaan turvallisuusverkkotoiminnan ohjauksesta vastaavaa valtiovarainministeriötä. Valtioneuvoston kanslia voi tarvittaessa kuulla myös muita toimijoita, kuten lain 17 §:n mukaisia viranomaisia sekä muita viranomaisviestinnän käyttäjäryhmiä edustavia tahoja.
20 §.Virkavastuu ja henkilöstöturvallisuus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rikosoikeudellista virkavastuuta koskevien säännösten soveltaminen ulotetaan 6 §:ssä tarkoitettujen yhtiöiden hallitusten jäsenten lisäksi myös 8 §:ssä tarkoitettujen yhtiöiden hallituksen jäseniin. Esityksessä ehdotetun viranomaisen matkaviestinverkon tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tuottamista koskevan uuden 8 §:n 2 momentin johdosta, on lain 20 §:n 1 momentti tarpeen muuttaa siten, että se kattaa myös ehdotetun 8 §:n mukaiset palveluntuottajat ja näiden alihankkijat.
Viestintäpalvelulain ehdotetun uuden 250 a §:n mukaan viranomaisviestintään liittyvää verkkopalvelua tarjoaa teleyritys, jonka viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja on valinnut hankintamenettelyn perusteella siten kuin julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annetun lain (10/2015) 13 §:ssä säädetään. Eli uuden laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun verkkopalvelua tarjoavaan teleyritykseen sovelletaan turvallisuusverkkolain mukaista alihankintaa koskevia säädöksiä. Palveluoperaattori Suomen Erillisverkot Oy tai sen tytäryhtiö hankkisi laajakaistaisen viranomaisviestintäpalvelun toteuttamista varten verkkopalvelua teleyritykseltä. Tämän johdosta myös verkko-operaattorina toimivan teleyrityksen henkilöstöön ja ylimpään johtoon sovelletaan turvallisuusverkkolain 20 §:n mukaista rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän suorittaessaan turvallisuusverkkotoimintaan liittyviä tehtäviä.
Rikosoikeudellinen virkavastuu on tarpeen ulottaa koskemaan myös verkko-operaattorina toimivaa teleyritystä, sillä sen tarjoama verkkopalvelu on hyvin keskeinen osa uutta laajakaistaista viranomaisviestintäpalvelua ja kyseiselle teleyritykselle 250 b ja 250 c §:ssä säädetyt tehtävät on lakiehdotuksessa katsottu julkisiksi hallintotehtäviksi. Tästä tarkemmin kohdassa 4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
Lisäksi 1 momentin loppuun esitetään lisättäväksi informatiivinen säännös siitä, että vahingonkorvauksesta säädetään vahingonkorvauslaissa.