1.1  Tausta

Voimassa oleva sopimus Suomen ja Ruotsin välisestä kansainvälisestä taksiliikenteestä tiellä (SopS 10/2014 ja 11/2014, jäljempänä sopimus) saatettiin Suomessa voimaan lailla kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta (559/2012, sopimuksen soveltamisesta annettu laki) sekä valtioneuvoston asetuksella kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta sekä sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain voimaantulosta (606/2012). 

Sopimuksella laillistettiin Suomen ja Ruotsin pohjoisella raja-alueella aiemmin keskinäisen herrasmiessopimuksen nojalla harjoitettu taksiliikenne. Perusteena sopimuksen solmimiselle oli halu turvata kuljetukset ja jatkaa raja-alueen kehittämistä sekä tuoda harjoitettu toiminta sääntelyn piiriin. Suomen ja Ruotsin pohjoisella raja-alueella oli jo ennen sopimuksen solmimista pitkään harjoitettu kansainvälistä taksiliikennettä molemmin puolin rajaa. 

Sopimuksella laillistettu rajat ylittävä taksiliikenne on pääosin normaalia tilausliikennettä eli henkilöiden vienti- ja noutokuljetuksia. Jossain määrin rajan ylittäviä takseja on käytetty myös yhteiskunnan korvaamiin tai järjestämiin kuljetuksiin, kuten kuntien koulukuljetuksiin ja vammaiskuljetuksiin sekä sairasvakuutuslain tai vastaavan ruotsalaisen lain mukaan korvattaviin kuljetuksiin. Sopimuksen nojalla harjoitettu kansainvälinen taksiliikenne on vilkkaimmillaan Tornion ja Haaparannan alueella. Muutoin sitä harjoitetaan Ylitornion/Övertorneån alueella, Pellossa, Kolarin ja Pajalan välisellä alueella ja Muonion sekä Enontekiön alueilla. Ruotsalaisten taksien määrä koko rajaseudulla on vähentynyt, ja erityisesti ilta-aikaan taksia on hankala saada Ruotsin puolelta. 

Sopimuksen mukaan suomalainen taksiyrittäjä saa kuljettaa matkustajia Suomesta Ruotsiin ja ruotsalainen taksiautoilija saa kuljettaa matkustajia Ruotsista Suomeen. Sopimus sallii myös sellaisen liikenteen, jossa suomalainen taksiyritys kuljettaa matkustajia Ruotsista Suomeen ja ruotsalainen taksiyritys Suomesta Ruotsiin. Tällöin edellytetään kuitenkin, että kuljetus on tilattu ennakkoon tai paikallista taksia ei ole saatavilla. Sallittua on myös matkustajien kuljettaminen kolmanteen valtioon toisen valtion läpi, mikäli kauttakulkumatkalla ei oteta uusia matkustajia.  

Sopimus kieltää kabotaasin, eli kuljetukset kahden paikan välillä toisen sopimuspuolen alueella, lukuun ottamatta tilapäisiä, suoraan sallittuun liikenteeseen kytkeytyviä matkoja samoilla matkustajilla, kuten paikallisia kouluretkiä. 

Sopimusmuutoksen taustalla on 1 päivänä heinäkuuta 2018 voimaan tullut laki liikenteen palveluista (320/2017, liikennepalvelulaki), johon sisältyy useita taksiliikennettä koskevia säädösmuutoksia. Tämä johti Ruotsin ja Suomen välisen taksiliikennesopimuksen vanhentumiseen tietyiltä osin, ja loi tarpeen sopimusmuutokselle sekä sopimuksen soveltamisesta annetun lain uudistamiselle. 

1.2  Valmistelu

Sopimusmuutoksen valmistelu

Sopimuksen muuttamisesta määrätään sopimuksen 12 artiklassa, jonka mukaan sopimusta voidaan muuttaa sopimuksen osapuolten kirjallisella sopimuksella. Sopimusmuutoksen valmistelu aloitettiin vuonna 2018 liikennepalvelulain valmistelun yhteydessä. Neuvotteluvaltuuskunta sopimusneuvotteluja varten asetettiin 15.6.2018. Neuvotteluvaltuuskunta koostui liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehistä. Sopimusmuutoksista sovittiin osapuolten välillä vuoden 2019 aikana, jolloin muutoksista valmisteltiin sopimuksen 12 artiklan edellyttämällä tavalla kirjallinen sopimusmuutos.  

Sopimusmuutoksen allekirjoittaminen viivästyi muun muassa koronatilanteesta johtuen. Sopimusmuutos allekirjoitettiin maaliskuun 11 päivänä 2022 Helsingissä. Sopimusmuutoksen allekirjoitti Suomen hallituksen puolesta Suomen Ruotsin suurlähettiläs Maimo Henriksson. 

Kansallinen valmistelu

Suomessa valtiosopimuksen ja siihen tehtävien muutosten voimaan saattaminen edellyttää perustuslain 93-95 §:n mukaista menettelyä. Tasavallan presidentti myönsi 11.2.2022 pidetyssä esittelyssä sopimusmuutoksen allekirjoittamisvaltuudet Suomen Ruotsin suurlähettiläälle Maimo Henrikssonille ja suurlähettilään sijaiselle Jouni Laaksoselle.  

Perustuslain 94 §:n mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja niihin tehdyt muutokset, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai jotka ovat perustuslain kannalta merkityksellisiä. Edelleen perustuslain 95 §:ssä säädetään, että valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Sopimukseen tehtävien muutosten kuulumista lainsäädännön alaan on tarkasteltu hallituksen esityksen luvussa 11.1. 

Sopimusluonnoksesta on pyydetty lausuntoja Suomessa vuonna 2019. Lausunnon sopimusluonnoksesta ovat antaneet Poliisihallitus, Tulli, Rajavartiolaitos, Simo Vanhapiha/Tundrea Oy, Ulkoministeriö, Suomen Taksiliitto ry, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Lausunnoissa ei vastustettu sopimuksen muuttamista. 

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä. Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja yhteensä 26 eri taholta. Lausunnoissa sopimuksen voimaansaattamista kannatetiin, joskin myös teknisiä korjausehdotuksia ja eräitä muita huomioita esitettiin. Lausuntoja käsitellään tarkemmin hallituksen esityksen viidennessä luvussa. 

6.1  Sopimusmuutos

Sopimusmuutoksen johdannossa osapuolet toteavat haluavansa muuttaa 29 päivänä elokuuta 2011 Reykjavikissa tehtyä sopimusta. 

1 artikla. Artiklassa on määrätty sopimusmääräyksiin sopimusmuutoksella tehtävät muutokset. 

2 artikla. Artiklassa määrätään sopimusmuutoksen voimaantulosta. Voimaantuloa koskevissa määräyksissä on otettu huomioon lainsäädäntömenettelyn Suomessa vaatima aika. Sopimusmuutos tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen kuukauden jälkeen, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattinootteja vaihtamalla, että sen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on suoritettu.Artiklassa määrätään sopimusmuutoksen olevan voimassa niin kauan, kuin sopimus on voimassa. 

6.2  Sopimusmuutoksella muutettavat määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

2 artikla. Määritelmät. Artikla sisältää sopimuksen keskeiset määritelmät. Sopimuksessa taksiliikenteellä tarkoitetaan ammattimaista ja aikatauluun sitomatonta henkilökuljetusliikennettä sellaisella ajoneuvolla, jota saa käyttää taksiliikenteeseen sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan, johon taksiyritys on sijoittunut.  

Osapuolet ovat sopineet sopimusmuutoksella, että 2 artiklan 1 kohdasta, jossa määritellään taksiliikenne, poistetaan määräys siitä, että taksiliikenteen tulee olla aikatauluun sitomatonta. Sopimusmääräystä on ollut tarpeen tarkentaa tältä osin, sillä voimassa oleva lainsäädäntö ei estä taksiliikenteen harjoittajia järjestämästä aikatauluun sidottua taksiliikennettä.  

5 artikla. Taksiliikennettä hoitavan velvollisuudet. Artikla sisältää sopimuksen mukaista, sallittua liikennettä hoitavan liikenteenharjoittajan tai taksinkuljettajan yleiset velvollisuudet. Näitä ovat velvoite käyttää taksamittaria, velvoite pitää ajoneuvossa aina tietyt asiakirjat ja velvoite pyydettäessä esittää nämä asiakirjat sopimuksessa mainituille valvontaviranomaisille.  

Osapuolet ovat sopineet sopimusmuutoksella 5 artiklan a kohdan muuttamisesta. 5 artiklan a kohtaa on muutettu siten, että siihen on lisätty tarkennus siitä, että kuljetus voidaan rekisteröidä taksamittarin lisäksi myös muuhun vastaavaan laitteeseen, jos taksiyrityksen kotivaltiossa voimassa oleva lainsäädäntö sitä edellyttää. Kohtaa on ollut tarpeen muuttaa, sillä alkuperäisen sopimustekstin muotoilu perustuu kumottuun lainsäädäntöön. Kotimaan taksiliikenteessä taksamittarin käytöstä säädettiin kumotussa ajoneuvolaissa (1090/2002) ja tarkemmin muutetussa liikenne- ja viestintäministeriön autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa (1256/1992) sekä kumotussa aiemmin vuosittain annetussa valtioneuvoston asetuksessa taksiliikenteen kuluttajahinnoista. Sopimusmuutoksella sopimusmääräystä on muutettu yleisluontoisempaan muotoon kansallisessa lainsäädännössä tapahtuneiden muutosten huomioimiseksi. 

Sopimuksen nojalla harjoitetussa taksiliikenteessä noudatettaisiin liikennepalvelulain 15 a §:n vaatimuksia taksimatkasta kerättävistä tiedoista ja keräämiseen käytettävästä laitteistosta. Voimaansaattamislain muutettavaksi esitetyn 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa velvoitettaisiin noudattamaan liikennepalvelulain 15 a §:n säännöksiä taksimatkasta kerättävistä tiedoista. Liikennepalvelulain 15 a §:n 1 momentin mukaan henkilöliikennettä tarjoava luvanhaltija vastaa ja huolehtii siitä, että taksiliikenteeseen käytettävässä ajoneuvossa käytetään taksamittaria, joka täyttää mittauslaitelain (707/2011) vaatimukset, tai muuta laitetta tai järjestelmää, joka luotettavasti kerää jokaisesta taksimatkasta sähköisessä muodossa tarvittavat yksilöintitiedot, sekä tiedot tehdystä matkasta, sen hinnasta ja maksutavasta. Edelleen saman lain 15 a §:n 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaa tarkemmat tekniset määräykset 1 momentissa tarkoitetusta muusta laitteesta ja järjestelmästä sekä niillä kerättyjen tietojen säilyttämisestä. 

6 artikla.Asiakirjat. Artiklassa luetellaan ne asiakirjat, jotka on oltava aina ajoneuvossa. Suomalaisen taksiautoilijan ja kuljettajan on huolehdittava, että autossa on seuraavat asiakirjat: alkuperäinen taksilupa, taksinkuljettajan ajolupa tai vastaava aiempi lupa, auton rekisteriotteen osa I tai rekisteröintitodistuksen osa I todisteena siitä, että ajoneuvoa saa käyttää ulkomailla, taksamittarin sinetöintitodistus, kuljettajan ajopäiväkirja, turvakameran rekisteriseloste, jos autossa on kyseinen kamera, sekä valtioneuvoston voimassaoleva asetus taksiliikenteen kuluttajahinnoista tai vastaava hinnasto tai selvitys maksujen määräytymisperusteista. Artiklassa on määritelty myös ruotsalaiselta taksiautoilijalta vaaditut asiakirjat. 

Osapuolet ovat sopimusmuutoksella sopineet useista muutoksista 6 artiklaan. 

Artiklan ensimmäisen kappaleen 1 kohdan edellytystä alkuperäisestä taksiluvasta on muutettu edellytetyksi taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavan luvan jäljennöksestä. Muotoilu alkuperäisestä taksiluvasta on ollut tarpeen korjata jäljennökseksi, sillä ruotsalaisella rajaviranomaisella ei ole pääsyä suomalaisiin tietojärjestelmiin, ja näin ollen taksinkuljettajan on tarpeellista pitää toiminnanharjoittamiseen vaaditun luvan jäljennös mukanaan. Lisäksi artiklan termiä taksilupa on korjattu taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavaksi luvaksi. Voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaan taksiliikennettä voidaan harjoittaa taksiliikenne-, tavaraliikenne- tai henkilöliikenneluvilla. Tarvittavista luvista ja niiden myöntämisestä säännellään liikennepalvelulain 4-6 §:ssä.  

Osapuolet ovat muuttaneet artiklan ensimmäisen kappaleen 2 kohtaa siten, että kohdasta on poistettu määräys sellaisesta henkilöauton ammattiajoluvasta, joka on rajoitettu invataksin kuljettamiseen. Muutos on ollut tarpeen, sillä voimassaolevan lainsäädännön mukaan pelkästään invataksin ajamiseen rajoitettuja ammattiajolupia ei enää ole olemassa.  

Artiklan ensimmäisen kappaleen 4 kohtaan on lisätty 5 artiklan a kohdan kaltaiset tarkennukset siitä, että taksamittarin sinetöintitodistusta edellytetään, jos kansallinen lainsäädäntö sitä vaatii. Muutos on aiheellinen, sillä taksamittarin käyttöä koskeva kansallinen lainsäädäntö on muuttunut 5 artiklan a kohdan muutoksen kohdalla selostetulla tavalla. Näin ollen taksamittarin sinetöintitodistusta ei edellytetä pidettävän ajoneuvossa, jos käytössä on muu laite tai järjestelmä, joka kerää luotettavasti tarvittavat yksilöintitiedot eikä taksimatkan hinnoittelu perustu matkan tai ajan mittaamiseen taksamittarilla. 

Artiklan ensimmäisen kappaleen 7 kohdan edellytys valtioneuvoston voimassa olevan asetuksen taksiliikenteen kuluttajahinnoista tai vastaavan hinnaston tai selvityksen maksujen määräytymisperusteista mukana kuljettamisesta on poistettu artiklasta. Edellytys perustuu kumottuun lainsäädäntöön. Kumotun taksiliikennelain 16 §:ssä säänneltiin taksiliikenteen kuluttajahinnoista, jotka tuli antaa vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Kumotun lain mukaan hinnaston tuli olla saatavilla autossa. Voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä ei ole tällaista säännöstä, joten sopimusmääräys on ollut tarpeen poistaa.  

Sopimuksen nojalla taksiliikennettä harjoittavien suomalaisten taksiyrittäjien tulee noudattaa voimassaolevaa kansallista lainsäädäntöä taksiliikenteen palvelujen hinnoittelusta. Sopimuksen soveltamisesta annetun lain muutettavaksi esitetyn 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säänneltäisiin, että Suomeen sijoittunut taksiyritys on velvollinen taksiliikennesopimuksen mukaista taksiliikennettä harjoittaessaan noudattamaan niitä säännöksiä kuluttajahinnoista, joita sen on noudatettava kotimaan liikenteessä. Taksiliikenteen palvelujen hinnoittelusta säännellään liikennepalvelulain 152 §:ssä, jossa on säädetty hinnan määräytymisen perusteista ja tavoista, joilla tieto tulee esittää. Henkilöliikennettä tarjoavan luvanhaltijan sekä välityspalvelun tarjoajan tulee muun muassa antaa kuluttajalle tieto kokonaishinnasta tai hinnan määräytymisen perusteista ennen taksimatkan alkamista tai tilauksen vahvistamista. Mikäli hinta ei ole kiinteä, luvanhaltijan on annettava matkustajalle ennen taksimatkan alkamista tieto esimerkkimatkan hinnasta. Hintatiedot on esitettävä siten, että ne ovat helposti kuluttajan havaittavissa ennen matkan alkamista.  

Artiklan toisen kappaleen 5 kohtaa on muutettu siten, että pöytäkirjaa taksamittarin tai muun vastaavan katsastuksesta edellytetään, jos kansallinen lainsäädäntö sellaista edellyttää. Muutos koskee ruotsalaisilta takseilta edellytettyjä asiakirjoja. Muuttamalla artiklaa yleisluontoisempaan muotoon huomioidaan Ruotsin kansallisessa lainsäädännössä tapahtuvat mahdolliset muutokset. 

9 artikla.Toimivaltaiset viranomaiset. Artiklassa määritellään, mitä toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitetaan sopimuksen eri artikloissa. Sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ovat Suomessa kyseisen taksiluvan myöntäneet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Ruotsissa Transportstyrelsen. Näillä viranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa toisilleen, jos taksiyritys rikkoo sopimusmääräyksiä toisen sopimusvaltion alueella. 

Sopimusmuutoksessa on sovittu artiklan ensimmäisen kappaleen muuttamisesta siten, että siitä on poistettu Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus taksiluvan myöntäjänä ja muutettu se yleisluontoisempaan muotoon niin, että artiklassa viitataan taksiluvan myöntäneeseen viranomaiseen. Taksiliikenteen harjoittamiseen tarvittavat luvat myöntää nykyisin Liikenne- ja viestintävirasto. Taksiliikenteen harjoittamiseen tarvittavien lupien myöntämisestä on säännelty liikennepalvelulain 6 §:ssä.  

7.1  Laki Ruotsin kanssa taksiliikenteestä tiellä tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdystä sopimuksesta

Hallituksen esityksen lakiehdotus on tavanomainen kansainvälisen sopimuksen voimaansaattamista koskeva blankettilakiehdotus, joka sisältää säännökset siitä, että sopimusmuutoksella valtiosopimukseen sovitut lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset ovat lakina voimassa siten, kuin Suomi on niihin sitoutunut sekä siitä, että muiden määräysten voimaantulosta ja kaikkien muutosten voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:ssä säädettäisiin siitä, että kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen (SopS 10 ja 11/2014) muutoksesta Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 2022 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. 

2 §. Lakiehdotuksen 2 §:ssä säädettäisiin siitä, että sopimusmuutoksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

3 §. Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin siitä, että lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetus annettaisiin sen jälkeen, kun molemmat osapuolet ovat sopimusmuutoksen 2 artiklan mukaisesti ilmoittaneet diplomaattiteitse, että sopimusmuutoksen voimaantulon edellyttämät kansalliset toimenpiteet on suoritettu. Sopimusmuutos tulee voimaan kolmenkymmenen (30) päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen antamisesta. 

7.2  Laki kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain muuttamisesta

2§.Taksiyrityksen velvollisuudet.Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin edelleen sopimuksen mukaisessa liikenteessä noudatettavasta hinnoittelusta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa kuitenkin muutettaisiin siten, että kuluttajahinnoista säädettyjen määräysten sijaan noudatettaisiin kuluttajahintoja koskevia liikennepalvelulain (320/2017) säännöksiä ja niiden nojalla annettuja määräyksiä, joita taksiyrityksen on noudatettava kotimaan liikenteessä. Muutoksella täsmennettäisiin kohdan sanamuotoa huomioimaan kansalliseen taksipalvelujen hinnoittelua koskevaan sääntelyyn tehdyt muutokset. Valtioneuvoston asetus taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista kumottiin liikennepalvelulain voimaantulon yhteydessä. Taksiliikenteen palvelujen hinnoittelusta säädetään nykyisin liikennepalvelulain 152 §:ssä ja sen nojalla annetuissa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksissä. 

Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että asemapaikkavelvoite poistettaisiin ja sen sijaan kohdassa velvoitettaisiin noudattamaan liikennepalvelulain 15 a §:n säännöksiä taksimatkasta kerättävistä tiedoista. Sopimus sallii kabotaasin vain erityistilanteissa, joten sopimuksen soveltamisesta annetussa laissa ei nähdä tarpeelliseksi erikseen velvoittaa kuljettajaa palaamaan kotivaltioon kuljetuksen jälkeen. Nimenomainen asemapaikkavelvoite perustui kumottuun taksiliikennelakiin (2017/277). Liikennepalvelulaissa ei enää ole asemapaikkavelvoitetta koskevia säännöksiä. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin jatkossa sopimuksen mukaisen taksiliikenteen tietojen rekisteröintivelvoitteesta. Velvoite perustuisi sopimuksen 5 artiklan a kohtaan, jonka mukaan kuljetus on rekisteröitävä taksamittariin tai muuhun vastaavaan, jos taksiyrityksen kotivaltiossa voimassa oleva lainsäädäntö sitä edellyttää. Liikennepalvelulain mukaan taksamittarin käyttö ei ole enää pakollista, jos taksimatkan hinta ei perustu ajan ja matkan mittaamiseen matkan aikana. Liikennepalvelulain 15 a § edellyttää sen sijaan, että kaikista taksimatkoista kerätään sähköisessä muodossa laissa vaaditut tiedot.  

Pykälän voimassa oleva 2 momentti kumottaisiin. Pykälän 2 momentti sisältää kumotun taksiliikennelain 24 §:ää vastaavan säännöksen taksiyrityksen ja siinä työskentelevän henkilön salassapitovelvollisuudesta. Liikennepalvelulaissa ei enää säädetä erityisestä taksiyrityksiä ja niissä työskenteleviä henkilöitä koskevasta salassapitovelvollisuudesta.  

Pykälän 3 momentti vastaisi pääasiallisesti sisällöltään voimassaolevaa säännöstä. Säännöksen sanamuotoon tehtäisiin tekninen muutos. 

3 §.Luvan peruuttaminen. Pykälän otsikoksi muutettaisiin seuraamusten sijaan luvan peruuttaminen. Luvan peruuttamisessa on kyse hallinnollisesta turvaamistoimesta eikä seuraamuksesta.  

Pykälän 1 momentin vastaisi sisällöltään pääosin voimassaolevaa säännöstä. Pykälän 1 momenttiin muutettaisiin luvan peruuttamisesta vastaavaksi viranomaiseksi Liikenne- ja viestintävirasto. Viranomaismuutos olisi teknisluonteinen korjaus. Taksisääntelyä koskevat viranomaistehtävät ovat siirtyneet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta ensin 1.7.2018 liikennepalvelulain voimaantulon yhteydessä Liikenteen turvallisuusvirastolle ja 1.1.2019 edelleen Liikenne- ja viestintävirastolle.  

Pykälän 1 momentin sanamuotoa luvan peruuttamisesta täsmennettäisiin siten, että sanamuoto ”on peruutettava” muutettaisiin muotoon ”voi peruuttaa”. Sanamuodon täsmentämisen tarkoituksena on huomioida Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuus antaa 4 ja 5 momentissa tarkoitettu huomautus tai varoitus luvan peruuttamisen sijaan. Sanamuoto olisi linjassa liikennepalvelulain 242 §:n luvan peruuttamista koskevien säännösten kanssa.  

Lisäksi pykälän 1 momentissa muutettaisiin kumotussa taksiliikennelaissa käytetty termi taksilupa muotoon taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttava lupa. Taksiliikennettä voi liikennepalvelulain 4 §:n mukaan harjoittaa taksiliikenneluvan lisäksi myös henkilöliikenne- tai tavaraliikenneluvalla edellyttäen, että taksitoiminnan harjoittamisesta on tehty liikennepalvelulain 4 §:ssä tarkoitettu ilmoitus Liikenne- ja viestintävirastolle. 

Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassaolevaa säännöstä. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin 1 momenttia vastaavat toimivaltaista viranomaista, luvan peruuttamista ja taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavaa lupaa koskevat täsmennykset. 

Pykälän 3 momentti olisi kokonaan uusi. Siinä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta ottaa lupa-asiakirja välittömästi haltuun asian selvittämisen ajaksi, kun se harkitsee luvan peruuttamista 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Lupa-asiakirja tulisi palauttaa viipymättä, mikäli lupaa ei peruuteta. Liikennepalvelulain 242 §:n 5 momentissa on säädetty vastaavasta lupa-asiakirjan haltuunotto-oikeudesta. 

Pykälän 4 momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassaolevaa 3 momenttia. 4 momenttiin tehtäisiin vastaava toimivaltaista viranomaista koskeva muutos kuin 1 ja 2 momentissa. Momenttiin lisättäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle liikennepalvelulain 245 §:ää vastaava oikeus antaa varoitusten lisäksi huomautuksia. Huomautus tai varoitus voitaisiin antaa, jos luvan peruuttaminen olisi kohtuutonta ja ilmenneet puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit voitaisiin korjata. Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa varoituksen, jos huomautusta ei asiasta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioiden voida pitää riittävänä. Momentista poistettaisiin tarpeettomana 1 momentin vähäisistä rikkomuksista seuraava varoitus. 

Pykälän ehdotettu 5 momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassaolevaa 4 momenttia. Ehdotetun pykälän 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on ennen luvan peruuttamista tai varoituksen antamista annettava taksiyritykselle mahdollisuus korjata puute tai laiminlyönti, jos peruuttamisen tai varoituksen antamisen peruste on sellainen, että se voidaan korjata. Korjaaminen tulisi tehdä Liikenne- ja viestintäviraston asettamassa määräajassa. Momentista kumottaisiin säännös puutteiden korjaamiseksi annettavan määräajan vähimmäiskestosta, sillä vähimmäiskestosta ei ole säädetty liikennepalvelulaissa. 

3 a §.Asiakirjarikkomuksesta määrättävä liikennevirhemaksu.Lakiin lisättäisiin uusi 3 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kuljettajalle voidaan määrätä 40 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo, mitä ajoneuvoa kuljetettaessa vaadittavien asiakirjojen mukana pitämisestä ja esittämisestä säädetään sopimuksen 5 artiklassa. Pykälä vastaisi liikennepalvelulain 268 §:n säännöksiä moottorikäyttöisen ajoneuvon asiakirjoja koskevista rikkomuksista.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että liikennevirhemaksun määräämiseen sekä sitä koskevan päätöksen sisältöön, tiedoksiantoon, maksuaikaan ja täytäntöönpanoon sovelletaan tieliikennelain 6 lukua. 

4 §.Verotus. Pykälän 1 momentin viittaus autoverolain (1482/1994) 2 §:n 1 momenttiin korjattaisiin kohdistumaan uudistettuun autoverolakiin. Lisäksi tehtäisiin tekninen muutos sanamuotoon. 

5 §.Suomen ja Ruotsin välisen taksiliikenteen luvaton harjoittaminen. Pykälän otsikkoa esitetään muutettavaksi rikosnimikkeen mukaiseksi.  

Pykälästä esitetään muutettavaksi 1 momentin 1 kohta, jonka muotoilut perustuvat kumottuun taksiliikennelakiin. Pykälän 1 momentin 1 kohta muutettaisiin siten, että pykälän sanamuoto ”harjoittaa ammattimaista henkilöliikennettä” korjattaisiin muotoon ”harjoittaa ammattimaista henkilöiden kuljettamista tiellä”. Muutos vastaisi liikennepalvelulain 4 §:n taksiliikenteen harjoittamisesta annettua muotoilua. Lisäksi muutettaisiin 1 momentin 1 kohdan viittaus henkilöautoon tai ajoneuvolain (82/2021 20) §:ssä tarkoitettuun N-luokan ajoneuvoon. Luvanvaraista olisi ammattimainen henkilöiden kuljettaminen tiellä ajoneuvolaissa tarkoitetulla henkilöautolla, pakettiautolla, kuorma-autolla, kolmipyörällä, kevyellä nelipyörällä tai raskaalla nelipyörällä. Muutoksella pykälän 1 momentin 1 kohta saatettaisiin vastaamaan liikennepalveluin 4 §:n säännöstä ajoneuvoista, joilla harjoitettu ammattimainen henkilöiden kuljettaminen vaatii luvan. Lisäksi1 momentin 1 kohtaa tarkennettaisiin siten, että siihen lisättäisiin viittaus taksiliikennesopimuksen 6 artiklan edellyttämästä taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavasta luvasta.  

Pykälästä ehdotetaan kumottavaksi 3 momentti, jossa säädetään sakkoseuraamuksesta, jos taksiyritys laiminlyö sopimuksen 5 artiklan velvollisuudet rekisteröidä kuljetus taksamittariin, pitää autossa tai esittää sopimuksessa edellytetyt asiakirjat. 

Liikennerikkomuksia koskevaa seuraamusjärjestelmää on uudistettu siten, että osa tieliikenteen rikkomuksista on siirretty pois rikosoikeudellisesta järjestelmästä hallinnollisten seuraamusten piiriin. Pykälän 3 momentissa rangaistavaksi säädetyt teot eivät liikennepalvelulain mukaan ole sakolla rangaistavia, joten sakkosäännös kumottaisiin myös sopimuksen soveltamisesta annetusta laista.  

Liikennepalvelulain mukaan taksamittarin käyttö on pakollista silloin, jos taksimatkan hinta perustuu ajan ja matkan mittaamiseen matkan aikana. Liikennepalvelulain 15 a § edellyttää sen lisäksi, että kaikista taksimatkoista kerätään sähköisessä muodossa laissa vaaditut tiedot. Sopimuksen mukaisessa liikenteessä noudatettavista hinnoitteluperiaatteista säädettäisiin tämän lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja tietojenkeräämisvelvoitteesta tämän lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Jos laiminlyö taksamittarin käytön silloin, kun taksimatkan hinnoittelu perustuu ajan ja matkan mittaamiseen, tai laiminlyö tietojen keräämisvelvoitteen noudattamisen, voitaisiin siitä määrätä tämän lain 3 §:n mukaiset hallinnolliset seuraamukset. Asiakirjarikkomuksista säädettäisiin tähän lakiin ehdotetussa uudessa 3 a §:ssä, jossa säädettäisiin uudesta 40 euron liikennevirhemaksusta. Seuraamukset vastaisivat liikennepalvelulain mukaisia seuraamuksia. 

6 §.Viranomaisen oikeus saada tietoja. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että pykälässä säädetty tiedonsaantioikeus olisi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan Liikenne- ja viestintävirastolla, joka on nykyisin sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Muutos on teknisluonteinen.  

7 §.Viranomaisen oikeus keskeyttää kuljetus. Pykälästä kumottaisiin 2 momentti, jossa säädetään kuljetuksen keskeyttävän virkamiehen oikeudesta ottaa auton rekisteröintiä osoittava todistus ja rekisterikilvet haltuunsa, sekä niiden palauttamisesta, kun kuljetuksen keskeyttämisen perustetta ei enää ole. Pykälän 2 momentti perustuu kumottuun taksiliikennelakiin, eikä vastaavasta menettelystä säädetä liikennepalvelulaissa. Liikennepalvelulain 200 §:ssä säännellään poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta tarkastaa tässä laissa kuljetuksen suorittamiseksi edellytettävät asiakirjat ja mahdollisuudesta keskeyttää kuljetus niiden puuttuessa, eikä laissa säädetä auton rekisteröintiä osoittavan todistuksen ja rekisterikilpien haltuun ottamisesta ja palauttamisesta tällaisessa tilanteessa.  

Asiakirjarikkomuksesta seuraavasta liikennevirhemaksusta säädettäisiin tähän lakiin ehdotetussa uudessa 3 a §:ssä ja sakko- tai vankeusrangaistuksesta sopimuksen vastaista liikennettä harjoitettaessa tämän lain 5 §:ssä. Sopimuksen vastaista liikennettä ei ole havaittu merkittävissä määrin alueella. Edellä mainitut seuraamukset sopimusmääräysten rikkomisesta on katsottu itsessään riittäviksi. 

8 §.Muutoksenhaku. Pykälästä muutettaisiin 1 momentti. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta hakea oikaisua tämän lain nojalla annettuun päätökseen, siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). 1 momentin nojalla päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.  

Oikaisuvaatimuksesta, muutoksenhausta sekä velvollisuudesta noudattaa päätöstä säädettäisiin kokonaisuudessaan pykälän 1 momentissa.  

12.1  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa. Ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp. 

Edellä mainituilla perusteilla sopimukseen sovituista muutoksista eduskunnan hyväksyntää edellyttävät lähtökohtaisesti kaikki sopimusmääräysten muutokset. 

Sopimuksen 2 artiklan muutos sisältää määritelmän taksiliikenteestä. Sopimusmääräykset, jotka välillisesti vaikuttavat lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan. Ks. PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp. Vaikka tällä sopimusmääräyksellä vain saatetaan voimaan jo nykyinen käytäntö ja täydennetään sopimuksen kohdetta ja soveltamisalaa, sovittu sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan. 

Sopimuksen 5 artiklan muutoksen sisältämät määräykset velvoittavat taksinkuljettajan ja taksiliikenteen harjoittamiseen oikeuttavan luvanhaltijan käyttämään taksamittaria, mikäli kansallinen lainsäädäntö sitä vaatii, pitämään autossa mukana tietyt asiakirjat ja esittämään ne artiklassa tarkoitetuilla valvontaviranomaisille. Määräykset koskevat yksilön velvollisuuksien perusteita, ja niistä on Suomessa säädetty ajoneuvolaissa (82/2021) ja liikennepalvelulaissa (320/2017). Myös 6 artiklan sopimusmuutokset, jotka koskevat niiden asiakirjojen määrittelyä, joihin 5 artiklassa viitataan, kuuluvat lainsäädännön alaan. 6 artiklan asiakirjoista on säädetty liikennepalvelulaissa (320/2017), ajoneuvolaissa (82/2021), työaikalaissa (872/2019) sekä tietosuojalaissa (1050/2018).  

9 artiklan sopimusmuutokset sisältävät määräykset siitä, mitä toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitetaan sopimuksen muissa lainsäädännön alaan kuuluvissa artikloissa. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artiklan on siten katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. 

12.2  Käsittelyjärjestys

Sopimukseen sovitut muutokset ovat teknisluonteisia, eivätkä ne muuta olennaisilta osin 25.11.2012 voimaan tulleen sopimuksen sopimusmääräyksiä. Sopimuksen 9 artiklan mukaan osapuolten toimivaltaisina viranomaisina toimivat Suomen liikenne- ja viestintäministeriö ja Ruotsin kuningaskunnan elinkeinoministeriö. Sopimuksen 10 artiklassa on sovittu toimivaltaisten viranomaisten sekakomiteasta, jossa käsitellään sopimuksen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Edelleen valtiosopimuksen 12 artiklassa on sovittu, että sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten kirjallisella sopimuksella. Sopimukseen nyt sovitut muutokset on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriön ja Ruotsin kuningaskunnan elinkeinoministeriön välillä 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Sovitut sopimusmääräysten muutokset on katsottu tarpeelliseksi Suomen kansallisen lainsäädännön muutoksen vuoksi liikennepalvelulain voimaanastumisen myötä. Sopimusmuutokset tarkentavat ja selkeyttävät voimassa olevan sopimuksen sopimusmääräysten soveltamiskäytäntöä. Sovitut sopimusmääräysten muutokset eivät ole perustuslain kannalta merkityksellisiä, koska ne eivät vaikuta esimerkiksi perustuslain 18 §:ssä tarkoitettuun elinkeinon harjoittamisen vapauteen tai muihin perusoikeuksiin. 

Ehdotetun sopimuksen soveltamisesta annetun lain uusi 3 a § toisi lakiin rangaistusluontoisen hallinnollisen seuraamuksen. Perustuslakivaliokunta on rinnastanut rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset asiallisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin Ks. esim. PeVL 61/2014 vp, PeVL 28/2014 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 32/2005 vp sekä todennut, että vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei sääntelyn tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa. Ks. esim. PeVL 9/2018 vp, s. 3 ja PeVL 46/2021, kohta 13. Sopimuksen soveltamisesta annettuun lakiin ehdotetussa uudessa 3a §:ssä säädettäisiin ne teot, joista seuraamusmaksu voitaisiin määrätä sekä kiinteähintaisesta seuraamuksesta.  

Seuraamusmaksun perusoikeuksia rajoittavan luonteen vuoksi sääntelyssä on otettava huomioon perusoikeuksien rajoittamisen yleiset edellytykset. Hyväksyttävyyden vaatimus edellyttää, että seuraamusmaksulle on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Ks. PeVL 23/1997 vp, s. 2/II. Ehdotettu säännös noudattaisi kansallista tieliikennettä koskevaa seuraamusjärjestelmää, jossa tieliikenteen vähäiset rikkomukset on siirretty pois rikosoikeudellisesta järjestelmästä. Tämä on muuttanut tekojen moitittavuuden astetta ja luonnetta. Sääntelyn hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden lisäksi sanktiota säädettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota sääntelyn tarkkarajaisuuteen sekä sanktioiden kohteena olevien oikeusturvaan. Ks. PeVL 49/2017 vp Nämä seikat on huomioitu rangaistusäännöksen täsmällisellä muotoilulla sekä oikaisuvaatimusta ja muutoksenhakua koskevilla säännöksillä. Suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko seuraamusmaksu välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi. Tältä osin tulee arvioida, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin teon säätäminen rangaistavaksi. Ks. PeVL 23/1997 vp. Ehdotetun 3a §:n osalta teot on nykyään säädetty sakon uhalla rangaistavaksi. Tämän osalta ehdotuksessa huomioidaan ultima ratio –periaate, jonka mukaisesti rikosoikeudellisen rangaistuksen käyttöön tulee turvautua vasta viimesijaisena keinona. Suhteellisuusvaatimuksesta voidaan johtaa oikeasuhtaisuuden vaatimus, joka edellyttää seuraamusmaksun ankaruuden arvioimista. Ankaruustason määrittämisessä on huomioitava sanktioitavan teon tai laiminlyönnin moitittavuus. Oikeasuhtaisuusvaatimus edellyttää myös sääntelyn sisältävän säännökset seuraamusten euromääräisistä suuruuksista. Ks. PeVL 56/2014 vp, PeVL 16/2013 vp, PeVL 23/1997 vp, PeVL 46/2021 vp 

Koska sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sopimusmuutos voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä. Myös sopimuksen soveltamisesta annettuun lakiin ja lakiin sakon täytäntöönpanosta ehdotetut muutokset voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.