1  Asian tausta ja valmistelu

2  Nykytila ja sen arviointi

Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittaminen 

Kalastuksen saalistietojen tarve on kasvanut, kun istutuskeskeisestä kalakantojen hoitopolitiikasta on siirrytty kalastuksen sääntelyä ja luontaista lisääntymistä suosivaan kalakantojen hoitoon vuonna 2016 voimaan tulleen kalastuslain myötä. Kalastuslain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito. Tiedot saaliista, sen laadusta sekä kalastajien määristä ja käytetyistä pyydyksistä eri vuodenaikoina ja eri alueilla on keskeistä tarvittavaa tietoa kalastuksen ohjaamisessa ja sääntelyssä. Tiedon puutteet vaikeuttavat ajallisesti ja alueellisesti oikein kohdennettujen toimenpiteiden tekoa sekä tehtyjen kalastuksen rajoitus- ja muiden hoitotoimenpiteiden tuloksellisuuden seuraamista.  

Suomessa kalastaa arviolta noin 1,5 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa vuosittain. Vapaa-ajankalastajien saalis oli vuonna 2020 yli 30 miljoonaa kg ja sen arvo noin 79,6 miljoonaa euroa kalastajahinnoilla laskettuna. Vapaa-ajankalastajien saalis Suomen kokonaissaaliin (vapaa-ajankalastus ja kaupallinen kalastus yhteensä) arvosta oli sisävesillä 82 % ja merialueella 64 %, kun silakkaa ja kilohailia ei oteta tarkasteluun mukaan. Vapaa-ajankalastukseen luetaan kuuluvaksi kotitarve- ja virkistyskalastus. 

Vapaa-ajankalastajilla ei ole lainsäädäntöön perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa saalis- ja pyyntitietojaan viranomaisille lukuun ottamatta Tenojokea ja sen sivuvesistöjä. Kalastuslupien myyjät ovat kuitenkin usein asettaneet kalastuslupiin ehtoja saaliin määrästä ja sen ilmoittamisesta, mutta nämä tiedot ovat jääneet vain kullekin luvanmyyjälle omaan käyttöön, eikä niiden perusteella ole pääsääntöisesti voitu muodostaa käsitystä alueellisista vapaa-ajankalastuksen saaliiden määristä tai pyyntitiedoista edes tiukasti säänneltyjen lajien osalta. Esimerkiksi Tornionjoen lohisaaliin selvittämiseksi Luonnonvarakeskus joutuu käyttämään runsaasti resurssejaan, jotta eri lähteistä saaduista tiedoista voidaan muodostaa kokonaiskuva vuosittaisesta saaliista. 

Vapaa-ajankalastuksesta on kerätty tietoja erilaisten kalastajille lähetettyjen tiedusteluiden avulla. Kalastustiedusteluiden avulla saadaan tietoa sekä kalastuksesta että käytetyistä pyydyksistä. Kalastustiedustelut perustuvat otantaan eli tiedustelu lähetetään vain osalle kalastajajoukkoa, jonka antamat vastaukset laajennetaan koskemaan kaikkia vapaa-ajankalastajia. Otantojen vuoksi kalastustiedusteluilla saadaan tietoa yleisimmistä saalislajeista ja kalastustavoista. Sen sijaan harvemmin saatujen lajien osalta tiedot ovat epävarmoja, vaikka erityisesti juuri niiden osalta tiedon tarve kalastuksen sääntelyn ja kantojen kehityksen osalta on suurta. Erityisesti uhanalaisista ja heikentyneistä sekä laajan elinkierron omaavista vaelluskalakannoista tarvitaan nykyistä enemmän ja tarkempaa tietoa kalastuksen ohjaamiseen. Näille lajeille tai kannoille on laadittu usein myös kalastuslain 34 §:n mukainen valtakunnallinen kalavarojen hoitosuunnitelma. 

Kaupallisilla kalastajilla on merialueella velvollisuus yhdenmukaisesti ilmoittaa saaliinsa ELY-keskukselle. Säännökset koskevat myös 2 -ryhmän kaupallisia kalastajia, joilla vuosittaiset tulot kalastuksesta jäävät alle 10 000 euron. Kiintiölajien saalis (silakka, kilohaili, lohi ja turska) tulee ilmoittaa pääsääntöisesti kalastusmatkakohtaisesti ja muut lajit kalenterikuukausittain alle kymmenmetristen alusten osalta. Sisävesien kaupalliset kalastajat ovat velvollisia ilmoittamaan saaliinsa Luonnonvarakeskukselle kerran vuodessa. Lainsäädännöstä johtuvien tietojen ilmoittamisvelvollisuuden eroavaisuudet vapaa-ajankalastajien ja kaupallisten kalastajien välillä, on johtanut siihen, että kaupallisesta kalastuksesta on tietoja, mutta vapaa-ajankalastuksesta ei ole. Kalastuslain ensimmäisessä pykälässä mainitun tavoitteen toteuttaminen ei ole mahdollista, ellei myös vapaa-ajankalastuksesta saada riittäviä tutkimustietoja lain soveltamiseen. 

Tietovarannot ja rekisterit 

Voimassa olevan kalastuslain 11 luvussa säädetään kalataloushallinnon rekistereistä. Säännöksissä ei ole selkeästi määritelty, mitkä ovat eri viranomaisten vastuut rekistereiden suhteen vaan asia ilmenee kalastuslaissa eri viranomaisille määrätyistä tehtävistä johdettuna. Voimassa olevan lain sääntelyn epätäsmällisyys vaikeuttaa eri viranomaisten vastuiden hahmottamista ja on tarpeen muuttaa selkeämmäksi. Rekisteritietojaan selvittävän kansalaisen tai yrittäjän on lain rekisterisäännöksiä lukemalla vaikea saada selville, mistä viranomaisesta hän voi omia tietojaan kysyä. Kalastuslain 11 luvun säännökset eivät myöskään kaikilta osin ole EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisia ja myös tältä osin on tarpeen tehdä muutoksia. Kalastuslaista puuttuu myös tällä hetkellä salassa pidettävän tiedon luovuttamista toiselle viranomaiselle koskevat säännökset. 

Valvonta ja sanktiointi 

Lokakuussa 2021 Euroopan Unioni antoi neuvoston asetuksen (EU) 2021/1888, joka vaikuttaa lohen vapaa-ajankalastukseen Suomessa merialueilla. Neuvoston asetuksen rajoitukset ovat voimassa sellaisenaan. EU:n lainsäädäntö ei kuitenkaan sisällä edellä mainitun säädöksen tai muun vastaavan säädöksen rikkomiseen liittyvää sanktiointia vapaa-ajankalastuksen osalta ja asia on tarpeen lisätä kansalliseen lakiimme, koska jäsenmaalla on velvollisuus huolehtia, että EU:n kalastusta koskevien säännösten rikkomisesta on mahdollista antaa seuraamuksia. Sanktioinnin lisäksi on tarpeen varmistaa myös kalastuksenvalvontaa tekevien tahojen oikeus valvoa EU:n vapaa-ajankalastukseen antamia säännöksiä. 

3  Tavoitteet

Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. Valtio on erityisesti vastuussa ympäristöstä ja siten myös kalakannoista. Kalastuslain 52 §:n mukaan valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön on huolehdittava kalavarojen kestävän käytön ja hoidon toteuttamisesta sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Valtioneuvosto ja maa- ja metsätalousministeriö eivät voi toteuttaa niille annettua tehtävää, jos niillä ei ole riittäviä tietoja kalakannoista ja niiden hyödyntämisestä. 

Esitetyillä kalastuslain muutoksilla on tarkoitus varmistaa riittävän ja laadukkaan tiedon saaminen kalakantojen käytön ja hoidon järjestämiseen, jotta lain 1 §:n tietoon perustuva päätöksenteko toteutuisi. Lakiin on sisällytetty suunnittelujärjestelmä ns. käytön ja hoidon ohjauspyörä (eng. management cycle). Kalastuslain suunnittelujärjestelmä ei toimi, jos eri kalastusmuodoista ja kalalajeista ei ole tietoa siten, että voidaan muodostaa riittävän tarkka kuva sekä vapaa-ajan että kaupallisesta kalastuksesta ja kalakannoista kalastuksen sääntelyn ja kalakantojen hoidon tarpeisiin. Hyvin toimiessaan suunnittelujärjestelmään tuotetaan päätöksentekijöille seurantietoa, joka on käytettävissä seuraavan kauden suunnitelmia, kalastuksen sääntely- ja kalakantojen hoitopäätöksiä tehtäessä.  

Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa kerättyjen yhteenvetotietojen suuntaaminen myös vapaa-ajankalastajien käyttöön ja viranomaisten viestintään suunnitellun niin sanotun Omakala-mobiilipalvelun käyttöönotto, sekä varmistaa palvelulla saatujen tietojen rekisteröinti ja käyttö tutkimuksessa ja viranomaistoiminnassa sekä palvelun käyttöönoton houkuttelevuus.  

Esitettyjen muutosten tavoitteena on parantaa saalis- ja kalastustietojen saamista päätöksentekijöille vapaa-ajankalastuksesta niiden lajien osalta, joiden osalta tietoja ei ole saatu riittävästi perinteisillä menetelmillä ja joiden osalta tietotarpeet ovat suurimmat. Tavoitteena on, että valtakunnallisia kalavarojen hoitosuunnitelmia päivitettäessä ja seuraavia kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia tehtäessä myös vapaa-ajankalastuksesta olisi riittävästi tietoa kaupallisen kalastuksen tietojen ohella. Tavoitteena on myös parantaa tietopohjaa kalastuslain ja erityisesti lain nojalla annettavien asetusten sisällön suunnittelemiseksi sekä Euroopan unionin päätöksen tekoon ja Suomen kantojen muodostamiseen. Tietoja tarvitaan myös Tornionjoen ja Näätämöjoen kalastussääntöneuvotteluiden tueksi.  

Tietojen ilmoittamisen merkitystä kestävän kalastuksen ja kalakantojen järjestämisessä korostettaisiin säätämällä tietojen ilmoittamatta jättämisestä sanktio. Yhdenvertaisuuden vuoksi sanktiointi tulisi koskemaan myös istutustietojen ilmoittamista ja kaupallisten kalastajien saalisilmoituksia sisävesiltä. Myös nämä tiedot ovat tarpeellisia kestävän kalastuksen ja kalakantojen hoidon järjestämiseksi, mutta niiden ilmoittamatta jättämistä ei ole aikaisemmin sanktioitu. 

Tavoitteena ei kuitenkaan ole ilmoitusjärjestelmä, jossa laki velvoittaisi ilmoittamaan kaikki vapaa-ajankalastuksessa saadut saaliskalat sanktion uhalla ja kiinnostus kalastusta kohtaan laskisi. Esityksen tavoitteena on ilmoitusvelvollisuuden käyttöönotto vain tarkkaan harkittujen lajien osalta, jos se on tarpeen kyseisen lajin tai kannan kestävän käytön ja hoidon suunnittelemiseksi sekä järjestämiseksi tai luontaisen elinkierron varmistamiseksi tai vieraslajin seurannan järjestämiseksi.  

Tavoitteena on myös määrittää kalastukseen ja kalakantojen hoitoon liittyvien tehtävien hoitamisessa tarvittavien tietovarantojen osalta eri viranomaisten ja rekisterinpitäjien tehtävät. Tehtävät ja vastuut selkeytyvät ja tietojen hyötykäyttö paranee, kun säännökset tulevat täsmällisimmiksi. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 16.9.-14.10.2022 välisenä aikana. Lausuntoja annettiin esityksestä 21 kpl. 

Lausunnoissa pidettiin pääsääntöisesti tervetulleena hallituksen esityksen sisältöä ja etenkin sen nojalla saatavia lisätietoja vapaa-ajankalastuksesta kalavarojen käytön ja hoidon järjestämistehtäviin. Eniten kommentteja lausunnon antajissa aiheutti huoli saaliin pyyntipaikkatietojen ilmoittamisvelvollisuudesta sekä pyyntipaikkojen pysyminen salassa.  

Saamelaiskäräjät toi esille lausunnossaan, että saamelaisten perinteisiä sukujen pyyntipaikkoja koskevat tiedot kuuluvat saamelaisyhteisölle ja ovat osa saamelaisten perinteistä tietojärjestelmää ja että tietoa perinteisistä pyyntipaikoista ja niiltä saatavasta kalasaaliista ei välttämättä haluta luovuttaa yhteisön ulkopuolisille. Suomen kalastusopaskilta toi puolestaan esille lausunnossaan, että kalastusoppaalle saaliin pyyntipaikat ovat liikesalaisuuden kaltaista tietoa, jonka paljastuminen voi aiheuttaa oppaalle pyyntipaikkojen ruuhkautumista, taloudellista vahinkoa ja kilpailuaseman heikkenemistä. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK puolestaan toi esille, että kalastuspaikat voivat olla hyvin arkaluonteista tietoa ja vuodenajan, kalalajin ja pyyntivälineen mukaan vaihtuvat kalastuspaikat kulkevat usein perimätietona sukupolvelta toiselle ja että näitä tietoja ei haluta saattaa julkisesti tietoon tarkkana paikkatietona.  

Oikeusministeriö esitti lausunnossaan muutos- ja täsmennysehdotuksia muun muassa tietojen luovuttamista koskevien säännösten osalta, henkilötietojen suojaan, rangaistussääntelyyn sekä asetuksenantovaltuuksiin. Oikeusministeriön antaman palautteen avulla esitystä muutettiin siten, että samalla otettiin huomioon edellä mainittu palaute pyyntipaikkojen salassa pidosta. Etenkin henkilötietojen käsittelyyn ja luovuttamiseen liittyviä säännöksiä täsmennettiin ja niitä tiukennettiin suhteessa lausunnolla olleeseen hallituksen esitykseen siten, että niitä voidaan käyttää ja luovuttaa vain välttämättömiin viranomaistehtäviin. Esitystä täsmennettiin myös muiden edellä mainittujen oikeusministeriön esille tuomien asiakokonaisuuksien osalta sekä pykälien sanamuotoja muuttamalla että lisäämällä tietoja säännöskohtaisiin perusteluihin. 

Saamelaiskäräjät ilmoitti lausunnossaan vastustavansa vapaa-ajan kalastajien saaliin ilmoitusvelvollisuudesta säätämistä sanktion uhalla ja ehdotti ennemmin kannusteiden luomista. Lisäksi Saamelaiskäräjien mukaan esityksellä saamelaisen kulttuurin harjoittamisesta tehtäisiin näin ollen sanktioitavaa. Suomen vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ei myöskään pitänyt tarkoituksenmukaisena sanktioida saalisilmoitusvelvollisuutta. Esitystä muutettiin vapaa-ajankalastuksen saalisilmoitusvelvollisuuden sanktioinnin osalta siten, että vain tahallinen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti olisi rikkomus. Lausunnolla olleessa versiossa myös huolimattomana tehty ilmoituksen laiminlyönti oli rikkomus.  

Valtiovarainministeriö totesi lausunnossaan, että esitykseen ei sisälly yksilöityjä arvioita siinä tarkoitettujen muutosten vaikutuksista valtion talouteen ja viranomaistoimintaan. Esitystä on valtiovarainministeriön lausunnossa esille tuomien seikkojen osalta täydennetty. Lausunnolle laitetussa esityksessä ei ollut tarpeeksi selvästi esitetty, mitkä tietovarannot ja aineistot ovat jo olemassa ja mitkä ovat uusia ja siten viranomaisvaikutuksia oli vaikea hahmottaa. Taloudellisia vaikutuksia on tuotu esille siltä osin kuin niitä on ollut mahdollista esittää. 

Lausuntopalautteen perusteella on vieraslaji lisätty mahdolliseksi ilmoitusvelvollisuuden alaiseksi asetettavasta lajista. Lausunnoissa esitettiin tarve olla valmius asettaa kyttyrälohi ilmoitusvelvolliseksi lajiksi. 

Saamelaiskäräjät sekä useampi muu lausunnonantaja toi esille lausunnossaan, että vapaa-ajankalastuksen saalis- ja pyyntitietojen ilmoitusvelvollisuuden alainen tieto täsmentyy vasta esitetyn lain nojalla annetun asetuksen avulla. Edellä mainitusta syystä on esityksen perusteluihin pyritty kuvaamaan asetuksen mahdollista sisältöä ja laatimaan asetuksenantovaltuus mahdollisimman täsmälliseksi. Lausunnoissa esitetty palaute asetuksen merkityksestä korostaa kuitenkin sitä, että asetus on laadittava avoimesti yhdessä sidosryhmien kanssa ja että sen sisällöstä on pidettävä oikea-aikainen neuvottelu Saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n mukaisesti. Koska ehdotettu laki on esitetty tulemaan voimaan vuoden 2024 alussa, on avoimeen valmisteluun riittävästi aikaa. Lain toimeenpano voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon myös Ruotsin kanssa käytävissä neuvotteluissa Torniojoen kalastuksen sääntelyyn liittyen vuonna 2024. 

7  Säännöskohtaiset perustelut

19 §.Kalatalousviranomaiset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan valtion omistamalla vesialueella kalastuslain mukaisista vesialueen omistajalle kuuluvista tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista vastaisi Metsähallitus. Käytännössä kirjaus ei muuttaisi nykytilannetta, mutta selkeyttäisi Metsähallituksen roolia valtion vesialueiden hallinnoijana.  

Kalastuslaissa on säädetty vesialueen omistajalle lukuisia oikeuksia sekä joitakin tehtäviä ja velvollisuuksia, joiden suhteen Metsähallituksen asema on joidenkin näkemysten mukaan ollut epäselvä, koska Metsähallitus ei omista valtion vesialueita, vaan vastaa niiden hallinnoinnista Metsähallituksesta annetun lain (234/2016), kalastuslain ja oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetun lain (204/1966) nojalla. Vesialueen omistajia ja kalastusoikeuden haltijoita koskevia säännöksiä on kalastuslain 5, 11, 12, 23, 24, 25, 41, 60, 61, 82, 84, 107, 110 ja 121 §:ssä. Vesialueen omistajia koskevia oikeuksia ovat muun muassa oikeus saada korvauksia vesialueen käytöstä yleiskalastusoikeuksien hyödyntämiseen sekä kalastusoikeuksien rajoittamisesta, oikeus osallistua kalatalousalueiden yleiskokoukseen sekä siirtää omistajille kuuluvia tehtäviä kalatalousalueen hoidettavaksi. Velvollisuuksia ja tehtäviä ovat muun muassa tietojenantovelvollisuus omistajakorvausten maksamista varten. 

Metsähallituksen rooli olisi sama myös valtion osittain omistamilla vesialueilla.  

Voimassa olevan pykälän 3 momentti poistettaisiin tarpeettomana.  

19 a §.Luonnonvarakeskuksen tehtävä tiedon tuottajana. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, koskien Luonnonvarakeskuksen roolia kalakantojen ja kalastuksen tiedon tuottajana. Esitetyn pykälän mukaan Luonnonvarakeskukselle asetettaisiin tehtäväksi laatia kolmen vuoden välein raportti Suomen kalakantojen tilasta ja kalastuksesta, sekä merialueen että sisävesien osalta.  

Luonnonvarakeskukselle ei voimassa olevan kalastuslain mukaan ole nimenomaisesti määrätty tehtävää tuottaa tietoa kalakannoista ja kalastuksesta. Tieto on kuitenkin tarpeen, sillä kalastus on merkittävä elinkeino ja luontoharrastus, jolla on suora vaikutus kalakantoihin. Päätöksenteon ja kalastuksen säätelyn perustaksi tarvitaan tietoa kalakannoista ja kalastuksesta kaikissa muodoissaan sekä kaupallisesta että vapaa-ajankalastuksesta. Luonnonvarakeskus hoitaa kalastuslain 19 §:n mukaisesti kalataloushallinnon viranomaistehtäviä. Lisäksi Luonnonvarakeskuksen tehtävinä on luonnonvarakeskuksesta annetun lain (561/2014) 2 §:n mukaan muun muassa harjoittaa tieteellistä tutkimus- ja kehittämistoimintaa, tuottaa tietoa ja asiantuntijapalveluita yhteiskunnallisen päätöksenteon sekä viranomaistoiminnan tueksi sekä tuottaa toimialaansa kuuluvia tilastoja, jollei tehtävä kuulu muulle viranomaiselle. 

Luonnonvarakeskuksen olisi laadittava raportti perustuen käytössään oleviin tietovarantoihin, tutkimustietoihin ja sekä kalastuslain 62 a §:n nojalla kerättävään tietoon ja muuhun aineistoon ja asiantuntemukseensa perustuen. Raportin tulisi koskea koko Suomea ja kaikkea kalastusta ja antaa yleiskatsaus kalakannoista ja kalastuksesta eri muodoissaan Suomessa sekä edellä mainituissa tapahtuneista muutoksista ja niiden syiden analysoimisesta. Tämän raportin lisäksi Luonnonvarakeskuksen olisi jatkossakin laadittava Kalakantojen tila -raportti merialueelta kerran vuodessa, viehekalastusrasitusselvitys määrätyin väliajoin sekä kaupallista että vapaa-ajankalastusta koskevat tilastot entisin määräajoin.  

62 §.Sivusaalisilmoitus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tarkennettaisiin nykykäytännön mukaista ilmoitusmenettelyä hylkeen ja valaan sekä saimaannorpan osalta. Pykälässä aikaisemmin ollut maininta pyöriäisestä vaihdettaisiin valas-termiksi, koska Suomen merialueilla esiintyy pyöriäisen lisäksi satunnaisesti myös muita valaslajeja, kuten pullonokkadelfiinejä vuonna 2020 ja ryhävalas vuonna 2018. Lisäksi pykälään lisättäisiin pyydyksen haltijan velvollisuus ilmoittaa sivusaaliina pyydykseen jääneet saimaannorpat viipymättä Metsähallitukselle. Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että ilmoitus tehtäisiin Luonnonvarakeskuksen sijaan Metsähallitukselle, joka tutkii ja seuraa saimaannorppakannan tilaa. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi toinen momentti, jossa annettaisiin maa- ja metsätalousministeriölle valtuus asetuksella antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen muodosta, sisällöstä ja ilmoituksen tekemisen määräajasta. Vakiintuneen käytännön mukaan sivusaalisilmoitukseen on kirjattu käytetty pyydys ja alue, jossa vahinko on tapahtunut. Asetuksella näiden tietojen antaminen voitaisiin varmistaa jatkossakin. Lisäksi ilmoituksen tekemisen määräajasta on säädettävä erikseen, jotta ilmoitusaika ei olisi rajoittamaton, sillä ilmoituksen laiminlyönti on sanktioitu jo voimassa olevassa laissa.  

62 a §.Vapaa-ajankalastuksen saalisilmoitus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin vapaa-ajankalastuksessa saatujen saaliiden ilmoitusvelvollisuudesta. Saalisilmoitus tulisi tehdä saaliiksi saaduista vaelluskaloista, sekä muista lajeista, joista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tällaisia lajeja on arvioitu olevan esimerkiksi lohi, järvilohi, taimen, Vuoksen vesistön nieriä ja ankerias. Asetuksenantovaltuus antaa mahdollisuuden myös esimerkiksi kyttyrälohen ilmoittamiseen. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että 16 vuotta täyttäneen vapaa-ajankalastajan olisi tehtävä määräajassa ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvalla alueella saalisilmoitus saaliiksi saadusta kalasta, käytetystä kalastusvälineestä ja pyyntialueesta, mikäli se olisi tarpeen kyseisen lajin tai kannan kestävän käytön ja hoidon suunnittelemiseksi sekä järjestämiseksi tai luontaisen elinkierron varmistamiseksi tai vieraslajin seurannan järjestämiseksi. Saalisilmoitus tehtäisiin Luonnonvarakeskukselle, pääasiallisesti Luonnonvarakeskuksen hallinnoiman Omakala–mobiiliapplikaation avulla. Ilmoituksen voisi tehdä myös internetissä tai paperisena. Ilmoitus tulisi tehdä myös vapautetuista kaloista. 

Ilmoitusvelvollisuuden säätäminen on tarpeen, jotta voitaisiin nykyistä luotettavammin arvioida kalastuksen kestävyyttä ja käytössä olevien kalastuksensäätelytoimenpiteiden toimivuutta. Lisäksi tietoa tarvitaan tulevien säätelytoimenpiteiden taustatiedoksi. Mikäli kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä vaatii, voisi ilmoitusvelvollisuus koskea myös muita kuin uhanalaisia lajeja. Etenkin laajan maantieteellisen elinkierron omaavien vaelluskalojen kohdalla on tarpeen saada tietoja saaliista ja pyyntitapahtumasta uhanalaisten ja heikentyneiden lajien ja kantojen ohella. 

Saalisilmoitusten kautta kerättyä tietoa tultaisiin käyttämään muun muassa tietopohjaisen päätöksenteon tukena ja kalastuksen säätelyn suunnittelussa esimerkiksi pyyntimitta- ja rauhoitusaikapäätöksissä. Kerätyn tiedon hyödyntäminen olisi tärkeää myös kalakantojen käytön ja hoidon suunnittelussa, sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmien toimeenpanon vaikutusten seurannassa.  

Tehdyt saalisilmoitukset siirtyisivät Luonnonvarakeskuksen saalisrekisteriin siten, että saalistiedot ja henkilötiedot pidettäisiin erillään. Lisäksi saalisilmoitusten paikkatiedot karkeistettaisiin tietojärjestelmässä siten, että täysin tarkka pyyntipaikka ei olisi nähtävillä muille kuin kalastajalle itselleen. Kalastusoppaalle saaliin pyyntipaikat ovat liikesalaisuuden kaltaista tietoa, jonka paljastuminen voisi aiheuttaa oppaalle pyyntipaikkojen ruuhkautumista, taloudellista vahinkoa ja kilpailuaseman heikkenemistä. Vapaa-ajankalastajat, jotka haluavat usein pitää pyyntipaikkansa salassa, voisivat jättää saalisilmoituksen tekemättä tai kirjata ilmoitukseen väärän pyyntipaikan, jos pyyntipaikkaa ei karkeistettaisi. Saamelaisten perinteisiä sukujen pyyntipaikkoja koskevat tiedot kuuluvat saamelaisyhteisölle ja ovat osa saamelaisten perinteistä tietojärjestelmää. Edellä mainituista syistä mitään pyyntipaikkatietoja ei saisi käsitellä tarpeettomasti ja niiden salassapidossa, käsittelyssä ja luovuttamisessa tulisi noudattaa erityistä huolellisuutta. 

Saalisrekisteristä olisi mahdollista luovuttaa karkeistettuja yhteenvetoaineistoja muihinkin käyttötarkoituksiin viranomaisten julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) mukaisesti esimerkiksi kalatalousalueille ja osakaskunnille kalastuksen järjestämistä ja hoitotoimenpiteitä varten. Kalatalousviranomaisilla olisi mahdollisuus saada tietoja laajemmin.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kalastusmatkailutilaisuuksien järjestäjä, eli kalastusopas, voisi tehdä saalisilmoituksen asiakkaansa tai asiakasryhmänsä saaliista ja pyyntitapahtumasta. Kalastusoppaan tulisi tehdä ilmoitus aina kalastusmatkakohtaisesti.  

Kalastusmatkailutilaisuuksien järjestäjä voisi tehdä saalisilmoituksen asiakkaansa/asiakasryhmänsä kalastuksesta siten, että saalis- ja pyyntitiedot kirjattaisiin järjestelmään yrityksen tai muun järjestäjän nimiin, jolloin kalastusmatkailutilaisuuksien järjestäjällä ei olisi tarvetta kirjata ilmoitukseen asiakkaidensa nimiä. Järjestäjä ilmoittaisi kalastusmatkakohtaisesti koko asiakasryhmänsä kokonaissaaliin määrän, sekä valtioneuvoston asetuksen nojalla vaaditut yksityiskohdat saaliista ja pyyntitiedoista. Kalastusoppaan asiakkaiden asiakassuhteiden kannalta voi olla erityisen tärkeää, että henkilötiedot pysyvät salassa.  

Pykälän 3 momentissa annettaisiin valtioneuvostolle valtuus säätää asetuksella 1 momentissa mainitun saalisilmoituksen sisällöstä yksityiskohtaisemmin. Tämä olisi perusteltua sen vuoksi, että varmistettaisiin saalisilmoitusten riittävä yksityiskohtaisuus, jotta niistä saatavaa tietoa voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla kalakantojen tilan, kalastuspaineen sekä kalastuksessa käytettävien pyyntimenetelmien kehityssuuntien arvioimisessa. Asetuksenantovaltuus on kirjattu pykälään täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Se koskisi kalalajien ja –kantojen, pyyntialueen ja maantieteellisen soveltamisalan määrittelyä. Lisäksi asetuksessa säädettäisiin ilmoituksen muodosta, sisällöstä ja ilmoituksen tekemisen määräajasta. Muita asetuksella säädettäviä asioita olisivat kalastusvälineisiin, kalojen kokoon ja eväleikkauksiin liittyvät säännökset.  

Saalisilmoitusvelvollisuus ei koskisi Tenojon lohennousualueelta saatuja saaliita, koska kyseisellä alueella saaliiden raportoinnista on säädetty Tenon kalastussopimuksessa ja sen liitteenä olevassa kalastussäännössä, Tenon voimaansaattamislaissa, sekä valtioneuvoston asetuksessa kalastuksesta Tenojoen vesistön sivuvesistöissä vuonna 2022 (374/2022, jäljempänä Tenon sivuvesistöasetus). Alueella on oma järjestelmänsä tiedon keräämiseksi ja kyseiset saalistiedot toimitetaan jo Luonnonvarakeskukselle. Tenojoen vesistön lohennousualue on määritelty Tenon kalastussopimuksessa ja sen liitteenä olevassa kalastussäännössä, sekä Tenon sivuvesistöasetuksessa. Alue kattaa rajajokiosuuden lisäksi myös merkittävän osan joen sivuvesistöistä. Sen sijaan Tornionjoella ja Näätämöjoella tietoja kerättäisiin tämän säännöksen nojalla Suomessa tapahtuvan kalastuksen osalta. 

Saalisilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä lajeista ja ilmoituksen sisällöstä yksityiskohtaisemmin säätäminen katsotaan laadultaan niin merkittäväksi, että siksi pykälässä on ehdotettu asetuksen antajaksi valtioneuvosto.  

Ilmoitusvelvollisuuden tahallinen laiminlyönti olisi määritelty kalastusrikkomuksena rangaistavaksi lain 118 §:n 4 momentissa.  

90 §.Sisävesiltä saatujen kaupallisen kalastuksen saaliiden ilmoittamisvelvollisuus. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että jo otsikosta ilmenisi pykälän koskevan sisävesiltä saatuja kaupallisen kalastuksen saaliita. Nykyisen lain 90 pykälän mukaan kaupallisten kalastajien on pidettävä sisävesialueella tapahtuvasta kalastuksesta päiväkirjaa ja ilmoitettava saaliista Luonnonvarakeskukselle. Tätä järjestelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaupallisten kalastajien tulisi jatkossa ilmoittaa tiedot kalastuksestaan ja saalistaan kalalajikohtaisesti, pyyntialueet, kalastusaluksen rekisteritunnus, saaliin purkamispaikat sekä kalastuksessa käytetyt pyydykset ja niiden pyynnissä pitämisen aika toimialueiden mukaan Lapin, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Tällä tavalla yhdenmukaistettaisiin saaliin ilmoitusmenettelyä merialueen kaupallista kalastusta koskevan käytännön mukaiseksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin, että ilmoitus olisi annettava myös, jos kyseisen kalenterivuoden aikana ei ole harjoitettu kaupallista kalastusta. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on pitkäaikainen kokemus saalisilmoitusten vastaanottamisesta, kirjaamisesta kaupallisen kalastuksen saalisrekisteriin ja jatkuvasta yhteydenpidosta kaupallisiin kalastajiin, yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 38 §:n nojalla. Lisäksi ne vastaavat kaupallisten kalastajien rekisteröinnistä. Tiedot merkittäisiin kalastuslain 94 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.  

Pykälän 3 momentin asetuksenantovaltuutta tarkennettaisiin sanamuotojen osalta siten, että saalisilmoituksista ja niiden sisällöstä –termi vaihdettaisiin ilmoitettavista tiedoista –termiksi.  

Muutokseen yhdistyisi myös 118 §:ään esitettävä lisäys siitä, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voitaisiin tuomita kalastusrikkomuksesta sakkoon.  

92 §.Kalavarojen käytön ja hoidon tietovaranto. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan tiedonhallintalain (906/2019) 2 §:n terminologiaa. Pykälän otsikko olisi jatkossa kalavarojen käytön ja hoidon tietovaranto, joka vastaa nykyistä paremmin tietovarannon sisältöä ja käyttötarkoitusta. Samalla pykälän sisältöä esitetään täydennettäväksi. 

Pykälän ensimmäisessä momentissa muutettaisiin kalataloushallinnon tietojärjestelmä –termi kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannoksi ja tarkennettaisiin tietovarannolla tarkoitettavan kalataloushallinnon viranomaisten tehtäviin liittyviä 94 §:ssä tarkoitettuja rekistereitä ja tietoaineistoja.  

Toisessa momentissa todettaisiin, että kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon rekisterinpitäjiä ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (jäljempänä ELY-keskukset), Metsähallitus, Luonnonvarakeskus ja kalatalousalueet. Kukin rekisterinpitäjä vastaisi pitämiensä rekistereiden ajantasaisuudesta, niihin tallettamistaan tiedoista ja niiden oikeellisuudesta.  

Kolmannessa momentissa säädettäisiin, että ELY-keskukset ja kalatalousalueet olisivat jatkossa 94 §:n 1 momentin 3 ja 6 kohdissa tarkoitettujen omistajakorvausrekisterin ja kalatalousaluerekisterin yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) 26 artiklassa. Artiklan mukaan yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevasta järjestelystä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Järjestelyn keskeisten osien on oltava rekisteröidyn saatavilla. Rekisteröity voi käyttää oikeuksiaan suhteessa kumpaan tahansa rekisterinpitäjään ja kumpaakin rekisterinpitäjää vastaan.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtisi rekistereiden tietoaineiston yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklassa tarkoitetusta tietosuojasta, 32 artiklassa tarkoitetusta käsittelyn turvallisuudesta, 35 artiklassa tarkoitetusta tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista, 36 artiklassa tarkoitetusta ennakko-kuulemisesta ja 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja muista sellaisista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista, jotka koskevat käytettävän tietojärjestelmän ja tietoaineiston tietoturvallisuutta. Kukin kalatalousalue vastaisi muista kuin edellä mainituista tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista rekistereihin tallentamiensa tietojen osalta.  

ELY-keskukset vastaisivat siis pääsääntöisesti rekisterinpitäjän velvollisuuksista, mutta mikäli käsiteltävät henkilötiedot koskisivat kalatalousalueen kalastuslaissa määriteltyä tehtävää, olisi kalatalousalue vastuussa rekisterinpitäjän velvollisuuksista. Koska ELY-keskus ja kalatalousalue olisivat jatkossa omistajakorvausrekisterin sekä kalatalousaluerekisterin yhteisrekisterinpitäjiä, eroteltaisiin momentissa kalatalousalueen ja ELY-keskuksen vastuut toisistaan siten, että rekisterinpitäjän vastuut olisi selkeästi lueteltu. Kalatalousalueiden kohdalla rekisterinpitäjälle kuuluva vastuu toteutuisi esimerkiksi siinä, kun kalatalousalue kirjaa tietoja Kalpa-tietojärjestelmään.  

Neljännessä momentissa tarkennettaisiin rekisterinpitäjien rooleja siten, että siinä todettaisiin rekisterinpitäjille kuuluvien muiden vastuiden lisäksi kullekin kuuluvan kalastuslain 94 §:n mukaisesti vastuullaan olevan rekisterin hallinnoimiseksi välttämättömän tietojärjestelmän ylläpito ja kehittäminen. Kuitenkin tästä poiketen, ELY-keskuksen tietojärjestelmien ylläpidosta ja kehittämisestä vastaisi ELY-keskus yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Ruokavirasto tuottaisi jatkossakin ylläpito- ja muita tietohallinnon palveluita ELY-keskuksen vastuulla oleville rekistereille ja tietovarannoille. Ruokavirastosta annetun lain (371/2018) 2 §:n 2 momentin mukaan ”Edellä 1 momentin 9 kohdassa säädettyjen tietohallinnon palvelujen lisäksi Ruokavirasto tuottaa muita tietohallinnon palveluita maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä muille julkisia tehtäviä hoitaville tahoille.”  

Viidennessä momentissa todettaisiin maa- ja metsätalousministeriön vastuu tietovarannon sekä sen hallinnoimiseksi välttämättömien tietojärjestelmien ylläpidon ja kehittämisen ohjauksesta. Näin ollen maa- ja metsätalousministeriö vastaisi jatkossakin rekistereiden pitoon ja hallinnoimiseen liittyvästä ohjauksesta. Lisäksi ministeriö vastaisi rekistereiden yhteentoimivuuden ohjauksesta julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 6 §:n 2 momentin mukaisesti, jolla tarkoitettaisiin, että ministeriö pyrkisi ohjauksellaan edistämään rekistereiden keskinäistä yhteentoimivuutta, jotta esimerkiksi tietojen siirto olisi mahdollisimman vaivatonta eri rekistereiden välillä ja että rekistereistä ja tietovarannoista muodostuisi hallinnonalalle viranomaistoiminnassa tarvittava kokonaisuus eri tarpeet huomioon ottaen. Momentissa tuotaisiin esiin maa- ja metsätalousministeriön ohjausrooli ylläpidon ja kehittämisen osalta. Elinkeino- , liikenne- ja ympäristökeskusten ohjaukseen osallistuu useita tahoja ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla myös Ruokavirasto tulosohjaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia. Myös Metsähallituksen tulosohjaukseen osallistuu kaksi ministeriötä. Tulosohjauksen roolien selkeyttämiseksi on momentissa säädetty ohjausvastuu maa- ja metsätalousministeriölle. 

Kuudes momentti vastaisi sisällöltään nykyisen lain kolmatta momenttia. Momentissa käytetty tietojärjestelmä-termi esitetään muutettavaksi tietovaranto-termiksi.  

Pykälässä täsmennettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollistaman kansallisen liikkumavaran puitteissa kalavarojen hoidon ja käytön tietovarannon ja siihen sisältyvien rekistereiden pidon lainmukaisuutta 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan mukaisissa tilanteissa, joissa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista ainoastaan jonkin 6 artiklan 1 kohdan edellytyksen täyttyessä. Pykälässä on lueteltu kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon rekisterinpitäjät ja niille esitetyt lakisääteiset velvoitteet. Pykälään esitetty tarkennus koskien rekistereiden pitäjien rooleja ja vastuita toteuttaisi samalla yleisen edun mukaista tavoitetta selkeyttäessään rekisteröidyille ne tahot, joilta rekisteröidyt voivat vaatia oikeuksiensa toteuttamista.  

Hallituksen esityksessä HE 26/2018 vp on käsitelty pykälän viimeisen momentin suhdetta tietosuojalainsäädäntöön. 

93 §.Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon käyttötarkoitus. Koko pykälää esitetään muutettavaksi. Pykälän 1 momentti säilyisi keskeisiltä osilta ennallaan. Voimassa olevan lain 93 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä ei ole syytä sisällyttää pykälään, vaan se sisällytettäisiin uuteen 95 a pykälään. Lisäksi pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että otsikon kalataloushallinnon tietojärjestelmä –termi muutettaisiin kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannoksi. 

Pykälän 1 momentin 3 kohta eroaisi voimassa olevan lain 93 §:n 1 momentin 3 kohdasta siten, että siihen lisättäisiin maininta maksusuoritusten todentamisesta 92 §:ssä tarkoitetun rekisterinpitäjän tai viranomaisen palvelussa. Tällä tarkoitettaisiin, että suoritetun kalastonhoitomaksukuitin voisi siirtää Metsähallituksen kalastonhoitomaksurekisteristä esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Oma kala –mobiilisovellukseen, jonka kautta kalastaja voisi todistaa suorittamansa kalastonhoitomaksun kalastuksenvalvojalle valvontatilanteessa.  

Pykälän 1 momentin 5 kohta esitetään poistettavaksi tarpeettomana. Tästä syystä pykälän 1 momentin kohtien numerointi osin muuttuisi. Ehdotetun pykälän 5-9 kohdat vastaisivat voimassa olevan lain 93 §:n 1 momentin 6-10 kohtia. 

Pykälän 1 momentin 9 kohta vastaisi pitkälti voimassa olevan lain 93:n 1 momentin 10 kohtaa. Kyseisen kohdan sanajärjestystä kuitenkin muutettaisiin siten, että kohta alkaisi sanoilla ”tutkimukseen ja tilastojen laatimiseen” ja jatkuisi ”sekä viranomaisen suunnittelu-, valvonta- ja selvitystehtäviin”. Sanajärjestyksen muuttaminen selkeyttäisi kohdan luettavuutta, sillä se on aiheuttanut tulkintahaasteita, kun aikaisempi sanajärjestys on voitu ymmärtää siten, että tutkimusten ja tilastojen laatimisen on tullut olla viranomaisen toimesta tapahtuvaa. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että tutkimuksen ja tilastojen laatimisen ei tarvitse olla viranomaisen tekemää. Tutkimukseen katsotaan tieteellisen tutkimuksen lisäksi velvoitetarkkailuihin liittyvät selvitykset.  

Pykälässä käytettäisiin yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä. Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon käyttötarkoitukseen ja sitä koskevaan henkilötietojen käsittelyyn soveltuvat oikeusperusteena yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohta. Näistä ensin mainitun mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan käsittely on sallittua, kun se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Pykälässä säädettävistä käyttötarkoituksista ja niitä koskevista rekistereistä, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä, on ensisijaisena oikeusperusteena yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka perusteella rekisteröidyn oikeudet määräytyvät. Käsittelyyn voidaan kuitenkin katsoa samanaikaisesti liittyvän myös e alakohdassa tarkoitettua yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai julkisen vallan käyttöä. Rekisterinpitäjien henkilötietojen käsittely pykälässä mainittuihin käyttötarkoituksiin perustuisi laissa säädettyihin tehtäviin, joita on muun muassa lueteltu kalastuslain 3 luvussa. Lisäksi esimerkiksi 9 luvun kalastonhoitomaksujen kerääminen, sekä kalavesien yleiskalastusoikeuksien hyödyntämiseen sekä kalastusopastoimintaan perustuvasta käytöstä maksettavien korvausten suorittaminen vesialueen omistajille ovat tehtäviä, jotka kuuluvat tämän lain mukaisille rekisterinpitäjille. Myös 12 luvun valvontaa koskevissa pykälissä on lueteltu rekisterinpitäjille kuuluvia tehtäviä, kuten muun muassa kalastuksenvalvonta, johon voidaan käyttää tietovarannon rekistereiden tietoja.  

Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohta edellyttää, että käsittelyn perustasta ja sen tarkoituksesta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarantoon sisältyvien rekistereiden käyttötarkoitukset on yksilöity tarkasti. Pykälän 1 momenttiin ei sisällytettäisi voimassa olevan lain 93 §:n 1 momentin 5 kohtaa vastaavaa säännöstä. Pykälää täsmennettäisiin lisäksi siten, että tietovarantoa voitaisiin käyttää kalastonhoitomaksujen seurantaan sekä maksusuoritusten todentamiseen 92 §:ssä tarkoitetun rekisterinpitäjän tai viranomaisen palvelussa (1 momentin 3 kohta) sekä tutkimukseen ja tilastojen laatimiseen sekä viranomaisen suunnittelu-, valvonta- ja selvitystehtäviin (1 momentin 9 kohta). Rekistereiden käyttötarkoitukset toteuttavat yleisen edun mukaista tavoitetta mahdollistamalla kalastuksen ja kalastuksenvalvojien valvonnan, viranomaisen viestinnän sekä kalastuksen järjestämisen kestävällä tavalla. Ehdotetut muutokset ja täsmennykset käyttötarkoituksiin ovat tarpeellisia käytännön syiden vuoksi, esimerkiksi kalakantojen ja kalastuksen tilan selvittämiseksi sekä valvonnan järjestämiseksi. 1 momentin 9 kohtaa on muun muassa tulkittu kahdella tavalla, ja sanajärjestystä muuttaen kohdan tulkitseminen helpottuu. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan näin ollen olevan oikeasuhtaista sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla. 

94 §.Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon rakenne ja sisältö. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että otsikon tietojärjestelmä-termi muutettaisiin kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannoksi. Pykälän 1 momentin luetteloon ehdotetaan lisättäväksi 9 kohta, joka koskisi vapaa-ajankalastuksen saalisrekisteriä, johon kerättäisiin tämän lain 62 a §:n mukaisia tietoja. Rekisteriin merkittäisiin kalastajan nimi ja osoite tai kalastusmatkailutilaisuuden järjestäjän nimi ja osoite, tiedot pyydetystä kalasta, pyyntiväline, päivämäärä ja pyyntialue. Henkilötiedot olisi rekisterissä pidettävä erillään muista tiedoista. Luonnonvarakeskuksen työntekijät saisivat käsitellä henkilötietoja tunnistettavassa olevassa muodossa vain, jos käsittely olisi välttämätöntä työtehtävien suorittamisen vuoksi. Pseudonymisoituna tietoja saisi käsitellä Luonnonvarakeskuksen muut työntekijät, siltä osin kuin se on tehtävien kannalta tarpeellista. Pseudonymisoinnilla tarkoitetaan henkilötietojen käsittelemistä siten, että henkilötietoja ei voida enää yhdistää tiettyyn henkilöön ilman lisätietoja. Pseudonymisoinnin avulla yksilö voidaan edelleen erottaa joukosta ja yhdistää eri tietoaineistoissa, ilman, että yksilön nimi ja muut tunnistetiedot näkyvät. Rekisteristä tietoja luovutettaessa tiedot olisivat pääsääntöisesti anonymisoituja, sillä henkilötietoja tarvitaan lähtökohtaisesti vain jälkikäteen tehtävän kalastuksen valvonnan hoitamiseen. Tietojen luovutuksesta säädetään jäljempänä 95 a §:ssä. 

Luonnonvarakeskuksen tulisi järjestää tietojen käsittely sellaiseksi, että yhdistettyyn tietoon henkilöstä ja kalastuksesta pääsisivät käsiksi vain ne henkilöt, joiden työtehtävien vuoksi se olisi välttämätöntä. Tietosuoja-asetuksen 5.1.c artiklan mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tarpeettomia henkilötietoja kerätä tai muutoin käsitellä kalastuslain mukaisissa tarkoituksissa. Erityistä huolellisuutta tulee noudattaa, kun käsitellään lasten henkilötietoja ja varmistaa, että riskejä ei sääntelyyn tai sen käytännön toteuttamiseen liity, ja rekisterinpitäjän tulee myös huomioida rekistereissään ja käytännöissään se, että niissä on myös lasten henkilötietoja. Tämän lain 62 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on selostettu, miksi on olennaista antaa yleistä tietosuoja-asetusta täsmällisempää sääntelyä henkilötietojen käsittelyyn vapaa-ajankalatalouden saalisrekisteriä koskien.  

Lisäksi 1 momentin 1-9 kohtien alkuun lisättäisiin sen viranomaistahon tai muun vastuutahon nimi, joka on kyseisen rekisterin rekisterinpitäjä. Tällä hetkellä kalastuslain viranomaistehtävistä voi pääsääntöisesti päätellä, mikä taho vastaa mistäkin kalavarojen käytön ja hoidon tietovarantoon sisältyvästä rekisteristä. Kaikkien tehtävien osalta rekisterinpitäjän selvittäminen ei kuitenkaan ole selkeää, ja siitä syystä pykälään esitetään lisättäväksi tahot, jotka kustakin rekisteristä vastaavat. Rekisterinpitäjät luettelemalla pystytään osoittamaan vastuun kohdistuminen tietosuojasäännösten noudattamisesta sinne, missä käsittelyyn voidaan tosiasiallisesti vaikuttaa. Rekisteröityjen oikeusturvan kannalta on tärkeää, että rekisterinpitäjät ovat selkeästi laista luettavissa.  

Lisäksi rekistereihin talletettavia tietoja täydennettäisiin. Pykälän 1 momentin luettelon 2 kohtaan lisättäisiin, että kalastonhoitomaksurekisteriin merkitään osoitetieto ja rekisteriin voisi merkitä myös muita yhteystietoja, kuten esimerkiksi sähköpostiosoitteen, sekä 3 kohtaa täydennettäisiin siten, että siinä todettaisiin, että omistajakorvausrekisteriin merkitään vesialueen omistajan tai yhteyshenkilön yhteystiedot. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan lisättäisiin, että istutusrekisteriin merkitään myös ilmoituksen jättäjän ja istutuserän vastaanottajan tiedot, sekä 6 kohtaan tulisi lisäys, jonka mukaan kalatalousaluerekisteriin merkittäisiin lisäksi kalatalousalueen päätösvaltaa käyttävän yleiskokouksen järjestämiseen tarvittavat tiedot. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi yleiskokoukseen osallistuneiden tietoja sekä mahdollisia valtakirjoja, jotka sisältävät henkilötietoja.  

Pykälän 1 momentin 8 kohdan termistöä muutettaisiin. Kalastuksensäätelyrekisteri-termi muuttuisi kalastuksensäätelyyn liittyväksi tietoaineistoksi.  

Pykälän viimeiseksi momentiksi lisättäisiin asetuksenantovaltuus nykyisestä 98 §:stä. Asetuksenantovaltuutta muutettaisiin siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon rakenteesta sekä rekistereiden ja tietoaineistojen yhteentoimivuuden varmistamisesta. Tällä pyrittäisiin varmistamaan rekistereiden yhteentoimivuus, jotta eri viranomaisten palveluista muodostuisi kalavarojen käytön ja hoidon järjestämiseksi tarkoituksenmukainen kokonaisuus ja jotta tietoja voidaan jakaa eri palveluiden välillä ja hyödyntää kalavarojen käytön ja hoidon järjestämiseksi. 

Pykälässä esitettyjen rekistereihin kerättävien tietojen kerääminen perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin. Rekistereihin kerättävät tiedot voisivat sisältää myös henkilötietoja ja niiden käsittely olisi pääsääntöisesti tarpeen rekisterien pitäjien kalastuslaissa säädettyihin lakisääteisiin tehtäviin. Lisäksi tietojen kerääminen olisi oikeasuhtaista ja yleisen edun mukaista, sillä rekisterien tiedoilla mahdollistettaisiin lain 93 §:ssä mainittujen käyttötarkoitusten toteutuminen.  

Arvioitaessa rekistereihin tallennettavia tietoja on otettu huomioon tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa tarkoitetut yleiset käsittelyperiaatteet, tässä yhteydessä erityisesti tietojen minimoinnin periaate, jonka mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Pääsääntöisesti tietovarantoon tallennettavat tiedot perustuvat voimassa olevan kalastuslain sääntelyyn. Tietojen tarpeellisuutta on selostettu tarkemmin hallituksen esityksessä HE 192/2014 vp.  

Nyt ehdotettavassa muutosesityksessä voimassa olevaan kalastuslain 94 §:ään ehdotetaan kuitenkin lisäystä saalisrekisterin tietojen (kalastajan nimi tai kalastusmatkailutilaisuuden järjestäjän nimi ja osoitetiedot, tiedot pyydetystä kalasta, pyyntiväline, päivämäärä ja pyyntialue) tallentamisesta tietovarantoon (pykälän 1 momentin 9 kohta). Saalisrekisterin tietojen käsittely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli Luonnonvarakeskuksen kalastuslaissa säädettyyn lakisääteisen tehtävän hoitamiseen. Käsittelyssä käytettäisiin 6 artiklan 3 kohdan liikkumavaraa, eli käsittelytoimia ja –menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Tietojen käsittely on tarpeen, jotta kalakannoista ja kalastuksesta on tarpeeksi tietoa kalastuksen kestävän käytön järjestämiseksi ja kalastuksenvalvonnan mahdollistamiseksi. Lisäksi tietojen käsittely mahdollistaa viranomaisten viestinnän kalakantojen ja kalastuksen tilasta. Saalisrekisterin osalta säädettäisiin lisäksi, että tunnisteellisessa muodossa olevia henkilötietoja saisi käsitellä vain ne Luonnonvarakeskuksen henkilöt, joiden työtehtävien suorittamiseksi käsittely olisi välttämätöntä. Sääntely on arvioitu oikeasuhtaiseksi ja välttämättömäksi, sekä yleisen edun mukaiseksi, sillä kalastukseen liittyvät tiedot ovat sosiaalisessa mielessä arkaluonteisia ja tästä syystä pääsy tunnisteellisessa muodossa oleviin henkilötietoihin tulisi olla vain harvoilla. Sääntelyllä pyritään turvaamaan esimerkiksi saamelaisten pyyntialueet ja kalastusmatkailutilaisuuksien järjestäjien liikesalaisuutena pitämät pyyntipaikat. Asiaa ei ole nähty mahdolliseksi ratkaista muilla toimilla, kuten esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen sisäisillä ohjeistuksilla. 

Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotettu täydennys osoitetietojen tallentamisesta on tarpeen, jotta rekisteriin merkityille henkilöille voidaan lähettää Metsähallituksen tiedotusmateriaalia kalastonhoitomaksuista. Osoitetietojen tallentaminen on tarpeen myös, jos aiemmin käytössä ollut menettely kalastuskortin lähettämisestä tulisi uudelleen käyttöön. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotettu täydennys vesialueen omistajan tai yhteyshenkilöiden yhteystietojen tallentamisesta on tarpeen, jotta omistajakorvausten maksaminen oikeille tahoille pystytään varmistamaan. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan esitetty täydennys istutusrekisteriin tallennettavista tiedoista on tarpeen istutustoimien valvonnan ja seurannan vuoksi. Pykälän 1 momentin 6 kohtaan ehdotettu täydennys koskien kalatalousalueen päätösvaltaa käyttävän yleiskokouksen järjestämiseen tarvittavista tiedoista on tarpeen, sillä kalatalousalueen toiminta on vahvasti riippuvaista yleiskokouksen päätöksistä, ja yleiskokouksen järjestämisessä käsitellään henkilötietoja. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan näin ollen olevan oikeasuhtaista ja yleisen edun mukaista. 

95 §.Tietovarannon rekisterien pitäjien oikeus saada tietoja viranomaisilta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan tiedonhallintalain terminologiaa. Pykälän 2 momentti koskien teknistä käyttöyhteyttä poistettaisiin tarpeettomana. Säännös on tarpeeton uuden tiedonhallintalain sääntelyn vuoksi. 

Voimassaolevaa pykälää ei muutettaisi muulta osin. Hallituksen esityksessä HE 145/2017 vp on arvioitu tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara koskien pykälässä säädettyä kalataloushallinnon rekisterien pitäjien oikeutta saada tietoja viranomaisilta.  

95 a §.Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon tietojen luovuttaminen. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin otsikossa mainitun tietovarannon tietojen luovuttamisesta. Pykälän 1 momentti olisi voimassa olevan lain 93 §:n viimeinen momentti koskien tietojen luovutusta opinnäytetyön tekemiseen, eli kyseinen momentti siirrettäisiin tähän uuteen pykälään. Momenttiin lisättäisiin, että tietoja voisi luovuttaa salassapitosäännösten estämättä, ja myös velvoitetarkkailujen tekemiseen. Luovutettaessa tietoja kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannosta opinnäytetöiden tekemiseksi, tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei luovuteta tarpeettomasti henkilötietoja. Henkilötietoja ei tule käsitellä tarpeettomasti ja niitä käsiteltäessä tulee noudattaa erityistä huolellisuutta.  

Lisäksi pykälässä säädettäisiin viranomaisten oikeudesta saada tietovarannon tietoja salassapitosäännösten estämättä. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 7 luvun 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta saada tieto on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Salassa pidettävien tietojen luovutuksesta viranomaiselta toiselle on tärkeää säätää, sillä tietovarannon tietojen liikkuvuus eri viranomaisten välillä on turvattava. Salassa pidettävien tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi, että tiedot olisivat välttämättömiä kalakantojen ja kalastuksen tutkimuksen, seurannan ja käytön suunnittelun sekä valvonnan ja tilastojen laatimisen kannalta. Välttämättömyysvaatimuksen katsottaisiin täyttyvän esimerkiksi silloin, kun viranomainen hoitaisi viranomaiselle tässä laissa säädettyä tehtävää, kuten saaliskiintiöpäätöstä, eikä asiaa voisi ratkaista ilman salassa pidettävien tietojen käsittelyä. Pykälässä mainitulla valvonnalla tarkoitettaisiin laajempaa valvontaa kuin kalastuksenvalvonta, esimerkiksi hallinnollista, eri lakien noudattamisen valvontaa.  

Pykälän viimeisessä momentissa säädettäisiin, että rekisterinpitäjät päättäisivät kukin tietojen luovuttamisesta oman toimialansa osalta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus päättäisi tietojen luovuttamisesta 94 §:n 3 ja 6 kohdissa tarkoitettujen yhteisrekistereiden osalta. 

Pykälässä esitettyjen rekistereihin kerättyjen tietojen luovuttaminen pohjautuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin. Tietojen käsittely pykälässä esitetyn mukaisesti on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, kuten on jo edellä aikaisempien pykälien säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty. Luovutettavat tiedot voisivat sisältää myös henkilötietoja. Tietojen käsittely ja luovuttaminen on oikeasuhtaista ja yleisen edun mukaista, sillä rekisterien tiedoilla mahdollistetaan viranomaisille tämän lain mukaisten tehtävien hoitaminen tehokkaasti, sekä lisäksi lain 93 §:ssä mainittujen käyttötarkoitusten toteutuminen.  

96 §.Tietojen luovuttaminen ulkomaiden viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille. Pykälän 1 momentissa mainittu termi kalataloushallinnon tietojärjestelmä muutettaisiin vastaamaan tiedonhallintalain termistöä, eli ensimmäinen momentti olisi jatkossa: ”Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannossa olevia tietoja saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion viranomaisille, Euroopan komissiolle, Euroopan kalastuksenvalvontavirastolle ja kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetuille viranomaisille Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden hoitamiseksi.” 

Termin muuttaminen selkeyttää ja yhtenäistää kalastuslakia, kun ei mainita enää kalataloushallinnon tietojärjestelmää, vaan kaikissa tietovarantoa koskevissa pykälissä puhuttaisiin samoin termein. 

Pykälän toiseen momenttiin lisättäisiin, että maa- ja metsätalousministeriö voisi luovuttaa rekisterinpitäjiltä saamansa tiedot 1 momentin mukaisesti. Tästä on tarpeen säätää siksi, että ministeriö voi joutua luovuttamaan tietoja kootusti.  

Pykälässä esitettyjen rekistereihin kerättyjen tietojen luovuttaminen pohjautuu pääsääntöisesti tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin. Tietojen käsittely pykälässä esitetyn mukaisesti on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Luovutettavat tiedot voivat sisältää myös henkilötietoja. Tietojen käsittely ja luovuttaminen on oikeasuhtaista ja yleisen edun mukaista, sillä rekisterien tiedoilla mahdollistetaan myös ulkomaiden viranomaisille heille säädettyjen tehtävien hoitaminen. 

98 §.Asetuksenantovaltuus. Pykälässä säädetty asetuksenantovaltuus sisällytettäisiin muutettuna lain 94 §:ään.  

99 §.Valvontaviranomaiset ja kalastuksenvalvojat. Pykälän viimeistä momenttia muutettaisiin siten, että siinä todettaisiin, että kalastuslain nojalla hyväksytyllä ja valtuutetulla kalastuksenvalvojalla ei olisi toimivaltaa valvoa kaupallista kalastusta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön noudattamista. Tämä jättäisi kalastuksenvalvojille kuitenkin mahdollisuuden valvoa Euroopan unionin lainsäädännöstä tulevien vapaa-ajankalastusta koskevien säännösten noudattamista. Tämä koskisi esimerkiksi Metsähallituksen valvojia, jotka ovat saaneet ELY-keskuksen hyväksynnän kalastuksenvalvojiksi. 

Viimeisen momentin muuttaminen on tärkeää, sillä Euroopan unionin neuvosto antoi 27.10.2021 asetuksen, jossa säädetään vapaa-ajankalastuksessa harjoitettavaa lohenkalastusta koskevista rajoituksista (EU) 2021/1888, eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 ja asetuksen (EU) 2021/92 muuttamisesta tiettyjen muilla vesillä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien osalta, jäljempänä Itämeren TAC-asetus), ja on odotettavissa, että neuvosto jatkossakin antaa vapaa-ajankalastusta koskevia säännöksiä. Tällä hetkellä voimassa olevan kalastuslain nojalla kalastuksenvalvojat eivät voisi valvoa kyseisten säännösten noudattamista. 

Yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa (1188/2014) säädetään yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaan ja yhteisen kalastuspolitiikan vastaisiin tekoihin liittyvän Euroopan unionin lainsäädännön toimeenpanosta. Kyseistä lakia sovelletaan kuitenkin vain kaupallisiin toimijoihin, joten vapaa-ajankalastusta koskevat säännökset on sijoitettava kalastuslakiin. 

118 §.Kalastusrikkomus. Pykälän 1 momentin 10 kohtaan lisättäisiin, että lain 90 §:n mukaisen kaupallisten kalastajien saaliiden ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti olisi rangaistavaa. Luonnonvarakeskukselle ilmoitettavia sisävesisaaliita on nykyisen kalastuslain voimaantulosta lähtien osaksi laiminlyöty, joka puoltaa sitä, että ilmoituksen laiminlyönti määriteltäisiin kalastusrikkomukseksi. 

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 15 kohta, jonka mukaan 74 §:ssä säädetyn istutusten ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen olisi rangaistavaa. Sanktiointi olisi tarpeellinen, sillä on ilmennyt, että ilmoitusvelvollisuutta on usein laiminlyöty. Vastuu ilmoituksen teosta olisi sillä, jonka toimeksiannosta istutus tapahtuu eli käytännössä istutuksen tilaajalla ja sen laskun maksajalla. Tämä taho voisi kuitenkin tarvittaessa antaa ilmoituksen teon jonkin tahon tehtäväksi keskinäisellä sopimuksella, mutta vastuu ilmoituksesta säilyisi kuitenkin toimeksiantajalla. Lisäksi ylisiirrot tulisi myös ilmoittaa. 

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 16 kohta, jonka mukaan vapaa-ajankalastuksessa lohen saaliiksi ottaminen kiellettynä aikana tai kalastajalle asetetun saaliskiintiön ylittäminen Euroopan unionin neuvoston kalastusta Itämerellä koskevassa asetuksessa säädetyn vastaisesti olisi rangaistavaa.  

Euroopan unionin neuvosto jakaa kalastusmahdollisuudet vuosittain useimpien kaupallisesti hyödynnettävien lajien osalta. Niille ilmoitetaan suurin sallittu saalis (TAC). Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) tieteellisten arvioiden perusteella komissio toimittaa TAC-kiintiöitä koskevat ehdotuksensa neuvostolle kunkin vuoden loppuun mennessä. Neuvosto voi samalla antaa säännöksiä koskien myös vapaa-ajankalastusta. Esimerkiksi edellisen pykälän säännöskohtaisessa perustelutekstissä mainitussa Euroopan unionin neuvoston 27.10.2021 antaman Itämeren TAC-asetuksen 9 artiklassa säädetään lohen virkistyskalastuksesta merellä. Koska kyseinen asetus on sellaisenaan kansallisesti sovellettavaa oikeutta, eikä sen vapaa-ajankalastusta koskevien säännösten vastaisesti kalastamista ole sanktioitu muualla, olisi sanktioimisesta tarpeen säätää kalastuslaissa. Sanktiointi on arvioitu välttämättömäksi, sillä muunlainen yhteiskunnallinen ohjaus ei koeta tarpeeksi tehokkaaksi keinoksi, kun on kyse luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hoidosta. Lisäksi asiasta on tarpeen säätää kansallisesti, koska jäsenmaalla on velvollisuus huolehtia, että EU:n kalastusta koskevien säännösten rikkomisesta on mahdollista antaa seuraamuksia neuvoston yhteisön valvontajärjestelmästä antaman asetuksen (EY) N:o 1224/2009 velvoittamana. 

Vastaavan kaltaisia vapaa-ajankalastusta koskevia määräyksiä sisältyy 27.10.2022 annettuun neuvoston asetukseen 2022/2090 Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuodelle 2023. Näin ollen pykälään ei voida laittaa tarkkaa viittausta säädöksen numerosta, koska kalastuslakia voitaisiin joutua asian osalta muuttamaan joka vuosi. 

Lisäksi pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että uuden ehdotetun 62 a §:n 3 momentin nojalla annetun valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen tietojen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin osalta rangaistavuus edellyttäisi korkeampaa tahallisuusastetta kuin huolimattomuutta. Säännös sisältäisi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimalla tavalla asiallisen luonnehdinnan rangaistavaksi tarkoitetusta teosta. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen olisi rangaistavaa tahallisesti tehtynä ja siitä voitaisiin tuomita, jollei teosta muualla laissa säädettäisi ankarampaa rangaistusta, kalastusrikkomuksesta sakkoon. Syyksiluettavuuden asteen asettamista tahallisuuteen voidaan pitää perusteltuna siitä syystä, että henkilö voisi esimerkiksi täyttää saalisilmoituksen muuten täysin oikein, mutta huolimattomuudesta kirjaisi ilmoitukseen väärän kalalajin. Lajien tunnistaminen voi olla joskus vaikeaa, jolloin kalastaja voisi huolimattomuudesta syyllistyä tekoon, josta hänelle pitäisi määrätä rangaistus. Tämän vuoksi rangaistavuuden kynnystä on tarpeen nostaa. Siten ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen edellyttäisi tahallisuutta.  

Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen sanktioimisella pyrittäisiin varmistamaan ilmoitusten tekeminen ja sitä kautta toteutettaisiin ilmoitusvelvollisuuden tavoitetta, eli vapaa-ajankalastuksen kalastustietojen saamista päätöksentekijöille, jotta kalastus olisi mahdollista järjestää kestävällä tavalla kalakantoja turvaten. Koska ilmoitusta ei olisi tehtävä heti saaliin saatuaan, vaan ilmoituksen tekemiselle annettaisiin määräaika valtioneuvoston asetuksella, ei ilmoitusvelvollisuuden valvontaa voisi suorittaa osana yksittäistä valvontatapahtumaa. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen valvonta toteutettaisiin lähinnä ELY-keskusten toimesta jälkikäteisesti osana muita valvontatoimenpiteitä, jos epäillään ilmeistä tahallisuutta. ELY-keskuksen hyväksymät kalastuksenvalvojat eivät kuitenkaan valvoisi ilmoitusvelvollisuuden toteuttamista, koska heillä ei olisi pääsyä tarvittaviin tietoihin. 

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Ehdotettaviin lakimuutoksiin sisältyy asetuksenantovaltuuksia. Kalastuslain 62 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen muodosta, sisällöstä ja ilmoituksen tekemisen määräajasta.  

Vapaa-ajankalastuksen saalisilmoituksesta säädetään 62 a §:ssä, jonka 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kalalajeista ja -kannoista, joista saalisilmoitus on tehtävä sekä pyyntialueen, kalastusvälineen, kalan koon, mahdollisen eväleikkauksen ilmoittamisesta sekä ilmoituksen maantieteellisestä soveltamisalasta, muodosta, sellaisesta muusta teknisluonteisesta sisällöstä, jota ilmoitus edellyttää ja ilmoituksen tekemisen määräajasta. 

Kalastuslain 90 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetusta päiväkirjasta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ilmoitettavista tiedoista sekä tietojen jättämisen ajankohdista.  

Kalastuslain 94 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon rakenteesta sekä rekistereiden ja tietoaineistojen yhteentoimivuuden varmistamisesta. 

9  Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2024. 

10  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Yhdenvertaisuus 

Perustuslain 6 § ilmaisee vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta, sekä ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Perustuslakivaliokunnan lausuman mukaan yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla samanlaisissa tapauksissa, eikä lailla voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Perustuslakivaliokunta on lisäksi katsonut, että yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille, että asetettaessa heille velvollisuuksia (PeVL 31/2014 vp). Perustuslain yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan estä kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä. Erottelu voi myös perustua syrjintäsäännöksessä mainittuun, lähtökohtaisesti kiellettyyn syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla.  

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59-60/1991, lapsen oikeuksien sopimus) on lakina voimassa oleva ihmisoikeussopimus, joka koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien sopimuksen osalta merkityksellistä nyt esitetyn sääntelyn näkökulmasta on erityisesti sopimusvaltioiden velvollisuus kannustaa lapsille sopivien ja yhtäläisten kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintojen tarjoamiseen. Lakiesitys tukee lasten oikeuksia jättämällä alle 16-vuotiaat ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, vaikka esitys asettaakin samalla alaikäiset osin erilaiseen asemaan keskenään. Yhdenvertaisuusperiaatteesta on tarkoitus poiketa ympäristöperusoikeuden toteutumisen turvaamiseksi.  

Lapsen oikeuksien sopimuksen 1 artiklan mukaan lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Nyt esitetty sääntely merkitsisi eri-ikäisten lasten asettamista toisistaan poikkeavaan asemaan lapsen iän perusteella. Ikärajauksen taustalla on Luonnonvarakeskuksen arvio alle 18-vuotiaiden kalastajien määrästä vuodelta 2018, jolloin saaliin ilmoitusvelvollisuuden piirissä olisi ollut 27 000 alle 18-vuotiasta kalastajaa. Jos saalisilmoitus jäisi saamatta ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvilta alaikäisiltä kalastajilta, jäisi oletettavasti kalakantojen käytön ja hoidon järjestämisen kannalta merkityksellistä saalistietoa puuttumaan tilastoista. Esitetyn ilmoitusvelvollisuuden asettaminen 16 vuotta täyttäneille on perusteltua siitä syystä, että sen ikäiset pystyvät usein kalastamaan itsenäisesti ja myös ilmoittamaan saamansa saaliin. Ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen ei myöskään arvioida aiheuttavan erityisen suurta vaivaa 16 vuotta täyttäneille, jonka vuoksi toimenpide on oikeasuhtainen tavoitteen saavuttamiseksi.  

Perustuslain turvaamien perusoikeuksien osalta esitetyllä saalisilmoitusvelvollisuudella on kytkentä 6 §:n turvaamaan yhdenvertaisuuteen. Jokaisen 16 vuotta täyttäneen vapaa-ajankalastajan tulisi tehdä saalisilmoitus. Vapaa-ajankalastajia kohdellaan esityksessä ikään perustuen osin toisistaan poikkeavasti. Perustuslakivaliokunta on arvioinut yhdenvertaisuussäännöstä ja erilaisten ryhmien asettamista lainsäädännössä eri asemaan samanlaisessa tilanteessa, ja katsonut, että jos erottelulle voidaan esittää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet, on tämä perustuslain kannalta ongelmatonta. Lisäksi hyväksyttävän syyn pitää olla asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen (esim. PeVM 8/2010 vp, s. 3).  

Alle 16-vuotiaiden kohdalla on tunnistettu haasteita koskien ilmoituksen tekemistä sähköisesti mobiilisovelluksen kautta, kun sovellukseen kirjautumisessa vaaditaan vahvaa tunnistautumista. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lasten tosiasiallisiin mahdollisuuksiin käyttää sähköistä palvelua, johon vaaditaan vahvaa tunnistautumista erityisesti heikommassa asemassa olevien osalta (PeVL 35/2021). Vaikka saalisilmoituksen voisi tehdä myös paperilla, ei alle 16-vuotiaiden sitomista ilmoitusvelvollisuuden piiriin ole silti katsottu tarpeelliseksi. 

Ilmoitusvelvollisuussäännöksessä on otettu huomioon muun muassa 16 vuotta täyttäneiden kalastajien ikäjakauma, ja se että kaikilla ei ole älypuhelinta käytössään. Tämän vuoksi saalisilmoituksen tekemiselle on tarkoitus luoda tarpeeksi keinoja, eli mobiilisovellus, paperinen, sekä sähköinen tietokoneella tehtävä ilmoitus. 

Henkilötietojen suoja 

Henkilötietojen suojasta säädetään perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa tämän säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lainsäätäjän tulee turvata henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (PeVL 18/2012 vp, s. 2). Valiokunta on korostanut vakiintuneessa käytännössään henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn laintasoisuutta, kattavuutta ja yksityiskohtaisuutta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 2). 

Lainsäätäjän harkintaa sitoo se, että henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita rekisteröinnissä ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus, tietojen säilytysaika henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Edellä mainittujen seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja yksityiskohtaista (PeVL 51/2002 vp, s. 2/I ja PeVL 35/2004 vp, s. 2/II). 

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. Tällaisten tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuksi. Perusoikeuskirjan 52 artiklassa säädetään perusoikeuksien rajoittamisen edellytyksistä. Artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksista voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. 

Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (2016/679 (EU), tietosuoja-asetus) on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Asetus jättää kuitenkin jäsenvaltioille direktiivinomaista kansallista liikkumavaraa. Kansallisella lainsäädännöllä on asetuksessa säädetyin edellytyksin mahdollista tarkentaa ja täsmentää asetuksen säännöksiä. Lisäksi tietyissä tilanteissa asetus antaa mahdollisuuden säätää kansallisella lainsäädännöllä poikkeuksia asetuksessa säädetyistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Asetus sisältää säännökset siitä, mistä oikeuksista ja velvollisuuksista on mahdollista poiketa, ja mitkä ovat edellytykset poikkeukselle. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 1/2018 vp ja PeVL 25/2005 vp). 

Ehdotetuilla säännöksillä on merkitystä perustuslain 10 §:n 1 momentin henkilötietojen suojan, sekä 12 §:n 2 momentin julkisuuden kannalta. Saalisilmoitusta mobiilipalvelun kautta tehtäessä kalastajan on kirjauduttava palveluun vahvan tunnistautumisen kautta, jonka johdosta järjestelmä tallentaa kalastajan nimen, osoitteen ja henkilötunnuksen. Lisäksi kalastajan on ilmoitettava saaliin ja pyyntitapahtuman tiedot. Samat tiedot kerätään myös, lukuun ottamatta henkilötunnusta, jos saalisilmoitus tehdään paperilla tai muulla tavalla sähköisesti. Kerätyt tiedot muodostavat saalisrekisterin yhteydessä henkilötietorekisterin. Ehdotettujen säännösten osalta henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan tietosuojalakia (1050/2018). Tietojen kerääjänä ja käsittelijänä toimii Luonnonvarakeskus, joka on tilastolain (280/2004) 2 §:n 2 momentissa määritelty tilastoviranomainen, joten sen toimintaan tietojärjestelmien osalta sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). 

Ilmoitusvelvollisuuden suhde saamelaiseen kalastuskulttuuriin 

Ehdotetulla saalisilmoitusvelvollisuudella on liityntä perustuslain 17 §:n 3 momenttiin, joka sisältää saamelaisten aseman valtiosääntöoikeudellisen perustan. Säännöksen mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 

Ehdotettu saalisilmoitusvelvollisuus sisältää vaatimuksen ilmoittaa saaliin pyyntialue. Saaliiden pyyntipaikat katsotaan kuuluvan saamelaisen kulttuurin mukaiseen perinnetietoon, jonka salassapito on saamelaisen kulttuurin ja perinteisen tiedon siirtymisen kannalta tärkeää. Suomi on ratifioinut biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (The United Nations Convention on Biological Diversity CBD, jäljempänä YK:n biodiversiteettisopimus), jonka tavoitteena on ekosysteemien ja kasvi- ja eläinlajien suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä geenivarojen saatavuudesta koituvien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako.  

YK:n biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j) velvoittaa sopimusosapuolia kunnioittamaan, ylläpitämään ja suojelemaan alkuperäiskansojen biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön liittyvää tietämystä ja käytäntöjä.  

Saalisilmoitusten yhteydessä kerättävä tieto pyyntialueesta tarkoittaisi saamelaisen kulttuurin osalta sitä, että perinnetietona pidettävät pyyntipaikat kirjattaisiin samalla tarkkuudella kuin muutkin pyyntialueet Luonnonvarakeskuksen hallinnoimaan saalisrekisteriin ilman tietoa siitä, että kyseessä on saamelaiseen kulttuuriin kuuluva pyyntipaikka. Esitetty hallituksen esitys ei kuitenkaan edellytä tarkkojen pyyntipaikkojen ilmoittamista, vaan asetuksen antovaltuuden nojalla voidaan edellyttää pyyntialueen ilmoittamista. Lisäksi Luonnonvarakeskus ei lähtökohtaisesti luovuttaisi tarkkoja yksilöitävissä olevia tietoja eteenpäin, vaan tiedot karkeistettaisiin keräämisen yhteydessä, jolloin tarkkoja pyyntipaikkoja ei olisi mahdollista paikantaa tiedon keräämisen jälkeen, vaikka ne olisi kalastajan toimesta sellaisina ilmoitettu.  

Perustuslakivaliokunta on arvioinut Tenon kalastussopimuksen ja kalastussäännön, sekä Tenon voimaansaattamislain säätämisen yhteydessä Tenojoella käytettävän saalisrekisterin suhdetta henkilötietojen suojaan. Valiokunta on todennut, että ehdotetun kaltaista rekisterisääntelyä arvioitaessa on perustuslakivaliokunnan käytännössä kiinnitetty huomiota erityisesti rekisteröinnin tavoitteisiin, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöön, niiden sallittuihin käyttötarkoituksiin, tietojen luovutettavuuteen, tietojen säilytysaikaan ja rekisteröidyn oikeusturvaan. Lisäksi valiokunta on todennut vakiintuneesti katsovan, että näitä seikkoja koskevan sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja yksityiskohtaista. Perustuslakivaliokunta on myös todennut, että Tenojoen saalisrekisteriin merkityt henkilötiedot eivät vaikuttaisi sisältävän arkaluontoisia tietoja (PeVL 5/2017 vp).  

Nyt esitettävällä muutoksella kalastuslakiin koskien saalisilmoitusta, ei varsinaisesti ole eroa verrattuna Tenojoen saalisrekisteriin merkittävien tietojen osalta. Tenojoella kalastettaessa saalisrekisteriin merkitään vyöhyke, jolla on kalastettu, kun taas kalastuslakiin esitetyllä saalisilmoituksella ilmoitettaisiin alue, mutta ei tarkkaa paikkaa, jolla on kalastettu. 

Vastuu ympäristöstä 

Ehdotetut säännökset kytkeytyvät myös perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännökseen. Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on kyseisen pykälän 2 momentin mukaan pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Ympäristövastuusäännös on tarkoitettu vaikuttamaan ensisijaisesti lainsäätäjän ja muiden norminantajien toimintaan (HE 309/1993 vp, s. 66/II). Luonnonvarakeskukselle esitettävä 19 a §:n mukainen tehtävä tuottaa tietoa kalakannoista, toteuttaa ympäristövastuusäännöksen julkisen vallan ympäristöä koskevaa toimintavelvoitetta ja toisaalta vapaa-ajankalastajille asetettava saalisilmoitusvelvollisuus toteuttaa jokaisen vastuuta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta.  

Ympäristöperusoikeuden toteutumisen on katsottu edellyttävän lainsäädännön yhteensovittamista sekä laaja-alaista yhteistyötä eri tahojen kesken, jotta ympäristövastuun ulottuvuudet kyetään huomioimaan sääntelyssä. Vapaa-ajankalastusta koskevan saalisrekisterin käyttötarkoituksena on tuottaa tietoa kalakannoista kalatalousalan eri tahoille hyödynnettäväksi, joka on omiaan lisäämään yhteistyötä kalatalousalan eri tahojen välillä.  

Perustuslain 20 § vastaa aiempaa hallitusmuodon 14 a §:ää, jonka perusteluiden (HE 309/1993 vp) mukaan säännöksellä pyritään korostamaan luonnon ja muun ympäristön suojeluun liittyvän myös sellaisia arvoja, jotka eivät ole palautettavissa ihmisyksilöiden oikeuksiksi. Tältä osin jokaisen velvollisuudet luontoa kohtaan voidaan ymmärtää joko luonnon itseisarvosta lähteviksi tai ilmaukseksi kaikille ihmisille jakamattomasti kuuluvasta oikeudesta. Tällaisen ihmisoikeuden subjekteina voidaan pitää myös tulevia ihmissukupolvia. Säännöksen on perusteluissa tarkoitettu toteutuvan muun lainsäädännön tuella ja välityksellä. Säännöksen piiriin kuuluvat sekä ympäristön tuhoutumisen tai pilaantumisen estäminen, että aktiiviset luonnolle suotuisat toimet. Säännöksessä tarkoitetun luonnon monimuotoisuuden osa-alueita ovat muun muassa eläin- ja kasvikunnan geneettinen rikkaus sekä kaikkien uusiutumattomien luonnonvarojen tehokas suojeleminen.  

Nyt ehdotetulla kalastuslain muutoksella koskien saalisilmoitusvelvollisuutta pyritään saamaan viranomaisten käyttöön tarpeelliset tiedot kalakantojen suojelemisen vuoksi siten, että myös tulevat ihmissukupolvet pystyvät nauttimaan luonnonkaloista. Ilmoitusvelvollisuudella pyritään lisäksi toteuttamaan voimassaolevan kalastuslain 1 §:n tarkoitusta turvata kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu. Tämä on omiaan toteuttamaan perustuslain 20 §:n asettamia velvoitteita.  

Saalisilmoitusten ja sitä kautta kalakantatiedon hallinnan kehittäminen edistää perustuslain 20 §:n asettamaa vastuuta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Samalla sääntely ottaa kuitenkin huomioon perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän suojaa koskevan velvoitteen. Kalastajan henkilökohtaisia tietoja ei lähtökohtaisesti käsitellä yhdessä saalistiedon kanssa eikä niitä luovuteta eteenpäin kuin vain tarkasti erikseen määritellyissä tilanteissa viranomaistahoille. 

Tietojen luovuttaminen 

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999, julkisuuslaki) on hallinnon yleislaki, joka velvoittaa viranomaisia ja eräitä muita tahoja. Esityksen mukaan Luonnonvarakeskus keräisi saalisilmoituksia rekisteriinsä. Luonnonvarakeskuksella olisi mahdollisuus luovuttaa saalisilmoitusten yhteydessä kerättyjä kalakantatietoja julkisuuslain säännösten mukaisesti. Lähtökohtaisesti luovutettavat tiedot eivät sisältäisi saalisilmoituksen tekijän nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja taikka henkilötunnusta. Tietojen luovuttaminen koskisi tilanteita, joissa tietojen antaminen on välttämätöntä kalakantojen käytön ja hoidon järjestämistä varten. 

Luonnonvarakeskus kerää saalisilmoitusten yhteydessä myös henkilötietoja. Henkilötietojen luovuttamiseen vapaa-ajankalastusta koskevasta saalisrekisteristä kopiona, tulosteena tai sähköisesti sovelletaan julkisuuslain 16 §:n 3 momenttia. Kyseinen julkisuuslain säännös tarkoittaa käytännössä sitä, että saalisrekisterin julkisten tietojen luovutusta rajoittavat henkilötietojen suojaa koskevat säännökset. Yksi keskeinen henkilötietojen suojaa ja luovutusta koskeva rajoitus on, että luovutettavien henkilötietojen tulee olla välttämättömiä siihen käyttötarkoitukseen, johon ne luovutetaan. Käyttötarkoituksen välttämättömyysvaatimuksen tarkoituksena on suojata perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua yksityiselämää. Tietojen luovuttamisen laaja sitominen käyttötarkoitukseen merkitsee julkisuusperiaatteen rajoitusta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että toisen perusoikeuden edistäminen voi olla sellainen välttämätön syy, jonka vuoksi viranomaisen hallussa olevien tallenteiden julkisuutta on mahdollista perustuslain 12 §:n 2 momentin nojalla erikseen rajoittaa (PeVL 2/2008 vp). Saalisrekisteriin kerättyjen henkilötietojen luovutus voisi tulla esiin esimerkiksi tilanteessa, jossa otettavalle saaliille asetetaan kiintiöt henkilöä kohden lailla tai sen nojalla annetulla valtioneuvoston tai maa- ja metsätalousministeriön asetuksella ja näiden kiintiöiden täyttymistä olisi yksittäistapauksissa tarkasteltava. Lisäksi henkilötietojen luovutus voisi olla välttämätöntä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen valvonnan vuoksi. Henkilötietoja olisi mahdollista luovuttaa vain viranomaistahoille. 

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan, että riittävän julkisuuden takaaminen on edellytys yksilöiden mahdollisuudelle vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja että julkisuus on myös vallankäytön ja viranomaistoiminnan kritiikin ja valvonnan edellytys. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan, ettei tallennejulkisuus rajoitu vain asianosaisiin, vaan on luonteeltaan yleisöjulkisuutta. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan lisäksi, että tallennejulkisuus on pääsääntö ja että on ilmeistä, että julkisuudesta joudutaan poikkeamaan erilaisten tärkeiden intressien vuoksi. Yksi mainituista esimerkeistä on yksityisyyden suoja. Samoin esitöissä todetaan, että tallennejulkisuuden kirjaaminen perusoikeudeksi merkitsee sitä, että myös lakiin perustuvat poikkeukset julkisuudesta tulee rajoittaa mahdollisimman vähäisiksi (HE 309/1993 vp, s. 58). 

Saalisrekisteri tulisi sisältämään erilaisia tietoja uhanalaisista kalalajeista, kuten tietoja mm. niiden sijainnista (karkeistettuna), määrästä ja kalayksilöiden koosta. Uhanalaisten lajien suojelu vaatii sen, että tiedot niiden esiintymisestä eivät ole lähtökohtaisesti julkisia, jolloin pystytään vähentämään esimerkiksi kalastuspaineen kohdistumista kyseisille alueille. Julkisuuslain 24 §:n 14 kohdassa säädetään, että salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista tai arvokkaiden luonnonalueiden suojelusta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi kysymyksessä olevan eläin- tai kasvilajin tai alueen suojelun. 

Salassa pidettävien tietojen luovutus saalisrekisteriin kerätyistä tiedoista voisi kuitenkin tulla tarpeeseen kalataloushallinnon eri viranomaisten välillä. Tästä säädettäisiin lakiesityksen 95  a §:ssä. Viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta arvioidessaan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta. Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (ks. esim. PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I). 

Lakiin esitettävässä 95 a §:ssä säädettäisiin, että kalastuslain 94 §:n mukaisia rekisteritietoja, jotka sisältäisivät myös henkilötietoja, voisi luovuttaa kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannosta viranomaiselta toiselle tietyissä tilanteissa. Uudessa 95 a §:ssä on säädetty tietojen käyttötarkoituksesta tarkasti, ja tietojen luovutus on sidottu välttämättömyyskriteeriin.  

Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan määritelmäsäännöksen mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan asetuksessa kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella. Asetuksen johdantokappaleen 26 mukaan tietosuojaperiaatteita sovelletaan kaikkiin tietoihin, jotka koskevat tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä. Myös pseudonymisoidut henkilötiedot, jotka voitaisiin yhdistää luonnolliseen henkilöön lisätietoja käyttämällä, on johdantokappaleen mukaan katsottava tiedoiksi, jotka koskevat tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä.  

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että myös alun perin arkaluonteisia henkilötietoja voidaan käsitellä tehokkaasti anonymisoituna ilman yksityiselämän tai henkilötietojen suojan vaarantumista. Olennaista on tällöin kuitenkin, että anonymisoinnin tehokkuus varmistetaan myös säädösperustaisesti (PeVL 1/2018 vp). Nyt kyseessä olevan lakiesityksen saalisilmoitustiedot sekä siihen liittyvät henkilörekisteritiedot ovat tehokkaasti anonymisoitavia, eivätkä tiedot sisällä varsinaisesti arkaluonteisia henkilötietoja. 

Esityksessä katsotaan, ettei saalisrekisteriin sisältyvien tietojen keräämisen tai luovuttamisen osalta ole kyse yksityisyyden suojan ydinalueeseen kuuluvista seikoista etenkin, kun otetaan huomioon, että pääsääntöisesti saalistietoja käsitellään ja niitä luovutetaan ilman saalisilmoitusten tekijöiden tai muiden luonnollisten henkilöiden nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja taikka henkilötunnusta. 

Rangaistussäännökset 

Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perus-teista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Säännös edellyttää, että kaikki yksilön oikeusasemaan vaikuttavat keskeiset säännökset on annettava lailla.  

Perustuslain 8 §:n rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää lain täsmällisyyteen kohdistu-van erityisen vaatimuksen. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että lain sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin teko tai laiminlyönti rangaistavaa. Rangaistusten ja niiden ankaruuden on oltava myös oikeasuhtaisia. Suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin rangaistussäännöksellä. Sääntelyllä tulee olla myös ennaltaehkäisevä vaikutus. 

Ehdotetut säännökset 118 §:ään olisivat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Pykälään sisältyvillä kriminalisoinneilla pyrittäisiin lain säännösten noudattamisen kautta toteuttamaan perustuslain 20 §:n mukaista ympäristövastuuta, sillä muunlaista yhteiskunnallista ohjausta ei koeta tarpeeksi tehokkaaksi keinoksi, kun on kyse luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hoidosta. Esimerkiksi voimassa olevan lain 90 §:n sisävesien kaupallisen kalastuksen saalisilmoitusten jättämisen sekä lain 74 §:n mukaisia kalojen istutuksista tehtäväksi määrättyjä ilmoituksia on laiminlyöty siinä määrin, että muilla keinoilla ei katsota saavutettavan tavoitetta. Rangaistussäännöksen täydentämiselle on arvioitu olevan painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet.  

Ehdotetussa 118 §:n 4 momentissa, koskien uutta 62 a §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä, sisältäisi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimalla tavalla asialliset luonnehdinnat rangaistaviksi tarkoitetuista teoista sekä täsmällisen viittauksen siihen säännökseen, jonka vastainen teko olisi rangaistavaa. Esityksessä ehdotetaan syyksiluettavuuskynnyksen asettamista tahallisuuteen. Tätä voidaan pitää perusteltuna siitä syystä, että henkilö voisi esimerkiksi täyttää saalisilmoituksen muuten täysin oikein, mutta huolimattomuudesta kirjata ilmoitukseen väärän kalalajin. Lajien tunnistamisen vaikeuden vuoksi on arvioitu, ettei olisi oikeasuhtaista määrätä rangaistusta kalastajan selkeän erheen vuoksi. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus on asetettu 16 vuotta täyttäneille, eli myös alaikäiset ovat ilmoitusvelvollisia. Tämä myös tukee ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen sitomista tahallisuusedellytykseen.  

Ehdotetun 118 §:n 1 momentin 16 kohdan mukaan ”joka tahallaan tai huolimattomuudesta ottaa vapaa-ajankalastuksessa Euroopan unionin neuvoston kalastusta Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskevan asetuksen säännösten vastaisesti saaliiksi lohen kiellettynä aikana tai ylittää kalastajalle asetetun saaliskiintiön, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kalastusrikkomuksesta sakkoon”. Esitetty uusi kohta on niin sanottu blankorangaistussäännös. Vaikka säännöksessä ei pystytä tarkasti viittaamaan Euroopan unionin neuvoston asetuksen yksilöintitunnukseen, koska tunnus ja asetuksen nimi voivat muuttua vuosittain, on rangaistavaksi säädettyjä tekoja kuitenkin pyritty täsmentämään selkeästi luonnehtimalla, mikä toiminta olisi rangaistavaa (ottaa saaliiksi lohen kiellettynä aikana tai ylittää kalastajalle asetetun saaliskiintiön). Lisäksi säännöksessä on pyritty viittaamaan kyseiseen asetukseen niin tarkasti kuin se on mahdollista. Säännös rinnastuu voimassa olevan lain 118 §:n 1-5 kohtiin. Kyseessä on siis samankaltainen rikkomus kuin edellä mainituissa kohdissa. Tästä syystä nyt esitetään yhtä ankaraa rangaistusta kuin edellä mainituissa.  

Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta on korostanut, että blankosääntelyn osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä. Lisäksi tavoitteena tulee olla, että rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp, s. 8/I). Perustuslakivaliokunnan tuoreemman käytännön mukaan sääntelyn viittaussäännöksiä ja rikoksen tunnusmerkistötekijöitä on ollut täsmennettävä, vaikka sääntely ei sinänsä olekaan valiokunnan näkemyksen mukaan muodostunut ongelmalliseksi perustuslain kannalta (PeVL 53/2018 vp, s. 3).  

Nyt lain 118 §:ään esitetyt rikkomuksiin lisättävät teonkuvaukset ovat tarkkarajaisia ja niistä seuraavat sanktiot ovat oikeasuhtaisia ja yhdenmukaisia. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.