1.1  1.1 Tausta

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevan valmistelun ja eduskuntakäsittelyn yhteydessä (HE 241/2020 vp) yliopistolliset sairaanhoitopiirit ja yliopistot ottivat lausuntopalautteissaan samansuuntaisesti kantaa yliopistollisen sairaalan aseman ja tehtävien sekä yliopistojen kanssa tehtävän yhteistyön säätämisestä lain tasolla. Lausunnoissa todettiin muun muassa, että yliopistollisen sairaalan toiminnan kannalta on välttämätöntä integroida kliininen toiminta, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta ja opetus yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Yliopistolliset sairaalat ja yliopistot katsoivat, että toimiva yliopistollinen sairaala edellyttää vahvempaa lainsäädännön tukea ja että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevassa lainsäädännössä tulee säätää yliopistollisten sairaaloiden asemasta ja tehtävistä sekä yliopistojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä kaikkia yliopistollisia sairaaloita koskien yhdenmukaisesti. 

Sosiaali- ja terveysministeriö totesi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan välivastineessa, että yliopistollisen sairaalan tehtävistä ja niiden yhteistyöstä yliopistojen kanssa ei ehdotukseen sisälly nykytilaa tarkempia säännöksiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa, toiminnan rahoitusta ja yliopistollisia sairaaloita koskevat kysymykset muodostavat laajan ja moniulotteisen kokonaisuuden, jota koskeva valmistelu on tarkoituksenemukaista tehdä erillisvalmisteluna.  

Eduskunta edellytti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lakikokonaisuuteen antamassaan lausumassa 8 (EV 111/2021 vp), että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa. Lausumassa todettiin myös, että hallituksen on turvattava yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tehdä edelleen tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta. Tämän esityksen tarkoituksena on turvata lausumassa esitetyn mukaisesti yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tuottaa jatkossakin tieteellistä tutkimusta ja alan perus- ja erikoistumiskoulutusta sekä vahvistaa terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa hyvinvointialueiden ylläpitämissä yliopistollisissa sairaaloissa. Ehdotettu esitys on osa laajempaa sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla olevaa kokonaisuutta, jolla vastataan eduskunnan lausumaan ja jonka tavoitteena on tukea hyvinvointi- ja yhteistyöalueiden koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tehtäviä, rakenteita ja resursseja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tähän kokonaisuuteen sisältyy muun muassa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan valtakunnallisten tavoitteiden ja rakenteiden valmistelu, sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan selvitys sekä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoihin sisältyvien harjoitteluiden koulutuskorvaukset. 

1.2  1.2 Valmistelu

Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä. Lisäksi valmistelussa on tehty yhteistyötä valtionvarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, oikeusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.  

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa Nordic Healthcare Group (NHG) laati sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta syksyllä 2021 selvityksen yliopistollisten sairaaloiden tehtävistä ja roolista tulevissa rakenteissa. Selvityksen loppuraportti valmistui 15.12.2021 NHG:n selvityksen loppuraportti Yliopistosairaala sote-uudistuksessa: Määritelmä, tehtävät ja ohjausmallit: .https://soteuudistus.fi/documents/16650278/0/yliopistosairaaloiden+asemasta+sote-uudistuksessa+loppuraportti.pdf/70ebcae1-cf2c-88aa-be0a-9bb107f7005f/yliopistosairaaloiden+asemasta+sote-uudistuksessa+loppuraportti.pdf/yliopistosairaaloiden+asemasta+sote-uudistuksessa+loppuraportti.pdf?t=1640174675370. Valmistelussa on otettu huomioon NHG:n selvityksen ehdotukset ja johtopäätökset. 

Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti 11.2.2022 yliopistollisia sairaaloita ylläpitäville sairaanhoitopiireille tietopyynnön koskien koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamista ja resursseja. Sairaanhoitopiireiltä saatuja selvityksiä tieteelliseen tutkimukseen, innovaatio- ja kehittämistoimintaan ja koulutus- ja opetustoimintaan liittyvästä henkilöstöstä sekä tutkimus- ja kehittämisinfrastruktuurista ja resursseista on hyödynnetty ehdotuksen valmistelussa. 

Valmistelun kuluessa sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö ovat yhdessä järjestäneet hyvinvointialueiden johdolle ja yliopistojen lääketieteellisten ja terveystieteellisten tiedekuntien dekaaneille keskustelutilaisuuden 25.8.2022. Tilaisuudessa esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltua säädöshanketta järjestämislain muuttamisesta, jossa säädettäisiin yliopistollisen sairaalan tehtävistä ja yliopistojen ja muiden korkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä valtionvarainministeriössä valmisteltua esitystä hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta, jonka mukaan yliopistollisesta sairaalasta aiheutuvat kustannukset otettaisiin huomioon hyvinvointialueiden rahoituksessa.  

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros ajalla 31.8.2022-3.10.2022. Lausunnon antoi yhteensä 58 tahoa. Lausuntopalautetta ja sen huomioimista käsitellään tarkemmin esityksen jaksossa 6. Esityksen koskiessa myös Helsingin yliopistoa, on Helsingin yliopiston kanslerille annettu yliopistolain (558/2009) 68 §:n 2 momentin mukaisesti mahdollisuus antaa asiassa lausuntonsa. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM003:00/2022. 

2.1  2.1 Yliopistollista sairaalaa koskeva lainsäädäntö

Terveydenhuollon palveluiden pääasiallinen järjestämisvastuu on 1.1.2023 asti kansanterveyslain (66/1972) ja erikoissairaanhoitolain (1062/1989) nojalla kunnilla ja kuntayhtymillä. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 42 §:n mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, jonka hallinnassa on yliopistollinen sairaala, on järjestettävä erityistason sairaanhoito erikoissairaanhoitolain 9 §:ssä tarkoitetulla vastuualueellaan. Terveydenhuoltolain 3 §:n mukaan erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaisia sairauksien ehkäisyyn, tutkimiseen, ensihoitoon, päivystykseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuollon palveluja. Terveydenhuoltolain esitöiden mukaan erikoissairaanhoito jakautuu perustason erikoissairaanhoitoon, vaativaan erikoissairaanhoitoon ja erityistason erikoissairaanhoitoon. Erityistason sairaanhoidon erityisvastuualueista on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (156/2017). Erikoissairaanhoitolain mukaisesti erityistason sairaanhoidon järjestämistä varten maa on jaettu sairaanhoitopiirien lisäksi erityisvastuualueisiin, johon kuhunkin kuuluu sellainen sairaanhoitopiiri, jonka alueella on lääkärikoulutusta antava yliopisto.  

Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille sekä Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle. Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on vuoden 2023 alusta lukien järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Uudenmaan hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Uudellamaalla. Keskeisiä uudistukseen liittyviä lakeja ovat hyvinvointialueista annettu laki (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki (612/2021, jäljempänä järjestämislaki) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annettu laki (615/2021, jäljempänä Uusimaa-laki). Sote-uudistuksen myötä kansanterveyslaki kumotaan ja erikoissairaanhoitolaki kumotaan pääosin. 

Järjestämislain 34 §:n mukaan hyvinvointialueilla, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-yhtymällä on oltava yliopistollinen sairaala. Uusimaa-lain 7 § sisältää viittauksen järjestämislakiin, jossa säädetään HUS-yhtymän velvollisuudesta ylläpitää yliopistollista sairaalaa. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä hoitaisivat jatkossa vastaavia tehtäviä kuin nykyisin yliopistollista sairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit. 

Järjestämislakiin sisällytettyjen säännösten lisäksi yliopistollista sairaalaa koskevia säännöksiä on terveydenhuoltolaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa, mutta sääntely on hajanaista. Erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä on säädetty terveydenhuoltolain 45 §:ssä. Osa sellaisista tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidoista, jotka harvoin esiintyvinä tai vaativina edellyttävät toistettavuutta tai usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tai merkittäviä investointeja laitteistoihin ja välineisiin terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden, vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden takaamiseksi, kootaan suurempiin yksiköihin. Valtakunnallisesti keskitettävä erikoissairaanhoito on koottava vähempään kuin viiteen yliopistolliseen sairaalaan. Alueellisesti keskitettävä erikoissairaanhoito kootaan viiteen yliopistolliseen sairaalaan tai erityisestä syystä muuhun vastaavaan sairaalaan. Lisäksi erikoissairaanhoidon tarkoituksenmukaista työnjakoa varten erikoissairaanhoitoa kootaan terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksiköihin. Hyvinvointialueiden, joissa on yliopistollinen sairaala, sekä HUS-yhtymän on sovittava yhdessä valtakunnallisesti keskitettävää erikoissairaanhoitoa antavista yksiköistä. Valtakunnallisesta ja alueellisesta sairaanhoidon työnjaosta ja keskitettävistä tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidosta on säädetty valtioneuvoston asetuksella erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (582/2017, jäljempänä keskittämisasetus).  

Terveydenhuoltolain 7 luvussa säädetään opetus- ja tutkimustoiminnan järjestämisestä, jonka osana maksetaan valtion korvausta koulutuksesta yliopistollisille sairaaloille, yliopistoille ja muille terveydenhuollon toimintayksiköille. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävälle kuntayhtymälle, muille kunnallisten terveydenhuollon toimintayksiköiden ylläpitäjille, valtion mielisairaaloille ja lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen korvauksiin ja yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen rahoitukseen oikeutetuista palvelujen tuottajista annetussa asetuksessa (375/2022) määritellyille muille terveydenhuollon toimintayksiköille suoritetaan terveydenhuoltolain 59 ja 60 §:n mukaisesti valtion varoista korvausta kustannuksiin, jotka niille aiheutuvat lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta. 

Terveydenhuoltolain 59 §:n 1 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle, jossa on yliopistollinen sairaala (1.1.2023 alkaen hyvinvointialueelle, jossa on yliopistollinen sairaala ja HUS-yhtymälle), korvataan valtion varoista kustannuksia, jotka aiheutuvat lääkärien ja hammaslääkärien perus- ja erikoistumiskoulutuksesta. Peruskoulutuksen korvaus lasketaan lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden lukumäärän ja suoritettujen tutkintojen lukumäärän keskiarvon perusteella. Erikoistumiskoulutuksen korvaus perustuu valmistuneiden erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien lukumäärän keskiarvoon ja valmistuneista erikoislääkäreistä ja erikoishammaslääkäreistä määrättyyn korvaukseen. Terveydenhuoltolain 59 §:n 2 momentin mukaan suoritettujen koulutusten lukumäärään perustuvaa koulutuskorvausta ei kuitenkaan suoriteta terveydenhuollon erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta eikä liikuntalääketieteen, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkärin koulutuksesta. Jos tällaista koulutusta annetaan yliopistollisessa sairaalassa, sitä ylläpitävälle kuntayhtymälle suoritetaan valtion varoista korvausta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin toteutuneiden koulutuskuukausien määrän perusteella. Terveydenhuoltolain 66 §:n nojalla lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta suoritettavan korvauksen suuruudesta ja korvauksen maksamisen muista perusteista ja menettelyistä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.  

Terveydenhuoltolain 61 - 63 §:ssä säädetään yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen rahoituksesta. Yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen myönnetään valtion rahoitusta erityisvastuualueiden (1.1.2023 alkaen yhteistyöalueiden) tutkimustoimikunnille, jotka päättävät tutkimusrahoituksen osoittamisesta tutkimushankkeille. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien on perustettava alueelleen yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen tutkimustoimikunta, jossa on monitieteinen edustus erityisvastuualueen terveydenhuollon toimintayksiköistä. Tutkimustoimikunta päättää tutkimusrahoituksen myöntämisestä alueellaan hakemusten perusteella. Terveydenhuollon toimintayksikköä ylläpitävä kunta, kuntayhtymä, valtion mielisairaala tai sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetty palvelujen tuottaja voivat hakea terveyden tutkimuksen rahoitusta. 

Terveydenhuoltolain 65 §:n mukaan yliopistolla on oikeus käyttää yliopistollista sairaalaa lääketieteellisen koulutusyksikön koulutus- ja tutkimustoiminnan tarpeisiin. Terveydenhuoltohenkilökunnan koulutuksesta ja terveydenhuoltoalan tutkimuksesta huolehtivalla yliopistolla ja muulla sosiaali- ja terveysalan koulutuksen järjestäjällä on oikeus käyttää sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaaloita ja erillisiä toimintayksiköitä muunkin terveydenhuoltoalan koulutuksen ja tutkimustoiminnan järjestämiseen sen mukaan kuin siitä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja koulutus- ja tutkimustoimintaa harjoittavan koulutuksen järjestäjän kesken sovitaan.  

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava siitä, että yliopiston ja muun sosiaali- ja terveysalan koulutuksen järjestäjän käytettävissä on sellaiset koulutus- ja tutkimustoiminnassa tarvittavat huonetilat kiinteine koneineen ja laitteineen sekä koulutus- ja tutkimushenkilökunnan ja opiskelijoiden sosiaaliset tilat, jotka on välttämätöntä sijoittaa sairaanhoitopiirin kuntayhtymän toimintayksikköön. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palveluksessa olevat terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia osallistumaan terveydenhuoltoalan koulutus- ja tutkimustoimintaan siten kuin siitä sovitaan kuntayhtymän ja yliopiston tai muun koulutuksen järjestäjän kesken. Edellä mainittuihin säännöksiin on tehty hyvinvointialueiden käynnistymisestä johtuvat tarvittavat tekniset muutokset (581/2022). 

Säännökset erikoissairaanhoidon ja siihen liittyvän toiminnan järjestämisestä sisältyvät erikoissairaanhoitolakiin, joka on kumottu 1.1.2023 lukien lukuun ottamatta 28 ja 29 §:ää (laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (616/2021, 2 §). Voimaan jääneet säännökset koskevat yliopistollisessa sairaalassa toimivan lääketieteellisen koulutusyksikön professoreiden toimimista yliopistollisen sairaalan ylilääkärin sivuviran -tai toimen haltijoina sekä yliopiston muiden opettajien toimimista yliopistollisen sairaalan lääkärin tai muun sivuviran tai -toimen haltijoina.  

Järjestämislain 32 §:n mukaan hyvinvointialue vastaa alueellaan tehtäväalansa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioiden. Lisäksi hyvinvointialue koordinoi ja ohjaa palvelutuotannossa tapahtuvaa integroitua kehittämistyötä sekä tukee kuntia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvässä kehittämistyössä. Hyvinvointialue osallistuu kansalliseen ja alueelliseen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja toimii yhteistyössä kuntien sekä koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon osaamis- ja työvoimatarpeen arviointia ja ammatillisen osaamisen kehittämistä on tehtävä yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten kanssa sekä muiden koulutusviranomaisten, työhallinnon ja maakuntien liittojen kanssa. Vastaavasti Uusimaa-lain 6 §:ssä säädetään HUS-yhtymän vastuusta sille kuuluviin palveluihin ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvästä koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. HUS-järjestämissopimuksessa on Uusimaa-lain 9 §:n mukaisesti sovittava muun muassa lääketieteellisen ja hammaslääketieteellisen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan järjestämiseksi tarvittavasta työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta sekä perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan alueellisesta koordinoinnista. 

Järjestämislain 35 §:n mukaisesti hyvinvointialueen järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten on viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta. Yhteistyöalueista on säädetty valtioneuvoston asetuksella siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä kuuluvat eri yhteistyöalueeseen (asetus sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueista, 91/2022). Samaan yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laativat yhteistyösopimuksen. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä hoitavat yhteistyösopimuksen laatimisen edellyttämät hallintotehtävät. Valtioneuvoston tarkentava asetus yhteistyösopimuksessa sovittavista asioista on valmisteilla. 

Järjestämislain 36 §:n mukaan hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa tulee sopia mm. koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan strategisesta suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen koordinaatio-, ohjaus- ja neuvontatehtävistä näissä toiminnoissa. Suunnitelmassa määritellään suuntaviivat koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan organisoinnille, koordinoinnille, työnjaolle ja arvioinnille. Strategian on tarkoitus ohjata niin hyvinvointialueiden omaa kuin niiden yhteistä tutkimus- ja kehittämistyötä. Strategialla on mahdollisuus tehdä läpinäkyväksi ja systemaattisesti toteutettavaksi hyvinvointialueiden sisäisen organisaation sekä kumppaniorganisaatioiden toisiaan tukeva toiminta näissä tehtävissä. Tässä tarkoituksessa strategiassa voidaan huomioida myös yliopistollisten sairaaloiden tutkimus- ja koulutustehtävät, rooli ja vastuut sekä sosiaalihuollon vastaavien tehtävien toteuttamisen organisointi, rooli ja vastuut ynnä tämän tehtäväkokonaisuuden integrointi hyvinvointialueen ja yhteistoiminta-alueen tasoilla (HE 10/2022 vp, s. 22).  

Järjestämislain 36 §:n mukaisen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan koordinaation, ohjauksen ja neuvonnan avulla toiminnan tuloksena kehitetyt ja toimiviksi todetut uudet ja parannetut palvelut, tuotteet, toimintatavat ja menetelmät olisivat mahdollisimman nopeasti ja laajasti kaikkien hyvinvointialueiden käytössä. Terveydenhuoltolain 42 §:n mukaisesti erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien on nykyisinkin yhteistyössä huolehdittava samaan erityisvastuualueeseen kuuluvien kuntien ja sairaanhoitopiirien tarvitsemasta ohjauksesta ja neuvonnasta tieteellisen terveydenhuollon tutkimuksen ja kehittämisen järjestämisessä. Terveydenhuoltolain 43 §:n mukaisessa erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa on sovittava, miten erityisvastuualueeseen kuuluvien sairaanhoitopiirien kuntayhtymien alueella arvioidaan ja seurataan pitkällä aikavälillä terveydenhuollon työvoimatarvetta ja henkilöstön koulutustarvetta, sekä yhteistyöstä erikoissairaanhoidon alueellisen kehittämisen ja sen tueksi tarvittavan tutkimuksen toteuttamisessa eritysvastuualueella.  

Järjestämislain 51 §:ssä säädetään yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän tehtäväksi ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnittelua valtakunnallisten yhtenäisten periaatteiden mukaisesti sekä ylläpitää sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskuksia. Valmiuskeskuksen tehtävänä on mm. koota ja analysoida tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteista ja niiden uhkista.  

Erikoissairaanhoitolain 25 §:n perusteella sairaanhoitopiirin alueella sijaitsevalla lääkärikoulutusta antavalla yliopistolla on ollut oikeus nimetä sairaanhoitopiirin kuntainliiton liittovaltuustoon ja liittohallitukseen kaksi jäsentä kumpaiseenkin sekä kullekin henkilökohtainen varajäsen. Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi säätää yliopistojen osallistumisesta hyvinvointialueiden hallintoon, koska itsehallintoalueilla tulee lähtökohtaisesti olla itsenäinen toimivalta päättää hallinnollisesta organisoitumisestaan. Erikoissairaanhoitolain säännökset yliopistojen osallistumisesta yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin hallintoon on korvattu hyvinvointialuelain (95 § 3 mom.) ja Uusimaa-lain (13 § 3 mom.) sääntelyllä. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen hallintosäännössä voidaan määrätä, että hyvinvointialueella toimiva lääketieteellistä koulutusta antava yliopisto nimeää enintään kaksi edustajaa ja heille henkilökohtaiset varajäsenet hyvinvointialueen toimielimeen, ei kuitenkaan aluevaltuustoon tai tarkastuslautakuntaan.  

2.2  2.2 Yliopistollisen sairaalan tehtävät ja rooli

Suomessa on viisi yliopistollisista sairaalaa, jotka sijaitsevat Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Yliopistollisen sairaalan läheisyydessä toimii sijaintikaupungissa sijaitsevan yliopiston lääketieteellinen tai terveystieteiden tiedekunta. Erikoissairaanhoidon palvelutuotannon lisäksi yliopistollisissa sairaaloissa annetaan opetusta lääketieteen ja muiden alojen opiskelijoille sekä tehdään yliopistotasoista tieteellistä tutkimusta.  

Yliopistolliset sairaalat siirtyvät hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän ylläpitovastuulle 1.1.2023 alkaen. Yliopistollista sairaalaa ei ole säädetty itsenäiseksi organisaatiorakenteeksi eikä sillä ole oikeushenkilön asemaa. Kukin yliopistollista sairaalaa ylläpitävä taho päättää itse omasta organisaatiorakenteestaan, hallintomallistaan ja johtamisjärjestelmästään. Hyvinvointialueen organisaatiossa yliopistollinen sairaala voi olla oma rakenteensa tai se voi olla sisällytetty esimerkiksi erikoissairaanhoidon tai sairaalapalveluiden kokonaisuuteen.  

Yliopistollinen sairaala muodostaa toimintojen kokonaisuuden, jossa aidossa sairaalaympäristössä toisistaan erottamattomasti yhdistyvät laajan, monimuotoisen ja useiden erikoisalojen potilasvolyymin tutkimus, hoito ja kuntoutus, monitieteinen ja moniammatillinen perus-, jatko-, erikoistumis- ja täydennyskoulutustoiminta, monitieteinen akateeminen tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja testaustoiminta sekä laaja ja pitkäjänteinen yhteistyö yliopiston lääketieteellisen tai terveystieteellisen tiedekunnan kanssa. Nämä seikat yhdessä erottavat yliopistollisen sairaalan muista sairaaloista tai toimintayksiköistä. 

Yliopistollisella sairaalalla ei tarkoiteta yhtä fyysistä rakennusta, vaan yliopistollisen sairaalan tehtäviä voidaan tosiasiallisesti toteuttaa useissa rakennuksissa. Yliopistollisen sairaalan toiminta kattaa toiminnan muun muassa sairaalan vuodeosastoilla, poliklinikoilla, diagnostiikkayksiköissä tai esimerkiksi digitaalisena toimintana.  

Yliopistollisen sairaalan ja lääketieteellisen tai terveystieteiden tiedekunnan omaavan yliopiston välisen strategisen tiiviin, laajan, pitkäjänteisen ja monimuotoisen yhteistyön korostaminen vastaa myös kansainvälisiä määritelmiä yliopistollisista sairaaloista. Näissä korostuvat tiivis yhteistyö, yhteiset virat ja toimet eri lääketieteen erikoisaloilla, laaja monipuolinen tieteellinen yhteistyö sekä yhteisesti hyödynnetty tutkimus- ja opetusinfrastruktuuri. Yliopistollisessa sairaalassa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on merkittävä ja arvostettu osa henkilöstön työtä varsinaisen potilaiden hoidon lisäksi. Yliopistollinen sairaala ja yliopiston lääketieteellinen tai terveystieteiden tiedekunta sijaitsevat samassa kaupungissa muodostaen yhteisen kampuksen, jossa pääasiallinen yhteistyö toteutetaan. Yliopistollisen sairaalan ja yliopiston välinen yhteistyö, ja esimerkiksi professorien ja opiskelijoiden opetus- ja tutkimustoiminta olisi vaikeaa toteuttaa fyysisten etäisyyksien kasvaessa. Yliopistollisen sairaalan toimintaa voidaan täydentävästi jossain määrin toteuttaa myös kauempana pääkampuksesta, mikäli tehtävät ovat ongelmitta näin järjestettävissä. 

Lääketieteen ja terveydenhuoltoalojen tutkimus on välttämätöntä korkeatasoisen hoidon, vaikuttavan toiminnan ja ammattitasoisen työvoiman turvaamiseksi terveydenhuollossa. Toisaalta potilaat ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toiminta ovat välttämätön osa lääketieteellistä tutkimusta. Lääketieteellistä koulutusta ja tutkimusta ei ole mahdollista harjoittaa ilman potilaita kuin niin sanottujen prekliinisten oppiaineiden osalta, ja toisaalta lääketieteellinen koulutus ja erityisesti tutkimus synnyttävät ja keskittävät omalta osaltaan yliopistollisen sairaalan tunnusmerkistöön kuuluvaa erityisosaamista potilaiden hoidossa. Yliopiston kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön kautta yliopistollisella sairaalalla on yleisesti käytössään viimeisimmät tutkimukseen perustuvat hoitomenetelmät potilaiden hoidossa, jo ennen kuin hoidot tulevat yleisempään käyttöön. Lääketieteen ja terveydenhuoltoalojen tutkimuksen lisäksi yliopistollinen sairaala tarjoaa alustan myös monen muun tieteenalan opetukselle ja tutkimukselle. 

Yliopistollisille sairaaloille on muodostunut vuosien saatossa merkittävää kansallista ja kansainvälistä brändipääomaa korkeatasoisen erikoissairaanhoidon palveluntuottajana ja työpaikkana sekä koulutus-, tutkimus- ja innovaatioympäristönä terveydenhuollon ammattilaisten, opiskelijoiden, tutkijoiden, sidosryhmien ja yritysten näkökulmasta. Yliopistollinen sairaala on käsitteenä ja toimijana tarkoituksenmukaista säilyttää myös jatkossa, vaikka varsinainen oikeushenkilö on sitä ylläpitävä hyvinvointialue ja HUS-yhtymä. Esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön ja ulkopuolisen tutkimusrahoituksen näkökulmasta yliopistollinen sairaala on tunnettu ja ymmärrettävä toimija, vaikka eri maiden terveydenhuollon palvelujärjestelmien organisoitumisessa on vaihtelua.  

2.3  2.3 Yliopistollisen sairaalan rahoitus

Vuoden 2021 tilinpäätösten mukaan yliopistollisten sairaanhoitopiirien toimintansa ylläpitämiseksi saama rahoitus oli yhteensä yli kuusi miljardia euroa (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2945,1 miljoonaa euroa, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 715,7 miljoonaa euroa, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 537,7 miljoonaa euroa, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 1012,5 miljoonaa euroa ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 882,2 miljoonaa euroa).  

Suurin osa (yli 90 prosenttia) rahoituksesta on kertynyt erikoissairaanhoidon palveluiden myyntituloista. Merkittävimmän osuuden tästä ovat maksaneet kuntayhtymän jäsenkunnat, jotka hankkivat lähes kaiken eritasoisen erikoissairaanhoidostaan yliopistollisesta sairaalasta. Tämän lisäksi vaativan ja erityistason erikoissairaanhoidon palvelutuotantoa ovat hankkineet muut sairaanhoitopiirit ja kunnat hoidonporrastuksen ja sairaaloiden välisen työnjaon ja keskinäisten sopimusten mukaisesti. Erikoissairaanhoitopiirin palveluita ovat jonkin verran ostaneet myös esimerkiksi vakuutusyhtiöt ja muut tahot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan 11,2 prosenttia yliopistollisten sairaaloiden kustannuksista on kohdistunut muiden kuin yliopistollisten sairaanhoitopiirien jäsenkuntien potilaille. Sekä jäsenkuntia että muita tahoja on laskutettu sairaanhoitopiirin hinnoittelun mukaisesti. Lähtökohtaisesti hinnoittelussa on pyritty omakustannusperusteisuuteen, jolloin palvelun tuottamisesta aiheutuneista kustannuksista vähennetään niistä kertyneet toimintatuotot. Häkkinen, Unto - Laukkonen, Marja-Lisa - Nguyen, Lien - Holster, Tuukka - Kapiainen, Satu: Olosuhdetekijät sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa: .https://www.julkari.fi/handle/10024/144360 

Muita tulon lähteitä ovat sairaanhoitopiireille maksutuotot, joista suurimpina asiakasmaksut (3 - 4 prosenttia tuloista) sekä tuet ja avustukset. Näitä ovat muun muassa valtiolta saadut terveydenhuoltolain 59 §:n mukaiset koulutuskorvaukset (EVO-korvaukset) ja 61 §:n mukaiset tutkimuskorvaukset (VTR). Lisäksi muita tuloja ovat sairaanhoitopiireittäin vaihteleva muu jäsenkunnilta saatu rahoitus (esimerkiksi asukaspohjainen valmiusrahastomaksu ja suora tutkimus- ja kehittämisrahoitus) ja muut tulot (esimerkiksi tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan ulkopuolisena rahoituksena saadut tulot). Yliopistollista sairaalaa ylläpitävien sairaanhoitopiirien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan saatu ulkopuolinen rahoitus on merkittävä. Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan vuonna 2019 yliopistollisten sairaaloiden ulkopuolinen tutkimusrahoitus oli yhteensä 59 miljoonaa euroa ja vuonna 2020 57 miljoonaa euroa Opetushallinnon tietopalvelu: Yliopistollisten sairaaloiden tutkimusrahoitus: . https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/YO-sairaaloiden%20tutkimusrahoitus%20-%20tutkimuslaitos.xlsb. Kuten tässä esityksessä on kuvattu, kohdistuu ulkopuolinen rahoitus kuitenkin pääosin yksittäisille tutkimus- tai kehittämishankkeille eikä mahdollista rahoituksen kohdentamista esimerkiksi yleisen tutkimusinfrastruktuurin ylläpitoon. 

Terveydenhuoltolain 7 luvussa säädetään opetus- ja tutkimustoiminnan järjestämisestä. Valtio maksaa terveydenhuoltolain 59, 59 a ja 60 §:n mukaisesti korvausta lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin yliopistollisille sairaaloille, yliopistoille ja muille terveydenhuollon toimintayksiköille. Valtion vuoden 2022 talousarvion momentilla 33.60.33 on varattu 96 000 000 euron määräraha sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutukseen. Määrärahasta on selvitysosan mukaisesti tarkoitus käyttää 61 600 000 euroa lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen korvausten maksamiseen yliopistollista sairaalaa ylläpitäville kuntayhtymille, 29 900 000 euroa muille terveydenhuollon toimintayksiköille ja 4 500 000 euroa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta sekä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistotasoista erikoistumiskoulutusta antaville yliopistoille. Vuonna 2021 määrärahojen käyttö yliopistollisten sairaaloiden osalta oli 63 917 000 euroa.  

Terveydenhuoltolain 61 ja 63 §:ssä säädetään yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen rahoituksesta. Yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen myönnetään valtion rahoitusta erityisvastuualueiden tutkimustoimikunnille, jotka päättävät tutkimusrahoituksen osoittamisesta tutkimushankkeille. Rahoitusta maksetaan erityisvastuualueiden tutkimustoimikunnille sosiaali-ja terveysministeriön neljäksi vuodeksi kerrallaan tekemän päätöksen mukaisesti. Ministeriön päätös perustuu tutkimustoiminnan painoalueiden ja tavoitteiden toteutumiseen sekä tutkimuksen laatuun, määrään ja tuloksellisuuteen edellisellä nelivuotiskaudella. Vuosina 2020-2023 rahoitusta jaetaan prosenttiosuuksina seuraavasti: Helsingin yliopistollisen sairaalan (HYKS) erityisvastuualue 41,37 %, Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) erityisvastuualue 12,64 %, Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) erityisvastuualue 13,71 %, Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) erityisvastuualue 14,44 % ja Turun yliopistollisen sairaalan (TYKS) erityisvastuualue 17,84 %. Vuonna 2022 terveyden tutkimukselle on varattu määrärahaa 21 000 000 euroa. Rahoitus jakautuu vuonna 2022 erityisvastuualueittain seuraavasti: HYKS erityisvastuualue 8,69 miljoonaa euroa, KYS erityisvastuualue 2,65 miljoonaa euroa, OYS erityisvastuualue 2,88 miljoonaa euroa, TAYS erityisvastuualue 3,03 miljoonaa euroa ja TYKS erityisvastuualue 3,75 miljoonaa euroa.  

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että yliopistollisissa sairaaloissa erikoissairaanhoidon palvelusuoritteiden yksikkökustannukset ovat noin 10 prosenttia korkeammat kuin keskussairaaloissa. Kustannuksia yliopistollisessa sairaalassa nostavat muun muassa keskitetyn ja vaativan ja erityistason erikoissairaanhoidon palvelujen toteuttamiseksi tarvittava erityisosaava henkilöstö, tilat ja laitteet, valmiuden ylläpito, kansalliset ja alueelliset erityistehtävät ja koordinaatiotehtävät sekä sairaalassa toteutuva laaja koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Linna ja Häkkinen 1996; Linna ym. 1998; Linna ym. 2004; Linna ja Häkkinen 2006; Linna M, Vitikainen K (2008): Opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamat kustannukset sairaaloille vuosina 2004-2006. Stakes. ; Häkkinen, Unto - Laukkonen, Marja-Lisa - Nguyen, Lien - Holster, Tuukka - Kapiainen, Satu: Olosuhdetekijät sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa: .https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204193937 

Koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kulut muodostuvat muun muassa koulutuksen ja tutkimuksen tukipalveluista, koulutus- ja tutkimustyön vaatimista tiloista ja laitteista, lakisääteisten lupa-, lausunto- ja rekisteröintiprosessien ylläpitämisestä sekä yliopistojen kanssa rahoitetuista yhteisviroista, joissa työskentelee noin 660 professoria ja kliinistä opettajaa sairaanhoitopiirien ilmoituksen mukaan. Yliopistollisen sairaalan tutkimusinfrastruktuurin ylläpitäminen jää suureksi osaksi sairaanhoitopiirin (jatkossa hyvinvointialueen) vastuulle, vaikka yksittäiset tutkimus- ja kehittämishankkeet tehdäänkin pääosin ulkoisella rahoituksella. Kustannuseroihin vaikuttavat myös palvelutuotannon yhteydessä toteutuvan laajan tutkimustyön ja opetustoiminnan tuotannollista tehokkuutta madaltava vaikutus. Yliopistollisen sairaalan henkilöstö osallistuu laajamittaisesti koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Lääkärit ja hoitohenkilökunta osallistuvat laajasti lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden ja tutkijoiden ohjaukseen ja opetukseen. On arvioitu, että esimerkiksi yliopistollisen sairaalan ohjaavien lääkärien työpanoksesta 10 prosenttia menee opettamiseen ja ohjaukseen. Potilaan hoitotapahtuma hidastuu, kun samalla opetetaan ja ohjataan opiskelijoita. Toisaalta kouluttautuvien työntekijöiden, esimerkiksi erikoistuvien lääkäreiden, työpanoksen tuotos on pienempi osan työajasta kuluessa kouluttautumiseen ja konsultointiin. 

Tutkimustoimintaa ei ole mahdollista tehdä yliopistollisessa sairaalassa yksinomaan ulkopuolisella tutkimusrahoituksella. Suuri osa rahoittajista edellyttää koko rahoituksen kohdennettavaksi sen tutkimuksen tai hankkeen kustannuksiin, mille rahoitus on myönnetty. Samoin valtion tutkimusrahoitus (VTR) tulee kohdentaa rahoitettaville hankkeille eikä käyttää esimerkiksi tutkimusinfrastruktuuriin. Osa rahoittajista hyväksyy osan yksittäiselle tutkimus- tai kehittämishankkeelle kohdennetusta rahoituksesta käytettäväksi yleisten tutkimusresurssien ylläpitoon. Yliopistollisissa sairaaloissa tehdään myös toimeksiantosopimuksia, esimerkiksi kliinisiä lääke- ja laitetutkimuksia. Näissä tutkimuksissa ja innovaatiotoiminnassa toimeksiantajat maksavat syntyvät kustannukset. Mikäli sairaanhoitopiiri hakee ulkopuolista kehittämisrahoitusta, edellytetään suurimpaan osaan myös tiettyä omavastuuosuutta, joka on rahoitettava sairaanhoitopiirin käytettävissä olevasta yleisrahoituksesta. 

Osa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan kohdennetuista suorista kustannuksista on mahdollista arvioida kirjanpidosta. Esimerkiksi ulkopuolinen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen sekä valtion koulutukseen ja tutkimukseen kohdentamien erilliskorvausten määrä on saatavilla. Sen sijaan koko opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamaa kustannusrasitusta on lähes mahdoton erottaa luotettavasti kustannuslaskennan tai kirjanpidon keinoin sairaalan palvelutuotannosta. Opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan noin 8-12 prosenttia yliopistollisen sairaanhoitopiirin kustannuksista Linna M & Vitikainen K: Opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamat kustannukset sairaaloille vuosina 2004-2006, Stakes. . https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204193937. Kustannukset ovat epäsuoria ja laskennallisia ja kuvaavat enemmän opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamaa tuotannon menetystä eli kriittisten tuotannontekijöiden käyttöä muuhun kuin varsinaiseen potilastyöhön.  

Sairaaloiden opetukseen ja tutkimukseen korvamerkityt valtionkorvaukset eivät ole vastanneet tutkimus ja opetustoiminnan aiheuttamia tosiasiallisia kustannuksia Linna & Häkkinen 1996; Linna ym. 1998; Linna ym. 2004; Linna & Häkkinen 2006; Linna M &Vitikainen K: Opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamat kustannukset sairaaloille vuosina 2004-2006. Stakes. . https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204193937. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta on vastikään selvitetty lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta maksettavien terveydenhuoltolain mukaisten koulutuskorvausten laskennallisia perusteita ja kohdentamista Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta maksettavien koulutuskorvausten käytön selvitys ja ehdotuksia korvausjärjestelmän kehittämisestä: Selvityshenkilöiden raportti: .https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9880-3.  

Koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tehdään kaikissa kunnissa ja sairaanhoitopiireissä ja tulevaisuudessa kaikilla hyvinvointialueilla. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon eri ammattilaisten koulutustoimintaa on kaikilla hyvinvointialueilla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on näkemyksenään (StVL 8/2022 vp) esittänyt, että hyvinvointialueiden vastuulla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon koulutustehtävä olisi palvelujärjestelmän toimivuuden, kestävyyden ja laadun näkökulmasta välttämätöntä resursoida kaikille alueille oikeudenmukaisesti ja riittävästi. Koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan kohdennettujen resurssien vertailu kuntien ja sairaanhoitopiirien ja tulevaisuudessa hyvinvointialueiden välillä on vaikeaa. Kansallisesti vertailukelpoista tietoa yliopistollista sairaalaa ylläpitävien tahojen ja muiden kuntien ja sairaanhoitopiirien koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta tai sen kuntien rahoituksella toteutetusta resursoinnista ei ole saatavilla. Myöskään koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan eri osa-alueiden tai yliopistollisten sairaaloiden muiden eritystehtävien kustannuksia ei pystytä luotettavasti erittelemään. Luotettava, vertailukelpoinen arviointi edellyttäisi kansallisesti yhtenäistä kustannusraportointia sekä toimintojen yhdenmukaista määrittelyä. Lisäksi tulisi ottaa vielä tarkemmin huomioon eri hyvinvointialueiden potilasrakenteessa olevat erot, muut erityistehtävät sekä tuottavuuserot ja niiden syyt. Kullekin hyvinvointialueelle koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan kohdistuvan kustannustaakan kattaminen erillisenä rahoituksena edellyttäisi merkittävää lisätutkimusta eikä todennäköisesti olisi toteutettavissa lähivuosina. Eikä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossaan esittämä näkemys siitä, että koska palveluista, tutkimuksesta ja koulutuksesta kullekin hyvinvointialueelle aiheutuvan kustannustaakan kriteerit ja toiminnan perusteet eroavat kaikissa kolmessa toiminnossa toisistaan, voisi olla rahoituksen läpinäkyvyyden sekä rahoituksen riittävyyden arvioinnin kannalta perusteltua osoittaa rahoitus näihin toimintoihin kullekin hyvinvointialueelle erillisinä rahoituksina, ole helposti toteutettavissa. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus ja yliopistollisten sairaaloiden rahoitus 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jälkeen hyvinvointialueiden ja sitä kautta yliopistollisten sairaaloiden rahoitus siirtyy kunnilta valtiolle. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu valtiolta saatuun laskennalliseen ja yleiskatteelliseen rahoitukseen (laki hyvinvointialueiden rahoituksesta 617/2021), yllä mainittuihin terveydenhuoltolain mukaisiin valtion koulutus- ja tutkimuskorvauksiin, asiakasmaksuihin, muille hyvinvointialueille ja tahoille myytäviin palveluihin sekä ulkopuolelta saatuun erillisrahoitukseen (esimerkiksi kehittämis- ja tutkimusrahoitus). Koko maan tasolla valtionrahoituksen pohjan muodostavat aiemmin kuntien rahoittamat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset. Rahoitusmallissa hyvinvointialueiden ulkopuolelta saama rahoitus, esimerkiksi tutkimus- ja kehittämisrahoitus, ei vaikuta valtion rahoituksen määrään tai kohdentumiseen. 

Suurimman osan hyvinvointialueiden rahoituksesta muodostaa yleiskatteellinen laskennallinen valtion rahoitus. Tästä rahoituksesta 81,45 prosenttia perustuu THL:n tarvevakiointitutkimuksen mukaiseen palvelutarveperusteiseen kapitaatiorahoitukseen. Tarvevakiointitutkimuksessa tunnistetaan väestön palvelutarvetta kuvaavia, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käytön laskennallisia kustannuksia selittäviä tarvetekijöitä. Rahoituksessa tarvetekijöinä huomioidaan erilaisia yksilötason ominaisuuksia, kuten sairastavuus, ikä, sukupuoli, ja sosioekonominen asema Häkkinen ym. 2020; Holster ym. 2022.. Suhteuttamalla aluekohtainen palvelutarve koko maan keskimääräiseen palvelutarpeeseen saadaan tarvekerroin, jonka perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus allokoidaan hyvinvointialueille. Palvelutarve ja sitä myötä myös hyvinvointialuekohtainen rahoitus määritellään erikseen terveydenhuollolle, vanhustenhuollolle ja sosiaalihuollolle. Korkean palvelutarpeen alueet saavat suhteellisesti enemmän rahaa kuin pienemmän palvelutarpeen alueet. Rahoituksessa otetaan huomioon myös asukasperusteisuus (13,4 %) sekä palveluiden tuottamisen kannalta merkittäviä olosuhdetekijöitä, joita ovat saaristoisuus (0,113 %), saamenkielisyys (0.013 %), kaksikielisyys (0,5 %), vieraskielisyys (2,0 %), asukastiheys (1,5 %), sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (1,0 %).  

Uudenmaan hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki saavat yleiskatteellisen rahoituksen samalla periaatteella kuin muut hyvinvointialueet ja rahoittavat yhdessä sen puitteissa HUS-yhtymän toiminnan. 

Samaan yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden on sovittava järjestämislain 36 §:n mukaisesti hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta tiettyjen palveluiden sekä koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamisessa sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen koordinaatio-, ohjaus- ja neuvontatehtävistä näissä toiminnoissa. Lisäksi on sovittava näihin vastuisiin liittyvästä hyvinvointialueiden välisestä kustannusten jaosta.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on keväällä 2022 julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan yliopistollisten sairaaloiden toiminnasta aiheutuu lisäkustannuksia verrattuna muiden keskussairaaloiden toiminnan kustannuksiin. Yliopistollisen sairaalan ylläpitovelvoite on itsenäinen kustannuksia selittävä olosuhdetekijä. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen jakautuminen hyvinvointialueiden välillä tarpeita ja olosuhteita vastaavasti edellyttäisi, että tämä tulisi ottaa huomioon rahoituksessa. THL: Olosuhdetekijät sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa -tutkimus: . https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144360/URN_ISBN_978-952-343-8743.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

4.1  4.1 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 34 §:ää siten, että säännöksessä mainittaisiin myös Helsingin yliopisto, joka toimii muiden pykälässä mainittujen yliopistojen mukaisesti tiiviissä yhteistoiminnassa alueensa yliopistollisen sairaalan kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettuun lakiin ehdotetaan samalla lisättäväksi 34 a ja 34 b §. Ehdotetussa 34 a §:ssä säädettäisiin yliopistollisen sairaalan pääasiallisista tehtävistä, joita olisivat perustason, vaativan tason ja erityistason erikoissairaanhoito sekä yliopistollisessa sairaalassa toteutettava koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä tässä tai muussa laissa yliopistollisessa sairaalassa hoidettavaksi säädetyt tehtävät. Ehdotetussa 34 b §:ssä säädettäisiin sivuviroista ja -toimista yliopistollisessa sairaalassa. Näistä säädetään nykyisin erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 §:ssä, jotka ehdotetaan samalla kumottaviksi tarpeettomina.  

Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydenhuoltolain 60 §:ää, jossa säädetään valtion varoin maksettavista koulutuskorvauksista muulle terveydenhuollon toimintayksikölle kuin yliopistolliselle sairaalalle. Yliopistolliselle sairaalalle maksettavia korvauksia koskeviin muihin terveydenhuoltolain säännöksiin tehtiin sote-uudistuksesta johtuvat tekniset muutokset niin sanotun SOTE100-lakipaketin yhteydessä (HE 56/2021 vp). Nyt yliopistollisen sairaalan tehtävien vahvistamisen yhteydessä päivitettäisiin myös terveydenhuoltolain 60 § vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon uusia rakenteita ja nykyisiä lakiteknisiä vaatimuksia. 

Esitys rajautuisi koskemaan ainoastaan yliopistollisia sairaaloita ja niiden tehtäviä. Esityksessä ei muutettaisi laissa säädettyjä, yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän muita kuin yliopistollisessa sairaalassa toteutuvia koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintojen osalta. 

Esityksellä ei myöskään säädettäisi tai muutettaisi terveydenhuoltolaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa määriteltyjä sairaaloiden roolia, tehtäviä tai työnjakoa taikka muissa sairaaloissa tai muutoin hyvinvointialueella toteutettavan koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan muotoja tai yhteistyötä yliopistojen ja muiden oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa.  

4.2  4.2 Pääasialliset vaikutukset

5.1  5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esityksen tarkoituksena on turvata yliopistollisten sairaaloiden jo nykyisin olemassa olevien tehtävien edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon uusissa rakenteissa. Esityksellä ei siten säädetä yliopistollisille sairaaloille uusia tehtäviä. Yliopistollisten sairaaloiden nykyisten tehtävien ja toimintaedellytysten vahvistaminen lainsäädännöllä on perusteltua eduskunnan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen lakiesitysten hyväksymisen yhteydessä antamaan lausumaan 8 (EV 111/2021) osittain vastaamiseksi, jonka mukaan hallituksen on turvattava yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tehdä edelleen tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta, sekä yliopistollisten sairaaloiden koko yhteiskuntaa ja väestön terveyttä edistävän merkityksen vuoksi.  

Tämän esityksen tarkoituksena on turvata lausumassa esitetyn mukaisesti yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tuottaa jatkossakin tieteellistä tutkimusta ja alan perus- ja erikoistumiskoulutusta, vahvistaa terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa yliopistollisissa sairaaloissa sekä tukea koulutus- ja tutkimustehtävän edellyttämää yhteistyötä erityisesti lääketieteellisten ja terveystieteellisten yliopistojen kanssa. 

Samalla päivitetään sivuvirka ja -toimikäytäntöjä koskevat säännökset vastaamaan uusia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ottaen huomioon hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän itsehallinnollisen aseman. Näin voidaan turvata yhteistyö yliopistojen ja muiden korkeakoulujen kanssa yliopistollisen sairaalan opetus- ja tutkimustehtävän varmistamiseksi. 

Mikäli yliopistollisen sairaalan pääasiallisista tehtävistä ei säädettäisi, voisi olla riski, että hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä eivät päätöksenteossaan ja resursseja jakaessaan huomioisi kaikkia tehtäviä tasapuolisesti tai niiden toteutuminen voisi vaarantua. Esimerkiksi tilanteessa, jossa resurssit kohdennettaisiin lyhytnäköisesti yksinomaan erikoissairaanhoidon palvelutuotantoon, voisi yliopistollisen sairaalan koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta vaarantua tai jäädä toteutumatta kokonaan. Pitkällä aikavälillä tällaisella resursoinnilla olisi erittäin negatiiviset vaikutukset väestön terveyteen, terveysalan osaajien koulutukseen ja henkilöstön riittävyyteen, palveluiden laatuun, vaikuttavuuteen, kustannuksiin sekä elinvoima- ja yritysvaikutuksiin. 

5.2  5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Pohjoismaat 

Muiden Pohjoismaiden välillä on sekä yhtäläisyyksiä että eroja koskien yliopistollisia sairaaloita koskevaa lainsäädäntöä, yliopistollisten sairaaloiden määritelmiä, päätehtäviä, ohjausta, johtamista ja rahoitusta sekä sijoittumista palvelujärjestelmään ja yhteistyötä yliopistojen kanssa. Yliopistollisten sairaaloiden perustehtävät ovat eri maissa samanlaiset – erikoissairaanhoito, koulutus ja tutkimus. Ruotsin, Norjan ja Tanskan yliopistollisten sairaaloiden määritelmissä korostuu yliopistollisen sairaalan ja yliopiston välinen yhteistyö.  

Ruotsissa Socialstyrelsen on julkaissut yliopistollisen sairaalan määritelmän vuonna 2018. Yliopistollisten sairaaloiden rooliin kuuluu tuottaa vaativaa erikoissairaanhoitoa, tehdä korkealaatuista kansallista ja kansainvälistä tutkimusta sekä vastata korkealaatuisesta koulutuksesta. Yliopistollisten sairaaloiden kuuluu myös seurata lääketieteellisen tutkimuksen, koulutuksen ja terveydenhuollon kansainvälistä kehitystä. Yliopistollisilla sairaaloilla on vastuu terveydenhuollon kehittämisestä, niiden kuuluu jalkauttaa kliinisiä tutkimustuloksia käytännön hoitoon, ja arvioida vakiintuneita ja uusia hoitomenetelmiä. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden kuuluu tiedottaa uusista tuloksista muille terveydenhuollon toimijoille sekä tehdä yhteistyötä elinkeinoelämän ja potilasjärjestöjen kanssa. Yliopistollinen sairaala on toiminnallinen yksikkö, jonka toiminta asettaa erityiset vaatimukset organisaation suunnittelulle, tieteelliselle johtamiselle, infrastruktuurille sekä rahoitukselle. Yliopistot osallistuvat yliopistollisen sairaalan tutkimus- ja opetustoiminnan organisointiin ja johtamiseen. Yhteistyösopimuksessa määritellään muun muassa yhteiset tavoitteet ja resursointi kehittää terveydenhoitoa tutkimus-, koulutus- ja kehittämisyhteistyöllä. 

Norjassa yliopistollisen sairaalan toiminta on määritelty laissa vuonna 2009. Laissa pääehto yliopistollisen sairaalan statuksen saamiseksi on, että yliopistollinen sairaala tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa, jotka kouluttavat lääkäreitä tai muita terveydenhuoltoalan opiskelijoita. Tälle yhteistyölle on asetettu seuraavia kriteereitä: 1)Yliopistollinen sairaala osallistuu merkittävästi tutkimukseen pohjautuvaan koulutukseen lääketieteen ja terveydenhuollon aloilla, 2) Lääketieteen opiskelijat suorittavat suurimman osan harjoittelustaan ja teoreettisesta koulutuksesta yliopistollisessa sairaalassa, 3) Yliopistollinen sairaala osallistuu merkittävästi kliinisen lääketieteen tohtorikoulutukseen ja siihen liittyviin velvollisuuksiin, 4) Yliopistollinen sairaala tekee biolääketieteellistä, translationaalista ja kliinistä tutkimusta sekä terveydenhuoltoon liittyvää perustutkimusta dokumentoidusti ja 5) Yliopistollisen sairaalan tutkimustoimintaa tehdään kansainvälisten standardien mukaan dokumentoidusti. 

Tanskassa ei ole tehty virallista yliopistollisen sairaalan määritelmää. Yliopistollisen sairaalan pääkriteerinä on, että sen pitää olla yhteydessä yliopistoon. Tanskassa yliopisto ei ole edustettuna yliopistollisen sairaalan hallinnossa, vaan sillä on yhteistyösopimus yliopistollisen sairaalan kanssa. Tanskassa yliopistollisen sairaalan päätehtäviin kuuluu vaativan ja kalliin erikoissairaanhoidon järjestäminen omalla alueellaan. Lisäksi päätehtäviin kuuluu koulutuspaikkojen tarjoaminen terveydenhuollon peruskoulutukseen, erikoistumiskoulutukseen ja tieteelliseen jatkokoulutukseen sekä tutkimuksen tekeminen alueellisen strategian mukaisesti.  

Ruotsissa Socialstyrelsen antaa sairaalalle yliopistollisen sairaalan statuksen arvioituaan sitä neljän eri kriteeriluokan perusteella: tutkimus, koulutus, terveydenhuollon kehittäminen ja tutkimus- ja koulutusinfrastruktuuri. Tanskassa yliopistollisen sairaalan statuksen antaa terveydenhuoltoalue. Yliopistollisissa sairaaloissa tehtävän vaativan erikoissairaanhoidon määrittelemisestä vastaa Ruotsissa ja Tanskassa kansallinen terveysviranomainen, joka määrittelee myös vastuualueet yliopistollisten sairaaloiden välillä tietyissä erityistehtävissä. Norjassa alueelliset terveysviranomaiset vastaavat määrittelystä. 

Kaikissa Pohjoismaissa yliopistollista sairaalaa ohjaa alueen terveydenhuollon järjestämisvastuussa oleva taho eli terveydenhuoltoalue tai maakäräjät. Norjassa yliopistolliset sairaalat on organisoitu osakeyhtiöiksi, jotka ovat terveydenhuoltoalueen omistuksessa. Psykiatriset sairaalat toimivat Ruotsissa ja Tanskassa yliopistollisista sairaaloista erillään omina hallinnollisina yksikköinään. 

Muun muassa Tanskassa professoreilla on kaksoisvirkoja yliopistossa ja yliopistollisessa sairaalassa. Lisäksi yliopistollisissa sairaaloissa on koordinoivia professoreita, jotka vastaavat yliopiston ja yliopistollisen sairaalan tutkimusyhteistyön koordinaatiosta. Yliopisto ja yliopistollinen sairaala käyvät jatkuvaa vuoropuhelua yhteistyöstä ja uusista tutkimusprojekteista. Yliopistolliset sairaalat kouluttavat lääkärien ja erikoislääkärien lisäksi muun muassa kätilö- ja sairaanhoitajaopiskelijoita, ravintotieteen, lääketieteellisen tekniikan ja toimintaterapian opiskelijoita. 

Norjassa yliopistollisten sairaaloiden rooliin kuuluu tiivis yhteistyö terveysviranomaisten, opetusviranomaisten ja lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Vaativan erikoissairaanhoidon lisäksi yliopistollisten sairaaloiden päätehtäviin lukeutuu lääkärikoulutus ja muun terveydenhoitoalan koulutustehtävät sekä tutkimuksen edistäminen oman terveydenhoitopiirin sairaaloissa. 

Ruotsissa ja Norjassa sairaaloiden hallintorakenne vaihtelee alueittain. Esimerkiksi yliopiston dekaani saattaa osallistua yliopistollisen sairaalan hallintoon tai sairaalan ja yliopiston välillä on säännöllinen kokouskäytäntö. Tanskassa yliopisto ja yliopistollinen sairaala ovat omia hallinnollisia yksiköitään, mutta niiden välisestä yhteistyöstä määritetään osapuolten välisellä ja joka toinen vuosi uusittavalla yhteistyösopimuksella.  

Ruotsissa yliopistollisten sairaaloiden rahoitus koostuu alueiden oman verotusoikeutensa puitteissa keräämistä verorahoista ja valtionrahoituksesta. Norjassa ja Tanskassa terveydenhuoltoalueet jakavat pääosin valtiolta saamansa rahoituksen sairaaloille. Norjassa ja Ruotsissa tutkimusta rahoitetaan myös ulkopuolisella rahoituksella, lahjoituksilla ja säätiöiden rahoituksella. Tanskassa osa tutkimusrahoituksesta saadaan näiden lisäksi myös yliopistolta. 

Muut maat ja kansainväliset käytännöt 

Myös muiden maiden ja kansainvälisen yhteisön määritelmissä ja käytännöissä korostuvat yliopistollisten sairaaloiden tiivis yhteys lääketieteellisiin yliopistoihin sekä tutkimus ja opetustoiminta. 

Kansainvälinen laatuakreditointijärjestelmä (Joint commission International accreditation standards for hospitals, JCI) antaa kolme pääkriteeriä yliopistolliselle sairaalalle (Academic Medical Center Hospital): 1) Yliopistollinen sairaala on oltava organisorisesti tai hallinnollisesti liitetty lääketieteelliseen korkeakouluun. 2) Yliopistollinen sairaala on korkeakoulun perustutkinto-opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden pääasiallinen koulutuspaikka sekä 3) Yliopistollinen sairaala tekee tutkimusta tutkimuslaitoksen arviointilautakunnan tai tutkimuseettisen toimikunnan hyväksynnällä ja sen valvonnassa. 

Hollannin yliopistollisia sairaaloita (University Medical Center) kuvataan seuraavien ominaisuuksien kautta: 1) Yliopistolliset sairaalat ovat yliopiston ja yliopistollisten sairaaloiden yhteistyörakenteita, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan kolmikantaista missiota potilaiden hoidossa, tutkimuksessa ja terveydenhuollon opetuksessa, 2) Yliopistolliset sairaalat suorittavat tärkeitä terveydenhuollon tehtäviä ja ovat tärkeä osa Hollannin tietoyhteiskuntaa ja 3) Yliopistolliset sairaalat tuottavat kansainvälisesti merkittävää tuloksia biolääketieteellisellä ja biotieteiden saralla. 

Ison-Britannian yliopistollisten sairaaloiden (Academic Heath Science Center) oletetaan tarjoavan korkeatasoista hoitoa ja koulutusta sekä tekevän innovatiivista tutkimusta. Tämän lisäksi yliopistollisten sairaaloiden oletetaan tukevan yleistä hyvinvointia ja taloudellista kasvua. Englannissa National Health Service (NHS):n piirissä yliopistollisen sairaalan nimikkeen saa, mikäli sairaala täyttää muun muassa seuraavia kriteereitä: 1) Sairaala tekee tiivistä tutkimusyhteistyötä yliopiston kanssa yhteisen strategian mukaisesti. 2) Sairaalan hallituksessa on mukana yliopiston tiedekunnan edustus. 3) Sairaala tarjoaa harjoittelupaikan lääketieteen perusopiskelijoille ja sen lisäksi myös ainakin yhden toisen terveystieteen alan opiskelijoille. 4) Sairaala tarjoaa opiskelijoille opiskeluun vaadittavan ympäristön. 5) Sairaalan päätöksenteossa pitää olla mukana opiskelijaedustus kultakin opetusalalta. 6) Sairaalan pitää pystyä osoittamaan yliopistolle, että se tarjoaa korkeatasoista lääketieteellistä ja kliinistä koulutusta. 

7.1  7.1 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä

34 §.Yliopistollinen sairaala. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä mainittaisiin myös Helsingin yliopisto. Nykyisen säännöksen mukaan hyvinvointialueilla, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-yhtymällä on oltava yliopistollinen sairaala. Yliopistollisten sairaaloiden maantieteellinen sijainti ja tehtävät kiinnittyvät vahvasti yliopistojen lääketieteellisten tai terveystieteiden tiedekuntien läheisyyteen ja yhteistoimintaan. Helsingin yliopisto toimii muiden pykälässä mainittujen yliopistojen mukaisesti tiiviissä yhteistoiminnassa alueensa yliopistollisen sairaalan kanssa. Nykyisestä pykälästä ei käy kuitenkaan ilmi Uudellamaalla HUS-yhtymän toimialueella sijaitsevaa Helsingin yliopistoa. Pykälän johdonmukaisuuden ja täsmällisyyden vuoksi pykälässä mainittaisiin, että Uudellamaalla, jossa sijaitsee Helsingin yliopisto, HUS-yhtymän on ylläpidettävä yliopistollista sairaalaa.  

Lisäksi säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä säädettäisiin, että hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän on ylläpidettävä yliopistollista sairaalaa. Pykälän nykyisen sanamuodon mukaan hyvinvointialueilla ja HUS-yhtymällä on oltava yliopistollinen sairaala. Ehdotetulla muotoilulla ei ole tarkoitus muuttaa nykytilaa, vaan korostaa hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän vastuuta ylläpitää yliopistollista sairaalaa. Lisäksi ehdotettu muutos vastaisi paremmin sote-uudistusta koskevassa lainsäädännössä käytettyä terminologiaa. Pykälässä lisäksi korvattaisiin ja-sanat tai-sanalla sekä jaettaisiin pykälän teksti kahdeksi erilliseksi lauseeksi selkeyden parantamiseksi. Pykälä vastaisi muutoin sisällöllisesti järjestämislain 34 §:ää ja sitä edeltävän erikoissairaanhoitolain 24 §:n säännöstä, joka kumoutuu 1.1.2023 lukien, kun sairaanhoitopiirien ylläpitämien yliopistollisten sairaaloiden tehtävistä vastaavat jatkossa hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä.  

34 a §. Yliopistollisen sairaalan tehtävät. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 34 a §, jossa säädettäisiin yliopistollisen sairaalan pääasiallisista tehtävistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yliopistollisen sairaalan pääasiallisiksi tehtäviksi perustason, vaativan tason ja erityistason erikoissairaanhoito sekä yliopistollisessa sairaalassa toteutettava koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä tässä tai muussa laissa yliopistollisessa sairaalassa hoidettaviksi säädetyt tehtävät. Yliopistollisessa sairaalassa hoidettavia tehtäviä ei säädettäisi tyhjentävästi, jotta yliopistollisen sairaalan toiminnan ohjaukseen jäisi riittävästi liikkumavaraa alueellisen päätöksenteon, kansallisen ohjauksen sekä lääketieteen ja toimintaympäristön jatkuvasti kehittyessä. Ehdotetulla säännöksellä turvattaisiin yliopistollisen sairaalan keskeisten toimintojen edellytykset uusissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa. Pykälän 1 momentissa mainitut tehtävät eivät olisi uusia, vaan ne ovat jo nykyisin yliopistollisessa sairaalassa toteutettavia tehtäviä. Yliopistollisen sairaalan pääasiallisista tehtävistä säätämisellä tuettaisiin niiden tasapuolista toimeenpanoa hyvinvointialueilla ja HUS-yhtymässä sekä riittävien resurssien kohdentamista näihin tehtäviin. Pykälän 1 momentilla ei olisi vaikutusta yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän toimivaltaan päättää yliopistollisen sairaalan toimintojen organisoinnista alueellaan. 

Yhtenä yliopistollisen sairaalan pääasiallisena tehtävänä olisi nykykäytännön mukaisesti perustason, vaativan tason ja erityistason erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaminen. Terveydenhuoltolain 3 §:n mukaan erikoissairaanhoito on lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaista toimintaa. Terveydenhuoltolain esitöiden mukaan erikoissairaanhoito jakautuu perustason erikoissairaanhoitoon, vaativaan erikoissairaanhoitoon ja erityistason erikoissairaanhoitoon. Perustason erikoissairaanhoito tarkoittaa sairaalan poliklinikalla tehtäviä tutkimuksia ja siellä annettavaa hoitoa sekä päiväkirurgista erikoissairaanhoidon toimintaa, josta potilaita ei pääsääntöisesti oteta hoitoon sairaalan vuodeosastolle. Vaativa erikoissairaanhoito tarkoittaa sellaista erikoissairaanhoitoa, joka koostuu lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen päivystyksestä, vuodeosastohoidosta ja tehohoidosta. Vaativa erikoissairaanhoito tarkoittaa sairaalassa annettavaa lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaista päivystystä ja vuodeosastohoitoa niihin välittömästi liittyvine tutkimuksineen. Erikoissairaanhoitoon kuuluu ammattitautien ja työperäisten sairauksien tutkiminen, diagnosointi ja hoito. 

Yliopistollinen sairaala toimii suomalaisessa terveydenhuollon palvelujärjestelmässä alueensa keskussairaalana ja toteuttaa tällöin alueensa väestölle ne perustason ja vaativan erikoissairaanhoidon palvelut, jotka muilla hyvinvointialueilla tuottaa alueen keskussairaala. Yliopistollinen sairaala vastaa lisäksi erityistason eli tertiaaritason erikoissairaanhoidon palveluiden tuottamisesta koko yhteistyöalueensa väestölle sekä muun muassa terveydenhuoltolain nojalla säädetyistä tai muuten sovituista erikoissairaanhoidon tehtävistä. Terveydenhuoltolain mukaisesti osa sellaisista tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidoista, jotka harvoin esiintyvinä tai vaativina edellyttävät toistettavuutta tai usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tai merkittäviä investointeja laitteistoihin ja välineisiin terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden, vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden takaamiseksi, kootaan suurempiin yksiköihin ja valtakunnallisesti keskitettävä erikoissairaanhoito on koottava vähempään kuin viiteen yliopistolliseen sairaalaan. Erityistason erikoissairaanhoidon palvelutuotanto erottaa yliopistolliset sairaalat keskussairaaloista. Lisäksi erityistason erikoissairaanhoidon palvelutuotannon tehtävä vastaa myös kansainvälisissä määritelmissä olevaa yliopistollisen sairaalan tunnusmerkistöä. Porrastuksellisesti raja perustason, vaativan ja erityistason erikoissairaanhoidon välillä on liukuva ja muuttuu jatkuvasti lääketieteen hoitokäytäntöjen kehittyessä. Sitä, mikä hoito kuuluu erikoissairaanhoidon millekin tasolle ei siten ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista määritellä tyhjentävästi lainsäädännössä. Erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaminen ja riittävä, monipuolinen ja -tasoinen potilasvolyymi eri erikoisaloilla mahdollistaa muiden yliopistollisen sairaalan pääasiallisten tehtävien hoitamisen.  

Yliopistollisen sairaalan toiseksi pääasialliseksi tehtäväkokonaisuudeksi säädettäisiin yliopistollisessa sairaalassa toteutettava koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Kyse olisi niistä palveluiden järjestämiseen järjestämislain ja terveydenhuoltolain nojalla kuuluvista riippumattomista koulutus-, tutkimus- ja kehittämistehtävistä, jotka on säädetty hyvinvointialueen vastuulle ja joilla on tiivis kytkös yliopistollisen sairaalaan toimintaan ja yliopistoyhteistyöhön. Yliopistollinen sairaala muodostaa toimintojen kokonaisuuden, jossa aidossa sairaalaympäristössä toisistaan erottamattomasti yhdistyvät laajan, monimuotoisen ja useiden erikoisalojen potilasvolyymin tutkimus-, hoito- ja kuntoutus, monitieteinen ja moniammatillinen perus-, jatko-, erikoistumis- ja täydennyskoulutustoiminta, monitieteinen ja -alainen yliopistotasoinen tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja testaustoiminta sekä laaja ja pitkäjänteinen yhteistyö yliopiston lääketieteellisen tai terveystieteiden tiedekunnan kanssa. Nämä seikat yhdessä erottavat yliopistollisen sairaalan muista sairaaloista ja toimintayksiköistä. 

Pykälän 1 momentissa mainitut tehtävät liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lääketieteellistä ja muiden alojen kliinistä koulutusta ja tutkimusta ei ole mahdollista harjoittaa ilman potilaita. Koulutus- ja tutkimustoiminta yhdistyvät potilaan hoitoon ja hoitotapahtuma on samalla opetus- ja tutkimustapahtuma. Monimuotoinen koulutus ja erityisesti lääketieteellinen ja muu terveystieteellinen yliopistotasoinen tutkimus toisaalta synnyttävät omalta osaltaan yliopistollisen sairaalan tunnusmerkistöön kuuluvaa erityisosaamista potilaiden hoidossa.  

Yliopistolliset sairaalat varmistavat tieteelliseen näyttöön perustuvan ajantasaisen peruskoulutuksen erityisesti lääkäreille ja hammaslääkäreille, mutta myös perus-, jatko-, erikoistumis- ja täydennyskoulutusta lukuisille muille terveydenhuollon alan opiskelijoille ja henkilöstölle. Terveydenhuollon alan koulutustoiminta hyödyttää ja tukee koko Suomen palvelujärjestelmää. Yliopistollisten sairaaloiden merkitys korostuu erityisesti lääketieteen ja hammaslääketieteen perusopetuksessa, jota ei ole mahdollista toteuttaa kattavasti muissa sairaaloissa, sillä edellytyksenä on laaja ja pitkäjänteinen yhteistyö yliopiston lääketieteellisen tai terveystieteiden tiedekunnan kanssa. Ilman yliopistollisessa sairaalassa toteutettava opetus- ja koulutustoimintaa ei ole mahdollista suorittaa lääkärin perustutkintoa. Lisäksi merkittävä osa erikoislääkäreiden erikoistumiskoulutuksista suoritetaan useilla erikoisaloilla nimenomaan yliopistollisissa sairaaloissa. 

Yliopistollinen sairaala tarjoaa erityisen hyvät olosuhteet yliopistotasoiselle lääke- ja hoitotieteelliselle kliiniselle tutkimukselle ja kliiniselle lääketutkimukselle, mikä takaa ajanmukaisen ja laadukkaan hoidon potilaille. Uudet tieteellisesti vaikuttaviksi ja turvallisiksi osoitetut diagnoosi- ja hoitomenetelmät ja toimintatavat otetaan nopeasti käyttöön. Toisaalta tutkimustiedon karttuessa voidaan luopua vaikuttamattomista tai haitallisista menetelmistä ja käytännöistä. Yliopistollisessa sairaalassa käytetään myös tutkimusvaiheessa olevia viimeisimpiä hoitomenetelmiä potilaiden hoidossa, jo ennen kuin hoidot tulevat yleisempään käyttöön. Tutkimuksen merkitys terveydenhuollon vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden osalta on oleellinen. Yliopistollisesta sairaalasta uudet menettelytavat leviävät muihin yksiköihin hyödyttämään koko maan potilaita ja väestöä. Lisäksi tutkimuksen määrittely yliopistollisen sairaalan yhdeksi tehtäväksi korostaisi yliopistollisen sairaalan roolia riippumattoman tieteellisen tutkimuksen harjoittajana. Yliopistollinen sairaala toimii keskeisenä tutkimusyksikkönä riippumatta siitä, mihin se sijoittuu sitä ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän organisaatiorakenteessa. Vaikka yliopistollinen sairaala ei ole luonteeltaan oikeushenkilö tai itsenäinen organisaatio, on se kansainvälisessä tiedeyhteisössä ja ulkopuolisen rahoituksen tarjoajille ymmärrettävä käsite.  

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue ja HUS-yhtymä voi järjestämislain 12 §:ssä säädetyissä rajoissa päättää siitä, mitä palveluja se hankkii yksityiseltä palvelujentuottajalta sekä päättää tarkoituksenmukaisesta ja alueensa väestön tarpeiden mukaisesta palvelujen tuotantorakenteesta. Pykälän 1 momentissa säädetyt yliopistollisen sairaalan pääasialliset tehtävät muodostavat kiinteän kokonaisuuden. Mikäli hyvinvointialue tai HUS-yhtymä hankkisi erikoissairaanhoidon palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta, voisi se sopia myös hankitun palvelun yhteydessä toteutettavista, pykälän 1 momentin mukaisista koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnoista siltä osin, kuin palveluja olisi mahdollista hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta järjestämislain ja hyvinvointialueesta annetun lain mukaisesti. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän tulisi kuitenkin huolehtia siitä, ettei palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta voisi vaarantaa yliopistollisen sairaalan pääasiallisten tehtävien toteuttamisen tai kiinteän yhteistyön yliopiston lääketieteellisen tai terveystieteiden tiedekunnan kanssa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yliopistollisen sairaalan mahdollisuudesta toteuttaa myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä. Muilla tehtävillä tarkoitettaisiin esimerkiksi perusterveydenhuoltoon kuuluvia tehtäviä tai tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminaan liittyviä koko hyvinvointialuetta tai yhteistoiminta-aluetta koskevia tehtäviä. 

Yliopistollisessa sairaalassa toteuttava riippumaton ja yhteiskuntaan myönteisiä vaikutuksia tuottava koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta varmistaa palveluiden ja palvelujärjestelmän jatkuvan kehittymisen ja kustannusvaikuttavuuden. Yliopistollisessa sairaalassa voidaan yleishyödyllisen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan lisäksi toteuttaa kyseistä toimintaa myös yritysyhteistyössä ja ulkopuolisen rahoituksen avulla.  

Muiden tehtävien toteuttamisesta päättäisi sitä ylläpitävä hyvinvointialue. Vastaavasti Uudenmaan hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä voisivat yhdessä sopia toimivaltansa puitteissa muiden tehtävien toteuttamisesta yliopistollisessa sairaalassa. Uudenmaan osalta terveydenhuollon tehtäviä koskevassa työnjaossa ja yhteistyössä olisi huomioitava Uusimaa-lain säännökset keskinäisestä työnjaosta, yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta HUS-järjestämissopimuksessa. Yliopistollisen sairaalan muista tehtävistä voitaisiin sopia myös järjestämislain 35 §:n mukaisilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä voisivat siten ottaa yliopistollisen sairaalan mahdolliset muut tehtävät huomioon järjestämislain 36 §:n mukaisessa hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa. 

Pykälän 2 momentissa lisäksi säädettäisiin, että muut tehtävät eivät saisi olla laajuudeltaan sellaisia, että ne vaarantaisivat pykälän 1 momentin mukaisten pääasiallisten tehtävien hoitamisen. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän tulisi siten varmistaa, että yliopistollisessa sairaalassa toteutettavat muut tehtävät eivät niiden toiminnallisen tai taloudellisen laajuuden vuoksi voisi heikentää yliopistollisen sairaalan toimintaedellytyksiä ja siten vaarantaa pykälän 1 momentissa säädettyjen pääasiallisten tehtävien hoitamisen.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että pykälän 1 momentin estämättä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue ja HUS-yhtymä sekä muu hyvinvointialue voisi toteuttaa erikoissairaanhoitoa sekä tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa myös muissa hyvinvointialueen sairaaloissa ja toiminnoissa. Pykälän 3 momentilla tarkennettaisiin sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän, että muiden hyvinvointialueiden toimintamahdollisuuksia.  

Kaikki hyvinvointialueet vastaavat järjestämislain 8 §:n mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueillaan sekä järjestämislain 32 §:n mukaisesta tehtäväalansa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioiden. Lisäksi hyvinvointialueet koordinoivat ja ohjaavat palvelutuotannossa tapahtuvaa integroitua kehittämistyötä sekä tukevat kuntia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvässä kehittämistyössä. Nämä velvollisuudet koskevat sekä sosiaali-, että terveydenhuoltoa niin perustasolla kuin erityistasolla. Ehdotetun pykälän 3 momentilla selkeytettäisiin sitä, että kaikki hyvinvointialueet voisivat pykälän 1 momentin estämättä toteuttaa edelleen näitä tehtäviä omissa sairaaloissa ja toiminnoissaan, vaikka ne olisi määritelty myös yliopistollisten sairaaloiden pääasiallisiksi tehtäviksi. Esimerkiksi perusterveydenhuollossa tehtävän tutkimuksen, samoin kuin sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnan organisointi hyvinvointialueella ja suhteessa sosiaalialan osaamiskeskuksiin, on hyvinvointialueen mahdollista suunnitella huomioiden niiden suhde hyvinvointialueen tuotantorakenteeseen. Muualla kuin yliopistollisessa sairaalassa toteutettava yliopistotasoinen tieteellinen tutkimus, vaativan erikoissairaanhoidon palvelut tai eri alojen opetus- ja koulutustoiminta (esimerkiksi niin sanotut kiertävät tai lahjoitusprofessuurit) eivät kuitenkaan tee sairaalasta tai toimintayksiköstä järjestämislain 34 §:ssä tarkoitettua yliopistollista sairaalaa. 

Ehdotetun pykälän 3 momentilla lisäksi tarkennettaisiin, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue ja HUS-yhtymä voisi toteuttaa pykälän 1 momentissa mainittuja tehtäviä yliopistollisen sairaalan lisäksi myös muissa alueen sairaaloissa ja toiminnoissa. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen tehtäviin kuuluu myös sellainen erikoissairaanhoidon palveluiden tuotanto ja sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, joita ei olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa pelkästään yliopistollisessa sairaalassa.  

34 b §. Sivuvirat ja -toimet yliopistollisessa sairaalassa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 34 b §, jossa säädettäisiin yliopistollisen sairaalan ja yliopiston tai muun korkeakoulun yhteisistä sivuviroista ja -toimista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yliopistollisessa sairaalassa toimivan yliopiston lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen koulutusyksikön professorien mahdollisuudesta toimia antamiensa suostumusten mukaisesti yliopistollisen sairaalan ylilääkärin tai ylihammaslääkärin sivuviran tai -toimen haltijoina. Yliopiston tai muun korkeakoulun työntekijät voisivat toimia antamiensa suostumusten mukaisesti yliopistollisen sairaalan sivuviran tai -toimen haltijoina. Toimimisesta sivuviran tai -toimen haltijana sovittaisiin hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän ja yliopiston tai muun korkeakoulun kesken erikseen. 

Pykälän 1 momentti vastaisi pääasialliselta sisällöltään nykyisen erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 §:n säännöksiä yliopistollisen sairaalan ja yliopiston yhteisistä sivuviroista ja -toimista. Ehdotetussa pykälässä erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 §:n sisältö tiivistettäisiin uuteen 34 b §:ään ja sen sisältö päivitettäisiin vastaamaan paremmin uusia rakenteita ja nykyisiä yliopistollisen sairaalan ja yliopiston välisiä käytäntöjä. Edellä mainittuihin pykäliin on tehty hyvinvointialueiden käynnistymisestä johtuvat tarvittavat tekniset muutokset (582/2022). Erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 § kumottaisiin tämän esityksen seurauksena. 

Jotta professori tai muu opetuksesta vastaava henkilö voi opettaa kliinistä oppiainetta, on hänellä käytännössä oltava sivuvirka tai -toimi yliopistollisessa sairaalassa. Opetustapahtumat toteutuvat osana potilaiden hoitoa ja tutkimus-, hoito- tai kuntoutustapahtuman yhteydessä. Sama pätee suurelta osin myös kliiniseen tutkimukseen. Ilman sairaalassa olevaa sivuvirkaa tai -toimea ei ole mahdollista toteuttaa potilaiden hoitoa. Ehdotettu säännös mahdollistaisi jatkossakin yliopiston lääketieteellisen tai hammastieteellisen koulutusyksikön professorien toimimisen samalla yliopistollisessa sairaalassa ylilääkärin tai ylihammaslääkärin sivuviran tai -toimen haltijoina. Kliinisen oppialan professori edustaa omalla alallaan korkeaa ja ajantasaista tieteellistä osaamista ja pitkää kokemusta kyseisellä erikoisalalla myös potilaiden hoidossa, mistä johtuen on perusteltua, että professorit olisivat pääasiallisesti ylilääkärin tai ylihammaslääkärin sivuviran tai -toimen haltijoina yliopistollisessa sairaalassa. 

Pykälän 1 momentilla ei puututtaisi hyvinvointialueen oikeuteen päättää hyvinvointialueesta annetun lain mukaisesti hallintosäännössään muun muassa toimielimistä ja johtamisesta sekä toimivallan siirtämisestä viranhaltijoille tai hyvinvointialueen oikeuteen määrittää viran- ja toimen kelpoisuusehdoista. Hyvinvointialue tai HUS-yhtymä voisi siten valita yliopistollisessa sairaalassa toimivan ylilääkärin tai ylihammaslääkärin sivuvirkaan tai -toimeen myös muun kuin yliopiston professorin. Yliopistollisessa sairaalassa voisi olla myös muu sitä ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän valitsema ylilääkäri kuin yliopiston työntekijä. Esimerkiksi hyvinvointialueella voi olla useita ylilääkäreitä ja kuhunkin virkaan liittyvän hallinnollisen vastuun ja vallan sisältö sekä kelpoisuusehdot voivat vaihdella. Yliopiston professorin toimiminen yliopistollisessa sairaalassa ylilääkärin tai ylihammaslääkärin sivuvirassa tai –toimessa ei siten automaattisesti tarkoita, että hän olisi yliopistollisessa sairaalassa yksikön tai klinikan hallinnollinen johtaja tai hänellä muuten olisi hallinnollista valtaa hyvinvointialueen organisaatiossa. Yliopistollisten sairaaloiden erityisroolin takia olisi kuitenkin perusteltua, että sairaalan hoidon, tutkimuksen ja koulutuksen vastuutehtävissä olisi riittävästi henkilöitä, joilla on korkeaa ja ajantasaista tieteellistä osaamista, kuten professoreita ja dosentteja. Sivuvirkaan tai -toimeen liittyvä hallinnollinen toimivalta ja kelpoisuusehdot määräytyisivät hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän toimivallan ja päätösten mukaisesti. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti muiden yliopistojen ja korkeakoulujen, kuten ammattikorkeakoulujen, työntekijöiden toimimisesta sivuvirassa tai -toimessa yliopistollisessa sairaalassa. Tällä varmistettaisiin tarkoituksenmukainen opetus- ja tutkimustyö lääketieteen ja hammaslääketieteen lisäksi myös muilla aloilla ottaen huomioon yliopistollisten sairaaloiden monialainen ja -tieteellinen toiminta. Lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen koulutusyksikön professori voisi toimia myös muussa kuin ylilääkärin tai ylihammaslääkärin sivuviran tai -toimen haltijana, mikäli hän toimisi muulla kuin oman professuurinsa alalla. Tällä mahdollistettaisiin professorien toimiminen esimerkiksi erikoistuvana lääkärinä tai hammaslääkärinä, mikäli hän suuntautuisi kokonaan eri erikoisalalle kuin minkä oppiaineen professorina hän toimii yliopistossa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan erikoissairaanhoitolain 29 §:n 2 momentin mukaisesti valtioneuvoston päätöksenteko-oikeudesta ja säännöksen muotoilua samalla täsmennettäisiin. Ehdotetun 34 b §:n 2 momentissa siten säädettäisiin valtioneuvoston mahdollisuudesta päättää hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän ja yliopiston välisten sivuvirkojen ja -toimien järjestämisestä, siltä osin kuin osapuolet eivät pääsisi sopimukseen 1 momentissa tarkoitetuista asioista siten, että se turvaisi yliopistollisen sairaalan pääasiallisten tehtävien toteutumisen. Valtioneuvoston päätös olisi voimassa siihen saakka, että hyvinvointialue tai HUS-yhtymä ja yliopisto pääsisivät asiassa sopimukseen.  

Valtioneuvosto voisi siten viimesijaisesti päättää sivuvirkojen ja -toimien järjestämisestä, mikäli hyvinvointialue tai HUS-yhtymä ja yliopisto eivät pääsisi niistä sopimukseen, mikä voisi vaarantaa yliopistollisen sairaalan tehtävien ja toimintojen toteutumisen. Valtioneuvoston päätöksenteko-oikeudella turvattaisiin erityisesti koulutuksen toteutumista, esimerkiksi tilanteessa, jossa yliopisto ei osoittaisi riittävää työtekijöiden työpanosta yliopistollisen sairaalan sivuvirkoihin tai -toimiin tai hyvinvointialue tai HUS-yhtymä ei ottaisi työpanosta vastaan tai osoittaisi siihen riittäviä resursseja. Tilanne, jossa osapuolet eivät pääsisi sopimukseen, voisi johtaa yliopistollisen sairaalan tehtävien ja toiminnan vaarantumiseen ja siten vaikuttaa väestön mahdollisuuteen saada riittäviä ja laadukkaita erikoissairaanhoidon palveluja sekä estää riittävän ja osaavan henkilöstön saamista palvelujärjestelmän käyttöön. Yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden välisen yhteistyön keskeytyminen voisi lisäksi merkittävästi heikentää väestön terveyttä edistävien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintoja.  

Valtioneuvoston päätöksenteko-oikeus on luonteeltaan valtion ohjausmekanismi eikä tällä esityksellä laajennettaisi sen nykyistä soveltamisalaa. Valtioneuvoston päätöksenteko-oikeuden tarkoituksena olisi ensisijaisesti ohjata osapuolia sopimukseen pääsemisessä. Valtioneuvoston päätöksenteko-oikeudella ei olisi tarkoitus puuttua yksittäisen työntekijän sivuvirka tai -toimea koskevaan sopimiseen, vaan tilanteeseen, jossa yliopistollisen sairaalan ja lääketieteellisen yliopiston välinen yhteistoiminta vaarantuisi tai uhkaisi kokonaan keskeytyä esimerkiksi riittämättömän kliinisen opetushenkilöstön vuoksi, millä olisi merkittäviä vaikutuksia palvelujärjestelmän toimivuudelle ja väestön mahdollisuuteen saada riittäviä ja laadukkaita erikoissairaanhoidon palveluja. Valtioneuvoston toimivalta olisi määräaikaista eli sen tekemä päätös olisi voimassa siihen asti, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue tai HUS-yhtymä ja yliopisto olisivat päässeet asiassa sopimukseen. Osapuolet voisivat siten sopia milloin tahansa uudelleen yhteisistä sivuvirka ja -toimikäytännöistä, joissa olisi otettu riittävästi huomioon laissa säädetyt edellytykset. 

7.2  7.2 Laki erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 §:n kumoamisesta

1 §. Pykälässä säädettäisiin erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 §:n kumoamisesta siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Yliopistollisen sairaalan ja yliopiston tai muun korkeakoulun välisisistä sivuviroista- ja toimista säädetään nykyisin erikoissairaanhoitolain 28 ja 29 §:ssä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021) 2 §:n mukaisesti lailla kumotaan erikoissairaanhoitolaki 1.1.2023, lukuun ottamatta lain 28 ja 29 §:ää. Tämän esityksen mukaisesti sivuviroista- ja toimista yliopistollisessa sairaalassa säädettäisiin jatkossa järjestämislaissa, minkä johdosta erikoissairaanhoitolakiin jätetyt 28 ja 29 § kumottaisiin tarpeettomina. 

2 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lain olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023 eli samanaikaisesti, kun tehtävien järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille ja järjestämislain säännökset sivuviroista ja -toimista yliopistollisessa sairaalassa tulisivat voimaan.  

7.3  7.3 Terveydenhuoltolaki

60 §. Valtion korvaus koulutuksesta muulle terveydenhuollon toimintayksikölle kuin yliopistolliselle sairaalalle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi hyvinvointialueiden perustamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevasta lainsäädännöstä johtuvat tekniset muutokset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä esiintyvät viittaukset kuntaan ja kuntayhtymään muutetaan viittauksiksi hyvinvointialueeseen. Lisäksi viittaukset sairaanhoitopiirin kuntayhtymään, jossa on yliopistollinen sairaala, muutetaan viittauksiksi hyvinvointialueeseen, jossa on yliopistollinen sairaala, ja HUS-yhtymään.  

Pykälä päivittäisiin samalla vastaamaan nykyisiä lakiteknisiä vaatimuksia. Pykälän 1 ja 2 momentissa viitattaisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetyn palvelujen tuottajan sijaan 66 §:n 3 momentin nojalla annetuissa säännöksissä mainittuun palvelujen tuottajaan. Nykyinen muotoilu aiheuttaa epäselvyyttä asetuksenantovaltuuden osalta, joten ehdotetulla muotoilulla viitattaisiin selkeämmin terveydenhuoltolain säännökseen, jonka nojalla sosiaali- ja terveysministeriön asetus pykälässä tarkoitetuista palvelujen tuottajista on annettu. Pykälän 2 momentin nykyisen sanamuodon mukaan terveyskeskuskoulutusta suorittavalle on lisäksi nimettävä ohjaaja. Nykyisestä sanamuodosta poistettaisiin tarpeeton lisäksi-sana.  

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentista poistettaisiin viittaukset kumottuun lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annettuun asetukseen (1435/1993) sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) kumottuun 6 §:ään. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muutoksella (312/2011) poistettiin lääkärien ja hammaslääkärien kaksoislaillistusmenettely, minkä seurauksena perusterveydenhuollon lisäkoulutusta ei enää edellytetty itsenäisen ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi. Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen nimi muuttui samalla yleislääketieteen erityiskoulutukseksi, jonka suorittaminen on edellytyksenä lääkärin toimiessa sairasvakuutuksen piirissä Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa kuin Suomessa. Yleislääketieteen erityiskoulutuksesta säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 4 §:n 3 momentin ja 4 a §:n 4 momentin nojalla annetussa, sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta (56/2015). Terveydenhuoltolain 60 §:n 3 momentin vanhentuneesta sanamuodosta huolimatta valtion korvauksia on nykykäytännön mukaisesti maksettu yleislääketieteen erityiskoulutukseen liittyvistä kustannuksista. Pykälän 3 momenttia päivitettäisiin siten, että siinä mainittaisiin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen sijaan yleislääketieteen erityiskoulutus.  

Pykälän 3 momentista poistettaisiin viittaus terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 14 §:ään, jossa säädetään Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion kansalaiselta vaadittavasta pätevyydestä ja kielitaidosta. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään (mm. PeVL 27/2013 vp, s. 4/II ja PeVL 20/2005 vp, s. 8/II) todennut, että säädösten hierarkkisten suhteiden vuoksi ei ole asianmukaista mainita asetusta nimeltä laissa. Asetuksen nimen sijaan pykälän 3 momentissa viitattaisiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettuun Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräämään palveluun, jota vaaditaan Europan talousalueeseen kuulumattoman valtion kansalaiselta, joka on suorittanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 4 §:ssä tai 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen ulkomailla, ammatinharjoittamisluvan saamiseksi mainituissa lainkohdissa tarkoitettuihin tehtäviin tai ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi laillistettuna ammattihenkilönä toimimiseen. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin selkeyden vuoksi palvelun keston ylittymiseen palvelun ylittymisen sijaan sekä korvattaisiin jollei-sana ellei-sanalla. Muilta osin nykyinen pykälän 3 momentti pysyisi ennallaan.