7.1
7.1 Lannoitelaki
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Tavoite. Ehdotetun lain yleisenä tavoitteena olisi, että Suomessa valmistetut ja markkinoille saatettavat lannoitevalmisteet olisivat laadukkaita ja kasvintuotantoon sopivia. Lannoitevalmisteiden käytöstä ei myöskään saisi aiheutua vaaraa kasvien tai eläinten terveydelle eikä niiden käyttö saisi heikentää ympäristön ja vesien tilaa. Lannoitevalmisteiden ja lannan asianmukaisen käytön tulisi olla linjassa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 21 §:n mukaisten vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa, joiden mukaan pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja niiden tila on vähintään hyvä.
Osana elintarvikeketjua pyritään välillisesti turvaamaan myös, että lannoitevalmisteiden käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle elintarvikkeiden välityksellä. Riittävien ja totuudenmukaisten tietojen antaminen tuotteista varmistaisi niiden oikean ja turvallisen käytön niin ympäristön kuin elintarvikkeiden laadun kannalta.
2 §. Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin lannoitevalmisteiden ja niiden ainesosien valmistukseen, markkinoille saattamiseen, käyttöön, varastointiin, kuljettamiseen, vientiin sekä tuontiin. Lannoitevalmisteiden viennin osalta tuotteita koskevat yleensä kohdemaan lainsäädäntö ja laatuvaatimukset, jotka voivat poiketa Suomen ja EU:n vaatimuksista. Vientiin valmistettavien tuotteiden osalta olisi mahdollista valmistaa tuotteita, jotka täyttävät kohdemaan vaatimukset kansallisten säännösten sijaan, mutta laki mahdollistaisi esimerkiksi vaarallisten tuotteiden viennin kieltämisen. Lakia sovellettaisiin lannoitevalmisteiden käytön lisäksi lannan käyttöön.
Pykälän 2 momentin mukaan lannoitelakia sovellettaisiin myös lannoitevalmisteasetuksen täytäntöönpanoon. Lannoitelaissa säädettäisiin muun muassa ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen nimeämisestä, vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymisestä ja nimeämisestä ilmoitetuksi laitokseksi sekä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Lannoitevalmisteasetuksella ei estetä jäsenvaltioita ylläpitämästä tai hyväksymästä käyttöä koskevia säännöksiä, joten lannoitelaissa voitaisiin tarvittaessa antaa säännöksiä myös EU-lannoitevalmisteiden sisältämien ravinteiden ja haitallisten aineiden enimmäiskäyttömääristä sekä käyttökohteista.
Lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin pykälän 3 momentin mukaan tutkimuslaitoksissa suoritettavat tieteelliset ja tuotekehitykselliset kokeet. Muissa kuin tutkimuslaitoksissa suoritettaviin kokeisiin olisi mahdollista hakea lupaa Ruokavirastolta 19 §:n mukaisesti. Lisäksi lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi edelleen lannoitevalmisteiden kauttakulkuliikenne, jossa lannoitevalmisteita kuljetetaan Suomen kautta tullaamatta.
3 §. Suhde eräisiin säädöksiin. Markkinavalvonnasta, markkinavalvonta-asetuksen 25–28 artiklan mukaisesta ulkorajavalvonnasta, markkinavalvontaviranomaisista ja muutoksenhausta säädettäisiin markkinavalvontalaissa. Horisontaalinen markkinavalvontalaki täydentää markkinavalvonta-asetusta. Markkinavalvontalaissa Ruokavirasto olisi lannoitevalmisteiden osalta toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen ja Tulli laissa tarkoitettu ulkorajavalvontaviranomainen. Laki sisältää yleiset säännökset viranomaisten toimivaltuuksista ja markkinavalvontaviranomaisen valvontakeinoista tuotteiden vaatimustenvastaisuustilanteissa. Lisäksi laissa on säännökset muutoksenhausta viranomaisen markkinavalvontapäätökseen.
Lannoitevalmisteiden markkinoille saattamiseen Suomessa sovelletaan myös toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 764/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/515. Vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen mukaan jäsenvaltiot eivät voi kieltää toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden myyntiä alueellaan, vaikka kyseiset tavarat olisi tuotettu noudattaen toisenlaisia teknisiä määräyksiä. Lisäksi tuotteita, joita pidetään laillisesti kaupan ETA-sopimuksen osapuolena olevissa valtioissa tai Turkissa, sovelletaan samoja periaatteita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajoittaa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden kaupan pitämistä, jos tällaisia rajoituksia perustellaan Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 36 artiklassa määrätyillä syillä, kuten tuotteiden turvallisuus, tai muilla Euroopan unionin tuomioistuimen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa oikeuskäytännössä tunnustetuilla yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä. Rajoitusten on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.
Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista säädetään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä REACH-asetus. Kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta säädetään aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008). Kemikaalilaissa (599/2013) säädetään Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanosta sekä eräistä kemikaaleja koskevista kansallisista velvoitteista. Useat lannoitevalmisteet koostuvat tai sisältävät kemikaaleja ja niiden osalta on noudatettava myös kemikaalilainsäädännön vaatimuksia.
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valmistuksesta, käsittelystä, käytöstä ja säilytyksestä säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005). Vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994). Räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetussa laissa (73/2021) säädetään räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 98/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1148, jäljempänä lähtöaineasetus, täydentävistä säännöksistä. Lähtöaineasetus kieltää ammoniumnitraattia sisältävien seosten myynnin kuluttajille, jos sen liitteessä asetettu raja-arvo ylittyy. Ammoniumnitraattilannoitteiden vaatimuksista säädetään REACH-asetuksen liitteessä XVII, joka koskee tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia. REACH-asetuksen mukaan markkinoille saatettavien yksi- tai moniravinteisten ammoniumnitraattia yli 28 painoprosenttia sisältävien lannoitteiden on täytettävä tekniset säännökset, joista on nykyisin säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2003/2003 liitteessä III.
Terveydensuojelulaissa (763/1994) on säädetty lannoitevalmisteiden ainesosina käytettävien jätteiden säilyttämisestä, keräämisestä, kuljettamisesta, käsittelystä ja hyödyntämisestä sekä jäteveden johtamisesta ja puhdistamisesta siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa. Lain mukaan elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy.
Ympäristönsuojelulaki ja ympäristönsuojeluasetus (169/2000) ovat ympäristön pilaantumisen torjunnan säädöksiä, jotka sisältävät yhtenäiset säännökset maaperän, vesien ja ilman suojelusta. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lisäksi lakia sovelletaan toimintaan, jossa syntyy jätettä sekä jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle tarvitaan useimmiten ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Ympäristöluvassa voidaan antaa muun muassa määräyksiä toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on muuan muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Maa-ainesten ottamisesta säädetään maa-aineslaissa (555/1981). Maa-aineslakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Maa-aineksia voidaan käyttää lannoitevalmisteiden ainesosina.
Lannoitevalmisteista, jotka ovat sivutuotteita tai sisältävät jätemateriaaleja, säädetään lisäksi jätelaissa (646/2011). Jätelain tavoitteena on muun muassa edistää kiertotaloutta ja luonnonvarojen käytön kestävyyttä sekä ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lakia sovelletaan jätteeseen, jätehuoltoon ja roskaantumiseen sekä tuotteisiin ja toimintaan, joista syntyy jätettä.
Jätteeksi luokittelu voi päättyä ja jäte lakata olemasta jätettä, jos jätelain mukaiset edellytykset täyttyvät. Lannoitevalmisteasetuksessa on vahvistettu kriteerit, joiden mukaisesti jätedirektiivissä määritellyn jätteen muodostava materiaali voi lakata olemasta jätettä, jos se sisältyy vaatimustenmukaiseen EU-lannoitevalmisteeseen. Jätteeksi luokittelu voi myös päättyä, jos toimivaltainen ympäristöviranomainen on todennut, että aine tai esine on hyödyntämistoimen seurauksena lakannut olemasta jätettä. Lannoitevalmisteiden viennissä on kuitenkin huomioitava, että EU:n jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat kriteerit ovat voimassa vain EU:n alueella ja kansalliset luokittelua koskevat päätökset vain siinä maassa, jossa ne on tehty. Toimijan on varmistettava kaikkien asianosaisten maiden viranomaisten kanta jätteeksi luokittelun päättymiseen ja huomioitava mitä jätteiden siirrosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1013/2006 säädetään.
Kasvimateriaalia sisältävistä lannoitevalmisteista ja niiden ainesosista säädetään lisäksi kasvinterveysriskien hallitsemiseksi ja kasvintuhoojien leviämisen estämiseksi kasvinterveyslaissa (1110/2019) sekä vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetussa laissa (1709/2015). Lannoitevalmisteiden käytöstä ei saa aiheutua kasvintuhoojien tai vieraslajien leviämisen vaaraa.
Eläimistä saatavia sivutuotteita sisältäviä lannoitevalmisteita ja niiden ainesosia koskevia määräyksiä voidaan antaa myös muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus sekä eläimistä saatavista sivutuotteista annetussa laissa (517/2015), eläintautilaissa (76/2021) ja eläinten sekä maahantuonnin osalta eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetussa laissa (1277/2019). Lannoitevalmisteiden käytöstä ei saa aiheutua eläintautien leviämisen vaaraa.
Geenitekniikkalain vaatimukset on otettava huomioon silloin, kun lannoitevalmisteet sisältävät muuntogeenisia organismeja. Geenitekniikkalaki koskee muuntogeenisten organismien käyttöä suljetussa tilassa ja niiden tarkoituksellista levittämistä ympäristöön. Lakia sovelletaan myös muuntogeenisten organismien käsittelyyn tarkoitetun laitoksen tai toimitilan käyttöönottoon ja toimintaan. Ruokavirasto on lain mukainen valvontaviranomainen.
4 §. Määritelmät. Pykälässä esitetään määriteltäviksi lakiehdotuksen keskeisimmät käsitteet. Esityksessä käsitteitä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi lannoitevalmisteasetuksen, markkinavalvonta-asetuksen, sivutuoteasetuksen ja jätelainsäädännön määritelmien kanssa. EU-lainsäädännössä oleviin määritelmiin on kuvattu viittaamalla kyseessä olevan EU-säädöksen säännöksiin, joissa määritelmät ovat. Monet keskeisistä määritelmistä ovat EU-säädöksissä. Tämän lisäksi olisi joitain puhtaasti kansallisia määritelmiä, jotka on kuvattu alla.
Kohdan 1 lannoitevalmiste määriteltäisiin voimassa olevan lain tapaan yleiskäsitteeksi, jolla tarkoitetaan kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia valmisteita eli lannoitteita, kalkitusaineita, maanparannusaineita, kasvualustoja, biostimulantteja sekä niiden seoksia.
Kohdan 3 mukaan lannoitteella tarkoitettaisiin aineita ja valmisteita, jotka on tarkoitettu edistämään kasvien kasvua tai parantamaan sadon laatua ja joiden vaikutus perustuu pääasiassa kasvinravinteisiin. Aiemmasta laista poiketen lannoitteet, joiden vaikutus perustuu muihin kuin kasvinravinteisiin, sisältyisivät ehdotuksen mukaan jatkossa muihin lannoitevalmisteluokkiin, kuten maanparannusaineisiin tai biostimulantteihin, niiden vaikutusmekanismin perusteella.
Kohdan 4 kalkitusaine määriteltäisiin voimassa olevan lain tapaan aineeksi tai valmisteeksi, joka sisältää kalsiumin tai magnesiumin oksideja, hydroksideja, karbonaatteja tai silikaatteja. Kalkitusaineita käytetään korjaamaan maan happamuutta. Maaperän happamuutta korjaamalla luodaan optimaaliset olosuhteet kasvien kasvulle ja parannetaan ravinteiden käyttökelpoisuutta. Samalla monien haitallisten metallien liukoisuus vähenee. Määritelmä vastaisi lannoitevalmisteasetuksen kuvausta.
Kohdan 5 maanparannusaineella tarkoitettaisiin ainetta tai valmistetta, jonka tarkoituksena on ylläpitää tai parantaa maaperän ominaisuuksia, rakennetta tai biologista aktiivisuutta. Määritelmä vastaisi nykyisen lain ja lannoitevalmisteasetuksen kuvausta.
Kohdan 6 kasvualustalla tarkoitettaisiin kasvien ja sienten kasvatukseen tarkoitettua ainetta tai valmistetta, johon voi olla lisätty muita lannoitevalmisteita, kuten lannoitteita tai kalkitusainetta, ja joka on muu kuin paikan päällä oleva maa-aines. Voimassa olevaan lakiin verrattuna kasvualustan määritelmän ulkopuolelle rajattaisiin selkeämmin paikan päällä oleva maa-aines. Esityksen mukaan paikan päällä olevan maa-aineksen ominaisuuksia voitaisiin parantaa muun muassa sekoittamalla siihen muita maa-aineksia, seulomalla tai lisäämällä lannoitevalmisteita, ilman, että toimijasta tulisi tämän lain tarkoittama talouden toimija. Määritelmä vastaisi lannoitevalmisteasetuksen kuvausta.
Kohdan 7 mukaisella biostimulantilla tarkoitettaisiin valmistetta, jonka toiminto olisi kiihdyttää kasvin ravinteidenottoa riippumatta tuotteen ravinnesisällöstä. Biostimulanttien olisi kuitenkin aina parannettava yhtä tai useampaa seuraavista kasvin tai kasvin ritsosfäärin eli kasvin juurten vaikutusalueen ominaisuuksista: ravinteiden hyväksikäytön tehokkuus, abioottisen stressin kestävyys, laatuominaisuudet, tai maaperään tai ritsosfääriin sitoutuneiden ravinteiden saatavuus. Nykyisessä laissa biostimulantit sisältyvät joko lannoitteisiin, mikrobivalmisteisiin tai maanparannusaineisiin. Määritelmä olisi uusi ja vastaisi lannoitevalmisteasetuksen kuvausta. Abioottinen stressin kestävyys tarkoittaa muiden kuin biologista alkuperää olevien, kuten kemiallisten tai fysikaalisten, tekijöiden stressin kestävyyttä.
Kohdan 8 lannoitevalmisteiden seoksella tarkoitettaisiin valmistetta, joka koostuu kahdesta tai useammasta lannoitevalmisteesta, ja jonka jokainen seoksen osana oleva lannoitevalmiste täyttää kyseiselle tuoteluokalle asetetut vaatimukset. Määritelmä olisi uusi ja vastaisi lannoitevalmisteasetuksen kuvausta.
Kohdan 13 mukaisella haitallisella aineella, yhdisteellä ja eliöllä tarkoitettaisiin sellaisia lannoitevalmisteissa tai niiden ainesosissa esiintyviä aineita, yhdisteitä tai eliöitä, jotka voivat aiheuttaa terveydellistä tai muuta haittaa tai vaaraa ihmisille, eläimille, kasveille, maaperälle taikka muulle ympäristölle. Tällaisia ovat esimerkiksi arseeni, elohopea, kadmium, kupari, kromi, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini. Haitallisia aineita ovat lisäksi muun muassa erilaiset lääkeaineet, pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP-yhdisteet), mutta myös lannoitevalmisteiden sisältämät epäpuhtaudet, kuten muovi, lasi ja metalli. Haitallisia eliöitä voivat olla ihmisiin ja eläimiin tarttuvat taudinaiheuttajat, kuten salmonella sekä kasvitauteja aiheuttavat virukset, bakteerit ja sienet. Määritelmä vastaisi nykyisen lain kuvausta.
Kohdan 14 asettamisella saataville markkinoilla tarkoitettaisiin lannoitevalmisteen toimittamista Euroopan unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta.
Kohdan 15 markkinoille saattamisella tarkoitettaisiin lannoitevalmisteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla.
Kohdan 16 tuonnilla tarkoitettaisiin tuontia muusta kuin Euroopan unionin jäsenvaltiosta ja kohdan 17 viennillä tarkoitettaisiin vientiä muuhun kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon.
Kohdan 18 valmistajalla tarkoitettaisiin luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa lannoitevalmistetta ja pitää kyseistä lannoitevalmistetta kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillään.
Kohdan 19 talouden toimijoilla tarkoitettaisiin valmistajaa, valtuutettua edustajaa, tuojaa ja jakelijaa.
Kohdan 20 jakelijalla tarkoitettaisiin muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai tuojaa, joka asettaa lannoitevalmisteen saataville markkinoilla.
Kohdan 21 mukaisella maa- ja puutarhataloudella tarkoitettaisiin maatalous-, puutarha- ja peltoenergiakasvien viljelyä sekä pellon muuta maatalouskäyttöä.
Kohdan 22 mukaisella viher- ja ympäristörakentamisella tarkoitettaisiin julkisten ja yksityisten ulkoalueiden rakentamista. Julkisten ja yksityisten ulkoalueiden rakentaminen käsittää lisäksi kalusteet, varusteet, kasvillisuuden ja päällysteet sekä niihin liittyvien pohjatöiden tekemisen.
Kohdan 23 mukaisella viheralueiden kunnossapidolla tarkoitettaisiin viheralueiden korjaus-, hoito- ja käyttötehtäviä. Viheralueiden hoitoon sisältyvät talvihoito, puhtaanapito sekä rakenteiden, varusteiden ja kalusteiden hoito, kasvillisuuden hoito ja muut erityiset hoitotehtävät sekä hoitotöiden yhteydessä tehtävät pienimuotoiset korjaus- ja huoltotyöt.
Yleisen periaatteen mukaan mitä tässä laissa säädetään Euroopan unionista tai Euroopan unionin jäsenvaltioista, koskisi myös Euroopan talousaluetta ja siihen kuuluvia valtioita eli Islantia, Norjaa ja Liechtensteinia.
2 luku Lannoitevalmisteita koskevat säännökset
5 §. Lannoitevalmisteiden yleiset vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin yleisistä lannoitevalmisteiden laatua koskevista vaatimuksista. Lannoitevalmisteiden tulisi olla joko lannoitevalmisteasetuksen tai kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Lisäksi lannoitevalmisteita voidaan asettaa Suomessa markkinoille vastavuoroisen tunnustamisen perusteella, joka edellyttäisi Ruokaviraston myöntämää ennakkolupaa. Ennakkoluvasta ja luvan myöntämisen edellytyksistä säädettäisiin tarkemmin 15 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan lannoitevalmiste tai sen ainesosa ei saisi sisältää sellaisia määriä haitallisia aineita, yhdisteitä tai eliöitä, että sen käytöstä voisi aiheutua varaa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle. Haittaa aiheuttavia aineita voivat olla esimerkiksi haitalliset metallit, pysyvät orgaaniset yhdisteet, torjunta-ainejäämät sekä lääkeaineet. Lisäksi haittaa voivat aiheuttaa ihmisten ja eläinten taudinaiheuttajat, kuten salmonella sekä kasvitautien aiheuttajat. Myös esimerkiksi lannoitevalmisteen liian korkea johtokyky voi olla vaaraksi kasvin terveydelle. Lannoitevalmiste ei saa sisältää säädettyjen raja-arvojen ylittäviä pitoisuuksia haitallisia aineita tai eliöitä. Jos haitalliselle aineelle ei ole asetettu raja-arvoa ja siitä todetaan aiheutuvan vaaraa taikka lannoitevalmisteen käytöstä todetaan aiheutuvan vaaraa raja-arvon alittavilla pitoisuuksilla, lannoitevalmistetta ei saa saattaa markkinoille ja sen markkinoille saattaminen ja käyttö lannoitevalmisteena voidaan kieltää.
6 §. Fosforin käyttö. Pykälässä säädettäisiin lannoitevalmisteiden sekä lannan sisältämän fosforin käytöstä maa- ja puutarhataloudessa sekä viher- ja ympäristörakentamisessa. Pykälän 1 momentin mukaan lannoitevalmisteiden ja lannan sisältämän fosforin käytön olisi perustuttava kasvin tarpeeseen, huomioiden maa- ja puutarhataloudessa maan fosforiluokan. Peltojen fosforinkäyttöä rajoitetaan tällä hetkellä pääasiassa ympäristökorvauksen ehtojen mukaisesti. Suomen peltoalasta noin 90 prosenttia on kuulunut ympäristökorvauksen piiriin. Nykyinen lakisääteinen maa- ja puutarhatalouden fosforinkäytön yläraja on korkea, joten se ei käytännössä ole rajoittanut peltojen lannoittamista. Viher- ja ympäristörakentamiselle ei ole lainkaan asetettu raja-arvoja. Euroopan unionin komissio on todennut Suomen fosforisääntelyn olevan puutteellista. Nykyistä ympäristökorvauksen mukaista fosforisääntelyä on pidetty toimivana. Fosforinkäytön ympäristökorvauksen mukaisten rajoitusten siirtäminen tämän lain nojalla annettavaan asetukseen laajentaisi nämä rajoitukset koskemaan kaikkia viljelijöitä. Fosforisääntelyn tavoitteena olisi kasvintarpeen mukainen fosforin käyttö, vesiensuojelun edistäminen, luonnonvarojen riittävyys sekä lannoitevalmisteiden turvallinen käyttö.
Pykälän 2 momentissa edellytettäisiin toimijan, joka elinkeinotoimintaansa liittyen käyttää maa- ja puutarhataloudessa tai viher- ja ympäristörakentamisessa lannoitevalmisteita tai lantaa, pitämään lannoituksesta tiedostoa ja pyydettäessä toimittamaan tiedot valvontaviranomaiselle. Tiedostoon olisi merkittävä paikat, joihin lannoitevalmisteita tai lantaa on levitetty, lannoitevalmisteiden ja lannan sisältämän kokonaisfosforin määrät sekä ajankohta, jolloin lannoitevalmisteita tai lantaa on levitetty. Tiedoston olisi oltava valvontaviranomaisen tarkistettavissa viiden vuoden ajan sen vuoden lopusta, kun lannoitevalmiste on levitetty. Tiedoston ei tarvitse olla sähköisessä muodossa. Kyseisiä tietoja ei välttämättä ole selvitettävissä toimijan kirjanpitolain (1336/1997) mukaisesta kirjanpidosta.
Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset fosforin käytöstä maa- ja puutarhataloudessa sekä viher- ja ympäristörakentamisessa ja tiedoston sisällöstä ja järjestämisestä.
Lisäksi lannan ja lannoitevalmisteiden käytöstä maa- ja puutarhataloudessa säädetään nitraattiasetuksessa.
7 §. Lannoitevalmisteiden tuotevaatimukset. Esityksen mukaan lannoitevalmisteen olisi koostuttava yksinomaan sellaisista ainesosista, jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaisen ainesosaluokan tai lannoitevalmisteasetuksen liitteessä I luetellun ainesosaluokan (CMC) vaatimukset. Erilaiset ainesosat edellyttävät erilaisia käsittelyvaatimuksia, jotka vaihtelevat ainesosien erilaisen potentiaalisen haitallisuuden ja vaihtelevuuden mukaan. Ainesosat olisi sen vuoksi jaettava eri luokkiin, joista jokaisella olisi omat käsittelyvaatimuksensa. Lannoitevalmisteen, joka koostuu eri ainesosaluokkiin kuuluvista ainesosista, jokaisen ainesosan olisi täytettävä sen luokan vaatimukset, johon se kuuluu.
Pykälän 2 momentin mukaan lannoitevalmisteen olisi lisäksi täytettävä kyseiselle lannoitevalmisteiden tuoteluokalle tai, mikäli kyseessä on lannoitevalmisteiden seos, lannoitevalmisteiden tuoteluokille asetetut vaatimukset. Lannoitevalmisteiden seos voi sisältää lannoitevalmisteasetuksen liitteen I tuoteluokkien vaatimukset täyttäviä lannoitevalmisteita tai kansallisten tuoteluokkien mukaisia lannoitevalmisteita taikka molempia. Lannoitevalmiste voi ominaisuuksiensa puolesta sopia useampaan tuoteluokkaan, jolloin talouden toimija voi valita millä väittämillä saattaa lannoitevalmisteen markkinoille. Kansallisia tuoteluokkia olisivat orgaaniset lannoitteet, epäorgaaniset lannoitteet, orgaaniset kivennäislannoitteet, kalkitusaineet, orgaaniset maanparannusaineet, epäorgaaniset maanparannusaineet, kasvualustat, biostimulantit ja lannoitevalmisteiden seokset.
Pykälän 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset kansallisten tuoteluokkien laatuvaatimuksista, ainesosaluokista sekä niiden laatu- ja käsittelyvaatimuksista ja lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä. Lannoitevalmisteiden ja lannan käyttö sisältäisi tarvittaessa säännöksiä sallituista käyttökohteista, käyttömääristä sekä käytön jälkeisistä varoajoista.
Pykälä olisi uusi.
8 §. Ainesosaluettelo. Esityksen mukaan Ruokavirasto päättää ainesosien sisällyttämisestä ainesosaluetteloon. Ainesosalla tarkoitettaisiin kaikkia aineita, joita käytetään lannoitevalmisteen valmistukseen, lisätään lannoitevalmisteeseen tai muodostuu lannoitevalmisteen valmistuksen yhteydessä. Epäpuhtauksia ei pidetä ainesosana. Luettelo sisältäisi tiedot ainesosasta sekä sen alkuperästä, ominaisuuksista ja tuotantoprosessista tai käsittelymenetelmästä, jossa se muodostuu. Ainesosa sekä siitä annettujen tietojen tulee olla sellaisia, että ne eivät voi johtaa käyttäjää harhaan.
Pykälän 2 momentin mukaan uuden ainesosan sisällyttämistä luetteloon haettaisiin Ruokavirastolta. Hakemuksen olisi sisällettävä tiedot lisättävästä ainesosasta ja selvitys 3 momentin edellytysten täyttymisestä. Lisäksi hakemukseen olisi lisättävä tiedot ainesosan alkuperästä sekä selvitys tuotantoprosessista tai käsittelymenetelmästä. Tuotantoprosessikuvauksen olisi sisällettävä tiedot muun muassa prosessissa käytetyistä aineista ja yhdisteistä sekä niiden alkuperästä. Hakemukseen olisi liitettävä myös selvitys ainesosan kemiallisista, biologisista sekä fysikaalisista ominaisuuksista ja soveltuvat näytteenotto- ja analyysimenetelmät keskeisten ominaisuuksien mittaamiseksi. Hakemuksessa olisi myös ilmoitettava tiedot hakijan yksilöimiseksi.
Pykälän 3 momentissa kuvataan ne edellytykset, joiden täyttyessä voitaisiin lisätä uusia ainesosia lannoitevalmisteiden ainesosaluokkaan. Ainesosat eivät saisi sisältää haitallisia aineita siinä määrin, että niistä valmistetun lannoitevalmisteen käytöstä aiheutuu riskejä ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle, turvallisuudelle taikka ympäristölle. Ainesosien olisi lisäksi parannettava kasvien kasvua tai kasvien kasvuolosuhteita taikka lannoitevalmisteen käytettävyyttä eli teknisiä ominaisuuksia.
Pykälän 4 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi ainesosan poistamisesta ainesosaluettelosta, jos ainesosa ei täytä EU-lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön tai 3 momentissa asetettuja vaatimuksia ainesosan turvallisuudesta tai tehokkuudesta taikka ilmenisi, että hakemuksessa annetut tiedot ovat olleet virheellisiä tai puutteellisia. Esityksen mukaan Ruokavirasto voisi poistamisen sijaan ensisijaisesti muuttaa ainesosaluetteloa, jos hakemuksessa annetut tiedot ovat olleet virheellisiä tai puutteellisia ja virhe tai puute on mahdollista korjata.
Pykälän 5 momentin mukaan hakemusmenettelystä ja ainesosaluettelon sisällöstä voitaisiin säätää tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Pykälä olisi uusi.
9 §. Merkintävaatimukset. Lannoitevalmisteen tuoteselosteessa olisi annettava kirjallisesti tiedot lannoitevalmisteen tuoteluokasta, määrästä, ominaisuuksista, käyttöohjeesta, varastointiohjeesta, ainesosista, erätunnisteesta sekä valmistajasta tai tuojasta. Lannoitevalmisteiden seoksen osalta tiedot on annettava kaikista sen sisältämistä tuoteluokista. Pakatuissa lannoitevalmisteissa tiedot olisi painettava tai kiinnitettävä lannoitevalmistepakkaukseen. Irtotavarassa tiedot voitaisiin toimittaa mukana seuraavien asiakirjojen yhteydessä. Tuoteselostetiedot olisi annettava erillään muista lannoitevalmisteesta annettavista tiedoista. Lannoitevalmisteesta ei saisi kuitenkaan ilmoittaa sellaisia tietoja, jotka alittavat lainsäädännössä säädetyt minimivaatimukset. Minimivaatimuksia pienempien ravinnemäärien ilmoittaminen voidaan katsoa käyttäjän harhaanjohtamiseksi, vaikka pitoisuus olisi mitattavissa ja siten täyttäisi ilmoittamista koskevat yleiset vaatimukset. Typen ja fosforin osalta ravinteiden ilmoittamisesta alle minimivaatimusten säädettäisiin erikseen. Typen ja fosforin pitoisuuksia tarvitaan ravinteiden käytön seurantaa varten.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pakkauksissa, saateasiakirjoissa ja etämyynnin yhteydessä käytettävästä kielestä. Pääsäännön mukaisesti kaikissa loppukäyttäjille suoraan tai välillisesti tarkoitetuissa lannoitevalmisteissa tulisi olla sekä suomen- että ruotsinkieliset merkinnät riippumatta siitä, missä maassa lannoitevalmiste on valmistettu. Loppukäyttäjällä tarkoitettaisiin esimerkiksi viljelijää tai kuluttajaa, joka levittää lannoitevalmisteen kasvualustaan. Pääsääntöön olisi kuitenkin kaksi poikkeusta. Ensimmäisen mukaisesti lannoitevalmisteissa, joita myydään vain yksikielisissä kunnissa, voitaisiin käyttää näiden kuntien kielellä olevia yksikielisiä merkintöjä. Tämä poikkeus noudattaisi kielilain (423/2003) 34 §:n säännöksiä. Toisen poikkeuksen mukaisesti irtotavarana toimitettavan lannoitevalmisteen saateasiakirjaan voitaisiin tehdä merkinnät kyseisen loppukäyttäjän äidinkielellä tilanteessa, missä valmistaja toimittaa lannoitevalmisteen suoraan loppukäyttäjälle. Äidinkielellä tarkoitettaisiin suomen tai ruotsin kieltä. Asiakassuhteet valmistajan ja ostajan välillä ovat usein vakiintuneita, jolloin asiakkaan äidinkieli on myyjän tiedossa. Edellä mainituista syistä johtuen olisi tarpeen poiketa kielilaissa säädetystä yleisestä kaksikielisyysvaatimuksesta. Muissa kuin edellä tarkoitetussa toimijoiden välisissä liiketoiminnoissa merkinnät olisi tehtävä suomen tai ruotsin kielellä. Elinkeinonharjoittajien välisessä liiketoiminnassa lannoitevalmistetta ei pidetä kielilain 34 §:n tarkoittamana kulutushyödykkeenä.
Pykälän 3 momentin mukaan markkinoille saatettavien lannoitevalmisteiden fosfori-, kalium-, kalsium-, natrium-, magnesium- ja rikkipitoisuus olisi ilmoitettava tuoteselosteessa alkuaineina, mutta ne voidaan lisäksi ilmoittaa oksideina lannoitevalmisteasetuksen liitteessä III tarkoitetulla tavalla. Lannoitevalmisteiden merkintävaatimuksissa on noudatettava lannoitevalmisteasetuksen ja sivutuoteasetuksen vaatimuksia.
Pykälän 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä tuoteselosteessa annettavien tietojen sisällöstä ja ravinteiden tai muiden ilmoitettujen ominaisuuksien sallituista poikkeamista.
10 §. Lannoitevalmisteista annettavia tietoja koskevat yleiset vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin yleisistä vaatimuksista koskien kansallisista lannoitevalmisteista annettavia tietoja. Säännös koskisi markkinoinnin yhteydessä, kuten pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai sähköisesti, esimerkiksi internetissä, annettavia tietoja. Lannoitevalmisteista annettavat tiedot eivät saisi olla harhaanjohtavia. Myös sinänsä totuudenmukaisten tietojen antaminen voi olla harhaanjohtavaa, jos esimerkiksi jokin olennainen seikka jätetään mainitsematta. Tietojen olisi myös aina oltava tarkistettavissa tai mitattavissa. Lannoitevalmisteista ei saisi esittää väitteitä, joiden osalta ei viitata esimerkiksi lainsäädäntöön tai selkeästi yksilöityihin standardeihin tai järjestelmiin, jonka vaatimukset lannoitevalmiste täyttää. Tällaisia väitteitä ovat esimerkiksi ”kestävä” tai ”ympäristöystävällinen”. Lannoitevalmisteesta annettaviin tietoihin on mahdollista kiinnittää esimerkiksi ympäristömerkki, silloin kun se täyttää kyseisen merkin vaatimukset. Lannoitevalmisteista ei myöskään saisi esittää mainintoina tai erilaisin visuaalisin keinoin, että lannoitevalmiste ehkäisee tai hoitaa kasvitauteja tai suojelee kasveja haitallisilta organismeilta. Tällöin kyse on kasvinsuojeluaineesta ja se kuuluu kasvinsuojeluaineasetuksen piiriin.
Pykälä olisi uusi.
11 §. Pakkausvaatimukset. Pykälän mukaan lannoitevalmiste voitaisiin saattaa markkinoille joko pakattuna tai irtotavarana. Pakattujen lannoitevalmisteen pakkaus olisi suljettava tiiviisti ja sellaisella tavalla tai välineellä, että pakkausta avattaessa joko kiinnitys, kiinnityssulkija tai itse pakkaus vaurioituu korjauskelvottomaksi. Venttiilisäkkien käyttö olisi sallittua. Nykyisen lain pakkauksen enimmäiskoko 1000 kilogrammaa poistettaisiin. Toimija voisi jatkossa itse päättää pakkauksen enimmäiskoon. Pakkausvaatimusten osalta on myös otettava huomioon lannoitevalmisteasetuksen ja sivutuoteasetuksen vaatimukset.
3 luku Toiminnan harjoittaminen
12 §. Talouden toimijan luotettavuus. Uutena lannoitelakiin esitetään lisättäväksi vaatimus talouden toimijan luotettavuudesta. Valvontaviranomaisilla ei voimassaolevan lain nojalla ole valvontaa tehdessään laillista perustetta selvittää, onko talouden toimija toimintansa aikana pitänyt huolta julkisoikeudellisten velvoitteittensa hoitamisesta. Julkisten velvoitteiden hoidon laiminlyönti ei myöskään ole vaikuttanut mahdollisuuteen toimia alalla. Ongelmat julkisten velvoitteiden hoidossa voivat kuitenkin ilmentää harmaan talouden riskiä. On myös mahdollista, että julkisoikeudellisia velvoitteita laiminlyövä taho saattaa laiminlyödä myös muita toimintaa koskevia säännöksiä, kuten lannoitevalmisteiden turvallisuuden varmistamiseksi säädettyjä vaatimuksia. Luotettavuusselvitystä olisi siten mahdollista hyödyntää myös valvonnan riskiperusteisessa kohdentamisessa. Harmaata taloutta torjumalla edistettäisiin ja tuettaisiin oikeudenmukaisia käytäntöjä alalla ja ehkäistäisiin vilpillisiä menettelyjä. Samalla parannettaisiin oikein toimivien ja velvoitteensa täyttävien toimijoiden toimintaedellytyksiä ja edistettäisiin rehellistä kilpailua.
Alan tasapuolisen kilpailun sekä harmaan talouden torjunnan kannalta on tärkeää, että alalla toimivat yritykset hoitavat sekä velvoitteensa kuluttajia ja muita toimijoita kohtaan, että myös lakisääteiset velvoitteensa. Veroihin, sosiaalivakuutusmaksuihin sekä Tullin perimiin maksuihin liittyvät laissa säädetyt velvollisuudet ovat erilaisia rekisteröintiä, ilmoittamista sekä suoritteiden maksamista koskevia velvoitteita. Näiden hoitamattomuus voi kuvastaa toimijan taloudellista epäluotettavuutta. Velvoitteitaan laiminlyövä toimija saa muihin verrattuna perusteettomasti etua välttämällä julkisoikeudellisia maksuja ja haittaa toiminnallaan tasapuolista kilpailua esimerkiksi myymällä tuotteitaan muita halvemmalla. Toimijan maksukyvyttömyys lisää myös riskiä väärinkäytöksiin ja velvollisuuksien laiminlyönteihin ja on näin ollen taloudelliseen luotettavuuteen ratkaisevasti vaikuttava seikka.
Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön toiminnasta säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetulla lailla (1207/2010). Ruokavirasto voisi toimijan luotettavuuden selvittämiseksi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköltä mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettuja velvoitteidenhoitoselvityksiä toimijoista.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että talouden toimijan tulee olla luotettava. Toimijaa ei pidettäisi luotettavana, jos hän on kuluvan tai kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta lannoitevalmistesäännösten noudattamista tai lannoitevalmisteiden turvallisuuden varmistamista kohtaan tai jos hän on kuluvan tai kolmen arviota edeltävän vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisen tai jos toimijalla on maksukyyn nähden vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, keitä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus luotettavuudesta koskee silloin, kun ilmoituksen tekijänä on oikeushenkilö. Jotta vaatimus luotettavuudesta oikeushenkilön kohdalla täyttyisi, kaikkien säännöksessä lueteltujen tahojen on oltava luotettavia. Ehdotuksen mukaan vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Vaatimus luotettavuudesta koskee myös henkilöä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta tai vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta ottaa luotettavuuden arvioinnissa huomioon myös toimijaan ja sen vastuuhenkilöihin välittömästi tai välillisesti kytköksissä olevien yritysten ja yhteisöjen velvoitteidenhoito. Momentti sisältää viittauksen yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ään, jossa luetellaan kyseisen lain mukaisesti rekisteröitävät yritykset ja yhteisöt. Yritykseen ja yhteisöön välittömästi kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitetaan esimerkiksi yrityksen tai yhteisön osittain tai kokonaan omistavaa osakeyhtiötä tai avoimen yhtiön yhtiömiehenä olevaa osakeyhtiötä. Yritykseen tai yhteisöön välillisesti kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi yritykseen tai yhteisöön sen vastuuhenkilön taikka toisen yrityksen tai yhteisön kautta kytkeytyviä yrityksiä ja yhteisöjä. Osakeyhtiöön välillisesti kytkeytyvä yritys tai yhteisö on esimerkiksi sen hallituksen jäsenen yksin omistama toinen osakeyhtiö tai emoyhtiön omistama sisaryhtiö. Luonnolliseen henkilöön välittömästi kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitetaan yritystä tai yhteisöä, jossa hän toimii tai on toiminut vastuuhenkilönä. Luonnolliseen henkilöön välillisesti kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitettaisiin henkilön välittömään yritys- tai yhteisökytkentään välittömästi tai välillisesti kytkeytyviä yrityksiä tai yhteisöjä, kuten emoyhtiötä, jonka tytäryhtiön hallitukseen henkilö kuuluu. Tältä osin valvontaviranomainen voisi tehdä luotettavuuden arviointia kuluvalta ja sitä edeltävältä kolmelta vuodelta. Tätä vanhempien kytkösten selvittäminen ei siis olisi tarpeen.
Toimijan luotettavuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota laiminlyönnin toistuvuuteen ja euromääräiseen suuruuteen, mikäli tämä on mitattavissa. Esimerkiksi yksittäiset, unohdukseen tai huolimattomuuteen rinnastuvat ilmoituslaiminlyönnit tai rahamäärältään pienet maksulaiminlyönnit eivät yleensä osoittaisi toimijaa epäluotettavaksi. Toimijaa ei tulisi pitää epäluotettavana myöskään, jos esimerkiksi verovelasta on tehty maksusuunnitelma ja sen ehtoja noudatetaan.
Luotettavuuden selvittäminen toimijan tai toimijana olevan oikeushenkilön vastuuhenkilöiden muun yritystoiminnan osalta olisi tarpeen erityisesti silloin, kun pelkästään toimijan taikka tämän vastuuhenkilöiden tietojen perusteella ei olisi mahdollista muodostaa riittävää kuvaa luotettavuuden arvioimiseksi. Esimerkiksi tilanteessa, jossa toimija on vasta perustettu osakeyhtiö tai yrityksen vastuuhenkilöissä on tapahtunut huomattavia muutoksia, voisi luotettavuuden arvioimiseksi olla tarpeen selvittää sen vastuuhenkilöiden ja omistajien muu tai aikaisempi yritystoiminta. Mikäli toimijan taikka tämän vastuuhenkilön yritystoiminnassa on toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyöty 1 momentissa tarkoitettuja velvoitteita, toimijaa tai tämän vastuuhenkilöä ei voitaisi pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla luotettavana. Luotettavuuden selvittäminen 3 momentissa kuvatulla tavalla ei yleensä olisi tarpeen, jos talouden toimijan ja sen vastuuhenkilöiden toiminta on ollut usean vuoden ajan vakiintunutta eikä ole muutoinkaan herännyt syytä epäillä näiden luotettavuutta.
13 §. Toiminnan järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin toimijoiden yleisestä velvollisuudesta järjestää toimintansa siten, että toiminnalle ja lannoitevalmisteille ehdotetussa laissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä asetetut vaatimukset täyttyvät. Säännöksellä halutaan korostaa sitä, että ensisijainen vastuu lannoitevalmisteiden määräysten mukaisuudesta ja turvallisuudesta olisi toimijalla. Toimijoiden vastuusta EU-lannoitevalmisteiden vaatimustenmukaisuudesta, turvallisuudesta sekä vaatimusten vastaisten tuotteiden markkinoilta poistamisesta säädetään lannoitevalmisteasetuksessa.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin ne olosuhteet, kuten tilat, laitteet ja kalusto, joissa lannoitevalmisteet olisi valmistettava, varastoitava ja kuljettava. Samoin momentissa annettaisiin ne yleisperiaatteet, joiden mukaan lannoitevalmisteita olisi käsiteltävä, käytettävä, kuljetettava ja varastoitava, jotta ne eivät aiheuttaisi terveys-, turvallisuus- tai ympäristöhaittaa.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
14 §. Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin talouden toimijoiden ilmoitusvelvollisuudesta rekisteröintiä varten. Talouden toimijoiden tulisi ilmoittaa toiminnastaan ja sen merkittävistä muutoksista Ruokavirastolle kirjallisesti. Ilmoitusvelvollisuus koskisi myös lannoitevalmisteasetuksen mukaisia talouden toimijoita. Päästölaskelmia, ravinteiden käytön tilastointia sekä ravinteiden kierrätyksen tilastointia ja seurantaa varten olisi välttämätöntä, että viranomainen saa tiedon kaikista talouden toimijoista ja kaikista markkinoille saatettavista lannoitevalmisteista sekä niiden sisältämistä ravinnemääristä ja tarvittaessa haitallisten aineiden pitoisuuksista. Saatujen tietojen pohjalta Luonnonvarakeskus (Luke) laskee vuosittain viranomaistyönä maatalouden ja maankäytön kasvihuonekaasupäästöt YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaiseen kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon. Luken laskemaa tietoa käytetään myös Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vastuulla olevassa YK:n Euroopan talouskomission kaukokulkeumasopimuksen mukaisessa ammoniakin päästöinventaariossa. Luke käyttää vuosi-ilmoitusten tietoja lisäksi typpi- ja fosforitase-indikaattorin laskennassa, joka pohjautuu lannoitteissa myytyjen ravinnemäärien laskentaan. Tietoja voidaan hyödyntää myös ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä annetun neuvoston direktiivin (86/278/ETY) edellyttämien komissiolle toimitettavien tietojen kokoamisessa. Lisäksi lannoitetoimijoiden ilmoittamia tietoja luovutetaan säännöllisesti erilaisten tutkimushankkeiden ja selvitysten tekemiseen tutkimuslaitoksille ja muille organisaatioille salassapitosäännökset huomioiden.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että talouden toimijan olisi ilmoitettava tarvittavat yhteystiedot. Talouden toimijan tulisi ilmoittaa yritys- ja yhteisötunnus tai sen puuttuessa henkilötunnus taikka tilatunnus, tiedot toiminnan luonteesta tai sen olennaisesta muuttamisesta sekä tiedot valmistettavista, tuotavista tai markkinoille asetettavista lannoitevalmisteiden tuoteluokista.
Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi talouden toimijoita niiltä osin kuin ne harjoittavat tukku- tai vähittäiskauppatoimintaa.
Pykälän 4 momentissa edellytettäisiin talouden toimijalta, joka valmistaa tämän lain mukaisia lannoitevalmisteita, varaavan toimivaltaiselle viranomaiselle tilaisuuden tarkastaa talouden toimijan tilat, laitteet ja kalusto tai tuotantolaitos ennen toiminnan aloittamista. Tällöin valvontaviranomainen tarkastaisi tuotantolaitoksella tapahtuvaa valmistusta, tuotteiden varastointia sekä talouden toimijan laatujärjestelmää varmistaakseen täyttääkö toiminta lannoitelain vaatimukset.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, mitä tietoja talouden toimijan tulee vuosittain Ruokavirastolle ilmoittaa valvontaa ja tilastointia varten Ruokaviraston pyytämällä tavalla. Ilmoitusvelvollisuus koskisi sekä valmistukseen käytettäviä, että valmistettuja lannoitevalmisteita ja sen tulisi sisältää edellä mainittujen määrät sekä tiedot tuotujen lannoitevalmisteiden alkuperästä, jolla tarkoitettaisiin maata, josta lannoitevalmiste on Suomeen tuotu ja tarpeen mukaan myös alkuperämaata.
Pykälän 6 momentin mukaan maa ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä rekisteröintiä varten tehtävän ilmoituksen sisällöstä toiminnan luonteeseen liittyen sekä ilmoitusmenettelystä.
15 §. Ennakkolupaa koskeva hakemus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimijoiden velvollisuudesta hakea ennakkolupa lannoitevalmisteelle, joka asetetaan saataville markkinoilla vastavuoroisen tunnustamisen perusteella. Ennakkoluvalla tarkoitetaan vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen mukaan lainsäädännön mukaista hallintomenettelyä, jota noudattaen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen edellytetään talouden toimijan hakemuksen perusteella antavan virallisen hyväksynnän, ennen kuin tavarat saa asettaa saataville jäsenvaltion markkinoilla.
Pykälän 2 momentissa kuvattaisiin hakemuksessa vaadittavat tiedot. Hakemuksessa olisi ilmoitettava tiedot tuojan yksilöimiseksi sekä tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että tuote on laillisesti markkinoilla vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen mukaisesti eli toisessa jäsenvaltiossa, ETA-maassa tai Turkissa sekä tuotteeseen liittyvät mahdolliset tekniset määräykset kuten lainsäädäntö, jonka mukainen tuote on. Lannoitevalmisteesta olisi lisäksi ilmoitettava sen valmistuksessa käytetyt ainesosat. Hakemukseen olisi liitettävä lannoitevalmisteiden analysointiin akkreditoidun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen myöntämä testausseloste tai sertifikaatti. Ainesosatietojen perusteella Ruokavirasto voisi arvioida sisältääkö tuote jätepohjaisia tai muita riskiä lisääviä materiaaleja. Jätteeksi luokittelun päättymisen osalta huomioidaan jätelainsäädännön sekä jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, jäljempänä jätteensiirtoasetus, säännökset. Hakemukseen olisi myös liitettävä kuvaus tuotteen valmistusmenetelmästä ja tuoteseloste, jolla tuote asetetaan saatavilla markkinoille Suomessa. Tuotteen sisältäessä eläimistä saatavia sivutuotteita, olisi ilmoitettava sivutuoteasetuksen mukainen käsittelylaitoksen hyväksyntänumero.
Pykälän 3 momentissa kuvattaisiin luvan myöntämisen edellytykset. Luvan myöntämisen edellytykset samoin kuin luvan epäämistä koskevan hallinnollinen päätös noudattavat vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta.
Vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen mukaan hallinnolliset päätökset, joilla rajoitetaan tuotteiden markkinoille pääsyä tai evätään se yksinomaan sillä perusteella, että kyseessä olevalla tavaralla ei ole ennakkolupaa, eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalan piiriin. Sen sijaan ennakkoluvan perusteella tehtävään epäämispäätökseen, sovelletaan kyseistä asetusta.
Pykälä olisi uusi.
16 §. Tiedoston pitämistä ja jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset. Voimassa olevan lain tapaan pykälän 1 momentti velvoittaisi talouden toimijan, joka valmistaa, saattaa markkinoille tai tuo lannoitevalmisteita pitämään ehdotetussa laissa tarkoitetusta toiminnasta tiedostoa valvontaa varten. Tiedostosta olisi selvittävä eräkohtaisesti lannoitevalmisteiden ja niiden ainesosien ostot ja alkuperä, kuinka paljon lannoitevalmisteita ja niiden ainesosia on käsitelty ja valmistettu, lannoitevalmisteiden myynnit ja muut luovutukset sekä varastointipaikat. Tiedostoon olisi lisäksi merkittävä tuotujen ja vietyjen lannoitevalmisteiden määrät. Tietojen olisi oltava valvontaviranomaisen tarkistettavissa viiden vuoden ajan sen vuoden lopusta, kun lannoitevalmiste on saatettu markkinoille. Kyseisiä tietoja ei välttämättä ole selvitettävissä talouden toimijan kirjanpitolain (1336/1997) mukaisesta kirjanpidosta.
Pykälän 2 momentin mukaan tiedostonpitovelvollisuus ei koskisi talouden toimijoita, jotka harjoittavat yksinomaan tukku- tai vähittäiskauppatoimintaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin edelleen antaa tarkemmat säännökset tiedoston sisällöstä ja järjestämisestä.
17 §. Laatujärjestelmä. Pykälässä ehdotetaan lannoitevalmisteita valmistavalle talouden toimijalle velvollisuutta ottaa käyttöön laatujärjestelmä. Laatujärjestelmän avulla valmistaja varmistaisi, että lannoitevalmisteet ovat niihin sovellettavien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisia. Valmistajan olisi myös huolehdittava siitä, että lannoitevalmisteen valmistukseen ja käsittelyyn osallistuvat työntekijät olisivat tietoisia laatujärjestelmästä ja sen sisällöstä. Laatujärjestelmä vastaisi pääsääntöisesti voimassa olevan lain omavalvontavelvollisuutta.
Pykälän 2 momentin mukaan laatujärjestelmän olisi katettava valmistusta, laadunvalvontaa ja laadunvarmistusta koskevat tekniikat, prosessit ja toimenpiteet sekä laadunvarmistukseen liittyvät tarkastukset ja testit sekä niiden suoritustiheys. Laatujärjestelmä olisi pyydettäessä toimitettava Ruokavirastolle.
Ruokavirasto olisi 3 momentin mukaan velvollinen antamaan neuvoja laatujärjestelmän laatimisessa ja toteuttamisessa. Ehdotuksen mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä laatujärjestelmän sisällöstä.
18 §. Koe- ja tutkimustoiminta. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että Ruokavirasto voisi myöntää luvan muualla kuin tutkimuslaitoksissa tehtäviin tutkimus- ja kehitystarkoituksiin suoritettaviin kokeisiin, jotka edellyttävät lannoitevalmisteiden levittämistä ympäristöön. Tutkimuslaitoksissa suoritettava kokeet olisivat lain soveltamisalan ulkopuolella. Lupa haettaisiin siinä tapauksessa, että lannoitevalmiste ei ole tämän lain tai lannoitevalmisteasetuksen mukainen eikä sitä ole asetettu saataville markkinoille Suomessa vastavuoroisen tunnustamisen perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan hakijan olisi ilmoitettava Ruokavirastolle tiedot kokeessa käytettävästä valmisteesta, sen käyttötarkoituksesta ja käyttömäärästä, kokeen laajuudesta ja kestosta sekä arvioitava millaisia ympäristövaikutuksia valmisteella voi olla. Luvan hakijan olisi myös nimettävä kokeelle vastuuhenkilö.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin luvan myöntämisen edellytyksistä.
Toimijan olisi 4 momentin mukaan keskeytettävä koe, jos kokeen aikana ilmenisi, että valmisteella on sellaisia merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle tai ympäristölle, joita ei ole voitu arvioida tehtäessä ilmoitusta tai lupaa myönnettäessä. Asiasta olisi lisäksi välittömästi ilmoitettava Ruokavirastolle.
Ruokavirasto voisi 5 momentin mukaisesti peruuttaa myönnetyn koeluvan, jos ilmenisi, että valmisteella on merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle tai ympäristölle taikka jos luvan haltija rikkoisi olennaisella tavalla lupaehtoja.
4 luku Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset
19 §. Ilmoittamisesta vastaava viranomainen. Pykälässä ehdotetaan ilmoittamisesta vastaavaksi viranomaiseksi Ruokavirastoa, koska sillä on riittävästi erityisosaamista EU-lannoitevalmisteiden vaatimusten arviointimenettelyistä sekä EU-lannoitevalmisteiden tyypeistä ja tuoteluokista. Ruokavirasto myös hyväksyy ilmoitetut laitokset sen jälkeen, kun komissio on antanut ilmoitetulle laitokselle tunnusnumeron.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
20 §. Ilmoitetun laitoksen hyväksymistä koskeva hakemus. Ilmoitetuksi laitokseksi Suomessa hakevaa vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosta koskevista vaatimuksista on tarkasti säädetty lannoitevalmisteasetuksen 24 artiklassa. Ilmoitetun laitoksen hyväksymistä koskeva hakemus on lähetettävä Ruokavirastolle.
Ilmoitettu vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitos voi lannoitevalmisteasetuksen asettamien edellytysten täyttyessä antaa tytäryhtiön tai alihankkijan tehtäväksi sellaisia töitä, joissa se on itse pätevä. Lannoitevalmisteasetuksen 26 artiklan mukaan ilmoitetun vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitoksen on varmistettava, että alihankkija täyttää samat ilmoitettuja laitoksia koskevat artiklan 24 mukaiset vaatimukset, ja tiedotettava asiasta ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle eli Ruokavirastolle. Laitos vastaa myös täysin alihankkijan suorittamista tehtävistä, riippumatta siitä, mihin alihankkija on sijoittautunut. Lisäksi ilmoitettu laitos voi antaa ainoastaan sellaisia toimia alihankintaan, joista on sovittu asiakkaan kanssa. Ilmoitettujen laitosten on pidettävä ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen eli Ruokaviraston saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan pätevyyden arviointia sekä itse vaatimustenmukaisuuden arviointityötä. Alihankkijoihin kohdistuu siten vastaavat vaatimukset ja ilmoitetun laitoksen kautta myös vastaava viranomaisvalvonta kuin alkuperäiseen palveluntuottajaan, vaikka alihankintana toteuttavien vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien laajuutta ei asetuksessa ole rajattu.
Selkeyden vuoksi ehdotettuun 3 momenttiin sisällytettäisiin viittaus, jonka mukaan ilmoitetun vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitoksen tai sen käyttämän tytäryhtiön tai alihankkijan henkilöstöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä henkilöstön suorittaessa lannoitevalmisteasetuksessa tarkoitettuja ilmoitetulle laitokselle kuuluvia tehtäviä. Ilmoitetun laitoksen oikeus käyttää vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa tytäryhtiöitä tai alihankkijoita perustuu lannoitevalmisteasetuksen 26 artiklaan. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Lisäksi ilmoitetun vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitoksen tai sen käyttämän tytäryhtiön tai alihankkijan on tehtäviään suoritettaessa noudatettava hallinnon yleislakeja eli hallintolakia (434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), kielilakia (423/2003), julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (306/2019).
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
21 §. Ilmoitetuksi laitokseksi hyväksyminen ja hyväksymisen rajaaminen tai peruuttaminen. Pykälässä säädetään tarkemmin kansallisesta hyväksymismenettelystä, jolla vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitos hyväksyttäisiin ja nimettäisiin tekemään ilmoitettuna laitoksena vaatimuksenmukaisuuden arviointitehtäviä.
Jotta vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitos voi tulla ilmoitetuksi laitokseksi, on Ruokaviraston ilmoitettava laitos noudattaen lannoitevalmisteasetuksen 28 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä ja käyttäen komission sähköistä ilmoitusvälinettä. Vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitos voi suorittaa ilmoitetun laitoksen tehtäviä ainoastaan, mikäli komissio tai muu jäsenvaltio eivät esitä vastalausetta. Vasta tämän jälkeen Ruokavirasto voi antaa päätöksen laitoksen hyväksymisestä ja nimeämisestä hyväksytyksi laitokseksi.
Hyväksyminen voidaan rajata tai peruuttaa ilmoituksesta vastaavan viranomaisen toimesta, mikäli lannoitevalmisteasetuksen 30 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
5 luku Viranomaiset ja niiden tehtävät
22 §. Ruokavirasto. Pykälän mukaan Ruokavirasto toimisi päävastuullisena valvontaviranomaisena ja vastaisi lannoitevalmisteiden valvonnan suunnittelusta, ohjaamisesta ja kehittämisestä sekä lannoitelainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnasta.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
23 §. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälän mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset valvovat Ruokaviraston ohella lannoitevalmisteita toimialueellaan. Valvonta voi sisältää valmistuksen ja käytön valvontaa. Markkinavalvonta tapahtuu jatkossa markkinavalvontalain mukaisesti. Markkinavalvontalain mukaan Ruokavirasto voi käyttää valvonnassa apuna ulkopuolisia asiantuntijoita.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
24 §. Tulli. Pykälän mukaan lannoitevalmisteiden tuontia valvoisi Ruokaviraston ohella Tulli. EU-lannoitevalmisteiden osalta Tulli toimii markkinavalvonta-asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ulkorajatarkastuksista vastaavana viranomaisena sekä valvoo markkinavalvontalain 23 §:ssä tarkoitetun maastavientikiellon ja 25 §:ssä tarkoitetun hävittämismääräyksen noudattamista ulkorajalla.
25 §. Valtuutetut tarkastajat. Pykälän mukaan Ruokavirasto voisi kirjallisesti nimetä tarkastajia avustamaan valvonnassa. Tarkastajat toimisivat virkavastuulla Ruokaviraston valvonnassa. Valtuutetut tarkastajat toimisivat viranomaisvalvonnan apuna tarkastus- ja näytteenottotehtävissä. Valtuutetulla tarkastajalla tarkoitettaisiin vain viranomaisorganisaation ulkopuolisia henkilöitä. Ruokavirasto vastaisi tarkastajien ja näytteenottajien koulutuksesta ja siitä, että tarkastajilla on riittävä ammattitaito ja asiantuntemus tehtäviensä hoitamiseen. Valtuutetun tarkastajan tulisi esittää tarvittaessa kirjallinen selvitys tarkastusvaltuudestaan. Kirjallisella selvityksellä tarkoitettaisiin ensisijaisesti tarkastajakorttia ja toissijaisesti Ruokaviraston myöntämää valtuutuspäätöstä. Käytännössä valtuutusten sisältö sekä tarkastajien pätevyysvaatimukset ja muut ehdot voivat vaihdella näytteenoton tai muun siihen verrattavan tehtävän, tarkastajan toimialueen tai sijaintipaikan ja muiden vastaavien tekijöiden mukaan.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa viranomaiskoneiston ulkopuolelle vain, jos tehtävä annetaan lain nojalla, tehtävän antaminen on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä tehtävän antaminen vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Pykälässä ehdotettu toiminta on edelleen tarkoituksenmukaista siirtää viranomaiskoneiston ulkopuolelle, sillä valtuutettujen tarkastajien käyttäminen tarkastus- ja näytteenottotehtävissä on käytännössä välttämätöntä tarkastus- ja valvontatoiminnan joustavuuden ja tehokkuuden vuoksi. Toiminta saattaa edellyttää ennalta arvaamattomia kiireellisiä toimenpiteitä, toimialueena saattaa olla koko maa ja toiminta voi olla tiukasti aikatauluun sidottua. Viranomaisorganisaation laajentamista kattamaan koko kyseistä toimintaa ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi perua valtuutuksen, jos tarkastaja tai näytteenottaja ei toimi Ruokaviraston ehtojen mukaan tai rikkoo tehtävään liittyviä velvoitteita.
Rikoslain (39/1889) 40 luvun 11 §:n 5 kohdan b alakohdan mukaan julkista valtaa käyttävänä henkilönä pidetään myös sitä henkilöä, joka osallistuu julkista valtaa koskevan päätöksen valmisteluun muun muassa ottamalla näytteitä tai suorittamalla tarkastuksia. Selkeyden vuoksi ehdotettuun 3 momenttiin sisällytettäisiin viittaus, jonka mukaan valtuutettuihin tarkastajiin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.
Lisäksi valtuutettuun tarkastajaan sovellettaisiin hallintolain (434/2003), kielilain, saamen kielilain (1086/2003) sekä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019) säännöksiä. Valtuutetulle tarkastajalle annettujen ja tarkastajan laatimien asiakirjojen julkisuudesta, tarkastajan vaitiolovelvollisuudesta ja asiakirjan julkisuuden toteuttamisesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
26 §. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö. Pykälän mukaan Ruokavirastolla olisi mahdollisuus käyttää lannoitevalmisteiden testaamisessa ulkopuolisina asiantuntijoina testauslaitoksia ja –laboratorioita. Pykälän mukaan ulkopuolisilla asiantuntijoilla tulisi olla tehtävien edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. Tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnista vastaavien testauslaitosten ja –laboratorioiden akkreditoinnista säädetään tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008.
Ulkopuolisten asiantuntijoiden rooli olisi avustava ja täydentävä. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen ei siten olisi ongelmallista perustuslain 124 §:n kannalta (PeVL 42/2005 vp). Esitys ei vaarantaisi perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Ulkopuolisiin asiantuntijoihin sovellettaisiin ilman nimenomaista mainintaakin hallinnon yleislakeja. Selkeyden vuoksi ehdotettuun 2 momenttiin sisällytettäisiin viittaus, jonka mukaan ulkopuolisiin asiantuntijoihin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta (rikoslaki 40 luku 11 § 5 kohta). Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.
Pykälän 3 momentin mukaan ulkopuolisen asiantuntijan käytöstä markkinavalvonnassa säädetään markkinavalvontalain 14 §:ssä.
Pykälä olisi uusi.
6 luku Valvonta
27 §. Valvonnan järjestämisen yleiset periaatteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valvonnan järjestämisen yleisistä periaatteista, kuten tasapuolisuudesta, säännöllisyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta sekä valvonnan toteuttamistavoista ja -vaiheista. Lannoitevalmisteiden ja EU-lannoitevalmisteiden markkinavalvonnasta säädettäisiin markkinavalvontalaissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, jonka mukaan tarkempia säännöksiä valvonnan järjestämisestä voitaisiin antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
28 §. Ennakkoilmoitus. Pykälässä säädettäisiin talouden toimijan velvollisuudesta ilmoittaa valvontaviranomaiselle Euroopan unionin ulkopuolelta tuotavasta lannoitevalmisteesta. Voimassa olevaan lakiin verrattuna ehdotus ei sisältäisi enää vaatimusta laatia ennakkoilmoitus toisesta EU:n jäsenvaltiosta tuotavasta lannoitevalmisteesta tai lannoitevalmisteiden raaka-aineesta.
Pykälän 1 momentin mukaan talouden toimijan olisi ilmoitettava ennen erän vastaanottamista Ruokavirastolle, jotta tällä on tarvittaessa mahdollisuus näytteenottoon. Lannoitevalmisteita valvottaisiin pääsääntöisesti eräkohtaisilla tarkastuksilla, jotka perustuvat riskinarvioon ja aina, jos syytä perustellusti epäillä niistä aiheutuvan vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle tai turvallisuudelle tai kasvien terveydelle taikka ympäristölle. Riskituotteisiin voitaisiin lukea myös suoraan satamasta tilalle toimitetut lannoitevalmisteet, jotka on tilattu verkkokaupan kautta.
Pykälän 2 momentissa kuvattaisiin ennakkoilmoituksessa vaadittavat tiedot: tiedot tuojan yksilöimiseksi, lannoitevalmisteen nimi ja tuoteluokka, määrä, lähtömaa, Suomeen saapumisen ajankohta ja –paikka sekä tuontitapa.
Pykälän 3 momentin mukaan ennakkoilmoitusvelvollisuus ei koskisi EU-lannoitevalmisteita. Tullin markkinavalvonta-asetuksen 25–28 artiklan mukaisesta EU-lannoitevalmisteita koskevasta ulkorajavalvonnasta säädetään markkinavalvontalaissa.
Pykälän 4 momentti koskisi tuotavan lannoitevalmisteen säilyttämistä Tullin valvonnassa Ruokaviraston hyväksymässä paikassa, kunnes Ruokavirasto saa riittävän selvityksen siitä, että lannoitevalmiste täyttää lainsäädännön vaatimukset. Säännöksellä halutaan varmistaa, että Suomessa markkinoille saatettava lannoitevalmiste ei aiheuta vaaraa ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle taikka ympäristölle.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset siitä, milloin ja miten ennakkoilmoitus tehdään.
29 §. Valvontasuunnitelma ja raportointi. Ehdotuksen mukaan Ruokaviraston on laadittava suunnitelma valvonnan järjestämisestä ja raportti suoritetuista valvonnoista. Tulosten julkaiseminen lisää toiminnan avoimuutta ja tehostaa valvontaa. Julkaistavat tulokset ovat yleensä tilastotyyppisiä tietoja esimerkiksi valvonnan piirissä olevista talouden toimijoista, valmistetuista ja tuoduista lannoitevalmisteista, näytemääristä, kielletyistä eristä sekä tutkimustuloksista. Pykälän mukaan Ruokaviraston olisi laadittava vuosittain valvontasuunnitelma, jonka avulla tarkennettaisiin mihin valvontaviranomaiset kohdentavat valvonnan, eli mitä olisi tarkistettava sekä mistä olisi otettava näytteitä.
Valvontasuunnitelmassa tarkennettaisiin, mihin riskiperusteisesta valvontaa kunakin vuonna kohdennetaan. Pykälän 2 momentin mukaan valvontasuunnitelmassa määriteltäisiin suoritettavat tarkastukset, minkä tyyppiseen toimintaan valvontaa kohdennetaan sekä vuosittaiset tarkastusmäärät. Valvontasuunnitelma voisi sisältää tarpeen mukaan myös muita valvonnan kannalta merkittäviä osa-alueita, kuten viestinnän ja tiedotuksen. Valvontasuunnitelman ensisijaisena tavoitteena on ohjata lannoitevalmisteiden valvontaa ja edistää valvonnan pitkäjänteisyyttä sekä suunnitelmallisuutta. Raportoinnin tulisi sisältää valvonnan kannalta oleelliset tiedot.
Pykälän 3 momentin mukaan valvontasuunnitelma ei koske markkinavalvontaa. Markkinavalvontasuunnitelmasta säädetään markkinavalvontalain 7 §:ssä.
30 §. Tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen tai valtuutetun tarkastajan oikeudesta tehdä virallisen valvonnan edellyttämiä tarkastuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus valvontaa varten toteuttaa valvontatoimenpiteitä, joista säädetään kansallisessa laissa. Valvontaa varten viranomaisen tulisi päästä paikkoihin, joissa lannoitevalmisteita tai niitä koskevia asiakirjoja käsitellään, käytetään tai säilytetään, tarkastaa kuljetusvälineitä, toimijan kirjanpitoa, toimijan 6 ja 16 §:n nojalla toimintaansa tai käyttöön liittyvistä tiedoista pitämää tiedostoa sekä ottaa tarpeelliset näytteet maksutta.
Pykälän 2 momentin mukaan kotirauhan suoja koskisi kaikenlaisia pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviä tiloja, joissa tarkastuksen voisi tehdä vain viranomainen. Tällaisissa tiloissa tarkastus saadaan toimittaa vain, jos tarkastuksen toimittaminen on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä jonkun syyllistyneen tässä laissa rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn ja tarkastus on välttämätön rikoksen selvittämiseksi. Kotirauhan piiriin eivät kuuluisi esimerkiksi tilan pihapiiri tai varasto- ja tuotantorakennukset.
Pykälän 4 momentin mukaan lannoitevalmisteiden näytteenotto ja testaaminen olisi tehtävä käyttäen yhdenmukaistettuja standardeja tai jos niitä ei ole, kansainvälisesti hyväksytyllä standardimenetelmällä taikka jos niitäkään ei ole, yhtä pätevällä lannoitevalmisteiden analysointiin ja näytteenottoon validoidulla menetelmällä.
Pykälän 5 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä näytteiden ottamisesta ja tutkimisesta, mukaan lukien tutkimusmenetelmistä sekä muusta tarkastus- ja valvontamenettelystä.
Pykälän 6 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä myös markkinavalvontalain mukaisessa valvonnassa. Muilta osin markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta tehdä tarkastuksia säädettäisiin markkinavalvontalain 9 §:ssä.
31 §. Viranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä valvontaa varten välttämättömiä tietoja valtion ja kunnan viranomaisilta, julkista tehtävää hoitavalta sekä lain mukaisilta toimijoilta ja muilta, joita lain velvoitteet koskevat. Oikeus saada talouden toimijoilta, koskisi myös valtuutettua tarkastajaa. Valvontaa varten välttämättömät salassa pidettävät tiedot voisivat liittyä esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuden piiriin kuuluviin tietoihin.
Pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus saada luotettavuuden arvioimiseksi salassapitosäännösten estämättä viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja talouden toimijan veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työkyvyttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä, jotka ovat välttämättömiä talouden toimijan 12 §:ssä tarkoitetun luotettavuuden selvittämiseksi tai 40 §:ssä tarkoitettua rekisteröinnin keskeyttämistä tai peruuttamista varten.
Ehdotettu säännös olisi osittain uusi ja vastaa niiltä osin muun muassa voimassa olevissa elintarvike- ja rehulaeissa säädettyä.
32 §. Koneellinen allekirjoitus. Pykälässä ehdotetaan, että tämän lain ja lannoitevalmisteasetuksen nojalla tehty päätös sekä asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki mahdollistaa sähköisen allekirjoituksen muttei velvoita siihen. Jos sähköistä allekirjoitusta käytetään, sen tulee olla teknisesti tietynlainen. Koneellisesta allekirjoituksesta säädetään kyseisen lain 20 §:ssä, jonka 2 momentin mukaan hallintoviranomaisen toiminnassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta allekirjoittamisesta säädetään erikseen. Koneellisen allekirjoituksen käyttäminen on teknisesti yksinkertaisempi menettely kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 16 §:ssä tarkoitettu asiakirjan sähköinen allekirjoittaminen.
Koneellisesti allekirjoitetun asiakirjan alkuperäisyydestä ja eheydestä voidaan varmistua siten, että asiakirjaan merkitään sen yksilöllinen tunniste ja sivunumerointi sekä sivujen kokonaismäärän osoittava numerointi jokaiselle sivulle. Päätös luodaan viranomaisen tietojärjestelmässä, mikä edellyttää käyttäjän kirjautumista järjestelmään ja päätös annetaan viranomaisen sähköisen asiointipalvelun kautta tai muuten luotettavassa yhteydessä, esimerkiksi viranomaisen sähköpostiosoitteesta. Vakavasti toimijan oikeuksiin puuttuvien asiakirjojen kohdalla koneellista allekirjoitusta ei kuitenkaan käytettäisi. Näillä edellytyksillä koneellista allekirjoitusta voitaisiin pitää riittävänä lannoitelain mukaisissa päätöksissä ja asiakirjoissa.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
33 §. Valvontarekisteri. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston valvontaa varten pitämästä rekisteristä. Rekisteriin merkittäisiin talouden toimijoiden toiminta 14 §:n mukaan tehtyjen ilmoitusten perusteella sekä toiminnassa tapahtuneet olennaiset muutokset ja toiminnan lopettaminen. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriin sovellettaisiin ruokahallinnon tietovarannosta annettua lakia (560/2021), jollei jäljempänä toisin säädetä. Ruokavirasto on valvontarekisterin rekisterinpitäjä. Henkilötietojen käsittely liittyisi Ruokaviraston lakisääteiseen toimintaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, joita Ruokavirasto merkitsee talouden toimijoista valvontarekisteriin.
Pykälän 3 momentin mukaan toimintansa lopettaneen talouden toimijan tiedot poistettaisiin rekisteristä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun toimija on ilmoittanut Ruokavirastolle lopettamisesta tai toiminta on loppunut. Tietoja ei kuitenkaan poistettaisi, jos niiden säilyttäminen olisi välttämätöntä lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi, vireillä olevan asian takia tai Euroopan unionin tai muun lainsäädännön mukaisen tarkastuksen suorittamiseksi tai jos Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään tietojen säilyttämistä. Tiedot olisi poistettava välittömästi sen jälkeen, kun käsittelylle ei olisi enää laissa säädettyä perustetta. Jos talouden toimija ei ole ilmoittanut Ruokavirastolle toiminnan loppumisesta, eikä talouden toimijaa tavoiteta, tieto toiminnan loppumisesta voidaan tarkistaa esimerkiksi kaupparekisteristä. Toiminnan loppuminen voidaan selvittää myös muilla tavoin. Kolmen vuoden säilytysaika on tarpeellinen muun muassa lannoitevalmisteiden jäljitettävyyden varmistamiseksi. Tietojen poistamista koskevat säännökset ovat tarpeen tietojen käsittelyyn liittyvien riskien hallinnan näkökulmasta, sillä kyseessä on hyvin suuri tietovaranto, jonka tietoja käsittelee moni viranomainen.
Henkilötietojen käsittelyä koskee luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (tietosuoja-asetus). Asetuksessa henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan kaikkia henkilötietoihin tai niitä sisältäviin tietojoukkoihin kohdistettavia toimintoja kuten tietojen keräämistä, säilyttämistä, käyttöä, luovuttamista, yhdistämistä, poistamista ja tuhoamista. Henkilötiedon käsite on asetuksessa laaja kattaen kaikki tunnistettuun taikka suoraan tai epäsuorasti tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvät tiedot.
Tietosuoja-asetuksen periaatteiden mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä henkilötietoja saa käsitellä myöhemmin näiden käyttötarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla. Kerättävien henkilötietojen tulee olla asianmukaisia, olennaisia ja tarpeellisia niiden käsittelytarkoituksen kannalta. Rekisterinpitäjän tulee huolehtia epätarkkojen ja virheellisten tietojen oikaisemisesta tai poistamisesta viipymättä. Lisäksi tietosuoja-asetus edellyttää rekisterinpitäjän huolehtivan, että henkilötietojen käsittely on lainmukaista ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvää ja että rekisteröity voi saada tietoja itseään koskevasta henkilötietojen käsittelystä. Tietosuoja-asetuksessa säädettyjä rekisteröidyn oikeuksia voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin rajoittaa. Henkilötietojen käsittely on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohta c alakohdan mukaan lainmukaista muun muassa silloin, kun se liittyy rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen.
Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 23 kohdassa säädetään salassa pidettäviksi henkilöiden taloudellista asemaa koskevat tiedot. Lisäksi mainitun momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta sekä sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään mainittuihin käsittelyperusteisiin liittyvästä kansallisesta liikkumavarasta eli mahdollisuudesta säätää kansallisilla säännöksillä tarkemmin henkilötietojen käsittelyn oikeusperustasta. Kansallisesti voidaan säätää muun muassa käsiteltävien tietojen tyypistä, rekisteröidyistä, tietojen luovuttamisesta, käyttötarkoitussidonnaisuudesta ja säilytysajoista. Tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietojen käsittely on vain rajoitetusti, asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa mainitulla tavalla mahdollista muuta kuin sitä tarkoitusta varten, johon tiedot on kerätty. Oikeudesta alkuperäisen käyttötarkoituksesta poikkeavaan käsittelyyn voidaan kuitenkin säätää jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, ”joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi”. Mainitussa 23 artiklan 1 kohdassa mainitaan hyväksyttävinä tavoitteina muun muassa rekisteröityjen suojelu, yleinen turvallisuus, muu unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvä tärkeä tavoite kuten kansanterveys sekä julkisen vallan käyttöön liittyvä valvonta-, tarkastus tai sääntelytehtävä.
Ehdotetussa lannoitelaissa säädettäisiin rekisterinpitäjästä, rekisterin käyttötarkoituksesta, rekisterin keskeisestä tietosisällöstä, rekisteritietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta ympäristöviranomaisille tietyissä tilanteissa sekä tietojen säilytysajoista ja poistamisesta rekisteristä. Muilta osin ehdotetun lain tietosuoja-asetusta täydentävä ja täsmentävä erityissääntely sisältyisi ruokahallinnon tietovarannosta annettuun lakiin (HE 262/2020 vp).
Ruokahallinnan tietovarannosta annetussa laissa säädetään ruokahallinnon tietovarannon käyttötarkoituksesta. Ruokaviraston ohella ELY-keskukset, aluehallintovirastot ja kunnat säädettäisiin yhteisrekisterinpitäjiksi, ja yhteisrekisterinpitotilanteeseen liittyvä vastuunjako määriteltäisiin laissa. Lannoitelain mukainen rekisterinpitäjä olisi Ruokavirasto. Lisäksi ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa säädetään viranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa toiselle viranomaiselle tiedosta, joka voi merkitä toisen viranomaisen valvontatoimivaltaan kuuluvan lainsäädännön rikkomusta. Mainitussa laissa on myös uudet Inspire-direktiivin ja ympäristötietodirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät säännökset eräiden paikkatietojen sekä ympäristötiedon luovuttamisesta ruokahallinnon tietovarannosta. Lisäksi laissa on muun muassa säännökset tuensaajien julkistamisesta, viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti eräille harmaan talouden torjuntaan osallistuville viranomaisille sekä ruokahallinnon tietovarannon rekisteritietojen poistamisesta.
34 §. Viranomaisen oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja. Ehdotuksen mukaan valvontaviranomaisilla olisi salassapitovelvoitteen estämättä oikeus oma-aloitteisesti antaa toiminnassaan saamiaan tietoja ympäristöviranomaiselle, jolla on tehtävänsä vuoksi tarve saada näitä tietoja. Lannoitevalmisteiden ainesosina käytetään paljon erilaisia jätteitä, sivutuotteita ja kemikaaleja, joiden käsittelystä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lannoitevalmisteiden valmistus on myös usein osana jätehuolto- ja jätteiden käsittelytoimintaa. On tärkeää, että lannoitevalmisteiden valvonnan yhteydessä tehdyistä havainnoista, jotka liittyvät ympäristönsuojelua koskeviin lakisääteisiin tehtäviin, on mahdollista luovuttaa tietoja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetulle viranomaiselle. Ympäristöviranomaiselle luovutettavat tiedot liittyisivät ensisijaisesti valvonnassa havaittuun toimintaan, joka on olennaisesti ympäristöluvan vastaista. Kyseessä voi olla esimerkiksi lupaehdoista poikkeava käsittelymäärä, -tapa tai -kapasiteetti.
Ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa on säännös viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietyissä tilanteissa ruokahallinnon tietovarannon tietoja toiselle viranomaiselle oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä. Kyseinen säännös perustuu tarpeeseen parantaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan edellytyksiä viranomaisyhteistyön ja tietojen vaihdon avulla. Säännös mahdollistaa sellaisten tietojen luovuttamisen, jotka ovat välttämättömiä esitutkintaviranomaisille, syyttäjälle, rahanpesun selvittelykeskukselle, Verohallinnolle tai työsuojeluviranomaiselle tiettyjä laissa yksilöityjä tehtäviä varten.
Ehdotettu säännös olisi uusi.
35 §. Valvonnan tulosten julkaiseminen. Pykälän mukaan Ruokavirasto julkaisisi internetsivuillaan vuosittain 29 §:ssä tarkoitetut raportit valvonnan toteutumisesta. Henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista. Tulosten julkaiseminen lisää toiminnan avoimuutta ja tehostaa valvontaa. Julkaistavat tulokset ovat yleensä tilastotyyppisiä tietoja valvonnan piirissä olevista talouden toimijoista, lannoitevalmisteista, lannoitevalmisteiden näytemääristä, kielletyistä valmistus- ja tuontieristä sekä analyysituloksista.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä valvonnan tulosten julkaisemisesta voitaisiin antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
7 luku Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset
36 §. Määräys. Jos talouden toimija ei noudata lannoitelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, Ruokavirasto voisi määrätä talouden toimijan täyttämään velvollisuutensa määräajassa. Määräys voitaisiin antaa vain niissä tapauksissa, joissa talouden toimijan toiminta ei vaadi 38 §:n mukaisen kiellon antamista. Määräys tulisi annettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa pakkausmerkinnät puuttuvat tai talouden toimija laiminlyö ilmoitusvelvollisuuden tai tiedostonpitovelvollisuuden tai toiminta ei täytä lainsäädännön vaatimuksia. Markkinavalvontaviranomaisen toimenpidemääräyksestä säädettäisiin markkinavalvontalain 17 §:ssä. Lannoitevalmisteasetuksen 41 artiklan mukaan jäsenvaltion on vaadittava talouden toimijaa korjaamaan vaatimustenvastaisuus kyseisessä säännöksessä lueteltujen vaatimustenvastaisuuksien osalta.
Valvontaviranomaisen päätöksestä tulisi tarvittaessa ilmetä, miten esimerkiksi lannoitevalmisteen kanssa menetellään tai miten toimintaa jatketaan ennen kuin määräysten vastaisuus on poistettu. Jos Ruokavirasto varmistuu siitä, että epäkohta voidaan poistaa muulla tavoin kuin määräyksiä antamalla, ei määräystä olisi välttämätöntä antaa. Viranomaisen olisi päätöksessään määrättävä, onko epäkohta korjattava välittömästi vai viranomaisen asettamassa määräajassa.
37 §. Lannoitevalvonnan seuraamusmaksu. Ehdotuksen mukaan tiettyjen rikkomusten seuraamuksena voitaisiin käyttää hallinnollista seuraamusmaksua. Lannoitevalvonnan seuraamusmaksusta säätämistä pidetään perusteltuna lannoitevalmisteiden turvallisuuden varmistamiseksi tehokkaan ja toimivan virallisen valvonnan avulla. Hallinnollisen ohjauksen keinoja ja hallinnollisia pakkokeinoja ei aina voida pitää riittävän tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina, mutta rikkomusten laatu ei kuitenkaan välttämättä edellytä rikosoikeudellisen järjestelmän käyttöä. Lannoitevalvonnan seuraamusmaksu perustuu kansallisiin tarpeisiin.
Pykälän 1 momentissa yksilöitäisiin ne velvollisuudet, joiden rikkomisesta seuraamusmaksu voitaisiin määrätä. Seuraamusmaksun osalta kyse olisi vähäisinä pidettävistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä. Ruokavirasto voisi määrätä seuraamusmaksun esimerkiksi, kun lain 36 §:ssä säädettyä määräystä pidetään riittämättöminä ja toimijan tuottamus on ollut vähäisempää kuin 43 §:ssä säädetyn lannoitelakirikkomuksen edellyttämä tahallisuus tai törkeä tuottamus. Seuraamusmaksun suuruudeksi ehdotetaan vähintään 300 ja enintään 5 000 euroa, mikä vastaisi suuruudeltaan muita hallinnonalan säädöksissä, kuten kasvinterveys- ja rehulaeissa, säädettyä. Maksun suuruudella pyritään erityisesti seuraamuksen ennalta ehkäisevään vaikutukseen.
Ruokavirasto voisi pykälän 1 momentin nojalla määrätä seuraamusmaksun, jos toimija laiminlyö 9 ja 11 §:ssä säädettyä velvollisuutta lannoitevalmisteiden merkitsemisestä tai pakkaamisesta, laiminlyö 14 §:ssä säädettyä talouden toimijan ilmoitusvelvollisuutta, laiminlyö 6 tai 16 §:ssä säädetyn tiedoston pitämistä koskevan velvollisuuden tai laiminlyö 28 §:ssä säädetyn tuontia koskevan ilmoitusvelvollisuuden.
Seuraamusmaksuilla pystyttäisiin puuttumaan yleisimpiin puutteisiin tai menettelyihin, joita valvonnassa havaitaan. Rangaistussäännös olisi tarpeen, kun kyse olisi monimutkaisemmista kokonaisuuksista, joiden selvittämiseen vain poliisilla on toimivalta. Kaikkien puutteiden osalta ei seuraamusmaksua kuitenkaan määrättäisi vaan hallinnollisen seuraamuksen käyttöön vaikuttaisi käytännössä toimijan menettelyn vakavuus, tahallisuus ja toistuvuus. Tarkoitus on, että hallinnollisen seuraamusmaksun piiriin kuuluisi vain sellaisia laiminlyöntejä, joiden toteennäyttäminen olisi yksinkertaista eikä vaatisi tutkinnallisia toimenpiteitä. Kyse olisi vähäisinä pidettävistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä. Hyvän hallinnon asettamien suhteellisuus- ja muiden vaatimusten sekä oikeusturvan vaatimusten olisi täytyttävä maksun määräämisessä. Seuraamusmaksua koskevasta päätöksestä olisi oikeus valittaa ja asianosaisella olisi oikeus tulla kuulluksi ennen sen maksun määräämistä. Valvontaviranomaisen määräämä seuraamusmaksu olisi täytäntöönpanokelpoinen vain lainvoimaisena.
Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa oli otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Maksu voitaisiin jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Seuraamusmaksua ei myöskään olisi välttämätöntä määrätä tapauksissa, joissa lannoitevalmiste määrätään hävitettäväksi, mistä jo aiheutuu tuojalle merkittävää taloudellista tappiota. Koska kyseessä on hallinnollinen seuraamusmaksu, tulee maksun suuruuden määrittämisessä huomioida seuraamuksen rangaistusluonteisuus ja ennaltaehkäisevä vaikutus. Seuraamusmaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.
Pykälän 3 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi. Monessa valvontakohteessa tarkastus toimitetaan kerran vuodessa, joten vuotta lyhyempi aika johtaisi monessa tapauksessa siihen, että laiminlyönti huomataan liian myöhään, eikä seuraamusmaksua enää voisi määrätä. Seuraamusmaksu vanhenisi viiden vuoden kuluttua maksua koskevan lainvoimaisen ratkaisun antamispäivästä. Maksuvelvollisen luonnollisen henkilön kuollessa seuraamusmaksu raukeaisi. Maksuvelvollisuus kohdistuisi näin vain maksuvelvolliseen, jonka laiminlyöntiin seuraamus kohdistuu, eikä velvollisuus siirry hänen oikeudenomistajilleen.
Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Tämän vuoksi kyseistä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 §:n soveltamisalaan lisättäisiin lannoitevalvonnan seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta vastaisi Oikeusrekisterikeskus, jolla on vastaavia täytäntöönpanotehtäviä. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden osalta noudatettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) säännöksiä. Seuraamusmaksusta ei perittäisi korkoa.
Ehdotettu säännös olisi uusi ja vastaisi muun muassa kasvinterveys- ja rehulaeissa säädettyä.
38 §. Kielto. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen antamasta kiellosta. Kielto voisi koskea lannoitevalmisteen tai sen ainesosan valmistusta, käsittelyä, markkinoille saattamista, käyttöä, tuontia tai vientiä. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin kiellon edellytykset. Ruokavirasto voisi kieltää lannoitevalmisteen tai sen ainesosan valmistuksen tai käsittelyn, jollei valmistuksessa käytetty valmistus-, käsittely- tai säilytystila, valmistusmenetelmä tai -laite, valmistajan laatujärjestelmä taikka lannoitevalmiste tai sen ainesosa ei täytä sille lannoitelaissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia. Ruokavirasto voisi kieltää lannoitevalmisteen tai sen ainesosan markkinoille saattamisen tai käytön, jollei lannoitevalmiste tai sen ainesosa, lannoitevalmisteen pakkaaminen taikka siitä annettavat tiedot, täytä tässä laissa säädettyjä tai sen nojalla annettuja vaatimuksia tai lannoitevalmistetta käytetään sen käyttöohjeiden vastaisesti. Ruokavirasto voi myös kieltää lannoitevalmisteen tai sen ainesosan tuonnin, jos tarkastuksessa havaitaan, ettei lannoitevalmiste tai sen ainesosa täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia.
Kielto voitaisiin antaa, jos toimija ei 36 §:n mukaisen määräyksen perusteella täytä velvollisuuttaan tai korjaa tuotteessa tai toiminnassa ollutta vaatimustenvastaisuutta vaan jatkaa vaatimustenvastaista toimintaa, esimerkiksi saattamalla markkinoille tuotetta virheellisillä ravinnetiedoilla tai väittämillä. Kyseeseen voisi tulla myös lannoitevalmisteessa havaittu haitallisen aineen, kuten kadmiumin, raja-arvon ylitys tai jos lannoitevalmisteessa todetaan salmonella tai lannoitevalmisteen hygieniaa osoittava Escherichia coli –bakteerien pitoisuus ylittää sallitun enimmäismäärän. Kielto voidaan myös asettaa, jos tarkastuksella havaitaan, että lannoitevalmisteen valmistuksessa käytetään sellaisia ainesosia, joita ei ole ainesosaluettelossa tai lannoitevalmisteiden ainesosia ja lannoitevalmisteita ei pidetä erillään ja tämä voi aiheuttaa lannoitevalmisteen hygieenisen tai muun laadun vaarantumisen. Säännöksissä voidaan myös edellyttää hygienisoinnilta tiettyjä lämpötilavaatimuksia tai muita käsittelyvaatimuksia. Jos tarkastuksella havaitaan, että näitä vaatimuksia ei ole mahdollista saavuttaa kyseisillä laitteilla, voidaan asettaa kielto. Tiettyjä ainesosia, kuten jätevesilietettä sisältäville lannoitevalmisteille, voidaan asettaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella käytön rajoituksia. Ruokavirasto voisi asettaa kiellon, jos havaitaan, että lannoitevalmisteen pakkausmerkinnöistä puuttuu tarpeelliset merkinnät rajoituksista tai lannoitevalmistetta käytetään lainsäädännön tai pakkausmerkintöjen vastaisesti. Käytön kielto voi myös liittyä tarpeeseen estää lannoitevalmisteeksi soveltumattoman tuotteen käyttö lannoitevalmisteena tai vetää kielletty tuote pois markkinoilta, jos havaitaan, että tuotteesta on vaaraa eläinten tai kasvien terveydelle tai elintarviketurvallisuudelle. Myös tuontilannoitteiden kiellot perustuisivat yleensä liian korkeisiin haitallisten aineiden pitoisuuksiin tai puutteelliseen hygieniaan, kuten lannoitevalmisteissa todettuun salmonellaan.
Pykälän 2 momentin mukaan kielto olisi määrättävä määräaikaisena, jos sen perusteena oleva epäkohta on mahdollista poistaa. Kielto tulisi peruuttaa, jos sen perusteena oleva epäkohta on poistettu tai jos sillä ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä.
Pykälän 3 momentin mukaan kieltoa olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus väliaikaisen kiellon asettamiseen silloin, kun asia ei siedä viivytystä. Väliaikainen kielto olisi saatettava viipymättä Ruokaviraston ratkaistavaksi. Kielto raukeaa, jos Ruokavirasto ei ole tehnyt päätöstä viikon kuluessa kiellon antamisesta.
Pykälän 5 momentin mukaan 1 momentin sääntely ei koskisi markkinavalvonnassa määrättäviä kieltoja, joista säädetään markkinavalvontalain 18 §:ssä. Markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta toteuttaa lannoitevalmisteasetuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä säädettäisiin markkinavalvontalaissa. EU:n lannoitevalmisteasetuksen mukaan jäsenvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin EU-lannoitevalmisteen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi tai sen varmistamiseksi, että sitä koskeva palautusmenettely järjestetään tai että se poistetaan markkinoilta. EU-lannoitevalmisteita koskevasta kiellosta on ilmoitettava EU:n lannoitevalmisteasetuksen 38 artiklan 2 alakohdan mukaisesti.
39 §. Tilapäiset rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston oikeudesta tilapäisesti kieltää kansallisen lannoitevalmisteen valmistus, markkinoille saattaminen, käyttö, tuonti ja vienti taikka rajoittaa niitä sekä määrätä kielletyt lannoitevalmisteet poistettaviksi markkinoilta taikka lannoitevalmisteiden hallussapitäjien varastoista, jos on perusteltua syytä olettaa, että lannoitevalmiste voi aiheuttaa merkittävää vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle.
Pykälän tarkoituksena olisi, toisin kuin yksittäistapauksia koskevissa 36 ja 38 §:ssä, toimia yleisluonteisempana lausekkeena. Pykälän mukainen rajoitus voisi koskea esimerkiksi tiettyä lannoitevalmisteen ainesosaa yksittäisen erän sijaan. Lannoitevalmisteen tai toiminnan määräyksenvastaisuutta ei vaadittaisi. Kriteerinä olisi sen sijaan epäilty vaarallisuus. Tilapäinen rajoitus voitaisiin antaa esimerkiksi tilanteessa, jossa tietyn lannoitevalmisteen epäilty vaarallisuus halutaan selvittää. Jos epäilty vaarallisuus liittyy lannoitevalmisteen ainesosaan, kyseistä ainesosaa sisältävät lannoitevalmisteet voitaisiin asettaa käyttökieltoon tutkimusten ajaksi. Ruokaviraston tulisi omalta osaltaan huolehtia siitä, että asiassa tarvittavat selvitykset tehdään viivytyksettä.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi myöntää yksittäisiä lupia 1 momentissa kuvatusta rajoituksesta poikkeamiselle, jos voidaan varmistua siitä, että vaaraa ihmisen tai eläinten terveydelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle ei aiheudu.
40 §. Talouden toimijan rekisteröinnin keskeyttäminen ja peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin talouden toimijan rekisteröinnin keskeyttämisen ja peruuttamisen edellytyksistä. Toiminta voitaisiin keskeyttää tai peruuttaa, jos toiminta on olennaisesti lannoitesäännösten vastaista eikä talouden toimija ole noudattanut Ruokaviraston lannoitelain nojalla antamaa määräystä tai kieltoa.
Pykälän 2 momentin mukaan rekisteröinnin voisi keskeyttää tai peruuttaa myös siinä tapauksessa, että toimija ei ole 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettava. Koska rekisteröinnin keskeyttäminen tai peruuttaminen puuttuu voimakkaasti elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan, velvoitteidenhoidon laiminlyöntien tulisi olla toiminnan kannalta toistuvia tai huomattavia. Toimijalle tulisi antaa mahdollisuus korjata laiminlyönti ja rekisteröinnin keskeyttämisen tai peruuttamisen edellytyksenä olisi, että toimija ei ole tämän lain tarkoittaman viranomaisen määräyksestä huolimatta korjannut laiminlyöntejä.
Toiminnan keskeyttämistä tai rekisteröinnin keskeyttämistä koskeva päätös olisi voimassa, kunnes Ruokavirasto toteaa, että keskeyttämisen perusteena olleet epäkohdat on korjattu.
Ehdotettu säännös olisi uusi.
41 §. Lannoitevalmisteen uudelleenkäsittely, hävittäminen ja palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa viranomainen on 38 §:n nojalla määrännyt lannoitevalmisteen valmistusta, käsittelyä, markkinoille saattamista tai tuontia koskevan kiellon, Ruokavirasto voisi määrätä lannoitevalmisteen tai sen ainesosan käsiteltäväksi uudelleen, hävitettäväksi tai palautettavaksi lähtömaahan. Ruokaviraston tulisi toimia lannoitevalmisteen tai sen ainesosan hävittämisessä yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa. Jos kyseessä on erä, jolle on haettu jätteensiirtoasetuksen mukainen lupa, on Ruokaviraston toimittava yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Tämä on tarpeen sen vuoksi, että jätteensiirtoasetus säätelee tarkoin tilanteita, joissa jo hyväksyttyä jätteensiirtoa ei voida toteuttaa suunnitellulla tavalla. Talouden toimija vastaisi hävittämis-, käsittely- tai palauttamismääräyksestä aiheutuneista kustannuksista. Ruokavirasto voisi liittää päätökseen määräyksiä sen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
42 §. Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka. Pykälän mukaan valvontaviranomainen voisi tehostaa tämän lain nojalla annettua määräystä tai kieltoa uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Uhkasakosta sekä teettämis- ja keskeyttämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta määrätä uhkasakko säädettäisiin markkinavalvontalain 28 §:ssä.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
43 §. Rangaistussäännös. Pykälä sisältäisi ehdotetun lain rikkomista koskevat rangaistussäännökset. Teon rangaistavuus lannoitelakirikkomuksena ehdotetaan kuten nykyisessäkin laissa kytkettäväksi tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lueteltaviksi ne teot, joista voi ehdotettavan lain mukaisesti tuomita lannoitelakirikkomuksesta sakkoon, jos rikkomus ei ole jonkin muun lainsäädännön mukaan ankarammin tuomittava. Tällainen muualla säädetty ankarammin rangaistava teko voi olla esimerkiksi rikoslain 48 luvun 1 §:n mukainen ympäristön turmeleminen. Teosta voitaisiin jättää tuomitsematta myös, jos laiminlyöntiä tai siitä aiheutunutta vaaraa voidaan pitää vähäisenä.
Tekijänä rikkomuksessa voisi olla talouden toimija tai lannoitevalmisteen käyttäjä ja tunnusmerkistön mukainen teko voitaisiin tehdä joko tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Teon huolimattomuusarvioinnissa tulisi ottaa huomioon erityisesti arvioitavana olevan toiminnan vaikuttavuus. Esimerkiksi lannoitevalmisteen valmistajalta tai markkinoille saattajalta edellytetään huomattavasti suurempaa huolellisuutta kuin käyttäjältä, koska ensiksi mainittujen mahdollisesti aiheuttama vahinko koskisi suurempaa käyttäjäkuntaa.
Ilmoituksen rikkomuksen saattamisesta syyteharkintaan tekee aina Ruokavirasto. Ruokavirasto voi myös päättää pykälän 2 momentin mukaan olla tekemättä ilmoitusta rikkomuksesta, jos rikkomus on kokonaisuutena olosuhteisiin nähden ilmeisen vähäinen. Ruokavirasto tekee arvioinnin ilmoituksen saattamisesta syyteharkintaan myös muiden viranomaisten ilmoitusten osalta.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään pääosin voimassa olevan lain säännöksiä. Rangaistussäännöstä on täydennetty lisäämällä fosforista annettujen säännösten noudattamista koskeva vaatimus. Ehdotetun lain 7 §:n mukaan lannoitevalmiste koostuu ainesosista. Ainesosa vastaa käsitteellisesti nykyisen lain mukaista raaka-ainetta, eikä sillä ole vaikutusta rangaistavuuden alaan.
8 luku Erinäiset säännökset
44 §. Valtion viranomaisen suoritteista perittävät maksut. Tämän lain mukaisista toimenpiteistä määrätään maksut siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.
45 §. Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin lannoitevalmisteiden valmistajan sekä sen, joka tuo lannoitevalmisteita Euroopan unionin jäsenvaltiosta tai muista valtioista, vahingonkorvausvelvollisuudesta. Korvausvelvollisuus syntyisi, jos lannoitevalmisteet eivät täytä Europan unionin lannoitelainsäädännössä taikka tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia. Korvausvelvollisuus syntyisi ammattikäytössä, eli silloin, kun lannoitevalmisteita käytetään elinkeinotoiminnassa. Korvaukseen olisi 1 momentin mukaan oikeutettu vain lannoitevalmisteen käyttäjä eli toimija, joka levittää lannoitevalmisteen kasvualustaan tai käyttää lannoitevalmisteen kasvualustana. Korvaukseen ei sen sijaan olisi oikeutettu esimerkiksi talouden toimija, joka jälleenmyy, jatkojalostaa tai käyttää lannoitevalmisteen osana valmistamaansa lannoitevalmistetta. Kyseisten toimijoiden kärsimä vahinko tulisi korvattavaksi kauppalain (355/1987) mukaan, kuten muussakin liiketoiminnassa. Vahinkojen korvaaminen olisi tällöin sovittavissa elinkeinonharjoittajan sopimusvapauden puitteissa, jolloin myös sopimusosapuolet voisivat halutessaan ottaa sopimukseen maininnan ankaran vastuun säännöksen soveltamisesta sopimussuhteessa. Kuluttajakaupassa vahinko tulisi korvattavaksi tuotevastuulain (694/1990) säännösten mukaisesti. Tuottamuksesta riippumaton vastuu selkeyttää lannoitevalmisteiden tuotantoketjussa olevia vastuusuhteita. Ehdotetussa säännöksessä ankara vastuu on rajattu niihin toimijoihin, jotka kykenevät parhaiten vaikuttamaan lannoitevalmisteiden laatuun ja niistä tuoteselosteessa annettaviin tietoihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, ettei korvausvelvollisuutta ole, jos se, jolta korvausta vaaditaan, saattaa todennäköiseksi, ettei lannoitevalmisteessa ollut vahingon aiheuttanutta virhettä silloin, kun hän saattoi lannoitevalmisteen markkinoille. Vastuuta ei siis syntyisi, jos esimerkiksi sisämarkkinakauppaa harjoittava toimija tai tuoja voisi saattaa todennäköiseksi, että virhe on syntynyt kaupan varastossa.
Pykälän 3 momentissa on selvyyden vuoksi säännös, että lannoitevalmisteesta henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahingonkärsijän pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta säädetään tuotevastuulaissa (694/1990).
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
46 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta lannoitelain nojalla tehtyihin päätöksiin. Ruokaviraston tekemän päätöksen ensisijaisena muutoksen hakukeinona olisi oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimuksesta on säädetty hallintolaissa. Poikkeuksen oikaisuvaatimukseen pykälässä lueteltuihin viranomaisen päätöksiin ei kuitenkaan vaadittaisi oikaisua, vaan 38–42 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin voisi hakea muutosta valittamalla suoraan hallintotuomioistuimeen. Kaksivaiheisesta muutoksenhausta on katsottu parhaaksi poiketa, koska liian pitkä muutoksenhakuaika voisi aiheuttaa päätöksen kohteena olevan lannoitevalmisteen pilaantumista tai arvon alentumista.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin, jossa säädetään hallintovalituksesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta valtion viranomaisen määräämään maksuun, jonka osalta viitattaisiin valtion maksuperustelakiin (150/1992).
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta Tullin tekemään päätökseen, jonka osalta viitattaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Aineellinen viittaus on nähty tarpeellisena, koska muuten voi jäädä epäselväksi mitä lainsäädäntöä sovellettaisiin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta uhkasakkoon, jonka osalta viitattaisiin uhkasakkolakiin.
47 §. Täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin, että viranomainen voisi päätöksessä määrätä, että sen päätöstä, lukuun ottamatta 37 §:ssä säädettyä lannoitevalvonnan seuraamusmaksua, on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.
48 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Toimijan luotettavuutta koskevaa 13 §:ää sovellettaisiin vasta 1.1.2023. Tällä turvattaisiin luotettavuuden selvittämiseen liittyvälle tietojärjestelmätyölle tarvittava aika.
49 §. Siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin, että ennen tämän lain voimaantuloa lannoitevalmistelain nojalla ilmoitetut toimijat saisivat jatkaa toimintaansa ilman erillistä ilmoitusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kansallisen tyyppinimiluettelon ja EY-lannoitetyyppiin kuuluvien lannoitevalmisteiden valmistusta saa jatkaa 31.12.2023 saakka. Kansallisten lannoitevalmisteiden markkinoille saattamista saisi jatkaa 31.12.2024 asti. Lannoiteasetuksen mukaan EY-lannoitteita saa saattaa markkinoille niin kauan kuin niitä on valmistajan varastossa. Lannoiteasetuksen mukaisia 16.7.2022 jälkeen valmistettuja lannoitteita ei kuitenkaan saa varustaa ”EY-LANNOITE” –merkinnällä vaan niiden katsotaan olevan kansallisen lainsäädännön mukaisia.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto voisi lain tullessa voimaan lisätä ainesosaluetteloon lannoitevalmisteasetuksen ja kumotun lain tyyppinimiluokkien perusteella sellaisia ainesosia, jotka täyttävät tämän lain 8 § 3 momentin mukaiset edellytykset. Lisäksi uudet tämän lain 8 §:n 2 momentin mukaiset 15. päivään heinäkuuta 2023 mennessä tulleet hakemukset olisivat maksuttomia. Tällä haluttaisiin taata mahdollisimman sujuva siirtymä ja matalat kustannukset toimijoille.
Pykälän 4 momentin mukaan laitokselle ennen tämän lain voimaantuloa lannoitevalmistelain 14 §:n nojalla myönnetty hyväksyntä olisi voimassa 31.12.2023 asti. Tällä tavoin laitokselle varattaisiin riittävä siirtymäaika tehdä tarpeelliset muutokset, jos valmistusprosessi ei täytä tämän lain nojalla annettuja säännöksiä. Laitoshyväksynnän lakkauttaminen ei myöskään edellytä laitokselta uutta ilmoittautumista lannoitelain mukaiseen valvontarekisteriin.
Pykälän 5 momentin mukaan ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleet asiat käsiteltäisiin noudattaen kumotun lain mukaisia säännöksiä.