7.1
Vanhemmuuslaki
6 §.Vanhemmuuden selvittämisen tarkoitus ja käyttöala. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentin soveltamisalaa laajennetaan kattamaan myös synnyttäneen äidin selvittäminen. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että momentin viittauksesta poistetaan rajaus, joka viittaa vain lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toisen äidin selvittämiseen. Tällöin vanhemmuuden selvittämisen soveltamisala laajenee kattamaan myös synnyttäneet äidit.
Myös pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöstä selkeytetään ja siinä otetaan huomioon myös synnyttäneen äidin selvittämistä koskevat tilanteet.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että momentissa tarkoitettu äitiys koskee vain lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua äitiyttä eikä synnyttänyttä äitiä.
7 §.Vanhemmuuden selvittämisen aloittaminen ja raukeaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen.
8 §.Vanhemmuuden selvittämisen toimeenpanija. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä otetaan huomioon myös ne tilanteet, joissa lapsen synnyttänyt äiti on selvittämättä tai kadonnut. Myös näissä tilanteissa vanhemmuuden selvittämisen toimeenpanija määräytyisi lapsen kotikunnan tai oleskelupaikkakunnan mukaan.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisätään viittaukset myös lain 11 ja 67 §:iin, joihin on myös lisätty hyvinvointialuetta koskevat viittaukset.
9 §.Neuvottelu vanhemmuuden selvittämiseksi. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että sitä sovelletaan lapsen toista vanhemmuutta koskevaan neuvotteluun. Lapsen toinen vanhempi voi olla joko isä tai hedelmöityshoitosuostumuksen perusteella vahvistettava toinen äiti. Näissä tilanteissa lapsen synnyttänyt äiti on jo todettu.
Sellaisia tilanteita varten, joissa selvitetään lapsen synnyttänyttä äitiä tai lapsen molempia vanhempia, ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 2 momentti. Momentissa olisi säännös neuvotteluun kutsuttavista henkilöistä. Lapsen synnyttäneen äidin selvittämisessä voidaan edetä neuvottelemalla vain lapsen ja lapsen otaksutun äidin kanssa. Tämä saattaa olla jopa välttämätöntä silloin, kun lapsen toinen vanhempi on pitkään ulkomailla tai kadoksissa. Kuten 1 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa on jo todettu (HE 132/2021 vp, s. 49), tilanteessa, jossa lapsi ei ole vielä täyttänyt 15 vuotta, mutta on lähestymässä 15 vuoden ikää, on usein välttämätöntä selvittää myös alle 15-vuotiaan alaikäisen mielipide, koska vanhemmuutta ei voida vahvistaa ilman lapsen suostumusta enää sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 15 vuotta.
Synnyttäneen äidin selvittämisellä saattaa olla oikeudellinen vaikutus myös muihin henkilöihin, kuten äidin aviomieheen. Synnyttäneen äidin aviomiehestä, joka on ollut avioliitossa äidin kanssa lapsen syntymän aikaan, tulee äitiyden toteamisen tai vahvistamisen seurauksena suoraan lapsen isä lain 3 §:n perusteella. Tällöin on perusteltua pyrkiä kutsumaan neuvotteluun myös otaksutun synnyttäneen äidin aviomies. Otaksutun synnyttäneen äidin aviomies voi myös kyetä kertomaan omalta osaltaan sellaisia lapsen syntymään liittyviä seikkoja, joilla on merkitystä asian selvittämisessä. Lapsen otaksutun toisen vanhemman läsnäolo on lisäksi välttämätön tilanteessa, jossa selvitettävänä ovat lapsen molemmat vanhemmat. Lapsen ja lapsen otaksuttujen vanhempien lisäksi saattaa olla tarpeen kutsua neuvotteluun mukaan myös lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja. Muulla laillisella edustajalla tarkoitetaan esimerkiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 56 §:ssä ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 39 §:ssä tarkoitettua edustajaa. Näillä edustajilla on, toisin kuin holhoustoimesta annetun lain (442/1999) nojalla määrätyllä edunvalvojalla, toimivalta käyttää puhevaltaa myös lapsen henkilöä koskevissa asioissa ilman tätä koskevaa erityistä tuomioistuimen määräystä asiassa. Tämä saattaa olla tarpeen siksi, että lapsen huoltaja tai laillinen edustaja voi antaa lapsen puolesta suostumuksen oikeusgeneettisiin vanhemmuustutkimuksiin, jolloin tarvittavat näytteet voidaan ottaa samalla käynnillä.
10 §.Neuvottelun toimittaminen ja velvollisuus pysyä totuudessa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksen soveltamisala kattaa synnyttäneen äidin velvollisuuden pysyä totuudessa myös silloin, kun synnyttäneen äidin äitiyttä ei ole vielä selvitetty.
11 §.Lastenvalvojan oikeudesta saada tietoja. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus sosiaalihuollon viranomaiseen muutetaan hyvinvointialueeksi. Muutos on tarpeen, jotta sanamuoto vastaisi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) käytettyä sanamuotoa. Lisäksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi johdonmukaisuussyistä siten, että lastenvalvojalla on oikeus saada pykälässä tarkoitetut tiedot otaksutun vanhemman henkilöllisyyden ja asuinpaikan selvittämiseksi myös otaksutun synnyttäneen äidin selvittämistä varten. Tällaiset tilanteet ovat todennäköisesti erittäin harvinaisia, mutta mahdollisia, esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi on hylätty pian syntymänsä jälkeen.
12 §.Geneettisen selvityksen hankkiminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä otettaisiin huomioon myös tilanteet, joissa oikeusgeneettinen tutkimus on tarpeen tehdä synnyttäneestä äidistä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös, jonka perusteella oikeusgeneettisessä vanhemmuustutkimuksessa tarvittava näyte voitaisiin ottaa lastenvalvojan luona silloinkin, kun lapsi ei ole sen ikäinen tai niin kehittynyt, että hän kykenisi antamaan itse suostumuksen näytteen ottamiseen eikä hänellä myöskään ole huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, joka voisi antaa suostumuksen lapsen puolesta. Laillisen edustajan henkilöpiiriä on käsitelty edellä 9 §:n säännöskohtaisten perusteluiden yhteydessä. Vaikka 15 vuoden ikäraja on lapsen puhevallan ja hänen prosessioikeudellisen asemansa kannalta merkityksellinen vanhemmuutta selvittäessä (esimerkiksi 8 ja 14 §), tätä ikärajaa ei voida pitää määräävänä lapsen iän ja kehitystason määrittelyssä, kun kyse on lapsen oikeudesta antaa suostumuksensa häneen kohdistuvaan tutkimustoimenpiteeseen. Esimerkiksi potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) perusteluissa todetaan, että yli 12-vuotias voidaan käytännössä miltei aina katsoa niin kypsäksi, että hänen vastustukseensa on suhtauduttava vakavasti (HE 185/1991 vp, s. 17). Koska kyse on lähtökohtaisesti lapsen edun mukaisesta toimenpiteestä, voidaan katsoa, että jo 12-vuotias alaikäinen voi antaa suostumuksen toimenpiteeseen itsenäisesti, ellei hänellä ole huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, joka voisi antaa suostumuksen hänen puolestaan eivätkä ne, joiden vanhemmuuden selvittämisestä on kyse, tätä vastusta. Alle 12-vuotiaiden osalta tulisi lastenvalvojan ilman erityistä sääntelyä hakea tällaisessa tilanteessa tuomioistuimelta lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 c §:n perusteella huoltajan sijaisen määräämistä toimenpidettä varten. Koska näytteenoton tarkoituksena on, että lapselle voidaan mahdollisimman nopeasti vahvistaa oikeudellinen vanhempi, joka voi toimia lapsen huoltajana ja lakimääräisenä edustajana kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa, ei ole perusteltua, että tilanteessa, jossa kaikki asianosaiset ovat myötämielisiä näytteen ottamiselle ja asian ripeälle selvittämiselle, jouduttaisiin hakemaan erillinen määräys huoltajan sijaisen määräämiseksi. Tuomioistuinmenettely myös usein pitkittäisi huomattavasti asian käsittelyä. Tällä perusteella ehdotetaan, että jos alaikäinen lapsi ei kykene itse antamaan suostumusta näytteen ottamiseen eikä hänellä ole laillista edustajaa, joka voisi antaa suostumuksen hänen puolestaan, näyte voitaisiin ottaa lastenvalvojan valvonnassa ilman suostumusta, ellei se, jonka vanhemmuuden selvittämisestä on kyse, tätä vastusta. Jos selvitettävänä olisi samanaikaisesti esimerkiksi sekä synnyttäneen äidin että isän vanhemmuus, edellytettäisiin, että kumpikaan heistä ei vastusta näytteen ottamista. Jos joku, jonka vanhemmuuden selvittämisestä on kyse, vastustaisi näytteen ottamista, lastenvalvojan tulisi hakea lapselle huoltajan sijaisen määräämistä näytteen ottamista varten. Lastenvalvojalle ei näin ollen jatkossakaan ehdoteta annettavaksi toimivaltaa tahdonvastaiseen näytteenottoon, vaan tätä koskeva toimivalta säilyisi vain tuomioistuimilla.
Pykälän 1, 2 ja 3 momentteja ehdotetaan muutettavaksi lisäksi siten, että niissä tehdyt viittaukset oikeusgeneettisiin isyystutkimuksiin muutetaan viittauksiksi oikeusgeneettisiin vanhemmuustutkimuksiin.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan myös muutettavaksi siten, että siihen lisätään viittaus oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta annetun lain 8 §:ään. On huomattava, että lastenvalvojan sovellettavaksi voi tulla 3 momentissa tehtyjen lakiviittausten lisäksi myös muita säännöksiä, kuten esimerkiksi oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta annetun lain 10 a §:n 1 ja 2 momentti, 10 b §, 13 a §, 13 b §:n 2 momentti ja 23 b §. Lisäksi 3 momentissa sukulaisen sijaan viitataan lähisukulaiseen, jotta terminologia olisi yhdenmukainen oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta annetussa laissa käytetyn terminologian kanssa.
Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi ja 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska pääasiallinen todistelukeino vanhemmuuden selvittämisessä on oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus, eikä lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja lapsen siittämisajankohdasta ole pyydetty enää vuosiin. Tätä koskeva säännös on näin ollen tarpeeton. Jos lapsen siittämisajankohdasta tarvitaan lisätietoja, lastenvalvoja voi pyrkiä selvittämään asiaa aiemmin tehtyjen raskaudenaikaisten ultraäänitutkimusten ja tätä koskevien potilasasiakirjamerkintöjen perusteella.
13 §.Tutkittavalle annettavat tiedot ja ilmoitukset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä tehdyt viittaukset oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viitauksiksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen ja viittaus isyyden selvittämiseen muutetaan viittaukseksi vanhemmuuden selvittämiseen.
14 §.Vanhemmuuden selvittämisen keskeyttäminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentin 2 kohdassa tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen.
16 §.Tunnustamistilaisuuden varaaminen ja kanteen nostaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknisluontoisia kielellisiä muutoksia. Momentin sisältö vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta sen kieliasua on selvennetty nykyisestä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka sisältää 1 ja 2 momentteja täydentävän soveltamisohjeen synnyttäneen äidin äitiyttä koskevia tilanteita varten. Synnyttäneen äidin äitiyttä koskevissa tilanteissa ei edellytetä, että äiti tunnustaa synnyttämänsä lapsen, vaan äitiys vahvistetaan oikeusgeneettisten vanhemmuustutkimusten ja sen pohjalta laaditun vanhemmuuden selvittämispöytäkirjan perusteella. Jos oikeusgeneettisiä vanhemmuustutkimuksia ei ole ollut mahdollista tehdä esimerkiksi siksi, että synnyttäneeksi äidiksi otaksuttu henkilö on kieltäytynyt tutkimuksista, on lastenvalvojalla velvollisuus ajaa lapsen puolesta kannetta otaksuttua äitiä vastaan synnyttäneen äidin äitiyden vahvistamiseksi. Tilanteessa, joissa vanhemmuuden selvittäminen tulisi keskeyttää, velvollisuutta kanteen ajamiseksi ei ole.
17 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentin viittauksesta poistetaan rajaus, joka viittaa vain toisen äidin valitusoikeuteen. Muutoksen tarkoituksena on, että säännöksen soveltamisalaa laajennetaan soveltuvaksi myös sellaiseen henkilöön, joka katsoo olevansa lapsen synnyttänyt äiti, vaikka tätä ei ole saatu selvitettyä tai vahvistettua.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa otetaan huomioon isyyden selvittämisen lisäksi myös synnyttäneen äidin selvittämistä ja vahvistamista koskevat tilanteet. Henkilöllä, joka katsoo olevansa lapsen synnyttänyt äiti, on tarve hakea muutosta lastenvalvojan tekemään keskeyttämispäätökseen, jos oikeusgeneettisiä vanhemmuustutkimuksia ei ole voitu tehdä esimerkiksi siksi, että lapsen huoltajana toimiva muu henkilö on kieltäytynyt oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta eikä lastenvalvoja nosta äitiyden vahvistamista koskevaa kannetta, jotta asia voitaisiin selvittää tuomioistuimen määräämän tutkimuksen avulla.
23 §.Kuuleminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään lapsen huoltajan tai muun laillisen edustajan kuulemisesta ennen vanhemmuuden selvittämisestä laadittavan pöytäkirjan laatimista. Lapsen huoltaja saattaa olla esimerkiksi lapsen isä, joka edustaa lasta muutoinkin vanhemmuuden selvittämistä koskevassa asiassa. Nykyinen 2 momentti siirtyisi muutettuna uudeksi 3 momentiksi. Uuden 3 momentin sisältö ehdotetaan säilytettäväksi muutoin entisellään, mutta siinä ehdotetaan viitattavaksi nykyisen 1 momentin lisäksi myös 2 momenttiin.
26 §.Asiakirjojen toimittaminen Digi- ja väestötietovirastolle. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 2 momentti, joka sisältää erillisen toimintaohjeen tilanteita varten, joissa vanhemmuuden selvittäminen koskee synnyttäneen äidin selvittämistä. Koska äitiyttä ei näissä tilanteissa tunnusteta, lastenvalvoja toimittaa Digi- ja väestötietovirastolle vanhemmuuden selvittämisestä tehdyn pöytäkirjan liitteineen ilman tunnustamista koskevia asiakirjoja. Liitteet voivat tilanteesta riippuen sisältää neuvotteluasiakirjojen lisäksi myös muita asiakirjoja. Keskeinen liiteasiakirja synnyttäneen äidin selvittämisessä on oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta saatu tutkimustulos.
27 §.Suostumus vanhemmuuden vahvistamiseen ilman oikeudenkäyntiä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä otetaan huomioon myös synnyttäneen äidin selvittämistä koskevat tilanteet. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että momentin viittauksesta poistetaan rajaus, joka viittaa vain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun äidin eli toisen äidin selvittämiseen. Kirjallisen hedelmöityshoitotodistuksen lisäksi vanhemmuuden vahvistamisen edellytyksiin oikeudenomistajien suostumuksella on lisätty myös oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus, joka on keskeinen osa synnyttäneen äidin äitiyden selvittämistä. Lisäksi momentin kieliasuun tehdään teknisluonteinen muutos.
29 §.Digi- ja väestötietoviraston toimivalta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 3 kohta, jonka perusteella Digi- ja väestötietovirastolla olisi jatkossa toimivalta vahvistaa myös synnyttäneen äidin äitiys, jos äitiys on selvitetty lain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla eikä ole aihetta epäillä, ettei henkilö ole lapsen äiti. Säännöksen myötä Digi- ja väestötietoviraston toimivaltaa vanhemmuuden vahvistamista koskevissa asioissa laajennetaan synnyttävän äidin vahvistamista koskeviin asioihin.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä otetaan huomioon isyyden vahvistamisen lisäksi myös synnyttäneen äidin selvittämistä koskevat tilanteet. Tarve synnyttäneen äidin selvittämiselle nousee useimmiten esiin juuri siksi, että ulkomailta Suomeen muuttaneiden otaksuttujen vanhempien henkilöllisyyttä ja perhesiteitä osoittavat asiakirjat ovat puutteelliset eikä Digi- ja väestötietovirasto ole tästä syystä voinut tallettaa synnyttäneen äidin äitiyttä koskevaa tietoa väestötietojärjestelmään. Lähtökohtana on, että perhe pyrkii hankkimaan tarpeelliset asiakirjat ja näitä koskevat laillistukset tai alkuperätodistukset väestötietolain 19 §:n osoittamalla tavalla, jotta erilliseen synnyttäneen äidin selvittämiseen ei olisi tarvetta turvautua. Tämä saattaa kuitenkin osoittautua kohtuuttoman vaikeaksi esimerkiksi siksi, että henkilö on lähtöisin sellaisesta valtiosta, jossa ei ole kattavaa väestötietojärjestelmää tai jonka väestötietojärjestelmästä ei ole kohtuudella saatavissa tietoja vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Lapsen etu on, että hänelle voidaan vahvistaa kaksi vanhempaa mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen ja että ulkomailla syntyneiden lasten vanhempia koskevat merkinnät voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään mahdollisimman pian sen jälkeen, kun väestötietolain 9 §:ssä tarkoitetut ulkomaan kansalaisen rekisteröinnin yleiset edellytykset ovat täyttyneet. Väestötietojärjestelmän luotettavuutta koskevat edellytykset ovat huomattavan korkeat eikä sääntelyssä ole otettu huomioon tiedon tallettamatta jättämisestä perheelle koituvia haasteita. Tästä syystä, ja koska vastaava mahdollisuus on katsottu perustelluksi myös isyyden vahvistamista koskevissa tilanteissa, on perusteltua laajentaa 2 momentin soveltamisalaa siten, että myös synnyttävän äidin äitiys voidaan vahvistaa vanhemmuuden selvittämisen ja oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen perusteella.
Digi- ja väestötietovirastolla on harkintavaltaa sen osalta, onko esitetystä oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta huolimatta aihetta epäillä, ettei henkilö ole lapsen äiti. Oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus ei osoita synnyttänyttä äitiä esimerkiksi tilanteessa, jossa perhe on saanut lapsen sijaissynnytysjärjestelyn avulla siten, että lapsi on saatu aikaan käyttämällä aiotun äidin omaa munasolua. Harkintavaltaa on myös sen osalta, milloin voidaan katsoa olevan perheen kannalta kohtuutonta edellyttää perheen tai henkilön itse hankkimia lisäselvityksiä. Kohtuuttomana edellytyksenä ei voida pitää esimerkiksi sitä, että toisesta EU-valtiosta tai niin sanottuun apostille-yleissopimukseen liittyneestä valtiosta Suomeen saapunut perhe ei halua hankkia tarvittavia asiakirjoja siksi, että se koetaan työlääksi tai kalliiksi. Kohtuuttomuusedellytystä sovelletaan synnyttäneen äidin äitiyden selvittämisessä vastaavasti kuin pykälän mukaisessa isyyden selvittämisessä. Kohtuuttomuusedellytystä on arvioitava suhteessa lainsäädännön tavoitteisiin, joista yksi on mahdollistaa perhesuhteita koskevien tietojen rekisteröinti väestötietojärjestelmään muun muassa sellaisissa tilanteissa, joissa lapsen syntymää koskeva asiakirjanäyttö on puutteellinen henkilöstä itsestään tai hänen perheestään johtumattomasta syystä.
Asiakirjojen hankkiminen on lähtökohtaisesti ensisijainen toimintatapa myös silloin, kun asiakirjat tulee hankkia kolmansista valtioista tai laillistaa kaksivaiheisessa menettelyssä. Lähtökohtaisesti asiakirjaselvityksen hankkimisen voidaan katsoa olevan perheelle kohtuullista, vaikka siitä aiheutuisi heille esimerkiksi joidenkin satojen eurojen kustannus tai niiden toimituksessa kestäisi useampi kuukausi. Kohtuuttomuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös esimerkiksi perheen esittämä selvitys siitä, mitä toimenpiteitä kyseisen maan viranomaiset ovat perheeltä edellyttäneet asiakirjojen hankkimiseksi ja mitä toimenpiteitä perhe on jo tehnyt asiakirjat hankkiakseen.
32 §.Kanneoikeus isyyden vahvistamista koskevassa asiassa ja asianosaiset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen.
33 §.Kanneoikeus äitiyden vahvistamista koskevassa asiassa ja asianosaiset. Pykälää edotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään 2 uutta momenttia, jotka koskevat synnyttäneen äidin vahvistamista. Ehdotetun 3 momentin mukaan lapsi, jonka osalta ei ole todettu tai vahvistettu synnyttänyttä äitiä, voi vaatia synnyttäneen äidin vahvistamista nostamalla kanteen äidiksi otaksumaansa henkilöä vastaan. Jos tämä on kuollut, kanne nostetaan hänen oikeudenomistajiaan vastaan. Oikeudenomistajat määräytyvät perintökaaren 18 luvun 1 §:n perusteella, jonka mukaan kuolinpesän osakkaita ovat lähtökohtaisesti perilliset ja yleistestamentin saajat sekä eloon jäänyt puoliso. Jos edellä tarkoitettuja kuolinpesän osakkaita ei ole, viime kädessä voidaan haastaa Valtiokonttori vastaamaan äitiyden vahvistamiskanteeseen perintökaaren 5 luvun 1 §:n perusteella.
Ehdotetun uuden 4 momentin mukaan henkilö, joka katsoo itse olevansa lapsen synnyttänyt äiti, voi nostaa äitiyden vahvistamista koskevan kanteen lasta vastaan. Kanne voidaan nostaa, jos Digi- ja väestötietovirasto ei ole vahvistanut äitiyttä. Äitiyden vahvistamatta jättäminen on tällöin saattanut johtua esimerkiksi siitä, että synnyttäneen äidin äitiyttä ei ole voitu pitää riittävän selvitettynä äitiyden vahvistamiseksi esimerkiksi siksi, että tarvittavia oikeusgeneettisiä selvityksiä ei ole saatu tai asiassa on esitetty epäily siitä, että oikeusgeneettisistä selvityksistä huolimatta äitinä itseään pitävä henkilö ei ole synnyttänyt lasta.
Nykyinen 3 momentti, jossa säädetään äidin oikeudenomistajien sijaan tulosta, ehdotetaan siirrettäväksi pykälän uudeksi 5 momentiksi, koska sen soveltamisala kattaa kaikki edellä 1–4 momenteissa tarkoitetut tilanteet. Jos se, jonka äitiydestä on kysymys, kuolee oikeudenkäynnin aikana, tämän oikeudenomistajat tulevat hänen sijaansa. Säännöstä sovelletaan siitä riippumatta, onko äidiksi otaksuttu henkilö asiassa kantajana vai vastaajana. Jos hän on ollut kuollessaan kantajana asiassa, hänen oikeudenomistajansa voivat joko jatkaa kannetta tai jättää asian sikseen.
34 §.Kanneoikeuden rajoitukset. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se kattaisi myös synnyttäneen äidin vahvistamista koskevat asiat. Tästä syystä momentista ehdotetaan poistettavaksi rajaus, joka viittaa vain lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toisen äidin selvittämiseen. Samasta syystä on tarpeen, että momentissa tehty säännösviittaus kattaa myös ne päätökset, jotka Digi- ja väestötietovirasto on tehnyt äitiyden vahvistamishakemuksen hylkäämisestä synnyttäneen äidin äitiyttä koskevissa asioissa.
36 §.Vastaajaksi haastaminen. Pykälän 1 momentin sisältö vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä eritellään se, onko kyse 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta äidistä vai synnyttäneen äidin äitiyden vahvistamisesta.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään toimintaohje tilanteessa, jossa saman lapsen osalta on vireillä kanne sekä isyyden että synnyttäneen äidin äitiyden vahvistamiseksi. Tällöin äitiyden vahvistamista koskeva kanne tulisi ratkaista ennen isyyden vahvistamista koskevaa asiaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että jos synnyttänyt äiti on ollut avioliitossa lapsen syntymän aikaan, lapsen isyys määräytyy lähtökohtaisesti synnyttäneen äidin avioliiton ja lakimääräisen isyysolettaman kautta, jolloin oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus voi osoittaa vain geneettisen isyyden, mutta ei oikeudellista isyyttä.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon synnyttäneen äidin äitiyttä koskevat tilanteet.
Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen ja viittaus isään muutetaan viittaukseksi vanhempaan.
40 §.Kanteen peruuttaminen ja vanhemmuuden poissuljenta. Pykälän otsikkoa sekä sen 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että otsikossa ja säännöksissä otetaan isyyskanteiden lisäksi myös synnyttäneen äidin äitiyden vahvistamista koskevat kanteet, koska myös näissä tilanteissa oikeusgeneettisillä vanhemmuustutkimuksilla saattaa olla niin vahva todistusarvo, että tuomioistuin pitää todistettuna, ettei poissuljennan saanut henkilö voi olla lapsen vanhempi. Tällainen tilanne saattaa olla käsillä, jos on pidettävä todistettuna, että raskaus ei ole alkanut käyttämällä luovutettua munasolua.
42 §.Muutoksenhaun käsittely. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä otetaan huomioon myös tilanteet, joissa vaatimus on hylätty sen vuoksi, että hänen äitiytensä ei ole mahdollinen suoritetun oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen nojalla. Lisäksi pykälän kieliasuun tehdään teknisluonteinen muutos.
43 §.Isyyden kumoamisen perusteet. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen.
44 §.Äitiyden kumoamisen perusteet. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon myös ne tilanteet, joissa Digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut äitiyden 2 §:ssä tarkoitetuksi synnyttäneen äidin äitiydeksi.
45 §.Vanhemmuuden kumoaminen Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa tehty viittaus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen muutetaan viittaukseksi oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen. Lisäksi momenttiin sisältyvä rajaus, joka koskee Digi- ja väestötietoviraston toimivaltaa ratkaista äidin hedelmöityshoitoa koskevia asioita, ehdotetaan siirrettäväksi 3 momenttiin ja laajennettavaksi johdonmukaisuussyistä koskemaan myös 1 momentissa tarkoitettuja tilanteita.
47 §.Äitiyden kumoamista koskevan kanneasian asianosaiset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikeus kumoamista koskevan kanteen nostamiseen olisi myös sillä, joka 48 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa katsoo olevansa lapsen vanhempi.
48 §.Kanneoikeuden rajoitukset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään synnyttäneen äidin äitiyttä koskeva uusi 4 momentti. Momentin mukaan henkilöllä, joka katsoo olevansa lapsen äiti sen henkilön sijasta, joka on vahvistettu lapsen synnyttäneeksi äidiksi, on tietyin perustein oikeus nostaa kanne synnyttäneen äidin äitiyden kumoamiseksi. Koska vahvistetun synnyttäneen äidin äitiyden vahvistaminen edellyttää oikeusgeneettisten vanhemmuustutkimusten tekemistä ja sitä, että tutkimukset tukevat synnyttäneen äidin äitiyttä, kyseessä voi lähtökohtaisesti olla vain tilanne, jossa henkilö on saanut lapsen sijaissynnytysjärjestelyn kautta sellaisten hedelmöityshoitojen avulla, joissa on käytetty aiotun vanhemman omaa munasolua ja aiottu äiti on erehdyttänyt viranomaisia jättämällä kertomatta, että hän ei ole itse synnyttänyt lasta. Näin ollen äitiyttä koskeva päätös on perustunut viranomaiselle asiasta annettuihin vääriin tietoihin. Viranomaiselle annetut väärät tiedot ovatkin ehdotetun säännöksen mukaan yksi edellytys sille, että synnyttäneen äidin äitiys voidaan kumota. Toisena edellytyksenä on, että tuomioistuin arvioi kanteen nostamisen olevan lapsen edun mukainen. Esimerkiksi jos lapsi on ennättänyt asua perheessä pitkän aikaa ja muodostanut merkityksellisen sosiaalisen suhteen aiottuun äitiin ennen kuin epäily vahvistetun synnyttäneen äidin äitiydestä saatetaan tuomioistuimen arvioitavaksi, saattaa olla lapsen edun vastaista rikkoa tuo jo muodostunut suhde.
50 §.Määräaika kanteen nostamiselle. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vanhemmuuden kumoamista koskevan kanteen määräaikaa koskevassa säännöksessä otetaan huomioon myös synnyttäneen äidin vahvistamista koskevat tilanteet. Kahden vuoden määräaika vanhemmuuden vahvistamisesta laskettuna vastaa kanneaikaa tilanteessa, jossa isyys tai toinen äitiys perustuu tunnustamiseen. Kahden vuoden määräaika voi olla riittämätön, jos 48 §:n 4 momentissa tarkoitetussa erehdyttämistapauksessa lapsen oikea synnyttänyt äiti asuu ulkomailla ja hänen on lapsen löytääkseen tullut ensin selvittää lapsen olinpaikka ja vasta sitten ottaa selvää siitä, kuinka hän voi riitauttaa toiselle henkilölle viranomaista erehdyttämällä vahvistettu äitiys. Tällaisessa tilanteessa saattaa tulla arvioitavaksi, täyttääkö tilanne 2 momentissa säädettyä painavaa syytä koskevat edellytykset, jolloin kanne voitaisiin tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen.
63 §.Lapsen mielipiteen selvittäminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään viittaus 48 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin, koska myös näissä tilanteissa on tarpeen arvioida lapsen etua.
67 §.Ennakkotunnustamisrekisterit. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sosiaalihuollon viranomaista koskeva viittaus muutetaan viittaukseksi hyvinvointialueeseen. Muutostarve aiheutuu sote-uudistuksesta, jonka seurauksena sosiaalihuollon viranomaista koskevat viittaukset päivitetään vastaamaan uutta terminologiaa.
69 §.Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentin 2 kohta poistetaan tarpeettomana. Muutoksen seurauksena voimassa oleva 3 kohta siirtyisi uudeksi 2 kohdaksi. Lisäksi pykälän kieliasuun tehdään teknisluonteinen muutos.
Voimaantulosäännös. Lain voimaantulon osalta on välttämätöntä ottaa huomioon se, että lain hyväksymisen ja voimaantulon väliin jää riittävä aika lain täytäntöönpanoa varten tarvittavia toimia varten. Ehdotetut muutokset edellyttävät vanhemmuuden selvittämisessä, vahvistamisessa ja kumoamisessa käytettävien lomakkeiden uudistamista sekä muutoksia väestötietojärjestelmään.
7.2
Laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta
Lain nimike. Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikeusgeneettisen isyystutkimuksen sijaan lain nimikkeessä viitataan oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen. Muutoksen syynä on se, että mahdollisuus oikeusgeneettisiin tutkimuksiin on tarkoitus laajentaa myös synnyttäneen äidin selvittämistä varten.
1 §.Lain soveltamisala. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain soveltamisala laajennetaan kattamaan myös oikeusgeneettiset tutkimukset, jotka tehdään synnyttäneen henkilön äitiyttä koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että oikeusgeneettisen isyystutkimuksen sijaan säännellään oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta.
Pykälän 2 momenttiin sisältyvä oikeusgeneettisen isyystutkimuksen määritelmä ehdotetaan korvattavaksi oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen määritelmällä. Säännöksen aineellinen sisältö säilyisi samana, mutta tutkimuksen nimeä ehdotetaan muutettavaksi. Oikeusgeneettisellä vanhemmuustutkimuksella tarkoitettaisiin vanhemmuuden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi tehtävää ihmisen geenien, muun periytyvän DNA:n tai geenituotteiden tutkimista. Lisäksi momentin kieliasuun tehdään teknisluonteinen muutos.
2 §.Tutkimuksen teettäminen. Pykälässä säädetään siitä, kuka voi teettää tutkimuksen. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä otetaan huomioon myös tilanteet, joissa oikeusgeneettinen tutkimus on tarpeen teettää synnyttäneen äidin äitiyden vahvistamista tai kumoamista koskevassa asiassa. Lisäksi pykälän kieliasuun tehdään teknisluonteinen muutos.
4 §.Tutkimus asianosaisista. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös kattaa myös tilanteet, joissa tutkimus tehdään synnyttäneen äidin äitiyttä koskevassa asiassa. Lisäksi pykälään ehdotetaan terminologisia muutoksia, jotka vastaavat vanhemmuuslaissa käytettyjä sukupuolineutraalimpia sanamuotoja. Samalla pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälän muutettua sisältöä. Lapsen, äidin ja miehen tutkimisen sijaan ehdotetaan säänneltäväksi lapsen, synnyttäneen äidin ja oikeudenkäynnissä asianosaisena olevan muun henkilön tutkimisesta.
5 §.Tutkimus kadonneesta tai kuolleesta. Pykälässä säädetään tutkimuksen määräämisestä tilanteessa, jossa tutkittava on kadonnut tai kuollut.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi viittaukset lain 10 a ja 10 b §:iin. Viitatuissa pykälissä säädettäisiin tarkemmin aiempien tutkimustulosten käyttämisestä ja aiemmin otetuista kudosnäytteistä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan rajaus, jonka mukaan kuolleen tutkittavan, joka on haudattu tai tuhkattu, kudosnäytettä ei voida tutkia. Pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa kuollut tutkittava on saatettu jo haudata tai tuhkata, mutta tarvittavat kudosnäytteet on voitu ottaa jo aiemmin. Samasta syystä momenttiin ehdotetaan tehtäväksi terminologinen lisäys, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi paitsi vainajasta otettavasta, myös jo otetusta kudosnäytteestä. Lisäys on tarpeen, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saadun tiedon mukaan käytännössä tuomioistuin on ehtinyt määrätä vain harvoin tutkimuksen tehtäväksi ennen vainajan hautaamista tai tuhkaamista. Kuolleesta vainajasta otettu kudosnäyte on usein tullut otetuksi tulevan tutkimuksen varalta voimassa olevan lain 16 §:n nojalla.
Haudattua vainajaa koskevan rajauksen poistaminen on tarpeen myös siitä syystä, että tarkoituksena on mahdollistaa haudatun vainajan tutkiminen myös niissä tilanteissa, joissa ei ole käytettävissä aiemmin otettua kudosnäytettä. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi informatiivinen viittaus 8 a §:ään, jossa säädettäisiin tarkemmin haudattua vainajaa koskevasta tutkimuksesta.
Pykälän 3 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksen soveltamisala kattaa myös tilanteet, joissa tutkitaan synnyttäneen äidin äitiyttä. Säännöksen tarkoituksena on, ettei tutkimusta tule määrätä ilman erityistä syytä sellaisesta kuolleesta tai kadonneesta vanhemmasta, jonka vanhemmuussuhteesta ei ole kysymys, jos riittävä varmuus otaksutun vanhemman vanhemmuudesta saadaan tutkimalla lapsi ja otaksuttu vanhempi. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun lapsen synnyttänyt äiti on kadonnut tai kuollut, mutta lapsi ja lapsen otaksuttu isä elävät. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua, että tutkitaan kolmen osapuolen sijaan vain kahta osapuolta, mutta niin monella DNA-merkillä, että kahden tutkittavan perusteella saadaan todistusvoimainen tulos. Säännös on perusteltu, koska erityisesti haudatun vainajan tutkimisen tulisi olla viimesijainen keino, eikä siihen tulisi ryhtyä, jos vanhemmuuskysymyksen ratkaisemiseksi on saatavilla riittävä selvitys muilla keinoin. Samasta syystä ei olisi myöskään tarkoituksenmukaista käyttää terveydenhuollon voimavaroja aiemmin otettujen kudosnäytteiden selvittämiseen, ellei kyseiselle näytteelle ole tosiasiallista tarvetta. Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, jossa sukuhautaan on haudattu sekä otaksuttu vanhempi että vanhempi, jonka vanhemmuussuhteesta ei ole kyse. Tällöin voi olla käytännöllisistä syistä tarpeen tehdä tutkimus molemmista haudatuista vainajista siten, että näytteet otetaan samanaikaisesti.
Säännöksen sanamuotoa on lisäksi muutettu sen selkeyttämiseksi, että rajoite koskee vain kadonnutta tai kuollutta henkilöä. Pykälän sanamuotoa on myös kielellisesti tarkistettu ja selkeytetty.
6 §.Lapsen otaksuttujen isovanhempien tutkiminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että miehen vanhempien tutkimisen sijaan siinä viitataan lapsen otaksuttujen isovanhempien tutkimiseen. Vastaava muutos tehtäisiin myös pykälän 1 momenttiin, jossa viitataan otaksutun vanhemman vanhempaan ja otaksuttuun vanhempaan. Ehdotetut kielelliset muutokset ovat tarpeen, jotta säännöksessä otettaisiin huomioon myös tilanteet, joissa tutkitaan synnyttäneen äidin äitiyttä.
Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Säännöksen pääasiallinen sisältö ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 7 a §:ään.
7 §.Otaksutun vanhemman muiden lähisukulaisten tutkiminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi pykälän muutettua sisältöä. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi, jotta se kattaisi myös tilanteet, joissa tutkitaan synnyttäneen äidin äitiyttä. Tämä toteutetaan siten, että miehen sijaan viitataan otaksuttuun vanhempaan.
Säännöstä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että otaksutun vanhemman muiden sukulaisten tutkiminen rajataan otaksutun vanhemman lähisukulaisten tutkimiseen. Muutos on tarpeen, koska kaukaisten sukulaisten tutkimiselle ei ole yleensä tieteellisiä perusteita. Säännöksen merkitys korostuu kaupallisten sukututkimusten yleistyessä. Tarkoituksenmukaisena ei voida pitää sitä, että tällaisten kaupallisten tutkimusten antamien osumien perusteella tutkitaan hyvin kaukaisia sukulaisia. Synnyttänyttä äitiä, isää, täyssisarusta, isovanhempaa, puolisisarusta, täyssisaruksen lasta sekä vanhemman täyssisarusta (täti, setä tai eno) voidaan pitää lähisukulaisina, kun tarkoitetaan vanhemmuuden osoittamista DNA-tutkimuksella. Näillä sukulaisuussuhteilla on keskimäärin 25–50 % yhteistä perimää. Jos jaetun yhteisen perimän määrä on edellä kuvattua pienempi, sukulaisuuden toteaminen luotettavasti oikeusgeneettisissä tutkimuksissa käytettävillä DNA-tunnisteilla on epätodennäköistä. On huomattava, että sukulaisuustutkimuksissa on aina hyödyllistä, jos vertailuhenkilöitä on enemmän kuin yksi.
7 a §.Kadonneen tai kuolleen isovanhemman tai lähisukulaisen tutkiminen. Ehdotettu pykälä on uusi, mutta sen sisältö vastaa osittain nykyistä 6 §:n 2 momenttia. Ehdotettu pykälä sisältää oikeusohjeen sen tapauksen varalta, ettei lain 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun tutkittavan olinpaikasta voida saada tietoa tai jos tutkittava on kuollut. Tällöin sovelletaan vastaavasti, mitä 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, ellei tutkittava ole ennen katoamistaan tai kuolemaansa kieltänyt vanhemmuustutkimuksen tekemistä. Tuomioistuin voisi esimerkiksi määrätä, että tutkimus tehdään tutkittavasta aiemmin otetusta, saatavilla olevasta kudosnäytteestä.
Säännös vastaa osittain voimassa olevan lain 6 §:n 2 momenttia, mutta sen soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan lapsen otaksuttujen isovanhempien lisäksi myös otaksutun vanhemman muiden lähisukulaisten tutkimista. Tästä johtuu, että myös otaksutun vanhemman muu lähisukulainen voidaan määrätä tutkittavaksi, vaikka tämä on kadonnut tai kuollut. Ehdotettu säännös eroaa voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentin säännöksestä lisäksi siten, että enää ei arvioitaisi kadonneen tai kuolleen oletettua tahtoa tilanteessa, jossa tutkittava ei ole aiemmin selkeästi ilmaissut itse tahtoaan. Muutoksen seurauksena on, että isovanhempi tai muu lähisukulainen voidaan määrätä tutkittavaksi, ellei tämä ole ennen katoamistaan tai kuolemaansa nimenomaisesti kieltänyt oikeusgeneettisen tutkimuksen tekemistä. Nimenomaisena kieltona voidaan pitää myös esimerkiksi testamenttiin tai hoitotahtoon otettua määräystä asiasta.
Ehdotetun säännöksen siirtämisen ja sen soveltamisalan laajentamisen tarkoituksena on ennen kaikkea mahdollistaa nykyistä joustavammin muiden lähisukulaisten tutkiminen tilanteessa, jossa otaksuttua vanhempaa ei voida tutkia siksi, että hän on kadonnut tai kuollut, eikä hänestä ole saatavilla aiemmin otettua kudosnäytettä tai tutkimustuloksia. Voimassa olevan oikeustilan mukaan tällaisessa tilanteessa on aina tutkittava ensin miehen vanhemmat. Nyt ehdotettu muutos mahdollistaa tapauskohtaisen harkinnan, jolloin tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen otettavaksi joko otaksutun vanhemman vanhemmista, yhdestä otaksutun vanhemman vanhemmasta tai otaksutun vanhemman muista lähisukulaisista. Esimerkiksi tilanteessa, jossa otaksutun vanhemman vanhemmat tai toinen heistä on kuollut, voi olla tarkoituksenmukaisinta tutkia tutkimukseen suostuvainen muu elossa oleva lähisukulainen kuten puolisisarus ennen isovanhempien tilanteen laajempaa kartoittamista.
8 §.Muun vanhemman kuin otaksutun vanhemman lähisukulaisten tutkiminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa pykälän muutettua sisältöä. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi, jotta se kattaa myös tilanteet, joissa tutkitaan synnyttäneen äidin äitiyttä. Äidin sukulaisten sijaan viitataan muun vanhemman kuin otaksutun vanhemman lähisukulaisiin ja miehen sijaan viitataan otaksuttuun vanhempaan. Lisäksi säännöksessä viitataan sukulaisten sijaan lähisukulaisiin. Tältä osin viitataan 7 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyyn. Käytännössä vain otaksutun isän sukulaisia on tutkittu. Vaikka voimassa olevaa pykälää ei ole soveltamiskäytännössä tiettävästi sovellettu, mahdollisuus siihen, että myös sen vanhemman, jonka vanhemmuussuhde ei ole tutkittavana, lähisukulaisia voidaan tarvittaessa tutkia, on tarpeen säilyttää.
8 a §.Tutkimus haudatusta vainajasta. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden nojalla tuomioistuin voi määrätä oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen tehtäväksi haudatusta vainajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata se, että lapsen oikeus tietää alkuperänsä toteutuu silloinkin, kun tutkittava on haudattu, eikä vanhemmuuskysymystä saada muutoin ratkaistua. On huomattava, että tuhkatusta vainajasta ei ole mahdollista ottaa näytettä vanhemmuustutkimusta varten.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädetään niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta tutkimus voidaan määrätä tehtäväksi haudatusta vainajasta. Tuomioistuin voi antaa määräykset haudan avaamiseksi ja kudosnäytteen ottamiseksi haudatusta vainajasta, jos vainajasta ei ole saatavilla lain 10 a §:ssä tarkoitettuja aiempia tutkimustuloksia tai 10 b §:ssä tarkoitettuja aiemmin otettuja kudosnäytteitä. Lisäksi edellytyksenä on, ettei tutkimusta voida tehdä elävästä henkilöstä tai näistä tutkimuksista ei voida saada riittävää selvitystä vanhemmuuskysymyksen ratkaisemiseksi. Säännöksen tarkoituksena on korostaa haudan avaamisen viimesijaisuutta suhteessa vainajasta jo aiemmin otettujen kudosnäytteiden tai tutkimustulosten hyödyntämiseen ja elävien henkilöiden tutkimiseen. Haudan avaamiseen ei tulisi ryhtyä, jos vanhemmuusasia saadaan muutoin selvitettyä. Tämä on perusteltua muun muassa hautarauhan kunnioittamisen vuoksi.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kenelle 1 momentissa tarkoitetut määräykset tulee osoittaa. Säännöksen mukaan määräys haudan avaamiseksi osoitetaan sille, jonka ylläpitämälle hautausmaalle tutkittava vainaja on haudattu. Määräys kudosnäytteen ottamiseksi osoitetaan sille terveydenhuollon toimintayksikölle, jonka alueella kyseinen hautausmaa sijaitsee. Terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan tässä yhteydessä aluetason toimijaa, kuten esimerkiksi hyvinvointialuetta. Kyseisen hautausmaan selvittäminen kuuluu kantajan vastuulle. Jos vainaja oli kuollessaan evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäsen, tieto hautapaikasta tulisi olla saatavilla seurakunnalta. Muissa tapauksissa asiaa voi tiedustella Digi- ja väestötietovirastolta tai Ahvenanmaan valtionvirastolta. Hautausmaan ylläpitäjästä säädetään hautaustoimilain 2 ja 3 luvussa. Siitä, millainen kudosnäyte vainajasta otetaan, säädetään 13 §:ssä.
9 §.Suostumuksen antaminen ja peruuttaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä otetaan nimenomaisesti huomioon myös tilanteet, joissa tutkimuksen on tilannut lastenvalvoja. On huomattava, että lastenvalvojan luona otettavat näytteet edellyttävät aina tutkittavan suostumusta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi siitä, että suostumuksen peruuttamisesta tulee viipymättä ilmoittaa tutkimuksen tekijälle eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Säännös on tarpeen, jotta tutkimuksen tekijä tulee viipymättä tietoiseksi suostumuksen peruuttamisesta, eikä suorita tutkimuksia loppuun tai lähetä niitä eteenpäin. Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi tutkimusten tulosten toimittamisen sijaan niiden lähettämisestä. Muutoksella on oikeustilaa selkeyttävä vaikutus.
10 §.Kuuleminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitataan isyyden kumoamista ja vahvistamista koskevan asian sijaan vanhemmuuden kumoamista ja vahvistamista koskevaan asiaan. Ehdotettu muutos on tarpeen, jotta pykälää voidaan soveltaa myös synnyttäneen äidin äitiyttä koskevassa asiassa.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvää kuulemisvelvollisuutta sovellettaisiin myös silloin, kun tutkimus tehdään haudatusta vainajasta tai kadonneesta tai kuolleesta henkilöstä saatuja aiempia tutkimustuloksia käyttämällä. Tästä syystä pykälää ehdotetaan täydennettäväksi nimenomaisilla lain sisäisillä viittauksilla 8 a §:ään ja 10 a §:n 2 momenttiin. Voimassa olevan lain mukaan säännöstä sovelletaan vain silloin, kun tutkimus tehdään 5 §:n nojalla kudosnäytteestä. Lisäksi momenttiin ehdotetaan pieni kielellinen täsmennys, jolla on oikeustilaa selkeyttävä vaikutus.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka sisältää erityissäännöksen niitä tilanteita varten, kun tutkimus tehdään 8 a §:n nojalla haudatusta vainajasta. Tuomioistuimen on ehdotetun säännöksen nojalla ennen tutkimusmääräyksen antamista varattava tilaisuus tulla kuulluksi myös sen haudan hautaoikeuden haltijalle, josta on kyse. Saman säännöksen mukaan myös hautausmaan ylläpitäjälle, jonka alueella kyseinen hautapaikka sijaitsee, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Hautaoikeuden haltijasta säädetään kirkkolain (1054/1993) 17 luvun 3 §:ssä ja hautausmaan ylläpitäjästä säädetään hautaustoimilain 2 ja 3 luvussa.
10 a §.Aiemmat tutkimustulokset. Ehdotettu pykälä on uusi. Ehdotetussa pykälässä säädetään aiempien tutkimustulosten tiedustelemisesta ja käyttämisestä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuimen tulee ennen tutkimuksen määräämistä tiedustella tutkimuksen tekijältä, onko 4–7, 7 a ja 8 §:ssä tarkoitetusta kuolleesta tai kadonneesta tutkittavasta tehty aiemmin oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus tai onko sellainen parhaillaan tehtävänä. Ehdotettu säännös on tuomioistuinta velvoittava. Säännöksellä on yhteys ehdotettuun 8 a §:ään, jonka mukaan tuomioistuin ei voi määrätä hautaa avattavaksi ja vainajaa tutkittavaksi, jos vainajasta on saatavilla aiemmasta tutkimuksesta saatuja tietoja. Säännöksellä on yhteys myös ehdotettuun 10 b §:ään, jossa säädetään aiemmin otettujen kudosnäytteiden käyttämisestä. Selvyyden vuoksi momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan tuomioistuimella on oikeus saada mainittu tieto salassapitosäännösten estämättä. Vaikka tuomioistuin on voinut myös voimassa olevan sääntelyn nojalla hyödyntää aiempia tutkimustuloksia silloin, kun tutkittava on kadonnut tai kuollut, nimenomainen säännös tiedonsaantioikeudesta on muutos verrattuna voimassa olevaan oikeustilaan. Uutta olisi lisäksi se, että oikeus saada tieto aiemmasta tutkimustuloksesta salassapitosäännösten estämättä on ehdotuksen mukaan myös sillä, joka voi vanhemmuuslain nojalla ajaa kannetta vanhemmuuden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. On huomattava, että myös lastenvalvojalla voi olla oikeus ajaa kannetta vanhemmuuden vahvistamiseksi ja siten se voi olla oikeutettu saamaan tietoa aiemmista tutkimustuloksista.
Ehdotettu säännös tiedonsaantioikeudesta on tarpeen, koska tuomioistuimella tai mahdollisella kantajalla ei välttämättä ole tietoa aiemmista tutkimustuloksista. Lapsen oikeutta tietää alkuperänsä voidaan pitää ensisijaisena suhteessa kadonneen tai kuolleen henkilön tietosuojaan. Ehdotettu tiedonsaantioikeus on rajattu tilanteisiin, joissa tutkittava on kadonnut tai kuollut.
Ehdotetun 2 momentin mukaan, jos oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus on tehty 1.1.2013 tai sen jälkeen, lastenvalvoja voi tilata tai tuomioistuin voi määrätä tutkimuksessa käytettäväksi tutkittavasta aiemmassa tutkimuksessa saatuja tietoja. Ehdotettu aikarajaus johtuu siitä, että oikeusgeneettisessä tutkimuksessa käytettävien DNA-merkkien määrä on kaksinkertaistunut vuoden 2012 jälkeen. Tämän jälkeen toteutettujen oikeusgeneettisten vanhemmuustutkimusten luotettavuus on näin ollen entistäkin korkeampi. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi tutkittavan suostumuksesta aiempien tutkimustulosten käyttämiseen. Jos aiempi tutkimus on tehty tutkittavan suostumuksella, tietoja aiemmasta tutkimuksesta voidaan säännöksen mukaan käyttää vain, jos tutkittava antaa siihen uudelleen suostumuksen.
Ehdotettu momentti koskee myös lastenvalvojia. Nykyisen lain soveltamiskäytännössä lastenvalvojat ovat hyödyntäneet aiempia tiedossaan olevia isyystutkimuksia, jos tutkittava on antanut tähän suostumuksensa. Tältä osin ehdotettu säännös vastaa vallitsevaa käytäntöä. Lastenvalvojat saavat tiedon aiemmista tutkimuksista yleensä siten, että tutkittavat henkilöt itse kertovat, että heistä on olemassa aiempia tutkimustuloksia, joita he toivovat käytettävän uudessa tutkimuksessa. On huomattava, ettei lastenvalvojalla ole oikeutta ottaa tahdonvastaisia näytteitä eikä hänellä ole oikeutta valvoa tuomioistuimen määräämää näytteenottoa. Tästä seuraa, ettei lastenvalvoja voi myöskään pyytää käytettäväksi aiempia tutkimustuloksia ilman tutkittavan uutta nimenomaista suostumusta.
Voimassa olevassa laissa tuomioistuimen oikeus käyttää aiempia tutkimustuloksia on rajattu tilanteisiin, joissa tutkittava on kadonnut tai kuollut. Nyt ehdotettu 2 momentti koskisi myös tilanteita, joissa tutkittava on elossa. Ehdotettu muutos on tarpeen tarpeettomien päällekkäisten tutkimusten välttämiseksi.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tuomioistuimen tulee määrätä tutkimus tehtäväksi uudelleen, jos 4 §:ssä tarkoitettu tutkittava ei anna 2 momentissa tarkoitettua suostumustaan aiemmassa tutkimuksessa saatujen tietojen käyttöön tai jos tutkimus on tehty ennen 1.1.2013. Lisäksi erityistilanteita varten momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että jos lain 4 §:ssä tarkoitettu tutkittava asianosainen on kadonnut tai kuollut, tuomioistuin voi määrätä tutkimuksessa käytettäväksi aiemmassa tutkimuksessa saatuja tietoja siitä huolimatta, että aiempi tutkimus on tehty tutkittavan suostumuksella tai jos oikeusgeneettinen tutkimus on tehty ennen 1.1.2013. Tämä on perusteltua, koska lain 4 §:ssä tarkoitettu asianosainen olisi voitu eläessään määrätä tutkittavaksi myös tahdonvastaisesti. Ehdotetusta 7 a §:stä johtuu, että jos kadonnut tai kuollut on lapsen isovanhempi tai muu lähisukulainen, tutkimuksessa voidaan käyttää hänestä aiemmin saatuja tutkimustuloksia, jos tutkittava ei ole ennen katoamistaan tai kuolemaansa kieltänyt tutkimuksen tekemistä. On huomattava, että ehdotettu 3 momentti koskee vain tuomioistuimen määräämiä tutkimuksia, eikä sen soveltamisala kata lastenvalvojan tilaamia oikeusgeneettisiä tutkimuksia.
EU:n tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 35 kohdassa biologisista näytteistä johdettu tieto määritellään erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvuksi terveyttä koskeviksi henkilötiedoiksi. Niihin katsotaan kuuluvan kehon osan tai kehosta peräisin olevan aineen testaamisesta tai tutkimisesta saadut tiedot, kuten geneettiset tiedot ja biologiset näytteet. Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely perustuu 9 artiklan 2 kohdan c alakohtaan (käsittely on tarpeen rekisteröidyn tai toisen luonnollisen henkilön elintärkeiden etujen suojaamiseksi, jos rekisteröity on fyysisesti tai juridisesti estynyt antamasta suostumustaan, silloin kun tutkittava on kadonnut tai kuollut taikka kun tutkittava on alaikäinen lapsi. Käsittely voi perustua myös f alakohtaan (käsittely on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi tai aina, kun tuomioistuimet suorittavat lainkäyttötehtäviään) ja g alakohtaan (käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi). Sääntelyyn liittyy vahva intressi suojella lapsen etua.
Pykälässä käytetään tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaista sääntelyliikkumavaraa antaa yksityiskohtaisempia säännöksiä henkilötietojen luovuttamisesta. Tietosuojasetuksen mukaista kansallista sääntelyliikkumavaraa voidaan käyttää, kun henkilötietojen käsittely perustuu nyt ehdotetun tavoin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely on tarpeen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Säännös henkilötietojen luovuttamisesta rajoittuu siihen, mikä on välttämätöntä lain yleisen edun mukaisen tavoitteen varmistamiseksi, ja täyttää siten tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisen oikeasuhteisuuden vaatimuksen.
Kyseessä on tietosuojalain (1050/2018) 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista. Suojatoimista säädetään tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa.
10 b §.Aiemmin otetut kudosnäytteet. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä on säännökset sellaisia tilanteita varten, joissa oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus tehdään tutkittavasta aiemmin otetusta saatavilla olevasta kudosnäytteestä. Tällainen tilanne on käsillä silloin, kun 4–7, 7 a ja 8 §:ssä §:ssä tarkoitettu tutkittava on kadonnut tai kuollut.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös tiedonsaantioikeudesta sen selvittämiseksi, onko kadonneesta tai kuolleesta henkilöstä saatavilla sellaista aiemmin otettua kudosnäytettä, josta voidaan tehdä oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus. Pyyntö tulee esittää terveydenhuollon tai oikeuslääkinnän toimintayksikölle. Pyynnön esittäneen tulee pyynnön yhteydessä antaa riittävä selvitys siitä, että näytteen tutkiminen voi olla tarpeen vanhemmuuden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. Oikeus pyynnön esittämiseen olisi tuomioistuimella ja sillä, joka on vanhemmuuslain nojalla oikeutettu ajamaan kannetta vanhemmuuden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. On huomattava, että myös lastenvalvojalla voi olla oikeus ajaa kannetta vanhemmuuden vahvistamiseksi ja siten se voi olla oikeutettu saamaan tietoa aiemmin otetuista kudosnäytteistä.
Säännöksen tarkoituksena on turvata se, että lapsen oikeus tuntea alkuperänsä toteutuu myös tilanteissa, joissa tutkittava on kadonnut tai kuollut. Säännös on tarpeen, koska tuomioistuimella tai mahdollisella kantajalla ei välttämättä ole tietoa aiemmin otetun kudosnäytteen olemassaolosta. Aiemman otetun kudosnäytteen tutkiminen on myös ensisijaista esimerkiksi siihen, että näyte otetaan jo haudatusta vainajasta. Lapsen oikeutta tietää alkuperänsä voidaan pitää ensisijaisena suhteessa kadonneen tai kuolleen henkilön tietosuojaan.
Ehdotetussa pykälässä tarkoitettu henkilötietojen käsittely kuuluu tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan. Tältä osin viitataan 10 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyyn.
11 §.Tutkimusmääräyksen antaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin viittaus uuteen 7 a ja 8 a §:ään. Tämä on tarpeen, koska ehdotetun säännöksen on tarkoitettu kattavan myös ne tilanteet, joissa tuomioistuin harkitsee määräävänsä tutkimuksen tehtäväksi haudatusta vainajasta. Ennen tutkimuksen määräämistä haudatusta vainajasta tuomioistuimen on ehdotetun säännöksen mukaan oltava yhteydessä tutkimuksen tekijään ja pyydettävä kirjallinen lausunto siitä, edistääkö kyseisen vainajan tutkiminen asian selvittämistä sekä siitä, voiko tutkimuksessa tulla ilmi tutkittavan omaa tai hänen lapsensa syntyperää koskevia seikkoja. Hautaa ei tule määrätä avattavaksi, jos sille ei ole tieteellisiä perusteita kysymyksessä olevan vanhemmuusasian ratkaisemisen kannalta. On huomattava, että yleisten perinnöllisyystieteen periaatteiden mukaisesti niin sanotun suoran linjan eli lapsen, vanhemman ja isovanhempien tutkiminen tuottaa lähtökohtaisesti varmimman lopputuloksen. Muita tutkittaessa epävarmuus kasvaa, mutta toisaalta mitä enemmän on vertailuhenkilöitä, sitä todennäköisemmin vanhemmuusasia saadaan selvitettyä. Ketä tahansa henkilöä ei siten tulisi tutkia, jos siihen ei ole tieteellisiä perusteita. Tämä periaate korostuu erityisesti tilanteessa, jossa tuomioistuin harkitsee haudan avauttamista oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen tekemiseksi.
Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi maininta siitä, että tuomioistuimen tulee ottaa yhteyttä tutkimuksen tekijään ennen kuin se pyytää tutkimuksen tekijältä samassa momentissa tarkoitetun kirjallisen lausunnon. Tämä on tarpeen, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saadun tiedon mukaan lisätietoja joudutaan pyytämään lausunnon pyytäneeltä varsin usein.
12 §.Tutkimusmääräyksen noudattamatta jättäminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että ennen virka-apumääräyksen antamista tuomioistuimen tulee tehdä 10 a §:n 1 momentissa tarkoitettu tiedustelu siitä, onko tutkittavasta tehty aiemmin oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus. Nyt ehdotettu säännös on luonteeltaan tuomioistuinta velvoittava. Jos tutkittavaksi määrätty ei määräyksistä huolimatta saavu antamaan näytettä, aiempien tutkimustulosten käyttämisen tulisi olla ensisijaista virka-avun pyytämiseen nähden. Muutoksen tarkoituksena on yhtäältä tukea tutkittavan oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen ja välttää tarpeettomien uusintatutkimusten tekemistä ja toisaalta säästää poliisin henkilöresursseja ja muita tutkimuskustannuksia.
13 §.Näytteen ottaminen. Pykälässä säädetään oikeusgeneettistä vanhemmuustutkimusta varten tarvittavan näytteen ottamisesta ja sen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tarkennus siitä, että sellaisesta vainajasta, jota ei ole vielä haudattu, näyte otetaan saatavilla olevasta kudoksesta. Tarkennus on tarpeen, koska ehdotetulla lakimuutoksella sallitaan myös jo haudattujen vainajien tutkiminen, ja näytteenottotapa riippuu siitä, onko vainaja ehditty haudata vai ei. Tätä tarkoitusta vasten samaan momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös niitä tilanteita varten, joissa näyte otetaan haudatusta vainajasta. Ehdotetun säännöksen mukaan haudatusta vainajasta otetaan luunäyte. On huomattava, että tuhkatusta henkilöstä ei ole mahdollista saada näytettä oikeusgeneettistä vanhemmuustutkimusta varten.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä säännellään luunäytteen ottajan kelpoisuusvaatimuksista. Luunäytteen ottaisi sellainen laillistettu terveydenhuollon ammattilainen, jolla on siihen tarvittava osaaminen.
Pykälän 3 momentti sisältäisi uuden oikeustilaa selkeyttävän säännöksen, jonka mukaan tuomioistuimen määräämä muu kuin luunäyte tulee ottaa terveydenhuollon toimintayksikössä. Säännös on tarpeen, koska soveltamiskäytännössä on paikoin esiintynyt epäselvyyttä siitä, tulisiko tuomioistuimen määräämä kudosnäyte ottaa terveydenhuollon toimintayksikössä vai lastenvalvojalla. Nykytilaa selkeyttävän säännöksen tarkoituksena on yhtenäistää eri toimijoiden käytäntöjä siten, että tuomioistuimen määräämä kudosnäyte otettaisiin aina terveydenhuollon toimintayksikössä, ellei kyseessä ole Suomen edustustossa palvelevan henkilön valvonnassa otettava posken sisäpinnan sivelynäyte. Lastenvalvojan valvonnassa näyte voitaisiin ottaa vain lastenvalvojan tilaamaa tutkimusta varten vanhemmuuslain 12 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä.
13 a §.Henkilöllisyyden todistaminen. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälä vastaa osittain voimassa olevaa 13 §:n 4 momenttia, mutta pykälässä käytetyt sanamuodot on tarkennettu vastaamaan vanhemmuuslain 24 §:ssä säädettyä.
Tutkittavan olisi ennen näytteen antamista todistettava henkilöllisyytensä näytteen ottajalle tai näytteenoton valvojalle henkilöllisyystodistuksen perusteella tai muulla tähän verrattavalla, luotettavalla tavalla. Henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävistä asiakirjoista on tarkoitus säätää lisäksi tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa. Tätä koskevasta asetuksenantovaltuudesta säädetään 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa. Voimassa olevassa 13 §:n 4 momentissa ei tällä hetkellä määritellä sitä, miten henkilöllisyys on todistettava. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa henkilöllisyyden todistamista koskevat käytännöt vanhemmuusasioissa.
Ehdotettuun pykälään on otettu myös erityissäännös vanhemmuuslain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tilanteita varten. On huomattava, että tilanteessa, jossa henkilöllisyyttä ja perhesiteitä osoittava asiakirjanäyttö on puutteellinen, mainittu säännös edellyttää mahdollisuutta ottaa näyte oikeusgeneettistä vanhemmuustutkimusta varten myös ilman luotettavaa asiakirjanäyttöä tutkittavan henkilöllisyydestä. Oikeusgeneettisessä vanhemmuustutkimuksessa tarvittava näyte tarvitaan näissä tilanteissa vanhemmuuden vahvistamiseksi juuri siksi, että tutkittavan henkilöllisyyttä tai perhesiteitä koskeva asiakirjanäyttö on puutteellinen. Tästä syystä on täsmennetty, että näyte voidaan tässä tilanteessa ottaa, vaikka tutkittavan henkilöllisyyttä ei ole voitu luotettavasti todeta. Säännös vastaa oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen (805/2022) 1 §:n 2 momentissa säädettyä. Siihen ehdotetaan kuitenkin kielellisiä tarkennuksia, jotta säännös kattaisi myös ne tilanteet, kun selvitettävänä on synnyttäneen äidin äitiys.
13 b §.Näytteen ja näytteenottoasiakirjan lähettäminen. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä on säännökset näytteen ja siihen liittyvän näytteenottoasiakirjan käsittelystä ja lähettämisestä tutkimuksen tekijälle. Asiasta säädetään voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 ja 2 §:ssä. Säännökset koskevat henkilötietojen käsittelyä, mistä syystä niistä on säädettävä laissa.
Ehdotettu pykälän 1 momentti vastaa nykyistä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 1 momenttia. Ehdotetussa momentissa on säännös näytteenottoasiakirjan antamisesta silloin, kun näytettä ei oteta lastenvalvojan valvonnassa. Käytännössä lastenvalvoja tai tuomioistuin on lähettänyt näytteenottoasiakirjan ulkoministeriön konsuliasioiden yksikköön, josta asiakirjat on toimitettu edelleen edustustoon. Myös tutkittava itse voi antaa näytteenottoasiakirjan terveydenhuollon ammattihenkilölle. On huomattava, että säännös on toissijainen niihin tilanteisiin nähden, joissa oikeusgeneettistä vanhemmuustutkimusta varten tarvittava näyte on jo otettu lastenvalvojan valvonnassa ja joissa lastenvalvoja itse lähettää tutkimustilauksen näytteen mukana tutkimuksen tekijälle.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa on säännökset näytteen käsittelystä ja siihen liittyvän näytteenottoasiakirjan täyttämisestä ja lähettämisestä tutkimuksen tekijälle. Asiasta säädetään tällä hetkellä edellä mainitun asetuksen 1 §:n 3 momentissa.
Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan otettavaksi säännös niitä tilanteita varten, kun tutkimus tehdään 5 §:ssä tai 7 a §:ssä tarkoitetusta kadonneesta tai kuolleesta aiemmin otetusta kudosnäytteestä. Ehdotetun pykälän 3 momentti vastaa pääosin voimassa olevaa sääntelyä, mutta se ehdotetaan tuotavaksi asetuksentasoisesta sääntelystä lain tasolle.
16 §.Näytteen ottaminen tulevan tutkimuksen varalta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain 5 ja 7 a §:ssä tarkoitetusta vainajasta otettavan näytteen voisi ottaa tarvittavan koulutuksen saanut laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Voimassa oleva sääntely edellyttää, että näytteenottajan on oltava laillistettu tai luvan saanut lääkäri taikka hänen välittömässä valvonnassaan oleva terveydenhuollon ammattihenkilö. Myös jatkossa kudosnäytteen voi ottaa lääkäri, mutta myös tarvittavan koulutuksen saanut muu laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa näytteenottajalle asetettuja vaatimuksia vastaamaan elävien henkilöiden näytteenottotilanteita. On huomattava, ettei pykälä koske näytteen ottamista jo haudatusta vainajasta, vaan tästä säädettäisiin erikseen. Tästä syystä ehdotetaan tarkennettavaksi, että säännöksen soveltamisala kattaa vain lain 5 ja 7 a §:ssä tarkoitettua vainajaa koskevan näytteenoton.
Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi kielellisesti siten, että ne kattavat myös synnyttäneen äidin äitiyttä koskevat vahvistamis- ja kumoamistilanteet. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi pieni terminologinen muutos. Yliopiston laitoksen sijaan säänneltäisiin tutkimuslaitoksesta, joka kattaisi sekä yliopistot ja muut laitokset, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen.
17 §.Näytteen hävittämiskielto. Pykälän 1 ja 3 momentin viittaukset isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevaan asiaan ehdotetaan muutettaviksi viittauksiksi vanhemmuuden vahvistamista tai kumoamista koskevaan asiaan. Myös pykälän 1 momenttiin sisältyvää lakiviittausta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään viittaus lain 7 a ja 8 a §:ään. Muutos on tarpeen, koska tällä lailla mahdollistetaan myös haudatusta vainajasta otettava näytteenotto. Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin yliopiston laitoksen sijaan tutkimuslaitoksesta, joka kattaisi sekä yliopistot että muut laitokset, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen. Lisäksi pykälän kieliasuun tehdään teknisluonteisia muutoksia.
On huomattava, että pykälässä säännellään yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä ja näiden käsittelyä. Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely perustuu 9 artiklan 2 kohdan c, f ja g alakohtaan. Yleisenä oikeusperusteena on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta eli rekisterinpitäjän laissa säädetty velvoite. Kyseisen kohdan sallimaa kansallista liikkumavaraa antaa tietosuoja-asetusta täydentävää kansallista sääntelyä käytetään tietojen rekisterin tietosisällön säilyttämisen ja poistamisen osalta. Säännös henkilötietojen säilyttämisestä rajoittuu siihen, mikä on välttämätöntä vanhemmuuden vahvistamisen varmistamiseksi, ja täyttää siten tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisen oikeasuhteisuuden vaatimuksen. Näytettä ei saisi säilyttää pitempään kuin on välttämätöntä lapsen oikeuksien turvaamiseksi, eli tietoja säilytettäisiin ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoituksen toteuttamista varten. Kyseessä on tietosuoja-asetuksen 23 artiklan mukainen rajoitus rekisteröidyn oikeuteen vaatia tietonsa poistettavaksi. Perusteena rajoitukseen on 23 artiklan 1 alakohta i eli rekisteröidyn suojelu tai muille kuuluvat oikeudet ja vapaudet. Lapsen etu ja oikeus saada alkuperänsä selvitetyksi puoltavat rajoitusta.
18 §.Oikeudenkäymiskaaren eräiden säännösten soveltaminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska samasta asiasta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Pykälän uusi ehdotettu 1 momentti vastaa nykyistä 2 momenttia. Vastaavasti voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyy uudeksi 2 momentiksi.
Pykälän uuteen 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi haudan avaamista koskeva säännös, jonka mukaan hauta voidaan avata vasta, kun haudan avaamista ja haudattua vainajaa koskevaa näytteenottoa koskeva päätös on lainvoimainen. Säännös on tarpeen sen varmistamiseksi, ettei haudan avaamiseen ryhdytä ennenaikaisesti.
Lisäksi pykälän kieliasuun tehdään teknisluonteisia muutoksia.
19 §.Matka- ja toimeentulokustannusten maksaminen ennakolta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi siten, että isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevan asian sijaan viitataan vanhemmuuden vahvistamista tai kumoamista koskevaan asiaan. Muutoksen tarkoituksena on, että säännöksen soveltamisalaa laajennetaan soveltuvaksi myös synnyttäneen äidin äitiyttä koskeviin tilanteisiin. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi pieni kielellinen tarkennus, joka ei muuttaisi säännöksen sisältöä.
20 §.Kustannusten maksaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan 8 a §:ssä tarkoitetun haudan avaamisesta näytteenottoa varten ja sen ennallistamisesta maksetaan korvaus valtion varoista. Lisäys on tarpeen, koska lailla mahdollistetaan haudan avaaminen ja haudatun vainajan tutkiminen. Lapsen oikeus tuntea alkuperänsä puoltaa sitä, että korvaus maksetaan valtion varoista.
20 a §.Oikeus korvaukseen. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, kenelle korvaus maksetaan. Oikeudesta korvaukseen säädetään tällä hetkellä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:ssä. Pykälä on tarpeen nostaa lain tasolle, koska siinä säädetään henkilön oikeuksista. Ehdotettu pykälä vastaa muutoin voimassa olevaa oikeustilaa, mutta siinä ehdotetaan käytettäväksi kattotermiä terveydenhuollon ammattihenkilö. Termi kattaisi myös lääkärin, joten ei ole enää tarpeen säätää erikseen lääkäristä.
22 §.Taloudellisten menetysten korvaaminen. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi sen huomioimiseksi, että se kattaa myös tilanteet, joissa tutkitaan synnyttäneen äidin äitiyttä. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että miehen tai äidin sijaan viitataan otaksuttuun vanhempaan. Lisäksi sukulaisen sijaan viitataan lähisukulaiseen. Tältä osin viitataan 7 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyyn. Pykälään ehdotetaan lisäksi tehtäväksi pieni kielellinen tarkennus, joka ei muuttaisi säännöksen sisältöä.
23 §.Tutkimuksesta annettavan lausunnon sisältö. Ehdotettu pykälä on uusi. Se korvaa voimassa olevan lain 23 §:n tutkimuksen tekijän oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja, joka ei ole enää tarpeen, koska mahdollisia tutkimuksen tekijöitä on vain yksi. Ehdotetussa uudessa pykälässä säädetään oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen perusteella annettavan lausunnon sisällöstä. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa sääntelyä, mutta se ehdotetaan tuotavaksi asetuksen tasolta lakiin siten, että säännös kattaa myös synnyttäneen äidin äitiyttä koskevasta oikeusgeneettisestä tutkimuksesta annettavan lausunnon. Samalla pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sen uutta sisältöä. Oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annettavan lausunnon sisällöstä säädetään tällä hetkellä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Ehdotetussa pykälässä tarkoitettu henkilötietojen käsittely kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan. Henkilön terveys- ja geenitietojen voidaan katsoa kuuluvan tietosuoja-asetuksen erityisiin henkilöryhmiin kuuluviksi tiedoiksi. Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely perustuu 9 artiklan 2 kohdan c, f ja g alakohtaan. Perhe-elämää koskevat tiedot ovat myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan mukaan salassa pidettäviä ja näin ollen luonteeltaan arkaluonteisia, joten niiden käsittelystä on perusteltua säätää laissa erikseen. Käsittelyn oikeusperusteena on myös tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuvassa käsittelyn oikeusperusteessa voidaan säätää esimerkiksi käsiteltävien tietojen tyypistä, asianomaisista rekisteröidyistä, säilytysajoista sekä käsittelytoimista ja -menettelyistä.
23 a §.Lausunto muiden lähisukulaisten tutkimisesta. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun lausunnon sisällöstä. Mainitussa lainkohdassa säädettyjen arvioiden lisäksi lausunnosta tulee käydä ilmi lausunnon antaja, lausunnon pyytänyt lastenvalvoja tai tuomioistuin, se, keiden välisen vanhemmuussuhteen tutkimisesta on kysymys ja tutkittaviksi ehdotetut henkilöt. Säännös vastaa pääosin voimassa olevaa sääntelyä, mutta se ehdotetaan nostettavaksi asetuksen tasolta lain tasolle. Tältä osin viitataan 23 §:n perusteluissa esitettyyn. Asiasta säädetään tällä hetkellä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä. Pykälän otsikkoa ehdotetaan tarkennettavaksi voimassa olevan asetuksen 4 §:n otsikkoon nähden siten, että lausunto rajattaisiin koskemaan muiden sukulaisten sijaan muita lähisukulaisia. Rajaus on johdonmukaisuussyistä tarpeen, koska myös aiemmissa pykälissä sukulaisten tutkiminen on tarkennettu koskemaan lähisukulaisia.
23 b §.Lausunnon lähettäminen ja tiedoksianto. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi 23 §:ssä tarkoitetun oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta annettavan lausunnon ja 23 a §:ssä tarkoitetun muiden lähisukulaisten tutkimisesta annettavan lausunnon lähettämisestä sille, joka on tutkimuksen määrännyt tai tilannut sekä 23 a §:n mukaisen lausunnon pyytäjän velvollisuudesta lähettää lausunto tiedoksi tutkittavalle tai hänen lailliselle edustajalleen. Säännös vastaa pääosin voimassa olevaa sääntelyä, mutta se ehdotetaan muiden menettelyä koskevien säännösten tavoin nostettavaksi asetuksesta lakiin. Asiasta säädetään tällä hetkellä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta ja lääketieteellisestä selvityksestä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä. Voimassa olevan asetuksen 7 §:n mukaan säännöstä sovelletaan myös siittämisajankohtaa koskevan lausunnon ja lääketieteellisen selvityksen lähettämiseen. Näitä lausunto- ja selvitystyyppejä koskevia säännöksiä ei kuitenkaan ehdoteta otettavaksi lain tasolle, vaan ne esitetään tarpeettomina kumottaviksi.
24 §.Tarkemmat säännökset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1–5 kohta poistetaan tarpeettomina. Muutoksen seurauksena voimassa oleva 6 kohta siirtyisi uudeksi 1 kohdaksi ja voimassa oleva 7 kohta siirtyisi uudeksi 2 kohdaksi. Asetuksenantovaltuuksia on ehdotuksessa karsittu nykyisestä, koska näytteenoton ja oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta annettavan lausunnon toimintatapoja koskeva sääntely ehdotetaan keskitettäväksi lain tasolle. Tämä on perusteltua, sillä henkilötietojen käsittelystä tulee säätää lailla. Toiminnassa käytettäviä lomakkeita koskeva 9 kohta ehdotetaan kumottavaksi, koska lomakkeista säädettäisiin jatkossa oikeusministeriön asetuksella. Myös 10 kohta ehdotetaan kumottavaksi, koska siihen sisältyvä lain muuta täytäntöönpanoa koskeva valtuus on liian laaja. Pykälään ehdotetaan lisäksi tehtäväksi pieni kielellinen tarkennus, joka ei muuttaisi säännöksen sisältöä.
Pykälään ehdotetaan uutta 3 kohtaa, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin 8 a §:ssä tarkoitetun haudan avaamisesta näytteenottoa varten ja sen ennallistamisesta maksettavasta korvauksesta. Muutosten seurauksena 8 kohta siirtyisi uudeksi 4 kohdaksi.
Lisäksi ehdotetaan uutta 5 kohtaa, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävistä asiakirjoista. Ehdotettu asetuksenantovaltuus on tarpeen yhtenäisten käytäntöjen varmistamiseksi vanhemmuuden selvittämistä koskevissa asioissa. Vastaava asetuksenantovaltuus sisältyy vanhemmuuslain 69 §:ään. Valtioneuvoston asetuksessa lapsen syntymää koskevasta ilmoituksesta ja henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävistä asiakirjoista vanhemmuusasioissa säädettäisiin tarkemmin niistä asiakirjoista, joita voidaan pitää 13 a §:ssä ja vanhemmuuslain 24 §:ssä tarkoitettuna henkilöllisyystodistuksena tai muuna tähän verrattavana luotettavana asiakirjanäyttönä eli tässä valtuussäännöksessä ja vanhemmuuslain 69 §:n valtuussäännöksessä tarkoitettuina henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävinä asiakirjoina.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa on asetuksenantovaltuus oikeusministeriön asetukseksi, jossa säädetään oikeusgeneettisessä vanhemmuustutkimuksessa käytettävistä lomakkeista. Voimassa olevan sääntelyn mukaan lomakkeista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vanhemmuuslain nojalla annettavista lomakkeista säädetään oikeusministeriön asetuksella, ja on johdonmukaista, että vanhemmuusasioissa käytettävistä lomakkeista säädetään samalla säädöstasolla.
Ehdotetun säännöksen mukaan asetuksessa nimettyjen lomakkeiden kaavat vahvistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tämä on perusteltua, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain (668/2008) 2 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden ohjaus kuuluu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäviin ja on perusteltua, että ohjaustehtävään kuuluu myös vastuu läheisesti käytännön toimintaan liittyvien lomakkeiden valmistelusta.
25 §.Voimaantulo. Pykälässä on voimaantulosäännös. Tarkoituksena on, että laki tulisi voimaan noin vuoden kuluttua sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Pitkä siirtymäaika on tarpeen toimintakäytäntöjen suunnittelemista, tarvittavien lomakkeiden uudistamista sekä riittävää tiedotusta ja koulutusta varten.