2.1.5.1  Yleistä rahoituksesta

Lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. YEL:n ja MYEL:n mukaisen vakuutusmaksun maksaa kokonaan yrittäjä itse. Valtio osallistuu MEL-eläkkeiden rahoitukseen vajaalla kolmanneksella eläkemenon määrästä ja yrittäjäeläkkeiden rahoitukseen siltä osin kuin vakuutusmaksut eivät riitä eläkkeiden kustantamiseen. Yrittäjien eläkemaksuista ei kartuteta rahastoja, joten yrittäjien eläkejärjestelmä perustuu kokonaan jakojärjestelmään. Julkisen sektorin työeläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein, mutta puskurirahastojen tukemina. 

TyEL:n ja MEL:n mukaiset työeläkkeet rahoitetaan osittain rahastoivalla periaatteella. Osa työntekijöiden ansaitsemista, tulevaisuudessa maksettavista eläkkeistä rahastoidaan vuosittain etukäteen ja loppuosa rahoitetaan aikanaan eläkettä maksettaessa työnantajilta ja työssäkäyvältä väestöltä kerättävistä työeläkevakuutusmaksuista. 

Yksittäinen eläkelaitos vastaa eläkkeestä siltä osin kuin se on rahastoitu kyseessä olevassa eläkelaitoksessa. Loppuosasta eläkelaitokset vastaavat yhteisesti niin kutsuttuina tasauseläkkeinä. Eläkkeiden rahastointiperiaatteet vaihtelevat eläkelajeittain. Rahastoituja eläkeosia on vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeissä. 

TyEL:n ja MEL:n mukaisia vanhuuseläkkeitä varten eläkelaitokset rahastoivat TyEL 174 §:n ja MEL 154 §:n mukaan 0,4 prosentin vuotuista eläkekarttumaa vastaavan määrän ansiotuloista. Tämä tarkoittaa sitä, että 1,5 prosentin vuotuisesta eläkekarttumasta runsaaseen neljännekseen varaudutaan rahastoinnilla eläkkeen karttumishetkellä. Lisäksi rahastoituja eläkeosia tarkistetaan tietyin ehdoin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamilla korotuskertoimilla eli niin sanotuilla iv-kertoimilla, jos osakesijoitukset ovat tuottaneet hyvin ja eläkelaitosten vakavaraisuus on riittävällä tasolla. Lisärahastointi kohdistetaan tällä hetkellä 55 vuotta täyttäneille. Työkyvyttömyyseläkkeitä varten eläkelaitos rahastoi kunkin eläkkeen alkaessa vakuutusmatemaattisin periaattein lasketun erän alkavan eläkkeen maksamista varten vanhuuseläkeikään saakka. 

Perhe-eläkkeet, osittain varhennetut vanhuuseläkkeet ja työuraeläkkeet kustannetaan kokonaan tasausjärjestelmästä. 

TyEL:n ja MEL:n osittain rahastoivassa järjestelmässä osa työeläkevakuutusmaksusta siis menee rahastoitavaksi ja osa sinä vuonna maksettavien eläkkeiden maksuun. Vuonna 2024 tulevia vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä varten rahastoitiin noin 3,2 miljardia euroa, joka on noin 18 prosenttia eläkemaksusta. Vuoden 2024 eläkemeno oli 20,4 miljardia euroa ja noin 24 prosenttia eläkemenosta kustannettiin rahastoiduilla varoilla. Vanhuuseläkkeiden osalta tasauseläkemeno on noin 75 prosenttia ja työkyvyttömyyseläkkeiden osalta noin 50 prosenttia eläkemenosta. 

2.1.5.2  Työeläkevakuutusmaksu

Yksityisten alojen työeläkejärjestelmän rahoituksesta vastaavat työnantajat ja työntekijät TyEL 152 § ja MEL 141 § mukaan. Valtio osallistuu MEL:n mukaisten eläkkeiden kustantamiseen MEL 152 § mukaan. 

Työntekijät ja työnantajat maksavat työeläkevakuutusmaksua, joka lasketaan prosentteina työntekijän eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Vuonna 2025 TyEL:n mukainen keskimääräinen maksu on yhteensä 24,85 prosenttia palkasta, josta työnantajan maksama osuus on keskimäärin 17,38 prosenttia. Työnantajan keskimääräinen maksu sisältää koronaepidemian tilapäisen alennuksen takaisinmaksusta aiheutuvaa korotusta 0,45 prosenttiyksikköä. Vuoden 2025 takaisinmaksuerä on viimeinen. Työntekijältä perittävä maksuosuus vaihtelee iän mukaan; alle 53-vuotiaiden ja 63 vuotta täyttäneiden työntekijöiden maksama maksu on 7,15 prosenttia ja 53–62-vuotiaiden 8,65 prosenttia. Vuodesta 2026 alkaen työntekijän eläkemaksu on sama kaikenikäisille, kun eläkkeen erisuuruisia karttumia koskeva siirtymäaika on päättynyt. Työntekijältä perittävä maksuosuus määritellään TyEL 153 §:ssä. Työntekijän eläkemaksu on samansuuruinen eri työeläkelakien mukaan vakuutetuilla työntekijöillä. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella vuosittain työntekijän työeläkevakuutusmaksuprosentin määrän. 

Työeläkevakuutusmaksu ei ole kaikille työnantajille samansuuruinen. Jos työnantaja on hoitanut työeläkevakuuttamisen eläkesäätiössä tai eläkekassassa, vakuutusmaksu määräytyy eri perustein ja voi olla siten erisuuruinen kuin työeläkevakuutusyhtiöstä otettuna. 

Myös niiden työnantajien, jotka ottavat vakuutuksen työeläkevakuutusyhtiöstä, työeläkevakuutusmaksut vaihtelevat riippuen yrityksen koosta, työkyvyttömyysriskistä, maksun hoitokustannusosan ja asiakashyvitysten suuruudesta. Työeläkevakuutusmaksu määräytyy TyEL 166 §:ssä mainittujen laskuperusteiden mukaisesti. Työeläkevakuutusyhtiöt hakevat vahvistuksen laskuperusteille sosiaali- ja terveysministeriöltä. Työeläkevakuutusyhtiöt antavat tietyin edellytyksin asiakasyrityksilleen asiakashyvityksiä toimintansa ylijäämästä. Asiakashyvitysten suuruus riippuu työeläkevakuutusyhtiön vakavaraisuudesta, johon vaikuttavat työeläkevakuutusyhtiön saamat sijoitustuotot ja vakuutusliikkeen tulos. Työeläkevakuutusyhtiöiden vakuutusmaksun hoitokustannusosa on osittain yhtiökohtainen, jolloin hoitokustannusosa määräytyy eri perustein eri yhtiöissä. Vakuutusmaksut määrätään etukäteen ja ne on lain mukaan määriteltävä vakuutetut edut turvaavalla tavalla. 

2.1.5.3  Rahastoonsiirtovelvoite eli tuottovaatimus

Rahastoonsiirtovelvoite eli työeläkerahastojen tuottovaatimus määrittelee sen, miten TyEL:n ja MEL:n mukaista toimintaa vakuuttavan eläkelaitoksen tulee vuosittain täydentää rahastojaan. Rahastoonsiirtovelvoite määräytyy edellä mainittujen eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden ja toteutuneiden osaketuottojen mukaan. Rahastoonsiirtovelvoitteen määrittävät rahoitustekniset kertoimet, joita ovat rahastokorko, täydennyskerroin ja osaketuottokerroin. Rahoitusteknisten kertoimien laskentakaavat on vahvistettu eläkelaitosten laskuperusteissa. 

Eläkelaitosten on täydennettävä vastuuvelkaansa rahastoonsiirtovelvoitteen mukaisilla erillä vuosittain. Jos eläkelaitoksen sijoitukset tuottavat yli rahastoonsiirtovelvoitteen, kyseinen erotus kasvattaa eläkelaitoksen vakavaraisuutta. Eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden lisäys kasvattaa puolestaan tulevaa rahastoonsiirtovelvoitetta. Jos taas eläkelaitoksen sijoitukset tuottavat alle rahastoonsiirtovelvoitteen, vakavaraisuus pienenee. 

Rahastokorko on 3 prosenttia ja sillä korotetaan kaikkia vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkevastuita. Täydennyskertoimen tarkistukset ja täydennykset osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylitteen osalta kohdistuvat tällä hetkellä 55 vuotta täyttäneiden vanhuuseläkerahastoihin. Täydennyskerrointa vastaava tuotto ohjautuu vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien kasvattamiseen tai pienentämiseen. 

Täydennyskerroin määräytyy eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella. Poikkeuksellisen heikossa sijoitusmarkkinatilanteessa eläkelaitosten vakavaraisuudet heikkenevät voimakkaasti. Riskinkantokyvyn ja toisaalta pitkäjänteisen sijoitustoiminnan ja hyvien sijoitustuottojen tavoittelun mahdollistamiseksi heikossa sijoitusmarkkinatilanteessa täydennyskerroin voi saada myös negatiivisia arvoja. Tällöin vanhuuseläkkeen rahastoitua osaa pienennetään täydennyskertoimella. Pääsääntönä on kuitenkin se, että rahastointia lisätään ja vain merkittävästi alentuneessa vakavaraisuustilanteessa tästä poiketaan. Vakavaraisuuden merkittävä alentuminen tarkoittaa tilannetta, jossa eläkelaitosten keskimääräinen vakavaraisuusaste, eläkevarat jaettuna vastuuvelalla, on laskenut vähintään tasolle 120 prosenttia. 

ETK laskee täydennyskertoimen arvon eläkelaitoksilta saatujen vakavaraisuustietojen perusteella kuukausittain. Täydennyskertoimen määrittämä osuus rahastoonsiirtovelvoitteesta siirretään vanhuuseläkevastuisiin teknisen lisärahastointikertoimen (1iv) avulla, joka sisältyy eläkelaitoksen laskuperusteisiin. 

Osaketuottokerroin puolestaan määräytyy eläkelaitosten keskimääräisten osaketuottojen perusteella. Osaketuottokerroin lasketaan ETK:ssa eläkelaitosten ilmoittamien toteutuneiden osaketuottotietojen perusteella. Kerroin lasketaan kuukausittain ja koko kalenterivuoden osaketuottokerroin määräytyy seuraavan vuoden alussa, kun kaikkien kuukausien tuotot ovat tiedossa. Osaketuottokerrointa vastaavan tuoton viidesosa ohjautuu osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen, josta varat ohjautuvat edelleen osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylärajan ylittyessä vanhuuseläkkeiden rahastoituihin osiin. Rahastotäydennykset vanhuuseläkevastuisiin osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylärajan ylittyessä siirretään teknisen lisärahastointikertoimen (4iv) avulla, joka sisältyy eläkelaitoksen laskuperusteisiin. 

Myös 53–62-vuotiaiden työntekijöiden työntekijän eläkemaksun korotettu osuus lisätään lisärahastointikertoimen (3iv) avulla vahvistamaan vanhuuseläkerahastointia. Korotettu eläkemaksu määrättiin viimeisen kerran vuodelle 2025, joten 3iv -korotus tehdään viimeisen kerran vuodelta 2025. Näiden lisäksi voidaan tehdä myös vanhuuseläkerahastojen tarkistuksia tasausvastuusta lisärahastointikertoimen (2iv) avulla. Lisärahastoinnin tarkoituksena on vanhuuseläkerahastojen vahvistaminen, jolloin esimerkiksi tulevien vuosien vakuutusmaksujen korotuspainetta voidaan vaimentaa. Vanhuuseläkkeiden rahastoituihin osiin ei tehdä indeksikorotuksia, kuten eläkkeisiin, joten lisärahastointi toimii myös rahastoitujen osien arvon ja rahastointiasteen säilyttäjänä. 

2.1.5.4  Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu

Vuoden 2007 eläkeuudistuksessa otettiin käyttöön osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu. Voimistamalla ja nopeuttamalla vastuuvelan määrän riippuvuutta osakemarkkinoiden heilahteluista osa eläkelaitoskohtaisesta sijoitusriskistä siirrettiin koko eläkejärjestelmän kannettavaksi. Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu on vastuuvelkaa pienentävä tai kasvattava erä. Aluksi kymmenen prosenttia eläkelaitosten vastuuvelasta perustui eläkelaitosten noteerattujen osakesijoitusten keskituottoon. Kymmenen prosentin tasoon oli tarkoitus siirtyä asteittain viiden vuoden kuluessa. Osaketuottosidonnaiselle lisävakuutusvastuulle säädettiin tuolloin yläraja, 5 prosenttia vastuuvelasta, jonka yläpuolella työeläkelaitos täydentää vanhuuseläkerahastoja osaketuottosidonnaisesta lisävakuutusvastuusta. Osaketuottosidonnaiselle lisävakuutusvastuulle säädettiin myös alaraja, -10 prosenttia vastuuvelasta, jonka alapuolella työeläkelaitos täydentää osaketuottosidonnaista lisävakuutusvastuuta vakavaraisuuspääomastaan. 

Vuosina 2008–2012 eläkelaitosten sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta koskevia säännöksiä muutettiin väliaikaisesti kansainvälisen rahoitusmarkkinakriisin johdosta. Tarkoituksena oli yksityisalojen eläkelaitosten vakavaraisuuden vahvistaminen siten, ettei eläkelaitosten tarvitse myydä muun muassa suomalaisia osakeomistuksiaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Vakavaraisuuden vahvistamiseksi osaketuottosidonnaisen vastuuvelan määrä nostettiin jo vuonna 2008 kymmeneen prosenttiin vastuuvelasta. 

Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkelaitosten riskinottokyvyn parantamiseksi osaketuottosidonnaisen vastuuvelan osuutta vastuuvelasta nostettiin ensin 15 prosenttiin vuonna 2017 ja 20 prosenttiin vuonna 2018. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun yläraja laskettiin viidestä prosentista yhteen prosenttiin. Mitä alempi yläraja on sitä nopeammin varat siirtyvät vastuuvelasta vanhuuseläkerahastoihin. 

Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun vaikutuksesta vastuuvelka joustaa eläkelaitosten keskimääräisen osaketuoton mukaan vastuuvelkaa kasvattavasti tai pienentävästi. Osakekurssien laskiessa osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu pienenee ja vähentää vastuuvelkaa ja samalla vahvistaa vakavaraisuuspääomaa. Osakekurssien noustessa tapahtuu päinvastainen eli osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu ja vastuuvelka kasvavat. Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu voi vähentää vastuuvelan määrää enintään 20 prosenttia ja lisätä sitä enintään 1 prosenttia. Jos 1 prosentin yläraja koko työeläkejärjestelmätasolla ylittyy, ylittävä määrä siirretään kasvattamaan vanhuuseläkkeiden rahastoituja osia. Jos 20 prosentin alaraja koko työeläkejärjestelmän tasolla alittuu, osakesidonnaista lisävakuutusvastuuta täydennetään kunkin eläkelaitoksen vakavaraisuuspääomaan sisältyvästä osittamattomasta lisävakuutusvastuusta tai lisävakuutusvastuusta. Eläkelaitokset tasaavat vuosittain osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun siten, että se on kullakin eläkelaitoksella suhteessa vastuuvelkaan samansuuruinen. 

Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun vuotuinen muutos perustuu osakkeiden keskimääräisen vuosituottoon yhdellä prosenttiyksiköllä vähennettynä. Yhden prosenttiyksikön vähentäminen tehdään, jotta rahastoitujen eläkkeiden korotukset ja vastuuvelan kasvu eivät ajan kuluessa johtaisi vakavaraisuusasteen liialliseen alenemiseen. Osakkeiden keskimääräistä vuosituottoa ei kuitenkaan kohdisteta koko vastuuvelkaan vaan vastuuvelan viidesosaan. Osakkeiden keskimääräisellä vuosituottoprosentilla tarkoitetaan TyEL:n mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan kehittyneissä valtioissa noteerattujen osakesijoitusten painotettua keskimääräistä vuosituottoa. 

Osaketuottosidonnaisuuden aste ohjaa eläkelaitoksia sijoittamaan vähintään viidesosan vastuuvelkaa vastaavista varoista osakkeisiin. Osakesijoituksista voidaan arvioida saatavan pitkällä aikavälillä suurempia sijoitustuottoja kuin vähemmän riskillisistä sijoituskohteista. Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu tuo työeläkejärjestelmään myös kontrasyklisyyttä heikoissa markkinatilanteissa. Vastuuvelan osaketuottosidonnaisuus vähentää eläkelaitosten tarvetta myydä osakesijoituksia huonossa markkinatilanteessa. 

2.1.6.1  Vakavaraisuussääntelyn kehitys

Vuonna 1997 eläkelaitoksen vakavaraisuusraja sidottiin sijoitusomaisuuden riskipitoisuuteen. Sääntelyyn on tehty uudistuksia vuonna 2007 ja 2013. Lisäksi vakavaraisuussääntelyä muutettiin tilapäisesti finanssikriisistä johtuvalla määräaikaislailla vuosina 2008–2012. Vakavaraisuussääntelyä uudistettiin mittavasti vuonna 2017 tulleessa uudistuksessa. 

Vuonna 2007 voimaan tulleiden eläkelaitosten sijoitustoimintaa koskevien muutosehdotusten päämääränä oli nostaa eläkesijoitusten tuotto-odotusta ja tätä kautta hillitä työeläkemaksun nousupainetta. Tuolloin katsottiin, että vuonna 1997 voimaan tulleen säännöstön puitteissa ei ollut riittäviä mahdollisuuksia suurempien sijoitustuottojen tavoitteluun sijoitusriskejä ottamalla. Uudistuksen tavoitteena oli tehdä työeläkesijoittamisen säädöspohjaan sellaisia muutoksia, jotka tekisivät lisätuottojen tavoittelun mahdolliseksi. Erityisesti osakesijoitusten osuutta haluttiin nostaa aikaisemmasta noin kymmenellä prosenttiyksiköllä, koska sekä historian että rahoitusteorian perusteella osakesijoituksista voitiin odottaa saatavan muita sijoituksia parempaa tuottoa. Tavoitteena oli myös yhdenmukaistaa eri eläkelaitostyyppejä koskevaa sääntelyä. 

Vuoden 2007 uudistuksessa otettiin käyttöön osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu, josta on säädetty sekä TyEL 168 §:ssä että TVYL 14 §:ssä. Tarkemmat säädökset on kirjattu eläkelaitosten laskuperusteisiin. Koska osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu muuttui samansuuntaisesti noteerattujen osakkeiden tuottojen kanssa, eläkelaitokset pystyivät käytännössä suojautumaan osakeriskiltä näiltä osin. Voimistamalla ja nopeuttamalla tällä tavoin vastuuvelan määrän riippuvuutta osakemarkkinoiden heilahteluista osa eläkelaitoskohtaisesta sijoitusriskistä siirrettiin koko eläkejärjestelmän kannettavaksi. Pitkällä aikavälillä riskinä oli koko eläkejärjestelmän tasolla osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun jääminen alhaiselle tasolle huonojen osaketuottojen myötä. Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu on vastuuvelkaa pienentävä tai kasvattava erä, jonka johdosta kymmenen prosenttia eläkelaitosten vastuuvelasta perustui eläkelaitosten noteerattujen osakesijoitusten keskituottoon. Kymmenen prosentin tasoon oli tarkoitus siirtyä asteittain viiden vuoden kuluessa. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun määrä olisi voinut vähentää eläkelaitoksen vastuuvelan määrää enintään kymmenen prosenttia ja lisätä sitä enintään viisi prosenttia. 

Vuosina 2008–2012 eläkelaitosten sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta koskevia säännöksiä muutettiin väliaikaisesti kansainvälisen rahoitusmarkkinakriisin johdosta. Tarkoituksena oli yksityisalojen eläkelaitosten vakavaraisuuden vahvistaminen siten, ettei eläkelaitosten tarvitse myydä muun muassa suomalaisia osakeomistuksiaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Vakavaraisuuden vahvistamiseksi osaketuottosidonnaisen vastuuvelan määrä nostettiin jo vuonna 2008 kymmeneen prosenttiin vastuuvelasta. Lisäksi eläkerahastoja täydennettiin vuoden 2008 osalta vain rahastokoron verran eli kolme prosenttia ja vastuuvelkaan sisältyvää tasausvastuuta rinnastettiin tilapäisesti silloiseen toimintapääomaan eläkelaitosten vakavaraisuuden tukemiseksi. Eläkelaitosten silloista toimintapääoman vähimmäismäärää alennettiin ja se tehtiin riippumattomaksi eläkelaitoksen sijoitusjakaumasta. 

Vuonna 2013 eläkelaitosten riskinkantokyvyn vahvistamiseksi eläkelaitosten sijoitus- ja vakuutusriskejä varten olevat puskurit, toimintapääoma ja tasoitusmäärä, yhdistettiin ja muodostettiin uusi puskuri eli vakavaraisuuspääoma. Vakavaraisuuspääomavaatimukseksi määriteltiin vakavaraisuusraja, jonka laskennassa otetaan huomioon sekä sijoitusriski että vakuutusriski ja niiden välinen riippuvuus. Vakavaraisuusrajaa laskettaessa tasoitusmäärä ei ole enää mukana vastuuvelassa, koska tasoitusmäärä sisältyy vakavaraisuuspääomaan eikä sille siten tule laskea vakavaraisuuspääomavaatimusta. 

Vuonna 2017 voimaan tulleessa uudistuksessa säädettiin uusi laki eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta (315/2015). Lailla muutettiin eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskentaa ja sijoitusten hajauttamista koskevia säännöksiä. Säädetyllä vakavaraisuusmallilla otetaan huomioon eläkelaitoksen olennaiset ja todelliset sijoitustoiminnan riskit sekä vakuutusriskit aiempaa sääntelyä tarkemmin ja kattavammin. Vakavaraisuusmallin tarkoituksena on kuvata eläkelaitoksen riskejä kokonaisuutena mahdollisimman oikein. Vakavaraisuusmallin lähtökohtana on, että eläkelaitoksen tulee vakavaraisuusrajaa laskiessaan tunnistaa kaikki kuhunkin laitoksen sijoitukseen liittyvät olennaiset riskit. Uudistuksessa korostettiin eläkelaitoksen hallituksen vastuuta vakavaraisuuslaskennassa ja velvoitteita ohjata ja seurata eläkelaitoksen sijoitustoimintaa ja vakavaraisuuslaskentaa. Eläkelaitoksen hallitus vastaa yleisten yhtiöoikeudellisten säännösten mukaan siitä, että vakavaraisuuslaskennassa otetaan huomioon sijoituksiin kohdistuvat riskit, ja sitä kautta vakavaraisuuslaskennan oikeellisuudesta. 

Vuonna 2017 eläkelaitosten riskinottokyvyn parantamiseksi osaketuottosidonnaisen vastuuvelan osuutta vastuuvelasta nostettiin ensin 15 prosenttiin ja vuonna 2018 edelleen 20 prosenttiin. Lisäksi osakesijoitusten enimmäismäärälle asetettiin lainsäädännössä (laki vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta 7 a §) taso, joka on 65 prosenttia sijoituksista. Jos enimmäismäärä ylittyy, vakavaraisuusrajaa korotetaan. Osakesijoitusten enimmäismäärällä pyritään rajoittamaan eläkelaitosten riskinottoa erityisesti huippusuhdanteessa. 

2.1.6.2  Vakavaraisuusrajan laskenta

Vakavaraisuusrajan laskenta tehdään eläkelaitoksen koko sijoitusomaisuuden perusteella. Sijoitusriskien lisäksi laskennassa otetaan huomioon vakuutusriski ja tuottovaatimusriski. Sijoitusten hajauttamista koskevilla säännöksillä pyritään hallitsemaan yhteen yhteisöön ja yhteen kiinteistöön liittyviä riskikeskittymiä ja takaajakohtaisia riskikeskittymiä. Yleissäännöksen mukaan eläkelaitoksen on muutoinkin huolehdittava työeläkevakuutuksen luonteen mukaisesti sijoitusten hajauttamisesta. 

Vakavaraisuuslaskennassa riskit otetaan huomioon laissa säädetyn riskiluokituksen mukaisesti. Sijoitusriskeinä otetaan huomioon osakeriski, korkoriski, luottomarginaaliriski, valuuttariski, kiinteistöriski ja hyödykeriski. Lisäksi tiettyjen välillisten sijoitusten osalta otetaan huomioon jäännösriski. Myös tuottovaatimusriski ja vakuutusriski otetaan huomioon omina riskiluokkinaan. 

Näiden edellä mainittujen riskiluokkien lisäksi vakavaraisuuslaskennassa otetaan huomioon tiettyihin välillisiin sijoituksiin liittyvä velkaosuus. Lisäksi otetaan huomioon osakkeiden osalta myös keskittymäriski ja basis-riski (jos osakeriskiä vastaan suojaudutaan sellaisella johdannaissijoituksella, joka ei anna täyttä suojaa osakeriskiltä, esimerkiksi johdannaisen kohde-etuus poikkeaa suojattavan osakesalkun jakaumasta, aiheutuu tästä niin sanottua basis-riskiä.) Muiden sijoituslajien osalta keskittymäriski ja vastapuoliriski otetaan huomioon sijoitusten hajauttamista koskevin rajoituksin. Mahdolliset muut yksittäisen eläkelaitoksen kannalta olennaiset sijoituksiin kohdistuvat riskit tulee ottaa huomioon eläkelaitoksen omalla laskentamenetelmällä. Operatiiviset riskit jäävät vakavaraisuuslaskennan ulkopuolelle. 

Osakeriskin osalta osakesijoitusten enimmäismäärälle on asetettu lainsäädännössä taso, joka on 65 prosenttia sijoituksista. Jos raja ylittyy, vakavaraisuusrajaa korotetaan. Osakesijoitusten enimmäismäärällä pyritään rajoittamaan eläkelaitosten riskinottoa erityisesti huippusuhdanteessa. 

Riskiluokituksessa osakeriski, luottomarginaaliriski ja kiinteistöriski on jaettu useaan luokkaan. Osakeriski on jaettu viiteen eri luokkaan maantieteellisen jaottelun perusteella sekä sen mukaan, ovatko osakkeet noteerattuja eli käydäänkö niistä kauppaa säännellyllä markkinalla. Luottomarginaaliriski on jaettu neljään luokkaan velan, velallisen tai takaajan luottoluokituksen tai velkakirjan liikkeellelaskijan mukaan. Kiinteistöriskiluokkia on kaksi, joista ensimmäiseen kuuluvat asuinkiinteistöt ja rakentamattomat kiinteistöt ja toiseen luokkaan kaupalliset ja muut rakennetut kiinteistöt. Laissa on erikseen säännökset välillisten sijoitusten ja johdannaisten käsittelystä vakavaraisuuslaskennassa. 

Nykyisessä vakavaraisuusmallissa eläkelaitoksen tulee kunkin riskiluokan osalta erikseen määrittää riskistä aiheutuva pääomavaade, jota kutsutaan riskiarvoksi. Riskiluokan riskiarvon laskemista varten kullekin riskiluokalle on määritelty tappio-olettama, joka kuvaa tappion suuruutta valitulla todennäköisyydellä. Riskiarvon lisäksi eläkelaitoksen on laskettava jokaiselle riskiluokalle odotettu tuotto. Odotetun tuoton laskentaa varten kullekin riskiluokalle on määritelty tuotto-odotus, joka kuvaa sitä, kuinka paljon kyseiselle riskille altistunut sijoitus keskimäärin tuottaa vuodessa. 

Tappio-olettamien laskennassa käytetty todennäköisyys on valittu niin, että osaketyyppisten sijoitusten paino olisi mahdollista olla noin 30–35 prosenttia työeläkelaitosten keskimääräisessä sijoitusallokaatiossa. Vakavaraisuuslaskennassa käytettävä todennäköisyys on 97 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että vakavaraisuusraja kertoo sen vakavaraisuuspääoman määrän, joka 97 prosentin todennäköisyydellä riittää kattamaan työeläkelaitoksen toimintaan liittyvät olennaiset riskit vuoden aikajänteellä. Tätä kutsutaan myös vakavaraisuuslaskennan turvaavuustasoksi. 

Kun riskiluokille on laskettu riskiarvot ja odotetut tuotot, riskiluokat yhdistetään vakavaraisuuspääomavaatimukseksi ottamalla huomioon riskiluokkien väliset riippuvuudet korrelaatiokertoimien avulla. Korrelaatiokertoimet kuvaavat sitä, kuinka todennäköisesti kaksi eri riskiä voi toteutua yhtä aikaa. Koska vakavaraisuuslaskennassa huomioon otettavat riskit toteutuvat erittäin harvoin täysin yhtäaikaisina, sijoitusten hajauttaminen eri riskejä sisältäviin kohteisiin tuo hajauttamishyötyä, joka näkyy vakavaraisuusrajaa pienentävänä tekijänä. Jos eläkelaitoksen sijoitukset ylittävät tietyt riskikeskittymiä koskevat rajat, korotetaan eläkelaitoksen vakavaraisuusrajaa. 

Vakavaraisuusraja kuvaa sitä vakavaraisuuspääoman määrää, joka eläkelaitoksella tulee olla vakuutus- ja sijoitusriskejä varten. Vakavaraisuusraja on sitä suurempi, mitä riskillisempiä sijoituksia eläkelaitoksella on. Vakavaraisuusrajan laskennassa eläkelaitoksen sijoitussalkun tappioriski lasketaan suoraan eläkelaitoksen sijoitusomaisuuden määrästä ja se ilmaistaan euromääräisenä lukuna. 

Vakavaraisuuslaskennassa käytettävien vakioiden arvot on vahvistettu valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella on määritelty riskiluokkien tuotto-odotukset ja tappio-olettamat, riskiluokkien välistä riippuvuutta kuvaavat korrelaatiot sekä eräitä muita vakavaraisuuslaskennassa tarvittavia vakioita. Vakioiden arvot perustuvat erilaisten sijoitusten riskejä ja sijoitusmarkkinoita koskevaan kokemusperäiseen tietoon. Vakavaraisuusrajan laskennassa tarvittavat parametrit on laskettu nykyisin 97 prosentin turvaavuustasolla. Mainitussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole säädetty turvaavuustasosta, vaan parametrien suuruudesta. Nykyinen turvaavuustaso on kuvattu vakavaraisuusrajan laskennasta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain perusteena olevassa hallituksen esityksessä (HE 279/2014 vp, 3 luvun 9 §:n perustelut ja hallituksen esityksen Keskeiset ehdotukset).  

Laissa on säädetty STM:lle asetuksenantovaltuuksia ja Fivalle määräyksenantovaltuuksia. STM on antanut asetuksella tarkempia säännöksiä velkasitoumuksiin liittyvistä luottoluokituksista ja välillisten sijoitusten riskien huomioon ottamisesta sijoitustyylin mukaan. Fiva on antanut tarkempia määräyksiä hallituksen vastuulla olevien perusteiden laatimisesta ja erilaisista vakavaraisuuslaskentaan liittyvistä yksityiskohdista. 

2.1.9.1  Kiinteistösijoittaminen, luotonotto ja takaus

Eläkesijoittajien suorat kiinteistösijoitukset Suomessa on toteutettu sijoituksina kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöiden osakkeisiin tai suorina sijoituksina kiinteistöihin. Epäsuorat kiinteistösijoitukset (kiinteistösijoitusrahastot ja yhteissijoitukset) on tyypillisesti toteutettu sijoituksina kiinteistöpääomarahastoihin. Epäsuoran sijoittamisen etuna on ollut se, että epäsuorissa kiinteistösijoituksissa on mahdollisuus käyttää vierasta pääomaa eli ottaa velkaa ja hakea sitä kautta lisätuottoa kiinteistösijoituksille. Velanoton kautta sijoitukset tosin ovat voineet altistua suuremmalle riskille. 

Yksityisellä sektorilla on vuosina 2004–2024 ollut sijoitettuna kiinteistösijoituksiin noin 10–15 prosenttia sijoitusvaroista (Kuva 1). Koko työeläkejärjestelmässä kiinteistösijoituksista on ollut Suomeen sijoitettuna reilusti yli puolet (Kuva 6). 

Kuva 6: Kiinteistösijoitukset tuhansina euroina alueittain vuosina 2004–2024 (yksityinen ja julkinen sektori). Lähde: Työeläkevakuuttajat TELA ry 

Vakuutusyhtiölain (VYL) 15 luvussa säädetään vakuutusyhtiön luotonotosta ja vakuuden antamisesta. Pääsääntönä on, että vakuutusyhtiö ei voi ottaa luottoa. Pääsääntöön on muutama poikkeus, jolloin luotonotto on sallittu. Vakuutusyhtiö tai sen tytäryhteisö saa ottaa luottoa välttämättömän maksuvalmiutensa hoitamiseksi tai TyEL-takaisinlainauksena tai laissa määritellyt ehdot täyttävänä pääomalainana, oman henkilökuntansa omistamalta henkilöstörahastolta sekä liiketoimintaansa liittyvinä tavanomaisina tililuottoina ja muina niihin rinnastettavina luottoina. TyEL-takaisinlainaus tarkoittaa sitä, että työeläkevakuutuksen ottaneella työnantajalla on oikeus lainata takaisin omalle työeläkevakuutusyhtiölleen tai eläkesäätiölleen maksamiaan työeläkemaksuja. Lainausmahdollisuus koskee osaa maksujen rahastoitavasta osuudesta. Työeläkevakuutusyhtiöiden työnantaja-asiakkaiden takaisinlainausta koskevat ehdot on määritelty TyEL 142 §:n mukaisissa vakuutusehdoissa ja määrästä säädetään TyEL:n 166 §:n mukaisissa laskuperusteissa. 

Lisäksi luotonotto on nykyisin sallittua työeläkevakuutusyhtiön tytäryhteisönä olevalle asunto-osakeyhtiölle sillä edellytyksellä, että tilinpäätöksen tai konsernitilinpäätöksen mukaisen vieraan pääoman määrä ei saa ylittää 50 prosenttia taseen loppusummasta. Tästä on säädetty määräaikaisella lailla (voimassa 31.12.2027 asti) TVYL 5 a §:ssä. Tämä on poikkeus vakuutusyhtiöiden VYL 15 luvun 1 §:n mukaiseen lainanottokieltoon. 

Vakuutusyhtiön on ilmoitettava muista kuin TyEL-takaisinlainoista Fivalle Fivan määräysten mukaisesti. 

Vakuutusyhtiölain (521/2008) 15 luvun 3 §:n ja sitä edeltäneen vakuutusyhtiölain (611/1997) 1 luvun 4 a §:n ja pykälien perusteluiden (HE 18/1997 vp, HE 149/2003 vp, HE 13/2008 vp) mukaan vakuutusyhtiö saa antaa takauksen tietyin rajoituksin tytäryhteisölleen. Työeläkevakuutusyhtiöihin sovelletaan samoja säädöksiä. 

Vakuuden antaminen tytäryhteisön sitoumuksesta edellyttää, että vakuutusyhtiö saa antamalleen vakuudelle turvaavan vastavakuuden tai että sen velkasitoumuksen määrä, josta vakuus annetaan, ja niiden velkasitoumusten määrä, joilla on sama tai parempi etuoikeus tytäryhteisön omaisuuteen kuin ensiksi mainitulla velkasitoumuksella, eivät ole yhteensä suuremmat kuin 80 prosenttia tytäryhteisön omaisuuden käyvästä arvosta. Vakuuksina pidetään sekä esinevakuutta että henkilövakuutta, kuten takausta. 

VYL 15 luvun 4 §:n mukaan Fiva voi yksittäisessä tapauksessa vakuutusyhtiön hakemuksesta antaa luvan poiketa luotonottoa ja vakuudenantoa koskevista säännöksistä. 

Eläkesäätiöitä ja -kassoja koskevat lähes vastaavat säännökset luotonottokiellosta kuin työeläkevakuutusyhtiöitä. Eläkesäätiön ja eläkekassan on sopeutettava toimintansa sellaiseksi, että se on mahdollista ilman lainanottoa. Eläkesäätiö tai eläkekassa voivat kuitenkin ottaa lainaa, kun kysymyksessä on maksuvalmiuden hoitamiseen tarvittava lyhytaikainen laina, omien toimitilojen hankkimiseen tarvittava laina tai muu erityisen painavasta syystä tarvittava laina, jonka ottamiselle on saatu lupa Fivalta. Eläkesäätiö tai eläkekassa ei saa antaa takausta. 

Eläkesäätiöllä on oikeus antaa varojaan vakuutta vastaan velaksi osakkaalle, jonka on suoritettava tästä ja myös muulla perusteella syntyneestä velastaan eläkesäätiölle korkoa. Eläkesäätiön osakkaan suorittaman koron on oltava vähintään TyEL 166 §:n 2 momentissa tarkoitetussa laskuperusteessa käytettävän perustekoron suuruinen. 

MEL:ssa ei ole vastaavia säännöksiä lainoja ja takausta koskien kuin laissa eläkesäätiöistä ja eläkekassoista. 

2.1.9.2  Vakavaraisuus

Vuoden 2024 lopussa työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuslaskennassa käytetty vastuuvelka oli yhteensä noin 130,0 miljardia euroa. Eläkesäätiöiden, eläkekassojen ja MEK:n vastuuvelka oli vastaavana ajankohtana yhteensä noin 4,0 miljardia euroa. Työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuspääoma oli yhteensä noin 37,8 miljardia euroa. Vakavaraisuusaste oli työeläkevakuutusyhtiöillä keskimäärin noin 129 prosenttia vastuuvelasta. Eläkesäätiöillä, eläkekassoilla ja MEK:lla vakavaraisuuspääomaa oli yhteensä noin 2,0 miljardia euroa. Vakavaraisuusaste oli eläkesäätiöillä, eläkekassoilla ja MEK:lla keskimäärin 150 prosenttia vastuuvelasta. Työeläkevakuutusyhtiöillä vakavaraisuuspääoman määrä oli noin 1,6-kertainen vakavaraisuusrajaan verrattuna ja eläkesäätiöillä, eläkekassoilla ja MEK:lla määrä oli noin 2,3-kertainen. 

4.2.1.1  Yleistä arvioinnista

Ehdotetun muutoksen vaikutuksia on arvioitu ETK:n, VM:n ja Fivan tekemillä arviolaskelmilla. Fivan laskelmissa arvioidaan muutoksen vaikutuksia vakavaraisuusrajan laskentaan. 

Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa on pyritty jaottelemaan ehdotetut muutokset seuraaviin eläkeuudistuksen sisältämiin osiin: indeksirajoitin, sijoitusuudistus ja vanhuuseläkkeiden rahastoinnin lisääminen. Sijoitusuudistus on vielä jaettu osioihin osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen liittyvät muutokset, vakavaraisuussääntelyyn liittyvät muutokset sekä laskuperustemuutokset. Näin on pyritty kuvaamaan sekä ehdotettujen muutosten kokonaisvaikutusta, mutta myös eri osien vaikutusta kokonaisuudessa. Vaikka vain osa muutoksista on tässä esityksessä ehdotettuja lakimuutoksia, vaikutuksissa on pyritty arvioimaan myös esityksen kohdassa 8 esitettyjen, alemman asteiseen sääntelyyn liittyviä muutoksia, jotta eläkeuudistuksen kokonaisvaikutus tulisi esille. Edellä mainittua jaottelua on tehty myös tämän sääntelytason erilaisuuden takia. 

Yhteenveto taloudellisista vaikutuksista

Ehdotetuilla muutoksilla tavoiteltaisiin pääosin parempia sijoitustuottoja ja siten työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden parantamista. Laskelmien mukaan suurella todennäköisyydellä sijoitusriskin kasvattaminen tuottaisi pitkällä aikavälillä korkeampia sijoitustuottoja ja siten työeläkevakuutusmaksun korotuspaineeseen helpotusta. Sijoitusriskin kasvattaminen lisäisi kuitenkin sijoitustuottojen heiluntaa ja kasvattaisi riskiä työeläkevakuutusmaksun vaihtelulle. Taulukossa 1 on kuvattu TyEL-varojen keskimääräistä sijoitusallokaatiota ehdotetussa uudistuksessa vuosina 2026–2090. Ehdotetut muutokset kasvattaisivat odotusarvoisesti osakesijoitusten osuutta sijoitusvaroista 17 prosenttiyksiköllä. 

Taulukko 1: TyEL-varojen keskimääräiset allokaatiopainot ehdotetuissa muutoksissa, nykylain mukaan ja työeläkevakuutusyhtiöiden toteumatieto vuoden 2024 lopussa prosentteina. Lähde: Eläketurvakeskus 

Taulukossa 2 on ehdotettujen muutosten vaikutukset työeläkejärjestelmään stokastisten laskelmien mediaanilukuina. Vaikutusten tarkempaa jaottelua on tämän osion alaluvuissa. Esitettyjen muutosten arvioidaan pienentävän pitkällä aikavälillä työeläkemenoa 0,5 prosenttiyksikköä ja keskimääräistä eläkettä 0,5 prosenttiyksikköä. Sijoitustuotot paranisivat pitkällä aikavälillä yksityisellä sektorilla esitettyjen muutosten perusteella 0,5 prosenttiyksikköä. Nämä alentaisivat yksityisen sektorin työeläkevakuutusmaksua pitkällä aikavälillä arvion mukaan 4 prosenttiyksikköä. Kuvassa 10 on TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan. 

Taulukko 2: Ehdotettujen muutosten vaikutukset mediaanilukuina. Lähde: Eläketurvakeskus 

Kuva 10: TyEL maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Esitettyjen muutosten arvioidaan pienentävän julkisen talouden kestävyysvajetta noin 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:een. 

Eläketurvakeskuksen laskentamenetelmä

Vaikutusarviolaskelmissa on otettu kantaa useisiin vaikeasti arvioitaviin tekijöihin. Stokastinen sijoitustuottomalli pyrkii kuvaamaan sijoitusmarkkinoiden toimintaa. Allokaatiosääntö mallintaa, miten eläkelaitokset kohdentavat sijoituksensa eri omaisuuslajeihin eri tilanteissa. Maksunhakusääntö pyrkii mallintamaan prosessia, jolla TyEL-maksu asetetaan vuosittain. Osana maksunhakusääntöä joudutaan ottamaan kantaa tasausvastuun käyttöön. Lisäksi laskelmissa täytyy ottaa kantaa rahastotäydennysten kohdentamiseen. Toisenlaisilla mallinnusvalinnoilla myös laskelmien lopputulokset eroaisivat mahdollisesti merkittävälläkin tavalla. 

Vaikutusarviolaskelman pohjalla on keväällä 2024 päivitetty ETK:n pitkän aikavälin deterministinen laskelma, joka jäljittelee valittujen oletusten pohjalta eläkejärjestelmän toimintaa käyttäen keskiarvotekniikkaa. (Kuivalainen ym. 2025, https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-388-2) eläkemenoista, keskimääräisistä eläkkeistä ja TyEL-eläkkeiden rahoituksesta. 

Vaikutusarviolaskelmassa otetaan huomioon sijoitustuottojen, ansiotason kasvun ja inflaation epävarmuus stokastisen sijoitustuottomallilla, joka esittää joukon mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita tilastollisten todennäköisyyksien perusteella. Nämä stokastiset skenaariot on tuotettu ETK:n Feeniks-mallilla (Hakola 2024, https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-386-8). Feeniks-mallia on päivitetty ottamalla käyttöön ansiotason stokastiikka. Samassa yhteydessä myös sijoitustuottoja tarkennettiin. Tulokset perustuvat 5 000 skenaarioon tuotoista, ansiotason kasvusta ja inflaatiosta. Tulokset esitetään kuvioina, joissa on skenaarioiden mediaani sekä 5, 25, 75 ja 95 prosenttipisteet. 

Näissä vaikutusarviossa ei oteta huomioon esimerkiksi väestökehitykseen, työllisyyteen eikä eläkkeiden alkavuuksiin liittyvää epävarmuutta. Erityisesti ennakoimaton väestökehitys voi vaikuttaa pitkällä aikavälillä oleellisesti etuus- ja maksutasoon. Koska suuri osa reaalimaailman epävarmuuksista ei sisälly laskelmiin, ne aliarvioivat eläkemaksun tasoon ja varojen määrään sekä eläkkeiden tasoon sisältyvän epävarmuuden. Saman syyn takia myös sijoitusriskin lisäämisestä aiheutuva kokonaisriskitason lisäys saattaa tulla aliarvioiduksi. ETK:n sijoitustuottomalli aliarvioi jossain määrin sijoitustoiminnan riskejä, mutta tarjoaa riittävän luotettavia tuloksia arviointia varten (Nyberg arvio.pdf). 

Kattavamman kuvan uudistukseen liittyvistä riskeistä saa Eläketurvakeskuksen raportista 08/2025, jossa esitetään vaikutusarviolaskelmia vaihtoehtoisella stokastisella sijoitustuottomallilla sekä käsitellään väestöepävarmuutta muun muassa stokastisilla väestölaskelmilla. 

Lainsäädäntö ohjaa TyEL-maksun tasoa, mutta vuotuisen maksun tasoon sisältyy merkittävää harkintaa. Tasausmaksu on selkeästi suurin maksun osa muodostaen nykyisin runsaat 80 prosenttia TyEL:n maksutulosta. Tasausmaksu tulee määritellä siten, että tasausvastuu on vähintään 20 prosenttia seuraavan vuoden arvioidusta tasausmenosta. Muut maksun komponentit paitsi tasausmaksu pohjautuvat laskelmiin ilman merkittävää erillistä harkintaa. Laskelmissa joudutaan ottamaan kantaa siihen, miten tätä harkintaa käytetään. 

Tasausmaksun suuruus määritetään nykylakilaskelmassa ja eläkeuudistuslaskelmassa samojen periaatteiden mukaan. Laskentamallissa tasausmaksun tasoa ohjaavat deterministisestä laskelmasta saatu maksun ”perusura” ja tasausvastuun määrä. Käytetty maksunhakusääntö pyrkii säilyttämään nykyisen maksutason lähivuosikymmeninä ja tasausvastuun annetaan vaihdella varsin runsaasti. Korkeat tuotot kasvattavat rahastoituja eläkkeen osia. Tämän seurauksena myöhemmin rahastoituja eläkkeitä purkautuu entistä enemmän. Näin tasausvastuu kasvaa johtaen tasausmaksun alenemiseen. Saman mekanismin kautta matalat tuotot nostavat maksutasoa. Käytetyn maksunhakusäännön avulla pyritään minimoimaan teknisluonteisen mutta tulosten kannalta potentiaalisesti merkittävän oletuksen vaikutusta uudistuksen vaikutusarvioon. 

Rahastoituja vanhuuseläkkeitä tarkistetaan eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden ja keskimääräisten osaketuottojen perusteella. Tarkistus voi kasvattaa tai pienentää rahastoituja eläkkeitä, mutta keskimäärin tarkistukset kasvattavat niitä. Mitä vanhempiin ikäluokkiin nämä tarkistukset kohdistuvat, sitä nopeammin ne purkautuvat alentamaan maksutasoa. Vuoteen 2059 asti tarkistukset kohdistetaan 55 vuotta täyttäneille ja tämän jälkeen 65 vuotta täyttäneille. Nykylakilaskelmassa ja uudistuslaskelmassa sovelletaan samoja kohdennuksia. Periaatteessa korotusten kohdentamista olisi mahdollista muuttaa skenaariokohtaisesti, mutta tämä tekisi tulosten tulkitsemisesta erittäin monimutkaista. 

Valtiovarainministeriön laskentamenetelmä

VM:n arvio eläkeuudistussopimuksen vaikutuksesta julkisen talouden kestävyyteen perustuvat ETK:n laskelmiin eläkeuudistuksen vaikutuksista TyEL-maksuun ja eläkemenoihin. Arviossa tarkastellaan uudistuksen vaikutuksia kestävyysvajetta kuvaavaan S2-indikaattoriin. Tarkastelu on tehty hyödyntäen 5000 skenaariota, jotka perustuvat ETK:n stokastiseen mallinnukseen sijoitustuottojen, ansiotason ja inflaation kehityksestä (ks. osio 4.2.1.1). 

ETK:n laskelmissa sijoitustuottojen vaihtelut vaikuttavat TyEL-maksuun siten, että korkeat sijoitustuotot mahdollistavat maksun alentamisen ja heikot sijoitustuotot puolestaan pakottavat nostamaan sitä. Sijoitusuudistuksessa yksityisten työeläkelaitosten sijoitusriski kasvaa sääntelyn muutosten seurauksena, jolloin nämä ilmiöt voimistuisivat, mutta mediaaniarvion mukaan TyEL-maksu jäisi nykylakilaskelmaa alemmalle tasolle. TyEL-maksun aleneminen toisaalta kasvattaisi hieman valtionosuuksia YEL- ja MYEL-järjestelmiin, sillä järjestelmien maksutaso on sidottu TyEL-maksuun. Tämä johtuu siitä, että YEL- ja MYEL-järjestelmissä ei ole rahastointia ja valtio maksaa järjestelmien kuluista sen osuuden, jota maksutulot eivät kata. 

Uudistukseen sisältyvä indeksirajoitin vaikuttaa työeläkemenoon kaikkien eläkelakien osalta eli se koskee TyEL:n lisäksi myös mm. JuEL-, YEL-, MYEL- ja MEL-eläkkeitä. Indeksirajoittimen myötä työeläkeindeksi ei saisi kahden peräkkäisen vuoden tarkastelujaksossa kasvaa enempää kuin palkkakerroin samana aikana, ja rajoittimen aktivoitumisen ehtojen täyttyessä työeläkkeiden kehitys jäisi nykylakilaskelmaa heikommaksi. Toisaalta työeläkkeiden tason lasku kasvattaisi kansaneläkemenoja ja vähentäisi eläketuloista perittyjä verotuloja. 

VM:n laskelmat on tehty kunkin skenaarion osalta seuraavasti: 

TyEL-järjestelmän osalta on huomioitu julkista taloutta vahvistavana tekijänä ainoastaan TyEL-maksun lasku. TyEL-maksun kehityksen voi katsoa kertovan siitä, kuinka paljon lisää verotuloja muiden julkisen talouden sektoreiden on mahdollista kerätä uudistuksen myötä ilman, että kokonaisveroaste kiristyy. Lisäksi TyEL-maksun muutos on diskontattavissa johdonmukaisesti valtionvelan korolla, kuten laskelman muutkin suureet. Perusteena diskonttotermin valinnalle on nykyisen lainsäädännön vaihtoehtoiskustannus: jos uudistusta ei tehtäisi, julkinen sektori velkaantuisi enemmän. 

TyEL-maksun lasku ei laskelmassa johda kokonaistaloudellisiin seurannaisvaikutuksiin, kuten työllisyyden kasvuun, koska laskelmassa oletetaan kokonaisveroasteen olevan kiinnitetty. Tästä oletuksesta seuraa, että TyEL-maksun laskiessa muun verotuksen oletetaan kiristyvän vastaavassa määrin. Lisäksi, koska kokonaistaloudelliset seurannaisvaikutukset suljetaan pois, oletetaan eläkemaksu- ja veromuutosten mahdollisten vaikutusten kumoavan toisensa. 

Eläkemenojen (kaikkien eläkelakien työeläkkeet sekä kansan- ja takuueläkkeet) muutos vaikuttaa valtion ja kuntien eläketuloista perimiin verotuloihin. Verotulojen oletetaan kasvavan 42 prosentilla eläketulojen kasvaessa ja päinvastoin. Oletus perustuu VM:ssä arvioituun eläketulojen keskimääräisen rajaveroasteeseen. 

Valtionosuuksien muutosten YEL-, MYEL- ja MEL-järjestelmiin arvioidaan vaikuttavan suoraan julkisen talouden kestävyyteen siten, että valtionosuuksien vähetessä julkinen talous vahvistuu ja päinvastoin. Valtionosuuksien muutos sisältää sekä edellä kuvatun TyEL-maksun muutoksen kautta tulevan vaikutuksen että YEL-, MYEL- ja MEL-etuuksiin kohdistuvan muutoksen vaikutuksen. 

Muuan muassa Kevan jäsenyhteisöjen ja valtion työntekijöitä koskevan julkisten alojen eläkelain (JuEL) sekä mm. VEKL:n eläkemenon pienemisen arvioidaan vahvistavan suoraan julkista taloutta, sillä näiden lakien osalta eläkemenot rahoitetaan pääosin suoraan julkisin varoin ja julkisten puskurirahastojen kautta. Siltä osin kuin nämä eläkkeet rahoitetaan muuten, mahdollistaa eläkemenon aleneminen eläkemaksujen alentamisen eli luo mahdollisuuden korottaa muuta verotusta ilman, että kokonaisveroaste kiristyy. 

Kansaneläkelaitoksen eläkemenon kasvun arvioidaan suoraan heikentävän julkista taloutta ja päinvastoin, koska kyseessä ovat valtion rahoittamat eläkkeet. 

Kaikista edellä mainituista muutoksista on otettu ETK:n laskema euromääräinen muutosarvio eläkeuudistuslaskelman ja nykylakilaskelman erotuksena. Saadut euromääräiset muutokset on kussakin skenaariossa suhteutettu ETK:n arvioon BKT:n kehityksestä samassa skenaariossa, ja näin saadut osittaisvaikutukset on summattu yhteen. Näin on saatu arvio uudistuksen tuomista muutoksista kullekin vuodelle suhteessa BKT:hen. 

Tämän jälkeen kullekin skenaariolle on laskettu kestävyysvajelaskelman arvo käyttämällä näitä BKT:hen suhteutettuja muutoksia siten, että vuoden 2090 jälkeen uudistuksen vaikutus on oletettu vakioksi. Tätä varten skenaarioiden BKT:hen suhteutetut muutokset on kunkin vuoden osalta kerrottu VM:n syksyn 2024 ennusteen mukaisella BKT:lla ja sen jälkeen diskontattu valtiovelan korolla. Oletusten mukaan valtionvelan reaalikorko nousee pitkällä aikavälillä 2 prosenttiin (tämä perustuu EU:n ikääntymisraportin oletukseen.), BKT:n volyymi kasvaa keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa vuosina 2026–2070 (vuoden 2070 jälkeen BKT:n volyymikasvu on 1,0 prosenttia vuodessa) ja inflaatio on pitkällä aikavälillä 2 prosenttia vuodessa.  

Tuloksena saatujen skenaarioiden kestävyysvajelaskelmien arvojen jakaumasta on poimittu jakauman mediaani. Mediaanin on katsottu kuvaavan uudistuksen tyypillistä vaikutusta julkiseen talouteen parhaiten, kun halutaan yksi piste-estimaatti. 

4.2.1.2  Vaikutukset etuudensaajiin

Indeksirajoitin on esityksen ainoa suoraan työeläke-etuuksiin vaikuttava osa. Muilla uudistuksen osilla ei olisi suoria vaikutuksia etuudensaajiin. Työeläkemaksutasolla voisi kuitenkin olla epäsuoria vaikutuksia työskentelyyn ja ansiotasoon ja sitä kautta myös eläkkeen karttumiseen. 

Indeksirajoitin

Indeksirajoitin on esityksen ainoa suoraan työeläke-etuuksiin vaikuttava osa. Mekanismi aktivoituisi varsin satunnaisesti ja todennäköisesti hyvin harvoin. Mekanismi aktivoituisi keskimäärin 7,7 vuoden välein ja aktivoituessaan se pienentäisi työeläkeindeksin tarkistusta keskimäärin 0,78 prosenttiyksikköä. 

Aktivoituessaan mekanismi pienentäisi vuodenvaihteessa maksussa olevien eläkkeiden indeksitarkistusta. Mekanismin aktivoitumisen vaikutus eläkkeisiin olisi pysyvä, mikä aiheuttaisi eroja eri vuosina eläkkeelle siirtyvien eläkkeisiin. Pitkään eläkkeellä oleville vaikutus voisi jossain tilanteissa kumuloitua suureksikin. Indeksirajoittimen käyttöönoton seurauksena keskieläke olisi vuonna 2050 keskimäärin 1,1 prosenttia nykyistä lainsäädäntöä matalampi. Keskieläkkeen suhde keskiansioihin olisi vastaavasti noin 0,6 prosenttiyksikköä matalampi. Kuvassa 11 on esitetty ehdotetun indeksirajoittimen vaikutus keskieläkkeen ja keskiansion suhteeseen. 

Mekanismi vähentäisi vuosien 2023 ja 2024 poikkeuksellisten indeksikorotusten kaltaisissa tilanteissa kyseenalaisia kannustimia aikaistaa eläkkeellesiirtymistä. Nykyinen lainsäädäntö ei toimi tarkoituksenmukaisella tavalla tällaisissa tilanteissa, kun työeläkeindeksin ja palkkakertoimen välinen indeksiero kumoaa moninkertaisesti varhennusvähennyksen vaikutuksen tietyissä tilanteissa. 

Kuva 11: Lakisääteisen keskieläkkeen ja keskiansion suhde nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja nykylain mukaisessa laskelmassa, johon on lisätty indeksirajoitin (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Mikäli indeksirajoitinta olisi sovellettu vuoden 2023 indeksikorotukseen, jolloin työeläkeindeksin muutos oli poikkeuksellisen suuri, indeksikorotus olisi ollut noin 2,8 prosenttiyksikköä toteutunutta noin 6,8 prosentin korotusta pienempi. Tällöin esimerkiksi 1800 euron työeläkkeen indeksikorotus olisi ollut noin 50 euroa toteutunutta 122 euron korotusta pienempi. 

Indeksirajoitin vaikuttaisi kaikkien työeläkelakien mukaisiin indeksitarkistuksiin. Indeksirajoitinta ei sovellettaisi kansan- ja takuueläkkeisiin. 

4.2.1.3  Vaikutukset vakuutettuihin

Vaikutukset vakuutettuihin tulisivat kahta kautta. Indeksirajoitin vaikuttaisi tulevien eläke-etuuksien odotusarvoon. Lähes kaikki esityksen mukaiset uudistuksen osat vaikuttaisivat maksettavaan TyEL-vakuutusmaksuun. Nykylainsäädännön mukaisesti maksun korotuksista puolet kohdistuisi työntekijöille ja puolet työnantajille. Vastaavasti puolet maksun alennuksista kohdistuisi työntekijän ja puolet työnantajan maksuosuuteen. 

Indeksirajoitin

Indeksirajoitin ei suoraan vaikuttaisi vakuutettujen eläkekarttumiin, sillä sen vaikutus kohdistuisi jo maksussa oleviin eläkkeisiin. Indeksirajoitin kuitenkin vaikuttaisi epäsuorasti myös tulevien eläkkeensaajien etuuksiin, sillä aikanaan nykyisten ja tulevien vakuutettujen eläkkeisiin kohdistuisi erilainen indeksisuoja, joka olisi odotusarvoisesti nykyistä lainsäädäntöä hieman heikompi. 

Indeksirajoitin myös pienentäisi eläkemenon odotusarvoa, joten eläkemaksua olisi perittävä vastaavasti vähemmän. 

Sijoitusuudistus

Sijoitusuudistuksen merkittävimmät piirteet vakuutettujen kannalta liittyvät TyEL-maksun muutokseen. Muodollisesti puolet maksun korotuksista ja alennuksista kohdistuisivat työntekijän maksuosuuteen ja puolet työnantajan maksuosuuteen. Laskelmissa kohtaanto on tämän mukainen. Todellisuudessa pitkällä aikavälillä työnantajan maksun muutokset voisivat vaikuttaa myös palkankorotusten suuruuteen, joten todellinen eläkemaksun kohtaanto voisi olla erilainen. 

Lähtökohtaisesti vakuutettujen kannalta matala maksutaso olisi parempi kuin korkea. On myös perusteltua ajatella, että tasainen ja ennakoitava maksukehitys olisi poukkoilevaa maksutasoa parempi. 

Esityksen mukainen uudistus alentaisi maksua pitkällä aikavälillä, mutta lisäisi maksutason vaihtelua. Nykyiset ja tulevat vakuutetut kantaisivat lisääntyvän sijoitusriskin ennen kaikkea maksuepävarmuutena.  

Sijoitusuudistuksen eri osien vaikutuksia TyEL-maksuun käsitellään tarkemmin kohdassa ”Vaikutukset työeläkejärjestelmän talouteen”. 

Vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen

Vanhuuseläkerahastoinnin lisäämisen ideana on varautua ennalta tuleviin maksunkorotuspaineisiin rahastoimalla suurempi osa karttuvasta eläkkeestä. Tämä vaikuttaisi jonkin verran maksun aikauraan. Vakuutettujen kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että maksua perittäisiin hieman etupainotteisemmin kuin ilman tätä toimenpidettä. Vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen hyödyttäisi erityisesti nuoria ja tulevia ikäluokkia nykyisten keski-ikäisten ikäluokkien kustannuksella. Kuvassa 12 on esitetty ehdotetun vanhuuseläkerahastoinnin lisäämisen vaikutus TyEL-maksuun. 

Kuva 12: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

4.2.1.4  Vaikutukset eläkelaitoksiin

Uudistuksen on tarkoitus vaikuttaa yksityisalojen eläkelaitosten sijoitustoimintaan. Ehdotetuilla muutoksilla tavoitellaan eläkelaitosten riskinottokyvyn parantamista, jotta eläkelaitokset voisivat tavoitella korkeampia sijoitustuottoja ja siten parannettaisiin työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä. Sijoitusriskin lisäämisen vastapainona ehdotetuilla muutoksilla tavoitellaan myös eläkelaitosten riskinkantokyvyn parantumista, jotta eläkelaitokset pystyisivät kantamaan kasvavan sijoitusriskin. 

Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun osuuden nostaminen nykyisestä siirtäisi eläkelaitosten vastuulla olevaa osakesijoituksiin liittyvää riskiä enemmän eläkejärjestelmän yhteiselle vastuulle ja mahdollistaisi näin osakesijoitusten kasvattamisen eläkelaitosten riskinkantokykyä heikentämättä. Jatkossa osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun muutosta laskettaessa otettaisiin huomioon myös kehittyvien valtioiden säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet, jolloin eläkelaitoksia kannustettaisiin sijoittamaan myös kehittyvien valtioiden osakkeisiin. Osakesijoitusten ylärajan nostaminen nykyisestä 65 prosentista 85 prosenttiin mahdollistaisi myös osakesijoitusten lisäämisen, kun eläkelaitoksella on hyvä vakavaraisuus. 

Vakavaraisuusrajan laskennan ja sen perusteena olevien parametrien muutosten seurauksena eläkelaitoksella olisi nykyistä enemmän vakavaraisuutta lisätä sijoitusallokaation riskipitoisuutta eläkelaitoksen oman näkemyksen perusteella. Jatkossa valtioneuvoston asetuksen ja sen parametrien säännönmukaisesta päivityksestä voisi aiheutua molemman suuntaisia muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusrajoihin: päivitys voisi joko pienentää tai suurentaa eläkelaitosten vakavaraisuusrajoja. Päivitys voisi siten mahdollistaa jatkossa joko korkeamman tai matalamman sijoitusriskin. Koska asetus päivitettäisiin kuitenkin useammin kuin nykyisin on tehty, mahdollisten muutosten arvioidaan olevan kuitenkin maltillisempia kuin nyt tehtävät muutokset. 

Näin ollen eläkelaitoksien arvioidaan muokkaavan sijoitussalkkujaan eläkeuudistuksessa lisääntyvän riskinkantokyvyn mahdollistamin keinoin. Sijoitussalkun osakepainon nosto voi vaikuttaa muun muassa kiinteistöpainon laskemiseen. Toisaalta luoton salliminen kiinteistösijoituksissa voisi lisätä eläkelaitosten kiinnostusta kiinteistösijoituksiin, kun sijoitus ei sitoisi niin paljon eläkelaitoksen omaa pääomaa. Osakepainon nosto osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun liittyvien muutosten perusteella voi yhdenmukaistaa eläkelaitosten sijoitussalkkuja ja näin haastaa hajautusta. Sen sijaan vakavaraisuusrajan laskentaan tehtävät muutokset tukevat hajautusta ja mahdollistavat eläkelaitosten sijoituspäätökset itsenäisesti kunkin eläkelaitoksen oman sijoitusstrategian mukaisesti. 

Eläkelaitosten mahdollisuudet muokata sijoitussalkkujaan esitettyjen muutosten mahdollistamaan suuntaan vaihtelevat. Erityisesti nykyisin vakavaraiset ja likvidimmän sijoitussalkun eläkelaitokset voivat toteuttaa muutoksia sijoitusallokaatioonsa nopeammin ja riskipitoisemmin. Kuvassa 13 on arvio siitä, kuinka eläkelaitosten sijoitusallokaatiot voivat muuttua vuoteen 2039 mennessä esitetyssä uudistuksessa. Lisäksi kuvassa 14 on arvio siitä, kuinka eläkelaitosten osakepainot voivat muuttua esitetyssä uudistuksessa. Kuvissa on kuvattu eläkelaitosten sijoitusallokaatioiden eroja ryhmittelemällä eläkelaitokset kolmeen ryhmään: ryhmä 1 sisältää eläkelaitokset, joiden vakavaraisuusaste on keskimääräistä matalampi, ryhmä 2 sisältää eläkelaitokset, joiden vakavaraisuusaste on keskimääräisen tasolla ja ryhmä 3 sisältää eläkelaitokset, joiden vakavaraisuusaste on keskimääräistä korkeampi. 

Kuva 13: Yksityisen sektorin eläkelaitosten keskimääräiset sijoitusallokaatiot eläkelaitosryhmittäin nykylain mukaan ja ehdotettujen muutosten jälkeen osuutena sijoitusvaroista. Lähde: Eläketurvakeskus 

Kuva 14: Yksityisen sektorin osakkeiden osuus sijoitusvaroista eläkelaitosryhmittäin nykylain mukaan ja ehdotettujen muutosten jälkeen. Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Kuvassa 14 esitetty 5 prosentin prosenttipiste kuvaa huonoimpien tuottoskenaarioiden ääripäätä. Sen poikkeavaa käyttäytymistä selittävät uudistuslaskelmassa osakepainon noston lisäksi muutosten voimaantuloon liittyvä laskentamallin tekninen ratkaisu, joka hillitsee osakepainon äkillistä kasvua uudelle tasolle, sekä korkeamman sijoitusriskin vuoksi vähemmän vakavaraisilla eläkelaitoksilla vakavaraisuuden voimakkaampi heikentyminen huonon tuoton skenaarioissa. 

Ehdotetut muutokset vakavaraisuuslaskentaan aiheuttavat välittömästi muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusasemaan, sillä vakavaraisuusrajat alenevat hetkellisesti. Sijoitusten riskillisyyden noustessa ajan kanssa myös vakavaraisuusraja nousee ja vakavaraisuusasema alenee. Kuvassa 15 on eläkelaitosten vakavaraisuusasemien hajonta Fivan laskelmien mukaisesti. Laskelmat on tehty eläkelaitoksille järjestetyn vaikuttavuusharjoituksen tiedoista. Harjoitukseen osallistui 13 eläkelaitosta, joiden osuus koko sektorin sijoitusomaisuudesta on noin 99,9 prosenttia. 

Kuva 15: Eläkelaitosten vakavaraisuusaseman muutos ja eläkelaitosten vakavaraisuusasemien hajonta nykyisellä vakavaraisuusrajan laskennalla ja heti vakavaraisuusrajaan ehdotettujen muutosten jälkeen. Lähde: Finanssivalvonta 

Sijoitusuudistuksen myötä eläkelaitosten riskienhallinta korostuu ja myös hallituksen vastuu sijoitustoiminnasta ja luotonotosta. Eläkelaitoksen hallituksen olisi jatkossa myös seurattava luotonoton ja takauksen enimmäismäärää ja niiden vaikutusta eläkelaitoksen riskiin. 

4.2.1.5  Vaikutukset työnantajiin

Esityksellä ei olisi välittömiä vaikutuksia työnantajiin. Esityksen pääasialliset vaikutukset liittyisivät työeläkejärjestelmän rahoituksellisen tasapainon parantamiseen ja työeläkevakuutusmaksun odotusarvon vakauttamiseen pitkällä aikavälillä. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi työnantajille parempaa ennustettavuutta työeläkevakuutusmaksun kehityksessä. Hyöty työeläkevakuutusmaksun pitkän aikavälin korotuspaineen helpottamisesta kohdistuisi sekä työnantajille että työntekijöille alempana työeläkevakuutusmaksuna. Sijoitusriskin lisääminen voisi kuitenkin aiheuttaa nykyistä suurempaa sijoitustuottojen heiluntaa, joka voisi tarkoittaa myös työeläkevakuutusmaksun suurempaa vaihtelua. 

4.2.1.6  Vaikutukset kilpailuun

Vakavaraisuuslaskennan säännöt ovat samat kaikille TyEL:n ja MEL:n mukaista toimintaa harjoittaville eläkelaitoksille. Työeläkevakuutusyhtiöt kilpailevat keskenään työeläkevakuutusmaksun yhtiökohtaisella hoitokustannusosalla ja vakavaraisuuden perusteella maksettavilla asiakashyvityksillä sekä palveluilla. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun muutosten vuoksi eläkelaitoksia ohjattaisiin sijoittamaan enemmän noteerattuihin osakkeisiin yksittäisen eläkelaitoksen riskinkantokykyä heikentämättä. Osakeriskin lisääminen olisi eläkelaitosten yhteisellä vastuulla. Tämä voisi yhdenmukaistaa työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitussalkkuja ja vähentää kilpailua. Toisaalta vakavaraisuusrajan laskennan ja sen perusteena olevien parametrien muutosten toteuttaminen mahdollistaisi sen, että yhtiöt voisivat sijoittaa omalla riskillään enemmän mihin tahansa valitsemiinsa sijoituskohteisiin. Sijoitussalkkujen erilaisuus turvaisi hajautettua työeläkejärjestelmää. Työeläkevakuutusyhtiön onnistuessa sijoitustoiminnassaan muita yhtiöitä paremmin yhtiö voisi jakaa muita yhtiöitä suurempia asiakashyvityksiä ja vahvistaa asemiaan kilpailussa. Toisaalta työeläkevakuutusyhtiön sijoitustoiminnan epäonnistuessa ja sijoitustuottojen jäädessä jälkeen muista yhtiöistä asiakashyvitykset jäisivät pienemmiksi kuin kilpailevilla yhtiöillä. 

Kuvassa 16 on yksityisen sektorin eläkelaitosten vakavaraisuusaste nykylain mukaan ja ehdotettujen muutosten jälkeen vuoteen 2039 mennessä. Ehdotetuilla muutoksilla olisi erisuuruisia vaikutuksia erilaisella vakavaraisuudella olevien eläkelaitosten vakavaraisuuteen. Kuvassa on kuvattu eläkelaitosten sijoitusallokaatioiden eroja ryhmittelemällä eläkelaitokset kolmeen ryhmään: ryhmä 1 sisältää eläkelaitokset, joiden vakavaraisuusaste on keskimääräistä matalampi, ryhmä 2 sisältää eläkelaitokset, joiden vakavaraisuusaste on keskimääräisen tasolla ja ryhmä 3 sisältää eläkelaitokset, joiden vakavaraisuusaste on keskimääräistä korkeampi. 

Kuva 16: Yksityisen sektorin eläkelaitosten vakavaraisuusaste nykylain mukaan ja ehdotettujen muutosten jälkeen vuoteen 2039 mennessä. Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

4.2.2.1  Vaikutukset valtion talouteen

Valtio korvaa YEL:n ja MYEL:n mukaisista maksetuista eläkkeistä sen osuuden, joka ylittää vakuutetuilta kyseisenä vuonna kerättyjen eläkemaksujen summan. Vuonna 2025 valtio vastaa arviolta 30 prosentista YEL-eläkemenosta ja 86 prosentista MYEL-eläkemenosta. MEL:n mukaisesta eläkemenosta valtio rahoittaa nykyisen lainsäädännön perusteella 29 prosenttia. 

Kevan eläkemeno rahoitetaan Kevan jäsenyhteisöjen työntekijöiden palkkaperusteisella eläkemaksulla, kunnilta ja hyvinvointialueilta perittävällä tasausmaksulla sekä Kevan puskurirahastoluonteisen sijoitusomaisuuden avulla. Hyvinvointialueiden rahoitus on pääosin yleiskatteista valtionrahoitusta, joten hyvinvointialueiden eläkemaksujen aleneminen tai korotuspaineen poistuminen vahvistaisi valtiontaloutta hyvinvointialueiden rahoitusmallin kautta. Kuntien osalta eläkemaksujen aleneminen vahvistaisi pääosin kuntataloutta ja jonkin verran myös valtiontaloutta, sillä valtionosuuksin rahoitetaan noin neljännes kuntien peruspalveluiden menoista vuonna 2025. 

Valtion eläkkeet rahoitetaan suoraan valtion talousarviosta, mutta puskurirahastona toimiva Valtion eläkerahasto (VER) tulouttaa varoistaan valtion talousarvioon vuosittain osuuden eläkemenon maksamista varten (vuodesta 2028 lähtien tuloutus on 46,2 prosenttia valtion vuotuisesta eläkemenosta). VEKL eläkkeet rahoitetaan valtion talousarviosta ilman rahastointia. 

Eläkeuudistukseen sisältyvä indeksirajoitin vaikuttaa työeläkemenoon kaikkien eläkelakien osalta, joten aktivoituessaan se rajoittaisi myös YEL-, MYEL- ja MEL-etuuksien kasvua, mikä pienentäisi valtion rahoituksen tarvetta näihin eläkejärjestelmiin. Lisäksi muun muassa Kevan jäsenyhteisöjen ja valtion työntekijöitä koskevan julkisten alojen eläkelain (JuEL) sekä lain valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta (VEKL) eläkemeno pienenisi. Tämä pääosin valtion ja kuntien rahoittamien eläkemenojen pieneneminen vahvistaisi suoraan valtion ja kuntien taloutta. 

Toisaalta, jos eläkeuudistus alentaisi TyEL-maksua, myös YEL- ja MYEL-maksut laskisivat, mikä kasvattaisi valtion maksamia osuuksia YEL- ja MYEL-etuuksista. 

4.2.2.2  Vaikutukset työeläkejärjestelmän talouteen

Esityksen mukainen työeläkeuudistus koostuu useasta eri osasta. Ainoa työeläke-etuuksiin vaikuttava muutos on työeläkeindeksiin tehtävä rajoitussääntö eli indeksirajoitin. Kokonaisuudessaan uudistus alentaisi keskimääräistä työeläkemenoa. Vastaavasti myös etuustaso muodostuisi nykyistä lainsäädäntöä matalammaksi. Kuvassa 18 on esitetty työeläkemenon muutos ehdotetussa uudistuksessa. 

Kuva 18: Työeläkemeno suhteessa työtulosummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Sen sijaan TyEL-rahoitukseen tehtäisiin useita muutoksia. Osa näistä muutoksista olisi lakimuutoksia ja osa laskuperustemuutoksia (katso hallituksen esityksen kohta 8). Mediaanitasolla TyEL-maksu alenisi uudistuksen seurauksena, mutta riskillisemmän sijoittamisen vuoksi maksun vaihtelu kasvaisi aiemmasta. Kuvassa 19 on esitetty eläkeuudistuksen vaikutus TyEL-maksuun. 

Kuva 19: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Uudistus mahdollistaisi myös laajemman luoton ottamisen eläkelaitoksen tytäryhteisön kautta tekemiin kiinteistösijoituksiin. Lisäksi työeläkevakuutusyhtiö voisi antaa takauksen tytäryhteisönsä luoton vakuudeksi. Luoton salliminen kiinteistösijoituksissa voisi lisätä eläkelaitosten kiinnostusta kiinteistösijoituksiin, kun sijoitus ei sitoisi niin paljon eläkelaitoksen omaa pääomaa. Eläkelaitokset ovat Suomen suurimpia kiinteistösijoittajia, joten niiden sijoituspäätöksillä on vaikutusta kiinteistömarkkinoihin. Arvion mukaan luotonotto voisi nostaa eläkelaitosten sijoitusten tuotto-odotusta keskimäärin noin 0,03 prosenttiyksikköä, mutta samalla se lisäisi myös riskejä. Tuotto-odotukseen vaikuttaisi lisäksi mahdollisiin kiinteistöjärjestelyihin liittyvä varainsiirtovero. 

Indeksirajoitin

Indeksirajoitin on työeläkejärjestelmän talouden kannalta ajoittain aktivoituva säästömekanismi. Vakauttajan aktivoituminen vaatisi, että ansiotaso olisi kahden vuoden tarkastelujaksolla kasvanut hintatasoa hitaammin. 

Mekanismi aktivoituisi keskimäärin 7,7 vuoden välein ja aktivoituessaan se pienentäisi työeläkeindeksin tarkistusta keskimäärin 0,78 prosenttiyksikköä. Aktivoituessaan mekanismi pienentäisi kaikkia maksussa olevien eläkkeiden indeksitarkistuksia samassa suhteessa. Vaikutus näihin eläkkeisiin jäisi pysyväksi ja yksittäisen aktivoitumisen vaikutus eläkemenosta poistuisi lopullisesti vasta, kun kaikki aktivoitumishetken eläkeläiset olisivat kuolleet ja myös mahdolliset näiden eläkkeiden perusteella määritellyt perhe-eläkkeet olisivat myös päättyneet. 

Mekanismilla ei olisi suoraa eläkemaksutasoa vakauttavaa vaikutusta. Mekanismi vakauttaisi kuitenkin työeläkemenoa suhteessa palkkasummaan tietynlaisten inflaatioshokkien tapauksessa. Esimerkiksi mikäli indeksirajoitinta olisi sovellettu vuoden 2023 indeksikorotukseen, järjestelmätasolla vuoden 2023 työeläkemeno olisi ollut noin 881 miljoonaa euroa toteutunutta työeläkemenoa pienempi. Työtulosummasta tämä olisi ollut noin 0,8 prosenttia. 

Mekanismi vähentäisi vuosien 2023 ja 2024 poikkeuksellisten indeksikorotusten kaltaisissa tilanteissa kyseenalaisia kannustimia aikaistaa eläkkeellesiirtymistä. Nykyinen lainsäädäntö ei toimi tarkoituksenmukaisella tavalla tällaisissa tilanteissa, kun työeläkeindeksin ja palkkakertoimen välinen indeksiero kumoaa moninkertaisesti varhennusvähennyksen vaikutuksen tietyissä tilanteissa. Näistä ei-toivottavista kannustinvaikutuksista aiheutuvat kustannukset jäävät nykylainsäädännössä työeläkejärjestelmän kollektiivin maksettaviksi. Indeksirajoitin vähentäisi olennaisesti tällaisia ei-toivottavia kannustimia, mutta ei poistaisi niitä kokonaan. Kannustinten muutosten vaikutukset eivät sisälly esitettäviin numeerisiin arvioihin. 

Vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen

Vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen kasvattaisi vanhuuseläkerahastoja ja kasvattaisi rahastoista maksettavaa osuutta vanhuuseläkemenosta vuosikymmenten viiveellä. Lähivuosina vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen yhdistettynä vuoteen 2030 saakka kiinnitettyyn kokonaismaksutasoon tarkoittaisi, että tasausmaksu olisi aiempaa pienempi. Tämän seurauksena vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen vähentäisi joustovaraa maksun asettamiselle 2030-luvulla. 

Osaltaan täydennyskertoimen negatiivisuuden mahdollisuus nykylainsäädännön mukaisesti sekä ehdotetut OLV:in perusteella tehtävät mahdollisesti negatiiviset vanhuuseläkerahastojen lisätarkistukset lisäisivät vastaavasti joustovaraa maksun asettamiselle, mutta kokonaisuudessaan vanhuuseläkerahastoihin kertyisi kuitenkin enemmän varoja kuin ilman vanhuuseläkerahastojen lisätäydennyksiä. 

Kokonaisuudessaan tämä toimenpide kasvattaisi hieman perittävän TyEL-maksun mediaania vuosina 2027–2067. Vuodesta 2068 alkaen maksun mediaani sen sijaan alenisi. 

Sijoitusuudistus

Rahoitusteorian mukaisesti korkeampi tuotto-odotus voidaan saavuttaa hyväksymällä korkeampi sijoitusriski. Sijoitusuudistus mahdollistaisi TyEL-laitoksille aikaisempaa suuremman sijoitusriskin ottamisen. Riskin kasvattamisella tavoitellaan suurempia tuottoja eläkevaroille, mutta on myös mahdollista, että sijoitusriskit toteutuisivat. Tällöin varoja ei olisi suunnitellussa määrin käytettävissä eläkkeiden maksamiseen. Etuusperusteisessa järjestelmässä tämä johtaisi tarpeeseen korottaa TyEL-maksua. Sijoitusriskin nostaminen vaikuttaisi sijoitusvarojen osakepainoon. Kuvassa 20 on esitetty uudistuksen vaikutus osakkeiden osuuteen. Kuvassa 21 on esitetty uudistuksen vaikutus TyEL-maksuun. 

Kuva 20: Osakkeiden osuus sijoitusvaroista nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Kuva 21: TyEL maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen (OLV) tehtävillä muutoksilla ohjattaisiin TyEL-laitoksia sijoittamaan suurempi osa varoistaan noteerattuihin osakkeisiin. 

Vakavaraisuusrajan laskennan ja sen perusteena olevien valtioneuvoston asetuksella annettavien parametrien päivittämisellä pyrittäisiin puolestaan lisäämään laitosten mahdollisuuksia ottaa omalla riskillään enemmän sijoitusriskiä missä tahansa sijoitusluokassa kuten esimerkiksi pääomasijoituksissa, muissa noteeraamattomissa osakkeissa, hedge-rahastoissa tai kiinteistöissä. 

Sijoitusuudistus on jaettu tässä yhteydessä kolmeen osaan: osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen liittyviin muutoksiin, vakavaraisuusmuutoksiin sekä laskuperustemuutoksiin. Laskuperustemuutoksista erityisesti täydennyskertoimen laskukaavan muuttaminen on olennainen osa kokonaisuutta, vaikka se ei olekaan varsinainen lakimuutos. Jaottelu on osittain keinotekoinen, sillä eri sijoitusuudistuksen osilla on merkittäviä yhteisvaikutuksia. Sama ominaisuus on kuitenkin millä tahansa jaottelulla ja valittu esitystapa on perusteltu erityisesti säädöshierarkian perusteella. Selkeyden vuoksi eri OLV-muutokset luokitellaan kuitenkin samaan luokkaan riippumatta niiden asemasta säädöshierarkiassa. 

Laskelmissa esitetään näitä vaikutuksia sekä koko sijoitusuudistuksen kokonaisuudesta että eri tekijöistä erikseen. Yhteisvaikutusten takia on olennaista merkitystä, missä järjestyksessä eri osatekijät otetaan mukaan laskelmaan. 

Laskelmissa ensin tehtävä sijoitusriskiä kasvattava toimenpide näyttäytyy aina vaikuttavimpana. Tämä johtuu siitä, että OLV-muutosten ja vakavaraisuusmuutosten yhdistelmässä rajat sijoitusriskin kasvattamiselle alkavat tulla vastaan. Osakepainolle esitetään säädettäväksi 85 prosentin yläraja, mutta laskelmissa on oletettu, että järjestelmätasolla osakepaino ei voisi kasvaa yli 80 prosentin, jotta eläkkeiden maksua varten tarvittava likviditeetti ei vaarantuisi. Toinen perustelu tälle valinnalle on se, että järjestelmätasolla 85 prosentin ylärajan saavuttaminen vaatisi, että kaikki laitokset sijoittaisivat osakkeisiin maksimaalisen määrän, mikä ei ole uskottavaa. Korkeilla osakepainoilla kasvava osakkeiden osuus pienentäisi muiden hyvätuottoisten sijoitusten osuutta, minkä takia osakepainon kasvattamisen vaikutus tuotto-odotukseen pienenisi korkeilla osakepainoilla. 

Laskelmat ovat aina ehdollisia käytettävälle sijoitustuottojen, sijoitustoiminnan ja TyEL-maksukehityksen mallinnukselle. Eläkeuudistuksen kokonaisuudesta esitetään vaihtoehtoisia laskelmia Eläketurvakeskuksen raportissa 08/2025. 

Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu

Osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen esitettävien muutosten ajatuksena on ohjata TyEL-laitokset sijoittamaan suurempi osa sijoituksistaan noteerattuihin osakkeisiin. Kokonaisuudessaan OLV-muutokset kasvattaisivat osakepainoa 9 prosenttiyksiköllä (kuva 22). Tämä kasvattaisi laskelmissa keskimääräistä vuosituottoa 0,2–0,3 prosenttiyksikköä. 

Kuva 22: Osakkeiden osuus sijoitusvaroista nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin ja vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu OLV:n muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Kokonaisuudessaan työeläkejärjestelmä ottaisi OLV-muutosten seurauksena aiempaa enemmän osakeriskiä. Huonojen osaketuottojen tapauksessa tämä voisi tarkoittaa tulevaisuudessa nykylainsäädäntöä korkeampia TyEL-maksuja. Kuvassa 23 on esitetty OLV-muutosten vaikutus TyEL-maksuun. 

Kuva 23: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin ja vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu OLV:n muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

OLV-muutoksilla lievennetään mahdollisen osakekurssien äkillisen laskun tuomaa eläkelaitosten vakavaraisuusriskiä. OLV-muutosten myötä osakeriskistä siirretään nykyistä suurempi osa yksittäiseltä eläkelaitokselta työeläkejärjestelmän yhteiselle vastuulle. 

Esitykseen sisältyvien OLV-muutosten vaikutuksia on mahdollista eritellä. Myös tässä erittelyssä järjestyksellä on merkitystä. Osaketuottosidonnaisuuden asteen kasvattaminen kymmenellä prosenttiyksiköllä ilman muita OLV-muutoksia kasvattaisi osakepainoja keskimäärin 6 prosenttiyksikköä. Kun tähän lisätään OLV:n laskukaavamuutokset laskuperusteissa, osakepaino nousisi vielä 3 prosenttiyksikköä lisää. Näin OLV-muutokset kasvattaisivat osakepainoa keskimäärin yhteensä 9 prosenttiyksikköä. 

Ylläkuvatut erittelyt kuvaavat vaikutuksia, jos OLV-muutokset tehdään nykylakiin ja nykyisiin laskuperusteisiin. 

Erityisesti OLV:in laskukaavamuutos ilman laskuperustemuutoksissa kuvattua täydennyskertoimen muutosta kasvattaisi merkittävällä tavalla laitosten vakavaraisuuspääomia vanhuuseläkerahastoinnin kustannuksella. Jos OLV-muutosten vaikutusta laskee täydennyskerroinmuutoksen jälkeen, OLV-muutokset kasvattaisivat osakepainoa vähemmän, keskimäärin noin 3 prosenttiyksikköä. 

OLV:in mukaiset vanhuuseläkerahastojen tarkistukset olisivat jatkossa lähes yhtä todennäköisesti positiivisia ja negatiivisia. Positiivisten osaketuottojen tilanteessa vanhuuseläkerahastointi vahvistuisi nopeammin kuin nykytilanteessa. Negatiivisiin tarkistuksiin voi ajatella liittyvän periaatteellisia ongelmia. Negatiivisten osaketuottojen tilanteessa muutos voisi tarkoittaa jo rahastoitujen vanhuuseläkkeiden ja niistä muodostuneiden rahastojen pienentämistä. Negatiiviset osaketuotot eivät välttämättä tarkoita vanhuuseläkerahastojen pienentämistä kokonaisuudessaan, sillä vanhuuseläkerahastoja täydennetään vuosittain myös rahastokorolla ja täydennyskertoimella. Negatiivisten osaketuottojen tilanteessa muutos tarkoittaisi myös osittain maksuperusteisen rahastoinnin korostamista ja eläkelaitosten vastuun pienenemistä vanhuuseläkkeiden rahastoiduista osista. Toisaalta negatiivisten tarkistusten salliminen tekisi rahastoinnin dynamiikasta avoimempaa. Jatkossa yksilötason rahastointi vastaisi tarkemmin summatason rahastointia. Nykylainsäädännön mukaan näin ei ole, koska osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu voi olla negatiivinen, mutta OLV:sta tehdään täydennyksiä vanhuuseläkerahastoihin vain OLV:n ylärajan ylittyessä. 

Vakavaraisuusmuutokset

Ehdotetuista vakavaraisuusmuutoksista merkittävin on valtioneuvoston asetuksen päivittäminen vakavaraisuuslaskennassa tarvittavien parametrien osalta. Tämän lisäksi vakavaraisuuslaskennan turvaavuustasosta (97 prosenttia) ja valtioneuvoston asetuksen päivitystiheydestä säädettäisiin jatkossa laissa. Muutokset aiheuttaisivat vakavaraisuusrajojen alenemisen muutoshetkellä eli vakavaraisuussäännöt kevenisivät. Tämä mahdollistaisi korkeamman sijoitusriskin ottamisen. OLV-muutoksista poiketen nämä muutokset eivät ohjaisi sijoittamaan johonkin tiettyyn sijoitusluokkaan, vaan laitos voisi kasvattaa sijoitusriskiä missä tahansa omaisuusluokassa. Jatkossa valtioneuvoston asetuksen ja sen parametrien säännönmukaisesta päivityksestä voisi aiheutua molemman suuntaisia muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusrajoihin: päivitys voisi joko pienentää tai suurentaa eläkelaitosten vakavaraisuusrajoja. Päivitys voisi siten mahdollistaa jatkossa joko korkeamman tai matalamman sijoitusriskin. Koska asetus päivitettäisiin jatkossa kuitenkin useammin kuin nyt on tehty, mahdollisten muutosten arvioidaan olevan kuitenkin maltillisempia kuin nyt tehtävät muutokset. 

Muita ehdotettuja vakavaraisuusmuutoksia ovat luotonoton käytön laajentaminen kiinteistösijoituksissa, pienehkö korjaus valuuttariskin huomioimisessa ja tuottovaatimuksen laskennassa sekä takaisinlainauksen rajoittaminen. 

Kokonaisuudessaan vakavaraisuusmuutokset ainoana muutoksena kasvattaisivat keskimääräistä osakepainoa 13 prosenttiyksikköä. OLV-muutosten ja laskuperustemuutosten jälkeen tehtynä nämä muutokset kasvattaisivat osakepainoa keskimäärin noin 14 prosenttiyksikköä (kuva 24). Muutokset alentaisivat keskimäärin perittävää maksutasoa, mutta myös korkeiden eläkemaksujen todennäköisyys kasvaisi (kuva 25). 

Kuva 24: Osakkeiden osuus sijoitusvaroista nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin, vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen ja OLV:n muutokset (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu vakavaraisuussääntelyyn ehdotetut muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Kuva 25: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin, vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen ja OLV:n muutokset (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu vakavaraisuussääntelyyn ehdotetut muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus 

Vakavaraisuusmuutosten vaikutukset Finanssivalvonnan laskelmien mukaisesti 

Muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusrajoihin arvioitiin tarkemmin Fivan tietojen perusteella. Kuvassa 26 on kuvattu eri muutosten vaikutus eläkelaitosten yhteenlaskettuun vakavaraisuusrajaan. Osaketuottosidonnaisuuden asteen nosto 20 prosentista 30 prosenttiin vaikuttaa vakavaraisuusrajoihin -14 prosenttia, vaikka se ei varsinaisesti ole vakavaraisuusmuutos. Jos eläkelaitokset nostaisivat osakepainoaan 10 prosenttiyksiköllä suhteessa vastuuvelkaan, osaketuottosidonnaisuuden asteen nosto ei vaikuttaisi vakavaraisuusrajaan. Valtioneuvoston asetuksen parametrien päivitys uuden käytettävissä olevan tilastotiedon pohjalta vaikuttaisi vakavaraisuusrajaan -14 prosenttia. Valuuttariskin laskennan muutos vaikuttaisi -4 prosenttia. Muut vakavaraisuusrajan laskennan muutokset vaikuttaisivat yhteensä vakavaraisuusrajaan -3 prosenttia. Yhteensä nämä kaikki muutokset vaikuttaisivat eläkelaitosten yhteenlaskettuun vakavaraisuusrajaan -35 prosenttia. Ilman osaketuottosidonnaisuuden asteen muutosta vaikutus olisi -21 prosenttia, mikä tarkoittaisi vakavaraisuussääntelyn kevenemistä 21 prosentilla. 

Kuva 26: Eläkelaitosten yhteenlaskettu vakavaraisuusraja miljoonina euroina vuoden 2025 toisen kvartaalin lopussa ja eri muutosten vaikutus eläkelaitosten yhteenlaskettuun vakavaraisuusrajaan miljoonina euroina. Lähde: Finanssivalvonta 

Fiva arvioi esitettyjä muutoksia myös erilaisilla eläkelaitosten sijoitussalkuilla. Näissä laskelmissa lähtökohtana on eläkelaitosten sijoitussalkut vuoden 2025 toisen kvartaalin lopussa. Laskelmat on tehty eläkelaitoksille järjestetyn vaikuttavuusharjoituksen tiedoista. Harjoitukseen osallistui 13 eläkelaitosta, joiden osuus koko sektorin sijoitusomaisuudesta on noin 99,9 prosenttia. Laskelmissa eläkelaitosten osakepainoa on lisätty pienentämällä muiden sijoitusluokkien osuutta salkuissa. Näiden laskelmien perusteella nähdään, että osakepainon noustessa ero nykyisen ja ehdotetun vakavaraisuusrajan laskennan välillä pienenee. 

Kuva 27: Eläkelaitosten yhteenlaskettu vakavaraisuusraja miljoonina euroina (vasen asteikko) vuoden 2025 toisen kvartaalin lopussa nykyisellä ja ehdotetulla tavalla laskettuna eri osakepainoilla sekä tapojen ero prosentteina (oikea asteikko). Lähde: Finanssivalvonta 

Fiva arvioi myös eläkelaitosten stressinkestävyyttä erilaisia shokkeja vastaan. Kuvassa 28 näkyy osakesijoituksiin (listatut ja listaamattomat) kohdistuneen 33 prosentin tappion vaikutus vakavaraisuuteen eri osakepainoilla. Laskelmissa ei huomioitu täydennyskertoimen muutosta (koska kyseessä yön yli shokki). Laskelmien mukaan ehdotettujen muutosten jälkeen eläkelaitosten riskinkestävyys paranisi nykyisellä osakepainolla. Toisaalta osakepainoa on mahdollista kasvattaa nykyisen riskinkantokyvyn puitteissa. Jos laskelmissa olisi huomioitu hetkellisten vaikutusten lisäksi esimerkiksi täydennyskertoimen tuoma nopeampi vaikutus vastuuvelan kehitykseen, eläkelaitosten riskinkantokyky olisi vielä vahvempi. 

Kuva 28: Eläkelaitosten vakavaraisuusasema vuoden 2025 toisen kvartaalin tiedoilla yön yli tapahtuvassa shokissa (osakkeet -33 prosenttia) erilaisilla osakepainoilla. Lähde: Finanssivalvonta 

Laskuperustemuutokset

Laskuperustemuutoksiin lasketaan tässä yhteydessä täydennyskertoimen kaavan muutos, maksutason kiinnittäminen vuoteen 2030 asti sekä työeläkevakuutusyhtiöiden asiakashyvityksiin liittyvän hyvityssäännön muuttaminen. 

Maksutason kiinnittäminen 24,4 prosenttiin vuoteen 2030 on suurella todennäköisyydellä mahdollista. Jos kuitenkin sijoitukset tuottaisivat erityisen huonosti, olisi sellainenkin tilanne mahdollista, ettei lainsäädännön mukaan tällaista maksua voitaisi vahvistaa laskuperusteissa. Tätä todennäköisempi olisi tilanne, että maksussa olisi oleellinen nousupaine heti 2031 alkaen. Vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen pienentäisi osaltaan joustovaraa asettaa maksu halutulle tasolle. 

Laskelmissa hyvityssäännön muuttamisella ei ole merkittävää vaikutusta, koska muutos olisi niin pieni ja laskelmien maksutasona käsitellään hyvitettyä TyEL-maksua. 

Selvästi olennaisin laskuperustemuutoksista on täydennyskertoimen laskukaavan muutos. Muutos on mitoitettu niin, että se yhdessä OLV-muutosten ja vakavaraisuusmuutosten kanssa muodostaisi toimivan kokonaisuuden.  

Täydennyskertoimen laskukaavaa muutettaisiin niin, että korkeilla vakavaraisuusasteilla vanhuuseläkerahastojen täydennyksiä tehtäisiin olennaisesti nykyistä enemmän. OLV:in kaavamuutoksen ja täydennyskerroinmuutoksen seurauksena rahastotäydennysten painopiste siirtyisi täydennyskertoimella tehtyjen täydennysten suuntaan.