2.1
Sairaanhoitovakuutuksen sairaanhoitokorvaukset
Sairaanhoitovakuutuksen sairaanhoitokorvaukset täydentävät julkisen terveydenhuollon tarjoamia palveluita korvaamalla vakuutetulle osan yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia. Sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella vakuutetulla on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairauden, raskauden ja synnytyksen aiheuttamista kustannuksista. Vakuutettuja ovat lähtökohtaisesti Suomessa vakinaisesti asuvat henkilöt ja henkilöt, joita pidetään Suomessa asuvan henkilön asemassa asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) mukaisesti. Vakuutetulle sairaanhoidosta aiheutuneet kustannukset korvataan siltä osin kuin ne tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisivat tulleet vakuutetulle maksamaan, kuitenkin enintään taksan mukaiseen määrään. Tarpeellisena pidetään yleisesti hyväksytyn, hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa.
Sairaanhoitovakuutuksen hoito- ja tutkimuskorvauksina korvataan lääkärin ja hammaslääkärin antamaa hoitoa sekä lääkärin ja hammaslääkärin määräämää tutkimusta ja hoitoa. Tutkimukset ja hoidot korvataan, jos ne on määrätty sairauden hoidon vuoksi tai ne ovat olleet tarpeellisia mahdollisen sairauden toteamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että tutkimuksen on suorittanut tai hoidon on antanut sairausvakuutuslaissa tarkoitettu muu terveydenhuollon ammattihenkilö taikka kun toimenpide on tehty yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitetussa yksityisen terveydenhuollon toimintayksikössä.
Sairausvakuutuslain mukaisina matkakorvauksina korvataan vakuutetulle kustannuksia, jotka ovat syntyneet matkasta valtion, kunnan tai kuntayhtymän terveydenhuollon toimintayksikköön. Lisäksi korvataan yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettuun terveydenhuollon toimintayksikköön tai ammatinharjoittajan luokse sairauden hoidon vuoksi tehdystä matkasta vakuutetulle aiheutuneet kustannukset edellyttäen, että suoritettu tutkimus tai annettu hoito on sairausvakuutuslain mukaan korvattavaa.
Sairausvakuutuksesta ei korvata sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) nojalla perittyjä maksuja eikä kunnan tai kuntayhtymän järjestämän sairaanhoidon kustannuksia.
Kunnat ovat vastuussa covid-19-rokotteiden antamisesta alueensa asukkaille ja niiden on tarjottava rokotteet asukkaille maksutta. Rokotteet eivät ole varsinaista sairauden hoitoa vaan ennalta ehkäisyä, joten ne eivät ole sairaanhoitokorvausten piirissä. Covid-19-taudilta suojaavan rokotteen osalta sairausvakuutuslakiin on kuitenkin lisätty väliaikainen poikkeussäännös, sairausvakuutuslain 3 luvun 8 §, jonka perusteella covid-19-taudilta suojaava rokote kuuluu sairaanhoitokorvausten piiriin. Väliaikaisen säännöksen tavoitteena on ollut turvata vakuutettujen pääsyä rokotukseen. Korvaustaksan määrä on 10.1.2022 voimaan tulleen lainmuutoksen mukaan 16 euroa Tätä ennen, 27.3.2021 lukien korvaustaksan määrä oli 10 euroa.. Koska rokottamistoimenpide on säädetty korvattavaksi, ovat myös rokotuksen saamiseksi tehdyn matkan kustannukset sairausvakuutuslain mukaisista matkakorvauksista korvattavia kustannuksia.
Yksityisessä terveydenhuollossa tehtyjen rokottamistoimenpiteiden kuukausittaiset määrät ovat vaihdelleet epidemian aikana. Syys- ja lokakuussa 2021 korvattavia rokottamistoimenpiteitä oli noin 12 000 kuukaudessa, marras- ja joulukuussa 2021 noin 3 000 kuukaudessa, tammikuussa 2022 noin 6 500, helmikuussa 2022 noin 20 000 ja maaliskuussa noin 22 000 kappaletta. Vuonna 2022 koronarokottamisesta on maksettu sairaanhoitokorvauksia tammikuussa noin 74 000 euroa, helmikuussa noin 317 000 euroa ja maaliskuussa noin 351 000 euroa.
Lääkärin tai hammaslääkärin määräämästä tutkimuksesta ja hoidosta korvataan Kansaneläke-laitoksen vahvistaman korvaustaksan mukainen määrä. Jos tutkimuksesta ja hoidosta peritty palkkio on suurempi kuin korvauksen perusteeksi vahvistettu korvaustaksa, korvauksena suoritetaan korvaustaksan määrä. Jos peritty palkkio on pienempi kuin korvauksen perusteeksi vahvistettu korvaustaksa, korvauksena suoritetaan perityn palkkion määrä. Kansaneläkelaitos vahvistaa korvattavat tutkimus- ja hoitotoimenpiteet ja niiden korvaustaksat sairausvakuutuslain 3 luvun 4 ja 5 §:ssä tarkoitettujen korvaustaksojen perusteista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1336/2004) säädettyjen korvaustaksojen perusteiden ja enimmäismäärien perusteella. Korvaustaksojen perusteet ja vahvistettavat korvaustaksat perustuvat tutkimus- ja hoitotoimenpiteen laatuun, sen vaatimaan työhön ja aiheuttamaan kustannukseen, korvattavan palvelun hoidolliseen arvoon ja korvauksiin käytettävissä oleviin varoihin.
Poikkeuksena edellä kuvatusta, covid-19-tartunnan toteamiseksi tehtävän tutkimuksen korvaustaksasta säädetään väliaikaisessa sairausvakuutuslain 3 luvun 7 §:ssä. Säännöksen mukaan covid-19-tartunnan toteamiseksi tehtävän tutkimuksen korvaustaksasta voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella. Korvaustaksa perustuu tutkimuksesta aiheutuvaan kustannukseen, korvattavan palvelun hoidolliseen arvoon ja käytettävissä oleviin varoihin. Jos tutkimuksesta peritty palkkio on suurempi kuin korvaustaksan määrä, korvauksena suoritetaan korvaustaksan määrä. Jos peritty palkkio on pienempi kuin korvaustaksan määrä, korvauksena suoritetaan perityn palkkion määrä.
Covid-19-tartunnan toteamiseksi tehtävän tutkimuksen korvaustaksasta on 22.12.2020 annettu valtioneuvoston asetus (1175/2020), jonka mukaan nukleiinihaponosoitusmenetelmällä hengitystie-eritenäytteestä tehdyn covid-19-tartunnan toteamiseksi tehtävän tutkimuksen (PCR-tutkimus) korvaustaksa on 100 euroa. Asetus on voimassa 30.6.2022 saakka.
Korvattavien PCR-tutkimusten määrä on vaihdellut tautitilanteen mukaisesti. Vuoden 2021 aikana tutkimuksia on tehty keskimäärin noin 26 000 kuukaudessa. Alkuvuonna 2022 korvattavien PCR-tutkimusten määrä on kasvanut. Ajalla tammi-maaliskuu 2022 tutkimuksia on tehty keskimäärin noin 48 000 kuukaudessa. Tutkimusmäärien kasvuun on vaikuttanut paitsi epidemiatilanne myös sairausvakuutuslain tartuntatautipäivärahaa koskevan väliaikaisen säännöksen voimaantulo. Vuonna 2022 PCR-tutkimuksesta on maksettu sairaanhoitokorvauksia tammikuussa noin 4,4 miljoonaa euroa, helmikuussa noin 4,6 miljoonaa euroa ja maaliskuussa noin 5,4 miljoonaa euroa.
Edellä mainitut sairausvakuutuslain väliaikaiset lakimuutokset ovat voimassa 30.6.2022 saakka. Mikäli muutoksia ei jatkettaisi, koronarokottaminen yksityisessä terveydenhuollossa ei olisi enää sairausvakuutuslain mukaan korvattavaa, eikä matkasta tällaiseen rokottamiseen saisi enää matkakorvauksia. Mikäli asetuksella ei korotettaisi covid-19-taudin toteamiseksi tehtävän tutkimuksen korvaustaksaa, maksettaisiin korvaus Kansaneläkelaitoksen määrittämän korvaustaksan mukaan. Silloin korvaustaksan määrä olisi 56 euroa, eli koronatutkimuksen hinta olisi asiakkaalle kalliimpi.
Sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta maksettavista korvauksista valtio rahoittaa 67 prosenttia ja loput 33 prosenttia rahoitetaan vakuutetuilta perittävän sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuotoilla. Vakuutetun sairaanhoitomaksu määrätään lähtökohtaisesti vakuutetun kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perusteella. Maksun suuruus on 0,53 prosenttia vuonna 2022. Verotettavista eläke- ja etuustuloista maksu on 1,50 prosenttia. Sairaanhoitomaksu peritään iästä riippumatta.
Työterveyshuollon rooli
Kansaneläkelaitos korvaa covid-19-taudilta suojaamiseksi annettujen rokotteiden rokottamistoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta osana työterveyshuollon korvauksia korvausluokasta I. Samoin covid-19-tutkimuksista aiheutuneita kustannuksia voidaan korvata osana työterveyshuollon kustannuksia. Työterveyshuollon korvausten enimmäismäärä on ollut vuonna 2021 kustannusten osalta työnantajan järjestämässä työterveyshuollossa vähintään 10 työntekijän työpaikalla työntekijää kohden 436 euroa, josta voidaan ehkäisevässä työterveyshuollossa eli korvausluokassa I korvata 60 prosenttia. Korvauksen enimmäismäärä korvausluokan I kustannusten osalta on siten 261,60 euroa. Vuoden 2022 enimmäismäärät vahvistetaan vuoden 2022 lopulla. Työterveyshuollon korvaukset maksetaan tilikausittain jälkikäteen. Kun työntekijäkohtainen kustannusten enimmäismäärä on täyttynyt, ylimenevältä kustannusten osalta työnantaja ei voi saada työterveyshuollon korvausta.
Vaihtoehtoisesti työnantaja voi järjestää työntekijöilleen rokotuksen tai covid-19-tutkimuksen hyödyntämällä sairaanhoitovakuutuksen korvauksia. Näin työterveyshuollon enimmäismäärä riittää paremmin muuhun työterveyshuollon toimintaan. Kansaneläkelaitos voi maksaa korvauksen suorakorvauksena työterveyshuollon palveluntuottajalle silloin, kun työnantaja maksaa vakuutetun sijasta omavastuuosuuden palveluntuottajalle.
2.2
Sairausvakuutuslain mukainen tartuntatautipäiväraha
Tartuntatautipäivärahan määräytymisestä säädetään sairausvakuutuslaissa. Lain 8 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan tartuntatautipäivärahaa maksetaan ansionmenetyksen korvaamiseksi vakuutetulle, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Tartuntatautipäivärahaa maksetaan myös lapsen huoltajalle, jos alle 16-vuotias lapsi on edellä mainitusta syystä määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja on sen vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötään. Määräyksestä koskien ansiotyöstä poissaoloa, karanteenia ja eristämistä säädetään tartuntatautilaissa.
Sairausvakuutuslain 28.2.2022 voimaan tulleella väliaikaisella säännöksellä (8 luvun 1 a § 4 momentti) tartuntatautipäivärahan saamisen edellytyksiä muutettiin. Hallituksen esityksen (HE 242/2021 vp) mukaan tavoitteena oli parantaa etenkin niiden henkilöiden toimeentulon turvaa, joita ei ole määrätty tartuntatautilain mukaiseen eristykseen, mutta jotka jäävät palkatta pois ansiotyöstään covid-19-tartunnan vuoksi. Tavoitteena oli myös kannustaa tartunnan saaneita jäämään pois ansiotyöstään silloin, kun työpaikalle meneminen aiheuttaa tartuttamisriskin muille työntekijöille. Tavoitteena oli lisäksi korvata työnantajalle työntekijän työstä poissaolosta aiheutuvia kustannuksia niissä tilanteissa, kun työnantaja maksaa palkkaa poissaolon ajalta.
Väliaikaisen säännöksen mukaan vakuutetulla on oikeus tartuntatautipäivärahaan silloin, kun vakuutetulla on luotettavasti todettu covid-19-tartunta ja ansiotyöhön osallistuminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia. Oikeus on myös alle 16-vuotiaan lapsen huoltajalla, jos lapsella on luotettavasti todettu covid-19-tartunta ja lapsen varhaiskasvatukseen tai oppilaitokseen meneminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia ja huoltaja on tämän vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötään. Väliaikaisen säännöksen soveltaminen ei siten edellytä tartuntatautilain nojalla tehtyä päätöstä työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta taikka karanteeni- tai eristämismääräystä. Kyseinen sairausvakuutuslain väliaikainen säännös on voimassa 30.6.2022 saakka.
Edellä mainitun väliaikaisen säännöksen johdosta myös sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta annettua asetusta on väliaikaisesti muutettu tartuntatautipäivärahaa haettaessa esitettävän selvityksen osalta. Asetuksen mukaan sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:n 4 momentin mukaista tartuntatautipäivärahaa haettaessa on esitettävä luotettava selvitys ansionmenetyksestä ja sen määrästä sekä julkisen tai yksityisen terveydenhuollon toimintayksikössä toimivan lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan todistus siitä, että luotettavasti todetun covid-19-tartunnan vuoksi vakuutetun ansiotyöhön osallistuminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia. Sairausvakuutuslain muutosta koskevan hallituksen esityksen mukaisesti covid-19-tartunnan luotettava toteaminen edellyttää laboratoriovarmistettua testitulosta viruksen tai sen perimän osoituksesta (PCR- tai antigeenitesti) palvelujärjestelmän toimiluvallisessa toimintayksikössä.
Sairausvakuutuslain 15 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä tartuntatautipäivärahan takautuvaa hakuaikaa on myös väliaikaisella säännöksellä pidennetty kahdesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Säännös on voimassa 30.6.2022 saakka.
Vuoden 2021 lopulla alkanut omikron-tautiaalto näkyy tartuntatautipäivärahahakemusten voimakkaana kasvuna vuoden 2022 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Keskimääräinen kuukausittainen hakemusmäärä on vuoden 2022 tammi-maaliskuun osalta noin nelinkertainen vuoden 2021 keskimääräisiin hakemusmääriin verrattuna.
Tartuntatautipäivärahan saamisedellytysten muutosta alettiin soveltaa takautuen 1.1.2022 alkaen. Tartuntatautipäivärahaa on maksettu tammikuussa 12,6 miljoonaa euroa (noin 17 000 saajalle), helmikuussa noin 23,1 miljoonaa euroa (noin 29 000 saajalle) ja maaliskuussa 31,5 milj. euroa (noin 43 000 saajalle). Väliaikaisen, sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:n 4 momentin mukaisia etuusratkaisuja on tehty maaliskuun alkupuolelta asti. Tuon ajankohdan jälkeen tehdyistä ratkaisuista noin 34 % on väliaikaisen lain mukaisia ratkaisuja. Näiden ratkaisujen osuus on edelleen kasvussa, sillä suuresta hakemusmäärästä johtuen hakemuksia on huomattavan paljon käsittelemättä. Lisäksi pidennetty takautuva hakuaika vaikuttaa osaltaan hakemusten saapumisaikatauluun.
Sairausvakuutuslain 11 luvun 15 §:n mukaan tartuntatautipäiväraha — sekä pysyvän lainsäädännön että väliaikaisen säännöksen mukainen — määräytyy sen työ- tai virkasuhteen palkan perusteella, jonka vakuutettu saisi, ellei häntä olisi tartuntatautilain nojalla määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Yrittäjän tartuntatautipäiväraha määräytyy etuuden alkamishetkellä voimassa olevan yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vahvistetun vuosityötulon perusteella.
Sairausvakuutuslain mukaiset päivärahaetuudet rahoitetaan sairausvakuutuslain mukaisen työtulovakuutuksen kautta. Työtulovakuutus rahoitetaan valtion osuudella, työnantajien sairausvakuutusmaksulla sekä vakuutettujen päivärahamaksulla. Valtio rahoittaa sen osuuden vähimmäismääräisenä maksettavan päivärahaetuuden kuluista, joka ylittää vakuutetun vuositulon perusteella lasketun päivärahaetuuden määrän. Lisäksi valtio rahoittaa viisi prosenttia muutoin vakuutuksen kautta rahoitettavista päivärahaetuuksista. Tartuntatautipäiväraha maksetaan aina ansioihin perustuvana eikä vähimmäismääräisenä, joten valtion rahoitusosuus siitä on viisi prosenttia.
Jos edellä mainittuja tartuntatautipäivärahaa koskevia väliaikaisia säännöksiä ei jatketa 30.6.2022 jälkeen, ei 8 luvun 1 a § 4 momentin mukaisissa tilanteissa ole oikeutta tartuntatautipäivärahaan. Tartuntatautipäivärahaa olisi mahdollista saada vain tartuntatautilain nojalla määrätyn ansiotyöstä poissaolon, eristyksen tai karanteenin ajalta.
2.3
Vuosilomalaki ja merimiesten vuosilomalaki
Työsopimuslain 2 luvun 11 §:n mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa. Useissa työehtosopimuksissa on sovittu työsopimuslakia pitemmistä palkallisista sairauspoissaoloista.
Vuosilomalain (162/2005) 7 §:n 2 momentissa säädetään työssäolon veroisesta ajasta. Momentin 4 kohdan mukaan työssäolon veroista aikaa on työstä poissaoloaika, joka johtuu sairauden leviämisen estämiseksi annetusta viranomaisen määräyksestä. Merimiesten vuosilomalain (433/1984) 3 §:ään sisältyy vastaava säännös. Näin ollen työntekijä, joka on määrätty karanteeniin tai eristykseen, ei menetä oikeuttaan vuosilomaan tällaiselta poissaoloajalta.
Vuosilomalakia ja merimiesten vuosilomalakia on väliaikaisesti muutettu siten, että työssäolon veroisena aikana pidetään myös sellaista poissaoloa, jossa työntekijä on saanut covid-19-tartunnan ja hän on tästä aiheutuvan tartuntavaaran vuoksi estynyt tekemästä työtä. Muutosten tavoitteena on ollut turvata covid-19-tartunnan vuoksi työstä poissa olevan työntekijän vuosilomaoikeus vastaavalla tavalla kuin voimassa olevassa laissa turvataan vuosiloman ansainta viranomaisen määräämästä karanteenista tai eristyksestä johtuvan poissaolon aikana. Säännös koskee tilanteita, joissa työntekijä on työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtään sekä tilanteita, joissa työntekijä ei voi mennä töihin aiheuttamansa tartuntavaaran vuoksi (HE 242/2021 vp). Väliaikaiset säännökset ovat voimassa 30.6.2022 saakka. Mikäli väliaikaisia säännöksiä ei jatketa, mainittu poissaolo voisi joissakin tilanteissa johtaa vuosilomaoikeuden pienentymiseen.