1.1
Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista
2 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan porotalouden ja muiden luontaiselinkeinojen rakenteen ja toimintaedellytysten parantamiseksi ja kehittämiseksi myönnettävään tukeen, joka rahoitetaan kokonaan tai osittain Euroopan unionin varoista tai yksinomaan kansallisista varoista. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä rajoitettaisiin kalastukseen kohdentuvien toimenpiteiden soveltaminen ainoastaan erityisiä etuuksia koskevaksi. Muita kalataloutta koskevia toimenpiteitä rahoitettaisiin tämän jälkeen osaksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi rajaus, jonka mukaan lakia ei sovelleta Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella rakennettavan poroaidan rahoittamiseen tai sen ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin. Tällaisia sopimuksia on Suomen ja Norjan välillä ja parhaillaan valmistellaan uuden sopimuksen ratifiointia.
Pykälän 2 ja 3 momentissa täsmennetään tässä laissa säädettyjen tukitoimenpiteiden suhdetta vastaaviin maatalouden rakennetuista annetun lain ja maaseudun kehittämisestä annetun lain mukaisiin tukitoimenpiteisiin. Maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisia toimenpiteitä voidaan tukea myös siinä tapauksessa, että porotalouden lisäksi hakijalla on muuta maataloutta, jos hakija tulojensa puolesta täyttää mainitun lain mukaiset tuen saamisen edellytykset. Aloitustuen osalta tuki voidaan myöntää maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisesti, vaikka hakijalla ei olisi tavanomaista maataloutta. Muussa tapauksessa tuki voidaan 2 momentin mukaan myöntää porotalouden rakennetukilainporotalouden rakennetukilain mukaisesti. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rajanvedossa sekatilojen osalta olennaista olisi maataloudesta saatava maatalouden yrittäjätulo. Tällöin metsätalouden tuloja ei enää luettaisi maatalouden tuloksi. Lisäksi maatalouden rakennetuista annettua lakia ehdotetaan jäljempänä muutettavaksi siten, että tuki henkilölle, jonka eloporomäärä alittaa porotalouden rakennetukilainporotalouden rakennetukilain mukaisen vähimmäismäärän, voidaan tukea myöntää maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisesti, jos viimeksi mainitun lain mukaiset tulovaatimukset täyttyvät. Käytännössä tällä on merkitystä erityisesti ratkaistaessa, milloin tilanpito on aloitettu ja minkä lain nojalla voidaan myöntää nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustukea. Jos porotaloudesta saadut tulot yksin ylittävät maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisen vähimmäistulon, sovellettaisiin kuitenkin porotalouden rakennetukilakia. Yleensä porotalouden harjoittajalla tällöin on myös riittävä määrä eloporoja, mutta joissakin tilanteissa, jos esimerkiksi poroja on menehtynyt poikkeuksellisen paljon, tuen hakijan tulot porotaloudesta ovat saattaneet olla merkittävät ja ylittää maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisyrittäjätulon vähimmäismäärän. Koska alle 80 eloporon sekatilojen tukeminen porotalouden rakennetukilain nojalla on pääsääntöisesti mahdollista ainoastaan luontaiselinkeinoalueella maan kaikkein pohjoisimmissa kunnissa, valtaosaan tiloista, joilla on sekä porotaloutta että muuta maataloutta, sovellettaisiin käytännössä maatalouden rakennetuista annettua lakia.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan lisäksi ensiasteen jalostukseen ja markkinointiin myönnettävä tuki muutettavaksi jalostukseen ja kaupanpitämiseen myönnettäväksi tueksi EU:n lainsäädännön mukaisesti.
Pykälän 4 momentti säilyisi ennallaan. Sen sijaan 5 momenttiin lisättäisiin erityisiä etuuksia koskeva poikkeus, jonka mukaan niihin sovellettaisiin porotalouden rakennetukilakia. Muutoin lakia ei sovellettaisi edelleenkään Euroopan unionin rakennerahastojen tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varoista rahoitettavaan tukeen eikä Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvaan toimenpiteeseen.
3 §.Tukijärjestelmät. Pykälässä luetellaan tukijärjestelmät, joihin kuuluvat elinkeinonharjoittajan investointituki, nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuki, elinkeinonharjoittajan asunnonrakentamistuki, paliskunnan investointituki, paliskunnan aitojen kunnossapitotuki, vapaaehtoinen velkajärjestely, tutkimusrahoitus ja erityiset etuudet. Pykälän 5 kohta eli vapaaehtoinen velkajärjestely ehdotetaan poistettavaksi tukijärjestelmistä, koska sen ehdot eivät täytä voimassa olevien pelastus- ja rakennetukisuuntaviivojen mukaisia valtiontuen edellytyksiä. Lisäksi pykälän kohtien numerointi ehdotetaan korjattavaksi ja pykälään lisättäväksi valtuus säätää tukijärjestelmistä valtioneuvoston asetuksella.
4 §.Maantieteellinen soveltamisala. Pykälässä määritellään lain soveltamisalaksi poronhoitolain mukainen poronhoitoalue ja muiden luontaiselinkeinojen kuin porotalouden soveltamisalueeksi laissa luetellut kunnat ja kunnan osat. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, jossa säädettäisiin valtuudesta valtioneuvoston asetukseen liittää myös kartta kyseisestä luontaiselinkeinoalueesta.
6 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan luontaiselinkeinoilla tarkoitetaan poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä, muun luontaiselinkeinon ohella harjoitettavaa pienimuotoista maa- ja metsätaloutta sekä muuta luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvien luonnonvarojen hyödyntämistä, kuten ammattimaista marjastusta ja sienestystä. Kohta ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisen maatalouden käsitteen kanssa, joka sisältää tavanomaisen peltoviljelyn ja kotieläintuotannon lisäksi poronhoidon, metsästyksen sekä ammattimaisen marjastuksen ja sienestyksen. Tässä yhteydessä tavanomainen maatalous kattaisi myös esimerkiksi kasvihuonetuotannon ja avomaavihannesviljelyn. Pienimuotoisena tavanomaisena maataloutena pidettäisiin tuotantoa, jonka vaatima vuotuinen työpanos ei keskimäärin ylitä 1 000 henkilötyötuntia. Luontaiselinkeinon määritelmä käytännössä kattaisi saman kuin maatalous, kun kalastusta ja metsätaloutta ei enää pidettäisi porotalouden rakennetukilain mukaisena luontaiselinkeinona. Rajoitus pienimuotoisuudesta ei koskisi sellaista toimintaa, joka kyllä luetaan maataloudeksi kuten ammattimaista marjastusta, sienestystä ja metsästystä, mutta joita ei pidettäisi tavanomaisena maataloutena. Poronhoidon sijaan määritelmässä käytettäisiin momentin 1 kohdassa määriteltyä porotaloutta. Myös muu luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuva toiminta voisi olla vain maataloustuotteiden tuotantoon kuuluvaa alkutuotantoa. Kalastus ja metsätalous eivät tällöin enää olisi porotalouden rakennetukilain mukaisesti tuettavia luontaiselinkeinoja, mutta ne katsottaisiin momentin 3 kohdan mukaisesti luontaiselinkeinoon liittyväksi elinkeinoksi, joka voitaisiin ottaa huomioon tarkasteltaessa yrittäjän ja yrityksen taloudellista asemaa aloitustukea myönnettäessä. Tätä koskeva muutos ehdotetaan otettavaksi 3 kohtaan.
Pykälän 3 momentin valtuutusta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että asetuksella säädettäisiin luontaiselinkeinoksi katsottavasta maataloudesta. Asetuksella määriteltäisiin lähinnä tavanomaisen maatalouden laajuus. Lisäksi tarkempia säännöksiä annettaisiin porotaloustilasta ja luontaiselinkeinotilasta. Tarkemmat säännökset koskisivat lähinnä tilojen vähimmäis- ja enimmäiskokoa ja rakennuksia. Lisäksi asetuksenantovaltuus kattaisi tarkemmat säännökset luontaiselinkeinoon liittyvistä elinkeinoista sekä siitä, miten nämä voidaan ottaa huomioon porotalous- ja luontaiselinkeinoyrityksen tukikelpoisuutta arvioitaessa.
8 §.Ohjelmaan sisältyvä tuki. Pykälän mukaan ohjelmaan sisältyvään tukeen sovelletaan, mitä maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista annetussa laissa (28/2014) säädetään. Lain säädösnumero on 27/2014, mikä ehdotetaan muutettavaksi säännökseen.
10 §.Tuen saaja. Pykälässä säädetään siitä, mitä tukia voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle, paliskunnalle ja yksityis- ja julkisoikeudelliselle yhteisölle ja säätiölle. Pykälän mukaan vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn liittyvää tukea myönnetään luonnolliselle henkilölle. Koska vapaaehtoinen velkajärjestely ehdotetaan poistettavaksi tukijärjestelmistä, pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti. Pykälästä ehdotetaan myös poistettavaksi maan ja kiinteistön hankintaa koskevat ikärajat, koska kyseiseen tarkoitukseen ei enää myönnettäisi investointitukea. Lisäksi asuntorahoituksen tuen sijaan pykälässä käytettäisiin 3 §:n 3 kohdan mukaista asunnonrakentamistukea.
11 §.Tuettavan toimenpiteen aloittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan pääsääntönä tuen myöntämisessä on, ettei jo aloitettuun toimenpiteeseen myönnetä tukea. Tämä säilyisi edelleen. Sen sijaan aikaisempaan EU:n lainsäädäntöön perustunut mahdollisuus hakea nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustukea 18 kuukauden kuluessa aloittamisesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että tukea ei myönnetä, jollei tukihakemus ole tullut vireille ennen tilanpidon aloittamista.
Pykälän 3 momentin valtuutusta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä ehdotetaan muutetavaksi siten, että paliskunnan investointituen osalta täsmennettäisiin, milloin aloittaminen on ollut välttämätöntä ennen hakemuksen jättämistä. Asetuksella täsmennettäisiin aloittamista erityisesti viljelyksille aiheutuvan vahingon välttämiseksi.
14 a §.Avustuksen muodot. EU:n maaseutuasetukseen sisältyy mahdollisuus käyttää erilaisia perusteita avustuksen määrästä päätettäessä sekä avustusta maksettaessa. Näitä ovat hyväksyttävien kustannusten tai niiden osan kertakorvaus 100 000 euroon saakka, yhtä tai useampaa kustannuslajia koskevaan ennalta vahvistettuun prosenttiosuuteen perustuva kiinteämääräinen tukiosuus kaikista tukikelpoisista kustannuksista tai niiden osasta, korvattava osuus hyväksyttyjä kustannuksia varten ennalta vahvistetuista vakiokustannuksista tai korvaus todellisista hyväksyttävistä kustannuksista. Tätä koskeva säännös on otettu maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 13 §:ään. Vastaava mahdollisuus ehdotetaan lisättäväksi myös porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettuun lakiin. Kertakorvausta lukuun ottamatta avustusmuotoja voitaisiin käyttää myös lainamuotoiseen tukeen.
22 §.Liiketoimintasuunnitelma. Pykälässä säädetään elinkeinonharjoittajalta edellytettävästä elinkeinosuunnitelmasta. EU:n maaseutuasetuksen 19 artiklassa edellytetään liiketoimintasuunnitelmaa henkilöltä, jolle myönnetään nuoren tilanpidon aloittajan aloitustukea. Elinkeinosuunnitelma ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla liiketoimintasuunnitelmaksi. Suunnitelman sisältöön muutoksella ei ole vaikutusta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kuitenkin mahdollisuus olla vaatimatta liiketoimintasuunnitelmaa investointitukihakemuksiin, jotka koskevat vähäisiä investointeja. Tällaisia olisivat lähinnä moottorikelkkoja ja vastaavia kulkuvälineitä koskevat hankinnat. Pykälän 3 momentin asetuksenantovaltuutta muutettaisiin siten, että se sisältäisi myös tarkemmat säännökset siitä, milloin liiketoimintasuunnitelmaa ei vaadita.
26 §.Nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuen edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustukea voidaan myöntää porotalouden harjoittajalle, joka saa hallintaansa porotaloustilan ja joka ensimmäistä kertaa ryhtyy porotaloudesta vastaavaksi elinkeinonharjoittajaksi. Vastaavalla tavalla voidaan myöntää aloitustukea luontaiselinkeinotilan hallintaansa saavalle. Koska tilan hallinnan saanti ja sen ajankohta ovat ratkaisevia aloitustuen myöntöedellytyksiä arvioitaessa, tätä ehdotetaan täsmennettäväksi momentissa korostamalla tilan hallinnan saamisen ensisijaisuutta elinkeinon harjoittamisen aloittamiseen nähden. Lisäksi 3 momentin mukainen tuen saajan enimmäisikä tukea haettaessa ehdotetaan nostettavaksi 39 vuodesta EU:n maaseutuasetuksen mukaiseen 40 vuoteen.
34 §.Tuen muodot. Pykälän 1 momentin mukaan tuki voidaan myöntää avustuksena, erilaisina valtionlainaan liittyvinä tukina, korkotukena, valtiontakaukseen liittyvänä tukena, luottojen ehtojen muutoksena vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä sekä valtionmaan käyttöön liittyvänä etuna. Koska vapaaehtoinen velkajärjestely ehdotetaan poistettavaksi tukijärjestelmistä, ehdotetaan sitä koskeva momentin 5 kohta kumottavaksi.
36 §.Valtionlainan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädetään valtionlainojen rahoituksesta, niiden laina-aikaa ja korkoa koskevista ehdoista sekä lainaan liittyvästä tuesta. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan valtionlainan enimmäislaina-aika on 30 vuotta. Tämä ehdotetaan muutettavaksi 25 vuodeksi, jolloin se olisi yhdenmukainen maatalouden rakennetuista annetun lain ja kolttalain mukaisten laina-aikojen kanssa. Maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisen korkotukilainan laina-aika on lyhennetty lailla 1187/2014 30 vuodesta 25 vuoteen.
37 §.Valtionlainaan sisältyvä tuki. Pykälän 1 momentissa luetellaan valtionlainaan sisältyvät eri tukimahdollisuudet. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus.
38 §.Korkotuen myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädetään korkotukilainojen laina-ajasta ja korkoa koskevista ehdoista sekä lainaan liittyvästä tuesta. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan korkotukilainan enimmäislaina-aika on 30 vuotta. Tämä ehdotetaan muutettavaksi 25 vuodeksi kuten valtionlainojen laina-aikakin.
43 §.Toimenpiteen toteutusaika. Pykälässä säädetään enimmäisajasta, jonka kuluessa tuettava toimenpide on saatettava loppuun. Lähtökohtana on, tutkimus- ja selvityshankkeita lukuun ottamatta tämä on enintään 2 vuotta. Määräaika koskee myös vapaaehtoisia velkajärjestelyjä. Koska ne ehdotetaan poistettavaksi tukijärjestelmistä, ehdotetaan vastaava muutos tehtäväksi pykälän 1 momenttiin.
44 §.Tuen käyttöä koskevat ehdot. Pykälän 1 momenttiin sisältyy lähinnä informatiivinen säännös siitä, että tavaroiden tai palvelujen hankinnasta taikka urakalla teettämisestä säädetään julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007). Säännös ehdotetaan korvattavaksi viittauksella maatalouden rakennetuista annetun lain 20 §:n 1, 5 ja 6 momenttiin ja 40 a §:ään, joihin on lisätty maatilainvestointeja koskeva kevennetty kilpailuttamismenettely.
45 §.Kirjanpitovelvollisuus. Pykälän 2 momentissa säädetään EU:n osarahoittamaan ohjelmaan sisältyvää tukea koskevan aineiston säilytysajasta. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi EU:n toimielimen nimeä koskevat korjaukset.
48 §.Tukihakemus. Pykälän 1 momentissa säädetään tukihakemusta koskevista vaatimuksista sekä siinä esitettävistä selvityksistä. Tukea on haettava kirjallisesti ja tutkimusrahoitusta lukuun ottamatta tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella. Hakemus on allekirjoitettava. Pykälän 2 momenttiin sisältyy Maaseutuvirastolle valtuus antaa lähinnä menettelyä koskevia määräyksiä.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tukea ensisijaisesti haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 50 §:ssä tarkoitettua tietojärjestelmää. Hakija tunnistettaisiin verkkopalvelussa käyttäen vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (617/2009) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista. Tukihakemus voitaisiin edelleen tehdä myös tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella, joka olisi allekirjoitettava. Samoin hakemukseen olisi liitettävä tuen myöntämisen edellytysten arvioinnin kannalta välttämättömät asiakirjat, selvitykset ja suunnitelmat, mutta myös nämä voitaisiin toimittaa sähköisesti käytettäessä mahdollisuutta hakea tukea sähköisesti. Myös muu hakemuksen ja sen liitteiden käsittely tapahtuisi arkistointia myöten pääasiassa sähköisesti tietojärjestelmässä.
Maaseutuviraston määräysvaltuutta ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se koskisi myös sähköisen hakemisen menettelyjä.
49 §.Tuen hakeminen. Pykälän 1 momenttiin sisältyy mahdollisuus tuen hakemiselle asetettavasta määräajasta ja velvoite toimittaa tukihakemus Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus ratkaista hakemukset tukijaksoittain siinä tapauksessa, ettei määräaikaa hakemiselle aseteta. Tällöin tukihakemuksia voidaan jättää jatkuvasti, mutta saman jakson aikana tulleet hakemukset ratkaistaan yhtä aikaa. Tällä on merkitystä käytettäessä varojen ohjaamisessa valintakriteerejä. Menettely olisi yhdenmukainen maatalouden rakennetuista annetun lain 30 §:n 1 momentin ja maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 34 §:n 1 momentin kanssa.
Pykälän 2 momenttiin sisältyvää valtuutusta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä asetettavasta määräajasta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös hakujaksoja. Samalla Maaseutuvirastolle säädettäisiin valtuus antaa tarkemmat määräykset tukihakemuksen vastaanottamisen ja käsittelyn teknisestä järjestämisestä ja hakemusasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä sekä lomakkeella tehtyjen tukihakemusten siirtämisestä tietojärjestelmään.
Toimivaltainen viranomainen olisi edelleen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
52 §.Neuvottelu saamelaiskäräjien kanssa. Pykälän 2 momentissa säädetään tarkemmin neuvoteltavista asioista. Momentin 2 kohdan mukaan näitä ovat muun muassa varojen ohjaaminen porotalouteen ja luontaiselinkeinoihin. Koska myös porotalous on luontaiselinkeino, ehdotetaan kohtaa täsmennettäväksi siten, että neuvottelu koskisi varojen ohjaamista porotalouteen ja muihin luontaiselinkeinoihin.
53 §.Tukipäätös. Pykälässä säädetään tukipäätöksen tekevästä viranomaisesta, tuki- ja valtiontakauspäätökseen otettavista tiedoista sekä lupapäätöksen esittämisen laiminlyönnin seuraamuksista. Pykälän 5 momentin mukaan nuoren elinkeinon harjoittajan aloitustukea koskeva päätös on tehtävä 18 kuukauden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Koska määräaika ei enää sisälly voimassa olevaan EU:n maaseutuasetukseen, momentti ehdotetaan kumottavaksi.
57 §.Avustusmuotoisen investointituen, asunnonrakentamistuen ja paliskunnalle aitojen kunnossapitoon myönnetyn tuen maksaminen. Pykälässä säädetään menettelystä maksettaessa avustusta, kun tuki on myönnetty investointiin, asunnon rakentamiseen tai aitojen kunnossapitoon. Pykälän 1 momentissa säädetään avustuksen maksamisen hakemisesta. Avustuksen saajan on haettava avustuksen maksua kirjallisesti tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella ja allekirjoitettava maksuhakemus. Hakemuksen jättämiselle voidaan asettaa kohtuullinen määräaika, joka lasketaan tukipäätöksen tekemisestä tai, jos kyse on tuettavan toimenpiteen viimeisestä maksuhakemuksesta, tuettavan toimenpiteen toteutuksen päättymisestä. Hakemus on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Pykälän 2 momentissa säädetään maksueristä ja 3 momentissa tuen maksamisen edellytyksistä sekä maksuhakemuksen liitteistä ja 4 momentissa valtuudesta tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella sekä Maaseutuviraston määräyksistä.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentin mukaan ensisijaisesti avustuksen maksamista haettaisiin sähköisesti verkkopalvelussa. Menettely olisi samanlainen kuin tukea haettaessakin. Edelleen olisi kuitenkin mahdollista hakea maksamista myös paperisella, tarkoitukseen vahvistetulla allekirjoitettavalla lomakkeella, joka toimitetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Mahdollisuus asettaa hakemuksen jättämiselle määräaika säilyisi ennallaan.
Pykälän 2 momentti jäisi ennalleen ja 3 momenttikin pääosin, mutta viimeksi mainittuun momenttiin lisättäisiin mahdollisuus nostaa asuntorakentamiseen myönnetty avustus kustannukset osoittavien tilinpitoasiakirjojen sijaan rakentamisen valmiusasteen osoittavan todistuksen perusteella. Viimeiseen momenttiin lisättäisiin valtuus valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä myös valmiusasteen osoittamisesta.
61 §.Nostolupa. Pykälä koskee myönnetyn lainan nostamista ja menettelyä siinä. Lainaa ei saa nostaa ilman, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hakemuksesta myöntää luvan lainan tai sen erän nostamiseen. Hakemusta koskevat vaatimukset ja menettely vastaavat pitkälti sitä, mitä avustuksen maksamiseksi edellytetään.
Myös lainan nostamista koskevan luvan hakeminen on tarkoitus siirtää sähköiseen verkkopalveluun. Sen vuoksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nostoluvan hakemiseen sovellettaisiin, mitä 57 §:n 1 momentissa säädetään avustuksen maksun hakemisesta. Luvan tuetun lainan tai sen erän nostamiseen myöntäisi edelleen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hakemukseen olisi jatkossakin liitettävä luvan myöntämiseen tarvittavat tilinpitoasiakirjat ja selvitykset. Asunnon rakentamiseen myönnettyä lainaa koskevaan hakemukseen olisi kuitenkin liitettävä tilinpitoasiakirjojen sijaan valmiusastetodistus. Myös nostoluvan hakemiselle voitaisiin asettaa määräaika, jota voidaan hyväksyttävästä syystä pidentää kerran ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta.
70 §.Valtionlainojen varojen välittäminen. Valtionlainat myönnetään maatilatalouden kehittämisrahaston varoista siten, että Maaseutuvirasto valtion puolesta antaa tarvittavat varat lainaksi luottolaitoksille, jotka myöntävät tuetun lainan lainansaajalle. Lainaa maksettaessa luottolaitos välittää lainavarat ja korot Maaseutuvirastolle rahastoon tilitettäviksi. Maaseutuvirasto laatii valtion ja luottolaitoksen välisestä velkasuhteesta velkakirjan, jonka on vastattava kulloistakin lainatilannetta. Tämä toteutetaan siten, että velkasaldo täsmäytetään vuosittain ja aikaisempi velkakirja korvataan uudella velkakirjalla. Pykälässä säädetään varojen välittämistä koskevasta menettelystä. Sen 4 momentin mukaan muutokset, jotka tehdään valtionlainaan vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä, yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) mukaisessa järjestelyssä sekä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisessa järjestelyssä, tehdään myös luottolaitoksen ja valtion väliseen velkaan.
Koska vapaaehtoisista velkajärjestelyistä on tarkoitus luopua, ehdotetaan 4 momenttia muutettavaksi siten, ettei siinä enää mainittaisi vapaaehtoisesta velkajärjestelystä johtuvia velan muutoksia.
73 §.Valtionvastuu. Pykälässä säädetään siitä, miten vastuu jakautuu valtion ja luottolaitoksen kesken silloin, kun velallisen maksukyvyttömyyden johdosta aiheutuu lopullisia pääoman ja koron menetyksiä siltä osin kuin lainan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan valtionlainasta maksamatta olevia lyhennyksiä ja korkoja ja menettelystä vastuun toteuttamisessa.
Pykälän 2 momentin mukaan valtionvastuun voimassaolon edellytyksenä on, että luotonantaja huolehtii lainasta ja sen vakuuksista kysymyksessä olevan lain mukaisesti sekä hyvää pankkitapaa noudattaen. Lainan myöntänyt luotonantaja on myös velvollinen valvomaan valtion etua, kun lainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi yrityssaneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä, pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyn yhteydessä. Pykälän 3 momentissa kielletään tekemästä vapaaehtoista velkajärjestelyä tai siihen verrattavaa muuta järjestelyä taikka muuttamasta lainan vakuutena olevaa omaisuutta vapaaehtoisesti rahaksi lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen suostumusta. Maaseutuvirasto on valtuutettu antamaan tarkempia määräyksiä valtion edun valvomiseen liittyvästä menettelystä.
Koska vapaaehtoisista velkajärjestelyistä on tarkoitus luopua, ehdotetaan näitä koskeva toimenpide poistettavaksi 3 momentista.
19 luku. Vapaaehtoinen velkajärjestely. Luvun 77—86 §:ään sisältyvät säännökset vapaaehtoisesta velkajärjestelystä, joka voidaan toteuttaa sekä valtionlainoille, valtion myyntihintasaamisille että korkotukilainoille. Vaikka edellytyksenä velkajärjestelylle on, että sen odotetaan olennaisesti parantavan lainansaajan taloudellista tilannetta, velallisen tilanteesta ja toimenpiteistä sen parantamiseksi on laadittu toteutettavissa oleva suunnitelma ja että velallinen osallistuu itse toimenpiteisiin, velallisilla harvoin enää on sellaista omaisuutta, jota realisoimalla voidaan parantaa yritystoiminnan edellytyksiä. Käytännössä velkajärjestelyt ovat painottuneet velkahelpotuksiin silloin, kun niitä voimassa olevan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain nojalla on tehty.
Porotalouden rakennetukilain saattamiseksi voimaan lain vahvistamisen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan kahta valtioneuvoston asetusta, joista toinen koski yksinomaan vapaaehtoisia velkajärjestelyjä ja toiseen sisältyivät tarkemmat säännökset muista tukijärjestelmistä. Velkajärjestelyjä koskeva luonnos valtioneuvoston asetukseksi käsiteltiin valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa 21.11.2012, minkä jälkeen helmikuussa 2013 sen perusteella laadittiin silloin voimassa olleisiin komission pelastus- ja rakennetukisuuntaviivoihin perustunut valtiontuki-ilmoitus komissiolle.
Komissio pyysi useaan otteeseen lisätietoja valtiontukijärjestelmästä. Erityisesti komissio kiinnitti huomiota tiloihin, jotka harjoittavat joko porotalouden yhteydessä tai yksinomaan muuta elinkeinotoimintaa kuin porotaloutta. Komissio katsoi, etteivät näiden tukiedellytykset täysin noudattaneet pelastus- ja rakennetukisuuntaviivojen mukaisia edellytyksiä. Lisäksi komissio huomautti, ettei suuntaviivojen mukaan tukea voida myöntää toimintansa lopettaneille ja että valtiontakauksiin sisältyvää tukea ei voida laskea samalla tavalla kuin myönnettäessä tukea terveille yrityksille. Lopulta komissio epäili myös, että vapaaehtoisiin velkajärjestelyihin sisältyy tukea pankeille. Suurin este vapaaehtoisten velkajärjestelyjen katsomiselle pelastus- ja rakennetukisuuntaviivojen mukaiseksi valtiotukijärjestelmäksi oli kuitenkin se, ettei velallisilta edellytetty tiettyä prosenttimäärää omarahoitusta rakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Porotalous- ja luontaiselinkeinotiloilla velkajärjestelytilanteessa yleensä kaikki ylimääräiset varat ja omaisuus on jo käytetty velkojen maksuun eikä elinkeinonharjoittajilla ole mahdollista samalla tavalla kuin yhteisömuotoisilla yrityksillä hankkia lisäpääomia ulkopuolisilta sijoittajilta.
Koska komissiota ei ollut mahdollista saada vakuuttumaan tukijärjestelmän suuntaviivojen mukaisuudesta, valtiontuki-ilmoitus peruttiin syksyllä 2013.
Vastaavat kysymykset tulisivat ongelmiksi myös uusien pelastus- ja rakennetukisuuntaviivojen soveltamisessa, jotka sisältyvät komission tiedonantoon suuntaviivoiksi valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (EUVL 2014 C 249/01), jos komissiolle tehtäisiin niiden mukainen valtiontuki-ilmoitus.
Ottaen huomioon, että myös porotalouden ja luontaiselinkeinojen harjoittajilla on mahdollisuus turvautua joko yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaiseen menettelyyn lopetettuaan elinkeinon harjoittamisen tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaiseen menettelyyn elinkeinotoiminnan jatkamiseksi, erillisen vapaaehtoisen velkajärjestelyn säilyttäminen laissa ei enää ole tarkoituksenmukaista. Tämä vuoksi lukuun sisältyvät säännökset tukijärjestelmästä ehdotetaan kumottaviksi.
89 §.Liiketoimintasuunnitelman seuranta. Lain 89 §:ssä säädetään elinkeinosuunnitelman seurannasta. Koska vaadittava suunnitelma on tarkoitus muuttaa liiketoimintasuunnitelmaksi, ehdotetaan pykälän otsikkoa ja 1 momenttia muutettavaksi vastaavasti. Muutos ei vaikuta itse seurantaan.
91 §.Seurannan tietojärjestelmä. Osana maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmää on rekistereistä koostuva seurannan tietojärjestelmä tukien rahoituksen, myöntämisen, maksamisen, tarkastuksen ja takaisinperinnän sekä niiden vaikutusten seurantaa varten. Rekistereiden ylläpidosta ja käyttämisestä sekä niihin sisältyvien tietojen julkisuudesta ja salassapidosta säädetään maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä annetussa laissa (284/2008). Pykälän 2 momentissa luetellaan tarkemmin, mitä tietoja järjestelmään voidaan tallentaa. Näihin kuuluvat muun muassa momentin 3 kohdan mukaan elinkeinosuunnitelmaan ja rakentamista koskevaan suunnitelmaan sisältyvät tiedot.
Momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että seurattaviin asioihin kuluisi elinkeinosuunnitelman sijaan liiketoimintasuunnitelma.
92 §.Tietojen säilyttäminen. Pykälässä säädetään tietojärjestelmään sisältyvien tietojen säilyttämisajoista. Säilytysaikoihin vaikuttaa muun muassa se, onko kysymys EU:n osaksi rahoittamasta tuesta. Tältä osin ehdotetaan unionin asianomaisen toimielimen nimi korjattavaksi. Säännöstä ehdotetaan muutenkin täsmennettäväksi siten, että osarahoitettua tukea koskevat tiedot on säilytettävä vähintään viisi vuotta ohjelman toteuttamiseksi suoritetun unionin viimeisen rahoitusosuuden maksusta, vaikka yksittäisen avustuksen viimeisen erän maksusta olisikin kulunut jo kymmenen vuotta.
94 §.Tarkastuksen suorittaminen. Pykälässä säädetään tarkastuksen laajuudesta ja menettelystä tarkastusta toteutettaessa. Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta valtuuttaa ulkopuolinen tilintarkastaja suorittamaan tarkastus ja tällaisen tilintarkastaja kelpoisuudesta ja tarkastukseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Momentin mukaan tilintarkastajaan sovelletaan tilintarkastuslakia (459/2007) tai julkishallinnon tilintarkastajista annettua lakia (467/1999). Ensiksi mainittu laki on korvattu tilintarkastuksesta annetulla lailla (1141/2015) ja viimeksi mainittu lailla julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta (1142/2015). Molemmat lait tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. Tilintarkastusta koskevien lakien viittaukset momentissa ehdotetaan muutettavaksi koskemaan vastaavia uusia lakeja.
Pykälän 5 momentissa säädetään poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua tarkastuksen suorittamisessa. Momentin viittaus poliisilain (493/1995) 40 §:ään ehdotetaan korvattavaksi viittauksella voimassa olevan poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 momenttiin.
97 §.Tuen saajan ilmoitusvelvollisuus ja ennakkotieto. Pykälän 1 momenttiin sisältyy velvoite ilmoittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sellaisesta tuen, valtionlainan tai valtiontakauksen myöntämisen perusteena olleiden tai tuen maksun taikka lainan nostamisen edellytyksenä olevien olosuhteiden muutoksesta, joka saattaa aiheuttaa tuen takaisinperimisen tai lakkauttamisen taikka valtionlainan irtisanomisen. Toisaalta 2 momentin mukaan tuen saajalle voidaan pyynnöstä antaa sitova ennakkotieto siitä, aiheuttaako suunniteltu toimenpide, joka koskee sitoumusta hankkia ammattitaito, elinkeinosuunnitelmaa, harjoitettua elinkeinoa tai tuen kohteena olleen omaisuuden muutosta tai luovutusta, tuen maksun keskeyttämisen tai takaisinperinnän taikka valtionlainan määräämisen irtisanottavaksi.
Elinkeinosuunnitelma 2 momentissa ehdotetaan muuttavaksi liiketoimintasuunnitelmaksi.
111 §.Päätöksen maksullisuus. Porotalouden rakennetukilain mukaiset päätökset ovat tuen saajille pääsääntöisesti maksuttomia, poikkeuksen muodostavat ainoastaan erityisiä etuuksia koskevat Metsähallituksen päätökset, joiden maksullisuuteen sovelletaan valtion maksuperustelakia (150/1992) lukuun ottamatta erityiseen etuuteen sisältyvää tukea. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 97 §:n 2 momentissa tarkoitetut ennakkotiedot sellaisina päätöksinä, joihin myös sovellettaisiin valtion maksuperustelakia. Maksullisuus edellyttää, että siitä säädetään valtioneuvoston asetuksella, joka koskee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen maksullisia suoritteita. Viimeksi tästä on säädetty vuotta 2015 koskien valtioneuvoston asetuksella 1397/2014. Maksullisuus on perusteltua sen vuoksi, että jotkut tuen saajat pyytävät monta kertaa ennakkotietoa, jolloin asia kuormittaa olennaisesti tuen myöntänyttä viranomaista. Maksullisuus ohjaisi tuen saajaa suunnitelmallisempaan toimintaan siten, että tuen myöntäneelle viranomaiselle toimitettaisiin vasta sellainen ennakkotietohakemus, jossa tuen saaja itse on ottanut huomioon tukiedellytykset ja suunnitellun muutoksen vaikutuksen niiden täyttymiseen.
114 §.Tekninen apu. Teknisen avun käyttämistä laissa tarkoitetun tuen toimeenpanoon koskeva viittaus maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain 54 §:ään ehdotetaan korvattavaksi viittauksella voimassa olevan maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 65 §:ään.
117 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentin mukaan laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana ja 2 momentin mukaan sillä kumotaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki. Pykälän 3 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Koska voimaanpanoa koskevaa asetusta ei ole annettu, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki on ollut toistaiseksi voimassa ja tukijärjestelmiä on voitu toimeenpanna se nojalla. Vuoden 2015 alusta mahdollisuus on kuitenkin ollut hyvin rajoitettu eikä lain voimassapitäminen enää ole tarkoituksenmukaista. Pykälää ehdotetaan siksi muutettavaksi siten, että laki tulisi voimaan laissa määrättynä ajankohtana, joka olisi tammikuun 1 päivä 2016. Lakia kuitenkin sovellettaisiin vain niihin tukijärjestelmiin, jotka on otettu käyttöön valtioneuvoston asetuksella. Tämä mahdollistaisi tilanteen, jossa yksi tai useampi tukijärjestelmä, jonka soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio epäilisi tai jonka käsittely komissiossa viivästyy, ei kuitenkaan estäisi lain toimeenpanemista muilta osin.
Lain 11 §:n 2 momenttia eli mahdollisuutta aloittaa paliskunnan aitahanke ennen tukihakemuksen jättämistä ei kuitenkaan sovellettaisi, ellei Euroopan unionin komissio ole antanut suostumustaan tuen myöntämistä tällaiseen tarkoitukseen. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että investointitukijärjestelmiä ei voitaisi muuten alkaa toteuttaa maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla tehtävän ilmoituksen perusteella, vaan olisi odotettava komission suostumusta parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 2013 artiklan mukaisen kansallisen tuen myöntämiseen. Varmuutta siitä, että komissio ehtii tehdä päätöksen vuoden 2015 aikana, ei ole.
Koska nykyisin on pidetty mahdollisena antaa myös asetuksia ennen niiden perusteena olevan lain voimaantuloa, voimassa olevan 3 momentin mukaista säännöstä ei enää sisältyisi pykälään
1.2
Kolttalaki
2 a §.Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön ja ohjelmaan. Vaikka nykyisin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan ei sisälly kolttalain mukaisia tukia, on kuitenkin mahdollista, että myöhemmin voi syntyä tarvetta sisällyttää ohjelmaan myös alueellisesti tai paikallisesti toteutettavia tukia tai tukia, joiden ehdot ja määrä poikkeavat alueellisten syiden perusteella. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista todeta myös kolttalaissa tämä mahdollisuus. Sen vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi viittaus porotalouden rakennetukilainporotalouden rakennetukilain 5 §:ään, jonka 1 momentissa säädetään EU:n lainsäädännön soveltamisesta, sekä 8 §:ään, jossa säädetään ohjelmasta.
Myös kolttalain mukaisia tukia on tarkasteltava siitä lähtökohdasta, soveltuvatko ne EU:n valtiontukisääntöihin. Tämä ehdotetaan otettavaksi huomioon siten, että pykälässä viitattaisiin myös tältä osin porotalouden rakennetukilainporotalouden rakennetukilain 5 §:ään, jonka 2 momentissa asiasta säädetään.
2 b §.Tuen rahoitusta ja määrää koskevat edellytykset. Tuen myöntämisen edellytyksenä tähänkin asti on ollut, että tarvittavat varat siihen ovat olemassa. Tätä koskeva nimenomainen säännös ehdotetaan otettavaksi lakiin lisäämällä uusi 2 b §, jossa olisi asiaa koskeva viittaus porotalouden rakennetukilainporotalouden rakennetukilain 7 §:ään. Viittaus sisältäisi samalla rajoitteen myöntää tukea enemmän kuin EU:n lainsäädäntö sallii. Tällöin otettaisiin huomioon myös samaan tarkoitukseen myönnetty muu julkinen tuki.
3 §.Yritystoiminta. Voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin mukaan luontaiselinkeinolla tarkoitetaan pienimuotoista maataloutta ja erikoismaataloutta sekä kalastusta, metsästystä ja porotaloutta samoin kuin marjastusta, sienestystä ja muuta luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Kolttalain mukainen luontaiselinkeinon käsite esitetään yhdenmukaistettavaksi porotalouden rakennetukilainporotalouden rakennetukilain mukaisen luontaiselinkeinon käsitteen kanssa siten, että se olisi lisäksi yhdenmukainen maatalouden rakennetuista annetun lain maatalouden käsitteen kanssa. Tämän vuoksi ehdotetaan pykälän 1 momenttia muutettavaksi siten, että luontaiselinkeinolla tarkoitettaisiin porotaloutta ja muuta maataloutta, kuten muun luontaiselinkeinon ohella pienimuotoisesti harjoitettua tavanomaista maataloustuotantoa, ammattimaista metsästystä, marjastusta ja sienestystä sekä, lukuun ottamatta kalastusta ja metsätaloutta, muuta luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Muutettua lainkohtaa sovellettaisiin samalla tavalla kuin edellä porotalouden rakennetukilain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on esitetty taikka mainitun 6 §:n 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään.
Pykälän 2 momentti, jonka mukaan laki koskee myös muuta pienyritystoimintaa, joka työllistää yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä lisäksi muita henkilöitä, alkutuotanto mukaan luettuna enintään kolmea vuosityöpaikkaa vastaavasti, jäisi ennalleen. Samoin voitaisiin tukea edelleen edellä mainittua suurempaakin yritystoimintaa, milloin yrityksen toiminnalla on erityistä merkitystä kolttien toimeentulolle. Tukivälineet täsmennettäisiin siten, että avustuksen lisäksi voitaisiin myöntää tuettua lainaa ja uutena tukimuotona valtiontakausta. Tällöinkin sovellettaisiin sen lisäksi, mitä kolttalaissa säädetään, maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain säännöksiä siten, kuin jäljempänä 8 §:n 3 momentissa on ehdotettu.
5 §.Tuettavat henkilöt ja yritykset. Pykälässä säädetään yleisistä edellytyksistä kolttalain mukaisten tukien saamiseksi. Näitä ovat muun muassa asuminen koltta-alueella ja hakijan ja hänen puolisonsa tulot. Pykälän 2 momentin mukaan erityisistä syistä voi kolttalain mukaisista toimenpiteistä päästä osalliseksi myös alaikäinen henkilö. Rakennetukilainsäädännässä on siirrytty tukemaan yksinomaan täysi-ikäisiä henkilöitä, mitä edellytetään täysivaltaisiltaa henkilöiltä. Momentti ehdotetaan sen vuoksi kumottavaksi.
8 §.Eräät muun lainsäädännön mukaiset tukitoimenpiteet. Voimassa olevan lain 8 §:n 1 momentin mukaan koltta-alueella toimivia paliskuntia tuetaan porotaloudenrakennetukimukaisesti. Elinkeinonharjoittajalle myönnetään viimeksi mainitun lain mukaisia etuuksia kolttalain mukaisesti.
Tukien myöntöperustaa ehdotetaan selkeytettäväksi ja yhdenmukaistettavaksi siten, että kolttalaki ei enää olisi rahoitustukien pääasiallinen myöntöperusta, vaan tuet myönnettäisiin pääosin sen lainsäädännön nojalla, joka sisältää asianomaisten tukien tärkeimmän tukilainsäädännön maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla.
Koltta-alueella toimivia paliskuntia tuettaisiin edelleen porotalouden rakennetukilain mukaisesti. Samoin elinkeinotuki, joka koskee porotalouden ja muun maatalouden investointeja ja elinkeinon harjoittamisen aloittamista näillä aloilla, myönnettäisiin porotalouden rakennetukilain nojalla. Myös koltan tulisi täyttää mainitun lain 15 ja 17 §:ssä tarkoitetut elinkeinon harjoittamista ja ammattitaitoa koskevat edellytykset ja hänen harjoittamansa elinkeino kyseisen lain 21—23 §:ssä säädetyt kannattavuutta, suunnitelmaa ja tuotanto-olosuhteita koskevat edellytykset. Sen sijaan kolttaan ei sovellettaisi porotalouden rakennetukilain mukaisia tulorajoja, vaan kolttalain mukaisia enimmäistuloja. Suunnitelmalla tarkoitettaisiin liiketoimintasuunnitelmaa siten, kuin porotalouden rakennetukilain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa edellä on ehdotettu muutettavaksi. Se, että tuensaaja on koltta, vaikuttaisi siten, että mainitun lain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen voitaisiin ottaa esimerkiksi avustus lainamuotoisen tuen rinnalle tai sitä korvaamaan tilanteissa, joissa muuten myönnetään pelkästään lainamuotoista tukea. Samoin tukitasoja olisi mahdollista tarvittaessa erilaistaa. Tätä kuitenkin rajoittaisi EU:n lainsäädäntö, kuten se rajoittaa muutenkin elinkeinojen tukemista.
Muuhun kuin maataloutta ja kalastusta koskevaan yritystoimintaan tuki ehdotetaan myönnettäväksi maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) nojalla. Tämä tarkoittaisi siirtymistä muun kuin maataloutta ja kalastusta koskevan yritystoiminnan tukemisessa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla pääosin yhteen säädösperustaan, mikä selkeyttäisi yritystoiminnan tukemista ja toisi läpinäkyvyyttä toimintaan ja mahdollistaisi sovellettaviksi tulevien valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen valinnan. Tarvittaessa olisi kuitenkin mahdollista mainitun lain nojalla annettua yritystoiminnan tukemista koskevaa valtioneuvoston asetusta muuttamalla erilaistaa esimerkiksi tukitasoja. Lisäksi tuki rahoitettaisiin kokonaan kansallisista varoista. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että avustuksiin käytettäisiin edelleen maatilatalouden kehittämisrahaston varoja eikä valtion talousarvion määrärahoja, kuten muutoin kyseisen lain mukaista yritystoimintaa tuettaessa. Avustusten lisäksi olisi kuitenkin mahdollista myöntää kolttalain mukaista lainamuotoista tukea, joka käytännössä voisi koskea korkotukilainoja ja valtiontakauksia.
Lukuun ottamatta erityisiä etuuksia ja kalapirttien rakentamista, joihin sovellettaisiin kolttalakia, kalastusta tuettaisiin Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa (1093/2014). Tätä koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi pykälän 4 momentiksi. Säännös on lähinnä informatiivinen. EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevasta EU:n sääntelystä johtuu, että myös kolttalain mukaisiin kansallisiin tukiin tulisi soveltaa kalastusta koskevia EU:n valtiontukisääntöjä. Kalastukseen koltta-alueella myönnettävien tukien vähäisen määrän johdosta ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää samantapaisia rahoitustukia kahdessa eri laissa.
9 §.Erityiset etuudet. Voimassa olevassa pykälässä säädetään siitä, miten koltat voivat käyttää valtionmaata. Koltta-alueella asuvalla koltalla on pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tällä alueella sijaitsevilla valtion maa- ja vesialueilla ilman eri korvausta oikeus käyttää omaa polttopuutarvetta varten valtion metsissä olevaa maapuuta ja kuivaa puuta. Oikeus ei kuitenkaan koske rakennuspuuksi kelpaavaa puuta. Koltalla on myös 2 kohdan mukaan oikeus saada välttämättömiin tarpeisiin metsähallintoviranomaisen osoituksen mukaan määrätyiltä paikoilta rakennus-, poltto- ja muuta kotitarvepuuta sekä rakennus- ja muuta kotitarvetta varten soraa ja täytemaata sekä 3 kohdan mukaan oikeus sijoittaa metsähallintoviranomaisten luvalla poro-, metsästys- ja kalapirttejä, kalakellareita ja varastosuojia tarvittaville paikoille. Lisäksi koltalla on 4 kohdan mukaan oikeus pitää venevalkamia ja kalastusvälineiden kuivatuspaikkoja ilman erityistä lupaa, 5 kohdan mukaan laiduntaa karjaa sekä koota sille heinää, lehdeksiä, järviluhtaa ja -kortetta sekä 6 kohdan mukaan metsähallintoviranomaisen luvalla myös jäkälää, kunnostaa metsähallintoviranomaisten luvalla peltoa, niittyä ja laidunta ja 7 kohdan mukaan harjoittaa kalastusta valtion vesialueilla.
Metsähallintoviranomaisen luvalla voidaan 2 momentin mukaan puunotto-oikeus, venevalkamien ja kuivatuspaikkojen pitoa sekä kalastuksen harjoittamista koskeva oikeus erityisestä syystä antaa myös kolttien muodostamille yhteisöille. Lisäksi Metsähallintoviranomainen voi myöntää poro-, metsästys- ja kalapirttien, kalakellareiden ja varastosuojien pitoa koskevan oikeuden myös kalataloutta harjoittavalle yhteisölle sekä pellon, niityn ja laitumen kunnostamista koskevan etuuden paikalliselle paliskunnalle. Pykälän 3 momentissa rajoitetaan pirttien, kellareiden ja suojien pitämistä sekä laidunnus- ja keräilyoikeutta koskevan luvan myöntäminen tilanteisiin, joissa asianomaisen rakennuksen sijoittamista tai jäkälän keräämistä on pidettävä koltan ja hänen perheensä toimeentulon tai luontaiselinkeinon harjoittamisen kannalta perusteltuna.
Lukuun ottamatta 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia myös näitä oikeuksia koskevissa erityisissä etuuksissa on kysymys valtiontuesta. Valtiontukea on SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, eikä sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Koska unionin alueella toteutetaan yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen osana kalastuspolitiikkaa, komissio pitää jo hyvin pieniäkin kyseisellä alalla myönnettäviä tukia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavina. Ainoastaan tukea, joka alittaa de minimis -tuen enimmäisrajan, voidaan myöntää ilman, että komissio pitää sitä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavana.
Liittymissopimukseen perustuen Suomella on mahdollisuus myöntää kansallisia tukia porotalouteen ilman, että sitä pidetään kiellettynä valtiontukena. Tuen myöntäminen edellyttää kuitenkin markkinajärjestelyasetuksen 213 artiklan mukaista EU:n komission suostumusta. Lisäksi liittymissopimuksen pöytäkirjan nro 3 1 artiklaan sisältyy Ruotsille ja Suomelle poikkeus, jonka mukaan saamelaisväestölle saadaan EY:n perustamissopimuksen (nykyisin SEUT) määräysten estämättä myöntää perinteisillä saamelaisalueilla yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen. Tällä Ruotsi on muun muassa turvannut sen, etteivät muut kuin saamelaiset liittymisen jälkeenkään voi harjoittaa Ruotsissa porotaloutta. Suomessa tällaista yksinoikeutta ei ole ollut. Mainitun pöytäkirjan 2 artiklan mukaan pöytäkirja voidaan laajentaa koskemaan muitakin perinteisiin saamelaiselinkeinoihin liittyviä saamelaisten yksinoikeuksia niiden vastaisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta sekä Euroopan parlamenttia ja alueiden komiteaa kuultuaan tehdä tarvittavat muutokset pöytäkirjaan. Toistaiseksi tällaisia laajennuksia ei ole tehty.
Kolttalain ja sen nojalla annetun asetuksen perusteella on vuonna 1995 tehty valtiontuki-ilmoitus ja komissio on hyväksynyt lakiin sisältyvät tukijärjestelmät. Tämän jälkeen EU:n valtiontukisäännöt ovat kuitenkin muuttuneet ja komissio ilmoittanut jäsenvaltioille, että vuoden 2014 jälkeen valtiontukiin on tehtävä asianmukaiset sopeutukset ja ne on ilmoitettava uudelleen, jos niiden soveltamisaika jatkuu vuoden 2014 jälkeen.
Vaikka porotaloutta koskeviin oikeuksiin olisikin mahdollista saada komission suostumus porotaloutta koskevien poikkeusten perusteella, kalastusta nämä mahdollisuudet eivät koske. Kalastusta koskevaa kansallista tukea on vuodesta 2015 alkaen mahdollista myöntää ainoastaan kalastuksen valtiontukisääntöjen, joko ryhmäpoikkeusasetuksen tai de minimis -asetuksen perusteella. Käytännössä de minimis -asetus on ainoa, jonka perusteella tällaisia etuuksia voitaisiin myöntää.
Pykälän 2 momentissa säädetään Metsähallintoviranomaisen mahdollisuudesta myöntää pykälässä tarkoitetuista oikeuksista muodostuvia etuuksia myös kolttien muodostamille yhteisöille. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tällaiset luvat voitaisiin myöntää vain vähämerkityksisenä tukea sen mukaan, mitä elinkeinoa tai yritystoimintaa lupa koskisi. Porotaloutta ja muuta maataloutta koskeviin oikeuksiin sovellettaisiin maatalouden de minimis -tukiasetusta, kalastukseen kalatalouden de minimis -tukiasetusta ja metsätalouteen ja muuhun yritystoimintaan yleistä de minimis -tukiasetusta. Metsähallintoviranomainen muutettaisiin Metsähallitukseksi.
Ottaen huomioon valtiontuelle asetetut tavoitteet sen rajoittamisesta välttämättömään, ehdotetaan 3 momentissa säädettäväksi, että 1 momentin säännökset, joiden mukaan koltalla on oikeus pirttien ja vastaavien rakennelmien sijoittamiseen sekä jäkälän ja eräiden kasvien keräämiseen, jos sitä on pidettävä koltan ja hänen perheensä toimeentulon tai luontaiselinkeinon harjoittamisen kannalta perusteltuna, muutettavaksi siten, että luvan edellytyksenä olisi toiminnan tarpeellisuus koltan ja hänen perheensä omassa taloudessa käytettäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden saamiseksi Sama rajoitus koskisi myös 4, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua muuta toimintaa kuin porotaloutta. Tutkimusten mukaan kalastus koltta-alueella on lähinnä kotitarvekalastusta. Rajoittamalla kalastus valtion vesialueilla samoin kuin valtionmaan käyttö kalapirttien, venevalkamien ja kalastusvälineiden kuivatuspaikkojen pitoon, jossa päämääränä on omassa taloudessa tarvittavien elintarvikkeiden saanti, kysymys ei ole yritysten tai tietyn elinkeinosektorin suosimisesta eikä näin ollen toimintaa, johon on sovellettava EU:n valtiontukisääntöjä. Vastaavalla tavalla 1 momentin 5 ja 6 kohdan mukainen toiminta olisi mahdollista vain kotitarvetuotantoa varten, ei sen sijaan kaupalliseen tuotantoon. Porotaloutta koskeva toiminta kuitenkin voisi olla kotitarvetuotantoa laajempaa, sillä tältä osin tarkoituksena on saada markkinajärjestelyasetuksen mukainen EU:n komission suostumus kansallisen tuen myöntämiseen.
Lisäksi ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan oikeuksiin sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 87 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään. Tällöin oikeuksiin ja etuuksiin sisältyvän tuen määrä olisi tarvittaessa otettava lupapäätökseen ja tuen enimmäismäärästä säädettävä. Tällä on merkitystä siinä tilanteessa, että oikeuden arvo on määritettävä käytettäessä de minimis- tukea, jolla on eri enimmäismäärät tuotannonalasta riippuen ja jonka enimmäismäärien noudattamista on seurattava.
10 §. Investointien ja asuinolojen parantamisen tukeminen. Voimassa olevan 10 §:n 1 momentissa säädetään laina- ja avustusetuuksien kohteista. Sen mukaan lainaa voidaan myöntää tilan, sen osuuden tai lisäalueen hankintaan. Investointilainana ja -avustuksena voidaan myöntää luontaiselinkeino- ja muussa pienyritystoiminnassa tarpeellisen kiinteän ja irtaimen käyttöomaisuuden hankintaan, tarpeellisten tuotanto-, varasto-, majoitus- ja palvelurakennusten, 9 §:n mukaisesti valtionmaalle sijoitettavien rakennusten ja rakenteiden rakennushankkeisiin, maatalouskelpoisen maan aitauskustannuksia sekä pellon ja laitumen raivaamista ja kunnostamista varten sekä tientekoon, vedenhankintaan, viemäröintiin ja sähköistämiseen. Asuntolainaa ja avustusta voidaan myöntää asuinrakennuksen ja siihen liittyvien talousrakennusten rakennushankkeisiin sekä asuinympäristön parantamiseen ja näiden hankkeiden yhteydessä myös perinneympäristön säilyttämiseen. Lisäksi voidaan myöntää käyttöpääomalainaa erikoismaatalouden, ammattimaisen kalastuksen ja pienyritystoiminnan käynnistämisen ja laajentamisen yhteydessä sekä suhdanteiden tasaamista varten. Käynnistysavustusta voidaan myöntää ammattimaisen kalastuksen ja pienyritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamiin ennakonpidätysten alaisiin palkkoihin ja välillisiin työvoimakustannuksiin sekä yrittäjän omiin palkkakustannuksiin.
Maatalouden valtiontukisuuntaviivojen ja maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan tuen myöntäminen maan hankkimiseen ei enää ole valtiontukisääntöjen mukaista. Tuen myöntämisestä maan tai kiinteistöjen hankintaan on luovuttu myös maatalouden rakennetukia koskevassa laissa ja edellä on esitetty maanhankinnan tuesta luovuttavaksi myös porotaloudenrakennetukilain mukaisessa tukemisessa. Tämä vuoksi momentin 1 kohta ehdotetaan poistettavaksi.
Käyttöpääomalainan myöntäminen ei ole mahdollista maataloutta, kalastusta tai muuta yritystoimintaa varten kuin de minimis -tukena. Muutoin tällainen tuettu laina katsotaan kielletyksi toimintatueksi. Kalastusta ja muuta yritystoimintaa ei kuitenkaan ole tarkoitus enää rahoittaa kolttalain nojalla. Maataloudeksi katsottavaa toimintaa ehdotetaan edellä 8 §:n mukaan tuettavaksi porotalouden rakennetukilain nojalla. Kalastuksen rahoitustuki puolestaan myönnettäisiin Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain nojalla ja muun yritystoiminnan tuki maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain nojalla. Tuen myöntäminen olisi kuitenkin mahdollista vain, jos tuettava toimenpide täyttää mainittujen lakien mukaiset edellytykset.
Kalastuksen ja pienyritystoiminnan aloittamiseen myönnettävä käynnistysavustus on luonteeltaan aloitustuki, jollaisia myönnettiin valtakunnallisesti ennen liittymistä EU:hun. Sen jälkeen tuet on muussa lainsäädännössä sopeutettu kulloiseenkin EU:n lainsäädäntöön, jotta tuki täyttäisi osarahoituksen edellytykset. Kolttalain mukaista erillistä käynnistystukea, jota voitaisiin myöntää ainoastaan kahden eri de minimis -tukisäännöstön eli kalastuksen de minimis -asetuksen ja yleisen de minimis -asetuksen mukaisesti, ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Eri lakeihin sisältyvien päällekkäisten tukijärjestelmien supistaminen selkeyttäisi tukijärjestelmiä ja yksinkertaistaisi hallintoa.
Edellä esitetyn vuoksi myös 1 momentin 1, 4 ja 5 kohden mukaiset tuet ehdotetaan poistettavaksi tukijärjestelmistä. Samalla momentin numerointi muutettaisiin.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan avustuksen ja lainan myöntämisestä ja myöntämisen edellytyksistä säädetään tarkemmin asetuksella. Koska investointeihin myönnettäviin tukiin sovellettaisiin pääosin porotalouden rakennetukilakia, ehdotetaan 2 momentissa säädettäväksi, että tällöin olisi sovellettava, mitä kyseisen lain 9, 11—13, 15 ja 17 §:ssä sekä 13 luvussa säädetään. Vastaavasti kolttatilalta edellytettäisiin 3 momentin mukaan samoja seikkoja, kuin mainitun lain 19—23 §:n mukaan edellytetään poronhoito- ja luontaiselinkeinoalueella porotalous- ja luontaiselinkeinotilalta. Koska maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain nojalla on mahdollista myöntää vain avustuksia, tarvittaessa olisi mahdollista myöntää kolttalain nojalla lisäksi lainamuotoista tukea ja valtiontakauksia. Kolttalain mukaisiin valtionlainoihin sisältyvää tukea ei ole mahdollista eritellä. Käytännössä laina voitaisiin myöntää vain korkotukilainana. Asuinolojen parantamiseen myönnettävään tukeen sovellettaisiin pääosin kolttalakia. Valtioneuvoston asetuksella olisi edelleen mahdollista antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisestä ja myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 5 momentissa säilyisi edelleen rajoite ulosmitata kolttalain mukaisia oikeuksia avustukseen.
13 a §. Tuen enimmäismäärä. Voimassa olevassa 15 §:ssä säädetään sekä lainan että avustuksen enimmäismääristä. Avustuksen enimmäismäärästä ehdotetaan säädettäväksi lakiin lisättävän uuden 13 a §:n 1 momentissa. Enimmäismäärä olisi edelleen 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Enimmäismäärä ei kuitenkaan koskisi 13 §:n mukaista palvelutukea.
Pykälään sisältyisi myös uusi 2 momentti, jonka mukaan jos samaan tarkoitukseen myönnetään sekä avustusta että korkotukea tai valtiontakausta, johon sisältyy tukea, avustuksen, korkotuen ja valtiontakaukseen sisältyvän tuen määrä yhteensä ei saisi ylittää 1 momentissa tarkoitettua enimmäismäärää eikä avustuksen ja korkotuen tai valtiontakauksen kohteena olevan lainan määrä yhteensä toimenpiteen hyväksyttäviä kustannuksia.
Pykälän 3 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan 15 §:n 3 momentti, jossa rajoitetaan avustuksen ja valtionlainan enimmäismäärä enintään toimenpiteen hyväksyttäviin kustannuksiin. Sama koskisi avustuksen lisäksi myönnettävää korkotukilainaa.
3 luku. Valtionlainan edellytykset ja ehdot. Voimassa olevaan kolttalakiin sisältyy ainoastaan mahdollisuus myöntää valtionlainoja, minkä vuoksi lain 3 luvun otsikossa ja pykälissä käytetty käsite ”laina” on ollut yksiselitteinen. Koska lakiin on tarkoitus lisätä säännökset myös korkotukilainoista ja valtiontakauksista ja niitä koskevista lainoista, lain rakenteen selkeyttämiseksi ehdotetaan uuden 13 b §:n edelle lisättäväksi uusi luku ja sen otsikko, joka koskisi valtionlainan edellytyksiä ja ehtoja. Samalla 14 §:n edellä oleva 3 luku ja sen otsikko ”laina- ja avustusehdot” kumottaisiin.
13 b §.Lainan myöntämisen edellytykset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 13 b §, jonka mukaan laina voidaan myöntää maatilatalouden kehittämisrahaston vuosittain vahvistetun käyttösuunnitelman myöntämisvaltuuden rajoissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus päättäisi lainan enimmäismäärästä. Tämä sisältyisi valtionlainan myöntöpäätökseen.
15 §. Lainojen ja avustusten enimmäismäärät. Pykälässä säädetään lainojen ja avustusten prosentuaalisista enimmäismääristä. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan lainaa voidaan myöntää enintään 85 prosenttia omaisuuden hankintahinnasta tai hyväksyttävistä kustannuksista lukuun ottamatta 13 §:n mukaista palvelutukea. Momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että lainoituskelpoinen osuus laskettaisiin siitä kustannuksesta, joka näistä olisi alempi. Pykälän 2 ja 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska näistä seikoista säädettäisiin uuden 13 a §:n 2 ja 3 momentissa. Pykälän 4 momentin mukaan maanostolainaa ei saa myöntää sellaisen kaupan rahoittamiseen, jossa hankittavan omaisuuden luovutushinta ilmeisesti ylittää paikkakunnan käyvän hinnan. Koska lainoja maanhankintaan ei enää myönnettäisi, myös tämä momentti ehdotetaan kumottavaksi.
16 §.Lainan vakuus. Pykälässä säädetään, että lainan vakuutena tulee olla kiinteistökiinnitys, mutta laina voidaan kuitenkin antaa muutakin hyväksyttävää vakuutta vastaan. Lainoituksen osalta on kuitenkin tarkoitus noudattaa, mitä porotaloudenrakennetukilaissa säädetään. Koska 17 §:ssä säädettäisiin, että lainoituksessa noudatettaisiin muun muassa porotalouden rakennetukilain 16 luvun säännöksiä, joihin sisältyy myös valtionlainan vakuutta koskeva 62 §, kolttalain erillinen lainan vakuutta koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi. Korkotukilainan vakuudesta ei säädetä, koska kysymyksessä on luottolaitoksen ratkaisuvallassa oleva asia ja siihen sovelletaan luottolaitostoimintaa koskevaa lainsäädäntöä.
17 §.Lainoitusta koskevia yleisiä säännöksiä. Pykälän mukaan laina-ajoista, lainan lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisajankohdasta, lykkäyksen tai valtionlainan korkovapauden myöntämisestä, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa tai muutoin säännönmukaista lyhyemmässä ajassa sekä muista lainaehdoista säädetään tarkemmin asetuksella.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtionlainaan sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 60 §:ssä, 61 §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 62 §:ssä, 63 §:n 1 ja 3—5 momentissa, 65 ja 72 rakennetukilain 16 ja 17 luvussa säädetään luotonantajasta ja 65 §:ssä lainan siirtämisestä ja lainaehtojen muuttamisesta. Lukuun ottamatta lainan myöntämistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja lainan hoitamista Valtiokonttorissa lainaan sovellettaisiin muuten samoja menettelyjä kuin porotalouden rakennetukilain mukaisiin valtionlainoihin.
3 a luku. Korkotuen ehdot. Lain rakenteen selkeyden vuoksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi 18 §:n edelle uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin korkotuen myöntämisen ehdoista. Koska menettely korkotukilainaan myönnettäessä säädettäisiin porotalouden rakennetukilaissa, kolttalakiin ei ehdoteta omia säännöksiä asiasta, vaan korkotukilainojen ehtojen osalta pääosin viitattaisiin porotalouden rakennetukilain korkotukisäännöksiin.
17 a §.Korkotuen enimmäismäärä. Korkotukea voitaisiin myöntää enintään 40 prosenttia toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista. Hyväksyttävät kustannukset muodostuisivat käytännössä pitkälti samalla tavalla kuin avustettavien toimenpiteiden hyväksyttävät kustannukset. Korkotuen prosentuaalinen osuus hyväksyttävistä kustannuksista voisi vaihdella siten kuin 65 §:n 1 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään. Korkotukea ei maksettaisi lainalle, jonka määrä ylittää toimenpiteen hyväksyttävät kustannukset.
17 b §.Korkotuen muut ehdot. Korkotukeen ja siihen liittyvään lainaan (korkotukilaina) sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 35 §:n 1 momentissa ja 38—40 §:ssä säädetään. Sovellettavaksi tulisivat hyväksyttyä luotonantajaa, laina-aikaa, kokonaiskorkoa ja korkotuen prosenttiyksikkömäärää ja korkotukilainan koron arviointia koskevat säännökset. Korkotukilainan enimmäislaina aika olisi siten 25 vuotta ja korkotuen enimmäisprosenttiyksikkömäärä 4 prosenttiyksikköä.
3 b luku. Valtiontakauksen edellytykset ja ehdot. Kolttalain nojalla ei voida nyt myöntää valtiontakauksia. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi valtiotakausten myöntömahdollisuus. Tämä on tarpeellista siinä tapauksessa, että lainoituksessa siirrytään korkotukilainoitukseen. Tuen hakijoilla ei aina ole riittäviä vakuuksia korkotukilainan saamiseksi. Puuttuva osa valtionlainan vakuuksista voitaisiin korvata valtiontakauksella sen sijaan, että valtionlaina päätettäisiin myöntää osaksi ilman normaaleja lainavakuuksia. Lain rakenteen selkeyden vuoksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 b luku 18 pykälän edelle, jossa säädettäisiin valtintakauksista. Säännökset olisivat lähinnä viittauksia porotalouden rakennetukilakiin.
17 c §.Valtiontakauksen kohteena olevan lainan myöntäminen. Pykälän 1 momentin mukaan valtiontakaus voitaisiin myöntää sellaista lainaa varten, jonka myöntää hyväksytty luotonantaja. Pykälän 2 momentin mukaan hyväksytty luotonantaja voisi myöntää valtiontakauksen kohteena olevan lainan sen jälkeen, kun valtiontakausta koskeva päätös on tehty. Hyväksytyllä luotonantajalla tarkoitettaisiin sellaisia luottolaitoksia, jotka Maaseutuvirasto on hyväksynyt maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisesti.
17 d §.Valtiontakaus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a §, jonka mukaan tuotannolliseen investointiin tai asunnon rakentamiseen myönnetylle korkotukilainalle tai muulle luottolaitoksen myöntämälle lainalle voitaisiin myöntää valtiontakaus noudattaen, mitä valtiontakauksesta porotalouden rakennetukilain 12, 18, ja 24 luvussa säädetään. Mainitussa 12 luvussa säädetään valtiontakauksen enimmäismäärästä ja valtiontakauksen myöntämisen edellytyksistä, 18 luvussa valtiontakauksen ehdoista ja 24 lainaan liittyvistä menettelyistä sekä takausmaksuista.
3 c luku. Tuen hakeminen, myöntäminen, seuranta ja valvonta. Lain selkeyden vuoksi 18 §:n edelle ehdotetaan lisättäväksi uusi luvun otsikko, joka koskisi tuki-, valtionlaina- ja valtiontakausmenettelyjä sekä niiden seurantaa ja valvontaa.
18 §. Tuen, valtiontakauksen ja lainan hakeminen, myöntäminen ja maksaminen. Voimassa olevassa 18 §:ssä säädetään valtionlainan ja avustuksen hakemisesta ja myöntämisestä. Hakemukselta edellytetään kirjallista muotoa ja hakemus on allekirjoitettava. Lainat ja avustukset myöntää Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hakemuksesta voidaan hankkia kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunto ja tarvittaessa muitakin lausuntoja. Lainoja koskevista menettelyistä säädetään koltta-asetuksessa lain 17 §:ssä olevan valtuuden nojalla.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että avustuksen, valtionlainan, korkotuen ja valtiontakauksen sekä valtiontakaukseen sisältyvän tuen myöntää hakemuksesta Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Pykälän 2—5 momentissa säädettäisiin haku-, myöntö- ja maksumenettelyistä pääosin viittaamalla vastaaviin säännöksiin porotalouden rakennetukilaissa. Pykälän 2 momentin mukaan tuen, valtionlainan ja valtiontakauksen myöntämistä sekä niiden siirtoa, maksamista ja lainaan ja valtiontakaukseen liittyvän tuen käyttöä koskevaan hakemukseen sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 47—52 §:ssä, 53 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 54 ja 55 §:ssä säädetään. Erikseen kuitenkin säädettäisiin siitä, että valtionlainaa, korkotukea tai valtiontakausta koskevalla päätöksellä hyväksytään valtionlainan tai korkotukilainan taikka valtiontakauksen kohteena olevan lainan määrä ja lainaehdot sekä valtiontakauksen määrä ja ehdot. Jos valtionlainaa, korkotukea tai valtiontakausta koskeva päätös valituksen johdosta muuttuu, lainan määrän ja ehtojen muuttaminen edellyttäisi luotonantajan suostumusta. Pykälän 3 momentin mukaan avustuksen maksamista koskevaan hakemukseen sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 57 ja 58 §:ssä säädetään. Koska aloitustukia ei enää myönnettäisi kolttalain nojalla, viittaus porotalouden rakennetukilain 56 §:ään on tarpeeton. Pykälän 4 momentin mukaan valtionlainan allekirjoittamiseen sekä sen nostamista koskevaan hakemukseen ja lainan maksamiseen sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 59 ja 60 §:ssä, 61 §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 62 §:n 1 momentissa, 63 §:ssä, 65 §.n 1, 2 ja 5 momentissa ja 72 §:ssä säädetään ja pykälän 5 momentin mukaan korkotukea sekä valtiontakaukseen liittyvää tukea koskevaan hakemukseen, lainan nostamiseen sekä korkotuen maksamiseen ja valtiontakaukseen sisältyvän tuen käyttöön sovellettaisiin, mitä porotalouden rakennetukilain 59 ja 60 §:ssä, 61 §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 64 ja 65 §:ssä, 66 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 71 ja 72 §:ssä säädetään.
Lukuun ottamatta lainan myöntöä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa sekä lainan kantoviranomaisena toimivaa Valtiokonttoria valtionlainojen hakumenettely, lainan laina-aikainen hoito ja lainan takaisinmaksu noudattaisivat porotalouden rakennetukilain mukaisia menettelyjä sellaisina kuin ne on ehdotettu tässä esityksessä muutettaviksi. Samoin korkotukilainojen ja valtiotakausten haku-, myöntö- ja takaisinmaksumenettelyt olisivat täysin yhdenmukaisia porotalouden rakennetukilain mukaisten menettelyjen kanssa. Koska porotaloutta ja muita luontaiselinkeinoja koskevat tuet ratkaistaisiin kokonaan porotalouden rakennetukilain nojalla, kolttalain mukaisia menettelyjä sovellettaisiin käytännössä tilanteissa, jossa lainaa myönnettäisiin 10 §:n 1 momentin d kohdassa tarkoitettuihin asumiseen liittyviin hankkeisiin tai maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain mukaisen avustuksen lisäksi.
19 §.Rakentamisen ohjaus ja tarkastukset. Pykälän 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa antaa lakia ja sen nojalla annettua asetusta tarkempia määräyksiä kolttalain nojalla tuettavasta rakentamisesta ja 2 momentissa säädetään vaadittavista tarkastuksista. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 tuettavasta rakentamisesta annettaisiin tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Pykälän 3 momentin mukaan rakennustarkastaja on velvollinen myös muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa avustamaan kolttalain täytäntöönpanossa suorittamalla etuuden hakijan kustannuksella rakennusten arviointeja, tarkastuksia ja muita toimialaansa kuuluvia tehtäviä. Koska kuntien tehtäviä on tarkoitus vähentää, erillisestä kolttalain mukaista tuettua rakentamista koskevasta velvoitteesta on tarkoituksenmukaista luopua. Rakentamisen valvonta ja muut rakentamista koskevat tehtävät toteutettaisiin lainmuutoksen jälkeen samoin periaattein kuin kunnassa muutoinkin toteutetaan rakentamisen valvontaa. Momentti ehdotetaan kumottavaksi.
19 a §.Tuen seuranta. Voimassa olevasta kolttalaista puuttuvat tuen seurantaa koskevat säännökset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 19 a §, jonka mukaan kolttalain nojalla myönnettyyn tukeen ja erityisiin oikeuksiin sovelletaan, mitä seurannasta porotalouden rakennetukilain 21 luvussa säädetään.
20 §.Valvonta. Kolttalain valvontaa koskeva koskee lähinnä tarkastusten suorittamista. Pykälä ehdotetaan korvattavaksi viittauksella porotalouden rakennetuista annetun lain 22 lukuun, jossa säädetään mainitun lain nojalla myönnetyn tuen tarkastuksista. Myös erityisiin etuuksiin sovellettaisiin, mitä tarkastuksista porotalouden rakennetukilain 22 luvussa säädetään tarkastusten yksityiskohtaisemmista menettelyistä tarkastusten suorittamisessa.
39 a §.Korkotuen ja muun etuuden takaisinperiminen ja korkotukilainan irtisanominen. Lain 38 §:ssä säädetään ainoastaan valtionlainan ja myyntihintasaamisen irtisanomisesta ja 39 §:ssä avustuksen takaisinperimisestä. Koska lakiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus korkotukilainojen ja valtiontakausten myöntämiseen, on samalla säädettävä menettelystä näihin liittyvän tuen takaisinperimisestä silloin, kun näitä etuuksia on käytetty tavalla, joka aiheuttaisi avustuksen takaisinperimisen. Tätä koskeva uusi 39 a b § ehdotetaan lisättäväksi lakiin. Tuen ja erityisen etuuden tai muun etuuden perintä koskisi myös tukea, joka myönnetään 9 §:n mukaisina oikeuksina tai muuta etuutena. Perittävälle määrälle olisi maksettava 40 §:n mukaista korkoa ja siinä tapauksessa, että maksu viivästyy sen eräpäivästä, viivästyskorkoa.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi luotonantajalle annettava mahdollisuus irtisanoa korkotukilaina osaksi tai kokonaan, jos korkotukilaina on lainvoimaisella päätöksellä päätetty periä takaisin tuen saajalta.
40 §.Takaisinperintä- ja viivästyskorko. Voimassa olevan 40 §:n mukaan maksettavaksi määrättyjen avustusten, myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanomiskorosta sekä viivästyneille maksuerille suoritettavasta korosta ja niiden perimisestä säädetään asetuksella. Korkoa ja viivästyskorkoa koskevat säännökset ehdotetaan otettavaksi lakiin siten, että niiden osalta viitattaisiin porotalouden rakennetukilain 99 ja 100 §:ään, joissa vastaavista koroista säädetään.
55 a §.Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Voimassa olevassa kolttalaissa ei säädetä toimeenpanoviranomaisten oikeudesta saada viranomaisilta tai muilta julkista tehtävää hoitavilta tahoilta laissa tarkoitetun tehtävän hoitamiseksi tarvittavia tietoja eikä myöskään oikeudesta luovuttaa saamiaan tietoja. Koska lain toimeenpano noudattaisi pitkälti porotalouden rakennetukilain mukaista menettelyä, ehdotetaan lakiin lisättäväksi uusi pykälä, jossa tältä osin viitattaisiin porotalouden rakennetukilain 109 §:ään.
59 §.Valtionlainojen vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytykset. Pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen lainansaajan taloudellisen tilanteen helpottamiseksi voidaan suorittaa valtionlainojen ja valtion myyntihintasaamisten vapaaehtoinen velkajärjestely, jos on perusteltua syytä odottaa velkajärjestelyn tuovan olennaisen parannuksen lainansaajan taloudelliseen tilanteeseen. Jos koltalle on myönnetty valtionlainaa kolttalaissa taikka luontaiselinkeinolain tai porotalouslain nojalla mainituissa laeissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa varten ja elinkeinotoiminta on lopetettu, velkajärjestelyyn saadaan ryhtyä vain, jos lainansaajan asunnon säilyttämistä ei voida turvata muulla tavoin.
Velkajärjestelyä koskevat säännökset eivät täytä pelastus- ja rakennetukiuudistuksen mukaisia vaatimuksia. Mitä edelle on selvitetty porotaloudenrakennetukilain mukaisista vapaaehtoisista velkajärjestelyistä, koskee myös elinkeinoa harjoittavien kolttien kolttalain mukaisia velkajärjestelyjä. Koska yksityishenkilön velkajärjestely on myös kolttien käytettävissä, ei vapaaehtoisten velkajärjestelyjen säilyttäminen ole tarkoituksenmukaista silloinkaan, kun kysymys on pelkästään yksityistaloutta koskevasta ylivelkaantumisesta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
60 §.Velkajärjestelyn keinot. Pykälän mukaan velkajärjestelyn keinoja ovat takaisinmaksuajan pidentäminen, koron alentamisen sekä maksuvapautukset ja lykkäykset lyhennysten ja koron suorittamisessa. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.
61 §.Selvitykset ja suunnitelma. Pykälässä säädetään vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksenä olevista selvityksistä ja suunnitelmasta. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.
62 §.Velkajärjestelyn raukeaminen. Vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan määrätä raukeamaan, jollei velallinen noudata velkajärjestelyä koskevaa sopimusta. Samoin velkajärjestely raukeaa, jos velalliselle vahvistetaan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen velkajärjestely tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen saneeraus. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.
64 §.Käsittelymaksun periminen. Voimassa olevan pykälän mukaan kolttalain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään. Velkajärjestelyjä ja luottojen maksuhelpotuksia sekä avustuksen ja muun tuen myöntämistä koskevat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset ovat kuitenkin maksuttomia. Velkajärjestelyjä koskevan päätöksen maksuttomuutta koskeva säännös ehdotetaan poistettavaksi.
65 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 1 momenttiin sisältyy valtuus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella muun muassa tukimuodoista ja tuen myöntämisen perusteista. Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä tuen kohdentamisesta ja tukitasosta, minkä lisäksi Maaseutuvirasto antaa määräykset kauppa- ja velkakirjakaavoista, hakemus- ja päätöskaavoista sekä muista kolttalain toimeenpanoa varten tarpeellisista kaavoista. Tuen kohdentamista ja tukitasoja koskevat tarkemmat säännökset ehdotetaan annettavaksi valtioneuvoston asetuksella