Ehdotus

Alueellisten valtiontukisuuntaviivojen uudistaminen on osa Euroopan komission 8.5.2012 käynnistämää EU:n valtiontukivalvonnan modernisaatiota (KOM 2012(209 Final)). Tavoitteena on ensinnäkin uudistaa valtiontukisääntelyä siten, että valtiontuella edistetään talouskasvua Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukaisesti. Toiseksi uudistuksella tavoitellaan valtiontukivalvonnan painopisteen siirtämistä eniten kilpailua vääristäviin tapauksiin sisämarkkinoilla. Kolmantena tavoitteena on yhdenmukaistaa ja virtaviivaistaa valtiontukisääntöjä ja nopeuttaa valtiontukimenettelyjä. Aluetuen suuntaviivat on ensimmäinen horisontaalisista suuntaviivoista, joita koskevan luonnoksen komissio on toimittanut jäsenvaltioille kommentoitavaksi.

Valtiontukiuudistuksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää komissiolta niin tuen hyväksyttävyyttä koskevien sääntöjen (suuntaviivat, puitteet) kuin ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistamista. Yleistä ryhmäpoikkeusasetusta on tarkoitus uudistaa siten, että entistä useammat tukiluokat tulevat ryhmäpoikkeuksen piiriin. Suurin osa Suomen tukijärjestelmistä (ml. alueelliset valtiontuet) perustuisivat jatkossa ryhmäpoikkeusasetukseen. Suuntaviivojen nojalla arvioitaisiin jatkossa tuet, joiden kilpailua vääristävät vaikutukset ovat huomattavat. Suuntaviivojen mukaiset tuet edellyttäisivät komissiolle tehtävää ennakkoilmoitusta.

Komissio julkaisee ehdotukset tuen hyväksyttävyyttä koskeviksi säännöiksi vuoden 2013 aikana. Lisäksi komissio julkaisee kevään 2013 aikana ehdotuksen uudeksi ryhmäpoikkeusasetukseksi.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston kanta on keskeisimmiltä osiltaan seuraava. Kanta kokonaisuudessaan ilmenee valtioneuvoston kirjelmästä. Suomen yksityiskohtainen kanta komission uudistushankkeen eri osa-alueisiin muodostetaan siinä vaiheessa, kun ehdotusten konkreettinen sisältö on tiedossa.

1) Aluetukikartat (suuntaviivojen jakso 5)

1.a) Väestöpeitto

Suomi pitää tärkeänä, että komission linjauksen mukaisesti aluetuki kohdistetaan vähiten kehittyneille alueille. Harvan asutuksen määritelmä kattaa oleellisilta osilta nämä alueet Suomessa. Harva asutus on täten perusteltu kriteeri aluetukien määrittelyssä.

Komissio esittää, että harva asutus määriteltäisiin NUTS III -tasolla ja kynnysarvona olisi 12,5 as/km².

Esitetyn sijaan Suomi kannattaa harvan asutuksen kriteerin määrittelyn soveltamista vuosien 2007—2013 suuntaviivojen kohdan 30. b mukaisesti. Suomi siis kannattaa nykyisten suuntaviivojen mukaisen määrittelyn säilyttämistä.

Komission kilpailun pääosasto on luonnoksessaan lähtenyt siitä, että määrittelyn pohjana käytetään vanhaa vuoden 2006 NUTS-alueluokitusta. Suomi pitää tärkeänä, että määrittelyn pohjana käytetään uudempaa vuoden 2010 NUTS-alueluokitusta.

Lisäksi Suomi katsoo, että väestötiheys tulisi laskea suhteessa alueiden kokonaispinta-alaan, ei maapinta-alaan. Tällöin sisävesistöt huomioitaisiin harvan asutuksen alueiden määrittelyssä. Määrittely tekisi oikeutta erityisesti niille alueilla, joilla laajat vesistöalueet ovat maantieteelliseksi haitaksi tulkittava erityispiirre, joka vaikeuttaa elinkeinopolitiikkaa ja logistiikkaa. Suomessa tämä koskee Pohjois-Savoa (NUTS III -alue).

Komission esittämä aluetuen kohdentamisratkaisu edellyttää tiettyä joustoa. Joustojen suhteen komission esitys on parantunut aiemmasta. Joustolla turvattaisiin se, että kaikkein heikoimmin kehittyneet harvan asutuksen alueet, jotka eivät sisälly Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen NUTS III -alueisiin, voitaisiin ottaa harvan asutuksen alueeksi käyttämällä komission 147 kohdassa esittämää joustomahdollisuutta. Tällä menettelyllä saataisiin Suomen harvan asutuksen alueet säilytettyä aluekehittämisen kannalta yhtenäisenä kokonaisuutena.

1.b) Ennalta määrittelemättömien c-alueiden nimeäminen (suuntaviivojen jaksot 152—156)

Suomi on pääosin tyytyväinen komission esitykseen jouston lisäämisestä aluetukikelpoisten alueiden määrittelyssä. Komission esitys antaa jäsenmaille harkintavaltaa aluetukikelpoisten alueiden valinnassa. Komission esitys mahdollistaa tukialueaseman saariston osalta. Sen sijaan maaseudun osalta tilanne on epäselvä.

Suomi pitää tärkeänä, että nykyisten suuntaviivojen joustot säilyvät myös uusissa suuntaviivoissa ja että Ahvenanmaan osalta on mahdollista saada tuleviin tukialueisiin mukaan sekä maaseutu- että saaristoseutukunnat.

Rakennemuutoksen sisällyttäminen arviointikriteereihin on Suomen näkökulmasta perusteltua. Komission esittämä jousto siitä, että jäsenvaltio voi jättää osan väestöpeitosta käyttämättä nimetessään tukialueita kauden alussa, on kannatettava. Samoin komission esittämä tukialueiden välitarkistusmahdollisuus vuonna 2017 on hyvä. Suomi esittää mahdollisuutta nimetä ennalta määrittelemättömiä alueita koko tukikautta lyhyemmäksi ajaksi, esimerkiksi 2—3 vuodeksi, mikä ei sisälly komission esitykseen.

2) Alueelliseen investointitukeen sovellettavat enimmäistuki-intensiteetit ja suuryritysten tukimahdollisuuksien poistuminen c-alueilta (suuntaviivojen jakso 10 ja jaksot 156—163)

Suomi pitää komission esitystä suuryritysten tukimahdollisuuden poistamisesta c-alueilla aiheellisena. Kilpailun vääristymisen minimoimiseksi Suomi lisäksi kannattaa yleistä tukitasojen laskua. Tukitasoja voitaisiin Suomen näkemyksen mukaan laskea myös kaikilla A-alueilla, toisin kuin komissio esittää.

Tukitasojen osalta Suomi suhtautuu varauksellisesti komission esitykseen, jonka mukaan a-alueen vieressä sijaitsevilla c-alueilla tuki-intensiteettejä voitaisiin nostaa siten, että tuki-intensiteettien erotus ei ylitä 15:tä prosenttiyksikköä. Ehdotus saattaa vääristää jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja kilpailua.

3) Komissiolle ilmoitettavat tuet (suuntaviivojen jakso 2)

Suomen näkökulmasta on tärkeää, että eniten kilpailua vääristävät tuet säilyvät ilmoitusvelvollisuuden piirissä myös jatkossa, eikä ko. tukia saa laittaa täytäntöön ilman komission hyväksyntää. Suomi pitää komission esitystä tältä osin kilpailupolitiikan näkökulmasta riittävänä. Komission esityksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden piirissä säilyisivät 1) tietyille toimialoille suunnatut investointitukiohjelmat (mm. laivanrakennusteollisuudelle suunnatut tuet), 2) tukiohjelman puitteissa myönnetyt suuret yksittäiset investointituet, 3) yksittäiset investointituet, jotka mahdollisesti liittyvät saman tai samantapaisen toiminnon lopettamiseen ETA:ssa sekä 4) alueelliset toimintatukiohjelmat. Käytännössä esitys varmistaa sen, että aluetuet, jotka lisäävät ylikapasiteettia (suuret tuet), tai tuet, joilla siirretään tuotantokapasiteettia alueelta toiselle, ovat komission ennakkoarvioinnin kohteena.

Suomen omien tukijärjestelmien osalta komission esitys tarkoittaa, että jatkossa yksikään Suomen aluetukisuuntaviivojen mukaisista tukiohjelmista ei olisi enää ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Komission esityksen mukaan syrjäisimmillä tai harvaan asutuilla alueilla syrjäiseen sijaintiin perustuva lisäkuljetuskustannusten tuki kuuluisi kaudella 2014—2020 ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, eikä siitä enää tarvitsisi ilmoittaa komissiolle alueellisten valtiontukien suuntaviivojen mukaisesti.

Suomi katsoo, että kuljetuskustannusten tuen siirto ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan piiriin on perusteltu hallinnollisen taakan keventämisen näkökulmasta. Siirto kuitenkin edellyttää, että ryhmäpoikkeusasetuksessa määritellään selkeästi tuen hyväksyttävyyden kriteerit ja että ryhmäpoikkeusasetus mahdollistaa jäsenvaltion olosuhteiden ja perusteltujen erityistarpeiden huomioon ottamisen tukiohjelman sisällöstä päätettäessä.

4) Aluetuen soveltuvuuden arviointi (suuntaviivojen jakso 3)

Suomi pitää tärkeänä, että komissiolle ilmoitettavien tukien kilpailua vääristävät vaikutukset arvioidaan tarkasti. Komission esityksen perusteella voidaan arvioida, että Suomen omat tukijärjestelmät eivät olisi tukianalyysin kohteena. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että komissio tutkii kriittisesti Suomen kilpailijamaiden kilpailua vääristävät tuet. Erityisesti tuki suurille yrityksille rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä aloilla voi vääristää huomattavasti jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja kilpailua (ml. investoinnin ja tuotannon siirtyminen jäsenvaltioista toiseen). Tämänkaltainen tuki voi myös estää ja hidastaa toimialan kilpailukyvyn kannalta välttämätöntä rakennemuutosta.

Suomi katsoo, että komission esittämä tukiarviointi huomioi riittävällä tavalla aluetuen haitalliset vaikutukset sisämarkkinoilla. Komission esityksen mukaan tuki sektoreille, jotka ovat ”absoluuttisesti taantuvia”, ei lähtökohtaisesti olisi mahdollinen. Lisäksi aluetuki olisi kiellettyä tilanteissa, joissa tuensaaja on kahden edellisen vuoden aikana lopettanut vastaavan toiminnan ETA-alueella ja siirtänyt toimintaa tuen myöntäneelle alueelle. Käytännössä komission esitys tarkoittanee sitä, että alueellisin perustein myönnetty tuki kapasiteetin lisäämiseen rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä aloilla ei olisi todennäköisesti mahdollinen aluetukikaudella 2014—2020. Suomi ei vastusta tuen hyväksyttävyyden analyysin kiristämistä muiltakaan osin: on asianmukaista, että esimerkiksi aluetukisuuntaviivojen nojalla myönnettävien suurien investointitukien oikeasuhtaisuus ja kannustavuus arvioidaan tarkasti.

Komissio ehdottaa myös kannustavan vaikutuksen muodollisen kriteerin muuttamista siten, että tuettu toiminta ei saa alkaa ennen tukipäätöstä. Kyseinen muutos koskisi todennäköisesti myös muita horisontaalisia valtiontukisääntöjä sekä ryhmäpoikkeusasetusta, joihin suuri osa Suomen tukijärjestelmistä perustuu.

Suomen näkemyksen mukaan kyseinen muutos ei huomioi riittävällä tavalla tuen laadullisia vaikutuksia. Kaavamaisesti kaikkiin tukimuotoihin sovellettuna ko. kriteeri ei johda optimaalisiin lopputuloksiin, eikä se välttämättä paranna EU:n valtiontukipolitiikan vaikuttavuutta. Säännön soveltamisella saattaa olla vaikutuksia esimerkiksi innovaatiotoiminnan saralla, jonka nopea ja syklinen luonne tyypillisesti edellyttää hankkeen toteuttamista ilman suuria viivytyksiä. Säännös ei myöskään ottaisi huomioon Suomen vaikeita talviolosuhteita. Jollei tukipäätöstä saada annettua riittävän aikaisin ennen rakentamiskauden alkua, käytännössä työn aloittamiseen yleensä syntyy vuoden viive, kun aloittaminen lykkääntyy talven ylitse. Lisäksi säännös näyttäisi aiheuttavan tukikelpoisten kustannusten erilaista käsittelyä silloin, kun hanketta tuetaan EU:n varoin.