Yleistä
CSAM-asetusehdotuksen (Child Sexual Abuse Material, COM(2022) 209 final) tavoitteena on muodostaa selkeä ja sitova oikeudellinen kehys, jonka avulla voidaan torjua ja ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Asetusehdotuksella pyritään tehostamaan verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön havaitsemista, siitä ilmoittamista ja sen poistamista kaikkialla EU:ssa. Hallintovaliokunta pitää asetusehdotuksen tavoitteita erittäin tärkeinä. Valiokunta korostaa ilmiön tehokkaan ennaltaehkäisyn ja torjunnan keskeistä merkitystä sekä painottaa erityisesti lapsen edun toteutumista sääntelykokonaisuudessa.
Hallintovaliokunta on antanut asiassa aiemmin kolme lausuntoa (HaVL 27/2022 vp, HaVL 8/2023 vp ja HaVL 19/2024 vp). Valiokunta viittaa erityisesti tuoreimpaan lausuntoonsa (HaVL 19/2024 vp), jossa valiokunta on perusteellisesti arvioinut tuolloisen puheenjohtajavaltion kompromissiehdotusta. Hallintovaliokunta ei ole mainitussa lausunnossaan valtioneuvoston kannasta poiketen tukenut kompromissiehdotuksen hyväksymistä siltä osin kuin on kyse asetusehdotuksen tunnistamismääräystä koskevasta sääntelystä. Muilta osin valiokunta on yhtynyt asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen lausunnossa esitettyjä näkökohtia.
Hallintovaliokunta tarkastelee tässä lausunnossa asetusehdotukseen tehtyjä muutoksia oman toimialansa näkökulmasta. Keskeistä on, voidaanko asetusehdotuksen erittäin tärkeät tavoitteet lasten suojelemisesta lisääntyvältä verkkovälitteiseltä seksuaaliväkivallalta toteuttaa asetusehdotuksen mukaisilla keinoilla riittävän tehokkaasti ja oikeasuhtaisesti.
Tunnistamismääräystä koskevan sääntelyn poistaminen
Asetusehdotuksen keskeisimmät haasteet ovat liittyneet tunnistamismääräykseen (artikla 7), jonka nojalla sääntelyn soveltamisalaan kuuluvia palveluntarjoajia (säilytyspalvelun ja henkilöiden välisen viestintäpalvelun tarjoajat) voitaisiin viranomaismääräyksellä velvoittaa tunnistamaan lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää materiaalia sekä lasten houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin (ns. grooming) alustoillaan ja ilmoittamaan siitä viranomaisille, ja erityisesti tunnistamismääräyksen suhteeseen luottamuksellisen viestinnän suojaan sekä viestinnän salaukseen.
Valiokunta huomauttaa tässäkin yhteydessä, että asetusehdotus sisältää runsaasti muutakin sääntelyä kuin mahdollisuuden tunnistamismääräyksen antamiseen. Viranomaiset voivat antaa palveluntarjoajille esimerkiksi poistamis- ja estomääräyksiä. Lisäksi palveluntarjoajat velvoitetaan arvioimaan palveluihinsa liittyviä riskejä ja toteuttamaan riskejä lieventäviä toimenpiteitä sekä raportoimaan havaitsemistaan riskeistä. Asetusehdotuksen teksteihin on yli kahden vuoden neuvottelujen aikana tehty merkittävä määrä muutoksia. Valiokunnan käsityksen mukaan tähän asetusehdotuksen muuhun sääntelyyn ei ole neuvotteluissa liittynyt suurempia erimielisyyksiä.
Puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksessa tunnistamismääräys ja siihen suoraan kytkeytyvät artiklat (7—11 artikla) on poistettu kokonaan asetusehdotuksesta. Ehdotuksesta on poistettu esimerkiksi tekstit teknisestä toiminnosta, jolla laitonta sisältöä olisi voitu tunnistaa salattua ympäristöä käyttävissä palveluissa vertaamalla ns. hash-lukuja, mikä olisi ollut yksi mahdollinen tapa toteuttaa tunnistamismääräys teknisesti päästä päähän salattua viestintää käyttävissä palveluissa. Saadun selvityksen mukaan asetusehdotuksesta ei nykyisessä muodossaan seuraa velvoitteita, jotka voivat tosiasiassa johtaa viestinnän päästä päähän -salauksen käytön tarkoituksen kiertämiseen.
Aiempaa kompromissiehdotusta käsiteltäessä on kiinnitetty ehdotetun sääntelyn oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta huomiota siihen, että tunnistamismääräyksen soveltamisalaa ei ollut rajattu tiettyihin henkilöihin, vaan luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoitus olisi kohdistunut kaikkiin viestintäpalveluiden käyttäjiin riippumatta siitä, onko heillä mitään yhteyttä rikolliseen tekoon. Sääntelyn soveltaminen olisi näin ollen saattanut muodostua varsin laajaksi ja yksilöimättömäksi. Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan puuttuminen on mahdollisimman kohdennettua. Hallintovaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin hyvänä, että aiempien esitysten kaltaisesta tunnistamismääräyksestä on nyt luovuttu.
Valiokunta on aiemmin todennut tunnistamismääräyksen olevan olennainen osa ehdotettua sääntelyä ja tuonut esiin, että neuvotteluissa on edelleen pyrittävä löytämään myös tältä osin toimiva ja riittävän tehokas ratkaisu. Valiokunta pitää tästä näkökulmasta perusteltuna, että kompromissiehdotukseen sisältyy lauseke, jonka perusteella komissiota kehotetaan arvioimaan kolmen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta, olisiko velvoittavalle tunnistamismääräykselle olemassa teknologiset ja oikeudelliset edellytykset (85 artikla). Hallintovaliokunta toteaa, että sääntelyn tulee olla mahdollisimman teknologianeutraalia. Valiokunta pitää selvänä, että sääntelyn on oltava EU:n tietosuojalainsäädännön mukaista.
Vapaaehtoista tunnistamista koskevan sääntelyn vakiinnuttaminen
Asetusehdotuksessa tarkoitetun materiaalin torjunta perustuu nykyisin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien vapaaehtoisiin tunnistamis- ja ilmoittamiskäytänteisiin. Vapaaehtoisuuteen perustuvan väliaikaisen sääntelyn on alun perin ollut tarkoitus olla voimassa elokuuhun 2024, mutta sen soveltamista on jatkettu 3.4.2026 astiEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1232 tilapäisestä poikkeuksesta direktiivin 2002/58/EY tiettyihin säännöksiin siltä osin kuin on kyse teknologioista, joita numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat käyttävät henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi. Kompromissiehdotuksen mukaan CSAM-asetuksella vakiinnutetaan tilapäisen poikkeusasetuksen nojalla sovellettu menettely, joka mahdollistaa sen, että numeroista riippumattomat henkilöiden välisten viestintäpalvelujen (esim. Facebook Messenger) tarjoajat voivat käyttää erityisiä teknologioita henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn siinä laajuudessa, kuin on ehdottoman välttämätöntä niiden palveluissa välitetyn CSA-materiaalin tai palveluissa tapahtuvan groomingin havaitsemiseksi ja siitä ilmoittamiseksi sekä kyseisen materiaalin poistamiseksi.
Komission mukaan palveluntarjoajien vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli ei ole osoittautunut toimivaksi, sillä vaikka osa palveluntarjoajista on ilmoittanut materiaalista aktiivisesti ja poistanut sitä alustoiltaan, osa ei ole ryhtynyt lainkaan toimenpiteisiin. Valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että lainvalvontaviranomaiset, kuten Suomen poliisi, ovat saaneet tilapäisen poikkeusasetuksen voimaantulon jälkeen suurilta internetin palveluntarjoajilta ilmoituksia lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan aineiston levittämisestä, lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta tai sellaiseen houkuttelusta. Nämä ilmoitukset ovat poliisin operatiivisen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä. Palveluntarjoajilta saatavat ilmoitukset mahdollistavat tiedon saamisen sellaisista rikosepäilyistä, jotka eivät muutoin tulisi poliisin tietoon. Tällaiset rikosepäilyt saattavat johtaa rikoskokonaisuuksien esitutkintaan, joissa asianomistajia voi olla jopa useita satoja. Pelkästään poliisin tai muiden viranomaisten toimenpiteillä ei voida tehokkaasti puuttua näihin vakaviin rikoksiin, vaan on tärkeää, että palveluntarjoajat voivat omilla vapaaehtoisilla toimenpiteillään vaikuttaa siihen, että palveluiden käyttäminen on turvallista ja rikoksia voidaan ehkäistä niiden ylläpitämillä alustoilla.
Poliisille toimitettujen raporttien ja havaintojen määrä on ollut huomattavassa kasvussa viime vuosina. Tekojen uhreina on yhä pienempiä lapsia. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU-sääntely mahdollistaa riittävän tehokkaat keinot tähän vakavaan rikollisuuteen puuttumiseksi. Tämä on erityisen tärkeää nykytilanteessa, jossa lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on siirtynyt enenevässä määrin ja monimuotoisin tavoin tietoverkkojen avustuksella tehtäväksi. Valiokunta pitää välttämättömänä, että palveluntarjoajat voivat jatkaa CSA-materiaalin vapaaehtoista tunnistamista ja siitä raportointia.
Valiokunta pitää tärkeänä, että asetusehdotus mahdollistaa nykyisessä muodossaan sekä varmistetun eli tunnetun että uuden CSA-materiaalin tunnistamisen. Puheenjohtajan kompromissiehdotus mahdollistaa väliaikaisen sääntelyn tapaan myös groomingin tunnistamisen. Valiokunta toteaa, että lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumisen kannalta erityisesti uuden ja houkuttelua koskevan materiaalin tunnistaminen on äärimmäisen tärkeää. Se mahdollistaa reaaliaikaisten rikoskokonaisuuksien tunnistamisen ja niihin puuttumisen sekä jopa pidemmälle menevien tekojen estämisen tai käynnissä olevien tekojen jatkumisen estämisen. Poliisin toiminnassa puuttuminen käynnissä oleviin rikoksiin on priorisoitu.
Yhteenveto
Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kompromissiehdotuksen muutoksia on pidetty merkittävinä parannuksina asetusehdotukseen. Tunnistamismääräystä koskeva sääntely on poistettu asetusehdotuksesta kokonaan ja nykyinen väliaikainen sääntely, joka mahdollistaa palveluntarjoajien vapaaehtoiset toimenpiteet CSA-materiaalin tai groomingin havaitsemiseksi, siitä ilmoittamiseksi tai poistamiseksi, on tarkoitus muuttaa pysyväksi. Vaikka asetusehdotukseen tehdyt muutokset heikentävät eräiltä osin mahdollisuuksia puuttua ilmiöön rikostorjunnan näkökulmasta, tilapäistä poikkeusta koskevan sääntelyn vakiinnuttaminen mahdollistaa rikosvastuun toteutumisen nykyiseen tapaan.
Valiokunta toteaa lopuksi, että asetusehdotukseen sisältyy edelleen useita velvollisuuksia, jotka parantavat lasten suojaamista verkkovälitteiseltä seksuaaliväkivallalta, kuten velvollisuus riskien arviointiin ja lieventämiseen sekä mahdollisuus antaa esto- ja poistamismääräyksiä. Valiokunta korostaa, että rikostorjunnan kannalta tehokkaita ja luotettavia keinoja puuttua asetusehdotuksessa tarkoitettuun rikollisuuteen ja sen ehkäisemiseen tulee edelleen kehittää. Tämä edellyttää teknologisen kehityksen jatkuvaa seurantaa ja uusien ajantasaisten menetelmien kehittämistä. Valiokunta pitää olennaisena, että ilmiöön kyetään puuttumaan erityisesti niissä palveluissa, joita lapset ja nuoret itse käyttävät.