Ehdotus

Komissio antoi asetusehdotuksen eurooppalaisen syyttäjänviraston (EPPO) perustamiseksi 17.7.2013 (COM(2013) 534 final), minkä jälkeen asetusehdotusta on käsitelty työryhmätasolla teemakohtaisesti. Komissio antoi 27.11.2013 tiedonannon (COM (2013) 851 final) kansallisten parlamenttien ehdotuksesta antamien toissijaisuushuomautusten takia. Ministeritason suuntaviivakeskustelu hankkeesta käytiin OSA-neuvostossa 3.—4.3.2014.

Nyt käsiteltävänä olevassa jatkokirjeessä on kyse puheenjohtajiston laatimasta uudesta asiakirjasta, johon on koottu asetusehdotuksen 1—19 artiklat. Jatkokirjeen tarkoituksena on informoida eduskuntaa siitä, millä tavoin EPPO:a koskevat neuvottelut ovat edenneet ja miten Suomelle tärkeät kysymykset on neuvotteluissa otettu huomioon.

Valtioneuvoston kanta

Suomi katsoo, että puheenjohtajiston uusi ehdotus on kehittynyt aikaisemmasta myönteiseen suuntaan, mutta se sisältää edelleen ongelmallisia kohtia. Suomi pitää lisäksi tärkeänä sitä, että uudella ehdotuksella pyritään myös vastaamaan kansallisten parlamenttien esittämiin huoliin. On tärkeää, että nämä huolet otetaan vakavasti.

Suomi katsoo, että lopullinen kanta puheenjohtajiston ehdotuksiin riippuu myös siitä, miten asetusehdotuksen loppupään artiklat muotoutuvat. Puheenjohtajiston ehdotus ei esimerkiksi vielä kata tutkintatoimia eikä sovintomenettelyä koskevia artikloja, jotka Suomelle komission alkuperäisessä ehdotuksessa ovat olleet ongelmallisia.

Myönteistä on, että ehdotuksen mukaan EPPO:n keskustason rakenne olisi kollegiaalinen, jolloin keskustasolla olisi syyttäjä kaikista EPPO:on osallistuvista jäsenvaltioista. Keskustason rakennetta, erityisesti kollegion ja jaoston/jaostojen kokoonpanoa ja tehtäviä sekä suhdetta valtuutettuihin syyttäjiin tulee vielä pohtia tarkemmin. Rakenteen tulee taata EPPO:n itsenäisyys sekä mahdollistaa EPPO:n toiminta tehokkaasti ja lisäarvoa tuottavalla tavalla sekä varmistaa riittävä asiantuntemus kunkin EPPO:on osallistuvan jäsenvaltion oikeusjärjestelmästä.

Puheenjohtajiston ehdotus on myös kehittynyt myönteiseen suuntaan sikäli, että komission alkuperäisestä ehdotuksesta poiketen EPPO:lla ei olisi yksinomaista toimivaltaa tutkia EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia. Puheenjohtajiston ehdotuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan myös jäsenvaltioilla säilyisi toimivalta tutkia EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja syyttää niistä, jollei EPPO ole käyttänyt toimivaltaa asetusehdotuksen mukaisesti. Tämä puolestaan määräytyisi ehdotuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaan, josta ilmenee, että jos jäsenvaltio on käynnistänyt rikostutkinnan tai jos EPPO muutoin tulee tietoiseksi tutkinnasta jäsenvaltiossa, se voi päättää aloittaa oman tutkinnan ja pyytää jäsenvaltiota siirtämään jutun EPPO:n käsiteltäväksi ("right of evocation"), jos oikeudenhoidon tehokkuus tai eurooppalaisen syyttämiskäytännön yhtenäisyys sitä edellyttää. Suomi pitää puheenjohtajiston ehdotusta oikeansuuntaisena myös sikäli, että vähäiset rikokset ehdotetaan jätettäväksi EPPO:n toimivallan ulkopuolelle. Suomi katsoo, että vähäisen rikoksen tulisi lähtökohtaisesti määräytyä samalla tavoin kuin parhaillaan viimeisteltävänä olevassa EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevassa, niin sanotussa unionipetosdirektiivissä (U 57/2012 vp), jossa vähäisen rikoksen euromääräinen raja neuvoston kannan mukaan on 10 000 euroa.

Puheenjohtajiston ehdotuksessa on myös ongelmallisia kohtia, kuten liitännäistoimivaltaa koskeva 18 artikla. Suomen kantana edelleen on, että myös liitännäisrikosten suhteen tulee kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) 86 artiklan oikeusperustaa, jonka mukaan EPPO voidaan perustaa unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi. Samalla olisi tärkeää varmistua siitä, että järjestelmä on käytännössä toimiva ja rikokset saadaan tehokkaasti käsiteltyä. Järjestelmän tulisi olla myös riittävän joustava, jotta se soveltuisi erilaisiin käytännön tilanteisiin ja kansallisiin järjestelmiin. Uudessa ehdotuksessa myönteistä on, että liitännäisrikoksia esitetään rajattavaksi komission alkuperäistä ehdotusta tarkemmin.

Suomi edelleen katsoo, että tutkinnanjohtajuuden osalta asetusehdotuksen tulee mahdollistaa se, että valtuutetun syyttäjän rooli ja toimivaltuudet voidaan sovittaa yhteen Suomen kansallisen järjestelmän kanssa ilman, että kansallisia toimivaltajärjestelyjä syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen välillä tarvitsisi muuttaa.

Kaiken kaikkiaan Suomi pitää tärkeänä neuvottelujen jatkamista rakentavassa hengessä ja katsoo, ettei siirtymistä tiiviimpään yhteistyöhön pidä kiirehtiä. Vasta siinä vaiheessa, kun koko asetusehdotuksesta on saatavilla uusi tekstiehdotus ja neuvotteluja on riittävän pitkään käyty jäsenvaltioiden kantojen yhteensovittamiseksi, voidaan ottaa kantaa siihen, onko neuvottelutulos kokonaisuutena sellainen, että Suomen edun mukaista olisi osallistua EPPO:n perustamiseen. Jos EPPO perustetaan, olisi lisäarvon saavuttamiseksi ja myös EU:n yhtenäisyyden kannalta tärkeää, että mahdollisimman moni jäsenvaltio voisi siihen liittyä. Valtioneuvoston EU-selonteon mukaisesti unionin yhtenäisyyden säilyttäminen on jatkossakin ensisijainen tavoite oikeus-ja sisäasioiden alalla.