Perustelut
         
         Hätäkeskusjärjestelmästä
         
         Maamme hätäkeskusjärjestelmä perustuu
            hätäkeskuskokeilusta saatujen kokemusten pohjalta säädettyyn
            vuoden 2001 alusta voimaan tulleeseen hätäkeskuslakiin
            (157/2000 — HaVM 8/1999
               vp — HE 87/1999 vp).
         
         
         Valtioneuvosto on antanut mainittuun hallintovaliokunnan mietintöön HaVM
               8/1999 vp sisältyvän lausuman
            edellyttämällä tavalla eduskunnalle hätäkeskusuudistusta
            koskevan selonteon vuoden 2007 valtiopäivillä (VNS
               3/2007 vp). Selonteon johdosta hallintovaliokunta
            on puolestaan hyväksynyt mietintönsä HaVM 3/2008
               vp.
         
         
         Eduskunta on hyväksynyt hallintovaliokunnan selonteon
            johdosta antaman mietinnön mukaisesti seuraavat johtopäätökset:
         
         1. Hätäkeskusuudistuksen toimeenpanoa on
            jatkettava hallintovaliokunnan mietinnön HaVM
               3/2008 vp mukaisesti.
         2. Valtioneuvoston on annettava hallintovaliokunnalle hätäkeskusuudistuksen
            toimeenpanosta perustuslain 47 §:n 2 momentin tarkoittama
            kirjallinen selvitys vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä.
         3. Hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 3/2008
               vp perusteluissa lausuttuun viitaten valtioneuvoston on
            annettava hallintovaliokunnalle perustuslain 47 §:n 2 momentin
            tarkoittama kirjallinen selvitys, mikäli hätäkeskusten
            aluejakoa aiotaan muuttaa.
         
         Hätäkeskuslain mukaan valtakunnan alueen jakamisesta
            hätäkeskusalueisiin määrää valtioneuvosto.
            Hätäkeskusten sijainnin päättää puolestaan
            sisäasiainministeriö. Nyt käsiteltävänä oleva
            valtioneuvoston selvitys perustuu edellä mainittuun 3.
            kohtaan. Hallintovaliokunta pitää perusteltuna,
            ettei selvityksessä käsitellä yksinomaan
            aluejakokysymystä, vaan esille on nostettu myös
            ne ajankohtaiset kehittämistoimet, jotka korreloivat aluejakokysymyksen
            kanssa ja jotka ovat samalla muutoinkin hätäkeskustoimintojen
            kehittämisen kannalta keskeisiä. Lisäksi
            selvitykseen sisältyvät hätäkeskuslaitoksen
            uudistamisen perusteet ja lähtökohdat liittyvät
            kiinteästi niihin seikkoihin, joihin hallintovaliokunta
            on puuttunut selontekomietinnössään HaVM
               3/2008 vp. Tähän kokonaisuuteen
            ja ensihoidon tiedonkulun turvaamiseen (HaVL 19/2008
               vp — MINS 6/2009 vp ja HaVL 2/2009 vp —MINS
            1/2009 vp) kuuluu myös myöhemmin valiokunnassa
            käsiteltäväksi otettava eduskunnalle
            annettu hallituksen esitys laiksi hätäkeskustoiminnasta
            (HE 262/2009 vp), jonka antamista ennen
            tämän lausunnon valmistumista ei ole pidettävä moitteettomana
            menettelynä. 
         
         
         Palvelujen turvaamisesta rakenteita uudistamalla
         
         Hätäkeskusjärjestelmän tavoitteena
            on parantaa kansalaisten turvallisuutta. Hätäkeskustoiminnalla
            tarkoitetaan pelastustoimen, poliisitoimen sekä sosiaali-
            ja terveystoimen hätäilmoitusten ja muiden kiireellistä apua
            vaativien ilmoitusten vastaanottamista sekä tarvittavan
            avun hälyttämistä. Olennaista on, että kulloinkin
            tarvittavaa kiireellistä apua kyetään
            antamaan mahdollisimman asiantuntevasti, tehokkaasti ja nopeasti. Tätä lähtökohtaa
            valiokunta painottaa hätäkeskusjärjestelmän
            kehittämisessä, jossa on noudatettava, kuten edellä lausutusta
            ilmenee, hallintovaliokunnan mietintöä HaVM
               3/2008 vp. Sanottu merkitsee muun muassa huolehtimista henkilöstövoimavarojen
            riittävyydestä, henkilöstön
            tasapuolisesta jakautumisesta, tietojärjestelmien uudistamisesta,
            hätäkeskusten toimintatapojen yhdenmukaistamisesta
            ja viranomaisyhteistyön parantamisesta.
         
         
         Valiokunta korostaa, että hätäkeskustoiminnan
            aluejaotuksen kehittämisen edellytyksenä tulee
            olla, että se vahvistaa hätäkeskuslaitoksen kykyä hoitaa
            perustehtäväänsä. Samalla on
            kuitenkin tärkeää huomata, ettei aluejaotuksen muuttuminen
            ole ongelmatonta, vaan se vaatii monien riskitekijöiden
            huolellista punnintaa ja onnistuneiden ratkaisujen tekemistä.
            Tästäkin huolimatta aluejaon uudelleen arviointi
            on tarpeen, koska nykyinen aluejako ei vastaa enää riittävästi
            toiminnallisia tarpeita. Keskukset ovat kooltaan ja toimintatavoiltaan
            siinä määrin erilaisia, ettei toiminnan
            yhtenäistäminen ole käytännössä mahdollista.
            Myöskään hätäkeskusten verkostuminen
            ei ole toteutettavissa realistisesti nykymuotoisessa hätäkeskuslaitoksessa.
         
         
         Henkilöstöön kohdistuva työn
            kuormitus jakautuu hätäkeskusten kesken epätasaisesti. Väestöpohjaltaan
            pienimmillä hätäkeskusalueilla hätäkeskusten
            ilmoitusmäärä on noin 5 000
            ilmoitusta vuodessa päivystäjää kohti.
            Suurilla alueilla ilmoitusten määrä ylittää 10 000
            päivystäjää kohden. Nykyisin
            henkilöstö ei näin ollen jakaudu myöskään
            keskusten kesken tasapuolisesti palveluiden kysynnän mukaan.
            Palveluiden turvaaminen edellyttääkin toimintojen
            järjestämistä entistä tarkoituksenmukaisemmin.
            On myös syytä mainita, että pienimpien
            keskusten suhteelliset toimitilakustannukset asukaslukuun ja ilmoitusmäärään
            verrattuna ovat noin kaksinkertaiset suurempiin verrattuna.
         
         
         Henkilöresurssien epäsuhtaa ei kyetä korjaamaan
            pelkästään nykyisessä rakenteessa
            tehtävillä muutoksilla, koska keskusten toiminta edellyttää tiettyä minimihenkilöstöä.
            Valtioneuvoston selvityksestä ilmenee, että osa
            keskuksista toimii niin pienellä henkilöstöllä,
            että ruuhkahuippujen ja poissaolojen aiheuttama riski on toiminnalle
            korkea.
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota myös
            siihen, että huomattavan suuri osa hätäkeskuslaitoksen henkilöstövoimavaroista
            hoitaa sisäisen hallinnon ja hallinnon tukipalvelujen tehtäviä.
            Vuonna 2008 hätäkeskuslaitoksen käytettävissä olleesta
            733 henkilötyövuodesta on käytetty kyseisiin
            tehtäviin yhteensä 118 henkilötyövuotta.
            Lisäksi päivystyssalien operatiivisessa toiminnassa
            työskentelee 90 vuoromestaria työnjohtotehtävissä,
            joihin sisältyy myös hallinnollisia tehtäviä.
            Valiokunta pitää välttämättömänä hätäkeskuslaitoksen
            rakenteen uudistamista tehostamalla sisäistä hallintoa
            ja tukipalveluja sekä purkamalla päällekkäisyyksiä.
            Tällä tavalla voidaan merkittävästi
            vahvistaa varsinaisen hätäkeskustoiminnan palvelukykyä ja
            turvata resurssien riittävyyttä.
         
         
         Tieto- ja viestintäjärjestelmistä
         
         Valiokunta on selontekomietinnössään
            pitänyt kiireellisenä vanhentuneen ja puutteellisen
            hätäkeskustietojärjestelmän
            uudistamista. Valtioneuvoston selvityksessä nykyisen järjestelmän elinkaaren
            on arvioitu ulottuvan noin vuoteen 2015.
         
         
         Nykyisen tietojärjestelmän heikkouksiin kuuluu
            muun muassa, ettei välttämätön
            hätäkeskusten verkottuminen ole mahdollista. Olemassa oleva
            tietojärjestelmä ei myöskään
            sovellu eri hätäkeskusten toimintojen varmistamiseen
            eikä mahdollista hätäkeskukselle häiriötilanteissa
            ja poikkeusoloissa korvata toista hätäkeskusta. Vuonna
            2008 käynnistetyssä Hätäkeskustoiminnan
            ja tietojärjestelmän kehittämishankkeessa (TOTI)
            on määritelty valtakunnallisen hätäkeskustoiminnan
            malli ja tietotekniset vaatimukset. Tietojärjestelmän
            hankintaan liittyvä kilpailutus toteutetaan vuonna 2010.
            Toteutusvaihe ajoittuu vuosille 2012—2015.
         
         
         Uuden valtakunnallisen, hätäkeskusten verkottumisen
            ja yhteistyöviranomaisten tarpeet huomioon ottavan tietojärjestelmän
            tietotekniikka edellyttää valiokunnalle esitetyn
            selvityksen perusteella hätäkeskusta kohti arviolta
            vähintään 2 miljoonan euron investointia,
            minkä lisäksi tulevat pysyvät käyttökustannukset
            ja tietoliikennemaksut. Valiokunta yhtyykin selvityksen kannanottoon,
            ettei uutta tietojärjestelmää ole järkevää toteuttaa
            nykyisessä 15 keskuksen hätäkeskusjärjestelmässä.
            Tältä pohjalta on alustavasti arvioitu tietojärjestelmän
            uudistamisen kustannusten olevan noin 27—30 miljoonaa euroa.
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota myös
            ajantasaisten osoite- ja paikkatietojen ylläpitämiseen. Esimerkiksi
            kuntaliitosten yhteydessä on huolehdittava, ettei muodostuvassa
            uudessa kuntakokonaisuudessa ole samannimisiä teitä tai
            katuja. Nykyaikaisten paikantamismenetelmien käyttöönottoa
            on lisäksi täysimääräisesti
            hyödynnettävä. Mainittakoon, ettei matkapuhelimien
            paikantamismahdollisuutta ole vielä voitu ottaa käyttöön
            hätäkeskustoiminnassa.
         
         
         Hätäkeskustoiminnan ja viranomaisyhteistyön
            tehostaminen
         
         
         Hätäkeskuslaitos ei nykyisellään
            muodosta riittävän yhtenäistä toimintakokonaisuutta.
            Tästä johtuen myös hätäkeskusten
            toimintatavat resurssien ohella poikkeavat toisistaan. Valiokunta
            pitääkin perusteltuna, että hätäkeskuslaitoksen
            toimintamalleja ja tehtäviä selkeytetään. Osaksi
            kysymys on hätäkeskusten ja yhteistyöviranomaisten
            tehtäväpintojen ja vastuualueiden tarkentamisesta.
            Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä,
            että eri alueiden viranomaisten toimintatapojen ja asiakastarpeiden
            erilaisuus otetaan huomioon toimintamalleja määriteltäessä.
         
         
         Valiokunta katsoo, että hätäkeskuslaitoksen tehtäviin
            kuuluu keskeisesti hätäkeskusilmoitusten vastaanottaminen
            ja riskien arviointi sekä tehtävien välittäminen
            asianomaisille viranomaisille tai viranomaisten tehtäviä sopimuksen perusteella
            hoitaville. Lisäksi tehtäviin sisältyvät
            hätäkeskuspalveluihin liittyvät pelastustoimen,
            poliisitoimen sekä sosiaali- ja terveysviranomaisen toiminnan
            tukeminen, mihin kuuluvat ainakin tarvittavat viestikeskustehtävät
            ja väestön varoittamistoimenpiteiden käynnistäminen äkillisissä vaaratilanteissa.
         
         
         Vastuu välitetystä ilmoituksesta tai tehtävästä siirtyy
            vastaanottavalle viranomaiselle tai sen tehtäviä hoitavalle
            toimijalle, kun tämä on vastaanottanut ilmoituksen
            tai tehtävän. Tällä seikalla
            ei ole yhteyttä aluejakopäätökseen,
            mutta toiminnallisista syistä ja vastuiden selkeyttämiseksi
            tämä kysymys edellyttää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.
            Hätäkeskus ei luonnollisesti myöskään
            johda toimintaa, vaan se kuuluu asianomaiselle toimijataholle.
            Tässä suhteessa on ainakin jossain määrin
            ilmennyt sekaannusta, minkä vuoksi valiokunta tähdentää,
            että kunkin vastuullisen toimijatahon on ylläpidettävä asianmukaista
            toimintavalmiutta ja huolehdittava omaan toimialaansa kuuluvien
            tehtävien vaatimasta johtamisesta. 
         
         
         Valtioneuvoston selvityksen keskeisissä linjauksissa
            todetaan, ettei poliisitoimen, pelastustoimen tai sosiaali- ja terveystoimen
            aluerajoja rikota hätäkeskusalueita määriteltäessä.
            Tämä on tärkeää sen
            vuoksi, että erityisesti poliisin, pelastustoimen ja ensihoidon
            yksiköt osallistuvat laajalti yhteisiin tehtäviin.
            Tältä osin valiokunta toteaa kuitenkin, että terveystoimen
            aluejakokysymys on vielä tällä hetkellä avoinna. Tässä yhteydessä on
            syytä todeta, ettei aluejakojen tarkistaminen saa johtaa
            siihen, että kunnille annetaan uusia tehtäviä.
         
         
         Hätäkeskusten toiminnan tehostaminen edellyttää niin
            suuria hätäkeskuksia, että työvuorojen
            operatiivinen henkilövahvuus mahdollistaa salityöskentelyprosessien
            kehittämisen, hätäilmoitusten tehokkaan
            välittämisen sekä kyvyn sietää yksittäisiä ruuhkahuippuja
            ja poissaoloja ilman hätäilmoitusten ohjautumista
            muihin hätäkeskuksiin.
         
         
         Hätäkeskusten verkottaminen yhteen on häiriötilanteiden
            ja poikkeusolojen kannalta ehdottoman tarpeellista. Hätäpuheluiden
            siirtoon hätäkeskuksesta toiseen liittyy kuitenkin
            sekä teknisiä että toiminnallisia riskejä.
            Tästä johtuen hätäkeskukset
            tulisi ensisijaisesti resurssoida riittävällä henkilöstöllä hallitsemaan
            oman alueensa tehtävävaihtelut. Hätäpuheluiden
            siirto-ominaisuuden käyttö tulisi olla satunnaista
            ja poikkeuksellista.
         
         
         Toimintojen tehostaminen ja asianmukainen palvelutuotanto edellyttävät
            lisäksi muun muassa erillisen palvelunumerojärjestelmän
            (116) käyttöön ottamista, jotta hätäkeskukset
            voivat keskittyä varsinaisiin tehtäviinsä.
            Tältä osin valiokunta viittaa selontekomietintöönsä HaVM 3/2008
               vp.
         
         
         Toiminnan tehostamiseen liittyy olennaisesti hätäkeskustietojärjestelmän
            uudistaminen. Samalla se edellyttää viranomaistahoilta
            valtakunnallisesti yhdenmukaisia toimintatapoja ja standardeja.
            Hätäkeskusalueiden laajentaminen ja hätäkeskusten
            lukumäärän vähentäminen
            mahdollistavat eri viranomaistahojen — poliisitoimen, pelastustoimen
            sekä sosiaali- ja terveystoimen — yhteisten tietojärjestelmien
            toteuttamisen nykyistä paremmin ja kustannustehokkaammin.
            Kaikkinainen eri toimijoiden yhteistyön edistäminen
            myötävaikuttaa koko auttamisketjun parantamiseen.
         
         
         Valiokunta tähdentää hätäkeskusten
            toimintamallien yhdenmukaistamisen edellyttämän
            koulutuksen tärkeyttä. Tähän
            onkin varauduttu 5 miljoonan euron rahoituksella.Tällainen
            koulutus on välttämätöntä sekä hätäkeskuslaitoksen henkilöstölle
            että yhteistoimintaviranomaisille ja sopimuksen nojalla
            yhteistoimintatehtäviä hoitaville.
         
         
         Johtaminen
         
         Hätäkeskusjärjestelmää on
            alusta lähtien rasittanut se, ettei valmistelua ja toimeenpanoa
            ole johdettu ja tuettu riittävän tehokkaasti.
            Tämän vuoksi valiokunta korostaa hätäkeskuspalveluiden
            kehittämisessä erityisesti muutosjohtamisen merkitystä.
            Siinä työssä tarvitaan erillisen muutoshankkeen
            asettamista sekä ohjaavien ministeriöiden vahvaa
            otetta. Vahvan muutosjohtamisen on tuettava aluejakopäätöksen
            onnistunutta toimeenpanoa. Ja aluejakopäätöksen
            on puolestaan tuettava hätäkeskustoimintaa. Muutokseen
            sisältyy monia haasteita ja inhimillisiä tekijöitä — esimerkiksi
            kysymys paikkakunnalta muuttamisesta — minkä vuoksi
            hyvään henkilöjohtamiseen ja hyvään
            henkilöstöpolitiikkaan ei voi liikaa kiinnittää huomiota.
            Uudistuksessa tulee myös selkeyttää hätäkeskuslaitoksen
            johtajan ja aluejohtajien tehtäviä ja vastuita. 
         
         
         Muutosjohtamiseen liittyen hätäkeskuslaitoksen
            turbulenttisen tilan rauhoittamiseksi ja toiminnan vakauttamiseksi
            valiokunta pitää tärkeänä,
            että heti aluejakopäätöksen
            tultua lainvoimaiseksi tehdään päätös
            hätäkeskustoimintojen sijoittamisesta.
         
         
         Meneillään oleva kehittämistyö edellyttää, että hätäkeskuslaitoksen
            hallinnollisten voimavarojen hyödyntämistapa joudutaan
            arvioimaan ja rakentamaan uudestaan. Sanottu merkitsee myös
            hallinnon ja tukipalvelujen hajauttamista tarkoituksenmukaisella
            tavalla alueille.
         
         
         Palvelukyky, henkilöstö ja hyvä henkilöstöpolitiikka
         
         Hätäkeskustoiminnan kehittämisessä,
            jota valiokunnan mietinnössä HaVM 3/2008
               vp edellytetään, on tärkeää turvata
            myös muutosvaiheessa hätäkeskuspalvelut.
            Missään vaiheessa kansalaisten turvallisuuspalvelut
            eivät saa muutoksessa vaarantua. Tämä merkitsee
            muun muassa sitä, että kaikki nykyiset henkilöresurssit
            ovat käytettävissä tulevina vuosina ja
            ettei hätäkeskuslaitokseen kohdisteta tuottavuusvähennyksiä.
         
         
         Hätäkeskusten lukumäärät
            ja niiden sijaintipaikat on huomioitava uudistusprosessissa niin, että ne
            tukevat hätäkeskusten tehtäviä.
            Hätäkeskustoiminnan vakiinnuttamiseen kuuluu tärkeänä elementtinä koulutettu,
            pysyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Henkilökunnan
            korkean ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää myös ajantasaisen
            jatkokoulutuksen järjestämistä. Hätäkeskusten
            sijainnista päätettäessä on
            yhtenä osatekijänä arvioinnissa otettava
            huomioon, että sijaintipaikkakunnalle kyetään
            rekrytoimaan riittävästi hätäkeskuspäivystäjiä.
            Aluejaolla ja sijaintipaikkakunnalla on näin ollen esimerkiksi alueellisten
            erityispiirteiden, kuten saaristolaisuuden ja ruotsin kielisen henkilökunnan
            rekrytoinnin, kannalta merkitystä. Hätäkeskusten
            lukumäärän muuttaminen hallitusti vaatii
            kaikkien osapuolten mukaantulon ja sitoutumisen.
         
         
          Valtioneuvoston selvityksen keskeisiin linjauksiin
            kuuluu palvelujen turvaaminen molemmilla kansalliskielillä,
            suomella ja ruotsilla. Selvityksen mukaan tämänhetkisen
            tilanteen mukaan hätäkeskuslaitoksen ruotsinkieliseen
            palveluun kykenevän henkilöstön osuus
            on noin 40 prosenttia. Valiokunnan käsityksen mukaan nämä tiedot
            perustuvat päivystäjien omiin arvioihin.
            Valiokunta tähdentää sen seikan varmistamista,
            että hätäkeskuspäivystäjillä on
            todellinen tehtävien palvelutarpeen edellyttämä käytännön
            ruotsin kielen taito, jotta molempiin kieliryhmiin kuuluvien kielelliset
            perusoikeudet pystytään turvaamaan.
         
         
         Valiokunnalle esitetyn tiedon perusteella hätäkeskuspäivystäjien
            piiristä löytyy monipuolista muutakin tarpeellista
            kielitaitoa, esimerkiksi englannin ja venäjän
            kielten osaamista. Näiden tärkeiden taitojen hyödyntäminen
            jää osin vielä vajaaksi ennen kuin keskukset
            kykenevät verkottumaan keskenään.
         
         
         Hyvään henkilöstöpolitiikkaan
            kuuluu muun muuassa, että henkilökunta aidosti
            osallistuu muutosprosessiin ja sen osaamista myös hyödynnetään.
            Olennaisia osatekijöitä ovat luonnollisesti hyvä johtaminen,
            asianmukaiset työskentelyolosuhteet ja resurssit, työmotivaation
            ylläpitäminen ja työssä jaksaminen.
            Näissä osatekijöissä on aiemmin
            ilmennyt puutteita.
         
         
         Sisäasiainministeriö on päättänyt
            siirtää Helsingin hätäkeskusalueen
            hätäkeskuksen sijaintipaikan Helsingistä Keravalle.
            Valiokunta katsoo, että siirron toteuttaminen on syytä toteuttaa esimerkillisenä pilottihankkeena,
            jossa korostetaan hyvää muutosjohtamista ja henkilöstöpolitiikkaa.
            Valiokunta toteaa, että aiemmat hätäkeskuskokeilut
            eivät ole antaneet riittävää tietopohjaa
            ja kokemusta muutosten läpiviemiseksi. Hätäkeskustoimintojen
            sijoittaminen Keravalle tuleekin toteuttaa niin esimerkillisesti,
            että saatavia kokemuksia voidaan hyödyntää koko
            hätäkeskusten meneillään olevassa
            muutosprosessissa.
         
         
         Toimitilat
         
         Valiokunta yhtyy siihen valtioneuvoston selvityksestä ilmenevään
            perusperiaatteeseen, että uusia hätäkeskustoimitiloja
            ei hätäkeskusuudistuksen yhteydessä rakenneta.
            Hätäkeskusten laajentamiseen on jo useissa hätäkeskuksissa
            varauduttu suunnitteluvaiheessa esimerkiksi päivystyssalien
            väljällä mitoituksella ja tilojen muunneltavuudella.
            Poikkeusolojen kannalta on tärkeää, että hätäkeskusten
            päivystystilat sijaitsevat suojatiloissa.
         
         
         Yhteenveto
         
         Valiokunta on edellä tarkastellut niitä vakavia riskitekijöitä — muun
            muassa kansalaisten turvallisuudesta huolehtimista, tietojärjestelmien toimivuutta,
            viranomaisyhteistyön onnistumista, muutos- ja henkilöjohtamista,
            ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta ja hyvää henkilöstöpolitiikkaa
            sekä toimitiloja — joita hätäkeskusaluejaon
            muuttamiseen liittyy. Valiokunta tähdentää lisäksi
            vielä tässäkin yhteydessä oleellista
            olevan, että poliisi, pelastustoimi ja sosiaali- ja terveydenhuolto
            saavat tehokkaasti hätäkeskuksista tarvitsemansa
            palvelut. Hätäkeskukset eivät saa toiminnallisesti
            etääntyä aluejakomuutosten vuoksi yhteistyöviranomaisistaan.
            Samalla on painotettava, ettei aluejakotarkistuksista saa johtua
            ylimääräisiä kustannuksia muille
            tahoille. Hätäkeskuslaitokselle muutosvaihe luonnollisesti
            aiheuttaa lisämenoja, joiden odotetaan tulevan hyötynä myöhemmin
            takaisin.
         
         
         Valiokunta painottaa, että aluejaon tulee palvella
            tehokasta ja tuloksellista hätäkeskustoimintaa.
            Tässä suhteessa nykyinen tilanne ei ole tyydyttävä.
            Myöskään määrärahoja
            ei ole käytettävissä havaittujen puutteiden
            korjaamiseen olemassa olevassa aluejaotuksessa. Mainittakoon, että maailmalta
            löytyy esimerkkejä, joissa yhdestä hätäkeskuksesta,
            tosin useammasta toimintapisteestä, hoidetaan miljoonien
            ihmisten tarvitsemat palvelut. Suomen kannalta on olennaista, että nyt
            tehtävät ratkaisut ovat kestäviä eikä muutostarpeita
            ole näköpiirissä. Valiokunta yhtyy asiassa
            saamansa selvityksen perusteella sisäasiainministeriön
            esittämiin Hätäkeskuslaitoksen ja sen
            aluejaon uudistamisen perusteisiin ja lähtökohtiin
            sekä hätäkeskustoiminnan aluejaon kehittämisen
            linjauksiin tässä lausunnossa esitetyin huomautuksin.
            Valiokunta tähdentää samalla, että onnistuneella
            toimeenpanolla on ratkaiseva merkitys uudistustyössä.