Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 6 päivänä helmikuuta 2002 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi kokoontumislain 12 §:n 2 momentin kumoamisesta (HE 249/2001 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan samalla määrännyt, että hallintovaliokunnan on annettava asiasta lausunto perustuslakivaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
lainsäädäntöneuvos Janne Kerkelä, sisäasiainministeriö
vs. lakimies Ulla Suotunen, Kirkkohallitus
vt. lainoppinut kirkkoneuvos Paavo Perola, Suomen ortodoksisen kirkkokunnan kirkollishallitus
ylikomisario Pentti Pöyry, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos
puheenjohtaja Tarja Piiroinen ja toimitusjohtaja Raija Nurmio, Suomen Elokuvateatteriliitto - SEOL ry
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
Esitys sisältää ehdotuksen kokoontumislain sisältämän niin sanotun huvikieltosäännöksen kumoamisesta. Kyseisen säännöksen nojalla yleisötilaisuuksien kuten elokuva- ja teatteriesitysten sekä taidenäyttelyiden järjestäminen on ollut mahdollista tiettyinä kirkollisina juhlapyhinä ainoastaan poliisin luvalla. Esityksellä selkeytetään yleisötilaisuuksien järjestämiseen liittyvää sääntelyä sekä parannetaan kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua paikkakunnasta riippumatta yleisötilaisuuksiin.
Esityksen tavoitteena on myös parantaa yleisötilaisuuksien järjestäjinä toimivien elinkeinonharjoittajien asemaa muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna, koska huvikieltosäännöksen nojalla ei ole rajoitettu esimerkiksi ravintoloiden aukioloajankohtia eikä niiden tavanomaista ohjelmatarjontaa.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan kumottavaksi kokoontumislain (530/1999) niin sanottu huvikieltosäännös, jossa kielletään yleisötilaisuuksien järjestäminen kolmena kirkollisena juhlapyhänä ilman poliisin myöntämää lupaa. Käytännössä lupamenettely on tullut sovellettavaksi vain pääsiäisenä, jolloin lupia on myönnetty vuosittain arviolta 100—120 pääasiassa elokuvien esittämiseen. Lupahakemuksia on evätty vain aivan poikkeuksellisesti ja tällöinkin lähinnä liian väkivaltaisina pidettävien elokuvien esittämiseen. Muutamissa tapauksissa luvanhakija on velvoitettu poistamaan yleisötilaisuuden ohjelmasisällöstä epäsiveellisinä pidettäviä osia. Kuten hallituksen esityksestäkin ilmenee, tietoisuus lupamenettelyn olemassaolosta on voinut vaikuttaa siihen, millaisia tilaisuuksia on pyritty järjestämään. Tässä yhteydessä on syytä todeta epäkohtana, että ainakin vielä nykyisin on ollut mahdollista esittää ravintoloissa ns. huvikiellon aikana ohjelmaesityksiä, joita voidaan pitää epäsiveellisinä.
Kokoontumislain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämistä koskevat sisäasiainministeriön ohjeet ovat olleet asianmukaiset ja lupakäytäntö on ollut varsin yhtenäistä. Valiokunta katsoo, ettei ole ilmennyt myöskään kansalaisten oikeuksien tai elinkeinon harjoittamisen vapauden kannalta estettä nykyisen sääntelyn jatkamiseen.
Maamme väestöstä yli 85 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin. Kristillisen kirkon käsityksen mukaan kolmen juhlapyhän rauhoittaminen yleisötilaisuuksilta vastaa edelleen väestön valtaosan käsityksiä ja tuntoja. Kysymys on kristillisen kirkon keskeisimmistä juhla-ajoista.
Suomalaisen kansankulttuurin juuret ovat edelleen vahvasti sidoksissa kristillisen uskon perusarvoihin. Ei ole ilmennyt perusteita, miksi tätä syvällistä asetelmaa olisi heikennettävä. Valiokunta kiinnittää muutoinkin huomiota myös yhteiskuntaa suojaavien arvojen heikentymiseen ja turvattomuuden lisääntymiseen.
Edellä olevan perusteella ja ottaen huomioon, että kysymys on varsin uudesta lainsäädännöstä, valiokunta esittää, että lakiehdotus hylätään. Samalla valiokunta esittää, että perustuslakivaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman, jolla puututaan siihen, ettei ravintoloissa vastaisuudessa esitetä nyt kyseessä olevina juhlapyhinä epäsiveellisinä pidettäviä ohjelmaesityksiä.
Lausuntonaan hallintovaliokunta kunnioittavasti esittää,
että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hylätään.
Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2002
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Ossi Lantto
Hallitus esitti kokoontumislain 12 §:n 2 momentin sisältämän niin sanotun huvikieltosäännöksen kumoamista. Kyseisen säännöksen nojalla yleisötilaisuuksien kuten elokuva- ja teatteriesitysten sekä taidenäyttelyiden järjestäminen on ollut mahdollista tiettyinä kirkollisina juhlapyhinä ainoastaan poliisin luvalla.
Säännöksen kumoamisella selkeytetään yleisötilaisuuksien järjestämiseen liittyvää oikeudellista sääntelyä sekä parannetaan kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua paikkakunnasta riippumatta yleisötilaisuuksiin.
Perustuslaissa ilmaistut perusoikeudet, kuten sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä elinkeinonvapaus edellyttävät yhdenvertaista kohtelua elinkeinonharjoittajille. Säännöksen kumoamisen tavoitteena on myös parantaa yleisötilaisuuksien järjestäjinä toimivien elinkeinonharjoittajien asemaa muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna, koska huvikieltosäännöksen nojalla ei ole rajoitettu esimerkiksi ravintoloiden aukioloajankohtia eikä niiden tavanomaista ohjelmatarjontaa.
Säännöksen kumoamisella on tarkoitus myös keventää elinkeinonharjoittajille asetettuja lupamenettelyjä. Yleisötilaisuuksien järjestäjien kannalta huvikielto ja siihen liittyvä vuosittain toistuva poikkeuslupamenettely aiheuttaa vaivaa ja kustannuksia, etenkin kun lupa tilaisuuden järjestämiseen on käytännössä lähes aina annettu. Kieltoa voitaneen pitää sen tavoitteiden kannalta vähämerkityksellisenä.
Muun muassa näiden seikkojen vuoksi hallituksen esityksessä esitetään kokoontumislain 12 §:n 2 momentin sisältämän niin sanotun huvikieltosäännöksen kumoamista.
Edellä olevan perusteella katsomme,
että valiokunnan olisi tullut puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä sellaisenaan.