Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 28 päivänä tammikuuta 2014 lähettäessään hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille ja laiksi rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta (HE 343/2014 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi sosiaali- ja terveysvaliokuntaan samalla määrännyt, että hallintovaliokunnan on annettava asiasta lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
hallitusneuvos Anne Koskela, sosiaali- ja terveysministeriö
erityisasiantuntija Timo Makkonen, oikeusministeriö
yhdenvertaisuusvaltuutettu Eva Biaudet
ylitarkastaja Pirjo Kruskopf, Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki ja erikoistutkija Eeva Nykänen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
johtaja Hanna Helinko, Maahanmuuttovirasto
erityisasiantuntija Hannele Häkkinen, Suomen Kuntaliitto
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille henkilöille. Lailla turvattaisiin nykyistä paremmin oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin Suomessa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille, joilla ei ole ulkomaalaislaissa edellytettyä oleskelulupaa tai joille on eräistä ulkomaalaislaissa erikseen määritellyistä syistä myönnetty tilapäinen oleskelulupa mutta joilla ei ole oikeutta muihin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin kiireelliseen hoitoon. Tällaisia palveluja olisivat terveydenhuollon ammattihenkilön välttämättömiksi arvioimat lyhytkestoiset terveyspalvelut, joita ovat raskauden ja synnytyksen hoitoon liittyvät palvelut sekä pitkäaikais- ja muiden sairauksien hoito silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi hoidon olevan välttämätöntä ottaen huomioon henkilön terveydentila ja hänen Suomessa oleskelunsa kesto.
Lakiehdotuksessa tarkoitetuille alaikäisille tulisi järjestää kaikki tarvittavat terveydenhuollon palvelut samanlaajuisina kuin niille alaikäisille, joilla on Suomessa kotikunta.
Oikeus terveyspalveluihin olisi siten lähinnä samanlaajuinen kuin Suomessa kansainvälistä suojelua hakevilla turvapaikanhakijoilla.
Kunta perisi terveydenhuollon palveluja käyttäneeltä palvelujen tuotantokustannuksia vastaavan asiakasmaksun, joka vastaisi muulta kuin Suomessa asuvalta henkilöltä perittävää maksua. Maksukyvyttömyys ei kuitenkaan saisi olla este palvelujen antamiselle. Valtio korvaisi palvelut järjestäneelle kunnalle niistä aiheutuneet kustannukset rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain mukaisesti, jos palveluista aiheutuneita kustannuksia ei olisi saatu perittyä henkilöltä itseltään.
Rajat ylittävästä terveydenhuollosta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäviksi lakiehdotuksen edellyttämät, valtion korvausta koskevat tarkistukset.
Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille. Lailla laajennettaisiin ilman oleskelulupaa Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten oikeutta kunnan järjestämiin terveyspalveluihin. Nykyisin mainituilla henkilöillä on oikeus ainoastaan kiireelliseen hoitoon. Myös sellaiset ulkomaalaiset, joille on ulkomaalaislain (301/2004) 51, 52 ja 89 §:n perusteella myönnetty tilapäinen oleskelulupa ja joilla ei ole Suomessa kotikuntaa, saisivat oikeuden käyttää lakiehdotuksen mukaisia terveyspalveluja kiireellisen hoidon lisäksi. Lain tarkoituksena on turvata näiden henkilöiden oikeus välttämättömään huolenpitoon ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen ja inhimillisen arvokkuuden toteuttamiseksi. Valiokunta pitää esityksen ihmisarvoa korostavaa lähtökohtaa tärkeänä.
Lakiehdotuksen mukaisia palveluja olisivat terveydenhuollon ammattihenkilön välttämättömiksi arvioimat lyhytkestoiset terveydenhuollon palvelut, joita olisivat raskauteen ja synnytykseen liittyvät palvelut sekä pitkäaikais- ja muiden sairauksien hoito silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi hoidon olevan välttämätöntä ottaen huomioon henkilön terveydentila ja hänen Suomessa oleskelunsa kesto. Alaikäisille järjestettäisiin kaikki tarvittavat terveydenhuollon palvelut samanlaajuisina kuin niille alaikäisille, joilla on Suomessa kotikunta. Ehdotus laajentaa kuntien järjestämisvastuuta nykyisestä. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä lasten sekä raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten hoitoon liittyvien palvelujen sisältymistä ehdotuksen mukaisesti lain piiriin. Muiden henkilöiden osalta valiokunta pitäisi lähtökohtana kiireellisen hoidon turvaamista voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
Valiokunta toteaa, että luvattomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten lukumäärää on hyvin vaikea arvioida. Lakiehdotuksen perusteella ei myöskään ole selvää, kuuluvatko 1. lakiehdotuksen 2 §:ssä tarkoitettuihin ilman oleskelulupaa oleskeleviin ulkomaalaisiin myös sellaiset ulkomaalaiset, jotka ovat panneet oleskelulupahakemuksensa vireille Suomessa. Heillä ei ole oleskelulupaa, mutta he saavat ulkomaalaislain 40 §:n 2 momentin nojalla laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan. Saadun selvityksen perusteella myöskään luvatta oleskelevien ulkomaalaisten henkilöiden terveyspalvelujen käytön laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Terveydenhuoltohenkilöstö on käytännössä ainoa nämä henkilöt kohtaava viranomaistaho. Valiokunnan käsityksen mukaan terveydenhuollon tietojärjestelmät eivät kuitenkaan mahdollista näiden henkilöiden tunnistamista potilasrekistereistä.
Valiokunta pitää lainmuutoksen vaikutusarvioinnin kannalta tarpeellisena, että esityksessä tarkoitettujen terveyspalvelujen ja niistä aiheutuvien kustannusten määrää pyritään siihen liittyvistä haasteista huolimatta seuraamaan mahdollisimman hyvin. Valiokunnan mielestä tulisi myös seurata, miten ns. paperittomien määrä koko maassa kehittyy.
Ehdotuksen mukaan kunta perii terveydenhuollon palveluja käyttäneeltä henkilöltä palvelujen tuotantokustannuksia vastaavan asiakasmaksun, joka vastaa muulta kuin Suomessa asuvalta henkilöltä perittävää maksua. Kansaneläkelaitos korvaa palvelut järjestäneelle kunnalle palveluista aiheutuneet kustannukset rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain (1201/2013) mukaisesti, jos kustannuksia ei ole saatu perittyä henkilöltä itseltään. Esityksen mukaan asiakkaan maksukyky ei kuitenkaan saa olla este palvelujen saamiselle. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksessa on kuntien kannalta kysymys uudesta lakisääteisestä tehtävästä, josta aiheutuvat kustannukset tulee rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti korvata kunnille täysimääräisesti. Valiokunnan näkemyksen mukaan kustannusten korvaaminen 2. lakiehdotuksen 20 §:ssä ehdotetulla tavalla ei siten ole riittävää, vaan myös asiakkailta perittävät asiakasmaksut tulee korvata kunnille.
Lausuntonaan hallintovaliokunta esittää,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.
Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2015
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille henkilöille. Lailla turvattaisiin nykyistä paremmin oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin ns. paperittomille henkilöille. Oikeus terveyspalveluihin olisi lähinnä samanlaajuinen kuin Suomessa kansainvälistä suojelua turvapaikanhakijoilla.
Suomessa oleskelee laillisesti ja laittomasti henkilöitä, joista käytetään yleisnimitystä paperittomat henkilöt. Paperittomilla henkilöillä tarkoitetaan useita eri henkilöryhmiä, joilla on erilaisia terveyspalvelutarpeita. Heitä arvioidaan olevan Suomessa ehkä noin kolmetuhatta. Kysymyksessä on pelkkä otaksuma siitä, mikä määrä paperittomia suunnilleen on.
Oikeus terveyteen on yksi perustavanlaatuisista oikeuksista, jotka tulee turvata kaikille. Välttämättä ongelmalliseksi esityksen vaikutuksissa voi kuitenkin muodostua se, että kunnan järjestämisvelvollisuuden laajuus käsittää kiireellisen hoidon lisäksi terveydenhuollon välttämättömiksi arvioimia lyhytkestoisia terveydenhuollon palveluja (1. lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentti). Tällainen ehdotuksessa tarkoitettu paperittomien mahdollisimman laaja pääsy terveyspalveluihin avoimesti määrittyvänä sisältää ennakoimattomien epätoivottavien vaikutusten mahdollisuuden yhteiskuntamme kannalta. On perusteltua väittää, että uuden tai muutetun säädöksen tullessa voimaan on aina aidosti epävarmaa, miten se tulee toteutumaan ja vaikuttamaan. Laeilla on usein tavoiteltujen vaikutusten ohella erilaisia sivuvaikutuksia ja ei-toivottuja vaikutuksia ja lakien vaikutukset myös toteutuvat odotettua vajavaisemmin. Yleinen tosiasia on, ettemme pysty ennustamaan kaikkien päätöstemme seurauksia.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä näkee esityksessä vaarana sen, että laki toimii vetovoimatekijänä näistä maista erikoissairaanhoitoa vaativille potilaille, jotka on otettava julkisen sairaanhoidon jonoon, vaikka hoidettavia olisi omastakin takaa. Näin ollen tämä samalla kuormittaisi merkittävästi myös suomalaista veronmaksajaa ja kuntien taloutta.
Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan (PeVL 41/2010 vp), että kiireellinen hoito on merkittäviltä osin perustuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua välttämättömän huolenpidon alaan kuuluvaa toimintaa. Kiireellisen hodon perusteista on tällaisen sääntelyn vahvan perusoikeuskytkennän vuoksi säädettävä laissa. Valiokuntaryhmämme korostaakin, että ensiapuun ja kiireelliseen hoitoon on päästävä jokaisen. Kiireellistä hoitoa varten terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on päivystysvastaanotot.
Edellä olevan perusteella esitämme,
että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hylätään.