Perustelut

Avoimuus ja hyvän hallinnon periaate

Valtioneuvoston selonteon mukaan Euroopan unionin toiminnan pitää pohjautua selkeille perusarvoille, kuten demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen, avoimuuden ja kestävän kehityksen edistämiselle.

Hallintovaliokunta yhtyy selonteossa esitettyihin perusarvoihin ja korostaa tarvetta kehittää EU:n toimielinten toimintatapoja paremman lainsäädännön, avoimuuden, läheisyysperiaatteen ja toiminnan tehokkuuden edistämiseksi. Unionin toiminnan arvioinnin ja kansalaisten näkökulmasta keskeistä on se, että avoimuusperiaatteen soveltaminen ulotetaan kaikkiin unionin toimielimiin. Hyvän hallinnon periaatteiden, korruption kitkennän ja päätöksenteon läpinäkyvyyden omaksuminen on nähtävä osana demokratian toteutumista.

Maahanmuutto-, pakolaisuus- ja turvapaikkapolitiikka

Selonteon mukaan EU:n pitäisi 2020-luvulla olla työvoiman maahanmuutolle houkutteleva alue.

EU:n tavoitteena on ollut Tampereen Eurooppaneuvostossa 1999 asetetun tavoitteen mukaisesti yhtenäisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen vuoteen 2010 mennessä. Tässä suhteessa on normitasolla, hyväksymällä minimidirektiivejä, tapahtunut jonkin verran edistystä. Käytännössä eri jäsenmaissa on kuitenkin noudatettu keskenään varsin erilaista turvapaikkapolitiikkaa. Valiokunta edellyttää Suomen toimivan EU:ssa aktiivisesti ja päättäväisesti sekä normeiltaan yhtenäisen että soveltamiskäytännöiltään yhdenmukaisen turvapaikkapolitiikan luomiseksi. Samalla on välttämätöntä huolehtia EU:n ulkorajan tehokkaasta valvonnasta sekä turvapaikkamenettelyssä voimassa olevien unionitason normien noudattamisesta. Lisäksi on varmistuttava Geneven pakolaissopimuksen ja muiden kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta.

Suomi on tehnyt puheenjohtajakaudellaan tärkeän aloitteen, joka koskee yhteisvastuullisuutta turvapaikkamenettelyssä (extended European solidarity in immigration, border control and asylum policies) ja jonka tarkoituksena on tukea niitä jäsenmaita, joihin turvapaikanhakijoita saapuu eniten. Kysymys on siitä, että unionimaa, johon turvapaikanhakija saapuu ensimmäisenä unionin ulkopuolelta, saa hakijan rekisteröityään kompensaatiota turvapaikkamenettelystä johtuvista kustannuksistaan unionilta sitä mukaa kuin turvapaikkaprosessin todetaan edenneen asianomaisessa valtiossa. Suomen aloite on edelleenkin ajankohtainen, ja valiokunta tähdentää sen merkitystä.

Suomen ja EU:n turvapaikkapolitiikka on ajautunut viime aikoina yhä suurempiin ongelmiin voimakkaiden muuttoliikkeiden paineissa. Myös laiton maahanmuutto EU:n alueelle näyttää lisääntyvän. Lukumääräisesti laittoman maahantulon painopistealue on itäinen ja keskinen Välimeri, jonne saapuu etenkin Pohjois- ja Itä-Afrikan sekä Lähi- ja Keski-idän valtioiden kansalaisia. Eniten laittomia maahanmuuttajia ovat joutuneet ottamaan vastaan Italia, Kreikka ja Espanja.

Hallintovaliokunta tähdentää, että jokainen turvapaikkahakemus tulee käsitellä yksilöllisesti ja kansainvälisen suojelun tarve arvioida tapauskohtaisesti. Laittomasti saapuneet ja ns. Dublin-tapaukset tulee palauttaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti lähtö- tai kauttakulkumaihinsa ja samalla on vaikutettava kansainvälisen yhteistyön ja kehitysavun keinoin siihen, että heidän kohtelunsa on niihin palauttamisen jälkeen asianmukaista. Se, miten EU onnistuu kehitysmaissa toteutettavilla humanitäärisillä hankkeillaan ja erityisesti Afrikan maiden kehityshaasteisiin vastaamisessa, vaikuttaa myös siihen, minkä suuruisten panostusten ja ratkaisujen eteen unioni joutuu maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassaan.

Yhteenvetona valiokunta katsoo, että EU:ssa on a) huolehdittava tehokkaasta ulkorajavalvonnasta sekä luotava b) yksi yhteinen, tehokas ja oikeusturvan takaava turvapaikkajärjestelmä ja c) yhteiset kansainvälisen suojelun myöntämisperusteet sekä d) toimiva Dublin-järjestelmä.

Sisäinen turvallisuus

Selonteossa on todettu, että sisäinen turvallisuus on kansalaisille tärkeää. Rikollisuus ja terrorismi eivät piittaa rajoista. Lainvalvontaviranomaisten on kyettävä tehokkaaseen yhteistyöhön koko EU:n alueella. Vahva yhteisiä periaatteita noudattava poliisiyhteistyö sekä rajavalvontayhteistyö ovat selonteon mukaan toivottava kehityssuunta.

Järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälistyminen, jolle EU- ja Schengen-alueiden laajentuminen ja tietoverkkojen maailmanlaajuisuus tarjoavat uusia mahdollisuuksia, vaikuttaa Suomen rikostorjunnan toimintaympäristöön. Kansallisen ja siihen mahdollisimman saumattomasti kytkeytyvän kansainvälisen monialaisen lainvalvontatyön merkitys on korostunut voimakkaasti. Erityisesti järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa valiokunta tähdentää Europolin osaamisen hyödyntämistä.

Poliisiyhteistyö.

Seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden monivuotisessa ohjelmassa (ns. Tukholman ohjelma) tulee tiedonvaihdon tehostamisen olla eräs keskeinen prioriteetti poliisiyhteistyön alalla. On tärkeätä, että tiedonvaihtoratkaisut ovat EU-tasolla tulevaisuudessa entistä toimivampia ja tehokkaasti järjestettyjä. Samalla on huolehdittava tietosuojasta oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueilla.

Rajavalvontayhteistyö.

Tukemalla aktiivisesti EU:n yhdennetyn rajaturvallisuusjärjestelmän luomista edesautetaan Schengenin rajasäännösten yhdennettyä ja yhdenmukaista noudattamista kaikissa jäsenmaissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi on aktiivisesti mukana EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin toiminnassa ja sen kehittämisessä. Frontexille on tarpeen antaa itsenäistä operatiivista toimintakykyä ainakin pysyvämmissä ja pitkäkestoisissa operaatioissa. Esimerkiksi laittoman maahanmuuton paineen alle joutunutta jäsenmaata voitaisiin tukea sen vastuulle kuuluvassa rajavalvonnassa luovuttamalla henkilöstöä ja kalustoa rajavalvontaan, joka toteutettaisiin Frontexin koordinoimana ja osittain EU:n rahoituksella.

Pelastusyhteistyö.

Pelastuspalvelu on hallitusten välistä yhteistoimintaa, jossa päätöksenteko edellyttää tällä hetkellä jäsenvaltioiden yhdenmukaista kantaa. Perustuslaillisen sopimuksen tultua voimaan tilanne muuttuu ja pelastuspalveluasioissa tulee sovellettavaksi enemmistöpäätösmenettely. Vastuu pelastuspalvelun järjestämisestä ja varustamisesta kuuluu jäsenvaltioille itselleen. EU:lla ei ole pelastuspalveluyksiköitä, eikä se korvaa pelastusoperaatioiden kustannuksia tai jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa onnettomuustilanteissa. Valiokunta tukee hallituksen kantaa, jonka mukaan Suomi varautuu antamaan kansainvälistä apua tähän tarkoitukseen suunnitelluilla pelastusmuodostelmilla.

Alue- ja rakennepolitiikka

Alue- ja rakennepolitiikan perusajatuksena on ollut unionin heikoimmin kehittyneiden alueiden ja pysyvistä olosuhdehaitoista kärsivien alueiden kehityksen tukeminen. Laajentumisen myötä alue- ja rakennepolitiikkaa on ollut tarpeen keskittää yhä vahvemmin köyhiin maihin ja alueisiin. Itä-Suomen siirtymäalueasema päättyy vuonna 2013. Moni alue Suomessa kärsii kuitenkin vaikeista ja unioninkin mittakaavassa poikkeuksellisista ja pysyvistä olosuhdehaitoista, kuten pitkistä etäisyyksistä, harvasta asutuksesta ja pohjoisista olosuhteista. Valiokunta katsoo, että olosuhdehaitat on tarpeen jatkossakin ottaa huomioon EU:n alue- ja rakennepolitiikan painopisteinä ja että Suomen on syytä tuoda tämä omana kantanaan esiin. Myös maamme vesistöisyys tulisi hyväksyä pysyväksi olosuhdehaitaksi. Rakennemuutosalueet kärsivät monasti useammasta olosuhdehaitasta, minkä vuoksi alue- ja rakennepoliittisten tukien jatkuminen on niiden kannalta olennaisen tärkeää.

Hallintovaliokunta suhtautuu varauksellisesti ajatukseen lyhentää EU:n rahoituskehyskausi viisivuotiseksi, ellei kehysmenettelyä pystytä samalla muuttamaan niin, että hankkeiden toteuttamiseen päästään nykyistä nopeammin.

Valiokunta katsoo, että alue- ja rakennepolitiikan sisältöä ja hallintoa tulee yksinkertaistaa ja jäsenvaltioille antaa niitä koskevissa ratkaisuissa nykyistä enemmän päätösvaltaa. Kuntien ja alueiden merkitys EU:n toiminnassa tulee korostumaan Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Alueita itseään tulee vastaisuudessa kuulla nykyistä paremmin aluepoliittisia ratkaisuja tehtäessä. EU:n alue- ja rakennepolitiikalla tulee tukea alueiden omista edellytyksistä ja vahvuuksista nousevaa ja korkeaan osaamiseen perustuvaa kilpailukykyä. Näin voimme turvata pohjoisen hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden ja säilyttää koko maan asuttuna ja taloudellisen toimeliaisuuden vireänä.

Hallintovaliokunta katsoo, että EU:n aluepolitiikassa tulee ottaa huomioon myös Pohjoisen ulottuvuuden merkitys. Sen kautta on mahdollista edistää yritystoimintaa lähialueillamme infrastruktuuria ja muita kaupan ja investointien edellytyksiä kehittäen.

Alue- ja rakennepolitiikkaan tulee hakea myös nykyistä merkittävämpää kilpailukykypainotusta. Tulosohjausmallin kehittäminen tehokkaine arviointi- ja seurantamekanismeineen on perusteltua. Paremmalla kohdistamisella koheesiorahoitus voi merkittävästi tukea kasvua ja työllisyyttä. Jäsenmaan, joka ei noudata sille annettuja talouspolitiikkaa koskevia rakennesuosituksia, ei pitäisi saada aluetukia. Tämä olisi eduksi alue- ja rakennepolitiikan vaikuttavuudelle ja loisi kannustimen toteuttaa talouden rakenteellisia uudistuksia.