Yleistä
Hallituksen esityksestä ilmenee, että Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti lähialueiden kriisien, terrorismin ja laajan laittoman maahantulon takia ja sen ennustettavuus on heikentynyt. Samalla hybridivaikuttamisen keinot ovat lisääntyneet. Hybridivaikuttamiseksi katsotaan esityksessä suunnitelmallinen toiminta, jossa valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija hyödyntää monipuolisesti ei-sotilaallisia keinoja pyrkien vaikuttamaan kohteena olevan valtion heikkouksiin ja saavuttamaan omat tavoitteensa. Tavoitteena on aiheuttaa toimenpiteiden kohteena olevalle painetta, vahinkoa, epävarmuutta ja epävakautta. Hybridivaikuttaminen voi olla myös osa sotilaallista operaatiota erityisesti sen alkuvaiheessa. Hybridivaikuttaminen voi sisältää samanaikaisesti informaatio-operaatioita sekä terroristista ja muuta rikollista toimintaa. Vaikuttaminen voi alkaa nopeasti jo normaalioloissa.
Hallintovaliokunta on omalta osaltaan tarkastellut toimialansa kannalta maahamme kohdistuvia turvallisuusuhkia muun muassa sisäisen turvallisuuden selontekomietinnössä (HaVM 5/2017 vp) ja lausunnossaan (HaVL 7/2018 vp) Suomen perustuslain 10 §:n muuttamiseen liittyvästä hallituksen esityksestä HE 198/2018 vp.
Hybridiuhat ovat käytännön toiminnaksi konkretisoituessaan sellaisia sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden häiriötilanteita, joiden torjunta edellyttää yleensä usean viranomaisen yhteistyötä. Uhkatekijöitä ei enää voida nähdä entiseen tapaan vain joko sisäisen turvallisuuden tai ulkoisen turvallisuuden haasteina, koska yhä useammin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus nivoutuvat toisiinsa. Hallintovaliokunta korostaa, että turvallisuusuhkiin tulee nykyisessä turvallisuustilanteessa pystyä vastaamaan lähtökohtaisesti viranomaisten normaaliolojen toimivaltuuksin. Lisäksi on kehitettävä viranomaisten kykyä sietää hybridivaikuttamisen kuormitusta ja sen seurauksia.
Keskeistä turvallisuusuhkien ennalta ehkäisemisessä ja torjumisessa ovat riittävät toimivaltuudet niin sisäisen turvallisuuden tilanteisiin kuin sotilaallisen voiman käyttöön. Toimintakyvyn turvaaminen ja uhkiin vastaaminen edellyttävät lisäksi tilannekohtaisesti eri viranomaisten henkilö- ja materiaaliresurssien tehokasta hyödyntämistä päävastuuviranomaisen tukemiseksi sekä tarkoituksenmukaisella tavalla päällekkäisiä viranomaisten toimivaltuuksia.
Rajavartiolaitos on poliisin ohella keskeinen toimija Suomen sisäisen turvallisuuden ylläpitämisessä. Rajavartiolaitoksella on aluevalvontatehtäviensä sekä sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviensä vuoksi osaaminen ja toimivalta vastata myös ulkoisen turvallisuuden uhkiin. Puolustusvaliokunnan lausunnon PuVL 3/2018 vp tavoin hallintovaliokunta toteaa, että rajojen koskemattomuus ja loukkaamattomuus on itsenäiselle valtiolle merkittävä arvo. Uskottava turvallisuusjärjestelmä ennaltaehkäisee ja paljastaa turvallisuusuhkia. Erityisen tärkeää tämä on hybridiuhkien torjunnan osalta, jolloin vaikuttaminen voi olla alkuvaiheessa vaikeasti tunnistettavissa. Myös sotilaallisessa uhkamallissa rajaturvallisuusjärjestelmä uskottavine suorituskykyineen on keskeinen osa Suomen puolustusta.
Hallintovaliokunta pitää perusteltuna Rajavartiolaitoksen ja rajavartiomiehen normaaliolojen toimivaltuuksien kehittämistä hallituksen esityksen pohjalta siten, että Rajavartiolaitos voi varautua sekä nopeasti ja tehokkaasti vastata Suomen turvallisuusympäristössä havaittuihin uhkiin sekä itsenäisesti että yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tärkeää on myös parantaa Rajavartiolaitoksen ja sitä kautta myös muiden viranomaisten kriisinsietokykyä ja kykyä hallita laajoja häiriötilanteita. Välitön reagointikyky ja kriisinsietokyky ovat samalla merkityksellinen viesti ulospäin.
Myös puolustusvaliokunta tukee lausunnossaan esitystä ja katsoo, että hallituksen esitys antaa Rajavartiolaitokselle nykyistä paremmat toimivaltuudet erilaisten hybridiuhkien torjuntaan. Puolustusvaliokunta pitää lainsäädäntöhanketta erittäin tärkeänä ja katsoo, että se on saatettava viipymättä voimaan. Puolustusvaliokunta myös korostaa, että yhteistyötä ja yllättäviin tilanteisiin varautumista ei voida parantaa yksin uusin säädöksin ja rakenteellisin muutoksin. Avainasemassa ovat kokonaisturvallisuusajattelu, hyvät ja toimivat viranomaissuhteet sekä toiminnan riittävä harjoittelu. Hallintovaliokunta yhtyy näihin puolustusvaliokunnan kannanottoihin ja toteaa, että mainitulta pohjalta syntyy kyky tehokkaaseen varsinaiseen toimintaan, kun samalla vielä tähdennetään kattavan koulutuksen vaatimusta.
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
Säädettävän lainsäädännön perusteella Rajavartiolaitoksen tehtäviin tulee kuulumaan huolehtiminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikkojen lisäksi vastedes myös Rajavartiolaitoksen toimitiloissa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla silloin, kun poliisi estynyt sitä tekemästä.
Rajavartiolakiin (578/2005) sisällytettävän säännöksen nojalla rajavartiomies voi käyttää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotilanteessa poliisilain (872/2011) 2 luvun toimivaltuuksia vastaavia toimivaltuuksia nykyistä laajemmin. Rajavartiomiehen toimivaltuuksiin lisätään oikeus eristää tai tyhjentää julkisrauhan tai kotirauhan suojaama tila tai alue, oikeus hajottaa väkijoukko, oikeus avata huone, säilytyspaikka tai muu vastaava toimenpiteen kohde tarvittaessa voimakeinoja käyttäen sekä oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa vaaraa aiheuttava eläin. Rajavartiomiehellä on muutosten myötä samat toimivaltuudet kuin poliisilla vastaavassa tilanteessa.
Uudenlaisten uhkakuvien luonteeseen kuuluu eräänä merkityksellisenä piirteenä vaikuttaminen viranomaistoiminnan rajapintoihin. Valiokunta tähdentää, että rajanylityspaikat, Rajavartiolaitoksen toimitilat ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevat alueet tulee kyetä turvaamaan silloinkin, kun poliisi on estynyt sitä tekemästä.
Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan PeVL 6/2018 vp hallituksen esityksessä sääntelylle esitettyjä perusteita hyväksyttävinä. Lausunnossa todetaan sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta olevan merkityksellistä, että Rajavartiolaitoksen tehtävät ja toimivaltuudet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä olisivat vastaisuudessakin alueellisesti rajattuja ja käytettävissä vain tilanteissa, joissa poliisi on estynyt. Lisäksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon ensisijainen johtovastuu kuuluisi edelleen poliisille.
Hallituksen esityksessä arvioidaan, että rajavartiomiehillä on pääosin jo tarvittava koulutus ja käytännön kokemus toimivaltuuksien käyttöön, mutta viitataan myös täydennyskoulutuksen tarpeeseen. Myös perustuslakivaliokunta korostaa Rajavartiolaitokselle säädettäviä uusia toimivaltuuksia koskevan koulutuksen merkitystä.
Tekninen kuuntelu ja tekninen katselu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä ja eräissä muissa tehtävissä
Hallintovaliokunta pitää perusteluna, että Rajavartiolakiin lisätään säännökset Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää teknistä kuuntelua ja teknistä katselua silloin, kun kysymys on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitiloissa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla (rajavartiolain 32 a §). Oikeus mainittujen toimivaltuuksien käyttämiseen on syytä ulottaa koskemaan myös poliisin pyynnöstä suoritettavaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon tehtävää ja poliisin tukemista terrorismintorjunnassa tai muussa erityistilanteessa (rajavartiolain 33 §).
Valiokunta toteaa, että kyseisillä toimivaltuuksilla parannetaan Rajavartiolaitoksen kykyä toimia tehokkaasti henkeä ja terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi sekä varmistetaan Rajavartiolaitoksen virkamiesten työturvallisuutta ja toimenpiteen kohteena olevien henkilöiden turvallisuutta. Merkityksellinen on myös se seikka, että näillä toimivaltuuksilla mahdollistetaan poliisille täysimääräinen hyöty Rajavartiolaitoksen avusta, kun on kysymys poliisin johtamasta tilanteesta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tarkastellut Rajavartiolaitokselle rajavartiolain 32 a §:ssä ehdotettua toimivaltuutta tekniseen kuunteluun yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan käsittelynsä lopputulemana, ettei sääntelyehdotus muodostu perustuslain vastaiseksi. Samalla perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnosta tarkemmin ilmenevällä tavalla huomiota siihen, että valiokunta pitää epätyydyttävänä tilannetta, jossa perustuslain 10 §:n 3 momentin soveltamiskäytäntö on osin erkaantunut säännöksen kieliasusta. Perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan valtioneuvostolle osoittamaansa kehotusta harkita, millaisiin toimenpiteisiin edellä sanotun seikan johdosta olisi ryhdyttävä.
Rajavartiolaitoksen virka-apu poliisille terrorismirikoksen torjunnassa
Voimassa olevan rajavartiolain nojalla ja laista tarkemmin ilmenevin edellytyksin Rajavartiolaitos voi antaa poliisille sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä sisältävää virka-apua terrorismin torjunnassa vain merialueella (77 a §).
Koska Rajavartiolaitoksella on sotilaallista suorituskykyä myös maa-alueilla, hallintovaliokunta pitää tarpeellisena säännöksen soveltamisalan laajentamista hallituksen esityksen mukaisesti Suomen merialueen ja talousvyöhykkeen lisäksi rajanylityspaikoille ja rajan läheisyyteen (77 a §:n 1 momentti). Sanottu merkitsee sitä, että poliisilla on vastedes tilanteesta ja alueesta riippuen mahdollisuus pyytää maa-alueilla virka-apua joko Puolustusvoimilta tai Rajavartiolaitokselta. Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvilla voimakeinoilla tarkoitetaan Rajavartiolaitokselle rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tarkoitettua aseistusta voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä (ks. tarkemmin 77 a §:n 4 momentti).
Nykyisessä turvallisuusympäristössä on tärkeää parantaa viranomaisten joustavaa yhteistyötä vaativissa erityistilanteissa. Virka-apua koskeva päätöksenteko (77 b §) ja muut edellytykset ovat vastaavat kuin merialueella annettavassa virka-avussa. Sääntely vastaa saadun selvityksen mukaan myös puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (422/2017) säännöksiä.
Puolustusvoimien virka-apu Rajavartiolaitokselle
Rajavartiolain 79 §:ssä säädetään Puolustusvoimien virka-avusta Rajavartiolaitokselle. Nykyisin virka-apua koskeva sääntely on rajattu vain tiettyihin Rajavartiolaitoksen tehtäviin ja virka-avun muotoihin. Valiokunta pitää yleisesti perusteltuna, että yksityiskohtaisesta tehtäväluettelosta luovutaan ja virka-aputilanteet kuvataan yleisluontoisemmin. Virka-avun sisältöä ja ulottuvuutta ei valiokunnan mielestä ole syytä rajata laissa yksityiskohtaisesti, koska virka-apua edellyttäviä tilanteita ei ole mahdollista ennakoida kaiken kattavasti. Kehittämällä sääntelyä hallituksen esityksen mukaisesti voidaan virka-apua antaa joustavasti eri tilanteissa ja siten myös tehostaa viranomaisten yhteistyötä sekä käyttää rationaalisesti yhteiskunnan ylläpitämiä resursseja.
Hallituksen esityksen mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apuna rajaturvallisuuden ylläpitoon kotimaassa liittyvän tehtävän sekä merenkulun turvatoimilaissa (laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta; 485/2004; ks. rajavartiolain 22 §) Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi tarpeellista kalustoa, henkilöstöä ja erityisasiantuntemusta, jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille säädettyjen muiden tehtävien suorittamista.
Voimassa olevan lain perusteella Puolustusvoimien virka-apu ei voi sisältää ampuma-aseiden tai sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Säädettävän lain nojalla virka-apua antavalla on erittäin tärkeässä ja kiireellisessä tehtävässä oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa käyttää sellaisia tehtävän suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joihin rajavartiomies hänet toimivaltansa nojalla valtuuttaa ja joita tilanne huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina (79 §:n 2 momentti). Voimakeinot voivat sisältää myös ampuma-aseiden käyttöä (77 a §). Sääntely vastaa puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin sääntelyä.
Valiokunta toteaa, että virka-avun tarkoituksena on avustaa toista viranomaista niin, että virka-avun saaja pystyy toteuttamaan tehtävänsä, jonka toteuttamiseen sillä ei ole tarvittavia resursseja käytettävissä tai vapaana. Virka-avulla ei luonnollisestikaan ole tarkoitus korvata viranomaisten resurssien yleistä riittämättömyyttä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uusi kustannuksia koskeva säännös (79 b §) vastaa sitä, mitä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen välisen virka-avun kustannuksista säädetään. Valiokunnan käsityksen mukaan hallituksen esityksen mukainen sääntely ei estä sopimasta kustannusten korvaamisesta tarkoituksenmukaisella tavalla.
Asevelvollisten toimivaltuudet
Asevelvollisia ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen otettuja naisia voidaan rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 30 §:n mukaan tarvittaessa käyttää Rajavartiolaitoksen tukena. Rajavartiolakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien toimivaltuuksista Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, ettei Rajavartiolaitoksen toiminnan tukemiseen osallistuminen perustu suostumukseen, vaan palvelusta suorittava voidaan määrätä näihin tehtäviin (ks. tarkemmin PeVL 6/2018 vp). Palvelukseen määrätyt asevelvolliset eivät ole myöskään virkasuhteessa puolustusvoimiin tai Rajavartiolaitokseen, vaan heitä koskee asevelvollisuuslain (1438/2007) 7 §:ssä säädetty palvelusvelvollisuus. Asevelvolliset ovat myös erityisen rikosoikeudellisen vastuun alaisia (rikoslain 45 luku). Perustuslakivaliokunta huomauttaa siitä, ettei asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien oikeusasemassa ja Rajavartiolaitoksen kiinteässä johto- ja määräysvallassa säädettävän lain tehtävissä ole kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle.
Palveluksessa olevilla asevelvollisilla ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavilla on lakiehdotuksen 34 d §:n nojalla, jos se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvästä perustellusta syystä tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä, tilapäisesti oikeus: 1) selvittää henkilöllisyys ja ottaa henkilötuntomerkit pakkokeinoja käyttämättä, 2) pysäyttää kulkuneuvo ja ohjata liikennettä, 3) suorittaa rajavartiomiehen toimenpiteeseen liittyvä turvallisuustarkastus, 4) estää rajavartiomiehen kiinni ottaman, pidättämän, säilöön ottaman tai henkilökohtaiseen vapauteen kohdistaman muun toimenpiteen kohteena olevan henkilön poistuminen käskyin ja kehotuksin sekä suorittaa näihin tehtäviin liittyviä kuljetuksia sekä 5) suorittaa Rajavar-tiolaitoksen tutkittavaan rikokseen tai Rajavartiolaitokselle säädettyyn hallinnolliseen tehtävään liittyvä kirjaamistehtävä.
On tärkeää, että palveluksessa olevat asevelvolliset ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat ovat 34 d §:n mukaisissa tehtävissään rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Heillä ei myöskään ole mainituissa tehtävissä toimivaltuuksia käyttäessään oikeutta itsenäiseen voimakeinojen käyttämiseen eikä pääsyä viranomaisrekistereihin. Tärkeää on asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien oman oikeusturvankin kannalta, että palveluksessa olevia asevelvollisia ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia voidaan määrätä vain sellaisiin tehtäviin, joihin heillä on riittävä koulutus. Puolustusvaliokunta tukee lausunnossaan myös asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelua suorittavia henkilöitä koskevien säännösten hyväksymistä korostaen tehtävien ja toimivaltuuksien käyttämisen edellyttämää säädettävän lain 34 e §:n mukaista riittävää koulutusta. Ehdotetut tehtävät ja toimivaltuudet ovat luonteeltaan asevelvollisille ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittaville sopivia, ja ne edistävät asevelvollisten koulutusta. Kysymykseen tulevat tehtävät eivät saa olla sellaisia vaarallisia tehtäviä, joita asevelvolliset eivät saa asevelvollisuuslain (1438/2007) 78 §:n 1 momentin mukaan suorittaa.
Valiokunta katsoo, että esillä olevat tehtävät ja toimivaltuudet parantavat asevelvollisten käytettävyyttä ja vapauttavat tilanteen niin vaatiessa rajavartiomiehiä vaativien toimivaltuuksien käyttöä edellyttäviin tehtäviin. Tämä on välttämätöntä esimerkiksi laajamittaisissa normaaliolojen häiriötilanteissa, jotka edellyttävät tavallista enemmän toimivaltaisten viranomaisten henkilövoimavaroja. Kysymys voi olla esimerkiksi laajamittaisesta maahantulosta, joka edellyttää rajanylityspaikalla samanaikaisesti lukuisten henkilöiden henkilöllisyyden selvittämistä ja ylös kirjaamista, henkilöiden läsnäolon valvontaa ja kuljetuksia, heille tehtäviä turvallisuustarkastuksia sekä muun liikenteen ohjausta.
Hallintovaliokunta toteaa, että sääntely koskee myös Raja- ja merivartiokoulun opiskelijoita, jotka on määrätty vakavien erityistilanteiden tehtäviin rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain mukaisesti. Lähtökohtaisesti Rajavartiolaitos käyttää valiokunnan arvion mukaan käytännössä tukenaan Rajavartiolaitoksen koulutuksessa olevia asevelvollisia ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen otettuja. On kuitenkin huomattava, että myös puolustusvoimien asevelvollisia voidaan käyttää tehtävissä virka-apumenettelyä koskevien säännösten mukaisesti.
Miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin kulkuun puuttuminen
Ilmailulain 167 §:n mukaan rajavartiomies voi rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi sekä meripelastustehtävien hoitamiseksi välttämättömästä syystä kieltää ilma-aluksen lähdön, määrätä ilma-aluksen laskeutumaan, vaatia tunnistautumista, määrätä lentosuunnan ja -korkeuden taikka muutoin puuttua ilma-aluksen kulkuun.
Voimassa olevan sääntelyn perusteella on vaikea puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun. Toimivaltuudet eivät myöskään kata lennokkeja, eikä toimivaltuuksia voida käyttää turvaamistehtävissä tai Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi.
Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamisella tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi kiireellisten tai välttämättömiksi luokiteltavien Rajavartiolaitoksen tehtävien, kuten sotilaallisen valmiuden kohottamisen, aluevalvontatehtävien ja pelastustehtävien, suorittamisen turvaamista. Erittäin tärkeään toiminnan suojaamiseen kuuluu myös Rajavartiolaitoksen johtamisen turvaaminen samoin kuin kriittisen kaluston ja materiaalin sekä salassa pidettävien taktisten ja teknisten menetelmien suojaaminen.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että Rajavartiolaitos pystyy turvaamaan omat kohteensa ja erittäin tärkeän toimintansa esimerkiksi miehittämättömällä ilma-aluksella tai lennokilla suoritettavalta tiedustelulta, haitan- ja vahingonteoilta ja hyökkäyksiltä.
Tämän vuoksi rajavartiolakiin on lisättävä esityksessä ehdotettu säännös, jonka nojalla rajavartiomiehellä on oikeus puuttua miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin kulkuun sekä kohdistaa voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kokonaisjärjestelmään, jos se on välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, turvaamistehtävän tai meripelastustehtävän suorittamiseksi taikka Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi (rajavartiolain 38 a §).
Mainittujen toimivaltuuksien toteuttamiseksi rajavartiomiehellä on oltava lakiehdotuksen mukaisesti oikeus käsitellä miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin kauko-ohjaukseen liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun puuttumiseksi sekä miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kokonaisjärjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi.
Valiokunta tähdentää, että toimivaltuuksien tarkoituksena on muun muassa miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin haltuun ottaminen, käytön estäminen, pudottaminen tai laitteen kulkuun puuttuminen muulla tavoin. Toimenpiteillä ei saisi kuitenkaan aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa muulle radioviestinnälle tai viestintäverkon laitteille tai palveluille. Valiokunta toteaa lisäksi, että uudet säännökset täydentävät ilmailulain sääntelyä sekä rajavartiomiehen voimankäyttöä koskevaa rajavartiolain sääntelyä.
Käsiteltävänä oleva lakiehdotus koskee siitä ilmeneviä miehittämättömiä ilma-aluksia, kuten droneja. Valiokunta toteaa, että sisäministeriö on 14.3.2018 asettanut lainsäädäntöhankkeen, jonka tavoitteena on valmistella tarvittavat säännösehdotukset, jotka koskevat poliisin toimivaltuuksia lennokkien, miehittämättömien ilma-aluksien, aluksien sekä muiden kulkuneuvojen kulkuun puuttumiseksi sekä niiden hyödyntämiseksi poliisin omassa toiminnassa. Poliisin toimivaltuuksien valmistelussa ei ole kysymys vain miehittämättömistä ilma-aluksista, vaan myös muista kulkuneuvoista. Valiokunta pitää perusteltuna, että turvallisuusviranomaisten eri toimialoilla selvitetään ja valmistellaan asianmukaiset säännökset myös muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kuin miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttumiseksi.
Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä
Sotilaallisen maanpuolustuksen päävastuuviranomainen on Puolustusvoimat. Rajavartiolaissa säädetään Rajavartiolaitoksen osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen. Laissa ei kuitenkaan nimenomaisesti säädetä siitä, mitä toimivaltuuksia tehtävässä voidaan käyttää. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien on katsottu seuraavan suoraan tehtäväsäännöksestä ja pitävän sisällään myös mahdollisuuden sotilaallisten voimakeinojen käyttämiseen Puolustusvoimien tavoin. Tätä voidaan pitää ongelmallisena nykyisen perustuslain kannalta, koska perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Valiokunta pitää perusteltuna, että rajavartiolakiin lisätään nykyisen perustuslain aikana omaksutun käytännön mukaisesti nimenomaiset säännökset Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä (34 c §). Säädettävän lain mukaan Rajavartiolaitoksella on sellaisessa sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä, jonka Puolustusvoimat Rajavartiolaitokselle antaa, Suomen alueen, kansan elinmahdollisuuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaamiseksi sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi oikeus tarvittaessa käyttää muualla laissa säädetyn lisäksi virkamiehen henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa sotavarustein tapahtuvaa asevoimaa aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan kohdistuessa Suomeen. Sääntely vahvistaa lain tasolla jo nykyisin voimassa olevan käytännön.
Toimivaltuuksista päätetään sotilaskäskyasioiden päätöksentekomenettelysäännösten mukaisesti. Tältä osin sääntelyä muutetaan esityksen mukaisesti niin, että sotilaallisten voimakeinojen käyttöä koskeva sotilaskäskyasia käsitellään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain mukaisen päätöksenmenettelyn sijaan puolustusvoimista annetun lain (551/2007) mukaisessa päätöksentekomenettelyssä. Kysymyksessä on Puolustusvoimain komentajan esittelyvastuulle kuuluva asia. Menettelyä täydennetään kuitenkin siten, että pääministerin ja puolustusministerin lisäksi sisäministerillä ja Rajavartiolaitoksen päälliköllä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta (laki rajavartiolaitoksen hallinnosta 7 §).
Muut kannanotot
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää lakiehdotuksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin muutoksin ja kannanotoin.