Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annettua lakia (617/2021, jäljempänä rahoituslaki). Lakia sovelletaan myös Helsingin kaupungin järjestämisvastuulle kuuluvien hyvinvointialueiden tehtävien rahoitukseen.
Esityksessä ehdotetaan muutoksia hyvinvointialueiden rahoituksen määräytymistekijöihin, millä pyritään hallitusohjelman mukaisesti kannustamaan asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, parantamaan rahoituksen kohdentumista palvelujen järjestämisen edellytykset turvaten sekä lisäämään rahoituksen ennakoitavuutta. Ehdotuksen mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitusosuutta nostetaan ja hyte-kertoimen laskentatapaa täsmennetään. Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon kustannusten painotuksia päivitetään uusimpien kustannustietojen perusteella. Aluekohtaiset palvelutarvekertoimet otetaan huomioon kahden vuoden keskiarvona vuosivaihtelun tasaamiseksi. Pelastustoimen laskennallisen rahoituksen perusteena olevan pelastustoimen riskikertoimen määrittämisessä käytettäviä tekijöitä ja niiden painokertoimia tarkistetaan.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan lain väliaikaista muutosta, jolla toteutetaan siirtymätasauksia koskevat julkisen talouden suunnitelmassa linjatut kertaluonteiset valtiontalouden säästöt vuosille 2026 ja 2027.
Hallintovaliokunta on saanut esityksestä myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon (StVL 7/2025 vp).
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana jäljempänä esitetyin huomioin. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueiden rahoitusmallin kehittämistä hallitusohjelman mukaisesti jatketaan.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitusta koskevat ehdotukset
Alueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimet vaikuttavat ensimmäistä kertaa rahoitukseen vuonna 2026, kun hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitus jaetaan vuodesta 2026 lähtien kullekin alueelle lasketun niin sanotun hyte-kertoimen perusteella. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitusosuutta ehdotetaan nostettavaksi noin 1 prosentista 1,5 prosenttiin sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta. Korotus rahoitetaan laskemalla asukasmäärän ja palvelutarpeen osuuksia kumpaakin 0,25 prosenttiyksikköä.
Hallintovaliokunta toteaa korotuksen olevan maltillinen, mitä voidaan pitää perusteltuna, kun hyte-kerroin huomioidaan ensimmäistä kertaa alueilta kerättyjen vuosien 2023 ja 2024 tietojen perusteella eikä aluekohtaisista vuosimuutoksista ole vielä tarkempaa tietoa. Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 59) on arvioitu vaihtoehtoisia malleja sille, miten hyte-kertoimen korotus rahoitettaisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta toteaa, että jos korotusta vastaava vähennys tehtäisiin kokonaan tarveperusteisesta rahoituksesta, aluekohtaiset rahoituksen muutokset olisivat suuremmat ja vähennys kohdistuisi erityisesti korkeamman palvelutarpeen alueille. Tämän vuoksi puolet korotuksesta ehdotetaan vähennettäväksi asukasperusteisesta rahoituksen osuudesta. Hyvinvointialueiden rahoitusmallissa asukasluvun vaikutus kertautuu aluekohtaiseen rahoitukseen useiden eri määräytymistekijöiden kautta, minkä vuoksi erillisen asukasperusteisuuden tekijän osuutta voidaan vähentää. Ehdotettua mallia, jossa asukasmäärän ja palvelutarpeen osuuksia vähennetään kumpaakin 0,25 prosenttiyksikköä, voidaan hallintovaliokunnan mielestä pitää tarkoituksenmukaisena kompromissina. Siitä ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia minkään alueen rahoitukseen.
Lisäksi ehdotetaan hyte-kertoimen laskentatavan täsmentämistä ja tältä osin asetuksenantovaltuuden laajentamista. Hallintovaliokunta katsoo sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin, että ehdotettu suhteellisen muutoksen tarkastelu ottaa paremmin huomioon erot lähtötilanteessa ja siten lisää kannustimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiin erityisesti niillä alueilla, joilla tulosindikaattorit ovat jo hyvällä tasolla ja parannusten saavuttaminen siksi vaikeampaa. Hallintovaliokunta katsoo, että ehdotetut täsmennykset lisäävät mallin oikeudenmukaisuutta ja kannustavuutta. Lisäksi hyte-kertoimen tulosindikaattorien tavoitearvoista, kuten myös toimeentulotuen saamista koskevan indikaattorin sisällön tarkentamisesta, on tarkoitus sisällyttää säännökset hyvinvointialueiden rahoituksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen (1392/2022, jäljempänä rahoitusasetus). Asetusluonnos on valiokunnan saaman tiedon mukaan tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle kuluvan kesäkuun aikana.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaiseman ohjeistuksen mukaisesti vuodesta 2025 alkaen hyte-kertoimen tietopohja jäädytetään vuosittain elokuun viimeinen päivä. Tämä tarkoittaa selvityksen mukaan sitä, että määräajan jälkeen toimitettuja tietoja ei oteta enää rahoituksessa huomioon. THL laskee seuraavan vuoden rahoituksessa käytettävän hyte-kertoimen lopullisen tietopohjan perusteella ja toimittaa sen vuosittain valtiovarainministeriölle syyskuussa. THL julkaisee hyte-kertoimesta ennakkotiedot vuosittain maaliskuussa ja kesäkuussa, jotta alueet voivat tarkistaa toimittamiaan tietoja ennen lopullista määräaikaa. Hallintovaliokunta pitää tarpeellisena, että hyte-kertoimen laskennassa käytettävien tietotoimitusten määräajoista informoidaan alueita säännöllisesti.
Voimassa olevan rahoituslain mukaisesti hyte-kertoimen rahoitusosuus otetaan huomioon siirtymätasauksissa vuodesta 2026 alkaen. Tämä vaikuttaa niiden alueiden rahoitukseen, joilla on vielä siirtymätasausta jäljellä. Hyte-kertoimen huomioon ottaminen siirtymätasauksissa tasaa hyte-kertoimen käyttöönotosta aiheutuvaa laskennallisen rahoituksen muutosta.
Valiokunnan huomiota on asiantuntijakuulemisessa kiinnitetty siihen, ettei hallituksen esitykseen sisälly lausuntokierroksella olleen esitysluonnoksen mukaista ehdotusta, jonka mukaan hyte-kertoimen perusteella määräytyvää rahoitusta ei olisi otettu huomioon siirtymätasauksissa. Ehdotuksen tarkoituksena oli varmistaa kannusteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiin myös siirtymätasauksia saavilla alueilla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotus olisi kuitenkin aiheuttanut muiden esitykseen sisältyvien ehdotusten kanssa yhteensä joidenkin alueiden rahoitukseen niin merkittävän vähennyksen vuonna 2026, että rahoituksen ennakoitavuuden ja riittävyyden vuoksi kyseistä muutosta ei ole sisällytetty hallituksen esitykseen. Hallintovaliokunta toteaa, että vuonna 2026 suurimmalla osalla alueista talouteen ja toimintaan kohdistuu sopeuttamispaineita myös vuosien 2023 ja 2024 alijäämien kattamiskauden päättymisen vuoksi. Valiokunta pitää hallituksen esityksen mukaista ratkaisua perusteltuna erityisesti rahoituksen riittävyyden näkökulmasta.
Hallintovaliokunnalle esitetyn selvityksen mukaan hyte-rahoituksen kannustavuutta ja mallin toimivuutta on tarkoitus seurata ja arvioida. Lisäksi jatketaan yhteistyötä hyte-kertoimen indikaattorien tietopohjan parantamiseksi ja mallin indikaattoreiden kehittämiseksi. Myös kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmään sisältyy kuntakohtaiseen hyte-kertoimeen perustuva rahoituselementti, jonka toimivuutta on tarpeen seurata ja kehittää. Kehitystyötä varten on tarkoitus asettaa hyvinvointialueiden ja kuntien hyte-rahoitusjärjestelmien ylläpidon yhteistyöryhmä, joka koostuu valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, THL:n sekä alueiden ja kuntien edustajista.
Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon kustannusten painotusten päivitys
Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöihin ehdotetaan tehtäväksi päivitys terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon laskennallisten kustannusten mukaisiin painotuksiin. Päivitys on lakisääteisesti tehtävä vähintään kolmen vuoden välein. Päivitys perustuu hyvinvointialueiden vuoden 2023 tilinpäätösten mukaisiin palveluluokkakohtaisiin kustannustietoihin. Lisäksi vuoden 2023 jälkeen voimaan tulleet tehtävämuutokset otetaan huomioon rahoitusta laskettaessa, jotta rahoitus vastaa voimassa olevia tehtäviä. Hallintovaliokunta pitää painotusten päivitystä tarpeellisena, jotta palvelutarvetta kuvaavilla määräytymistekijöillä kohdennettava rahoitus vastaa mahdollisimman tarkasti hyvinvointialueiden kustannusjakaumaa terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon välillä. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää painotusten päivittämistä perusteltuna. Hallintovaliokunta toteaa, että hyvinvointialueiden toiminnan alkuvaiheessa kustannusosuuksissa on tapahtunut verrattain suurta muutosta. Tulevina vuosina voi olla tarkoituksenmukaista tarkastella osuuksien päivittämistä laissa säädettyä vähintään kolmea vuotta useammin.
Aluekohtaisten palvelutarvekertoimien ottaminen huomioon kahden vuoden keskiarvona
Tarvetekijöiden perusteella jaetaan noin 80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta. Selvityksen mukaan hyvinvointialuekohtaisissa tarvekertoimissa on todettu merkittäviä vuosimuutoksia. Vuosimuutokset ovat olleet niin suuria, että vaihtelu ei ole voinut johtua pelkästään muutoksista alueiden asukkaiden tarpeissa, vaan esimerkiksi eroista kuntien ja sairaanhoitopiirien kirjaamiskäytännöissä sekä ongelmista diagnoositietojen toimittamisessa THL:n ylläpitämään terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin. Palvelutarvekertoimien suuri vuosikohtainen vaihtelu on vaikeuttanut alueilla toiminnan ja talouden suunnittelua.
Rahoituksen ennakoitavuuden parantamiseksi aluekohtaiset palvelutarvekertoimet ehdotetaan otettavaksi huomioon kahden vuoden tietojen keskiarvon perusteella. Keskiarvon käyttäminen tasaa tarvekertoimien vuosittaisen vaihtelun vaikutusta rahoitukseen merkittävästi. Esimerkiksi vuoden 2026 tarvekertoimet lasketaan vuosien 2022 ja 2023 tietojen perusteella laskettujen tarvekertoimien keskiarvona. Ilman ehdotettua muutosta laskennallisen rahoituksen muutos vaihtelisi aluekohtaisesti -104 eurosta asukasta kohden 112 euroon asukasta kohden vuonna 2026. Ehdotetulla muutoksella rahoituksen muutos liikkuu vaihteluvälillä -52 euroa/asukas ja 56 euroa/asukas.
Selvityksen mukaan on odotettavissa, että kahden vuoden keskiarvon käyttämisen tarve ja vaikutukset tarvekertoimiin pienenevät, kun hyvinvointialueiden kirjaamiskäytännöt paranevat ja yhdenmukaistuvat. Hallintovaliokunta pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että säännöstä ehdotetaan toistaiseksi voimassa olevana eikä määräaikaisena, koska tällä hetkellä ei voida vielä tarkasti arvioida, milloin olisi rahoituksen ennakoitavuuden näkökulmasta mahdollista siirtyä ainoastaan viimeisimmän saatavilla olevan vuoden tietojen mukaisten tarvekerrointen käyttöön. Hallintovaliokunta katsoo sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin, että palvelutarvekertoimien tietopohjaa on tarpeen edelleen kehittää.
Pelastustoimen riskikertoimen tekijöiden ja niiden painokertoimien tarkennukset
Pelastustoimen laskennallinen rahoitus kattaa noin 2,2 prosenttia (vuonna 2025 noin 580,5 miljoonaa euroa) hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta ja se jaetaan hyvinvointialueille asukasluvun (65 %), asukastiheyden (5 %) sekä riskitekijöiden (30 %) perusteella. Lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi pelastustoimen riskikerrointa koskevaa säännöstä (23 §). Riskikertoimen määrittämisessä käytettävät tekijät ja niiden painokertoimet vaikuttavat siihen, miten riskitekijöiden perusteella hyvinvointialueille myönnettävä rahoitus (vuonna 2025 noin 174 miljoonaa euroa) jakaantuu hyvinvointialueiden välillä.
Voimassa olevan lain mukaan pelastustoimen riskikerroin perustuu pelastustoimen palvelutasoa määrittäviin kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin ja onnettomuus- tai muihin uhkiin. Riskikertoimen määrittämiseksi hyvinvointialue jaetaan yhden neliökilometrin suuruisiksi ruuduiksi, joille kullekin Tilastokeskus laskee riskitason. Riskitason perusteella ruudut jaetaan neljään riskiluokkaan I, II, III ja IV. Rahoitusasetuksen mukaan riskiluokissa I ja II painokerroin on 1 ja riskiluokissa III ja IV lähtökohtaisesti 0. Esityksessä ehdotetaan käsitteen riskiruutu muuttamista ruuduksi, jotta se eroaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa käytettävästä riskiruudun käsitteestä. Lisäksi riskiluokkaan I ja II kuuluvien ruutujen painokertoimet nostetaan asetuksesta lain tasolle.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan pelastustoimen riskikertoimen määrittämisessä käytettäviä tekijöitä ja niiden painokertoimia tarkistettavaksi. Ehdotuksen mukaan riskikertoimen laskennassa ei oteta huomioon tapahtuneita onnettomuuksia, sillä pelastustoimen laskennallisen rahoituksen tulee perustua kyseisen vuoden pelastustoimen palvelutarpeeseen, ei aiemman vuoden toteutuneisiin onnettomuuksiin tai tehtäviin ja niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan riskikertoimen laskennassa ei ole tähänkään mennessä huomioitu alueen onnettomuushistoriaa. Säännökseen on tältä osin jäänyt sen säätämisvaiheessa virhe. Ehdotetulla muutoksella säännös muutetaan vallitsevan soveltamiskäytännön mukaiseksi.
Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelu perustuu kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin ja onnettomuusuhkiin ja muihin uhkiin. Valiokunta toteaa, että toimintavalmiuden suunnittelussa riskiruutuaineisto on ainoastaan yksi työkalu, jonka avulla suunnitellaan kiireellisten pelastustoimen palveluiden palveluverkkoa. Toimintavalmiuden suunnittelussa tulee huomioida onnettomuushistorian lisäksi myös muut riskit ja harvinaiset tehtävät sekä suuronnettomuuksiin, häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautuminen.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan myös, että usean riskiluokkaan III tai IV kuuluvan ruudun alueelle sijoittuva yksittäinen riskikohde tai harjoitettu toiminta otetaan huomioon kokonaisuutena siten, että se nostaa vain yhden hyvinvointialueen alueelle sijoittuvan ruudun painokerrointa. Riskikohteen tai harjoitetun toiminnan maantieteellinen laajuus ei selvityksen mukaan lähtökohtaisesti kasvata pelastustoimen palveluntarvetta, minkä vuoksi kohteen tai toiminnan maantieteellistä laajuutta ei tulisi myöskään huomioida rahoitusta lisäävänä tekijänä. Pelastustoimen palveluntarpeen määrittää kohteesta tai toiminnasta aiheutuva riski.
Hallintovaliokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että nykytilanne, jossa rahoitus määräytyy kohteen tai toiminnan maantieteellisen laajuuden mukaan, voi johtaa tilanteisiin, joissa vähäriskinen, mutta maantieteellisesti laajalle alueelle ulottuva kohde lisää hyvinvointialueen rahoitusta perusteettomasti. Kohteen tai toiminnan maantieteellinen ulottuvuus rahoitusta määrittävänä tekijänä ei ole perusteltua myöskään alueiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Valiokunta pitää esityksessä ehdotettua sääntelyä edellä todetuista syistä tarkoituksenmukaisena.
Koska kaikki rahoitusasetuksessa määritellyt riskikohteet ja harjoitettu toiminta eivät ole riskitasoltaan keskenään samansuuruisia, lain 23 §:ää ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että asetuksella voidaan säätää riskiluokkaan III ja IV kuuluville ruuduille sijoittuville riskikohteille tai harjoitetulle toiminnalle erilaisia painokertoimia välillä 1 ja 5 riippuen kohteen tai toiminnan aiheuttamaa palveluntarvetta määrittävistä riskeistä. Nykyisin riskikohde tai toiminta on voitu huomioida vain painokertoimella 1. Valiokunta katsoo, että korkeampien painokertoimien avulla on mahdollista huomioida nykyistä paremmin kohteen tai toiminnan riskien aiheuttamaa palveluntarvetta korreloiva kustannuslisä. Kuten edellä on todettu, luonnos rahoitusasetuksen muuttamiseksi on ministeriöissä jatkovalmistelussa ja lähetetään vielä erikseen lausuntokierrokselle.
Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota harva-alueiden pelastustoimen laskennallisen rahoituksen laskemisen ongelmallisuuteen. Pelastustoimen laskennallinen rahoitus jaetaan hyvinvointialueille asukasluvun (65 %), asukastiheyden (5 %) sekä riskitekijöiden (30 %) perusteella. Harva-alueiden haasteet on pyritty ratkaisemaan asukastiheyskertoimella, joka toimii käänteisesti ja josta hyötyvät nimenomaan harva-alueet. Selvityksen mukaan rahoituksen ongelmallisuus sen osalta, että riskiluokkaan III kuuluville ruuduille sijoittuvat taajamat jäävät pelastustoimen riskikertoimen määrittelyssä huomiotta, on tunnistettu. Se, että kaikki riskiluokkaan III kuuluvat ruudut otettaisiin huomioon pienemmällä painokertoimella, ei ratkaisisi ongelmaa, sillä kaikilla hyvinvointialueilla sijaitsee riskiluokkaan III kuuluvia ruutuja, minkä vuoksi harvaan asuttujen hyvinvointialueiden tilanne ei parantuisi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sisäministeriö toteuttaa vuosien 2025 ja 2026 aikana hyvinvointialueiden pelastustoimen palvelutarpeen määrittelyyn liittyvän tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on arvioida pelastustoimen tehtävien rahoituksen laskennassa käytettäviä tekijöitä tarkemmin. Valiokunta pitää tärkeänä, että tutkimuksessa kiinnitetään huomiota harva-alueiden erityispiirteisiin.
Siirtymätasauksiin kohdistettu säästötoimenpide vuosille 2026 ja 2027
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi väliaikainen lakimuutos (uusi 39 §), jolla toteutetaan siirtymätasauksia koskevat julkisen talouden suunnitelmassa linjatut kertaluonteiset valtiontalouden säästöt vuosille 2026 ja 2027.
Siirtymätasauksilla tasataan aluekohtaisesti laskennallisen rahoituksen ja kunnilta hyvinvointialueille siirtyneiden kustannusten erotusta vuoden 2022 tasolla. Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat kuntien toteutuneita kustannuksia suuremmat, hyvinvointialueen rahoituksesta vähennetään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja porrastetusti seuraavina vuosina. Jos taas hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat kuntien toteutuneita kustannuksia pienemmät, hyvinvointialueen rahoitusta vastaavasti lisätään.
Säästöjen reunaehtona on otettava huomioon alueille kohdentuva laskennallinen rahoitus, alueiden eriytynyt taloustilanne sekä se, että olemassa olevalla koko maan tason rahoituksella tulee turvata palvelujen järjestämisen edellytykset kaikilla alueilla. Minkään alueen rahoitukseen ei voida kohdentaa säästötoimenpiteenä niin suuria muutoksia, että alueen edellytykset lakisääteisten palvelujen järjestämiseen niiden vuoksi vaarantuisivat. Vuonna 2026 suurimmalla osalla alueista talouteen ja toimintaan kohdistuu sopeuttamispaineita myös vuosien 2023 ja 2024 alijäämien kattamiskauden päättymisen vuoksi.
Esityksessä ehdotetaan mainittu säästö kohdennettavaksi siirtymätasauslisää saavien hyvinvointialueiden siirtymätasauksiin. Ehdotus koskee kuitenkin vain niitä hyvinvointialueita, joilla vähennys ei vaaranna palveluiden järjestämiseksi riittävää rahoitusta ottaen huomioon säännöksessä määritellyt kriteerit. Ehdotetut kriteerit täyttyvät vain Helsingin kaupungilla.
Esityksen perustelujen mukaan siirtymätasauksiin ehdotetut säästötoimenpiteet on pyritty kohdentamaan niin, että niillä olisi mahdollisimman vähän vaikutusta hyvinvointialueiden toimintaan mukaan luettuna erityisesti niiden kohteena oleva Helsingin kaupunki. Helsingin kaupungin osalta vaikutus jäisi hallituksen esityksen perusteluissa esitetyn arvion mukaan mittakaavaltaan niin pieneksi, ettei säästötoimenpiteellä arvioida olevan juurikaan vaikutusta kaupungin palvelujen järjestämisen edellytyksiin tai toimintaan.
Ehdotuksen perusteluna olevien laskelmien perusteella Helsingin kaupungin tulos oli vuonna 2023 hieman ylijäämäinen, kun taas kaikki muut alueet tekivät alijäämäisen tuloksen. Siirtymätasauksen leikkaaminen kohdistuu käytännössä sellaiseen rahoituslain soveltamisalaan kuuluvaan toimijaan, joka on pystynyt hillitsemään kustannusten nousua ja sopeuttamaan kustannukset käytettävissä olevaan rahoitukseen. Kohdennus ei hallintovaliokunnan mielestä tältä osin toteuta rahoituslain tavoitteita, sillä rahoituslain mukaisen rahoitusmallin tarkoituksena on määritellä kannusteita hyvinvointialueille kustannusten kasvun hillintään.
Selvityksen mukaan Helsingin kaupunki saa merkittävää hyötyä erityisesti laskennallisessa rahoituksessa vuodesta 2025 alkaen huomioitavasta jälkikäteistarkistuksesta. Hyvinvointialueiden vuoden 2025 rahoituksessa huomioidaan vuoden 2023 alueiden yhteenlaskettuun alijäämään perustuva jälkikäteistarkistus, joka jakautuu hyvinvointialueille rahoituslain määräytymistekijöiden mukaisesti. Vuosina 2023 ja 2024 Helsinki oli ainoa hyvinvointialue, jonka kustannukset eivät ylittäneet myönnettyä valtion rahoitusta (ylijäämä tilinpäätöksessä noin 29 milj. euroa vuonna 2023 ja noin 29 milj. euroa vuonna 2024). Helsingille kohdistuu tästä huolimatta näiden vuosien perusteella tehtävässä rahoituksen jälkikäteistarkistuksessa vuonna 2025 noin 150 miljoonaa euroa lisää rahoitusta ja vuonna 2026 arviolta noin 140 miljoonaa euroa. Muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla on vuoden 2026 loppuun katettavaa vuosilta 2023 ja 2024 kertynyttä alijäämää yli 500 euroa asukasta kohden (yhdellä alueella noin 380 €/as).
Kunnallisen itsehallinnon kannalta ehdotetun sääntelyn keskeinen vaikutus kohdistuu Helsingin kaupungin saamaan valtionrahoitukseen. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa lausuntokäytännössään arvioinut kuntien saamaa valtionrahoitusta toteuttavien valtionosuuksien määräytymistekijöitä ja valtionosuuksien leikkauksia koskevaa lakiehdotusta, joka vähensi yksittäisten kuntien saamia valtionosuuksia huomattavasti (PeVL 16/2014 vp). Suurimmillaan valtionosuusmenetykset olivat tuolloin arvioinnin kohteena olleen lakiehdotuksen mukaan 8,8 prosenttia yksittäisen kunnan käyttömenoista. Perustuslakivaliokunta kiinnitti arviossaan huomiota siihen, että lainsäätäjällä on varsin laaja harkintamarginaali säädettäessä leikkauksia valtionosuusjärjestelmään silloinkin, kun ne vaikuttavat merkittävästi yksittäisten kuntien valtionosuuksiin. Ehdotettu laki oli näissä puitteissa säädettävissä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä edellyttäen, että se ei heikennä kuntien toimintaedellytyksiä tavalla, joka vaarantaisi niiden mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan ja siten myös omasta hallinnostaan (PeVL 16/2014 vp, s. 3—4).
Helsingin kaupungille kohdentuvan laskennallisen rahoituksen ja jäljelle jäävän edelleen varsin suuren siirtymätasauslisän perusteella arvioidaan, että siirtymätasauksen leikkauksesta huolimatta Helsingin kaupungin saama rahoitus kokonaisuutena riittää turvaamaan palvelujen järjestämisen edellytykset. Esityksessä ehdotettujen muutosten jälkeen Helsingin rahoitus kasvaa esityksen antamisajankohdan tietojen mukaan 3,8 prosenttia vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattuna, mikä on enemmän kuin koko maan tasolla keskimäärin.
Hallintovaliokunta korostaa, että kyse ei ole rahoitusmallin pysyvästä muutoksesta, vaan erillisestä kertaluonteisesta säästötoimenpiteestä. Siirtymätasauslisä palautuu voimassa olevan lain mukaiseksi vuodesta 2028.
Siirtymätasauslisien ja -vähennysten eron huomioon ottaminen
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lisäksi lain 35 §:n 8 momenttia, jossa säädetään siitä, miten siirtymätasaukset rahoitetaan hyvinvointialueiden ja valtion kesken. Lähtökohtaisesti siirtymätasaukset rahoitetaan alueiden kesken. Mikäli siirtymätasausvähennykset ylittävät siirtymätasauslisät, erotus palautetaan hyvinvointialueiden rahoitukseen euroa per asukas -periaatteella. Jos siirtymälisät ovat yhteensä suurempia kuin vähennykset, valtio rahoittaa tämän erotuksen.
Esityksessä ehdotetaan 35 §:n 8 momenttia muutettavaksi siten, että rahoitusta ei palauteta hyvinvointialueille, jos siirtymätasausvähennykset ylittävät siirtymätasauslisät. Muutoksen tarkoituksena on, että edellä ehdotettu säästötoimenpide realisoituu valtion rahoitukseen. Vastaavaa periaatetta on sovellettu vuonna 2024 voimaan tulleen yliopistosairaalalisän vuoksi rahoitukseen lisättyyn osuuteen, joka kasvatti siirtymätasausvähennysten ja -lisäysten erotusta.
Ehdotettu muutos on toistaiseksi voimassa oleva, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännöstä sovelletaan käytännössä kuitenkin ainoastaan vuonna 2026, koska vuodesta 2027 siirtymätasauslisät ylittävät pysyvästi siirtymätasausvähennykset.