Yleisperustelut
Voimassa olevaa ulkomaalaislakia (301/2004) on
valmisteltu kansallisesti samaan aikaan, kun turvapaikkamenettelydirektiiviä on
käsitelty Euroopan unionissa (HaVM 4/2004
vp). Uudessa ulkomaalaislaissa on pyritty ottamaan huomioon
direktiiviehdotus ja sen käsittelyssä esiin nousseet
keskeiset kysymykset. Direktiivin tultua hyväksytyksi 1
päivänä joulukuuta 2005 on todettu, että kansallinen
täytäntöönpano edellyttää joitakin
muutoksia ja täsmennyksiä ulkomaalaislakiin.
Tampereen Eurooppa-neuvostossa on lokakuussa 1999 asetettu tavoitteeksi
yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä.
Turvapaikkamenettelydirektiivin hyväksyminen (2005/85/EY)
merkitsee askelta kohti tätä tavoitetta.
Käsiteltävänä olevalla lakiehdotuksella
saatetaan ulkomaalaislaki vastaamaan turvapaikkamenettelydirektiivin
säännöksiä. Direktiivillä puolestaan
pyritään yhtenäistämään
unionin jäsenvaltioissa käytössä olevia
kansainvälistä suojelua koskevia menettelyjä.
Saadun selvityksen mukaan hallituksen esityksessä ulkomaalaislakiin
ehdotetut muutokset vastaavat pääosin vakiintunutta
soveltamiskäytäntöä ja tulkintaa.
Lakiin otettavat säännökset vahvistavat
kansainvälistä suojelua hakevien ulkomaalaisten
oikeusturvaa, yhdenvertaista kohtelua sekä päätöksenteon
avoimuutta ja ennakoitavuutta.
Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen tavoin näkemykseen,
että direktiivi on osin hyvin yksityiskohtainen ja monimutkainen
eikä kirjoittamistavaltaan vastaa Suomessa totuttua tapaa
kirjoittaa lainsäädäntöä.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että jäsenmaat huolehtivat hyväksyttyjen
unionitason normien asianmukaisesta noudattamisesta. Huomattava
osa Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista tulee toisesta unionimaasta.
Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa
sitä, että hakijan turvapaikkahakemus tulee käsitellä muualla
kuin Suomessa, sekä sitä, että hakija
on tullut rekisteröidä turvapaikanhakijaksi jo
aiemmin. Suomi on tehnyt puheenjohtajuuskaudellaan tärkeän
aloitteen, joka koskee yhteisvastuullisuutta turvapaikkamenettelyssä (extended
European solidarity in immigration, border control and asylum policies).
Kysymys on siitä, että unionimaa, johon turvapaikanhakija
saapuu ensimmäisenä unionin ulkopuolelta, saa
kompensaatiota turvapaikkamenettelystä johtuvista kustannuksistaan unionilta
rekisteröityään hakijan sitä mukaa
kuin turvapaikkaprosessin todetaan edenneen asianomaisessa valtiossa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että turvapaikkahakemukset käsitellään
asianmukaisesti ja samalla mahdollisimman nopeasti. Hallitus on
politiikkariihessä 24.2.2009 asettanut tavoitteeksi perusteettomasti
turvapaikkaa hakevien määrän vähentämisen.
Samalla hallitus varautuu lisäämään
resursseja turvapaikkatutkinnan ruuhkien purkamiseksi.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös siihen, että turvapaikkamenettelydirektiivin
17 artiklan 5 kohdassa mahdollistetaan lääketieteellisten
tutkimusten käyttö ilman huoltajaa olevan alaikäisen
iän määrittelemiseksi turvapaikkatutkinnan
yhteydessä. Suomeen yksin saapuneiden alaikäisten
tai alaikäisinä esiintyvien turvapaikanhakijoiden
määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana
merkittävästi. Pääosalla turvapaikanhakijoita
ei ole yleensäkään henkilöllisyyttä osoittavia
luotettavia asiakirjoja. Mikäli lääketieteellisillä tutkimuksilla
voidaan edesauttaa henkilön iän määrittämistä,
tulee hallituksen ryhtyä pikaisesti toimenpiteisiin tällaisen
järjestelmän vaatiman lainsäädännön valmistelemiseksi
eduskuntakäsittelyä varten.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä tästä mietinnöstä
ilmenevin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
95 a §. Tietojen antaminen kansainvälistä suojelua
hakevalle.
Pykälän nojalla kansainvälistä suojelua
hakevalle kerrotaan turvapaikkamenettelystä sekä hakijan
oikeuksista ja velvollisuuksista menettelyssä. Tiedot antaa
ensi sijassa poliisi tai rajatarkastusviranomainen, jolle kansainvälistä suojelua
koskeva hakemus jätetään. Ne voi antaa
myös Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus.
Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen
käsittelyssä on tarkoitus selvittää aineellinen
totuus asiassa. Kysymys on siitä, onko suojelun antamiselle
riittäviä perusteita. Tämän vuoksi
valiokunta tähdentää, että hakijan
oikeuksien ohella on kerrottava hänen velvollisuuksistaan,
muun muassa totuudessapysymisvelvollisuudesta, ja niistä mahdollisista
seurauksista, joita hakijalle koituu velvoitteidensa noudattamatta
jättämisestä ja kieltäytymisestä yhteistyöstä viranomaisten
kanssa.
Direktiivin 10 artiklan mukaan tiedot tulee antaa kielellä,
jota hakijan voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtävän.
Tältä pohjalta lakiehdotus sisältää sääntelyn
tietojen antamisesta hakijan äidinkielellä tai
kielellä, jota hänen perustellusti voidaan olettaa
ymmärtävän.
Pääsääntöisesti
tiedot annetaan kirjallisesti (Maahanmuuttoviraston tietoaineisto),
mutta tarvittaessa myös suullisesti. Valiokunta painottaa
esityksen perusteluihin viitaten, että aina tulisi varmistaa
hakijan todella ymmärtävän kieltä,
jolla hänelle annetaan tietoja.
95 b §. Kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen peruuttaminen.
Valiokunta pitää asianmukaisena sekä hakijan
että peruuttamisilmoituksen vastaanottajan oikeusturvan
kannalta, että 95 b §:n 1 momenttiin otetaan säännös
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen peruuttamisesta
hakijan henkilökohtaisesti tekemällä kirjallisella
ilmoituksella.
Peruutusilmoituksen vastaanottajan — Maahanmuuttovirasto,
poliisi tai rajatarkastusviranomainen — on pyydettävä 95
b §:n 2 momentin nojalla peruuttamiselle kaksi esteetöntä todistajaa.
Valiokunta ei pidä perusteltuna hakijan velvoittamista
ilmoittamaan peruuttamisilmoituksessaan peruuttamisen syytä.
Tätä ei myöskään ole
asianmukaista asettaa pätevän peruuttamisen edellytykseksi.
Valiokunta ehdottaakin 95 b §:n 1 momentin
muuttamista tältä osin. Henkilökohtainen
kirjallinen ilmoitus, josta yksiselitteisesti ilmenee hakijan tarkoituksena
olevan hakemuksensa peruuttaminen esteettömine todistajineen
osoittaa sinänsä hakijan vakaata tahtoa. Luonnollisesti
hakija voi halutessaan ilmoittaa myös peruuttamisen syyn.
95 c §. Kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen raukeaminen.
Direktiivin 20 artiklan 2 kohdassa säädetään
jäsenvaltioita sitovalla tavalla niiden velvollisuudesta
varmistautua siitä, että hakijalla on oikeus pyytää tapauksensa
tutkinnan aloittamista uudelleen. Kysymys on tällöin
direktiivin mukaan tilanteesta, jossa hakija ilmoittautuu uudelleen
toimivaltaiselle viranomaiselle sen jälkeen, kun päätös
hakemuksen tutkimisen keskeyttämisestä on tehty.
Lakiehdotuksen 95 c §:n 1 momenttiin
on otettu direktiivin 20 artiklan 2 kohdan johdosta säännökset
Maahanmuuttoviraston päätöksestä, jolla
todetaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus
rauenneeksi, jos hakija on kuollut tai poistunut maasta tai hänen
katsotaan todennäköisesti poistuneen maasta.
Pykälän 2 momentti sisältää puolestaan
säännöksen siitä, että hakijalle
on kerrottava oikeudesta tehdä uusi hakemus sen jälkeen,
kun hänen hakemukseensa on annettu raukeamispäätös.
Valiokunta toteaa, ettei 95 c §:ssä tarkoitettu
raukeamispäätös ole kielteinen päätös
hakemukseen. Näin ollen uusi hakemus ei tässä kohden
tarkoita 102 §:n mukaista uusintahakemusta, jonka
ulkomaalainen tekee saatuaan kielteisen päätöksen
aiemmin tekemäänsä hakemukseen.
97 a §. Turvapaikkapuhuttelu.
Pykälän 1 momentti vahvistaa pääsääntöä täysi-ikäisten
hakijoiden henkilökohtaisesta kuulemisesta ilman muiden
perheenjäsenten läsnäoloa.
Alaikäisten osalta momentti sisältää sääntelyehdotuksen,
jonka mukaan alaikäistä hakijaa kuultaessa otetaan
erityisesti huomioon ulkomaalaislain 6 § ja hallintolain
14 §. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella
97 a §:n 1 momentin toinen virke
on tarkoitettu viittaussäännökseksi.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa kyseisen virkkeen
muotoilemista selkeämmäksi: "Alaikäistä hakijaa
kuultaessa sovelletaan tämän lain 6 §:ää ja
hallintolain 14 §:ää."
Pykälän 5 momentti koskee maahanmuuttajien
kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta annetun
lain (493/1999) 26 §:n
1 momentin mukaiselle edustajalle tilaisuuden varaamista olla läsnä ilman
huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikkapuhuttelussa. Muotoilu
on sopusoinnussa direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.
Valiokunta muistuttaa sanamuodon merkitsevän sitä,
että alaikäisen mainitulle edustajalle tulee aina
varata tilaisuus olla puhuttelussa läsnä.
97 b §. Tiedon hankinta yksittäisessä kansainvälistä suojelua
koskevassa asiassa.
Pykälässä säädetään,
että viranomaiset eivät saa yksittäisessä kansainvälistä suojelua
koskevassa asiassa vaarantaa hakijan tai hänen
läheistensä turvallisuutta hankkimalla tietoja
tavalla, jonka seurauksena vainoa harjoittavat tai vakavaa haittaa
aiheuttavat toimijat saavat tietää kansainvälistä suojelua
koskevasta asiasta. Direktiivin 22 artiklan b kohta on kirjoitettu
siten, että vastuu salassapidosta koskee vain suoraan annettavaa tietoa.
Valiokunta pitää perusteltuna kansallisen säännöksen
kirjoittamista siten lakiehdotuksen mukaisesti, että se
kattaa myös epäsuorat tiedonhankintakeinot, jotka
vaarantavat hakijan tai hänen läheistensä turvallisuuden.
198 a §. Kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen raukeaminen hallintotuomioistuimessa.
Pykälässä ehdotetaan, että hallinto-oikeus
tai korkein hallinto-oikeus voi tehdä kansainvälistä suojelua
koskevassa muutoksenhakuasiassa raukemispäätöksen,
jos valittaja on poistunut tai hänen katsotaan todennäköisesti
poistuneen maasta. Valittajan katsotaan todennäköisesti
poistuneen Suomesta 95 c §:n 1 momentista ilmenevin edellytyksin.
Lakiehdotuksen sanamuodosta ja perusteluista on pääteltävissä,
että kysymys on oma-aloitteisesta, ilman täytäntöönpanoviranomaisten myötävaikututusta
tapahtuneesta maastapoistumisesta. Pykälää ei
ole tarkoitus soveltaa sen sijaan tilanteissa, joissa hakija kielteisen
päätöksen ja käännytyspäätöksen
saatuaan on poistettu viranomaistoimin. Selvyyden vuoksi valiokunta ehdottaa
kuitenkin 198 a §:n sanamuodon tarkentamista.