Perustelut

Barentsin euroarktisen alueen hallitusten välillä tehty sopimus yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemisen, niihin varautumisen ja pelastustoiminnan alalla

Suomi, Norja, Ruotsi ja Venäjä allekirjoittivat hallituksen esityksessä tarkoitetun Barentsin euroarktista aluetta koskevan pelastuspalvelualan sopimuksen 11.12.2008. Sopimuksen tavoitteena on ehkäistä ja rajoittaa onnettomuuksista ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvia vahinkoja ja kehittää sopimuspuolten pelastustoiminnan yhteistyötä maiden harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla, missä pelastusvoimavarat ovat puutteellisia ja niiden asemapaikat harvassa. Tavoitteen merkitystä korostaa luonnonvarojen hyödyntämisen ja muun taloudellisen toiminnan kasvu sekä sääilmiöistä johtuvien onnettomuuksien lisääntyminen. Tavoitteena on myös kehittää toimintaperiaatteita usean Barents-maan yhteisille pelastusoperaatioille.

Sopimus ei vaikuta osapuolten voimassa oleviin kansainvälisiin pelastuspalvelusopimuksiin, mutta se täydentää niitä. Suomen näkökulmasta lisäarvoa tuo muun muassa se, että sopimus määrittelee avun toimittamisen toisen osapuolen alueen kautta. Sopimus koskee myös usean sopimuspuolen yhdessä tarjoamaa avunantoa. Sopimuksessa painotetaan pelastustoiminnan ohella yhteistyötä onnettomuuksien ennaltaehkäisemisessä ja niihin varautumisessa. Sopimuksen seuraamista ja aloitteiden tekoa varten perustettava yhteinen sekakomitea koordinoi ja kehittää yhteistyötä. Käytännön yhteistoiminta järjestetään paikallisella tasolla.

Hallintovaliokunta pitää sopimusta tärkeänä ja katsoo sen edistävän Barentsin alueen turvallisuutta. Sopimuksen avulla tehostetaan Barentsin euroarktisen alueen yhteistyötä suuronnettomuustilanteissa sekä tapauksissa, joissa lähimmät tai nopeimmin saatavilla olevat tarkoituksenmukaiset pelastuspalveluyksiköt ovat toisessa sopimusvaltiossa. Nyt hyväksyttävää sopimusta täydentää hyvin syyskuussa 2011 allekirjoitettu Suomen, Norjan ja Ruotsin välinen sopimus rajayhteistyöstä ensihoidossa. Sopimuksen toimeenpanossa tulee varmistua siitä, että esimerkiksi pelastushelikopteritoiminta on turvattu Suomen pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla myös jatkossa. Valiokunta tulee seuraamaan tätä omalta osaltaan.

Lisäksi valiokunnan mielestä on tärkeää kiinnittää huomiota valtioiden rajojen yli tapahtuvaa käytännön yhteistyötä mahdollisesti haittaaviin hallinnollisiin, lainsäädännöllisiin, infrastruktuuriin liittyviin tai muihin esteisiin. Poistamalla tällaisia rajaesteitä parannetaan myös alueen turvallisuutta.

Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen

Maaliskuun alusta 2012 voimaan tulleen perustuslain 95 §:n 1 momentin muutoksen mukaan kansainvälisten velvoitteiden muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan asetuksella (1112/2011). Voimaansaattamisasetuksen antajasta voidaan siten säätää lailla samojen perusteiden mukaan kuin asetuksenantajasta yleensäkin. Lain esitöistä ilmenee, että valtuus voimaansaattamisasetuksen antamiseen osoitetaan yleensä valtioneuvostolle (HE 60/2010 vp). Perustuslain 80 §:stä johtuu, että jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.

Perustuslain 95 §:n 3 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamislaissa voidaan säätää, että lain voimaantulosta säädetään asetuksella. Perustuslain muutoksen voimaantulon jälkeen myös voimaansaattamislain voimaantulosta säädetään pääsääntöisesti valtioneuvoston antamalla voimaansaattamisasetuksella.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 2 §:ää muutettavaksi siten, että edellä tarkoitetut asetuksenantovaltuudet osoitetaan valtioneuvostolle.