Yleistä

Esityksen tarkoituksena on tehdä rajanylitystietojärjestelmästä (EES) ja Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmästä (ETIAS) annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetustenEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2226 rajanylitystietojärjestelmän (EES) perustamisesta jäsenvaltioiden ulkorajat ylittävien kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, maastalähtöä ja pääsyn epäämistä koskevien tietojen rekisteröimiseksi ja edellytysten määrittämisestä pääsylle EES:n tietoihin lainvalvontatarkoituksissa sekä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetusten (EY) N:o 767/2008 ja (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1240 Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1077/2011, (EU) N:o 515/2014, (EU) 2016/399, (EU) 2016/1624 ja (EU) 2017/2226 muuttamisesta (jäljempänä EES- ja ETIAS-asetukset) edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. 

EES-järjestelmään rekisteröidään rajanylitystiedot kolmansien maiden kansalaisista, jotka ovat oikeutettuja lyhytaikaiseen oleskeluun jäsenvaltioiden alueella. Järjestelmä laskee automaattisesti sallitun oleskelun keston ja ilmoittaa, jos henkilö oleskelee yliajalla Schengen-alueella. Järjestelmällä korvataan velvollisuus leimata kolmansien maiden kansalaisten passit. 

ETIAS-järjestelmä on viisumivapaiden kolmansien maiden kansalaisille tarkoitettu ennakkorekisteröitymisjärjestelmä, jonka avulla pyritään selvittämään ennakolta maahantuloedellytysten täyttymistä, tehostamaan rajatarkastuksia ja tukemaan Schengenin tietojärjestelmälle (SIS) asetettuja tavoitteita. Matkustuslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä arvioidaan henkilöön liittyvää turvallisuusriskiä, laittoman maahanmuuton riskiä tai suurta epidemiariskiä. 

EES- ja ETIAS-asetukset ovat suoraan sovellettavia ja sellaisenaan velvoittavia jäsenvaltioissa. Esityksessä ehdotetaan EES- ja ETIAS-asetuksia täydentävää kansallista sääntelyä eräiden asetuksissa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisista yhteyspisteistä vastaavien viranomaisten nimeämiseksi sekä henkilötietojen käsittelyyn liittyvän sääntelyn ja liikenteenharjoittajien velvollisuuksia koskevan sääntelyn täsmentämiseksi. Samassa yhteydessä lakiin lisätään säännökset liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämisoikeuden ja täytäntöönpanon vanhentumisesta sekä täsmennetään tilanteita, joissa seuraamusmaksua ei määrätä. Lisäksi ulkomaalaislakiin (301/2004) ehdotetaan tehtäväksi Schengenin yleissopimuksen ja Schengenin rajasäännöstön päivittämisestä johtuvat tekniset muutokset. 

Esityksessä ehdotetaan, että Suomi käyttää EES-asetuksen 40 artiklan salliman kansallisen liikkumavaran ja ylläpitää myös jatkossa kansallista rajanylitystietojärjestelmää. Valiokunta pitää tätä tarpeellisena ja esimerkiksi PTR-viranomaisten ja suojelupoliisin toimintaedellytysten kannalta keskeisenä. Rajanylitystietojen kansallisesta käsittelystä säädetään henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019) 7 §:ssä. Kansallisen rajanylitystietojärjestelmän tietosisältö säilyy nykyistä vastaavana. Järjestelmään tallennetaan jatkossakin myös lisätietoja, joita ei tallenneta EES-järjestelmään, esimerkiksi tiedot ajoneuvoista ja rajanylityksen tarkoituksesta. Henkilötietojen käsittelyssä huomioidaan yleislainsäädännön mukaiset tietojen minimoinnin ja käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteet. Rajanylitystietojen käsittelyssä muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen noudatetaan voimassa olevan lain säännöksiä. Rekisteröidyn oikeuksia koskevaa kansallista sääntelyä ei myöskään muuteta. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 4. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 52 §:n 3 momentista tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. Tämän sekä perustuslakivaliokunnan esittämien kansalliseen liikkumavaraan liittyvien huomioiden osalta hallintovaliokunta viittaa jäljempänä esitettyyn. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Toimivaltaiset viranomaiset ja lainvalvontakäytön keskusyhteyspisteet

EES- ja ETIAS-järjestelmiä käyttävät jäsenvaltioiden rajaviranomaiset, maahanmuuttoviranomaiset ja viisumiviranomaiset. Näillä viranomaisilla on suora pääsy EES- ja ETIAS-järjestelmiin asetuksissa säädetyissä tarkoituksissa. Lisäksi jäsenvaltioiden nimettyjen viranomaisten on mahdollista saada EES- ja ETIAS-järjestelmistä tietoja lainvalvontakäyttöön erikseen nimettävien keskusyhteyspisteiden kautta. Lainvalvontakäytön nimetyllä viranomaisella tarkoitetaan viranomaista, joka on kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa terrorismirikosten tai muiden vakavien rikosten torjunnasta, havaitsemisesta tai tutkinnasta. Tällaisia viranomaisia Suomessa ovat poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat. 

Kunkin jäsenvaltion on EES-asetuksen 29 artiklan ja ETIAS-asetuksen 50 artiklan mukaan nimettävä yksi tai useampi keskusyhteyspiste, joka käsittelee nimettyjen viranomaisten pyynnöt päästä katsomaan EES- tai ETIAS-järjestelmän tietoja lainvalvontatarkoituksessa. Keskusyhteyspisteiden tehtävistä ja niiden riippumattomasta suorittamisesta säädetään EES- ja ETIAS-asetuksissa. Asetusten mukaan nimetty viranomainen ja keskusyhteyspiste voivat kuulua samaan organisaatioon, jos se on sallittua kansallisen oikeuden mukaisesti. Keskusyhteyspisteen on kuitenkin toimittava täysin riippumattomasti nimetyistä viranomaisista suorittaessaan asetusten mukaisia tehtäviään, kuten esimerkiksi tarkistaessaan, että asetuksissa säädetyt edellytykset nimettyjen viranomaisten pääsylle järjestelmään lainvalvontatarkoituksessa täyttyvät. Keskusyhteyspisteen on oltava erillinen nimetyistä viranomaisista, eikä se saa ottaa niiltä vastaan ohjeita, jotka koskevat sen riippumattomasti tekemän tarkistamisen tuloksia. 

Hallintovaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena kahden keskusyhteyspisteen perustamista hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla siten, että Tulliin sijoitettava keskusyhteyspiste vastaa lainvalvontakyselyistä Tullin hallinnonalalla ja keskusrikospoliisiin sijoitettava keskusyhteyspiste käsittelee muiden nimettyjen viranomaisten esittämät pyynnöt. Ehdotus on myös linjassa valtakunnallisen PTR-johtoryhmän 3.5.2021 tekemän päätöksen kanssa, jonka mukaan Rajavartiolaitos ja poliisi tukeutuvat yhteiseen keskusrikospoliisiin perustettavaan yhteyspisteeseen ja Tulli perustaa oman yhteyspisteensä. 

EES- ja ETIAS-asetuksissa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä Suomessa toimii Rajavartiolaitoksen esikunta, jonka rekisterinpitovastuu ulottuu myös järjestelmän lainvalvontakäytön keskusyhteyspisteiden toimintaan. Rekisterinpitäjä vastaa henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain (1054/2018, jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki) 14 §:n mukaisesti siitä, että henkilötietoja käsitellään lainmukaisesti. Rekisterinpitäjän on toteutettava vastuun edellyttämät tekniset ja organisatoriset toimenpiteet myös lainvalvontakäyttöä koskevien tietojen osalta. 

Biometristen rajanylitystietojen käsittely kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi

EES-järjestelmän tavoitteena on EU:n alueelle tapahtuvan maahantulon ja jäsenvaltioiden alueella tapahtuvan oleskelun valvonnan ohella edistää terrorismin ja vakavien rikosten torjuntaa, havaitsemista ja tutkimista. EES-järjestelmän käyttötarkoitukset ja tietosisältö on lueteltu tyhjentävästi EES-asetuksen 1 artiklassa. Asetuksessa säädetään terrorismirikosten tai muiden vakavien rikosten torjuntaa, havaitsemista ja tutkintaa varten myös edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden nimetyt viranomaiset ja Europol voivat saada pääsyn EES-järjestelmään katsomaan tietoja. 

EES-asetuksessa ei säädetä rajanylitystietojärjestelmän tietojen käsittelystä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tämä johtuu siitä, että kansallinen turvallisuus kuuluu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. 

EES-asetuksen 40 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio saa säilyttää kansallisessa rajanylitystietojärjestelmässään tai vastaavissa kansallisissa tiedostoissaan aakkosnumeeriset tiedot, jotka se on tallentanut EES-järjestelmään EES:n käyttötarkoitusten mukaisesti ja noudattaen täysimääräisesti unionin oikeutta. Aakkosnumeerisia tietoja ovat esimerkiksi henkilön nimi ja syntymäaika. Jatkossa biometriset tiedot kerätään rajanylityksen yhteydessä säännönmukaisesti EES-asetuksen soveltamisalalla, toisin sanoen kaikista niistä kolmannen maan kansalaisista, joille on myönnetty pääsy jäsenvaltioiden alueelle lyhytaikaista oleskelua varten. Biometrisia tietoja ovat henkilön kasvokuva ja sormenjäljet, ja niiden keräämisen toimivalta perustuu suoraan EES-asetukseen. Biometriset tiedot tallennetaan edellä mainitun 40 artiklan johdosta EES-asetuksen käyttötarkoituksissa ainoastaan EES-järjestelmään. 

Hallituksen esitykseen sisältyvässä 4. lakiehdotuksessa ehdotetaan, että suojelupoliisilla on oikeus saada kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi välttämättömät rajavalvonnan sekä rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitämisen yhteydessä kerätyt biometriset tiedot. Tämä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, jäljempänä poliisin henkilötietolaki) 52 §:ään ehdotettu suojelupoliisin tiedonsaantioikeus kohdistuu rajanylityksen yhteydessä kerättäviin biometrisiin tietoihin. Samalla, kun rajatarkastusviranomainen kerää ja tallentaa EES-asetuksen edellyttämällä tavalla biometriset tiedot EES-järjestelmään, se tallentaa tiedot myös suojelupoliisin rekisterinpidossa olevaan järjestelmään siinä laajuudessa kuin suojelupoliisi katsoo sen kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta välttämättömäksi. Näitä suojelupoliisin rekisterinpidossa olevaan järjestelmään tallennettuja biometrisiä tietoja saa tämän jälkeen käsitellä ainoastaan kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. 

Perustuslakivaliokunta toteaa, että toimivalta kerätä biometrisiä tietoja perustuu sinänsä EES-asetukseen. Valiokunnan mielestä merkityksellistä on, että nyt ehdotettavassa sääntelyssä on kyse henkilötietojen käsittelystä muuhun kuin EES-asetuksen tarkoituksiin. Tietoja käsitellään kansallisen turvallisuuden tarkoituksessa. Kyse olisi siten uudesta ja kansallisesti tarpeelliseksi arvioidusta käyttötarkoituksesta. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöksen sanamuodon mukainen tiedonsaantioikeus muodostaa merkittävän muutoksen verrattuna voimassa olevaan oikeustilaan. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä kansallisen turvallisuuden suojaamiseen voi sinänsä sisältyä erittäin painavia perusteita rajoittaa henkilötietojen suojan ja yksityiselämän suojan perusoikeuksia. Kansallisella turvallisuudella voidaan myös EU-oikeudessa perustella toimenpiteitä, joilla puututaan perusoikeuksiin vakavammin kuin toimenpiteillä, joita perusteltaisiin jollain muulla tavoitteella (ks. myös esim. tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C-511/18, C-512/18 ja C520/18, 136 kohta). Perustuslakivaliokunta katsoo, että esityksen säätämisjärjestysperusteluissa sekä muuallakin esityksessä esitetään ehdotettavalle sääntelylle suojelupoliisin biometristen tietojen käsittelyoikeudesta kansalliseen turvallisuuden suojeluun kytkeytyviä, erittäin painavia perusteita. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä kansallinen turvallisuus ei kuitenkaan voi olla peruste kuinka laajalle biometristen tietojen käsittelyoikeudelle tahansa. Valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan erityisesti arkaluonteisiin tietoihin rinnastuvien biometristen tunnisteiden käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä välttämättömään. Lausunnossa viitataan myös EU-tuomioistuimen kansalliseen turvallisuuteen liittyvään oikeuskäytäntöön (ks. kootusti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C-511/18, C-512/18 ja C520/18, erit. kappaleet 65—68, ks. myös C-623/17 Privacy International). 

Kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole perustaa suojelupoliisille toimivaltaa käsitellä mainittuja tietoja ainoastaan sanotun säännöksen perusteella ja sen puitteissa tehtävän välttämättömyysarvion nojalla. Hallituksen esityksen mukaan oikeus käyttää näin tallennettuja biometrisiä tietoja on perustelujen mukaan aina sidottu yksittäiseen virkatehtävään, jonka suorittamiseksi tietoja on välttämätöntä käsitellä (s. 79). Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 51/2018 vp) säädetyn voimassa olevan lain 48 §:ssä säädetään suojelupoliisin oikeudesta käsitellä henkilötietoja, jotka ovat tarpeen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta uhkaavien toimintojen ja hankkeiden estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten estämiseksi ja paljastamiseksi. Suojelupoliisi saa lain 49 §:n 2 momentin mukaan käsitellä tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömiä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. 

Henkilötietojen käsittelyyn suojelupoliisissa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa sovelletaan yleislakina perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyä (PeVL 26/2018 vp) henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia. Hallituksen esityksen mukaan henkilötietojen käsittely perustuu käsittelytarkoituksen osalta rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 2 momentin 2 kohtaan ja biometristen tietojen käsittelyn osalta mainitun lain 11 §:ään. Rikosasioiden tietosuojalain 2 lukuun sisältyy valtiosääntöisesti asianmukainen sääntely henkilötietojen käsittelyä koskevista periaatteista (PeVL 26/2018 vp, s. 4). 

Perustuslakivaliokunnan mielestä 4. lakiehdotuksen 52 §:n 3 momentin säännöstä on kuitenkin täsmennettävä siten, että siitä käy selkeämmin ilmi perusteluissa mainittu rajaus säännöksen perusteella saatujen biometristen tietojen käsittelystä vain yksittäisen virkatehtävän yhteydessä suojelupoliisiin tietojenkäsittelystä muualla laissa jo säädetyin edellytyksin. Tällainen täsmentäminen on edellytyksenä 4. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Hallintovaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että ehdotetulle sääntelylle suojelupoliisin biometristen tietojen käsittelyoikeudesta on erittäin painavat kansallisen turvallisuuden suojaamiseen kytkeytyvät perusteet. Käytännössä yksittäisten rajavalvonnan yhteydessä kerättyjen tietojen merkityksellisyyttä kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta on usein mahdotonta arvioida ennakolta. Hallintovaliokunta toteaa, että tarve tietojen massamaiselle kansalliselle tallettamiselle aiheutuu unionin toimivaltaan liittyvästä rakenteellisesta haasteesta. Suoraan EES-järjestelmästä ei ole mahdollista saada lainkaan tietoja kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa. Tässä yhteydessä on syytä myös huomata, että EES-järjestelmästä on mahdollista saada kaikki tiedot, biometriset tiedot mukaan lukien, terrorismirikosten tai muiden vakavien rikosten torjuntaa, havaitsemista ja tutkintaa varten (lainvalvontatarkoitus). Nyt puheena olevassa sääntelyssä on kyse ainoastaan Suomen tallentamista biometrisistä tiedoista, joita käytettäisiin yksittäistapauksissa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, esimerkiksi ulkomaisen tiedustelutoiminnan torjumiseksi. 

Hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan EES-järjestelmää koskeva sääntely poikkeaa matkustajarekisteritietoja (PNR-tiedot) koskevasta sääntelystä, johon tässä yhteydessä on eräissä asiantuntijalausunnoissa viitattu. PNR-direktiivilläEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/681 matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten on mahdollistettu PNR-tietojen kerääminen ja perustettu kansalliset matkustajatietorekisterit, joihin PNR-tiedot tallennetaan direktiivin mukaisia tarkoituksia varten. EES-asetuksessa sen sijaan säädetään kyseisen EU:n rajanylitystietojärjestelmän käsittelytarkoituksista, eikä sääntelyllä ole tarkoitus rajata niitä käyttötarkoituksia, joita kansallisille rajanylitystietojärjestelmille on määritelty. Valiokunnan käsityksen mukaan unionin tuomioistuimen ratkaisu PNR-direktiiviä koskevassa asiassa C-817/19 ei ole suoraan verrattavissa nyt ehdotettavaan kansalliseen sääntelyyn. Toimivalta tulkita EU-sääntelyn sisältöä ja arvioida kansallisen sääntelyn EU-oikeuden mukaisuutta on kuitenkin Euroopan unionin tuomioistuimella. 

Hallintovaliokunta toteaa, että biometristen tietojen kaltaisten erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn yhteydessä korostuu tietojen käsittelyn välttämättömyyttä koskevan vaatimuksen merkitys. Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta 4. lakiehdotuksen 52 §:n 3 momentin täsmentämistä yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevin tavoin. 

Matkustuslupahakemuksen käsittely ja muutoksenhaku

Matkustuslupajärjestelmässä on kyse ennakkorekisteröitymisjärjestelmästä, jonka avulla pyritään ennakolta selvittämään viisumipakosta vapautettujen kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytysten täyttymistä. Esityksen perustelujen mukaan on odotettavissa, että ylivoimaisesti suurimpaan osaan matkustuslupahakemuksia saadaan myönteinen vastaus automatisoidussa käsittelyssä. Esityksessä ehdotetaan, että Rajavartiolaitos on ETIAS-asetuksen 8 artiklassa tarkoitettu kansallinen ETIAS-yksikkö, joka käsittelee matkustuslupahakemukset silloin, kun Euroopan raja- ja merivartioviraston yhteyteen perustettu ETIAS-keskusyksikkö on käynnistänyt hakemusten manuaalisen käsittelyn. Kansallinen ETIAS-yksikkö sijoitetaan Rajavartiolaitoksessa osaksi ennakolta saatavien matkustustietojen käsittelytoimintaa. 

Hallintovaliokunta toteaa, että Rajavartiolaitos arvioi jo nykyisin maahantulon yhteydessä vastaavia asioita kuin mitä selvitetään matkustuslupahakemusten käsittelyn yhteydessä. Näihin kuuluu myös laittoman maahanmuuton riskin arviointi. Schengenin rajasäännöstönEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399 henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) mukaan kolmansien maiden kansalaisten yhtenä maahantulon edellytyksenä on, että henkilö näyttää toteen suunnitellun oleskelun tarkoituksen ja edellytykset. Lisäksi rajatarkastuksessa selvitetään muun muassa, että henkilön ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä eikä kansainvälisiä suhteita. ETIAS-järjestelmän tarkoituksena on selvittää viisumivapaiden kolmansien maiden kansalaisten osalta mainittuja seikkoja jo etukäteen ja sitä kautta tehostaa rajatarkastuksia. 

ETIAS-asetus velvoittaa kansallisen ETIAS-yksikön ottamaan vastaan lisätietoja tai -asiakirjoja myös muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä. Hallintovaliokunta toteaa, että matkustusluvan hakemisvaiheessa kyse on asianosaisaloitteisesta hallintoasian käsittelystä. Tällöin käsittelyssä ei ole velvollisuutta tulkkaukseen tai kääntämiseen hallintolain (434/2003) 26 §:n 1 momentin nojalla. Asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi kansallinen ETIAS-yksikkö voi kuitenkin huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä hallintolain 26 §:n 3 momentin mukaisesti. Rajavartiolain 18 §:ään ehdotetun sääntelyn mukaan kansallisen ETIAS-yksikön tekemiin matkustuslupahakemusta koskeviin päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. ETIAS-asetuksen sääntely ei vaikuta siihen, millä kielillä muutosta voi kansallisen lainsäädännön mukaan hakea. Tältä osin sovelletaan voimassa olevan kielilain (423/2003) ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain sääntelyä. 

ETIAS-asetuksen 37 artiklan 3 kohdan mukaan vastuujäsenvaltion kansallisen ETIAS-yksikön on annettava hakijoille tiedot muutoksenhakumenettelystä jollakin neuvoston asetuksen (EU) 2018/1806 liitteessä II olevaan luetteloon sisältyvän maan, jonka kansalainen hakija on, virallisella kielellä. Hallintolain 47 § ei velvoita viranomaista ilmoittamaan kieltä, jolla valituksen voi tehdä. Tällaisen tiedon liittäminen matkustuslupahakemusta koskevaan päätökseen liitettyyn valitusosoitukseen on hallintovaliokunnan mielestä hallintolain 2 luvussa säädetyt hyvän hallinnon periaatteet huomioon ottaen kuitenkin perusteltua. 

ETIAS-asetuksen liitteessä luetellaan tietyt vakavat rikokset, jotka otetaan huomioon matkustuslupahakemusten käsittelyn yhteydessä. Rikosrekisterin rekisterinpitäjänä toimii Oikeusrekisterikeskus. Oikeusrekisterikeskus on myös taho, joka liputtaa tietyt ETIAS-asetuksen liitteessä luetellut rikokset Suomessa annettujen tuomioiden osalta ECRIS-TCN-järjestelmään. 

Matkustuslupa on ETIAS-asetuksen ja Schengenin rajasäännöstöön tehdyn muutoksen mukaan uusi maahantulon ja lyhytaikaisen maassa oleskelun edellytys viisumipakosta vapautettujen kolmansien maiden kansalaisille, ja ulkomaalaislakiin (301/2004) ehdotetaan tehtäväksi tätä koskevat täsmennykset. Rikosrekisterilain (770/1993) 4 a §:n 1 momentin 1 kohta kattaa tietojen luovuttamisen rikosrekisteristä matkustuslupahakemusten käsittelyä varten. 

Valiokunta toteaa, että myönnetty matkustuslupa on voimassa kolmen vuoden ajan, mikä Schengenin rajasäännöstön muiden maahantulon edellytysten täyttyessä mahdollistaa maahantulon Schengen-alueelle lyhytaikaista oleskelua varten (90 päivää 180 päivän jakson aikana). Matkustuslupaa hakevan on ilmoitettava hakemuksessaan se jäsenvaltio, jossa hakijan on tarkoitus oleskella ensimmäiseksi, mutta matkustusluvan saatuaan henkilön on mahdollista matkustaa myös muihin Schengen-alueen valtioihin, kunhan edellä mainitut ehdot täyttyvät. ETIAS-asetuksen 25 artiklassa säädetään matkustuslupahakemuksen manuaalisesta käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määräytymisperusteista. Tällainen peruste voi esimerkiksi olla se, että kyseinen jäsenvaltio on tallentanut osuman tuottaneen tiedon johonkin toiseen EU:n yhteiseen tietojärjestelmään. Koska myönnetyllä matkustusluvalla voi muiden maahantulon edellytysten täyttyessä matkustaa myös Suomeen, ulkomaalaislain soveltamisalasta ei hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan ole johdettavissa sellaista rajausta, ettei Rajavartiolaitoksella olisi oikeutta saada kansallisia rikosrekisteritietoja ETIAS-asetuksen 28 artiklassa tarkoitetun perustellun lausunnon laatimiseksi matkustuslupahakemuksen manuaalisesta käsittelystä kussakin yksittäistapauksessa vastaavalle jäsenvaltiolle. 

Uudistuksen voimaantuloon ja toimeenpanoon liittyviä näkökohtia

EES- ja ETIAS-järjestelmät otetaan käyttöön komission päättämänä ajankohtana, kun kaikki asetuksissa säädetyt käyttöönoton edellytykset täyttyvät. Valiokunnan saaman tämänhetkisen arvion mukaan EES-järjestelmä otetaan käyttöön toukokuussa 2023 ja ETIAS-järjestelmä noin puolen vuoden kuluttua EES-järjestelmän käyttöönotosta. Sen vuoksi EES- ja ETIAS-järjestelmiin liittyvien lakimuutosten voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi erikseen valtioneuvoston asetuksella. Muihin lakiehdotuksiin sisältyy tavanomainen voimaantulosäännös. 

Hallintovaliokunta toteaa, että uudistuksen toimeenpano ja siihen valmistautuminen edellyttävät tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten ja muiden tahojen kesken. Valiokunta pitää tärkeänä, että keskusteluja jatketaan myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toimijoiden kanssa. On tärkeää, että esimerkiksi liikenteenharjoittajat tuntevat nyt ehdotetun sääntelyn lisäksi myös suoraan EU-sääntelystä tulevat velvoitteet ja sääntelyssä käytetyt käsitteet. Toimeenpanoon liittyvistä ratkaisuista ei myöskään saisi aiheutua tarpeetonta hallinnollista taakkaa. 

Suurin osa taloudellisista vaikutuksista aiheutuu suoraan EES- ja ETIAS-asetuksiin sisältyvästä sääntelystä. Asetusten täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset katetaan osittain EU-rahoituksella. EU-rahoituksella on kuitenkin mahdollista kattaa vain osa EES- ja ETIAS-velvoitteiden täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksista, minkä vuoksi velvoitteiden täysimääräinen toimeenpano edellyttää kansallista lisärahoitusta viranomaisille.