KESKUSTELUALOITE 15/2013
vp
KA 15/2013
vp - Leena Harkimo /kok ym.
Tarkistettu versio 2.1
Liikunnan ja urheilun edistäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle on
suuri tarve, sillä valtaosa suomalaisista liikkuu riittämättömästi.
Suositusten mukaiseen liikunnan määrään
yltää vain noin puolet lapsista, kymmenes aikuisväestöstä ja
muutama prosentti ikäihmisistä. Osittain tämän
vuoksi ylipaino, tyypin 2 diabetes ja masennus ovat lisääntyneet
sekä fyysinen kunto on heikentynyt eri ikäryhmissä. Tutkijat
rinnastavat liikkumattomuuden jo tupakointiin ja lihavuuteen verrattavaksi
terveyshaitaksi.
Väestön vähäisen liikunnan
kansantaloudellisen vaikutuksen on arvioitu olevan miljardiluokkaa.
Liikkumattomuuden hinta pelkästään diabeteksen
osalta on Suomessa noin 700 miljoonaa euroa. Yhdysvalloissa vähäisen
liikunnan kustannusten arvioidaan kaksinkertaistuvan, ja kehittyvissä talouksissa,
kuten Kiinassa ja Intiassa, kasvavan jopa 500 prosenttia seuraavien
20 vuoden aikana.
Työurien pidentäminen on kirjattu pääministeri
Kataisen hallituksen ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi. Hallituksen
budjettiriihessä esitettiin rakenteellisia toimia työurien
pidentämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi
kestävyysvajeen paikkaamiseksi. Näissä yhteyksissä liikunta
on jäänyt vähäiselle huomiolle
peilaten sitä taustaa vasten, että merkittävimmät
työkyvyttömyyden syyt ovat masennus, tuki- ja
liikuntaelinvaivat sekä sydän- ja verisuonisairaudet,
joiden ehkäisyssä liikunnalla on ratkaiseva asema.
Väestöennusteen mukaan työikäisten
määrä vähenee Suomessa lähivuosikymmeninä suurten
ikäluokkien eläköityessä. Tulevaisuuden
työntekijät valikoituvat jatkossa väestöstä,
jonka terveydentila ja fyysinen kunto ovat voimakkaasti polarisoituneet.
Työkyvyttöminä eläkkeelle siirtyneiden nuorten
määrä on myös kasvanut rajusti,
mikä tekee tilanteesta haastavan.
Merkittävin muutos väestön liikuntakäyttäytymisessä on
tapahtunut arki- ja muun fyysisen aktiivisuuden romahtamisessa.
Länsimaisesta ihmisestä on tullut fyysisesti passiivinen,
eikä liikunnan aktiivinen harrastaminen yksistään
riitä väestön hyvinvoinnin
ja terveyden ylläpitoon. Yhteiskunta suosii liikkumista
autoilla sekä runsasta istumista tietoteknisten välineiden äärellä.
Liikunnan edistämisen johtaminen, kehittäminen
ja yhteensovittaminen kuuluvat liikuntalain mukaisesti opetus- ja
kulttuuriministeriölle. Arvioinnit osoittavat, että liikunnan
ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen ei ole riittävästi
integroitunut osaksi koko yhteiskunnan hyvinvointi- ja terveyspoliittisia
toimia eikä liikunnan edistäminen systemaattisesti
näy muiden hallinnonalojen linjapapereissa ja resursoinnissa.
Tämä on ongelmallista, sillä liikuntapolitiikan
vaikutusmahdollisuudet arkiliikunnan edistämisessä ovat
rajalliset. Liikkumattomuuden poikkihallinnollinen koordinointi
tulee saattaa valtioneuvostotasolla uudelle tasolle. Muun muassa
varhaiskasvatuksen, koulun, työelämän,
vanhustenhuollon ja yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun päätökset
ovat ratkaisevia väestön fyysisen aktiivisuuden
edistämisessä. Tätä korostaa
myös valtiovarainvaliokunta vuoden 2013 talousarviomietinnössään. Myös
liikunta-alan yrittäjyys ja kansalaistoiminnan yleisten
edellytysten turvaaminen vaativat muiden ministeriöiden
vahvempaa ulostuloa.
Suomalaisen liikuntakulttuurin näkyvin osa-alue on
huippu-urheilu, jonka toimintamalleja ja rakennetta on viime vuosien
aikana kehitetty laajalla rintamalla. Nykyinen huippu-urheilumenestys
heijastaa pitkälti laajempaa liikuntakulttuurin ja yhteiskunnan
muutosta, jonka seurauksena menestys perinteisissä kestävyyslajeissa
on romahtanut painopisteen siirtyessä sitä vastoin
taito-, tekniikka- ja joukkuelajeihin. Huippu-urheilulla on mm.
esikuvien ja näkyvyyden perusteella heijastusvaikutuksia
mm. lasten ja nuorten liikuntaan. Elinvoimainen liikuntakulttuuri
ja menestyvä huippu-urheilu tukevat toinen toisiaan, eikä niitä tule
kehittää toisistaan erillisinä.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hyvinvoinnin ja
terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen
otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
ja sisällytetään kaikkien hallinnonalojen
ja ministeriöiden toimintaan. Saman periaatteen tulisi
toteutua myös liikunnan edistämisessä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun
liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden edistämisestä suomalaisessa
yhteiskunnassa.