Suomalainen kannanhoidollinen metsästys on toiminut historiallisesti hyvin. Yhteistyö on ollut tuloksekasta tutkimuslaitosten, viranomaisten, vapaaehtoistoimijoiden ja metsästäjien kesken. Kannanarviointiin pohjaten määritetään sopivat metsästyskiintiöt niin riistan kuin petoeläinten metsästykselle.
Karhukannan arvioidaan olevan vajaa 2 500 yksilöä tänä syksynä. Metsästys on ollut tähän mennessä kannanhoidollisesti onnistunutta, ja siten on pystytty ehkäisemään suurin osa karhun aiheuttamista vahingoista karhukannan säilyessä edelleen kestävällä tasolla.
Hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että metsästyksen yhteiskunnalliset ja inhimilliset hyödyt kansalaisille tunnustetaan, metsästysharrastuksen ja metsästysseuratoiminnan toimintaedellytykset turvataan ja suurpetojen kannanhoidollista metsästystä jatketaan.
Niin ikään hallitusohjelmassa todetaan, että rauhoitettujen lajien kannan säätelyssä hyödynnetään kansallista päätösvaltaa.
Tänä vuonna Suomessa myönnettiin 197 poikkeuslupaa karhun metsästykseen. Yksittäinen petoalueiden ulkopuolella toimiva yhdistys valitti suurimmasta osasta, ja hallinto-oikeudet määräsivät luvat väliaikaiseen toimeenpanokieltoon.
Saman toimijan eri yhdistysten valituksista on estetty myös niin suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen kuin ilveksen metsästykseen annettujen lupien toimeenpano.
Lupavalituksesta on muodostunut oikeusjärjestelmäkikkailun väline, jota käytetään perinteikkään ja lain puitteissa tapahtuvan metsästyksen ja seuratoiminnan estämiseen. Tämän seurauksena on ajauduttu tilanteeseen, jossa metsästysaika on päättynyt ennen lupavalitusten käsittelyä.
Esimerkiksi tänä vuonna hallinto-oikeudet pyysivät vastineet valituksiin 5.10. mennessä, jonka jälkeen pyydetään vastineet vielä valittajilta. Lopulta päädyttäneen jälleen tilanteeseen, jossa metsästysaika lokakuun lopussa ehtii päättyä ennen valituksen lopullista käsittelyä.
Metsästäjäliitto on esittänyt asian ratkaisemiseksi toimia. Ensimmäiseksi on luotava kansallinen suurpetolainsäädäntö, joka toisaalta huomioi luontodirektiivin vaatimukset ja toisaalta pakottaa oikeuslaitosta ottamaan huomioon direktiivissäkin mainitut EU-subsidiariteetin mukaiset kansalliset sosioekonomiset sekä alueelliset ja paikalliset näkökulmat.
Metsästäjäliitto esittää myös poikkeuslupien myöntämisen aikaistamista puolella vuodella, ja hallinto-oikeuksilta on edellytettävä kohtuullista käsittelyaikaa. Nykymallilla mahdollisten valitusten oikeuskäsittely menee automaattisesti metsästysajan päälle.
On myös esitetty, että Suomen on Ruotsin lailla selvitettävä poikkeuslupien valitusoikeuden perusteet ja tulkittava uudelleen Århusin sopimuksen sisältö.
Esimerkiksi Virossa valitukset karhun kaatoluvista käsiteltiin nopeasti ja Tallinnan käräjäoikeus ilmoitti, että toimeenpanokielto oli aiheeton ja jahti saattoi jatkua. Aiheellista onkin kysyä, miksi Suomessa ei voida toimia samoin kuin Virossa.