Suomessa rakennetaan laajasti tuulivoimaa. Hankkeita on vireillä ja käynnissä satoja eri puolilla maata. Voimalat rakennetaan pääosin metsäisille alueille, koska asutuilla alueilla niiden merkittävistä haitoista johtuva vastustus on vahvaa.  

Sähkön siirtolinjat edellyttävät jopa kymmenien metrien levyisiä johtokäytäviä valtakunnan verkkoon liittymistä varten. Tuulivoimapuistoa rakennettaessa saatetaan joutua pitkien osien, kuten lapojen, kuljettamista varten kaatamaan puita laajalta alueelta. Näistä aiheutuu merkittävää metsäkatoa. Hiilinielut vähenevät. Lisäksi kiinteistöjen arvo ja käyttömahdollisuudet voimalan ja siirtolinjan vaikutusalueilla heikentyvät. 

Nykyinen lunastuslaki turvaa maanomistajalle asianmukaisen korvauksen itse voimala-alueesta. Sen sijaan siirtolinjojen alle jäävästä alueesta korvaus maanomistajalle on suuruusluokkaa 300 euroa hehtaarilta. Keskimääräinen metsän tuotto omistajalle on noin 150 euroa hehtaarilta vuodessa. Korvaus kattaa siis vain noin kahden vuoden tuoton, vaikka tulonmenetykset jatkuvat vuosikymmeniä. Tuulivoimayhtiöt keräävät mittavat voitot suomalaisten metsänomistajien saadessa vain pienen kertakorvauksen monenlaisten haittojen lisäksi. 

Metsänomistajat kokevat nykyisen siirtolinjojen korvaustason laillistettuna ryöstönä.