Tuloverolain (1535/1992) säännösten mukaan maatalouden harjoittajan, yksityisen elinkeinonharjoittajan, kuolinpesän ja verotusyhtymän osakkaan maatalouden ja elinkeinotoiminnan tulos verotetaan osaksi pääomatulona ja osaksi ansiotulona. Pääomatulo-osuudesta maksetaan 29 prosentin mukainen pääomatulovero. Loppuosa verotetaan ansiotulona, jonka veroprosentti määräytyy verovelvollisen ansiotulojen kokonaismäärän perusteella.

Yritystulo jaetaan tuloverolain 38 §:n mukaan pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin siten, että pääomatuloksi katsotaan 18 prosenttia maatalouteen tai elinkeinotoimintaan verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneesta nettovarallisuudesta ja loppuosa tuloista verotetaan ansiotulona. Yritystulon jakamisesta puolisoiden kesken on säännökset tuloverolain 14 §:ssä.

Syyskuun 1 päivänä 2001 voimaan tulleen tuloverolain 38 §:n 1 momentin loppuosan mukaan verovelvollinen voi valita verotuksessa yritystulon pääomatulo-osuudeksi 18 prosentin sijasta 10 prosenttia. Tätä koskeva vaatimus on esitettävä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä. Jollei tällaista vuosikohtaista vaatimusta tehdä, yritystulon pääomatulo-osuus määräytyy 18 prosentin mukaan. Vastaavan sisältöinen kaavamainen 18/10 prosentin muutos järjestelmään tehtiin myös tuloverolain 39 §:n 1 momenttiin verotusyhtymän osakkaan tulo-osuuden pääomatulo-osuuden laskennan osalta.

Edellä kuvattua tuloverolain 38 ja 39 §:n mukaisia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Lain säännösten soveltaminen ja tulkinta on koettu käytännössä hankalaksi ja turhaa byrokratiaa aiheuttavaksi. Lainmuutos ei korjannut riittävästi tilannetta, ja se on lisännyt yrittäjien verosuunnittelutarvetta.

Järjestelmä olisi joustavampi ja oikeudenmukaisempi, jos pääomatulo-osuus liikkuisi portaattomasti 18 prosentin ja nollan välillä. Pääomatulo-osuuden tulisikin määräytyä viranomaisratkaisuna verovelvollisen kannalta edullisesti niin, ettei tämän yritystulo tule verotetuksi ankarammin kuin samansuuruinen palkkatulo. Tällainen käytäntö vastaisi myös maatalouden tuloratkaisussa sovittua menettelyä.

Pienituloisten yrittäjien pääomaverokohtelu on johtanut — ja johtaa edelleen — monissa tapauksissa epäoikeudenmukaiseen yritystulon verottamiseen ansiotuloverotukseen nähden. Tilanne on ollut ongelmallinen myös yrittäjien sosiaaliturvan kannalta. Ongelma on koskenut erityisesti maatalousyrittäjiä ja muita yksityisiä elinkeinonharjoittajia, jotka eivät voi suorittaa itselleen palkkaa. Lakialoitteessa tarkoitettu muutosehdotus mahdollistaisi joustavamman ja oikeudenmukaisemman pääomaverokohtelun laissa tarkoitettujen yrittäjien ja maatalousyrittäjien eduksi ns. pienten pääomatulojen osalta.