Työelämän ja työtehtävien muuttuminen ja muuntuminen aiheuttavat kansalaisten työurien pirstoutumista. Voi olla, että tulevaisuudessa vain harva pystyy työskentelemään työuransa alusta loppuun vain yhdellä koulutuksella. 

On pitävästi todistettu, että koulutus parantaa kansalaisen työmarkkina-asemaa. Mitä paremmin on koulutettu, sitä todennäköisemmin on valmius uuteen ponnistukseen takaisin työmarkkinoille. Aina hyvä koulutuskaan ei tosin pelasta — varsinkaan työttömyyden pitkittyessä. 

On yhteiskunnalle suuri etu, että siirtymät työttömyydestä töihin, työttömyydestä koulutukseen ja töistä töihin toimivat tehokkaasti ja ketterästi. Yksilölle työttömyyden kohdatessa on ensiarvoisen tärkeää, että siirtymät eivät aiheuta epävarmuutta ja lisää stressitekijöitä niiden lisäksi, joita työttömyys aina aiheuttaa: huolta huomisesta, selviytymisestä ja jaksamisesta. 

Erityisen tärkeää on, että työttömyysetuudella omaehtoiseen opiskeluun siirryttäessä on varmistettu henkilön työllistymissuunnitelman ajantasaisuus. Etenkin jos henkilö on työskennellyt osa-aikaisesti ja saanut siis soviteltua työttömyysetuutta ennen omaehtoisen opiskelun aloittamista. On olemassa vaara, että osa-aikaisesta työstä irtisanoutuminen tai tehtyjen tuntien väheneminen aiheuttavat tulkinnan, jonka mukaan henkilölle määrätään karenssi ja näin mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun estyy. Eräs tällainen tilanne voi muodostua, jos osa-aikatyön tekopaikkakunta ja opiskelupaikkakunta ovat etäällä toisistaan. Pätevän syyn ollessa kyseessä ja kun henkilö toimii työllistymissuunnitelmansa mukaisesti, ei henkilön työttömyysetuutta tule evätä, vaikka hänen työtuntinsa vähenisivät, mutta kokonaistarkastelussa hänen työmarkkina-asemansa paranisi esimerkiksi omaehtoisen opiskelujakson kautta. 

On tärkeää, että esteitä kansalaisten työmarkkina-aseman parantamiseksi puretaan. On selvää, että sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee kokonaisuudistuksen työllistymisen ja koulutuksen saumattomaksi yhteensovittamiseksi ja sujuvoittamiseksi.