ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi omaishoidon tuesta annettua lakia (937/2005) sekä tuloverolakia (1535/1992) siten, että omaishoidon tuki siirretään kunnilta Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi ja omaishoidon tukea ei katsota veronalaiseksi tuloksi.

Nykytila

Omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, johon kuuluvat hoidettavalle annettavat tarvittavat palvelut sekä omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio, vapaa ja omaishoitoa tukevat palvelut. Nämä määritellään omaishoidon hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Laki omaishoidon tuesta (937/2005) (seur. omaishoitolaki) on ollut voimassa vuodesta 2006.

Omaishoidon tuen järjestämisestä vastaa hoidettavan kotikunta. Omaishoitolain 3 §:ään on otettu säännökset, joiden perusteella kunta voi myöntää omaishoidon tukea. Hoidettavalle annettavat tarvittavat palvelut sekä omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio, vapaa ja omaishoitoa tukevat palvelut määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Jos kunta myöntää hoidettavalle omaishoidon tukea, kunta ja omaishoitaja tekevät toimeksiantosopimuksen omaishoidon tuesta. Omaishoitosopimuksen liitteenä on oltava hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoidon tukeen sisältyy aina rahana suoritettava hoitopalkkio. Hoitopalkkio porrastetaan hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Hoitopalkkio on verotettavaa tuloa.

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Omaishoidon järjestäminen

Omaishoidon tuesta annetun lain tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen. Omaishoidon tuki kuuluu niihin sosiaalihuoltolaissa (710/1982) mainittuihin sosiaalipalveluihin, joiden järjestämisestä kunnan on huolehdittava. Uuden sosiaalihuoltolain (1301/2014) on määrä tulla voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015. Uuden sosiaalihuoltolain tarkoituksena on turvata muun muassa tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut.

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitajaa, mutta omaishoidon tukea kunnat maksavat vain 34 000 omaishoitajalle. Ajoissa myönnetty omaishoidon tuki ehkäisee hoidettavan henkilön tarvetta raskaampaan ja kalliimpaan hoitoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemät tuoreet selvitykset (Raportti 13/2014) osoittavat, että kunnat ovat laitoshoidon purkamisen rinnalla vähentäneet merkittävästi myös kotipalvelua viime vuosina. Seurauksena on ollut omaishoitajan jääminen yksin hoitamaan läheistään. Säästäminen omaishoitajan kustannuksissa on lyhytnäköistä.

Omaishoidon tuen maksatuksen siirtäminen kuntien sijasta Kelalle olisi nykyiseen kunnan järjestämisvastuuseen nähden sekä tarkoituksenmukaisempi että oikeudenmukaisempi, koska kunnissa ei ole osattu hyödyntää riittävässä määrin omaishoidon etuja tai omaishoitajia on käytetty ilmaisena työvoimana. Kelan kautta tuleva rahoitus takaisi sen, ettei kunnissa tehtäisi hylkääviä omaishoidon tukipäätöksiä kunnan taloudelliseen tilanteeseen vedoten. Tällä turvataan myös omaishoitajien tasavertainen asema asuinpaikasta riippumatta.

Tukipalkkion veronalaisuus

Yli 20 vuotta vanhassa tuloverolaissa (1535/1992) ei säädetä omaishoidon tukeen liittyvästä verotuksesta. Tämän vuoksi omaishoidon tuki katsotaan ansiotuloksi ja sitä verotetaan tuloverotuksessa. Omaishoitoon kuuluva hoitopalkkio on tällä hetkellä veronalaista ansiotuloa, vaikka omaisten hoitamista on vaikea nähdä minkäänlaiseen ansioon tähtäävänä toimena.

Normaalina työsuhteena pidetään työsuhdetta, jossa työtä tehdään yhdelle työnantajalle kokoaikaisesti, työnantajan määräämissä tiloissa ja määräämättömäksi ajaksi solmitussa työsuhteessa. Epätyypilliseksi työksi on määritelty työsuhteet, joissa nämä ehdot eivät täyty. Omaishoitaja tekee raskasta ja alipalkattua työtä vuorokauden ympäri — palkkion pienuus, kolmivuorotyö ja vain kolme vapaapäivää kuukaudessa, joita on usein mahdoton pitää sijaishoito- tai intervallipaikassa olevan tartuntavaaran vuoksi. Tämä merkitsee, että omaishoitajan työ on luonteeltaan huolenpitoa. Se on huolehtimista omaisista, jotka eivät sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen selviydy arjestaan omatoimisesti.

Veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus (tuloverolain 61 §). Kaikki korvaukset ja edut eivät kuitenkaan ole veronalaista tukea. Tuloverolain 1 §:n mukaan ansiotulosta suoritetaan veroa valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle. Omaishoidon tuen muuttaminen verottomaksi tueksi on aiheellista, koska sitä ei pitäisi lukea ansiotuloon rinnastettavaksi hyödyksi, koska ansiotyölle tyypillisiä työaikanormejakaan ei noudateta.

Omaishoidon tuesta perittävä tulovero on jäänne menneisyydestä. Olisi yhteiskunnalle kokonaistaloudellinen ja inhimillinen arvo, että kiinnostus omaishoitoa kohtaan pysyisi edes entisenä ja edellytykset omaishoitoon ja omaishoitajan toimeentuloon paranisivat. Kotona asumisen ja hoitamisen edellytykset on päivitettävä vastaamaan kasvavaa kysyntää, kun tulevaisuudessa varaudutaan entistä suurempaan vanhusväestön määrään. Vanhusten avo- ja kotihoitoon siirtäminen on ollut myös hallituksen tavoite tällä kaudella. Tämän tavoitteen kanssa samassa linjassa on myös omaishoitajien aseman parantaminen, että pystytään vastaamaan lisääntyvän vanhusväestön luomaan yhteiskunnan vastuulla olevaan hoitotarpeeseen.