PERUSTELUT

Lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessä kiellettiin vuonna 1996 metsästyslain 4 luvun 33 §:n 1 momentin 12 kohdassa. Lyijyhaulien käyttökieltoa vesialueilla perusteltiin sillä, että haulikkometsästyksessä suurin osa hauleista lentää ohi maalin ja jää maastoon. Vesistöihin osuvat haulit painuvat pohjaan, josta sukeltajasorsat sekä hanhet ja joutsenet saattavat saada niitä ravinnon mukana ruoansulatukseensa. Maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään (MmVM 7/1993 vp) ei ottanut kantaa lyijyhaulien käyttökiellon seurauksiin, joita korvaavien haulien käyttö voisi aiheuttaa. Valiokunnan käyttökiellon perusteena olivat pääosin ulkomailta saadut tiedot lyijyhaulien haittavaikutuksista vesilintujen elimistössä. Metsästyskaudet käyttökiellon jälkeen ovat nyt antaneet kokemuksia kiellon vaikutuksista vesilinnuille. Metsästäjien kokemusten mukaan haavoittuneina luontoon jäävien vesilintujen määrä on kasvanut, sillä korvaavilla haulimateriaaleilla metsästettäessä vesilinnuista haavoittuu ja karkaa jopa puolet tilanteessa, jossa lyijyhaulit tuottaisivat kuoleman. Korvaavien haulimateriaalien käyttö tuottaa vesilinnuille eläinsuojelulain tarkoittamaa tarpeetonta kipua ja tuskaa. Koska säännöksellä on ollut tarkoitus estää vesilintuja syömästä lyijyhauleja ravintonsa mukana, tulisikin lyijyhaulikielto rajata koskemaan tässä suhteessa merkityksellisiä, kovan metsästyspaineen vaikutuksessa olevia alueita, kuten muutonaikaisia levähdysalueita sekä erityisiä linnustonsuojelualueita ja valtakunnallisesti merkittäviä kosteikkoja.