Yliopisto-opiskelijoiden opintoihinsa käyttämä aika on maassamme ennätyksellisen pitkä. Pitkät valmistumisajat nousevat ajoittain julkiseen keskusteluun ja huolestuttavat monia.

Usein opintojen venymiseen on syynä työssäkäynti opintojen aikana. Opintotuki ei riitä kattamaan opiskelijoiden elinkustannuksia. Tämä on todettu myös Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön, Kansaneläkelaitoksen ja opetusministeriön rahoittamassa tutkimuksessa "Yliopisto-opiskelijoiden toimeentulo ja opintotuki 1900-luvun Suomessa". Velkaantumisen pelossa opintolainan ottamista lykätään ja toimeentulo hankitaan mieluummin työssäkäynnillä. Toiseksi on aloja, kuten tietotekniikka, joilta opiskelijat houkutellaan töihin hyvin pian opintojen alkamisen jälkeen. Opintojen viivästyminen tuo kuluja korkeakouluille ja myös yhteiskunnalle.

Opintotuen tulee olla riittävän suuri, jotta se takaa opiskelijalle mahdollisuuden täysipäiväiseen opiskeluun. Ehdotan, että kullekin tutkinnolle lasketaan keskimääräinen suoritusaika, jonka aikana opintotuki on niin suuri, ettei työssäkäynnin pakkoa ole. Opintotuki pienenee asteittain opintojen pidentyessä muista kuin painavista syistä yli keskimääräisen ajan. Keskimääräistä opintoaikaa laskettaessa siihen otettaisiin huomioon kaikki kalenterikuukaudet. Opintotukea saisi siis myös ns. lomakuukausina. Tällä järjestelmällä kannustettaisiin opintoihin keskittymiseen ja niiden ripeämpään läpiviemiseen.