Kaikkiaan yli 300 000 säännöllisesti apua tarvitsevaa henkilöä on omaisten hoidettavana. Vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden avohoito ei olisi mahdollista tämän päivän Suomessa ilman omaisten tekemää hoitotyötä. Laitoskuntoisia, pääasiassa iäkkäitä henkilöitä on omaishoidossa noin 60 000. Omaishoidon tuen piirissä on vain noin 20 000 omaishoitajaa, joista 13 000 hoitaa vanhuksia. Saadun selvityksen mukaan pelkästään omaishoidon tuella läheisiään hoitavien avulla kunnat säästävät vuosittain 1,3 miljardia markkaa. Jos nykyisin laitoskuntoisia kotona hoitavat eivät enää jaksa, välittömän laitoshoidon lisätarpeeksi on arvioitu 33 600 laitospaikkaa. Kunnan kannalta omaishoitaja on taloudellinen tapa hoidon järjestämiseksi erityisesti silloin, jos vaihtoehtona on laitoshoito. Omaishoito on myös hoidettavan kannalta laitoshoitoa halutumpi vaihtoehto.

Omaishoitajan asemaan liittyy kuitenkin epäkohtia. Hoitajien saamat palkkiot vaihtelevat kunnittain ja kuntien osoittamat määrärahat eivät ole aina riittäneet koko vuodeksi, jolloin tuki on loppunut kesken vuotta. Kaikki omaishoitajat eivät ole virallisen kuntakohtaisen omaishoidon tuen piirissä. Omaishoitajilla on oikeus vain yhteen vapaapäivään kuukaudessa, vaikka työ on usein erittäin vaativaa ja raskasta. Omaishoitajista joka kymmenes on itse yli 75-vuotias.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut, että omaishoidon asemaa lainsäädännössä tulee kehittää, jolloin on kiinnitettävä huomiota myös omaishoitajien palkkioiden verotukseen sekä kunnallisten palvelujen ja omaishoidon yhteensovittamiseen liittyviin ongelmiin. Usein omaishoitaja on eläkkeellä oleva puoliso. Eläkeläisellä verotus syö suuren osan korvauksesta nousevan progression takia. Omaishoidon tuen tekeminen verottomaksi tukisi omaishoitajien tekemää arvokasta työtä. Verottomuus ei ole valtiontalouden kannalta merkittävä kysymys, mutta omaishoitajille sillä on suuri merkitys.