ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa ehdotetaan turkiseläinten häkkitarhauksen
kieltämistä 10 vuoden siirtymäajan kuluessa
lain voimaantulosta. Kielto tulisi rajoitetusti voimaan uusia tarhoja
koskien 1.1.2002 alkaen, ja lain voimaantulohetkellä toimivat
tarhat tulisi lopettaa 1.1.2012 alkaen.
Aloitteen lähtökohta on se, että turkiseläinten häkkikasvatus
on lähtökohtaisesti eläinsuojelulain
tarkoittamaa eläinrääkkäystä,
koska se ei mahdollista turkiseläimille niiden lajityypillistä elämää,
vaan sallii niiden säilyttämisen ahtaissa häkeissä.
PERUSTELUT
1 Nykyinen tilanne
Voimassa olevan eläinsuojelulain (247/1996) tarkoituksena
on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla
kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Niin ikään
lain tarkoituksena on edistää eläinten
hyvinvointia ja hyvää kohtelua (1 §). Eläimen
pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava,
valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen
ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen
pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla
tavalla on kielletty (4 §). Turkiseläinten
tarhaus on eläinsuojelulain ja -asetuksen mukaan sallittua
tietyillä ehdoilla. Turkiseläimet ovat asetuksen mukaan
ulkona kasvatettavia tuotantoeläimiä. Asetuksen
5 §:n 2 momentin mukaan tuotantoeläimellä tarkoitetaan
ulkokasvatukseen soveltuvaa eläintä, jota pidetään
elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten
tuotantoa varten, sekä eläintä, jota
pidetään tai kasvatetaan muuhun maataloustuotantoon.
Vuoden 1996 eläinsuojelulainsäädännön uudistuksessa
eläinten lajityypillisen käyttäytymisen
suojaaminen oli vahvasti esillä lain eduskuntakäsittelyssä.
Tästä huolimatta lain säätämisessä annettiin
suurempi painoarvo elinkeinopoliittisille näkökohdille.
Lakia säädettäessä ei tiettävästi
ollut vakavasti esillä sellaista ajatusta, että turkistarhaus
tulisi kieltää siihen lähtökohtaisesti
liittyvien eläinsuojelullisten ja eettisten syiden vuoksi.
Kiistatonta on kuitenkin, että nykyiset määräykset
sallivat elinkeinonharjoittamisen muodossa tapahtuvan eläimille
tuotetun kärsimyksen. Esimerkiksi tavanomainen tarhaketun
seitsemän kuukauden mittainen elämä kuluu
"ympyrää juosten" puolen neliömetrin
suuruisessa verkkohäkissä, jonka pohja on myös
verkkoa. Tällaisessa tilassa eläin ei pysty liikkumaan
ja elämään lajilleen ominaisessa ympäristössä.
On yhteiskunnallinen arvostuskysymys, sallitaanko tällainen
kärsimyksen tuottaminen eläimille. Tähän
eläinsuojeluongelmaan voidaan puuttua vain lainsäädännöllisin
toimin. Eläinten rääkkäystä voidaan
lieventää säätämällä vähimmäisvaatimuksia
tarhojen kunnosta ja eläinten kohtelusta. Myös
määräykset siitä, että eläinten tulee
saada elää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa,
vähentävät niiden kärsimyksiä.
2 Turkistarhauskielto maailmalla
Hollanti luopuu kettu- ja chinchillatarhoistaan vuonna 2008,
ja parhaillaan Hollannin parlamentissa käsitellään
minkkitarhauksen kieltämistä.
Muissakin maissa, kuten Isossa-Britanniassa, on nykymuotoinen
turkistarhaus jo kielletty, koska sen on katsottu aiheuttavan kohtuuttoman paljon
kärsimyksiä eläimille. Esimerkiksi Sveitsissä ja
Saksan Hessenin osavaltiossa laki antaa luvan turkiseläinten
kasvatukseen, mutta kasvatettavilla eläimillä on
oltava eläintarhatasoiset tilat.
Ruotsin hallitus puolestaan on muuttanut eläinsuojeluasetusta
siten, että kettujen kasvattaminen tullaan sallimaan vain
tiloissa, joissa on kaivamismahdollisuus, virikkeitä ja
mahdollisuus elää luontaisena sosiaalisena ryhmänä. Uusien
ruotsalaistarhaajien osalta säädös on
ollut voimassa vuoden 1996 alusta, vanhoilla siirtymäaikaa
on viisi vuotta. Nyt Ruotsissa keskustellaan turkiskasvatuksen kieltämisestä kokonaan.
3 Nykyisenlaisen turkistarhauksen kielto
Turkistarhaukseen liittyvät ongelmat ovat eettisesti
hyvin vakavia. Niistä voidaan päästä vain kieltämällä turkistarhaus
kokonaan riittävän pitkän siirtymäajan
jälkeen. Juuri tämä on lakialoitteen
tarkoitus. Lakialoitteessa esitetään, että Suomessa
ei enää sallita eläinten tarhausta turkistuotantoa
varten. Ehdotettu kielto sijoitettaisiin lain 22 §:n
uudeksi 1 momentiksi, jolloin nykyinen 1 momentti siirtyisi 2 momentiksi.
Siirtymäajaksi esitetään kymmentä vuotta. Siirtymäajan
kuluessa 1.1.2002—31.12.2011 uusien tarhojen perustamista
ei enää sallittaisi muuten kuin erityisen painavista
elinkeinopoliittisista syistä, ja siirtymäajan
päätyttyä 1.1.2012 lain voimaantulohetkellä 1.1.2002
toiminnassa olleiden tarhojen toiminta tulisi myös lopettaa.
Jotta ehdotetun kiellon seurauksena tilanne ei muodostuisi myöskään
turkistarhaajien kannalta kohtuuttomaksi, tulisi turkiseläintuotannon
sijaan toisaalta edistää siirtymistä sellaiseen
eläinten tuotantoon, jonka puitteissa eläimet
voisivat elää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa
vapaana, ja toisaalta siirtymistä muihin elinkeinoihin,
jotka eivät aiheuta kärsimystä eläimille.
Tämä vaatii myös julkisen vallan, valtion
ja kuntien, taloudellista tukea, josta pitäisi päättää erikseen. Lakialoitteen
sisältämä nykyisenlaisen turkistarhauksen
kielto edellyttäisi myös eläinsuojeluasetuksen
muuttamista.