Pääministeri Anneli Jäätteenmäen
hallituksen säätämän jätevesiasetuksen
mukaan vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla
talousjätevesistä ympäristöön
joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen
aineen osalta vähintään 90 prosenttia,
kokonaisfosforin osalta vähintään 85
prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään
40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän
jäteveden kuormitukseen. Jos jätevesijärjestelmä on
rakennettava tai sen toimintaa tehostettava, tätä koskeva
suunnitelma on liitettävä rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen
taikka rakentamista koskevaan ilmoitukseen. Lisäksi jokaisesta
jätevesijärjestelmästä on oltava
ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet.
Jätevesijärjestelmää on käytettävä ja
huollettava ohjeiden mukaisesti siten, että se toimii suunnitellulla
tavalla ja että asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset
täytetään.
Asetuksen mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisissa
kiinteistöissä jätevesijärjestelmän
tulee olla käytössä vuoteen 2014 mennessä.
Vuonna 2003 annetusta jätevesiasetuksesta on kuusi ensimmäistä siirtymävuotta
jo kulunut, mutta asetuksen piirissä olevista vakituisista
ja vapaa-ajan asunnoista vain pieni osa täyttää vaatimukset.
Sen lisäksi, että asetuksen mukaiset uudistukset
ovat aikataulullisesti haastavia, velvoittavat ne myös
Suomen ympäristökeskuksen seuraamaan yleisesti
saatavilla olevia jäteveden käsittelylaitteistoja
ja -menetelmiä sekä niillä saavutettavia
tuloksia. Ympäristökeskuksen tulee saattaa tällainen
tieto kansalaisten helposti saataville.
Jätevesijärjestelmien puhdistustuloksen arviointi
yksiselitteisesti on kuitenkin vaikeaa ja monimutkaista. Kiinteistökohtaisista
jätevesijärjestelmistä ympäristöön
pääsevän kuormituksen on todettu vaihtelevan
eri viikkoina, päivinä ja kellonaikoina. Todellisen
keskimääräisen kuormituksen määrittäminen
edellyttäisi jätevesien määrän
ja laadun jatkuvaa seurantaa, mikä on käytännössä vaikeaa
toteuttaa.
Tätä todistaa ympäristökeskuksen
eräs toimintamalliesimerkki jätevesikuormituksen
ja puhdistustulosten arvioimiseksi: Määritetään
jätevesien käsittelyjärjestelmästä ympäristöön johdettavan
jäteveden näytteenottokohta, selvitetään
vedenkulutus asukasta kohti vuorokaudessa, sovitaan laboratorion
kanssa jätevesinäytteiden laatututkimuksista ja
näyteastioista. Ensimmäisenä näytepäivänä otetaan
kokoomanäyte ja analysoidaan se laboratoriossa, toisena
näytepäivänä vähintään
kahden viikon päästä otetaan jälleen
kokoomanäyte ja analysoidaan laboratoriossa. Kuormitukset
ja kuormituksen vähenemä lasketaan molemmille
näytepäiville ensin erikseen ja lasketaan kuormituksen
keskimääräinen vähenemä.
Jätevesien käsittelyjärjestelmän
toimivuutta voivat myös heikentää monet
asiat: Jäteveden määrä on liian
suuri, eli puhdistamo on liian pieni. Jäteveden määrä voi
vaihdella paljon. Hyvä puhdistamo kestää kuormitusvaihteluja,
muttei kuitenkaan liian suuria vaihteluja. Saostuskaivot saattavat
olla täynnä lietettä, ja sitä karkaa myös
puhdistamoon. Puhdistamo on joko asennuksen jäljiltä tai
routanousun seurauksena vinossa. Puhdistamoon voi päästä pintavesiä.
Viemäriin pääsee biologista prosessia
tuhoavaa tai sen toimintaa heikentävää kemikaalia.
Joissain tapauksissa tuuletus ei pelaa tai ei riitä. Esimerkkejä on
lukuisia. — Siitä huolimatta, että ympäristöhallinto
on viime aikoina korostanut uudistuksen tärkeyttä pohjavesien
suojelemiseksi, ei puhdistuslaitoksille ole kuitenkaan asetettu
minkäänlaisia vaatimuksia ulosteperäisten
bakteerien poistamiseksi. Tämä olisi
pohjavesien suojelun kannalta oleellisinta.
Jätevesiasetus valmisteltiin aikoinaan virkamiestyönä,
ja hallitus teki päätöksen ilman, että asiaa
mitenkään käsiteltiin eduskunnassa. Lopputuloksena
on ollut kalliita kiinteistökohtaisia ratkaisuja, joilla
ei kuitenkaan saavuteta toivottuja tuloksia ympäristön
kannalta. Jätevesiasetuksella luotiin puhdistuslaitteiden
myyjille yli kahden miljardin euron markkinat. Asetuksen perusteluissa
aikoinaan laitteistojen hinnaksi arvioitiin noin 3 000
euroa per talo tai mökki, mutta käytännössä hintataso
on ollut moninkertainen, paikoin jopa viisin-kuusinkertainen. Ympäristökeskuksen
ja vesiensuojeluyhdistysten selvityksissä on havaittu,
että puhdistuslaitteet eivät toimi niin tehokkaasti
kuin laitteiden valmistajat lupaavat. Erityisesti asetuksen edellyttämä fosforin
ja typen talteenotto ei onnistu, koska laitteet ovat yleensä yhden
hengen tai pienperheen talouteen liian suuria ja vaikeakäyttöisiä. Lisäksi
puhdistusjärjestelmät ovat työläitä hoitaa
ja huoltaa. Kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun
näkökulmasta haja-asutuksen jätevesiuudistus
on ollut vanhanaikainen ja lyhytnäköinen linjaus.
Ympäristöministeriön selvitysmies
Lauri Tarasti on ehdottanut vapautusta yli 70-vuotiaille asukkaille
sekä jatkoaikaa vähävaraisille, hankalan
paikan kiinteistöille sekä niille, joiden luo kunta
on lähivuosina rakentamassa viemäriverkkoa. Tämänkaltaiset
esitettävät keinot jo kertovat siitä,
ettei jätevesiasetus ole riittävän selkeä ja
tarkkarajainen.
Vuonna 2003 annettu jätevesiasetus tulee kumota. Saavutetut
ympäristöhyödyt ovat varsin vaatimattomat
suhteutettuna kalliisiin investointeihin. Tutkimustietoa haja-asutuksen
ravinnepäästöistä vesistöihin
ei juurikaan ole. Ei myöskään kyetä mitenkään
osoittamaan, millainen vaikutus jätevesiasetuksen edellyttämillä kalliilla
jätevedenpuhdistusjärjestelmillä loppujen
lopuksi on vesistöjen ja Itämeren suojelulle.
Monille kiinteistöjen omistajille taloudelliset investoinnit
ovat kohtuuttoman suuret. Asetuksen kumoamisen yhteydessä on
aiheellista harkita myös, miten voidaan korvata jo asennetuista
jätevesijärjestelmistä aiheutuneita kuluja.
Viemäriverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesien
käsittelyyn ja ympäristötavoitteiden
saavuttamiseksi tulee kehittää toisenlaista lainsäädäntöä,
joka mahdollistaa tarkoituksenmukaisten, toimivien ja kohtuuhintaisten
kiinteistökohtaisten ratkaisujen tekemisen.