Aloitteessa ehdotetaan suuhygienistien palveluiden tuomista hoito- ja tutkimuskorvausten piiriin ilman erillistä lääkärin tutkimus- tai hoitomääräystä.

Nykytilanteessa suuhygienistit lukeutuvat "muihin terveydenhuollon ammattilaisiin", joille Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt oikeuden harjoittaa ammattiaan laillistettuna ammattihenkilönä (531/2009). Suuhygienistit ovat hoito- ja tutkimuskorvauksen piirissä ainoastaan siinä tapauksessa, että potilas on saanut lähetteen yksityishammaslääkäriltä.

Julkisen sairaanhoidon puolella asiakkaat voivat hakeutua suuhygienistin hoitoon ilman lähetettä. Ottaen huomioon suunhygienistin suorittaman hoidon sairauksia ehkäisevän luonteen ei erillistä diagnoosia tai lähetettä tulisi vaatia myöskään yksityisellä puolella. Julkinen ja yksityinen palveluntarjoaja ovat nykytilanteessa keskenään epätasa-arvoisessa asemassa.

Muissa Pohjoismaissa suuhygienistin koulutus on lyhyempi ja korvauksen saa ilman lähetettä. Ennaltaehkäisevän hoidon helpompi saatavuus säästää kustannuksia, sillä sen avulla voidaan välttyä kalliilta hammaslääkärikäynneiltä myöhemmin.