Hallitus toisensa jälkeen on yrittänyt
löytää ratkaisuja työttömyyden
ongelmaan. Työttömyydestä, siten kuin
se tänään määritellään,
on tullut pysyvä ilmiö. Erilaisia ratkaisumalleja
on esitetty. Työttömyyden paradoksi on se, että yhteiskunnassa
on paljon tekemätöntä työtä.
Tälle työlle on ominaista, ettei kukaan ole valmis maksamaan
siitä työehtosopimusten mukaista korvausta. Kokeiltuja
keinoja ovat mm. työnantajien sosiaaliturvamaksujen alentaminen,
kotitaloustyön verovähennys ja pitkäaikaistyöttömien
yhdistelmätuki. Keinot ovat riittämättömiä,
koska työttömyyttä jatkuvasti esiintyy.
Toinen yhteiskunnan ja työttömyyden paradoksi
on, että samalla kun suurta pitkäaikaistyöttömyyttä esiintyy,
esiintyy myös työvoimapulaa. Työvoiman
kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ratkaisuna on
ehdotettu suurta määrää ulkomaalaisia
työntekijöitä. Vaihtoehtoinen, luonnollinen
ratkaisu tässä tilanteessa olisi kouluttaa suomalaisia
työttömiä niin, että he pystyisivät
vastaamaan kysyntään. On kuitenkin tosiasia, että kuusikymppinen
ilomantsilainen metsuri ei yksinkertaisesti muunnu sairaanhoitajaksi.
Työpaikat ovat jakaantuneet epätasaisesti maan
sisällä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ei pitkäaikaistyöttömille
löydy yhdistelmätuen edellyttämää työtä.
Yhteiskunnan kannalta täysin absurdi ratkaisu on, että pitkäaikaistyötön siirtyy
Etelä-Suomeen tekemään muutaman kuukauden
töitä päästäkseen jälleen
ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.
Edellä esitetyn ongelman ratkaisemiseksi esitetään
tässä lakialoitteessa perustoimeentulokokeilua
Pohjois-Karjalassa viiden vuoden ajalle. Sen tavoitteena on saada
osa maakunnassa olevasta työstä ja työttömyydestä kohtaamaan,
vähentää syrjäytymisen uhkaa
ja edistää ihmisten hyvinvointia sekä koota
tietoa ja kokemuksia näiden tavoitteiden toteutumisesta
ja uudesta alueelliset olosuhteet huomioivasta ja kannustavasta
työttömyysturvajärjestelmästä.
Perustoimeentulo on pitkäaikaistyöttömälle tarkoitettu
yhteiskunnan myöntämä tuki, johon työtön
itse voi hakeutua, kun työttömyys on jatkunut
yhden vuoden ajan eikä työllistyminen vapailla
työmarkkinoilla tai nykyisten työvoimapoliittisten
keinojenkaan kautta ole todennäköistä.
Se on luonteeltaan kannustava, ei niinkään velvoittava,
ja sisältää tärkeän
viestin mahdollisuudesta luoda pitkäkestoista itselle sopivaa
työuraa tilanteessa, jossa vaihtoehtona on mitä todennäköisimmin
työttömyysura vaihtelevin tukimuodoin.
Perustoimeentulo kannustaa työtöntä aktiivisuuteen
ja omaehtoisuuteen elämässään.
Perustoimeentulon kautta on mahdollisuus ottaa vastuu omasta toimeentulostaan
ja uusintaa työttömyyden kautta menetetyksi koettu
jäsenyys yhteiskunnassa. Se huomioi alueelliset työmarkkinaolosuhteet
ja antaa halukkaille mahdollisuuden turvallisesti etsiytyä tekemään
työtä. Mallin kannustin ja erilaisuus muihin työttömyysturvan
muotoihin on juuri mahdollisuudessa ottaa vastaan lyhytkestoistakin
työtä ja näin ansaita lisätuloa
kuitenkaan elämisen mahdollistavaa perustoimeentuloa menettämättä.
Ansion lisäksi aktiivisuus työelämässä mahdollistaa
työkunnon palautumisen, ylläpitämisen
ja kehittämisen edelleen. Työhön hakeutuminen
ja siten vastuun ottaminen omasta elämästä edistää myös
terveyttä ja hyvinvointia. Se lisää sosiaalisia
suhteita, kasvattaa itsearvostusta sekä rytmittää elämää.
Positiivisen kierteen vaikutukset edistävät myös
mahdollisuutta kestävälle työuralle.
Tällaiseen kokeiluun on tarvetta. Tuoreen, keväällä 2004
työvoimatoimistojen johtajille osoitetun kyselyn tulokset
kertovat, että työttömyyden hoitamiseksi
tarvitaan kipeästi uusia toimenpiteitä ja uutta
otetta. Työvoimatoimistojen johtajat, jotka seuraavat työvoimapolitiikan
toimeenpanoa käytännössä, arvioivat
nykyisen työvoimapolitiikan epäonnistuneeksi ja
olivat radikaalienkin kokeilujen kannalla etenkin pitkäaikaistyöttömyyden
nujertamiseksi. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä todettiin
liian passivoivaksi. Tulos haastaa uusien, ennakkoluulottomien ratkaisujen
löytämiseen.
Pohjois-Karjalaa esitetään perustoimeentulon
kokeilualueeksi. Työttömyys on Pohjois-Karjalassa
maan korkeimpia (Pohjois-Karjalan työttömyysaste
16,8 %, koko maan työttömyyden
keskiarvo 11,1 %). Pohjois-Karjalan 13 000 työttömästä vuonna
2003 noin neljännes oli pitkäaikaistyöttömiä.
Useimmiten pitkäaikaistyötön on yli 55-vuotias
mies. Pohjoiskarjalaisten pitkäaikaistyöttömien
koulutus ja osaaminen eivät myöskään
vastaa työmarkkinoilla avoimina olevia työtehtäviä.
Samanaikaisesti harvaanasutussa syrjäisessä maakunnassa
on kosolti tekemätöntä työtä — pienimuotoista,
sesonkiluonteista, väliaikaista. Se on myös työtä,
jonka tekemiseen ei vaadita korkeaa koulutusta tai monipuolista
työkokemusta. Se on yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja
arvokasta sekä tekijöilleen kiinnostavaa työtä omassa
lähiympäristössä. Edellytyksinä työn
tekemiseen ovat usein ko. elämänpiirin tunteminen,
sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen siinä ympäristössä sekä taidot,
jotka omaksutaan tekemällä, ei koulutuksessa.
Näihin töihin — nykysuuntauksesta poiketen — tarvitaan
tekijöitä, ei tiettyä koulutusta tai
ammattinimikettä. Samalla turvataan tällaisen
tärkeän arjen osaamisen säilyminen. Pohjois-Karjalan työttömyystilanteeseen
on etsitty ja esitetty useasti aiemminkin alueen ongelmista
lähteviä ja alueen erityispiirteitä ymmärtäviä ratkaisuja, viimeksi
maaseutupoliittisen kokonaisohjelman yhteydessä vuonna
2000. Alueella on kypsytty ajatukseen kokeilusta ja sitoutuminen
on vahvaa.
Perustoimeentulokokeilussa saadaan tieto tämän
keinon mahdollisuuksista ja vaikutuksista työttömyyden
hoidossa silloin, kun työtön ei nykyisten keinojen
puitteissa työllisty ja alueella on rajoitetusti tarjolla
työvoimapoliittisten keinojen vaatimia työmahdollisuuksia.
Kokeilu toteutetaan seuraavasti:
- Perustoimeentulokokeiluun voi
hakea, kun työttömyys on kestänyt vuoden.
Haku tapahtuu kunnan sosiaalilautakunnan kautta. Työvoimatoimisto
toimii lausunnon antajana.
- Perustoimeentulo maksetaan jäädytetyt
indeksikorotukset huomioiden työmarkkinatuen suuruisena,
(21,5 x 31,5 euroa = 677,25 euroa) eli verotettava summa
on noin 677 euroa kuukaudessa.
- Tämän lisäksi perustoimeentuloa
saavalla on oikeus ansaita tuloja seuraavasti: 250 euron tulorajaan
saakka tulot eivät vaikuta perustoimeentuloon. Se pysyy
ennallaan. Tämän tulorajan jälkeen perustoimeentulon
määrä vähenee asteittain siten,
että lisätulon saavuttaessa työehtosopimusten mukaista
vähimmäispalkkaa vastaavan ansiotulon — tällä hetkellä 926,40
euroa kuukaudessa eli pyöristettynä 930 euroa
kuukaudessa — perustoimeentulo poistuu. Em. tulotason saavutettuaan
työtön osallistuu työelämään
normaalien ehtojen puitteissa.
- Perustoimeentulokokeiluun osallistuvalla ei ole kokeilun
aikana oikeutta toimeentulotukeen.
- Perustoimeentulo ei vaikuta asumistuen myöntämisperusteisiin.
- Perustoimeentulon edellytysten täyttyminen kontrolloidaan
kerran vuodessa veroilmoituksen yhteydessä.
Esitetyn mallin edut ovat seuraavat:
Esitetty malli poistaa työtöntä nöyryyttävän käytännön,
jossa häntä siirretään luukulta
luukulle ja hänen arkielämäänsä kontrolloidaan
yksityiskohtaisesti. Malli kannustaa työtöntä itse etsiytymään
työhön ja vastaanottamaan väliaikaista,
lyhytkestoistakin työtä, koska siitä on
hänelle välitön taloudellinen hyöty.
Ero nykyisiin työttömän vähimmäistoimeentuloa
tukeviin perusturvan keinoihin on juuri perustoimeentulomallin kannustavassa,
ei niinkään velvoittavassa luonteessa. Malli korostaa
nimenomaan omaehtoista ja itseohjautuvaa, haluttaessa työvoimaviranomaisten
tukemana tehtävää työnhakua, sen
sijaan, että lähtökohtana on asetelma,
jossa työttömän on oltava työmarkkinoiden
käytössä ja työvoimaviranomainen
valvoo. Malli myös huomioi alueelliset työmarkkinaolot,
eikä reuna-alueilta enää tarvitse pyrkiä väliaikaisesti
pääkaupunkiseudulle tai muihin kasvukeskuksiin päästäkseen
ansiosidonnaisen työttömyysturvan tai työmarkkinatuen
piiriin — jälleen väliaikaisesti. Pohjois-Karjalan
kaltaisella alueella tämäntyyppisiä lyhytkestoisia,
pienimuotoisia ja sesonkiluonteisia työtehtäviä on
tarjolla laajasti halonhakkuusta ja maiseman- ja ympäristönhoitotöistä vanhusten
avustamiseen ja heistä välittämiseen.
Samaan tapaan kuin kotitalousvähennys lisää malli
niin työntekijän kuin työnantajankin
motivaatiota työllistää väliaikaisiin
työtehtäviin silloin, kun edellytyksiä normaaliin työelämään
osallistumiseen ei ole.
Kokeilu on yhteiskunnalle ilmainen, koska perustoimeentulo vastaa
sitä vähimmäistoimeentuloa, joka maksetaan
työttömälle joka tapauksessa. Lisäksi
osa harmaan talouden puitteissa tehdystä työstä tulee
verotuksen piiriin. Se tuottaa verotuloja yhteiskunnalle. Kolmanneksi työvoimapoliittisista
toimenpiteistä vapautuu resursseja luovempaan ja aktiivisempaan
käyttöön. Työvoimaviranomaiset
voivat nykyistä selkeämmin panostaa esimerkiksi
nuorempien ikäluokkien työllistymisedellytysten
parantamiseen. Myös osa tuottamattomasta työvoimakoulutuksesta
jää pois, kun pysyväisesti työttömiä ei enää siirretä työvoimapoliittisen
koulutuksen piiriin. Näin sekä koulutuksen että työvoimahallinnon
sektorilta syntyy säästöjä.
Esitetty kokeilumalli on osittain vaihtoehtoinen työttömien
siirtämiselle eläkkeelle ns. Taipaleen mallin
mukaisesti. Taipaleen malli kuitenkin aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle, tutkimukset
maksavat tällä hetkellä normaalitapauksessa
noin 700 euroa/henkilö. Lääkäripulan takia
on Pohjois-Karjalasta potentiaalisia eläkkeelle siirtyjiä jouduttu
lähettämään Etelä-Suomeen
tutkimuksiin. Se on vielä kalliimpaa. Taipaleen mallin
mukaisen eläkkeelle siirtymisen tulee jatkossakin olla
mahdollista, mutta perustoimeentulokokeilun antama tieto voi vähentää sekä näitä eläkkeelle
siirtymisestä aiheutuvia kustannuksia että siitä johtuvaa
terveyspalvelujen kysyntää.
Tässä esitetyn perustoimeentulon kaltaisia malleja
on vastustettu kahdesta yhteiskunnan peruslähtökohdasta.
Toinen liittyy työttömän haluun tehdä työtä.
Ilmaisen, ts. vastikkeettoman, rahan on ajateltu vieroittavan työnteosta. Hiljattain
julkistettu Suomen Akatemian tutkimus osoittaa, että työttömät
ovat halukkaita työntekoon. Tutkimuksen mukaan 63 % työttömistä olisi
valmis vastaanottamaan koulutustaan vastaamatonta työtä.
Järkyttävää oli taas se, että 40 % työttömistä tuntee
itsensä tarpeettomiksi ja elämäntilanteensa
työttömyyden takia vaikeaksi. Työttömyys
luo negatiivista energiaa, mikä puolestaan tuottaa
sekä mielenterveysongelmia että fyysisiä sairauksia.
Pohjois-Karjalassa tehtävän perustoimeentulokokeilun avulla
voidaan käytännössä arvioida
työttömien halukkuutta työntekoon ja
kykyä työllistyä tilanteessa, jossa siitä on
heille välitöntä taloudellista hyötyä.
Samalla voidaan seurata, miten perustoimeentulo vaikuttaa ihmisten
itsetuntoon, hyvinvoinnin kokemukseen ja terveydenhoitopalvelujen
tarpeeseen. Alueellisesti voidaan arvioida, miten paljon reuna-alueilla
on tekemätöntä työtä siirrettävissä virallisen
talouden piiriin. Kokeilulla saadaan myös arvokasta tietoa
sekä tekemättömän työn
että työntekijöiden mobilisoinnin mahdollisuuksista
edellä kuvatuissa olosuhteissa.
Toinen perustelu, jota aikaisemmin on käytetty Pohjois-Karjalasta
esitettyjä perustoimeentulon kaltaisia kokeiluja (Valtimon
kunta, kansalaistyökokeilu Sivakassa ja Rasimäellä;
Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2000, kansalaistyökokeilu
Pohjois-Karjalassa) vastaan, on kansalaisten yhdenvertaisuus. Tämä perustelu
on osittain vanhentunut, koska erityyppisiä alueellisesti
rajattuja kokeiluja on jo otettu käytäntöön nimenomaan
uusien kokemusten saamiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon
paikalliset kokeilut työnantajien sosiaaliturvamaksujen
alentamisessa ja nuorisorikollisuuden hoitamisessa.