Olemme vakuuttuneita siitä, että perhe on luonnollinen ympäristö kaikkien lasten kehitykselle ja hyvinvoinnille, ja perheelle tulee antaa tarpeellinen suoja ja tuki siten, että se pystyy täysimääräisesti ottamaan vastuunsa yhteiskunnassa. Tunnustamme, että lapsen pystyäkseen saavuttamaan persoonallisuutensa kaikinpuolisen ja tasapainoisen kehityksen tulee kasvaa perheympäristössä, onnen, rakkauden ja ymmärryksen ympäristössä. Tähän kauniisti muotoiltuun ihannetilaan Suomi on sanonut pyrkivänsä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kautta. Tämä on hieno tavoite, mutta todellisuus näyttää valitettavasti toisenlaiselta. Kaikilla lapsilla ei ole perhettä, jossa kasvaa.

Yleissopimus ei määrittele, millainen perhe on tai sen tulisi olla, eikä myöskään sitä, miten perheen tulisi elää. Eduskunnassa jotkut yrittivät tavallaan määritellä perheen käsitettä yrittämällä rajoittaa oikeuden hedelmöityshoitoihin heteroseksuaalisiin pareihin. Onneksi kansanedustajien enemmistö oli tätä viisaampi. Nykyisessä yhteiskunnassa lapset kasvavat koostumukseltaan ja elintavoiltaan hyvin erilaisissa perheissä. Tästä huolimatta ainoastaan niillä isillä, jotka asuvat yhdessä lapsen äidin kanssa, on oikeus isyysrahaan ja samalla oikeus isyyslomaan työstään. Me, jotka sanomme lainsäätäjinä puolustavamme lapsen oikeutta kaikissa tilanteissa, viemme lapselta hänen oikeutensa saada oman isän hoitoa ja isältä hänen oikeutensa hoitaa lastaan, jos lapsi ei synny oikeantyyppiseen perheeseen. Sairausvakuutuslain isyysrahaa koskeva säännös on nimittäin muotoiltu siten, että ainoastaan äidin kanssa samassa taloudessa asuvalla isällä on oikeus korvaukseen siitä, että hän osallistuu lapsensa hoitoon. Todellisuus on toisenlainen. Meidän onkin aika päivittää laki vastaamaan todellisuutta, jossa elämme. Meillä on velvollisuus tukea kaikentyyppisiä perheitä.

On aika antaa jokaisen isän ottaa vapaata työstään ja osallistua vastasyntyneen lapsensa hoitoon riippumatta siitä, asuuko hän työnsä vuoksi toisella paikkakunnalla tai onko hän eronnut äidistä raskauden aikana. Koeputkihedelmöitetyn lapsen isyyden tunnustaneen isän on myös annettava osallistua käytännössä lapsen hoitoon eikä pelkästään elatusvelvollisuuden kautta sälyttää hänelle taloudellista vastuuta. Ainoana ehtona tulee olla, että vanhemmat ovat sopineet isän osallistumisesta hoitoon niissä perheissä, joissa isä syystä tai toisesta ei asu vakituisesti kyseisen lapsen kanssa.