Ulosotossa muodostuu käytännössä monia ongelmia velkojen takaajille silloin, kun he joutuvat nykyisten lakien mukaan maksamaan takausvelkaa. Toisin kuin itse velalliset, eivät takaajat ole hyötyneet ainakaan pääsääntöisesti siitä velasta, jonka maksajiksi he takaajina joutuvat. Kyse on usein myös siitä, että velallinen käyttää takaajaa hyväksi. Esimerkiksi vanhemmat, isovanhemmat, avio- tai avopuolisot, naapurit tai muut hyvää tarkoittavat kansalaiset ovat suostuneet hyväuskoisesti velanhakijaa auttaakseen takaajiksi. Kun velallinen ei ole kyennyt hoitamaan velkaansa, on koko velan vastuu siirtynyt takaajille. Tämä on tietenkin koko takauskäytännön tarkoituskin velkojien oikeuksien lailliseksi turvaamiseksi, mutta käytännössä takaajan täydellinen rinnastaminen itse velalliseen tuottaa hyvin paljon vaikeita ongelmia. Näitä ongelmallisia kohtaloita ovat liian monet joutuneet kokemaan ja joutuvat kokemaan, ellei takaajan suojavastuuta ulosotossa koroteta. Tällä hetkellä ulosoton suojaosuus on oikeusministeriön tiedotteen (26.11.2004) mukaan vain 540 euroa kuukaudessa. Täten nykyinen suojaosuus on vain noin puolet määritellystä köyhyysrajan tulotasosta.

Koska takaajien tilanne suhteessa velkaan on etäisempi kuin itse velallisen, tulisi takaajien asema vastaisuudessa eriyttää velallisen asemasta. Tämä tapahtuisi parhaiten korottamalla ulosoton suojaosuutta takaajien kohdalla suuremmaksi kuin itse velallisen kohdalla. Perusteet ulosoton suojaosuuden nostamiselle ovat yleensäkin olemassa. Viittaan tässä yhteydessä 8 päivänä maaliskuuta 2005 jättämääni lakialoitteeseen (LA 20/2005 vp).

Takaajien aseman parantaminen ulosottokäytännössä vaikuttaisi hyvin tervehdyttävästi myös pankkitoimintaan. Sellaisia velkasuhteita ei syntyisikään nykyisessä määrin, joiden velanhoidossa olisi selvästi ennakoitavissa ongelmia. Näin myös pankit voisivat välttyä paremmin luottotappioilta. Takaajien aseman parantaminen välittömästi ulosoton suojaosuuden merkittävällä nostamisella esimerkiksi kaksinkertaistamalla nykyinen suojaosuus vaikuttaisi yhteiskunnallisesti hyvin tervehdyttävästi.

Perusteet ulosoton suojaosuuden nostamiselle suuremmiksi takaajien kuin itse velallisten kohdalla ovat myös selkeät. Takaajat eivät voi käytännössä vaikuttaa velallisen menettelyihin velkapääoman käytössä. Tämä on kohtuutonta takaajan osalta. Takaajat eivät voi liioin käyttää velkapääomaa kevytmielisesti, kuten velallinen voi tai on voinut käyttää.

Ongelmat korostuvat inhimillisesti katsoen erityisesti myös silloin, kun takaajana on eläkeläinen, joka on oikeutettu kansaneläkkeeseen. Tällainen kansalainen ei voi enää ennakoitavan elinikänsä aikana vaikuttaa henkilökohtaiseen tulotasoonsa. Kyse on usein käytännössä elinikäisestä takauksen tuottamasta velkavankeudesta. Tilanne on tällöin hyvässä tarkoituksessa toimineita kohtaan paljon ankarampi ja kohtuuttomampi kuin monen rikollisen rikoksistaan saama rangaistus. Siksi tulisi nopeasti nostaa takaajien kohdalla ulosoton suojaosuuksia. Tämä ei poistaisi vastuuta eikä heikentäisi velansaantia. Kyseessä olisi tervehdyttävästi vaikuttava asia, mikä edistäisi myös yrittäjyyttä ja yritysten perustamista. Liian alhainen ulosoton suojaosuuden raja siirtää tarpeettomasti kansalaisia myös yhteiskunnan sosiaalimenojen piiriin. Tältä vältyttäisiin ulosoton suojaosuuden rajan nostamisella.