PERUSTELUT
Yleisperustelut
Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi
uusi laki avioliitossa synnyttävän naisen varhennetusta eläke-etuudesta.
Aloite eläkelainsäädännön muuttamiseksi
on merkittävä maamme eläkejärjestelmien
kannalta, koska se vahvistaa suomalaisen työeläkejärjestelmän
kestävyyttä suomalaisen työelämän
tarpeita vastaavalla tavalla. Samalla aloite tekee järjestelmästä eläketurvan määräytymisen
osalta oikeudenmukaisemman, koska sen tavoitteena on säilyttää suomalaiskansallinen
väestö Suomessa. Lain soveltaminen lähinnä avioitumisiässä oleviin
nuoriin naisiin on merkityksellinen myös eri-ikäisten
henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta, koska se
asettaa nuoremman sukupolven tasa-arvoisempaan asemaan suuren ikäluokan
kanssa eläkejärjestelmän sisällä.
Uusi eläke-etuuden määräytymissääntö lisäisi
miesten ja naisten välistä yhdenvertaisuutta työelämässä,
koska eläke laskettaisiin samalla tavalla siitä riippumatta,
onko nainen synnyttänyt lapsia tai saanut sen jälkeistä kotihoidon
tukea lasten hoidon takia.
Aloitteen tavoite suomalaisten lapsiperheiden tukemisesta vastaa
valtion maanhankinta- ja maankäyttölainsäädännön
säätämisen aikaisia (1945—1958)
tavoitteita. Tuolloin Suomen valtio jälleenrakensi Suomea
myöntämällä maksuhelpotuksia
useampilapsisille suomalaisperheille, jotka hankkivat asutustiloja.
Maanhankintalain (396/1945) mukaan
asutustilallinen, jolla oli hallintasopimusta laadittaessa vähintään
kolme lasta, sai lainaansa maksuhelpotusta viidestä viiteentoista
prosenttia tilan hinnasta riippuen kolmannen ja kunkin sitä seuraavan
lapsen osalta. Jokaisesta tällaiseen perheeseen myöhemmin
syntyvästä lapsesta annettiin yksi vapaavuosi
lainan vuotuismaksuista eli viisi prosenttia lainan alkuperäisestä määrästä.
Myös maankäyttölain (359/1958)
mukaisissa toimituksissa vuosina 1958—1977 asukkaaksi hyväksytyn
tilallisen kanssa voitiin tehdä ensin hallintasopimus ennen
tilan myyntiä. Tilan myyntihinnan takaisinmaksuaika voitiin
määrätä enintään
31 vuoden pituiseksi, ja takaisinmaksu alkoi vasta hallintasopimuksen
voimassaolon päätyttyä. Velalliselle
voitiin myöntää lasten lukumäärän
perusteella maksuvapautuksia enintään viisi vuotta
ja yhteensä enintään viisitoista vuotta.
Tietoa lapsilukuun perustuvien maksuhelpotusten kokonaislukumäärästä ei
ole, mutta alueelliset selvitykset osoittavat, että lainahelpotuksen
saaneilla asutustilallisilla oli selvästi enemmän
lapsia kuin muilla tilallisilla ja lapset syntyivät perheisiin
lyhyin väliajoin. Lisäksi vuosien 1948—1959
valtion tilinpäätöstiedot osoittavat,
että lainojen alennuksista sekä vapaavuosista
aiheutui menoja yhteensä noin 370 miljoonaa markkaa vuoden
2001 rahanarvossa. Korkeimmillaan menot olivat vuosina 1952—1956.
Maksuhelpotus vaikutti siten suoraan syntyvyyden kasvuun.
Aloitteessa esitetty korvausmenettely vastaa hallituksen 10
päivänä syyskuuta 2002 hyväksymää täydentävää sopimusta
yksityisalojen työeläkejärjestelmän
kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi,
jossa hallitus samalla sitoutui antamaan esityksen eläkkeen
karttumisesta alle kolmevuotiaan lapsen hoitoajalta sekä opiskeluajalta
ja työeläkeratkaisua vastaavista kansaneläkemuutoksista.
Esitetylle etuudelle on väestörakenteessa
sekä työ- ja yrityselämässä tapahtuneiden
muutosten takia sosiaali- ja talouspoliittista tarvetta. Tarve suomalaisten
lapsiperheiden tukemiseen on tällä hetkellä ilmeinen
ja maahanmuuton lisääntyessä yleisesti
todettu tosiasia.
Sosiaalipoliittisesti eläke-etuudella on tarkoitus
palkita eläkejärjestelmän kautta naisia,
jotka saavat avioliitossa syntyneitä suomalaisia lapsia.
Nainen olisi oikeutettu eläke-etuuteen synnyttäessään
avioliiton aikana vähintään yhden ja enintään
kolme lasta. Eläke-etuus olisi naisille suoraa tulonsiirtoa,
joka alkaisi vähintään kolme ja enintään
seitsemän vuotta ennen lakisääteisen
eläkeiän alkamista.
Etuus kohdistuisi nykyistä selkeämmin niihin perheisiin,
joissa suomalaiskansallista väestöä on
mahdollista lisätä nykyisestä. Lapsiperheen olisi
helppo hahmottaa etuudesta tuleva todellinen hyöty ja tehdä sen
perusteella perheen kannalta oikeita ratkaisuja tai valintoja.
Talouspoliittisesti eläke-etuutta koskevalla aloitteella
on tarkoitus elvyttää suomalaista väestönkasvua
ja varmistaa sen avulla riittävä suomalaisen työvoiman
saatavuus ja yrittäjyys myös tulevaisuudessa.
Tilastokeskuksen 28.1.2014 julkistamien ennakkotietojen mukaan
Suomessa syntyneiden määrä laski kolmena
vuonna peräkkäin. Vuonna 2013 maamme väkiluku
kasvoi 23 940 hengellä, mikä on 1 470
henkeä vähemmän kuin vuonna 2012. Suomessa
syntyi kaikkiaan 58 120 lasta, mikä on 1 370 lasta
ja 2,3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2012. Samanaikaisesti
maahanmuuttajaperheiden syntyvyys Suomessa on kantaväestöön
verrattuna kasvanut. Suomen kantaväestön kasvu
on hidastunut erityisen merkittävästi vuosina
1946—1950 syntyneiden suurten ikäluokkien syntyvyyslukuihin
verrattuna. Kyseisenä ajanjaksona lapsia syntyi keskimäärin 104 700
vuodessa eli viisi kertaa enemmän kuin tänä päivänä.
Väestön määrän
kasvusta jo 71 prosenttia johtuu ulkomailta Suomeen tulevista maahanmuuttajista.
Tilastokeskuksen 6.11.2013 julkistaman tiedon mukaan ulkomaalaistaustaisia
työllisiä oli Suomessa vuonna 2011 yhteensä 101 300. Heidän
osuutensa kaikista työllisistä oli noin neljä prosenttia.
Yrittäjiä ulkomaalaistaustaisista työllisistä oli
noin 11 prosenttia. Syntyperältään ulkomaalaisista
työllisistä alle 35-vuotiaita oli 42 prosenttia,
mikä oli 10 prosenttiyksikköä enemmän
verrattuna samanikäisiin syntyperältään
suomalaisiin työllisiin.
Väestönkasvun hidastuessa huoltosuhde on muuttumassa
entistä negatiivisemmaksi kantaväestön
ikääntyessä ja suomalaisen työikäisen väestön
määrän vähentyessä.
Huoltosuhteen epätasapainoa on pyritty korjaamaan rekrytoimalla
yhä lisääntyvässä määrin
Suomeen tulevia maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole ulkomainen työvoima, vaan suomalaisen
työvoiman varmistaminen nyt ja jatkossa.
Talous- ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden lisäksi
etuus on perusteltavissa sen merkittävän eettisen
ja kulttuurisen arvon takia. Uudistus vaikuttaisi mitä ilmeisimmin
miesten ja naisten välisten parisuhteiden laillistamiseen
kasvattamalla avioliitossa olevien osuutta parisuhteiden määrästä.
Tilastokeskuksen 19.4.2013 julkistamien väestönmuutostietojen
mukaan vuonna 2012 solmittujen avioliittojen määrä kasvoi
hieman edellisestä vuodesta. Avioliittoja solmittiin 28
878, mikä oli 470 enemmän kuin edellisenä vuonna.
Avioituminen ei tilastojen mukaan nykyisin keskity selvästi
yhteenkään ikäryhmään, vaan
jakautuu usean ikäryhmän kesken. Vuonna 2012 ensimmäisen
kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 30,8 vuotta
ja miesten 33,1 vuotta. Tilastot osoittavat, että ensimmäistä avioliittoa solmivat
henkilöt ovat vuosi vuodelta yhä vanhempia. Ensimmäisen
kerran avioituvien naisten keski-ikä on kohonnut kahdessa
vuosikymmenessä lähes neljä vuotta ja
miesten hieman yli neljä vuotta. Lakialoitteen hyväksymisen
seurauksena naisten avioitumisen keski-ikä todennäköisesti
varhentuisi takaisin alle 30 vuoteen. Avioituvien naisten ikärakenteessa
tapahtuvan muutoksen lisäksi aloite parantaisi avoliittoihin verrattuna
monien synnyttävien naisten perheoikeudellista ja sosioekonomista
asemaa.
Etuuden täytäntöönpano on
hallinnollisesti helppo toteuttaa, koska työeläkejärjestelmässä käytetään
jo nykyisin yhteisiä eläkkeenlaskentasovelluksia
palvelujen tuottamista koskevissa menettelyissä. Myös
etuuden saajia koskevien tietokantojen perustaminen ja tiedon kerääminen
on helpompi toteuttaa nykyisen tietojärjestelmän
avulla, koska etuus myönnettäisiin vasta lain
voimaantulon jälkeen avioliiton solmiville ja synnyttäville
naisille.
Suomalaisen perhepolitiikan sekä työn ja yrittämisen
kannalta on edellä todetut seikat huomioon ottaen perusteltua
ja tarkoituksenmukaista sisällyttää varhennetun
eläke-etuuden kaltainen järjestelmä osaksi
Suomen nykyistä eläkejärjestelmää.
Etuus kohdistuisi niihin perheisiin, joissa lain voimaantulon jälkeen
miehen ja naisen välillä solmitaan tässä laissa
tarkoitettu avioliitto ja johon syntyy 1—3 lasta.
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Lakialoitteen yhteiskunnalliset vaikutukset syntyvien lasten
ja naisten eläkkeelle siirtymisen osalta näkyvät
viiveellä ja täydellä teholla vasta pidemmällä aikavälillä.
Aloitteen yhteiskunnallinen vaikutus näkyy ensi vaiheessa
siinä, että laki kaventaisi naisten ja miesten
eläketurvan välistä eroa parantamalla
synnyttävien ja kotihoidon tukea saavien naisten eläketurvaa.
Tämä on nyt annettavan lakialoitteen tuoma selvä parannus
nykytilaan nähden.
Julkistaloudelliset vaikutukset
Esitetty uudistus ei alkuvaiheessa aiheuttaisi julkistaloudellisia
kustannuksia, koska eläke-etuus konkretisoituisi vasta
lain voimaantulon jälkeen kolmen-neljänkymmenen
vuoden kuluttua.
Kustannusvaikutuksia olisi mahdollista selvittää vasta
lähempänä naisten eläke-etuuden
alkamisajankohtaa. Lisäksi uudistuksen vaikutus vihkimisten
määrään ja syntyvyyden kasvuun
sisältää suuren joukon epävarmuustekijöitä,
minkä vuoksi laskelmat aloitteen kaikista julkistaloudellisista
vaikutuksista on mahdollista tehdä vasta tulevien vuosikymmenten
aikana.
Aloitteella ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia
vaikutuksia etuuden maksamista koskeviin hallinnointikustannuksiin.
Eläkelaitosten hallintoa on jo nykyisin kehitetty sellaiseksi,
että eläkelaitosten kautta voidaan hoitaa esimerkiksi valtion
korvaama alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta etuuden
saajalle maksettava eläke (laki 644/2003;
VEKL).
Muita aloitteeseen vaikuttavia seikkoja
Lain voimaantulo Ahvenanmaalla edellyttää, että lakialoitteen
hyväksymisen jälkeen oikeusministeriössä valmistellaan
lain nojalla tasavallan presidentin asetus Ahvenanmaan maakunnan
tehtävistä koskien lakia avioliitossa synnyttävän
naisen varhennetusta eläke-etuudesta.
Yksityiskohtaiset perustelut
1 §. Varhennettu eläke-etuus.
Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi
erillinen laki avioliitossa synnyttäviä naisia
koskevasta varhennetusta eläke-etuudesta. Lain tarkoituksena
on parantaa suomalaiskansallisten perheiden asemaa ja palauttaa
perinteinen perhekäsitys kunniaan turvaamalla avioliitossa
synnyttävälle naiselle oikeus varhennettuun eläke-etuuteen.
Nainen olisi oikeutettu lakialoitteen kattamaan eläke-etuuteen
aviomiehensä kanssa saamistaan kolmesta ensimmäisestä lapsesta.
Lain mukaisen eläke-etuuden rahoituksesta vastaisi
valtio. Naisten eläketurvaa parannettaisiin sen mukaisesti
verorahoitteisesti.
2 §. Varhennetun eläke-etuuden edellytykset.
Säännöksessä säädettäisiin
eläke-etuuden edellytyksistä. Säännöksen
mukaan ainakin toisen aviopuolisoista tulisi olla Suomen kansalainen.
Lisäksi edellytettäisiin, että nainen
työskentelee Suomessa tai on suomalaisen työnantajan
palveluksessa.
3 §. Varhennetun eläke-etuuden laskeminen.
Säännös sisältäisi
varhennettua eläke-etuutta koskevan laskentasäännön.
Eläke-etuus varhentaisi naisen eläkeikää kolme
vuotta, jos nainen avioliitossa ollessaan synnyttäisi perheeseen
yhden lapsen. Jos nainen synnyttäisi avioliitossa enemmän
kuin yhden lapsen, naisen eläke-etuus varhentuisi toisen
lapsen syntymän takia kaksi vuotta lisää ja
kolmannen lapsen syntymästä vielä kaksi
vuotta. Naisen eläke-etuus voisi siten synnyttämisen
seurauksena varhentua kolme, viisi tai seitsemän vuotta
lakisääteiseen eläkeikään
verrattuna.
Eläke-etuus otettaisiin naisen eläkekertymässä laskennallisesti
huomioon tämän lakisääteiseen
eläkeikään asti.
4 §. Varhennetun eläke-etuuden määrä.
Varhennetulla eläke-etuudella ei olisi vaikutusta eläkkeen
määrään. Varhennettu kolmen,
viiden tai seitsemän vuoden pituinen eläke-etuus
sisällytettäisiin lakisääteiseen
eläkeikään ja eläkkeen määrä laskettaisiin
jonkin seuraavan lain tai eläkesäännön
mukaisella tavalla: työntekijän eläkelaki
(395/2006), merimieseläkelaki (1290/2006),
yrittäjän eläkelaki (1272/2006), maatalousyrittäjän
eläkelaki (1280/2006), valtion
eläkelaki (1295/2006), kunnallinen
eläkelaki (549/2003), evankelis-luterilaisen
kirkon eläkelaki (261/2008),
ortodoksisesta kirkosta annettu laki (985/2006),
Kansaneläkelaitoksesta annettu laki (731/2001),
Suomen Pankista annetun lain (214/1998)
11 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla annettu eläkesääntö tai
eräiden valtakunnassa voimassa olevien valtion eläkkeitä koskevien
säännösten soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa
annettu maakuntalaki (ÅFS 54/2007).
Etuuden laskemiseen tai määrään
ei vaikuttaisi naiselle synnyttämisen jälkeen
myönnetty kotihoidon tuki. Kun palkattomuuden syynä on lapsenhoito,
palkattoman ajan pienentävä vaikutus eläkepalkkaan
on estetty tässä laissa olevan erityissäännöksen
nojalla. Suomalaisen perhepolitiikan edun mukaista on edistää lasten
tasapainoista kehitystä puuttumatta naisten saamaan eläke-etuuteen.
Naisen olisi kuitenkin ilmoitettava kotihoidon tukea koskevassa
hakemuksessaan Kansaneläkelaitokselle tai kotihoidon tukea
Ahvenanmaalla myöntävälle kunnalle, onko hän
estynyt tekemästä ansiotyötä alle
kolmivuotiaan lapsen hoidon vuoksi. Ilmoitus olisi tarpeen tämän
lain mukaisen etuuskäsittelyn takia.
5 §. Etuuden maksava eläkelaitos.
4 §:ssä viitatun lain mukainen eläkelaitos
huolehtisi tämän lain toimeenpanosta. Tarkoituksena
on, että menettelyn osalta noudatettaisiin soveltuvin osin
valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta
alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain
(644/2003; VEKL) mukaista menettelyä.
Jos hakijalla on oikeus saada eläkettä Euroopan
unionin henkilöstösääntöjen
perusteella ja hakijan eläkeoikeus on siirretty Euroopan
unionin eläkejärjestelmään,
lain toimeenpanosta huolehtisi se eläkelaitos, joka vastaa
asianomaisen eläkelain mukaan julkishallinnon palveluksessa
olevien eläkeasioista. Menettely vastaisi VEKL:n mukaista
menettelyä siten, kuin siitä säädetään
laissa 473/2010. Kunnallinen eläkelaitos
huolehtii nykyisin EY-virkamiesten Suomen työeläkejärjestelmään
palauttamista eläkeoikeuksista, minkä vuoksi on
tarkoituksenmukaista, että laitos hoitaa etuuden laskemisen
ja suorittamisen myös silloin, kun henkilön eläkeoikeus
on siirretty EY:n eläkejärjestelmään.
Tämän lain mukainen etuus voitaisiin suorittaa
hakemuksesta aikaisintaan siinä vaiheessa, kun henkilöllä on
oikeus saada eläkettä Euroopan yhteisöjen
virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen
ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien
palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen
virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden
laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom; EHTY) N:o
259/68 perusteella.
6 §. Toimeenpanoa koskevat säännökset.
Säännöksen mukaan eläkelaitokset
suorittaisivat tämän lain nojalla maksettavan
etuuden sen mukaisesti, mitä menettelystä säädetään
lain 4 §:ssä tarkoitetussa laissa tai
eläkesäännössä. Menettely
olisi yhdenmukainen voimassa olevan eläkelainsäädännön
ja nykyisen etuuskäytännön kanssa.
Säännöksen 2 momentti vastaisi menettelyn
ja eläkelakeja koskevien pykäläviittausten
osalta VEKL:ia. Eläketurvakeskus antaisi hakijalle pyynnöstä päätöksen
lain 1—4 §:ssä tarkoitetuista edellytyksistä,
jos eläkelaitos ei olisi antanut asiasta päätöstä työntekijän
eläkelain (395/2006;TyEL) 75 §:n
6 momentin, merimieseläkelain (1290/2006;
MEL) 81 §:n 6 momentin, yrittäjän eläkelain
(1272/2006; YEL) 69 §:n 5 momentin
tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006)
75 §:n 5 momentin perusteella.
Työntekijöille lähetetään
eri eläkelakien nojalla vuosittain työntekijän
eläkeote, jossa ilmoitetaan muun muassa peruste ja aika,
jolta etuutta karttuu tämän lain mukaan. Jos työntekijä havaitsee
eläkeotteella olevassa tiedossa puutteen tai virheen, otteen
toimittaneen eläkelaitoksen on työntekijän
vaatimuksesta selvitettävä tietojen oikeellisuus.
Työntekijällä on oikeus saada tästä valituskelpoinen
päätös. Työntekijällä tai yrittäjällä,
joka on saanut päätöksen jonkin edellä mainitun
lainkohdan perusteella, ei ole tarvetta saada samasta asiasta päätöstä enää tämän
lain perusteella. Julkisten alojen palvelussuhteessa oleville henkilöille
on mahdollisuus saada vastaavanlainen päätös
asiasta tämän lain perusteella.
Säännöksen 3 momentti vastaisi myös
voimassa olevaa VEKL:ia. Sen mukaisesti Eläketurvakeskuksen
päätöksen osalta sovellettaisiin, mitä työntekijän
eläkelaissa säädetään
Eläketurvakeskuksen osalta asian käsittelystä,
päätöksen antamisesta, tietojen saannista
ja luovutuksesta sekä muutoksenhakumenettelystä ja
lainvoimaisen päätöksen poistamisesta.
Säännöksen 4 momentin mukaan Eläketurvakeskus
olisi velvollinen rekisteröimään etuuden määräämiseksi
tarvittavat tiedot.
7 §. Selvityksenanto- ja ilmoitusvelvollisuus.
Esityksen mukaan eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen
pyynnöstä hakijan olisi esitettävä selvitys
siitä, että hän täyttää etuuden
saamisen edellytykset. Säännös on tarpeen
varmistamaan viranomaisille riittävät ja oikeat
tiedot kaikissa tilanteissa.
Säännöksen 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen
ja kotihoidon tukea maksavan Ahvenanmaan kunnan olisi ilmoitettava
Eläketurvakeskukselle hallussaan olevat 1 momentissa ja 4 §:n
2 momentissa tarkoitetut tiedot hakijasta etuuden ratkaisemista
varten.
8 §. Rahoitus.
Säännöksen mukaan tämän
lain mukaisen etuuden sekä Eläketurvakeskukselle
ja eläkelaitoksille siitä aiheutuvat menot ja
kulut rahoitettaisiin valtion varoista suorittamalla vuosittain
Eläketurvakeskukselle sen hakemuksesta sosiaali- ja terveysministeriön
vahvistamien perusteiden mukainen korvaus. Etuus on työeläkkeestä erillinen
osa, joka maksettaisiin työeläkkeen yhteydessä.
Valtio rahoittaisi etuuden siitä aiheutuvine hallintokustannuksineen siinä vaiheessa,
kun etuus tulisi työeläkkeen yhteydessä maksuun.
Eläketurvakeskus hyvittäisi valtiolta saatuja varoja
eläkelaitoksille edellä mainittujen sosiaali-
ja terveysministeriön perusteiden mukaisesti. Valtion
maksuliikenne hoidettaisiin Eläketurvakeskuksen kautta
työeläkelaitoksille.
Kansaneläkelaitoksella ja kotihoidon tukea maksaneella
Ahvenanmaan kunnalla olisi oikeus saada korvaus 7 §:ssä tarkoitetun
ilmoituksen tekemisestä. Kansaneläkelaitoksella
ja Ahvenanmaan kunnalla olisi oikeus saada korvausta hoitamastaan
tiedonvälityksestä etuuden määrittämistä varten.
9 §. Tarkemmat säännökset.
Pykälä sisältäisi asetuksenantovaltuuden.
Varhennetusta eläke-etuudesta annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston
asetuksella.
10 §. Voimaantulo.
Pykälässä säädettäisiin
lain voimaantulosta. Tarkoitus on, että laki tulisi voimaan
heti, kun eduskunta on sen hyväksynyt ja tasavallan presidentti
sen vahvistanut.
Lain voimaantulo Ahvenanmaan maakunnassa edellyttäisi
tasavallan presidentin erikseen tämän lain nojalla
antamaa asetusta.
Oikeus lain 3 §:n mukaisesti laskettuun etuuteen olisi
vasta tämän lain voimaantulon jälkeen lain
tarkoittamassa avioliitossa synnyttävillä naisilla.
Ennen tämän lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen
edellyttämiin toimenpiteisiin.