PERUSTELUT
1 Nykytila ja esityksen tavoitteet
Suomen kansallispuistoverkon laajuus alkaa olla luonnonmaakunnittain
kohtuullisen hyvä. Samalla kansallispuistoja on saatu ratkaisevalla
tavalla lähemmäksi väestökeskittymiä.
On kuitenkin selvää, että kansallispuistoverkko
on vielä puutteellinen eteläisessä Suomessa,
jossa luonnon monimuotoisuus sekä lajien ja erilaisten luontotyyppien
lukumäärä on kaikkein suurin. Eteläsuomalainen
luonto on jo vuosisatojen ajan ollut kovan käytön
kohteena, mikä erityisesti korostaa suojelun tarvetta tässä osassa
maata.
Sipoonkorven metsäalue on noin 4 800 hehtaarin
laajuinen, valtakunnallisesti arvokas metsämanner. Siitä neljännes
sijaitsee Vantaan kaupungissa ja loput Sipoon kunnan alueella. Alue sijoittuu
hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen rajalle.
Suotuisat omistusolot sekä Sipoon kunnan maankäyttöpolitiikka
ovat tähän mennessä olleet tae metsämantereen
säilymiselle rakentamattomana. Sipoonkorven säilyminen
ei kuitenkaan ole itsestään selvää ilman
suojelutoimia pääkaupunkiseudun kasvavien rakentamispaineiden
vuoksi. Ympäristöministeriön mukaan (ympäristöministerin
sijaisen Ulla-Maj Widerroosin vastaus kirjalliseen kysymykseen KK 592/2006
vp) Sipoonkorven alue ei kuulu tällä hetkellä olemassa
oleviin kansallispuistosuunnitelmiin.
Sipoonkorpea on sen maiseman sekä huomattavien luonto-
ja virkistysarvojen vuoksi nimitetty "pääkaupunkiseudun
itäiseksi Nuuksioksi". Alue onkin Nuuksion jälkeen
pääkaupunkiseudun tärkein laaja metsäinen
luonto- ja viheralue. Maisemaltaan Sipoonkorpi on erittäin
jyrkkä- ja pienipiirteistä kallioiden, kangasmaiden
ja soiden mosaiikkia, jota kirjovat siellä täällä pienet
peltolaikut. Sipoonkorven metsien tunnelmaa korostavat sitä ympäröivien
laaksojen hienot kulttuurimaisemat varsinkin Hindsbyssä ja Sotungissa.
Sipoonkorven metsät ovat hyvin monipuolisia ja vaihtelevia.
Alueen reunoilla ja purolaaksoissa on runsaasti edustavia lehtoja.
Pähkinäpensasta esiintyy monissa paikoissa. Toista ääripäätä edustavat
kalliomäkien vanhat kilpikaarnamänniköt,
joista osa on huomattavan luonnontilaisia. Kallioiden rinteillä ja
niiden välisissä notkoissa varttuneet metsät
ovat enimmäkseen kuusivaltaisia sekametsiä, mutta
myös lehtipuuvaltaisia alueita esiintyy. Lisäksi
Byabäckenin laaksossa on hakamaita ja metsälaitumia.
Nuuksioon verrattuna Sipoonkorven metsät ovat rehevämpiä,
ja niissä on enemmän haapaa ja pähkinäpensasta.
Vaikka Sipoonkorvessa on myös merkittävä määrä nuoria
metsiä, iäkkäiden metsien osuus on kuitenkin
eteläsuomalaisittain suuri. Huomattava osa niistä on
ollut monta vuosikymmentä nykymetsätalouden ulkopuolella.
Metsissä on monin paikoin runsaasti lahopuuta. Metsien
biologista arvoa kuvaa Sipooonkorvesta tavattujen kääpien
lajimäärä (128), mikä on tämänkokoiselta
alueelta maamme huippua.
Myös muulta lajistoltaan Sipoonkorpi on rikas. Alueelta
on tavattu ainakin 94 uhanalaista tai silmälläpidettävää eliölajia,
mukaan lukien eräitä erittäin harvinaisia
sieniä. Sipoonkorpi on myös luokiteltu kansallisesti
arvokkaaksi lintualueeksi (FINIBA). Sen lintulajistoon kuuluvat muun
muassa monet petolinnut, metso, harmaapäätikka
ja pikkusieppo.
Vesiluonnon osalta Sipoonkorvessa on Nuuksiota vähemmän
järviä, mutta luonnontilaisia puroja Sipoonkorvessa
on paljon. Byabäcken ja muut Sipoonjoen latvahaarat ovat
erityisen tärkeitä, koska ne ovat viimeisiä meritaimenen
kutujokia.
Valtiolla on Sipoonkorvessa suojelualueiksi hankittua tai suojelutarkoituksiin
varattua maata 1 392 hehtaaria. Se täyttää luonnonsuojelulain
(1096/1996) 11 §:ssä määritellyn
kansallispuiston perustamisedellytyksen (1 000 ha
valtion maata). Luonnonsuojelulain mukaan kansallispuistoksi perustettavalla
alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin
luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen
kannalta. Sipoonkorven kansallispuiston alue täyttää luontonsa puolesta
tässä lainsäännöksessä asetetut
edellytykset.
Sipoonkorven alueella on lisäksi noin 1 300 hehtaaria
Helsingin ja Vantaan kaupunkien omistamia metsiä. Näistä luonnonsuojelun
ja virkistyskäytön kannalta arvokkaat alueet olisi tarkoituksenmukaista
liittää kansallispuistoon joko hankkimalla ne
valtiolle tai liittämällä ne kansallispuistoon
vapaaehtoisesti luonnonsuojelulain 22 §:n mukaisesti.
Esitetty Sipoonkorven kansallispuisto koostuu 19 osa-alueesta,
joiden sijainti ja kuvaukset käyvät ilmi esityksen
liitteistä. Huomattava osa esitetyistä kaupunkien
omistamista alueista rajoittuu suoraan Natura-alueisiin tai muihin
suojelualueisiin.
2 Aloitteen taloudelliset ja muut vaikutukset
2.1 Aloitteen taloudelliset vaikutukset
Sipoonkorven kansallispuisto sijoittuisi noin 27 neliökilometrin
alueelle. Alueesta valtion omistuksessa on 1 392 hehtaaria
ja Helsingin ja Vantaan kaupunkien omistuksessa noin 1 300
hehtaaria.
Kansallispuistoesityksen ulkopuolelle jää Sipoonkorven
alueella noin 2 000 hehtaaria metsiä, jotka ovat
pääasiassa yksityisomistuksessa. Niistä tulisi
pyrkiä hankkimaan kansallispuiston rajauksen ekologisuutta
parantavia ja luonnoltaan arvokkaimpia kohteita arviolta joitakin
satoja hehtaareja. Niiden mahdollisen liittämisen kansallispuistoon
tulisi tapahtua maanomistajan vapaaehtoisuuteen perustuvin kaupoin.
Pieni osa alueen yksityismaista on jo kaavojen suojeluvarauksissa.
Hankkeen valtiontaloudelliset vaikutukset syntyisivät
pääosin alueiden hankinnasta. Varoja maa-alueiden
hankintaan on arvioitu kuluvan enintään 10 miljoonaa
euroa riippuen siitä, hankitaanko kuntien maita valtiolle
vai liitetäänkö niitä kansallispuistoon
luonnonsuojelulain 22 §:n mukaisesti. Kansallispuiston
hoitoon, yleisöpalveluiden rakentamiseen ja alueen valvontaan
käytetään valtion talousarviossa luonnonsuojelualueiden
hoitoon vuosittain osoitettuja määrärahoja.
Kansallispuiston perustamisen valtiontaloudelliset vaikutukset vuositasolla ovat
joka tapauksessa verraten vähäiset.
2.2 Sipoonkorven kansallispuiston alueella sallitut toimet
ja rajoitukset
Luonnonsuojelulaki määrittää kansallispuistoille
tietyt rauhoitusmääräykset. Niinpä kansallispuistoissa
olisi sallittu muun muassa
- retkeily jalkaisin ja hiihtäen
- marjastus ja sienestys
- onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus lammissa
- leiriytyminen siihen varatuilla paikoilla
- ratsastus ja maastopyöräily sille osoitetuilla
reiteillä
- hirven ajaminen metsästyksen yhteydessä.
Luonnon vahingoittaminen ja esimerkiksi moottoroitu maastoliikenne
olisi kielletty.
3 Esityksen organisatoriset vaikutukset ja henkilöstövaikutukset
Valtion omistamat alueet voidaan muodostaa kansallispuistoksi
välittömästi. Kansallispuistoon liitettävät
kuntien alueet tulevat osaksi kansallispuistoa sitä mukaa
kuin ne siirtyvät valtion omistukseen tai niistä tehdään
luonnonsuojelulain 22 §:n mukainen sopimus valtion
ja kunnan kesken.
Kansallispuiston hoitoa ja yleisöpalvelujen kehittämistä varten
on laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka
ympäristöministeriö vahvistaa. Alueelle
suuntautuvaa retkeilyä on tarpeen ohjata, jotta retkeilystä ei
aiheutuisi haittaa alueen luonnolle eikä yksityisille kiinteistöille. Myös
kansallispuiston opastuksen ja luonnonhoidon tarve ja laajuus sekä valtion
ja kuntien välinen työnjako alueiden hoidossa
sekä retkeily- ja opastuspalveluiden järjestämisessä selvitetään
tässä yhteydessä.