Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoitetaan tällä hetkellä Suomessa laajasti. Toimintaa ei kuitenkaan säännellä lainsäädännössä, vaan oikeus periä maksuja pysäköinnin ehtojen rikkomisesta perustuu korkeimman oikeuden ratkaisuun, jossa korkein oikeus katsoi auton pysäköinnin muodostavan sopimussidonnaisuuden auton pysäköineen ja maanomistajan puolesta toimineen pysäköintiä ilmoittamiensa sopimusehtojen mukaisesti tarjoavan yrityksen välille. Tämän ratkaisun muodostama ennakkotapaus sekä siihen nojautuva oikeuskäytäntö ovat aukollisia ja tulkinnanvaraisia eivätkä muodosta riittävällä tavalla säänneltyä juridista pohjaa toiminnalle.  

Lakialoitteessa ehdotettava yksityinen pysäköinnin valvontamaksu vastaisi juridisena ratkaisuna pitkälti Ruotsissa omaksuttua mallia, jota on sovellettu maassa vuodesta 1984. Oikeus periä maksua perustuisi suoraan lakiin eikä osapuolten väliseen sopimukseen. Valvontamaksua voitaisiin periä pysäköinnistä, joka rikkoo pysäköintitilaa tarjoavan yksityisen maanomistajan asettamia pysäköinnin ehtoja, tai pysäköinnistä, joka tapahtuu vastoin maanomistajan nimenomaisesti ilmoittamaa kieltoa. Laki olisi tyhjentävä niin, että muut kuin ehdotettavaan lakiin perustuvat maksuvaatimukset pysäköintioikeuden ehtojen tai nimenomaisen pysäköintikiellon rikkomisesta olisivat mitättömiä. Näin pyrittäisiin saamaan yksityinen pysäköinninvalvonta kokonaisuudessaan lain piiriin.  

Valvontamaksu perustuisi ajoneuvon pysäköintiin. Tämän pysäköinnin perusteella voitaisiin periä valvontamaksu, mikäli se tapahtuu yksityisen maanomistajan maalla, jonka maanomistaja tai haltija ja näiden puolesta toimiva tarjoaa pysäköintioikeutta, vastoin pysäköinnille ilmoitettuja ehtoja. Vastaavasti valvontamaksu voidaan periä, jos yksityisesti omistetulle maalle pysäköidään vastoin nimenomaisesti ilmoitettua kieltoa. Maksun perimisen edellytyksenä on, että pysäköinnin ehdot tai pysäköintikielto on ilmoitettu selkeästi ja ymmärrettävästi kirjallisessa muodossa liikennemerkeillä, kylteillä tai vastaavalla tavalla niin, että alueelle ajoneuvolla saapuneen voidaan olettaa olevan niistä tietoinen. 

Valvontamaksun perimisen olisi oltava olosuhteisiin nähden kohtuullista. Erikseen säädettäisiin, että pysäköinnin kannalta vähämerkityksisen ehdon rikkomisesta ei saa periä valvontamaksua. Sama pätee sellaisen ehdon rikkomiseen, joka koskee pysäköintioikeuden tai pysäköintiajan ilmoittamista tai todentamista ajoneuvossa, mikäli ajoneuvon pysäköinyt voi todentaa, että hän ei ole rikkonut pysäköinnin aikaa tai paikkaa koskevia ehtoja tai näitä vastaavia olennaisia ehtoja, vaan hänelle on ollut oikeus pysäköidä siten, kuin on pysäköinyt. 

Ehdotetussa laissa säädettäisiin, että valvontamaksu kohdistuisi auton pysäköineeseen kuljettajaan. Sitä ei olisi mahdollista periä auton haltijalta pelkän hallinnan perusteella, mikäli hän ei ole itse pysäköinyt autoa pysäköinnin ehtojen tai pysäköintikiellon vastaisesti. Laissa säädettäisiin valvontamaksun sisällöllisistä vaatimuksista sekä sitä koskevasta perintämenettelystä. Siltä osin kuin ei muuta ole säädetty, noudatettaisiin yksityisoikeudellisia maksuja koskevia yleisiä sääntöjä ja menettelytapoja.