Lukemisella on vahva yhteys kaikkeen oppimiseen. Kirjallisuuden tukeminen arvonlisäveroa alentamalla on vain yksi keino lukutaidon vahvistamiseksi ja omaehtoisen lukemisen edistämiseksi, ja muitakin keinoja toki tarvitaan. Hallitus on päättänyt mennä toiseen suuntaan nostamalla kirjojen arvonlisäveroa.
Kirjojen arvonlisävero on tällä hetkellä Suomessa kymmenen prosenttia. Sähköisesti luovutettavien kirjojen myyntiin sovelletaan samaa alennettua kymmenen prosentin verokantaa kuin painettuihin kirjoihin. Sähköisenä kirjana pidetään myös äänikirjaa. Äänikirjan osalta edellytyksenä on, että äänikirjasta voisi olla olemassa kuluttajille saman lukusisällön tarjoava painettu tai luettavassa muodossa oleva sähköinen kirja. Alennetun verokannan soveltaminen äänikirjan myyntiin ei kuitenkaan edellytä painetun kirjan olemassaoloa.
Orpon hallitus on päättänyt nostaa lähes kaikkien kymmenen prosentin arvonverolisäkannassa olevien tuotteiden ja palveluiden verotusta 14 prosenttiin. Tämä koskee myös kirjoja. Korotus astuu voimaan luultavasti vuonna 2025.
Lukutaito heikkenee Suomessa hälyttävää tahtia kaikissa ikäryhmissä. Kirjallisuus on tärkeää lukemisen ja lukutaidon tukemisessa. Lukeminen ja hyvä lukutaito ovat tutkitusti hyviä keinoja kasvattaa lapsista ja nuorista fiksuja, aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia. Lukeminen on tärkeää myös elinikäiselle oppimiselle ja sivistykselle. Lukemista pitää tukea kaikissa ikäluokissa ja kaikenlaisista taustoista tulevien kohdalla. Lukeminen myös aktivoi muistia, mikä on tärkeää kaikenikäisille.
Kirjallisuuden tukeminen on tärkeää kansallisen lukutaitostrategian 2030 toimeenpanossa. Strategiassa tunnistetaan, että lukutaidon eriytyminen on iso ongelma, ja heikosti lukevien määrä on kasvanut erityisesti nuorten keskuudessa. Lukeminen kasvattaa kielellisiä kykyjä ja sanavarastoa, mikä auttaa oman elämän sanoittamisessa, mikä on nykyään yhä tärkeämpi taito.
Nuorten omaehtoinen lukeminen on vähentynyt Suomessa. Tämä on tapahtunut sekä tytöillä ja pojilla, mutta pojilla vahvemmin. Jo 30 minuutin lukemisella päivässä on kuitenkin oleellinen merkitys osaamiseen. Monilla pojilla ei ole lukemisen mallia, ja esikuvat ovat tutkimusten mukaan erityisesti pojille tärkeitä ja erilaisissa hankkeissa on huomattu niiden suuri vaikutus. Viimeisimmässä Pisa-tuloksissa sukupuolten erot olivat kaventuneet, mutta se johtui lähinnä siitä, että poikien tuloksissa ei tapahtunut merkittävää muutosta, mutta tyttöjen tulokset laskivat, ja he tulivat näin lähemmäksi poikia.
Lukemisen ja lukutaidon tukeminen on tärkeää myös kriittisen lukutaidon kehittymisessä. Se on erittäin tärkeä taito maailmassa, missä väärän ja virheellisen tiedon levittämisestä on tullut yhä isompi ongelma. Väärää ja virheellistä tietoa levitetään myös hyvin taitavasti, ja toisaalta se on monissa eri kanavissa hyvin helppoa.
Valtion on tuettava kirjallisuutta pienellä kielialueella. Äidinkielen rooli ymmärtämisen ja tiedon tuottamisen välineenä on korvaamaton. Suomen kaltaisella pienellä kielialueella kirjallisuus ei toisaalta voi koskaan olla iso bisnes ja rahasampo. Kirjojen verottamisen kiristäminen vie tässäkin mielessä väärään suuntaan tehdessään kansalliskielisestä sivistyksestä kalliimpaa ja siten vaikeammin saavutettavaa. Sen sijaan kotimaista kirjallisuutta, kansalliskieliä, kulttuuria ja sivistystä pitää tukea vapauttamalla kirjat arvonlisäverosta.
Kirjallisuutta ei ole olemassa ilman kirjailijoita, joiden toimeentuloon vaikuttaa tällä hetkellä moni samanaikainen ja nopea kehityskulku. Yksi suurimmista muutoksista on e-kirjojen ja e-äänikirjojen tulo rytinällä markkinoille. Kirjojen monet formaatit ovat positiivisia asioita kirjallisuuden saavutettavuudelle, eikä tämä itsessään olekaan ongelma, päinvastoin: lukeminen kannattaa aina. Ongelma on, että samalla tämä kehitys kuitenkin vaikuttaa kirjailijoiden toimeentuloon tavalla, johon on löydettävä pikaisesti ratkaisuja. Oikea ratkaisu ei ole esimerkiksi samanaikaisesti korottaa kirjojen arvonlisäveroa, vaan oikea suunta on tiputtaa arvonlisävero nollaan.
Valtiovarainministeri Riikka Purra kutsui ennen eduskuntavaaleja kulttuuria luksuspalveluksi, johon Suomessa menee liikaa rahaa. Kulttuuri ei ole luksuspalvelu, se kuuluu kaikille niin tekijöinä kuin kokijoinakin. Suomessa kirjallisuus ja lukeminen ovat olleet myös erilaisia kansanryhmiä yhdistäviä ja ymmärrystä lisääviä tekijöitä, ja tästä on pidettävä ehdottomasti kiinni. Lukemisen eriarvoistumista ei saa syventää.
Kulttuurilla on rooli myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, ja kulttuurihyvinvoinnin perustana on ihmisen oma taide- ja kulttuurisuhde. Kirjallisuudella on iso merkitys osana kulttuurihyvinvoinnin edistämistä. Lisäksi on tärkeä taata, että meillä on jatkossakin erilaisista taustoista tulevia kirjailijoita, jotta kirjallisuus pysyy moniäänisenä.
Kirjojen arvonlisäveron noston kansantaloudellinen merkitys on vähäinen, mutta kirjallisuuden, kirjailijoiden ja lukutaidon tukemiselle kyseenalainen. Suomi siirtyy korotuksen jälkeen yhdeksi raskaimmin kirjoja verottavista maista Euroopassa.
Suomi lukee 2023 -kyselyn mukaan kirjan hinnan merkitys ostopäätöksessä on kasvanut selvästi. Hinnan mainitsee yhdeksi tärkeimmäksi valintaa puoltavaksi tekijäksi joka toinen silloin, kun ostaa kirjaa itselle – kaksi vuotta aiemmin vain joka kolmas. Lahjakirjassa hinnan merkitys on hieman alempi, mutta suunta on sama.
Kirjojen arvonlisäveron nollakantaa kannattavat niin kirjailijat kuin kustantajatkin. Lisäksi kirjahankintojen mahdollistaminen virikeseteleillä olisi keino tukea kirjallisuutta.
Euroopan unionin neuvosto hyväksyi huhtikuussa 2022 arvonlisäverodirektiivin, jonka mukaan EU:n jäsenvaltiot voivat alentaa eräiden peruspalveluiden ja -hyödykkeiden arvonlisäveroprosentin nollaan. Direktiivissä painetut ja digitaaliset kirjat ja lehdet katsotaan tällaiseksi tärkeäksi erityispalveluksi tai -tavaraksi. Lukeminen, lukutaidon parantaminen ja lukemalla saatava sivistys siis katsottiin niin tärkeiksi arvoiksi ja päämääriksi, että niitä saa edistää normaalia alemmalla arvonlisäverokannalla tai vapauttamalla ne arvonlisäverotuksesta kokonaan.
Arvonlisäveron määrästä säädetään arvonlisäverolain (1501/1993) 8 luvussa. Yleinen arvonlisäverokanta on lain 84 §:n mukaan 24 prosenttia veron perusteesta. Lain 85 §:ssä säädetään 14 prosentin verokannasta pykälässä säädetyille tavaroille ja palveluille ja 85 a §:ssä 10 prosentin verokannasta kyseisessä pykälässä määritellyille tavaroille ja palveluille. Lain 4 luvussa puolestaan säädetään moninaisista poikkeuksista myynnin verollisuudesta eli tavaroista ja palveluista, joiden myynti on vapautettu arvonlisäverosta.
Nykyisen arvonlisäverolain 85 a §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan fyysisellä alustalla olevan tai sähköisesti luovutettavan kirjan myynnistä suoritettava vero on 10 prosenttia veron perusteesta eli kirjan hinnasta ilman veron osuutta. Aloitteessa esitetään, että kyseinen lainkohta kumotaan ja sen sijaan lain 4 lukuun lisätään kirjallisuuden vapauttamista arvonlisäverosta koskeva 38 g §.