PERUSTELUT

Lapsella on ehdoton oikeus taloudelliseen perusturvaan. Suomalainen yhteiskunta on tunnustanut tämän oikeuden maksamalla jokaiselle lapselle lapsilisän jo yli 50 vuoden ajan. Yleisen lapsilisäjärjestelmän luominen sodan jälkeisinä taloudellisesti vaikeina vuosina oli yhteiskunnallisesti suuri ponnistus. Lapsilisä vaikutti tuolloin merkittävästi lapsiperheiden toimeentuloon, ja sen merkitys näkyi myös yhteiskunnallisella tasolla oivallisena perhekustannusten tasaajana. Vuonna 1950, jolloin lapsilisä oli ainoa merkittävä perhepoliittinen tuki, perhekustannusten tuen osuus bruttokansantuotteesta oli lähes neljä prosenttia.

Tämän jälkeen lapsilisäjärjestelmä on kokenut monenlaisia muutoksia, joista viimeisimmät ovat vuoden 1994 alussa toteutettu lapsilisäuudistus (lapsilisien määriksi 570—1 220 mk/kk) ja vuonna 1995 toteutettu lapsilisien leikkaus (lapsilisien määriksi 535—1 023 mk/kk). Lapsilisäuudistuksen yhteydessä tehtiin lapsilisien tasokorotus, mutta samalla poistettiin lapsiperheille verotuksessa annettavat erillisvähennykset ja alle kolmivuotiaille lapsille maksettava korotettu lapsilisä, ns. vaippalisä. Kokonaisvaikutus oli täten useimmille lapsiperheille tappiollinen. Vuoden 1995 lapsilisien leikkausten jälkeen lapsilisien määrä on pysynyt tällä alennetulla tasolla yleisestä kohonneesta kustannuskehityksestä huolimatta. Lapsilisien ostovoima on siksi merkittävästi alentunut. Tämä on osoitettu mm. Veronmaksajain keskusliiton tutkimuksessa, jonka mukaan lapsilisien ostovoima on pudonnut seitsemässä vuodessa yli 500 euroa vuodessa. Lapsiperheet ovatkin kokonaisuudessaan 1990-luvun lopulla siirtyneet maamme tulonjaossa pienituloisten suuntaan ja viimeisen vuosikymmenen aikana lapsiperheiden köyhyysaste on kaksinkertaistunut Stakesin tutkijoiden Hannele Saulin, Marjatta Bardyn ja Minna Salmen mukaan. Perheissä, joissa on alle kolmivuotiaita lapsia, köyhyysaste on kolminkertaistunut.

Lapsilisien asema merkittävänä perhekustannusten tasaajana on ylläpidettävä ja niiden ostovoima on palautettava leikkauksia edeltävälle tasolla ja lapsilisät on sidottava yleiseen indeksiin, joka vuosittain automaattisesti korottaisi niitä. Ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä oli 570 markkaa vuoden 1995 alussa. Jotta lapsilisä olisi noussut yhtä paljon kuin yleinen hintakehitys, sen pitäisi nyt olla noin 625 markkaa eli noin 105 euroa. Samansuuntainen korotus olisi tehtävä myös muihin lapsilisiin noudattaen silloin käytössä olleita progressiivisia korotuksia lapsiluvun määrän kasvaessa.

Lapsilisää saavia perheitä arvioidaan olevan vuonna 2003 noin 571 200. Väestöliiton uuden perhebarometrin mukaan lapsiperheet olisivat halukkaita saamaan nykyistä useampia lapsia, jos yhteiskunta tulisi aikaisempaa enemmän vastaan perheiden taloudellisen epävarmuuden poistamiseksi. Yhtenä käytännön toimena lapsiperheet ovat esittäneet lapsilisän korottamista. Lapsilisät ovat merkittävä lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välisten elinkustannusten tasaaja. Lapsilisä vaikuttaa perheen arkeen konkreettisella tavalla, ja siksi lapsiperheiden toimeentulon turvaamiseksi lapsilisän ostovoima tulisi palauttaa leikkauksia edeltävälle tasolle.