LAKIALOITE 25/2005
vp
LA 25/2005
vp - Lauri Oinonen /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Laki metsästyslain muuttamisesta
Eduskunnalle
Suomessa on perinteisesti ollut käytössä suurpetojen,
karhun, suden, ilveksen ja ahman, vapaa metsästysoikeus.
Tämän vuosisataisen käytännön
ansiosta 1900-luvulla ei 1990-luvun loppupuoliskoa lukuun ottamatta
tarvinnut ihmisten kokea suurpetojen aiheuttamaa pelkoa eräitä rajaseutuja
ja Lapin alueita lukuun ottamatta, joissa satunnaisesti saattoi
esiintyä suurpetoja. Metsästyksen ansiosta näilläkin
pedoilla säilyi vaistojen varainen luontainen pelko ihmistä ja
ihmisasutuksia kohtaan. Suomen liityttyä EU:hun ryhdyttiin
suurpetoja suojelemaan ja siirtämään eri
alueille, ja samalla estettiin vapaa aseenkäsittelylakien
ja -asetusten mukainen metsästys. Tämän
seurauksena suurpetokannat ovat voimakkaasti kasvaneet, siirtyneet
ja siirretty alueille, joilla ei sukupolvien aikana ole petoja esiintynyt.
Rauha ja turvallisuus luonnosta ovat kadonneet, ja elämä useimmissa
maakunnissa on tullut maaseudulla ja maaseututaajamissakin suurpetovaaran
aiheuttaman pelon leimaamaksi. Kotieläimille pihoissa ja
aitauksissa on aiheutunut suurpetojen tekemiä vahinkoja.
Metsissä erityisesti yksin työskentelevien työturvallisuus
on esim. metsänraivauksissa petojen, erityisesti karhujen,
takia vaarantunut. Luonnonystävät, marjastajat
ja sienestäjät ovat kaikkoamassa luonnosta, joka
ennen tarjosi turvan ja rauhan.
Jokamiehen oikeudet menettävät arvonsa suurpetovaaran
vuoksi. Lapset ja nuoriso vieraantuvat nopeaa vauhtia luonnosta.
Lapsiperheet alkavat karttaa maaseutua asuinpaikkana, koska erityisesti
susien vaivaamilla alueilla on vaarallista viedä lasta
ulos lastenvaunuissa nukkumaan tai sallia lasten leikkiä pihapiireissä. Suomalainen
maaseutu on toisin kuin monissa muissa EU-maissa kauttaaltaan asuttu,
ihmiset asuvat Suomessa kautta maan harvimmin asutuissakin kunnissa.
Metsä on ihmisen työympäristöä ja
ihmisten vapaa-ajan ja virkistyskäytön elinpiiriä.
Monet ihmiset jättävät jo nyt käyttämättä vapaa-ajan
asuntojaan suurpetovaaran vuoksi. Koululaisia joudutaan kuljettamaan suurpetovaaran
vuoksi autoilla, ja tästä aiheutuu kuntien maksettaviksi
kustannuksia. Maaseudulla jalan ja polkupyörällä liikkuminen
vähentyy petovaaran vuoksi, ja se lisää osaltaan
auton käyttöä, mitä seikkaa
ei voi pitää erityisen luontoystävällisenä.
Metsästyksen puuttuessa suurpedot tulevat ihmisasumusten
ympäristöön. Tällöin
niistä tulee eräänlaisia kaatopaikkaeläimiä.
Sudet kadottavat geneettistä perimäänsä päästessään
pariutumaan koirien kanssa, jolloin kehittyy hyvin vaarallisia koirasusia
ja niiden jälkeläisiä.
Ihmisasuntojen ympärillä petojen pennut kadottavat
vaistonvaraisen ihmispelon metsästyksen puuttuessa. Petojen
vaarallisuus kasvaa täten nopeasti, ja kohtaamisriski
ihmisten ja kotieläinten kanssa lisääntyy.
Vain vapaa aseenkäsittelylakien mukainen metsästys
voi palauttaa luontoon rauhan ja turvallisuuden sekä antaa luonnonystäville
mahdollisuuden jokamiehen oikeuden turvalliseen käyttöön
luonnossa liikkumiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
metsästyslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään 28 päivänä kesäkuuta
1993 annettuun metsästyslakiin (615/1993)
uusi 26 a § seuraavasti:
26 a §
Eräiden suurpetojen metsästys
Karhun, suden, ilveksen ja ahman metsästys on sallittua
ympäri vuoden koko maassa.
_______________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005.
_______________
Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta
2005