Eläinten hyvinvoinnista annetun lain 6 §.ssä lueteltujen yleisten periaatteiden mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen. Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa. Tämä periaate ei toteudu kuitenkaan kaikessa eläintuotannossa eikä se toteudu nykyisessä muodossa eläinten hyvinvointia koskevassa laissa.  

Ihmisen hoidosta riippuvaisilla eläimillä tulee olla oikeus muun muassa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja perustarpeiden tyydyttämiseen. Niillä on oikeus hyvään elinympäristöön, suojaan ja hoitoon. Sikojen kohdalla tämä ei kuitenkaan toteudu. 

Suomessa sikojen kasvatus perustuu laajasti porsitushäkkikasvatukseen. Emakot suljetaan tiineytyksen, synnytyksen ja imetyksen ajaksi kääntymisen estäviin häkkeihin. Monet emakot saattavat viettää suuren osan elämästään tiineys- ja porsitushäkeissa, joissa ne eivät mahdu liikkumaan, edes kääntymään. Eläimen pitäminen liikkumisen estävässä häkissä estää siltä lajityypillisen käyttäytymisen ja lajin perustarpeiden tyydyttämisen. Häkki ei ole hyvä elinympäristö eikä se mahdollista eläimelle tarvittavan suojan hakemista. 

Sika on sosiaalinen ja tarvitsee lajitoveriensa seuraa. Luonnossa siat elävätkin usein perheryhmissä. Hyvin voidakseen siat tarvitsevat tekemistä, mitä tiineys- ja porsitushäkeissä ei ole. Sialla on esimerkiksi voimakas tarve tonkia ja tutkia ympäristöään kärsällään. Tutkijat sanovat sian vastaavan älykkyydeltään nelivuotiasta ihmistä. 

Keväällä 2024 tuli voimaan laki, joka kieltää uusien porsitushäkkien rakentamisen, mutta ei vanhojen käyttöä. Eläinten hyvinvoinnin yleisten periaatteiden mukaisesti kaikki porsitushäkit tulisi kieltää ja niiden käyttö lopettaa. Vanhoille porsitushäkeille tarvitaan lyhyt siirtymäaika, jona niiden käyttö tulisi lopettaa.