Rikoslain (39/1889) 2 a luvun 8 §:n mukaan rikesakko voidaan määrätä enintään 1 000 markan suuruisena. Rikesakko on kiinteää sakkoa lievempi varallisuusrangaistus, josta annetaan tarkemmat säännökset asianomaisessa laissa, ja rahallisesta määrästä säädetään tarkemmin lain pohjalta annetussa asetuksessa. Rikoslain 2 a luvun 9 §:ssä luetellaan ne rikkomukset, joissa rikesakon käyttäminen on mahdollista. Yleisenä rajauksena on se, että rikkomuksesta säädetty rangaistus on enintään sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta.

Rikoslain 2 a luvun 9 §:n mukaan rikesakko voidaan määrätä etupäässä liikenteessä tapahtuvista rikkomuksista. Myös jätelaissa (1072/1993) säädetyn roskaamiskiellon vähäisessä rikkomisessa rikesakon käyttö on mahdollista. Menettämisseuraamuksen toteuttaminen rikesakkomenettelyssä ei ole mahdollista.

Rikesakon käyttöä olisi syytä laajentaa käytettäväksi sekä metsästysrikkomuksiin että vähäisiin tekoihin myös kalastuslain (286/1982) puolella. Kun näissä rikkomuksissa usein tulee kysymykseen myös menettämisseuraamuksen määrääminen sekä pyyntivälineen että saaliin osalta, lainsäädäntöön olisi syytä lisätä mahdollisuus tällaisen menettämisseuraamuksen määräämiseen tiettyyn markkamäärään saakka. Jos menetettäväksi määrätty omaisuus tai arvo olisi tätä suurempi, asia tulisi käsitellä muussa järjestyksessä.

Todettakoon, että eduskunnassa on käsittelyssä luonnonvararikoksia koskevien säännösten uudistaminen, jossa ehdotetaan muutoksia myös metsästyslakiin (1093/1996) ja kalastuslakiin. Uudistuksessa esitetään rikesakkojärjestelmää koskemaan myös eräitä kalastuslain lieviä rikkomuksia. Tämä lakiehdotus on tehty voimassa olevan lain pohjalta, ja mainittu uudistus saattaa tuoda muutoksia tämän esityksen mainittuja lakeja koskevaan pykälänumerointiin.