YLEISPERUSTELUT

Maksujen määräytyminen tulorajojen ja perhekäsitteen mukaan

Sosialidemokraattien mallissa päivähoitomaksuja kohtuullistettaisiin nykyisestä entistä useampien perheiden kohdalla. Nykyään perhe, jossa toinen vanhemmista on keskituloinen, toinen matalapalkka-alalla, joutuu maksamaan ylintä päivähoitomaksua. Hallituksen esityksellä ei tähän epäkohtaan puututa: esityksen perusteella ko. perhe maksaisi siis edelleen yhtä paljon päivähoitomaksuja kuin esimerkiksi yhteensä 10 000 euroa kuukaudessa tienaava samankokoinen perhe. Kun hallitus lisäksi nostaa ylintä maksua, joutuu esimerkiksi kahden huoltajan kaksilapsinen perhe, jonka yhteiset kuukausitulot ovat noin 4 500 euroa, maksu-uudistuksen myötä maksamaan lisää päivähoitomaksuja noin 60 euroa kuukaudessa. Vuositasolla lisäys olisi miltei 700 euroa.

Haluamme keventää keski- ja pienituloisten perheiden maksutaakkaa. Vaikka hallituksen esityksellä ehdotetaankin laskettavaksi tiettyjen alempiin tuloluokkiin kuuluvien perheiden maksuja, on tästä saatava hyöty suhteellisen pieni. Keski- ja pienituloiset vanhemmat joutuisivat edelleen käyttämään lähes kymmenesosan kuukausituloistaan päivähoitomaksuihin. Hallituksen esitykseen verrattuna mallimme joustaisi näiden perheiden kohdalla huomattavasti enemmän.

Työnteon kannustavuuden parantamiseksi pidämme tärkeänä kohtuullistaa päivähoitomaksu-ja. Esimerkiksi yksinhuoltajien vaikean työllisyystilanteen parantamiseksi esitämme heidän päivähoitomaksuihinsa merkittävää kevennystä. Mallissamme kahden lapsen yksinhuoltajaperhe pääsisi maksuttoman päivähoidon piiriin vielä 2 450 euron kuukausituloilla. Hallitus aikoo periä jo 1 600 euroa tienaavilta kahden lapsen yksinhuoltajaperheiltä päivähoitomaksua. Esimerkkinä olevan yksinhuoltajaperheen maksut nousisivat mallissamme hyvin maltillisesti: kahdesta lapsesta maksettaisiin vielä 3 100 euron tuloillakin noin 100 euron päivähoitomaksuja. Tällöin perheen päivähoitomaksuissa tapahtuisi nykytasoon nähden merkittävä lasku.

Lisäksi erityisesti matalapalkka-aloilla työskentelevien vanhempien päivähoitomaksut olisivat esityksemme perusteella ratkaisevasti alemmat kuin mitä hallitus esittää. Tämän ryhmän päivähoitomaksut kevenisivät ratkaisevasti myös nykytilaan nähden: esimerkiksi kahden päivähoidossa olevan lapsen kahden huoltajan perheen 3 550 euron perhekohtaisilla kuukausituloilla pääsisi maksuttoman päivähoidon piiriin. Nyt näillä tuloilla joutuu maksamaan päivähoitomaksua yli 340 euroa kuukaudessa. Hallitus taas perisi tällaiselta perheeltä yli 300 euron päivähoitomaksut.

Hallitus esittää voimassa olevaan asiakasmaksulakiin sisältyvää perhekäsitettä muutettavaksi siten, että perheen todellinen rakenne otetaan mahdollisimman hyvin huomioon. Voimassa olevassa asiakasmaksulaissa perhekäsite onkin epäselvä: perheen kokona otetaan huomioon enintään kaksi lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n mukaisen valintaoikeuden piirissä olevaa lasta. Kannatamme hallituksen esitystä tältä osin.

Hoitotunteihin perustuva maksu

Nykytilanteessa kunnilla on harkintavaltaa muun kuin kokopäivähoidon maksun määräämi-sessä. Tarkoituksena on ollut, että kunta ottaisi huomioon päivähoidon maksua määrättäessä hoitoajan ja suhteuttaisi perittävän maksun siihen. Käytännössä hoitoaikaan suhteutetut kuntakohtaiset maksuperiaatteet vaihtelevat kuitenkin suuresti, joten samanlaisten perheiden päivähoidosta määrättävät maksut voivat asuinpaikasta riippuen muodostua hyvin erilaisiksi ja saattaa perheet keskenään eriarvoiseen asemaan. Lisäksi päivähoidosta määrättävät maksut ovat monissa tapauksissa muodostuneet sellaisiksi, että osa-aikaisen hoidon maksu on perheille suhteellisesti kalliimpi kuin kokopäivähoidon maksu. Osapäivähoidon maksu enintään 1—5 tunnin päivittäisestä hoitoajasta voi olla jopa 65 % kokopäivähoidon maksusta.

Lapsen hoidon tulee olla turvallisella ja vakaalla pohjalla. Kun lapsen huoltaja on epätyypillisessä työsuhteessa — osapäivä- ja osa-aikatyössä, vuorotyössä tai ns. kutsutyössä — tulee hoitomaksun määräytyä aina todellisessa suhteessa hoitoaikaan. Maksujärjestelmän tulee tukea ja myös ohjata perheiden päivähoidon käyttöä lapsen edun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Osapäivä- ja osa-aikahoidon ja vuorohoidon maksuista tulee antaa uudet säännökset. Muutos on tärkeä myös ajatellen oikeudenmukaista maksupolitiikkaa.

Asetus lasten päivähoidosta (239/1972) määrittelee kokopäivähoidon ja osapäivähoidon, jotka muodostavat perinteisen päivähoidon määrittelyn. Asetuksen mukaan kokopäivähoidossa lapsen hoitoaika saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessa ja osapäivähoidossa viisi tuntia. Kyseinen säännös ei sinänsä määrittele, mihin vuorokauden aikaan kyseiset aikajaksot tulee sijoittaa. Lähtökohtaisesti lapsen hoito voi sijoittua myös vuorokauden eri osiin, ja määritelmät kattavat siten vuorohoidonkin osuuden. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu hoitoaikojen vuorohoidossa usein jatkuessa asetuksen säätämää tuntimäärää pidemmäksi.

Osa-aika- ja osapäivähoidon sekä vuorohoidon maksut tulisi jatkossa laskea määrittelemällä päiväkohtaisena laskennallinen kokopäivähoidon hoitotuntimäärä (kahdeksan tuntia), jonka täyttyessä syntyy hoitovuorokausi. Maksu määriteltäisiin hoitoon käytetyn todellisen tuntimäärän perusteella. Tuntiperusteisessa kuukausimaksussa päivähoitojaksojen pituus tai niiden sijoittuminen eri vuorokaudenaikoihin eivät muodostuisi ongelmallisiksi.

Lähtökohtana on määritellä perheelle asiakasmaksulain 7 a §:n mukaan määräytyvän kuukau-simaksun perusteella laskennallinen yhden hoitotunnin maksu. Perheen lopullinen hoitomaksu määräytyisi sitten kertomalla hoitotunnin maksu perheen kanssa sovittujen hoitotuntien lukumäärällä.

Muutoksella ei olisi arviolta oleellisia kustannusvaikutuksia, mutta se tekisi järjestelmän kun-tien kesken yhdenmukaisemmaksi ja perheiden kannalta läpinäkyvämmäksi.

Sairauspoissaolojen sekä loma-aikojen hyvittäminen

Voimassa olevan asiakasmaksuasetuksen (912/1992) 32 §:ssä säädetään palvelusta määrätyn maksun perimisestä poissaolon ajalta. Asetuksen 3 momentin mukaan perhe saa maksuhelpotuksen lapsen ollessa poissa sairauden vuoksi yli kymmenen päivää kalenterikuukauden aikana. Tällöin päivähoitomaksu voidaan alentaa puoleen kuukausimaksusta. Käytännössä on osoittautunut, että maksua vähentävä sairauden kestoaika on perheen kannalta kohtuuttoman pitkä ja perheet joutuvat aivan tavanomaisissa lapsen sairaustilanteissa maksamaan päivähoitomaksuja myös sairauspäivien osalta.

Ehdotamme asetuksessa olevan lapsen poissaolon ajalta perittävää maksua koskevan säännöksen siirtämistä lain tasolle sekä säännöksen muuttamista niin, että päivähoitomaksun alennuksen saisi silloin, kun lapsi on poissa päivähoidosta sairauden vuoksi yli neljä päivää. Tämä määräaika olisi yhteneväinen työsopimuslain 4 luvun 6 §:n kanssa, jonka mukaan samassa taloudessa asuvan lapsen sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus saada tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää kerrallaan. Vastaava muutos tulee tehdä osa-aikaisen päivähoidon maksuihin ja vuorohoitoa tarvitsevien lasten maksuihin. Esimerkiksi vuorohoitoa tarvitsevien lasten hoitoaika saattaa nykyisin jäädä alle kymmeneen päivään kuukaudessa. Jos lapsen hoitoaika on esimerkiksi yhdeksän päivää ja lapsi on niistä sairaana kahdeksan päivää, perhe ei voimassa olevan asiakasmaksuasetuksen 32 §:n 3 momentin mukaan saa lainkaan maksualennusta.

Ehdotamme asiakasmaksulakia muutettavaksi myös siten, että hyvissä ajoin ennakolta ilmoitetuista poissaolopäivistä ei joutuisi maksamaan hoitomaksua. Kunnan kannalta olisi merkityksellistä pystyä ennakoimaan lasten muusta kuin sairaudesta johtuvat poissaolot. Vanhempia voitaisiin aktivoida ennalta ilmoittamiseen säätämällä riittävän ajoissa, viimeistään kolmen viikon ennakoinnilla ilmoitetut poissaolopäivät maksuttomiksi.

Suhteutettaessa päivähoidon maksut mahdollisimman tehokkaasti todellisiin hoitoaikoihin tulisi tarpeettomaksi myös lain vaatimus, jonka mukaan kunta voi periä päivähoitomaksuja vain 11 kuukaudelta.