Aloitteessa ehdotetaan, että toiminimiyrittäjä saa vähentää verotuksessa vuosittain korkeintaan 400 euroa liikunta- ja kulttuuritoiminnasta aiheutuneista kuluista. 

Yritysmuoto asettaa yksinyrittäjät eriarvoiseen asemaan hyvinvoinnin ja työssäjaksamisen tukemisessa. Osakeyhtiössä tai henkilöyhtiössä työtä tekevä yrittäjä voi maksaa itselleen rahapalkkaa ja luontoisetua. Halutessaan hän saa omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntatoiminnan rajatusti verovapaasti, kuten muutkin yrityksen työntekijät. Yrittäjä on palkansaajiensa kanssa samalla viivalla. 

Liikkeen- tai ammatinharjoittaja (toiminimiyrittäjä) ei voi olla itsensä työntekijä ja palkansaaja. Siksi omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan kustannuksetkaan eivät ole hänen osaltaan verovapaita. Toiminimiyrittäjä vastaa itse yrityksensä toiminnasta, jolloin hyvinvoinnin ja jaksamisen merkitys korostuu. 

Kansantalouden rahavirroissa yksinyrittäjän tuloverotuksessa vähennyskelpoinen seteliosto ei jäisi pelkäksi tappioksi verotuotoissa. Yrittäjä maksaa setelipalvelun tuottajalle tilauksestaan, ja setelintekijän liikevaihto kasvaa. Liikuntasetelin käyttäessään yksinyrittäjä ostaisi palvelun yritykseltä, joka tulouttaa saamansa setelit liikevaihtoonsa ja maksaa niistä tuloveron, ja setelillä palvelun ostaneen yksinyrittäjän tavoitteena on kohentuneen työkyvyn myötä kasvattaa liikevaihtoaan. 

Työn muutoksessa on huolehdittava työkyvyn ylläpitämisestä. Tämän on koskettava myös lähes 200 000 yksinyrittäjää. Yksinyrittäjien merkitys yhteiskunnalle, taloudelle ja työllisyydelle kasvaa. Yksinyrittäjät tarjoavat työtä toisille yrityksille sekä työllistävät itsensä ja kasvaessaan muitakin. Liikunta- ja kulttuurisetelin mahdollistaminen toiminimiyrittäjille olisi merkittävä teko yrittäjien hyvinvoinnin ja työkyvyn tukemiseksi.