Koulunkäynti- ja työrauha ovat yksilöiden nk. subjektiivisia oikeuksia. Joukkotiedotusvälineet kertovat kuitenkin lähes päivittäin teoista, jotka loukkaavat näitä kahta oikeutta.

Erilaista kiusaamista on esiintynyt aina. Joskus se alkaa hiekkalaatikolla ja jatkuu myöhemmin päiväkodeissa, kouluissa, opiskelupaikoissa ja työelämässä. Kiusaamismuodot muuttuvat ja kiusaamiselta voidaan tuskin koskaan täysin välttyä.

Koulukiusaamisen selvittämistä vaikeuttaa se, että kiusaaminen tapahtuu hyvin usein "ei-kenenkään-maalla" eli esimerkiksi välitunneilla ja kotimatkoilla, jolloin aikuisten silmiä ei välttämättä ole näkemässä, mitä nuorten keskuudessa tapahtuu.

Työpaikkakiusaamisen selvittämisen keskeisin ongelma on usein kiusaajan asema. Työpaikkakiusaaja on monessa tapauksessa kiusatun esimies. Kynnys syyttää esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajaa seksuaalisluonteisesta työpaikkakiusaamisesta on hyvin korkea johtuen työntekijän ja tämän esimiehen välisestä hierarkkisesta suhteesta.

Erityisen ongelmallista on niin ikään ns. epäsuora kiusaaminen, jossa voi olla kysymys esimerkiksi koululaisen tai työntekijän täydellisestä sosiaalisesta eristämisestä luokan tai työpaikan toiminnasta ja ystävyysverkostoista.

Suomen oikeuskäytännössä on katsottu, että viime kädessä vastuu koulunkäyntirauhasta kuuluu oppilaitoksen ylläpitäjälle, kunnalle tai kuntayhtymälle. Jokainen työnantaja on vastaavasti vastuussa työrauhasta.

Ensisijainen vastuu on kuitenkin aina kiusaajalla itsellään. Rikosoikeuden näkökulmasta ongelmana on, että kiusaamistapauksia arvioidaan tänä päivänä joko lievinä, tavallisina tai törkeinä pahoinpitelyinä. Pahoinpitelyn objektiivinen teonkuva ei aina sovellu kovin luontevasti kiusaamistapauksiin. Vain koululainen tai työntekijä tietää, koska häntä kiusataan ja mikä hänelle on kiusaamista. Jollekin tukan pörrötys, takamukselle läimäytys tai huoraksi nimittely on kiusaamista, joku toinen pitää sitä taas hyväksyttävänä.

Rikoslakiin tarvitaan uusi rikosnimike, jossa otetaan huomioon kiusaamistapausten subjektiivinen luonne. Kiusaaminen voi olla luonteeltaan fyysistä, kuten esimerkiksi potkimista, lyömistä, tukan pörrötystä, takamukselle läimäyttelyä tai sylkemistä. Toisaalta se voi olla myös psyykkistä ja sosiaalista, kuten jatkuvaa nimittelyä tai eristämistä. Olennaista on se, että kiusaamisen kohde eli uhri kokee teot kiusaamiseksi ja niistä aiheutuu hänelle fyysistä tai psyykkistä kipua.

Uuden rikosnimikkeen myötä myös rikosvastuun alkamisikä on myöhemmin otettava uudelleen tarkasteltavaksi. Nykyinen 15 vuoden ikä on liian korkea, sillä nuoret kehittyvät nopeammin kuin aikaisemmin. Uuden rikosnimikkeen kautta kiusaamistapausten vähentämiseen saadaan kuitenkin mukaan lastensuojelulliset toimenpiteet.

Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetun koulukiusaamisen katsotaan tapahtuvan koulussa, jos kiusaamisteko on tehty koulun tiloissa, koulumatkalla tai kouluajan aikana koulun määräämissä tehtävissä koulun ulkopuolella.

Koululla ehdotetussa säännöksessä tarkoitetaan kaikkia eri oppilaitoksia peruskouluista yliopistoihin.

Työpaikkakiusaamista voi tapahtua työpaikalla, työmatkalla tai työaikana työnantajan määräämissä tehtävissä työpaikan ulkopuolella.