LAKIALOITE 35/2010
vp
LA 35/2010
vp - Päivi Räsänen /kd
Tarkistettu versio 2.0
Laki sairausvakuutuslain 7 ja 8 luvun muuttamisesta
Eduskunnalle
Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden
kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa
ansionmenetystä. Päivärahaa saa, kun
henkilö on ollut työkyvyttömyyttä edeltävien
kolmen kuukauden aikana ansiotyössä työntekijänä,
yrittäjänä tai ammatinharjoittajana.
Työedellytys täyttyy myös, jos henkilö on
ollut esimerkiksi opiskelemassa päätoimisesti,
työttömänä työnhakijana,
hoitamassa omaa talouttaan tai sapatti- tai vuorotteluvapaalla.
Jos työedellytys ei täyty, sairauspäivärahaa
voi saada vasta, kun työkyvyttömyys on jatkunut
yhtäjaksoisesti 55 päivää.
Tulottoman kotiäidin sairastuessa vakavasti hän
alkaa saada minimipäivärahaa vasta 55 päivän
karenssin jälkeen. Kuitenkin äidin sairastuminen
merkitsee taloudellista kuormitusta perheelle; lasten hoito joudutaan
järjestämään ja sairauskulut
lisääntyvät. Sama ongelma koskee muitakin
tulottomia tai erittäin pienillä tuloilla toimeentulevia
henkilöitä. Vuonna 2008 alkaneista sairauspäivärahakausista
ammatissa toimimattomien (perheenemännät, opiskelijat
ja muut) määrä oli 10 135.
Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha
poistettiin vuoden 1996 alusta alkaen. Hanketta puolustettiin sillä perusteella,
että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja,
hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Myöhemmin,
1.4.2002 alkaen, lakia hiukan lievennettiin asettamalla ns. työedellytystä vailla
olevien vähimmäismääräiselle sairauspäivärahalle
55 päivän karenssi.
Ennen vuotta 1995 sairauspäivärahoihin ei liittynyt
tällaista erottelua. Päivärahaoikeuden kuulumista
kaikille työssäkäynnistä tai
yritystoiminnasta riippumatta voidaan perustella universaalisuusperiaatteella,
jota pidetään pohjoismaisen, maassa asumiseen
perustuvan sosiaaliturvan tunnuspiirteenä. Tämän
periaatteen kanssa yhteensopimaton lähtökohta
on se, että sairauspäiväraha
olisi ensisijaiselta luonteeltaan menetettyjä ansiotuloja
korvaava etuus.
Oletus, että tuloton tai vähätuloinen
voisi turvata perustoimeentulonsa ensimmäisen 55 päivän
odotusaikana jollakin muulla tavalla, kuten puolison tuloilla, kasvattaa
entisestään tuloeroja ja on myös perustuslain
kannalta erittäin kyseenalainen. Perustuslain 19 §:n
2 momentin mukaan jokaiselle taataan oikeus perustoimeentulon
turvaan muun muassa sairauden aikana. Tämän tulisi
olla myös sairausvakuutuslain odotusaikojen sääntelyn
lähtökohta, minkä vuoksi epäoikeudenmukainen
laki on korjattava.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
sairausvakuutuslain 7 ja 8 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 21 päivänä joulukuuta
2004 annetun sairausvakuutuslain (1224/2004)
8 luvun 7 §:n 4 momentti, sellaisena
kuin se on laissa 532/2009, sekä
muutetaan 7 luvun 3 §:n 1 momentti ja 8 luvun
3 § seuraavasti:
7 luku
Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset
3 §
Oikeus vähimmäismääräiseen
päivärahaetuuteen
Vakuutetun oikeus saada sairauspäiväraha vähimmäismääräisen
päivärahaetuuden suuruisena alkaa 8 luvun 7 §:ssä tarkoitetun
omavastuuajan jälkeen, jos hänellä ei
ole oikeutta sairauspäivärahaan työtulojen
eikä päivärahaoikeutta edeltävän
etuuden perusteella taikka päiväraha jäisi
vähimmäismääräistä päivärahaetuutta
pienemmäksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 luku
Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha
3 §
Työedellytys
Vakuutetulla ei ole oikeutta täysimääräiseen sairauspäivärahaan,
jos hän on ollut työkyvyttömyyden alkamista
välittömästi edeltäneet kolme kuukautta
yhdenjaksoisesti omasta syystään vailla omaa työtä tai
ansiotyötä. Vakuutetulla on kuitenkin työedellytyksen
puuttumisen estämättä oikeus saada sairauspäiväraha
vähimmäismäärän suuruisena.
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
_______________
Helsingissä 18 päivänä toukokuuta
2010