Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Päivärahaa saa, kun henkilö on ollut työkyvyttömyyttä edeltävien kolmen kuukauden aikana ansiotyössä työntekijänä, yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Työedellytys täyttyy myös, jos henkilö on ollut esimerkiksi opiskelemassa päätoimisesti, työttömänä työnhakijana, hoitamassa omaa talouttaan tai sapatti- tai vuorotteluvapaalla. Jos työedellytys ei täyty, sairauspäivärahaa voi saada vasta, kun työkyvyttömyys on jatkunut yhtäjaksoisesti 55 päivää.

Tulottoman kotiäidin sairastuessa vakavasti hän alkaa saada minimipäivärahaa vasta 55 päivän karenssin jälkeen. Kuitenkin äidin sairastuminen merkitsee taloudellista kuormitusta perheelle; lasten hoito joudutaan järjestämään ja sairauskulut lisääntyvät. Sama ongelma koskee muitakin tulottomia tai erittäin pienillä tuloilla toimeentulevia henkilöitä. Vuonna 2008 alkaneista sairauspäivärahakausista ammatissa toimimattomien (perheenemännät, opiskelijat ja muut) määrä oli 10 135.

Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin vuoden 1996 alusta alkaen. Hanketta puolustettiin sillä perusteella, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Myöhemmin, 1.4.2002 alkaen, lakia hiukan lievennettiin asettamalla ns. työedellytystä vailla olevien vähimmäismääräiselle sairauspäivärahalle 55 päivän karenssi.

Ennen vuotta 1995 sairauspäivärahoihin ei liittynyt tällaista erottelua. Päivärahaoikeuden kuulumista kaikille työssäkäynnistä tai yritystoiminnasta riippumatta voidaan perustella universaalisuusperiaatteella, jota pidetään pohjoismaisen, maassa asumiseen perustuvan sosiaaliturvan tunnuspiirteenä. Tämän periaatteen kanssa yhteensopimaton lähtökohta on se, että sairauspäiväraha olisi ensisijaiselta luonteeltaan menetettyjä ansiotuloja korvaava etuus.

Oletus, että tuloton tai vähätuloinen voisi turvata perustoimeentulonsa ensimmäisen 55 päivän odotusaikana jollakin muulla tavalla, kuten puolison tuloilla, kasvattaa entisestään tuloeroja ja on myös perustuslain kannalta erittäin kyseenalainen. Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle taataan oikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa sairauden aikana. Tämän tulisi olla myös sairausvakuutuslain odotusaikojen sääntelyn lähtökohta, minkä vuoksi epäoikeudenmukainen laki on korjattava.