PERUSTELUT

Alkoholilain 14 §:n 1 momentin mukaan käymisteitse valmistetun enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisätävän alkoholijuoman vähittäismyyntiä saa alkoholiyhtiön lisäksi harjoittaa se, jolle lääninhallitus on myöntänyt tätä koskevan vähittäismyyntiluvan. Keskioluen saatavuutta siis väljennettiin verrattuna aikaisempaan keskioluesta annettuun lakiin, jossa sen vähittäismyynti oli rajattu elintarvikekauppoihin. Sanotun pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain lääninhallituksen hyväksymässä myyntipaikassa, joka paikan sijainnin ja myyntitilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen ja jossa myynti on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen. Alkoholiasetuksen 12 §:n 4 momentin mukaan luvan myöntävän viranomaisen tulee vähittäismyyntiluvan myöntäessään samalla päättää myymälähuoneiston hyväksymisestä.

Alkoholilain 13 §:n 2 momentin mukaan alkoholiyhtiö saa harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä alkoholijuomamyymälässä, joka sijainniltaan on asianmukainen ja jossa valvonta voidaan järjestää tehokkaasti. Saman pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, alkoholiyhtiö voi harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Sanottu säännös ja sen nojalla annettu asetus (680/1996) alkoholijuomien vähittäismyynnistä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle koskee ainoastaan alkoholiyhtiön oikeutta harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 32/1994 vp) hallituksen esityksestä alkoholilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi on pidetty alkoholijuomien lähettämismahdollisuutta tärkeänä, koska vähintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynti jää alkoholiyhtiön yksinoikeudeksi, koska kunta voi antaa alkoholilain 12 §:n nojalla yleiskiellon alkoholijuomien vähittäismyynnin harjoittamisesta kunnassa. Lähettämismahdollisuutta korostettiin erityisesti harvaan asuttujen alueiden tarpeiden vuoksi.

Muun kuin alkoholiyhtiön harjoittamaa vähittäismyyntiä koskee lain 14 §, joka ei sisällä kumotun keskioluesta annetun lain 21 §:ää vastaavaa säännöstä keskioluen lähettämisestä tilaajalle tai ostajalle.

Nykyisen oikeuskäytännön mukaan alkoholilain alkoholijuoman hallussapitoa ja kuljetusta koskevasta 34 §:stä on tehtävissä se johtopäätös, että alkoholijuoman kuljettajan on oltava täysi-ikäinen, mutta pykälä ei sääntele puheena olevan kaltaista vähittäismyyntiluvan haltijan toimesta tapahtuvaa alkoholijuomien kuljettamista asiakkaalle (KHO 31.12.1999 T 4392).

Nykyinen alkoholilain sisältö ja sen perusteella annettu alemmanasteinen lainsäädäntö asettaa pitkien matkojen ja huonojen liikenneyhteyksien päässä asuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan keskioluen vahvuisten alkoholijuomien saatavuuden osalta niissä kunnissa, joissa valtuuston päätöksellä ei ole rajoitettu muutoin näiden alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Keskioluen vahvuisten alkoholijuomien kotiinkuljetuksen estävälle lainsäädännölle ei ole myöskään esitettävissä järkeviä ja uskottavia alkoholipoliittisia perusteluja.

Sen vuoksi ehdotamme, että ne paikalliset elinkeinonharjoittajat, joilla on lupa myydä keskioluen vahvuisia alkoholijuomia liikehuoneistostaan käsin, saisivat oikeuden kuljettaa näitä juomia myös suoraan ostajien luokse. Sama oikeus olisi myös postilla ynnä muilla luovutuspaikan haltijoilla, joista ostajat noutavat nykyisen lain mukaan tilauksensa.