Vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistettiin vuoden 2010 alusta lukien. Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa kokoaikatyössä ollut työntekijä siirtyy työnantajansa kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vuorotteluvapaalle ja työnantaja palkkaa samaksi ajaksi henkilön, joka on työtön työnhakija.

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijän kokoaikainen (yli 75 %) tosiasiallinen työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 13 kuukautta välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tähän 13 kuukauden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa tai osa-aikatyötä. Vain sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan työssäoloon 13 kuukauden työssäoloaikaa laskettaessa. Vuorotteluvapaan edellytykset eivät näin ollen täyty, jos henkilö on ollut esim. äitiys- tai vanhempainvapaalla työstään.

Opiskelun ohella vuorotteluvapaan ottamisen merkittävimpiä syitä on ajan varaaminen perheelle ja lasten hoitoon. Koska hoivatyö näyttää muodostuneen yhdeksi keskeisimmistä vuorotteluvapaan käyttötarkoituksista, on vuorotteluvapaaoikeuden rajaaminen pois äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalta tai hoitovapaalta palaavilta epätarkoituksenmukaista. Lapsiperheet ovat lujilla. Suomalaiset vanhemmat kaipaavat joustavia työjärjestelyitä, jotka takaavat lisää perheen yhteistä aikaa. Ajankäyttö perheen hyväksi on opiskelun lisäksi yhteiskunnan kannalta toivottavin tapa käyttää vuorotteluvapaasta saatu aika. Lainmuutoksella edistetään pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia viettää aikaa lastensa kanssa ja perheiden hyvinvointia.